Hirvein työ jota olet elämäsi aikana tehnyt?

Omalla kohdallani ylivoimaisesti ärsyttävin paikka oli teollisuussiivous ja erityisesti se, että niitä siivoamisia piti tehdä silloin, kun työmiehet olivat paikalla. Voi hyvä luoja sitä niiden juttujen tasoa ja huonoa huumoria. Ei koskaan kiitoksen sanaa, vaan pelkkää piilovittuilua.

Koe-eläinhoitaja. Tarvinneeko edes selittää tarkemmin, mutta sanottakoon että hoidokkeihin kuului myös apinoita. Henkisesti rankin työ jota olen koskaan tehnyt.

Olin kuukauden verran kaupassa palvelutiskillä töissä, juustoja lähinnä myin. 

Aivan karsea homma, selvisi kuitenkin että asiakaspalvelu ei ole mun työni.

Myin hodareita -10 asteen pakkasessa ulkona. Tuntu et ois hyvä ollu 20 astetta. Hyi

Keittiöapulaisen kesähomma, pahinta oli karsea keski-ikäinen ämmä emäntänä, joka oli kateellinen nuoruudestani ja siitä, että olin menossa yliopistoon opiskelemaan lääkäriksi, vittuili jatkuvasti ja mäkätti joka asiasta. Oli vielä kateellinen kun työmiehet heittivät läppää ja enhän minä osannut muuta kuin ujosti hihittää. Sekin oli väärin toimittu. En silloin tajunnut, että sitä oikeasti harmitti, etteivät ne koskaan sille sanoneet mitään.

Itse päätin sen jälkeen aina olla kiltti kesäapulaisille.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 23:10"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:23"]

Kaikenlaistahan sitä on ollut. Aikoinaan taisin lukion jälkeen kärsiä aika paljon hyksin välinehoitoapulaisena. Siihen yksikköön tulivat siis puhdistettaviksi ja pakattaviksi kaikki välineet, joita hyksissä käytettiin. Naistenklinikalta tuli metalli-instrumentteja, joissa oli vielä verta ja ulostetta, ja sitä rataa. Jostain tuli metrisiä isoja muovisia letkuja, joiden päästä roikkui sameaa limaa, missähän kohtaa kehoa nekin oli olleet. No kyllä sen vielä kesti, mutta kun siellä olisi pitänyt opetella todella paljon yksityiskohtia, ei se mitään suoritustyötä ollut. Eräs pitkään siellä varsinaisena välinehoitajana työskennellyt sanoi, että hänellä meni ainakin vuosi ennen kuin alkoi tuntua, että osaa hommat. No muutaman kk:n jälkeen lopetin, aloin tosissani lukea yo:n valintakokeeseen ja onneksi pääsin. Kohta valmistunkin sitten tohtoriksi enkä varmaan pääsisi edes sinne limaletkujen putsaajaksi.

[/quote]

Tohtoriksi ei kyllä valmistuta, vaan väitellään. Mutta uskon sen, että tohtoria ei välinehuoltoon enää otettaisi.

[/quote]

Välinehuollosta en tiedä mitään, mutta tohtorista sitäkin enemmän. Tohtoriksi eli ylempään jatkotutkintoon kyllä ihan oikeasti valmistutaan. Väitöstutkimus, -kirja ja -tilaisuus on yksi osa, mutta paljon muutakin joutuu suorittamaan. Vaihtelee aloittain, mitä. Joillain aloilla helvetisti käytännön töitä, joilain opetusta, tutkijavaihto ym. vierailuja, julkaisuja tietenkin jne. jne. Sekä useimmissa tiedekunnissa ne kaikille yhteiset jaksot, metodiikka, tieteenfilosofia yms.

Eräs ruumiillisesti raskas kesätyö tehtaassa. Selkää särki sen koko muutaman kuukauden ajan. 

