Hirvein työ jota olet elämäsi aikana tehnyt?
Missä elämäntilanteessa siihen jouduit (esim. opiskeluaikojen lisätienesti, kesätyö...), kauanko työskentelit ko. paikassa ja mikä teki työstä hirveää? Suostuisitko uudelleen?
Kommentit (551)
Tukin uitto pienellä "uittolaivalla"... Olin yhden päivän siinä hommassa ja se oli siinä.
Kokemusta on kyllä nuorempana monenlaisista "hanttihommista", esim. kesätyö postimiehenä oli taas ihan unelmahomma, mutta tuo uittohomma oli todella paskaa. Tilannetta pahensi vielä se, että siinä oli kaverina täysin mykkä tyyppi, jonka tehtävänä oli muka perehdyttää työhön. Työ oli muutenkin märkää ja kylmää ja pienellä veneellä yritti pystyssä pysyä....
Ja veneilystäkin on sitä paitsi kokemusta muuten vaikka kuinka paljon, joten en ollut siinä suhteesa mikään täysin noviisi.
Faija hommasi tuon duunin minulle suhteilla puhtaasti joten kyllä vähän hävetti lopettaa se yhteen päivään!
1990-luvun lopulla olin vuoden töissä "rikkaiden" hoitokodissa Helsingin keskustassa. Huh! Töitä tehtiin sikana, mut pahinta oli johtajattaren häilyvä/ arvaamaton luonne... Kyseisessä työpaikassa hoitajien vaihtuvuus oli todella suurta. Ei taida olla firma enää pystyssä.
Eräässä aatteellisessa järjestössä, opiskeluaikana. Muuten mukavasta työstä ja työyhteisöstä teki kärsimystä lähin työkaverini. Aivan kammottava tyyppi. Ajoi mut loppuun lyhyen työsuhteen aikana. Esim. kun menin vessaan, oli hän oven takana odottamassa yms. temppuja, ei mitään työrauhaa tai yksityisyyttä... Teetti minulla hommat joita ei itse viitsinyt tehdä.
Kahvilatyö eräässä pienessä turkulaisessa perheyrityksessä muutama vuosi sitten. Vaikka olen 15-vuotiaasta lähtien opintojani rahoittaakseni tehnyt kaiken maailman pienipalkkaisia "paskaduuneja" aina puhelinmyynnistä pikaruokapaikan kassaan, tämä kyseinen kesätyö, joka kesti alle 3 kk, on piirtynyt mieleeni työelämäni ylivoimaisesti traumatisoivimpana kokemuksena. Itse työssä ei ollut mitään vikaa, palkka oli siedettävä, työ rutiininomaista ja asiakkaat pääosin erittäinkin mukavia. Kuitenkin omistajasisarusten kiukkuinen ja katkeroitunut asenne, työntekijöiden arvosteleminen ja julkinen nöyryyttäminen (huutaminen jopa kollegoiden ja asiakkaiden läsnäollessa) tekivät kesästäni painajaismaisen ja surullisen. Tähän lisättäköön, että olen työntekijänä aina ollut tunnollinen ja yrittänyt tehdä parhaani, joten suoranainen kiusaaminen ei johtunut lintsaamisesta, myöhästelystä tai piittaamattomuudesta. Olen yrittänyt antaa omistajille anteeksi, koska ymmärrän pienyrittäjyyden olevan stressaavaa ja epävarmaa, mutta jatkuva vähättely söi itsetuntoani. Luojan kiitos, olen sittemmin löytänyt erittäin mukavan työpaikan, josta saan säännöllisesti kiitosta, eikä yliopistosta unelmatyöhöni valmistuminenkaan ole kovin kaukana...
Vierailija kirjoitti:
Tämänhetkinen työ laitoshuoltajana. Muilla osastoilla tämä on ollut jopa kivaa, mutta tämänhetkinen osasto... Kolleegani ei sano huomenta, tiuskii ja äksyilee ja tytöttelee. Potilaiden edessä tulee kiukkukohtauksia. Hoitajat pitävät sylkykuppina, osa ihan jees porukkaa mutta hierarkia on tosi näkyvää. Usein joutuu tekemään kahden ihmisen töitä. Kaiken lisäksi saisin työttömän tukia + sossurahaa melkein saman verran kuin tästä palkkaa, mutta jokin ylpeys vielä
antaa tehdä tätä työtä.
