Hirvein työ jota olet elämäsi aikana tehnyt?

Henkilökohtaisen avustajan hommat. Ei enää ikinä. En jaksa edes kirjoittaa enää mitä kaikkea tapahtui, mutta sen voin sanoa, että kiittämättömyydessään ihan puhelinmyyntiin verrattavissa olevaa hommaa ja en ihmettele, että henkkarin töitä olisi kokoajan tarjolla. 

Vanhainkoti. Se työilmapiiri...

Lähihoitajana psykogeriatrisella, jossa mrsa- kohortti. Siellä kesähelteillä maskit ja essut päällä yritit hoitaa väkivaltaisia potilaita.

Vaihdoin alaa.

Nykyään olen akateemisella alalla, mutta sitä ennen ja siinä välilläkin lama-aikoina olen tehnyt ainakin tällaisia töitä (hirveimmät lihavoituina):

talonmiehen työt (kesätyö)

siivooja

mansikanmyyjä (kesätyö)

kehitysvammaisten hoitaja (kesätyö, irtisanouduin heti 1. työpäivän lopussa, koeaika olisi ollut 3 päivää)

huoltoasema-ravintola-motellin sekatyöntekijä (kesätyö, irtisanouduin heti 1. työpäivän lopussa)

metsänistutus ja -kylvö (kesätyö)

huoltoaseman kassa (kesätyö)

lääninhallituksen toimistosihteeri (irtisanouduin 10 kk kuluttua)

puhelinvaihteen hoitaja

kierrätyskunnostaja (kurssin työharjoittelu)

opettaja

tehdastyöläinen (3 viikon työharjoittelu kurssin yhteydessä)

Tehdastyön teki hirveäksi pakkotahtisuus. Itse työ oli ihan ok, mutta en sopeutunut siihen koneen jatkeena olemiseen ja tiukkaan kellottamiseen. Toimistosihteerin työ oli kurjaa, koska työtä oli turhan vähän ja n. puolet ajasta yritin keksiä, miten saisin aikani kulumaan. Sekatyö motellissa oli päätöntä juoksuttamista paikasta toiseen, juuri kun oli keskittynyt johonkin tehtävään, niin käskettiin taas jonnekin toisaalle. Ja kehitysvammaisten hoitajaksi, yleensäkään hoitoalalle, minusta ei vain ole, sen huomasin heti. Olen todella onnellinen nykyisestä työstäni. Pidän itse työstä ja lisäksi voin hyvin pitkälle itse määrätä työtahtini (olen yrittäjä).

1. Puhelinmyynti. Ihan KAMALAA. Olin siellä 4kk ja en tajua, miten kestin niin pitkään. Opiskelijana oli pakko ottaa vastaan työ, että että saisin rahaa. Palkkaa oli tosi hyvä ja työkaverit tosi kivoja, mutta henkisesti todella raskasta. En pitänyt pakkomyynnistä ollenkaan ja töihin meno ahdisti aina, kun olin kotona. Onneksi myöhemmin sain muualta töitä.

2. Henkilökohtainen kotiavustaja kuolemassa olevalle miehelle. Mies oli mukava ja vaimo myös, eikä työstä ole mitään valitettavaa, mutta henkisesti se oli todella raskasta ja masentavaa... Olin siellä pari viikkoa töissä ja sitten mies vietiin sairaalaan, jossa viikon päästä sitten menehtyikin.

Kesätyönä koulun perussiivous. Kahtena kesänä peräkkäin olin. Ei enää ikinä! Raskasta ruumiillista työtä noin 8 tuntia päivässä kesän helteillä kuukauden verran. Ei ole mun juttu sitten yhtään.

Henkilökohtainen avustaja ollut pahin. Vanha tyranni paska komenteli kuin hitleri. Ajatukset on painokelvotonta. 2 kk kestin ja otin loparit ja työkkärin 3 kk karenssin palkaksi....

Vanhainkodissa sairaanhoitajaopiskelijana. Todella rankkaa työtä ja omaisilta ei saanut mitään kiitosta. Muutenkin, ei yhtään minua varten. Hoitotyöstä kyllä pidän ja sairaanhoitajan työ sairaalassa on mukavaa. 

Siivoustyö. Nautin työn ruumiillisuudesta ja siitä, että sain liikuntaa. Vihasin sitä, kun jouduin ympäri kaupunkia siivoamaan useita pikkukohteita ja siirtymään autolla paikasta toiseen. Palkka maksettiin ainoastaan kohteen siivoamiseen käytetystä ajasta, mutta ei siltä ajalta, mikä meni siirtymisetä kohteesta toiseen. Siirtymisistä tuli hyvinkin yli tunti päivässä sellaista aikaa, jonka olin töissä, mutta en saanut siitä palkkaa. Tämä suututtaa vieläkin, mutta enpä saanut suutani auki asiasta, koska tarvitsin tosissaan rahaa ja pelkäsin menettäväni työni, jos sanoisin asiasta.