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 17:47"]

Siivoustyö. Nautin työn ruumiillisuudesta ja siitä, että sain liikuntaa. Vihasin sitä, kun jouduin ympäri kaupunkia siivoamaan useita pikkukohteita ja siirtymään autolla paikasta toiseen. Palkka maksettiin ainoastaan kohteen siivoamiseen käytetystä ajasta, mutta ei siltä ajalta, mikä meni siirtymisetä kohteesta toiseen. Siirtymisistä tuli hyvinkin yli tunti päivässä sellaista aikaa, jonka olin töissä, mutta en saanut siitä palkkaa. Tämä suututtaa vieläkin, mutta enpä saanut suutani auki asiasta, koska tarvitsin tosissaan rahaa ja pelkäsin menettäväni työni, jos sanoisin asiasta.

Kohteisiin oli varattu tietty aika, minkä sai siivoamiseen käyttää ja monesti oli todella kiire! Ylitöistä ei maksettu mitään, eli eipä kannattanut jäädä tekemään huolellista työtä, vaan piti äkkiä aikarajan puitteissa sutaista paikka kuntoon. Kaiken lisäksi työpäivä alkoi aamuyöllä 3-4 aikoihin, mikä oli painajaista tällaiselle iltakukkujalle. Hyvä puoli työssä oli se, että ei tarvinnut hirveästi ajatella, vaan reippaasti liikkuessa kyllä pystyi kärvistelemään valveilla työpäivän ajan. 

Sanomattakin varmaan selvää, että siivoustyössä ei taukoja pidetä, koska niitä ei ole laskettu työaikaan ollenkaan. Joskus tein jopa 11 tuntista päivää ilman yhtäkään ruokataukoa.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 12:36"]

Olin isossa siivousfirmassa vähän aikaa töissä. Kukaan ei tiennyt mistään mitään ja jos tiesi sitä ei kerrottu. Siivooja sai ottaa yksin niskoilleen kaiken paskan asiakkailta. Tein pisimmillään 19 päivän putken, jonka jälkeen sain ruhtinaallisen kolmen päivän vapaan. Teintöitä yleensä klo 02.30-9.00 ja satunnaisesti iltavuoroja. Työmatka oli suuntaansa yli 20 km eikä omalla autolla saanut kilometrikorvauksia. Enää en tuollaiseen pompotukseen minimipalkalla lähde.

[/quote]

Jos joutuu omaa autoa työajossa käyttämään, niin tietysti työnantajan täytyy maksaa km-korvaukset. Järjestää sitten firman auton tai muun kuljetuksen, ellei halua km-korvauksia maksaa. Myös kohteesta toiseen siirryttäessä siirtymäajalta pitää maksaa palkkaa. Silloin kun itse tein siivoustyötä, siirtymäajan palkka oli (muistaakseni) 80 % normaalityöajan palkasta.

Myös tauot on lakisääteiset. Jos varsinaista ruokataukoa ei ole mahdollista pitää niin, ettei pääse pois kohteesta muualle syömään vaan eväät on pakko syödä pika pikaa työpaikassa, pitää tauon ajalta maksaa palkka. Kuuden tunnin työvuoroon työnantajan pitäisi jo suunnitellakin tauko, mutta jos itse kaipaa vaikkapa neljän tunnin vuoroon taukoa, niin sellaisen saa pitää. Tosin siltä ajalta ei tarvitse sitten palkkaa maksaa, kuten ei pääsääntöisesti tauoilta muutenkaan.

Siivoustyö. Oli kesätyö ja ihan kauheaa. Olin nuori ja oli niitä ensimmäisiä oikeita työsuhteita.

Mua opasti kauhea nainen. Se nainen oli kireä ku viulunkieli. Ei yhtään ystävällinen ja sitä sai pelätä ett mistä se kilahtaa ja rupeaa raivoamaan. Säälin kyllä sen miestä.