Olen pahoillani puolestasi. Osastoja on kuitenkin, kuten totesit, erilaisia, ja hyvän porukan löydyttyä työ on oikeasti mukavaa. Itse livahdin osastolle, jossa hierarkiaa ei ole (no, eipä ole perinteisiä hoitajiakaan) ja pois en tule, ennen kuin pakottavat. Siisti päivätyö ja kk-palkka alkaa kakkosella. Kannattaa etsiä oma paikkansa, vaihtoehtoja on ainakin ammattiin kouluttautuneille.
Vertailun vuoksi: lähdin taannoin opiskelemaan ja valmistun piakkoin maisteriksi alalle, jossa talouskurimus iski rajusti ja vähäisissä palkkatöissä (pätkää, projektia) tienaa nykyään vähemmän kuin laikkarina sairaalassa. Onneksi pidin työpaikkani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämänhetkinen työ laitoshuoltajana. Muilla osastoilla tämä on ollut jopa kivaa, mutta tämänhetkinen osasto... Kolleegani ei sano huomenta, tiuskii ja äksyilee ja tytöttelee. Potilaiden edessä tulee kiukkukohtauksia. Hoitajat pitävät sylkykuppina, osa ihan jees porukkaa mutta hierarkia on tosi näkyvää. Usein joutuu tekemään kahden ihmisen töitä. Kaiken lisäksi saisin työttömän tukia + sossurahaa melkein saman verran kuin tästä palkkaa, mutta jokin ylpeys vielä
antaa tehdä tätä työtä.Olen pahoillani puolestasi. Osastoja on kuitenkin, kuten totesit, erilaisia, ja hyvän porukan löydyttyä työ on oikeasti mukavaa. Itse livahdin osastolle, jossa hierarkiaa ei ole (no, eipä ole perinteisiä hoitajiakaan) ja pois en tule, ennen kuin pakottavat. Siisti päivätyö ja kk-palkka alkaa kakkosella. Kannattaa etsiä oma paikkansa, vaihtoehtoja on ainakin ammattiin kouluttautuneille.
Vertailun vuoksi: lähdin taannoin opiskelemaan ja valmistun piakkoin maisteriksi alalle, jossa talouskurimus iski rajusti ja vähäisissä palkkatöissä (pätkää, projektia) tienaa nykyään vähemmän kuin laikkarina sairaalassa. Onneksi pidin työpaikkani.
Mobiili...osa tekstistä katosi. Piti sanomani että ainakin siinä sairaalassa, jossa itse olen työskennellyt, saavat ainakin "jo sisällä olevat" varsin vapaasti vaihdella osastolta toiselle. Niillä vaikeilla osastoilla ihmetellään työntekijäpulaa (myös hoitohenkilökunnan kohdalla), kas kummaa. Ilmapiiri tekee paljon.
Olin kuukauden mittaisessa työkokeilussa listatehtaalla, siis puulistoja tehtiin ja pakattiin liukuhihnalla. Se oli aivan perseestä, koska monta kertaa olin yksin siinä hihnan päässä pakkaamassa, enkä ehtinyt kokemattomuudeltani pakata kun niitä kasaantui järjetön määrä siihen ja meinasin tulla hulluksi. Ympärillä oli useita työntekijöitä, jotka varmasti näkivät ahdinkoni. Joskus joku saattoi vaivautua auttamaan, muutaman kerran eräs ilmeisen työhönsä läpeensä vittuuntunut mieshenkilö kiroillen ja listoja ympäriinsä paiskoten tuli "auttamaan". Jotkut työkaverit oli mukavampia, mutta eivät olleet aina samassa vuorossa. En jaksanut sitä kyllä ihan loppuun asti, onneksi olin selkävammainen ja sen varjolla pystyin keskeyttämään työkokeilun. Kaikki tekemäni paskaiset siivoushommat olivat yhtä suurta unelmaa tuon rinnalla.
Siivosin vuoden ajan erästä virastotaloa. Työ itsessään oli ihan siedettävää, ja työkaverit olivat todella mukavia, mutta se miten muut ihmiset kohtelivat siivoojia, oli jotain ihan kauheaa.
Tuossa virastossa asioi satoja ihmisiä päivittäin, ja joka päivä joutui kuuntelemaan päin näköä kaikkea tyhmä, idiootti, luuseri, et sinäkään ole elämässäsi pitkälle päässyt -huutelua. Pahimpia olivat keski-ikäiset ihmiset, esim. monet miehet tekivät sitä, että kun näkivät minun mopanneen yhden alueen, niin he heittivät tahallaan taskustaan likaiset nenäliinat yms. roskat lattialle, ja totesivat ivalliseen sävyyn että siinäpä vähän lisää siivottavaa, tai poimi nämä, siitähän sulle maksetaan. Eräs n. nelikymppinen äiti totesi teini-ikäiselle lapselleen minun kuullen, että kannattaa kouluttautua, ettet joudu moppaamaan muiden paskoja niin kuin tuo tyttö.