Kohteisiin oli varattu tietty aika, minkä sai siivoamiseen käyttää ja monesti oli todella kiire! Ylitöistä ei maksettu mitään, eli eipä kannattanut jäädä tekemään huolellista työtä, vaan piti äkkiä aikarajan puitteissa sutaista paikka kuntoon. Kaiken lisäksi työpäivä alkoi aamuyöllä 3-4 aikoihin, mikä oli painajaista tällaiselle iltakukkujalle. Hyvä puoli työssä oli se, että ei tarvinnut hirveästi ajatella, vaan reippaasti liikkuessa kyllä pystyi kärvistelemään valveilla työpäivän ajan. 

Sanomattakin varmaan selvää, että siivoustyössä ei taukoja pidetä, koska niitä ei ole laskettu työaikaan ollenkaan. Joskus tein jopa 11 tuntista päivää ilman yhtäkään ruokataukoa.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 17:46"]

Vanhainkodissa sairaanhoitajaopiskelijana. Todella rankkaa työtä ja omaisilta ei saanut mitään kiitosta. Muutenkin, ei yhtään minua varten. Hoitotyöstä kyllä pidän ja sairaanhoitajan työ sairaalassa on mukavaa. 

[/quote]

Enkä tarkoita, että pitäisi kiittämällä kiittää, mutta sellainen yleinen omaisten näkymättömien vaatimusten ja toiveiden paino yhdistettynä raskaaseen työhön syö kyllä ketä vain. Kaksi rasittavinta omaistyyppiä ovat ne, jotka ovat joskus kouluttautuneet perushoitajaksi, mutta eivät ole tehneet koskaan itse työtä. He tietävät kaikista parhaiten miten omaisiaan tulisi hoitaa ja asioiden sujua. Toinen omaistyyppi syyttää hoitajia milloin varkauksista, milloin mistäkin. Esim. yksi omainen syytti työkaverini varastaneen dementoituneen miehensä 5e halpishajuveden. 

Vanhainkodeissa on ollut myös tosi huono työhenki.

Olen lähihoitaja (alaa vaihtamassa, kunhan pääsen yliopistoon...) ja lähihoitajan työ on ehdottomasti raskainta ja oksettavinta. Olen tehnyt ennen lähioitajaksi opiskelemista mm myyjän, toimistotyöntekijän sekä erilaisia it-alan hommia.

Lähihoitajan hommista top 3 oksettavimmat:

3. Kehitysvammaisten hoitotyö. Turpaan tuli ja ihan päivittäin. Muutoin työ pelkkää syöttämistä ja vaipanvaihtoa. Välillä oksennusten ja veren siivoamista lattioilta sekä ulosteiden siivoamista seiniltä. Jatkuva vahtiminen, etteivät vaikeimmat tapaukset kaivele kakkojaan ja syö vaippakakkamössöjään. Hyvät hermot pitää olla, kun vaihtaa vaippoja kehariteiniltä, joka läpsii, puree ja potkii.

2. Lasten hoitaminen päiväkodissa. Jatkuvassa melussa oleminen koko päivän, lasten riitojen selvittely, uhmaikäisten lasten rauhoittelu. Superstressaavaa työtä, ei enää ikinä!

1. Vanhusten  hoitaminen dementiaosastolla. Hajunsietokyky täytyy olla kova ja oksennusreslektin heikkous on plussaa. Selkä menee taatusti rikki ja työ on lähinnä syöttämistä, lääkitsemistä ja vaipanvaihtoa eli löysien kakkojen pyyhkimistä pyllyistä haistatteluja kuunnelle ja nyrkiniskuja vältellen pitkin päivää/iltaa.

Tää ala ei oo mua varten, kadun ett opiskelin. :/

Rappusiivous. Liian vähän aikaa, vanhat ja surkeat siivousvälineet, ei jääkaappia, vessaan pääsi jos semmoinen löytyi pyykkituvasta, koko ajan paikasta toiseen kulkemista, samat hissit ja kellarit yksin viikosta toiseen. Itku kurkussa kipeillä ranteilla kannat painavaa imuria rapusta toiseen, kun tajuat että aika loppuu kohta ja koirankarvoista tulee heti perässä valitusta. 8 tunnin työpäivän jälkeen ei jaksanut tehdä enää mitään. Seuraavana päivänä samoilla likaisilla räteillä, kun uusia ei tullut pyynnöistä huolimatta. Kesätyönä kestin.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 21:34"]Aloittaessani lukemaan tätä ketjua, olin siinä luulossa että olen joutunut tekemään kovastikin rankkaa työtä ja kärsinyt rahapulassa paskasta työstä. Vähänpä tiesin.

