Hirvein työ jota olet elämäsi aikana tehnyt?

Kyllä mullakin voiton vie puhelinmyynti. Olin kesätöissä yhden kesän. Pomo oli ihan hirveä ja aina kun työvuoro alkoi (tais olla 16.30-21) laski minuutteja, koska työvuoro loppuu. Ihan hirveetä hommaa ja palkka tietysti aivan surkea.

Tylsin työ oli ehkä museon opas. Saattoi olla päiviä, ettei museossa käynyt ketään, useinmiten kävi pari asikasta siinä 8 tunnin työvuoron aikana... En meinannut saada aikaa millään kulumaan. Silloin ei ollut edes mitään älypuhelimia, että olis voinut netissä surffailla.

Nosto

Olin 1979 vesilaitoksella hajulukkona. Myöhemmin (1981) synnytyslaitoksella koeponnistajana.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 17:10"]

Olin 1979 vesilaitoksella hajulukkona. Myöhemmin (1981) synnytyslaitoksella koeponnistajana.

[/quote]

Mikä on koeponnistaja? :O

Soutuveneessä tappina

Olin vuosia sitten kotiapulaisena eräässä perheessä Suomessa joka kuvitteli olevansa jotain kuninkaallisia tai vähintään aatelisia vuosisadan alusta. Minua kohdeltiin huonosti,ylitöistä ei maksettu,päivät pitkiä yleensä aina,palkka todella pieni,ei koskaan kiitosta vaan yleensä moite,uskomaton vaatimustaso.

Minun piti syödä eri ruokaa kuin perheen. Perhe söi näet kalliimpaa ruokaa. Ruoka oli tyyliin perheelle kokoliha pihvit sekä upeat jälkkärit ja piialle halpaa makkaraa eikä jälkkäriä.Tenavat lällättivät vieressä kun söin.

Poistuin siitä kauheudesta vähin äänin.

En kovin lämmöllä muistele mansikoidenpoimintaa, puhelinhaattattelua tai kitkemistä (koiranpaskojen ja huumeneulojen siivoamista siinä samalla ilman asianmukaisia suojavarusteita), mutta kyllä kaikista hommista pahinta on ollut henkilökohtaisen avustajan työt. Ihme kyllä kestin tuota paskahommaa vuoden. Palkat tuli milloin sattuu, lopulta ei enää ollenkaan. Kuntien pitäisi olla avustajien pomona eikä avustettavan, joka voi kohdella työntekijöitä täysin mielivaltaisesti ja "vahingossa" hukata tuntilistat jne. 

Varmaankin ilmaisjakelulehtien ja mainosten jako. Palkkaa saa sen mukaan paljonko niitä lehtiä tulee ja kuinka moneen talouteen niitä omalla alueella jaetaan. Lehdet ja mainokset ensin jakelutoimisto tuo suoraan laatikkoon (joka on kotipihassa), siitä mainokset itse sitten jaotellaan nippuihin 1 kpl kutakin per nippu. Näitä voi olla aika paljon, esim. jos alueella on 200 taloutta ja mainoksia on 15 erilaista... Tehdään niput, parhaimmillaan joihinkin talouksiin jaetaan erilaiset kuin toisiin että joutuu tekemään erilaisia, sitten lähdetään kärräämään nippuja postilaatikoihin. Jos alueella on kerrostaloja, niin aukioloajat asettavat omia rajoitteita sille, milloin pitää homma olla tehtynä. Alue voi olla laaja, kävelyä tulee useita kilometrejä, kärryyn ei yleensä todellakaan mahdu kaikki mainokset kerralla vaan reissuja joutuu tekemään useita. Mainosniput voivat olla todella painavia ja paksuja, eikä koon mukaan saa bonuksia, ainoastaan kappalemäärä merkitsee palkkauksessa.