Onneksi se jäi lomalle pian kun alotin. Siivoustyö oli eri asiakkaiden luona. Ja kauheeta sekin. Asiakkaat oli vanhempia ihmisiä ja ajattelin että nehän on mukavia ja lepposia..ja pyh. Jostain syystä lähes kaikki oli semmosia katkeria ja ilkeitä vanhoja naisia. Minä sitten nuorena ja arkana koetin parhaani mukaan siivota ja valitusta riitti. Kaikenlaista hässäkkää tuli asiakkaan ja yrityksen välillä joidenkin kohdalla ja mä sitten yritin toimia siinä välikätenä ku olin vaan kesätyöntekijä.

Kauheen paha maku jääny tuosta ja koin kyllä suuria vääryyksiä. Mut en tajunnu sitä sillon heti ku en tienny mitään oikeasta työelämästä.

Olin Linnanmäellä (ravintolassa), ei ruokataukoja eikä vessaan päässyt välttämättä aina kun olisi ollut tarvetta. Huutavia lapsia ja valittavia aikuisia, jotka eivät ymmärrä, että työntekijöillä ei ole aikaa mihinkään ylimääräseen. Ylihintaisista ruuista ja juomista valitetaan, ollaan kuitenki linnanmäellä, jossa hinnat ovat korkeat. Onneksi loistava työporukka muuten hullukaan ei jaksaisi.

Sairaanhoitaja. Vielä kurjempaa kuin tuo kassaneidin kertomus. Ainakin työilmapiirin puolesta. 

Mallin työt opiskelun ohella. Oli kauheat paineet, ja mut laitettiin sellasiin olosuhteisiin kuvauksiin etten uudelleen menisi. Tein sitä pari kuukautta vaikka mua pyydettiin jäämään. Poliisin ura oli mun kutsumus, vaikka pitkä, laiha ja nätti olenkin.

No ei täällä juuri kamalia työpaikkoja ole ollut kellään. Normaalia työtä mitä ihmiset nyt yleensä tekee. Ja jonkunhan ne on tehtävä. Tuo prostitoituna oleminen on varmaan ainut työ johon en ketään suosittelisi. Mutta nuo muut on ihan normi töitä.

Itse olen luonut lehmänlantaa, siivonnu, ollut rematoriossa töissä, tehtaassa ym. Eikä se ollut työtä kummempaa. Leipänsä oli tienattava. Opiskelin itselleni hyvän ammatin ja siistin sisätyön. Mutta ei se sen kummempaa ole. Työ kun työ. Palkasta ja asenteesta se riippuu.

Ydinvoimalan juuri tyhjennetyn kala-altaan pesu levankiharjalla. Ja yrjö lensi :D.... Terkkuja tutuille :)

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 21:35"]Kesätyö siirtoambulanssissa. Siis ei mitään oikeita loukkaantumis tehtäviä tai muita, pelkästään sairaalan ja vuodeosastjenn välistä siirtoa.. En soisi työpaikkaa siirtolanssista edes pahimmalle vihamiehelleni. Onneksi olin vain 3kk ja sain töitä OIKEASTA ambulanssista...
[/quote]

Tämähän on oikeaa lanssia inhimillisempi työ kun ei tarvitse nähdä esim. Sydäreitä tai kolareita yms.

Tein abivuonnani parin kuukauden ajan keikkaa hyllyttäjänä erään firman kautta isoon ruokakauppaan. Työt alkoivat kuudelta ja ns. standardi työpäivä oli 6-10, mutta käytännössä työt kestivät niin kauan kuin hyllytettävää oli. Se saattoi siis tarkoittaa että työt pitkittyivätkin parilla tunnilla (minkä takia sain poissaoloja kursseilta) tai kaikki työt olivatkin jo hoidettu kymmeneen mennessä - mikä myös oli turhauttavaa, kun oli herännyt viideltä ja käteen jäi vain kaksikymppiä työpäivästä. Ja sen jälkeen suuntasin vielä lukiolle.