Enikeis; Otetaan iso ruotsinlaiva, ja sen pääravintola buffet. Asiakkaita kerralla sisälle varmaan 300 ( en enää muista tarkkaan), kesällähän laivat on täyteen buukattu, joten niin myös buffa. Yksi kattaus kestää 1,5h - 2h ja tämän jälkeen siivotaan pöydät, katetaan uudestaan ja aletaan alusta taas. Kattauksia vedetään siinä päivän mittaan monta peräkkäin. Parin tunnin tauko ja alkaa illalliskattaukset.

Mennääpä tiskiin. Siellä on iso tiskikone ja metrikaupalla pitkä rosterinen tiskipöytä. Tälle pöydälle tarjoilijat kantaa alkuruoka-pääruoka-jälkiruoka lautasia semmoiset metrin pinot jokainen, useita. Laseja pakkikaupalla. kahvikuppeja, liköörilaseja, konjakkilaseja.

Jokainen lautanen ja jälkiruokamalja laitetaan tiskipakkiin, huuhdellaan ja syötetään koneeseen. Tarjoilijoilla helevatan kiire, joten lautaset täynnä ruuantähteitä. Se roskasaavi siinä tiskipöydän edessä täyttyy puolessavälissä eka kattausta ylitäyteen painavaa ruuanjätettä. Pitää sekin repiä irti, ja kuljettaa roskakuiluun. Sinä aikana onkin tiskipenkki niin täynnä kamaa ettei itse tiskikonetta enää näy.

Kaikki astiat loppuu kesken ja haarukat ja veitset pitää erotella, ja koko ajan joku huutaa että lisää puhtaita tänne.

Kun kattaus loppuu alkaa tulla kylmäköiltä ne tarjoilupakit. Yks posliinivati painaa tyhjänä 2 kg, niitä tulee kymmeniä.

Kuivassa päässä työskentelee toinen tiskari. Se lappaa puhtaita, tulikuumia astioita telineisiin ja pinoihin ja työntää lautaskärryjä eteenpäin. Kylmäköt ei tietenkään hae omia tiskejään vaan ne viedään niille kallaan, nehän sentään tekee ruokaa eli ovat parempia ammattilaisia kuin tiskari.

Vihdoin tulee yö ja illalliskattaukset loppuu, astioiden tulo vähenee ja alkaa näyttää että kyllä tää ehkä loppuu. Aletaankin sitten pesemään tiskipenkkiä, ja sitä tiskikonetta. Se on ihan täynnä jotain mähnää ja rasvaa. Ne pesuaineet jolla sitä pestään on semmoista myrkkyä ettei sitä pitäis ilman hengityssuojaa käyttää ollenkaan. Arvaa onko semmoisia.

Kumisaappaat jalassa luistaa märällä lattialla joka on täynnä salaatinlehtiä ja katkaravunkuoria jne. Nilkkoihin asti yltävä kumiessu hiostaa hiukan joo.

Lopuksi pestään tiskin nurkan lattia ja kerran viikossa ne kamalat lattiatrallit, siellä sitä mähnää vasta onkin.

Kun yöllä pääsee hyttiin suihkuun ja nukkumaan, niin ennenkuin huomaakaan onkin aamiaisen aika ja ne samat 3000 ihmistä syö aamupalan. Tiskikone päälle vaan.

Tiskissä on töissä 2 ihmistä. Koko työvuoron ajan, joka kestää viikon. Enempää ei ole eikä palkata. Kyllä se kahdella menee.

Kotiinpäästyä meni nuorellakin ihmisellä monta päivää ennenkuin olo normalisoitui.

En voi tajuta niitä vakituisia vanhoja (50 v ja yli) jotka veivaa sitä  hommaa vuodet läpeensä. Ja suurin osa on naisia!? Miten ne selviää sieltä ikinä eläkkeelle edes suurinpiirtein terveenä, ei mitään mahiksia.

Ne on varsinaisia työn sankareita ne. Vielä puolet vuodesta poissa kotoa siellä työpaikallaan.