Tunteja kuluu useita, työtä tehdään kahdesti viikossa, palkkaa saa muutamia euroja. Etukäteen ei voi tietää kuinka paljon mainoksia on tulossa. Ne tuodaan pääsääntöisesti edeltävänä iltana (jakopäivät esim ke ja la, niin mainokset saa itselleen ti ja pe) mutta joskus menee todella myöhään, voi mennä keskiyön ylikin. Mainokset pitää kuitenkin olla niputettu ja jaettu jakopäivän aikana, mielellään iltaan mennessä (oisko ollut klo 20 tai 21 suositus - ja jos niitä kerrostaloja, niin niihin silloin kun ovat auki).

Alaikäisenä minä tuota tein ja vähän aikaa täysi-ikäisenäkin, kunnes sain "oikean" kesätyön.

Toimistosiivous. En halunnut häiritä ketään tai tulla häirityksi ylitöissä olevien taholta, joten menin sinne aina vasta myöhään illalla. Sinänsä kiva, ettei kukaan hengittänyt niskaan, mutta kiire siinä aina oli, jos ei halunnut omaa aikaansa siivoamiseen käyttää. Sitten jos eri päivän siivooja teki virheitä, niistä oli aina tylyjä valituslappuja, joihin jouduin vastaamaan.

Suomalaisen kirjakaupan myyjä. Ahdistavampaa työtä ja työilmapiiriä saa hakea. Hain monia työpaikkoja koska yt-neuvottelujen myötä edellinen meni alta. Toki hain kaikkiin mitkä kuvittelin olevan edes jollain tasolla mielekkäitä. Tuonne sitten päädyin. Ei ikinä enää. Mieluummin vaikka paskimmalla työttömyyskorvauksella kituuttaen. Olin suomalaisessa vuoden, kunnes sain paljon paremman työn. Vasta tuolloin huomasin miten ahdistunut ja jopa masentunut olin ollut.

Olin siivoojana 1kk ajan, siivosin sellaista rakennusta jota käytettiin kodittomien ja muiden laitapuolenkulkijoiden oleskelumajana, saivat sieltä ruokaa, vaatteita jne. Menin joka aamu siivoamaan ja lähdin ennenkuin keskus aukesi, maja oli aivan järkyttävä kusi haisi, oli oksennusta, paskaa yms. Kuitenkin lopullisesti päättyi työt siinä kohtaa kun roskista vaihtaessa osui piikki käteen, meni aivan jumalattoman monta päivää itkien ja peläten tuloksia, no terveen paperit lopulta sain ja en ikinä enää tekisi mitään tuollaista hommaa, alentavaa siivota juoppojen ja kodittomien paskoja.

Olin perseestäni aidanseipäässä

Pysäköinninvalvonta-apulainen eli lappuliisa. Itse työ nyt ei ihan hirveää ollut, mukavasti kunto kasvoi ja kiinteytyi kävellessä, mutta kyllä se hävetti. Hankalia asiakkaita oli siihen maailman aikaan aika vähän ja toimistoviikot oli ok. Ja ei, työ ei ollut provisiopohjaista (en usko, että on vieläkään), vaan kk-palkalla olimme.

Onneksi pääsin opiskelemaan. En vieläkään kerro, kuin harvoille ja valituille ko. työpaikasta (olin n. 10 kk), vaikka aikaakin on mennyt yli 20 v.!

Kesätyö,joka piti olla mansikan taimien istuttamista ja mansikoiden poimintaa.todellisuudessa oli yli metrin korkuinen heinäpelto mistä piti etsiä aikoja sitten istutettuja mansikoita.osa mansikoista oli jo kuollut.
työnjohtajana kylän pahin juoppo.paikan pomo oli hämäräperäinen liikemies.olin ko.työssä nuorena kaverini kanssa.olimme n.14-15 vuotiaita silloin.
työnjohtajan juoppokaverit alkoivat liikaa viihtyä paikalla joten jätimme työt kesken päivän emmekä enää palanneet.olimme siellä muistaakseni noin viikon.
Työpaikalla vain ulkovessa joten tarkkana sai olla,kun vessaan meni ettei työnjohtaja kavereineen kytännyt vessan lähistöllä.vieläkin inhottaa tuo kokemus.
meidän lisäksi kyseiseen työhön tuli myös eräs tyttö joka sinne myös jäi kun me lähdimme pois.myöhemmin työnjohtajamme oli lehdessä nimellä mainittuna saanut tuomion vapaudenriistosta ja raiskauksesta.kaikkineen karsea työpaikka,josta onneksi häivyimme ajoissa!