Aloitin työt joulusesongin alla, jolloin meitä työntekijöitä oli tavallista enemmän (yht.varmaan reilu 10, yhdessä vuorossa 3-6.) Tästä huolimatta meillä oli vain kaksi pukukaappia (joihin kumpaankin yksi avain) sekä kaksi kulkuläpyskää, jotka olivat siis edellytys talossa liikkumiselle. Tämän takia jouduimme esim. aamuisin odottamaan koko työporukkaa ulkona ennen kuin menimme sisälle yhdessätuumin. Meillä ei ollut myöskään omia työvaatteita (= liivi firman logolla) vaan niitäkin kierrätettiin työporukan sisällä.

Meillä oli käytössä myös vain kaksi jakkaraa, jonka takia jouduimme lainailemaan koko ajan toisiltamme - mihin puolestaan meni aikaa kun joutui ravaamaan hyllyvälejä. Myöskään rullakoihin ei aina ollut tarpeeksi tasoja, jolloin ylähyllylle hyllytys oli aika tuskaa, kun tavaraa ei saanut nostettua ensiksi ylemmälle tasolle.

Lopetin ennen kirjoituksia, eikä kaduta.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 17:11"]

Henkilökohtaisen avustajan hommat. Ei enää ikinä. En jaksa edes kirjoittaa enää mitä kaikkea tapahtui, mutta sen voin sanoa, että kiittämättömyydessään ihan puhelinmyyntiin verrattavissa olevaa hommaa ja en ihmettele, että henkkarin töitä olisi kokoajan tarjolla. 

[/quote]

Paskoista duuneista paskin. Seitsemän euron tuntipalkalla ajelet toisen persekarvoja ja kuuntelet vielä vittuiluja päälle. Minun avustettavani puhutteli minua kuin kuningatar palvelijaansa. Kaikkea en voi tähän kirjoittaa ettei kungitar paljastu henkilöllisyydeltään.

Nöyryyytävintä työtä maailmassa. Ihmisarvo katoaa täysin jos tuollaiseen työhön erehtyy sotkeutumaan.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:10"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:04"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 17:19"]

Lähihoitajana psykogeriatrisella, jossa mrsa- kohortti. Siellä kesähelteillä maskit ja essut päällä yritit hoitaa väkivaltaisia potilaita.

Vaihdoin alaa.

[/quote]

tämä kuulostaa toistaiseksi pahimmalta...

[/quote]

kyllä tuo prostituutio on vielä pahempi. menettää seksuaalisuus koko loppuelämäkseen,

[/quote]

Koko seksuaalisuutensa voi menettää ilman prostituutiotakin. Seurustelee vain muutaman suomalaisen pettäjä-jättäjä-kusipään kanssa ja simsalabim. Ei enää koskaan mitään seksuaalista.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 15:40"]

Missä elämäntilanteessa siihen jouduit (esim. opiskeluaikojen lisätienesti, kesätyö...), kauanko työskentelit ko. paikassa ja mikä teki työstä hirveää? Suostuisitko uudelleen?

[/quote]

Minusta huonoin ja kamalin työ on sellainen työpaikka, jossa ei arvosteta työntekijää tai on huonot esimiehet tai työkaverit ja ilmapiiri huono...

Kotiavustajan työ oli 95 prosenttisesti siivousta, mummojen kytätessä ja nillittäessä siinä niskassa epärealistisine vaatimuksineen (siinä parissa tunnissa ei kuuhun mennä). En nyt mitään erityistä kiitollisuutta tietenkään kaivannutkaan (asiakkaat maksavat palvelusta), mutta se useampien asiakkaiden jatkuva kärttyisyys ja joskus jopa suoranainen v**tuilu tekivät työstä myös henkisesti raskaan. Tiedän kyllä, että vanhuksilla on sairauksia, jotka voivat aiheuttaa huonoa käytöstä ja pahantuulisuutta, mutta en ole vanhustyöntekijä koulutukseltani. Miksi sitten lähdin kyseiseen hommaan? Koska Työkkäri niin määräsi. On kuulemma huutava pula tekijöistä, mitä en yhtään ihmettele.