[/quote]

Tuli ihan nuoruus mieleen! Itsekin on tullut nimittäin opiskeluaikoina hikoiltua muutama kesä tuolla tiskissä. Sisulla ja nuoruuden innolla sitä touhua jotenkin jaksoi, mutta tosiaan oli ihan sekaisin väsymyksestä pari päivää kun pääsi työpassin jälkeen viikoksi kotiin! :)

Lisää tarinoita, kiitos! :)

Hampurilaisravintolassa olin paistopuolella. Pelkäsin jatkuvasti, että poltan itseni, enkä tainnut olla muutenkaan tarpeeksi nopea. Tietenkään minulla ei myöskään ollut vielä tajua siitä, että mitä asioita iltavuorossa voi vaikkapa tehdä hyvissä ajoin ja missä järjestyksessä niin, ettei loppusiivous veny. Kyselin kyllä paljon oppiakseni asiat ja pari ekaa päivää vuoropäälikkö jaksoikin vastailla, mutta ilmeisesti kolmantena päivänä olisi jo pitänyt kaikki tilanteet osata, koska silloin sain kysymyksiini tiuskaisuja: "No ajattelepa välillä itse!".

Tuo ei ollut ensimmäinen eikä viimeisin työpaikkani, mutta jotenkin en vain sopinut siihen ympäristöön ollenkaan. En tiedä oliko kyse siitä, että esimiehet eivät osanneet kunnolla perehdyttää vai olinko itse jotenkin erityisen avuton siinä ympäristössä enkä edes tajunnut kysyväni tyhmiä ja itsestään selviä asioita.

Jaksoin kolme viikkoa siellä, mutta kun rasvankäry, palovammojen pelko ja kärttyiset esimiehet alkoivat rasittaa niin paljon, että suunnilleen kammosin työhön menoa, niin lopetin ennen koeajan päättymistä.

Kukaan ollut laivalla hyttisiivoojana? Miten ne hytit saadaan puhtaiksi esim jonkun abiristeilyn jäljiltä??

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 21:34"]

Kukaan ollut laivalla hyttisiivoojana? Miten ne hytit saadaan puhtaiksi esim jonkun abiristeilyn jäljiltä??

[/quote]

Laivasta peräluukut auki, samoin kaikki väliovet alakansien hytteihin ja hyttien ovet auki Sitten ns. Kaasu pohjaan ja kun vauhti on täysillä, avataan hetkeksi keulaluukkua jolloin vettä hulahtaa sisään, kaikkien alakerran käytävien ja hyttien kautta ja peräluukusta ulos. Tämä ei tietty onnistu kuin tyynellä ilmalla ja silloin kun laiva on tyhjä autoista ja matkustajista.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 21:34"]

Kukaan ollut laivalla hyttisiivoojana? Miten ne hytit saadaan puhtaiksi esim jonkun abiristeilyn jäljiltä??

[/quote]

Laivasta peräluukut auki, samoin kaikki väliovet alakansien hytteihin ja hyttien ovet auki Sitten ns. Kaasu pohjaan ja kun vauhti on täysillä, avataan hetkeksi keulaluukkua jolloin vettä hulahtaa sisään, kaikkien alakerran käytävien ja hyttien kautta ja peräluukusta ulos. Tämä ei tietty onnistu kuin tyynellä ilmalla ja silloin kun laiva on tyhjä autoista ja matkustajista.

[/quote]

Ko. manööveri on radikaali ja nykykippareiden joukossa harvinainen. Siihen suostuvat enää vain harvat ja valitut vanhat merenkävijät.

Ei tule mieleen tässä nyt kuin muutama huono puoli tuosta: joihinkin hytteihin unohtuu joskus joku totaalisesti sammunut, jota edes kaverit ei jaksa kaivata (ollut varmaan ennen sammumista todellinen rasitusvamma) joka sitten valitettavasti huuhtoutuu siinä siivotessa sieltä ahteriluukusta mereen.

Toisekseen abiristelyn jälkeen on vielä usein jäitä merellä ja ne jääkalikat kolisee todella ikävästi seiniin (skotteihin) siinä aluksen läpi huljuessaan. Vaikka meidän miehistön hytit ei ole missään säästöluokan kakksokannella vaan ylempänä, niin kuuluu se meteli silti ja nukkuminen vaikeutuu.

Puhelinmyynti täälläkin. Puoli vuotta sitä kestin. En tiedä miten. Oli kyllä järkyttävän raskasta, mutta ei muutakaan työtä ollut. Olin tuon ajan aivan sekaisin. Kärsin univaikeuksista, kun se kamala myyntispiikki pyöri päässä, näin painajaista kuinka pomo valitti nollapäivistä (sellaisia ei ihme kyllä ollut) ja vastasin jopa omaan puhelimeeni tyyliin Maija Mallikas Mediapexiltä päivää. Seitsemän tuntia päivässä puhelimessa myymässä Aku Ankkaa provisiopalkalla. Ja soittamisen aloittaminen joka aamu yhdeksältä tuntui "asiakkaiden" kiduttamiselta. Onneksi sain paikan rakennussiivoojana, tuolla meinasi mennä mielenterveys.

lähihoitaja vanhuspuolella, kaupungin laitoksessa jossa työ oli pelkkää liukuhihnatoimintaa... :(