Vuoden verran jaksoin kuunnella lähes päivittäistä ivaa ja haukkumista, sitten pääsin onneksi opiskelemaan. Tuon kokemuksen jälkeen pyrinkin olemaan kaikille siivoojille mahdollisimman kiva ja kohtelias.
Vierailija kirjoitti:
Hesburger.
Jopa 9h päivät ilman taukoja. Vuoroissa ihan liian vähän porukkaa. Sitten huudetaan, kun tulee asiakkailta huonoa palautetta. Et ehdi syömään, et vessaan jne.
Töitä saattaa olla 7 päivää putkeen.
Monesti etenkin iltavuorojen jälkeen olen itkenyt väsymyksestä. Painajaisia on aina pitkien työputkien aikana, tai työvuoroa edeltävänä yönä.
Paljon paskahommia olen ehtinyt kesätöinä yms. tekemään, mutta tämä vetää kyllä ehdottomat pohjat.
Hese täälläkin. Monesti itkenyt jopa keittiössä ihan silkasta vitutuksesta ja väsymyksestä, yksin kun siellä paistossa ollaan ainakin meillä, niin eipä haittaa. Mutta aivan vitun kamalinta paskaa ikinä. Ahdistaa seuraava vuoro jo nyt, vaikka vielä 2 päivää vapaata.
Odotan kuin kuuta nousevaa, että syksyllä alkaa koulu ja voin jäädä vaan ekstraamaan.
Ja joo. Ikää on ja kokemusta kotisiivouksesta alkaen. Tämä silti vielä paskempaa.
Onhan näitä ikäviä duuneja ollut, vaikka ikää vasta 26v. Puhelinmyynti oli kamalaa hommaa. Myytiin lehtiä provikalla. Sain kahdesta viikosta palkkaa 50-60€. Joka päivä huudettiin ja haukuttiin asiakkaiden toimesta. Esimiehet vaan sanoivat että kyllä se työ siitä alkaa lutviutua. Joka ilta ahdisti huominen päivä ja lopulta puhkesin itkuun kesken työpäivän. Sopersin jotakin henkilökohtaisista ongelmista enkä enää koskaan ottanut yhteyttä kys.firmaan.
Myös työ patonkitehtaalla (linjastolla) oli raastavaa. Kukaan työntekijöistä ei puhunut suomea eikä englantia. Neuvoja ei siis saanut keneltäkään. Tehtaassa oli +10 astetta jotta leivät eivät mene pilalle. Eli pipo päässä mutta jotta työn pystyi tehdä, jääkaappikylmiä aineksia piti käsitellä ohuet muovihanskat kädessä. Vilustuin pahasti noin 2 viikon jälkeen.
Myös kaupan hyllyttäjän homma oli ankeaa: aamuheräämiset + pieni palkka + liian vähän töitä.
Sen sijaan täällä parjatusta prostituoidun duunista olen pitänyt. Helppoa rahaa. Itse tosin valitsin asiakkaani huolella ja pääasiassa minulla oli vain vakkareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesburger.
Jopa 9h päivät ilman taukoja. Vuoroissa ihan liian vähän porukkaa. Sitten huudetaan, kun tulee asiakkailta huonoa palautetta. Et ehdi syömään, et vessaan jne.
Töitä saattaa olla 7 päivää putkeen.
Monesti etenkin iltavuorojen jälkeen olen itkenyt väsymyksestä. Painajaisia on aina pitkien työputkien aikana, tai työvuoroa edeltävänä yönä.
Paljon paskahommia olen ehtinyt kesätöinä yms. tekemään, mutta tämä vetää kyllä ehdottomat pohjat.
Hese täälläkin. Monesti itkenyt jopa keittiössä ihan silkasta vitutuksesta ja väsymyksestä, yksin kun siellä paistossa ollaan ainakin meillä, niin eipä haittaa. Mutta aivan vitun kamalinta paskaa ikinä. Ahdistaa seuraava vuoro jo nyt, vaikka vielä 2 päivää vapaata.
Odotan kuin kuuta nousevaa, että syksyllä alkaa koulu ja voin jäädä vaan ekstraamaan.
Ja joo. Ikää on ja kokemusta kotisiivouksesta alkaen. Tämä silti vielä paskempaa.
Mä olin aikoinaan Mäkkärissä töissä vuoden verran. Työ oli aikalailla edellämainitun kaltaista plus lisäksi kyykytystä joidenkin keski-ikäisten vuoropäälliköiden toimesta ( jotka eivät siis "urallaan" ole edenneet tätä ylemmäksi ilmeisesti vieläkään). Se hyvä puoli tuossa työssä oli, että sain aivan uskomattomia voimia lukea silloin yliopiston pääsykokeisiin :)
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:04"]Lähihoitajan työ vanhustyössä. Ei tarvitse varmaan edes selittää... Järkyttävää paskaa verrattuna palkkaan...
dementiaosastolla ainakin hoitajat istui kahvilla kaiken päivää. Vain klo 7-8 tehtiin töitä ja kahvilla autettiin ja ruokailussa mutta muuten vain kahvilla istumista. Tosi rankkaa joo... koski kaikkia hoitajia. Ei menty katsomaan edes kun hälytyskello soi. Kestin katsella kuukauden mut henkisesti liian rankkaa nähdä hoitajien välinpitämättömyys ja vanhusten huono-olo tämän takia.
En nyt ihan tuota kuvausta niele. Onhan kaikki kuivitukset monta kertaa päivässä ja suihkutukset, lääkehoito, lääkärikierrot, haavanhoidot, kirjaukset, hoitosuunnitelmat ym.pakko tehdä. Luultavasti joka osastolla jotain viriketoimintaa, omaisia käymässä ym. muista yhteistyökumppaneista puhumattakaan. Sitten vielä ne liikkuvat ja juttelevat dementikot, jotka ei taatusti anna sitä kahvia rauhassa juoda. Hälytyskelloon ei ehkä aina reagoida samalla sekunnilla, jos joku "makaa" sen päällä eikä ymmärrä sen merkitystäkään enää. Tulee mieleen, että joku omainen taas kommentoi, kun on nähnyt hoitajat kahvihuoneessa keskenään nauramassa !
Itselläni pahin on siwassa työskentely. Kauppa sijaitsi huonomaineisessa lähiössä. Työskentelin pitkään opiskelun ohella, kun palkka oli kuitenkin kohtuullinen. Enää en menisi, työ on ahdistavaa ja joka ilta sai pelätä tuleeko seuraavaksi sisään juoppo, narkkari, manne vai naamioitunut ryöstäjä. Varmasti paremmalla alueella olisi kaupassa yksintyöskentely mukavaa, koska muuten työ oli suht mukavaa ja myös sopivan haastavaa.
Ketjussa on kyllä paljon pahempia kokemuksia kamalista työnkuvista, mutta tämä oli itselleni jo henkisesti raskasta.
Vuokratyöntekijänä oli kyllä aika hirvittävää. Olin tehnyt kassa- ja pikaruokaduunia ennenkin useamman kesän aikana, mutta sinä kesänä en saanut kesätöitä mistään vanhoista työpaikoistani. Olin tyytyväinen, kun minut otettiin vuokrafirmaan töihin, firmassa puhuivat ummet ja lammet mitä kaikkea heillä voi tehdä ja miten tyytyväisiä työntekijät ovat, luvattiin kassatöitä ja muuta kahvilahommaa.
Mutta kuinkas kävikään, työtunteja ei ollut miksikään. Tienasin sinä kesänä ehkä max. 800e ja työvuoroja tuli pari hassua kuukaudessa. Kassatyöt minulta evättiin, koska ei ollut jotain saakelin ikärajapassia ja kun sellaisen suorittamisesta yritin kysellä, niin asiaa hoitanut henkilö lähti kesälomalle eikä kukaan saanut sitä aikaiseksi kyselyistäni huolimatta. Tein sitten koko kesän tiskaajan hommia, mikä oli tajuttoman raskasta kuumassa ja kosteassa huoneessa juoksemista. Sekin stressasi paljon, että joka kerta piti mennä uuteen paikkaan tuuraamaan ja aina piti opetella talon tavat.
Asiakasfirman, eli sen jolle töihin menin vuokrafirman kautta, työntekijät olivat välillä todella töykeitä vuokratyöläiselle. Minulle luvattiin vuokrafirmassa myös mahdollisuus päästä pikaruuan paistohommiin, mutta eräässä asiakasyrityksessä sain vain työntekijöiden huudot, kun en tuntenut juuri sen ketjun reseptiikkaa eikä minulla ollut hajuakaan, missä kaikki aineet sijaitsivat (mikä hidasti prosessia, koska jouduin yksin etsimään lisää sämpylöitä ja säntäilemään pitkin keittiötä, koska minua ei lainkaan opastettu, pistettiin vain paistopisteelle seisomaan). Pöhköintä oli, että kun minulle vuoroa tarjottiin sanoin, ettei minulla ole kokemusta kys. ketjun tuotteista ja kysyin, eihän tämä asiakasyritystä haittaa... Oli hirvittävän noloa kun selvisi, että asiakasyritys odottikin kokenutta henkilöä ja juuri heidän keittiönsä tuntevaa ihmistä!
Kesän päätteeksi sain tarpeekseni ja sekin oli työn takana että löysin oikean puhelinnumeron, minne ilmoittaa irtisanomisestani. En voi suositella kenellekään, oli todella rankkaa odotella koska saisi vuoroja ja aina olla töihin kutsuttavissa. Lisäksi kävi useamman kerran selväksi, että asiakasyritykset eivät aina selkeästi kertoneet millaista tuuraajaa hakevat eikä vakituisilla työntekijöillä ollut oikein aikaa opastaa vuokratyöläistä talon tapoihin.
Kerännyt kiviä pellolta.
Mies on maanviljelijä ja välillä autan häntä joissaki töissä. Mut jos vaa pitenkää pääsen jatkossa livistää kivien keruusta nii sen teen!
Parin viikon pesti vuokrafirman kautta puhelinhaastattelussa. Sinällään ihan ok työ että ei tarvinnut olla kasvotusten tekemisissä soiteltavien tai työkavereiden kanssa eikä siinä soittelussa mitään vikaa ollut kun lähes jokainen vastaaja oli ystävällinen. Vähän epämiellyttäväksi homman teki se että vakkarityöntekijöillä oli ihan todella alentuva asenne kun olin itse vain vuokrafirman kautta siellä, olin itse pitkäaikaistyötön mutta en siltikään tajua missä asemassa 30-40-vuotiaat minimipalkatut tutkimushaastattelijat ivasivat etten itse ollut vakkari.
Se kaikista paskin osuus työssä oli se että tuo oli tosiaan ainoa työ mitä koko sinä vuonna tein ja ansaitsin siitä alle 600 euroa. Seuraavassa verotuksessa oli mätkyjä 400e, no itse en huolehtinut veroprosentista mutta jäi aika paska maku tehdä töitä lähes ilmaiseksi, etenkin kun en koskaan saanut työstä edes työtodistusta.
Vierailija kirjoitti:
Missä elämäntilanteessa siihen jouduit (esim. opiskeluaikojen lisätienesti, kesätyö...), kauanko työskentelit ko. paikassa ja mikä teki työstä hirveää? Suostuisitko uudelleen?
Puhelinmyynti.Jouduin työhön harhaanjohdettuna,koska työpaikkailmoituksessa varottiin huolellisesti mainitsemasta mitä työ on oikeasti.Kolme päivää ehdin nöyryyttää itseäni soittelemalla ihmisille,jotka olivat vihaisia kun puhelinmyyjä vaivasi heitä kököllä valmiilla myyntipuheella,ennen kuin minulle selvisi,ettei työstä makseta edes naurettavaa pohjapalkkaa ellen onnistu pitämään ihmisiä linjalla riittävän pitkää(joku tarkisti puhutut minuutit päivän päätteeksi.)Oli pakko kuunnella 7 eitä ennen kuin luurin sai laskea.Tajusin,etten pärjää jos en saa palkkaa enkä tukia ja lopetin.Jouduin tietysti karenssille,koska Työkkärin mielestä se että ei saa palkkaa ei ole pätevä syy lopettaa ihmisarvoa alentava työ.En menisi enää ikinä puhelinmyyjäksi tai suosittele kenellekään,joka ei ole synnynäinen myyntitykki :D
Lihatehtaalla pakkasin lehmän sääriluuta, välillä myös rasvaa :D. Tämä australiassa.
Tämänhetkinen työ laitoshuoltajana. Muilla osastoilla tämä on ollut jopa kivaa, mutta tämänhetkinen osasto... Kolleegani ei sano huomenta, tiuskii ja äksyilee ja tytöttelee. Potilaiden edessä tulee kiukkukohtauksia. Hoitajat pitävät sylkykuppina, osa ihan jees porukkaa mutta hierarkia on tosi näkyvää. Usein joutuu tekemään kahden ihmisen töitä. Kaiken lisäksi saisin työttömän tukia + sossurahaa melkein saman verran kuin tästä palkkaa, mutta jokin ylpeys vielä
antaa tehdä tätä työtä.