Sihteeri, palkan laskija ja raxin työntekijä.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 14:18"]

Asiakaspalvelu eräässä sähköfirmassa. Ja juu ei, mua ei vittu yhtään kiinnosta jos asiakas tilaa sähkönsä jostain muualta. Mä olin vaan töissä firmassa, joka nyt vaan oli ihan paska. Vihjeenä kaikille, huutaminen puhelimessa ei auta. Maanittelu ja avun pyytäminen toimii aina. Parilta tyypiltä karkasin hetkeksi sähköt kostoksi.

[/quote]

Mä tein kans aspaa paskafirmassa. Hirveet viiveet aspan toiminnassa, pienyrityksen johto oli ihan hukassa siitä mitä ne oli tekemässä, palvelut oli pääosin paskoja ja ylihinnoiteltuja. Jokaselle työntekijälle piti keksiä joku oma spesifi työnimike, harmi vaan että aspan vastaava joka vastas myös uusien koulutuksesta, oli ihan kelvoton ko. hommaan. Kun siltä kysyi jotain, hermostui tai empi puoli tuntia et asian vois hoitaa näääin tai sitten ehkä näin. Kierreltiin ja kaarreltiin, kysyttiin turhia jatkokysymyksiä jotta saatais siirrettyä ongelma hamaan tulevaisuuteen. Vakkarityöntekijät laiskoja ja jumittauduttiin niiden omien nimikkeiden alle, vaikka jonot oli kuukausien, pomoista puhumattakaan. Ihan ookoo duuni muuten, mut työyhteisö ja epäammattimaisuus vei kaikki mehut. Jatkuvaa asiakkaalle valehtelua, kun moka usein oli oikeasti firman.

Epäsopivinta itselle on ollut kuitenkin puhelinvarainhankinta. Itkin parin viikon jälkeen joka vuoron jälkeen. Työ on ihan ok kummassakin tapauksessa, mutta ei tosiaan sopinut itselle.   Jälkimmäisessä työyhteisö ja johto oli taas se minkä takia hommaa kuitenkin pari kk teki. 

Harjoittelu päiväkodissa. Äkäiset tädit pisti harjoittelijat tekemään kaiken likaisen ja vastenmielisen työn. Meidät saatettiin laittaa kylmään sulaneesta lumesta märkään eteiseen tekemään askarteluvalmisteluita kun itse lukivat satuja. Lelujakin pääsi pesemään oikein urakalla. Ruualla tehtävänä oli tiskaus, siivous ja ruuantähteiden kerääminen. Ainoa asia mitä lasten kanssa sai oikeastaan tehdä oli vaipanvaihto ja muu pyllyn peseminen ja pyyhkiminen, sekä ulkoilu 21 asteen pakkasessa. Itse tädit "ulkoilivat" kahvipöydässä sisätiloissa. Näihin tiloihin ei harjoittelijoilla ollut asiaa, joten saimme sitten oikein hiljaa ja nopeasti syödä lasten pöydässä. Mitään kiitosta ei mistään vaan aina uusia paskanakkeja.

Tuo ei ehkä työtehtävänä ole niin kamalaa, mutta jos otetaan huomioon että siitä ei makseta mitään, kukaan ei puutu tuohon kohteluun, eikä haastattelussa puhuttu sanallakaan siivoamisesta. Sääliksi käy lapsia.

Puhelinmyynti.Harhaanjohtavan työpaikkailmoituksen(haettiin "toimistopäällikköä")johdosta erehdyin hakemaan paikkaa ja kun selvisi mitä työ oikeasti on,en karenssin pelossa uskaltanut kieltäytyä.Olin siis juuri saanut opinnot päätökseen ja sinisilmäisenä etsin mitä tahansa työtä.

Kolme päivää ehdin pakkotyrkyttää lehteä ihmisille(ohjeen mukaan piti sanoa seitsemän kertaa sama lätinä eri tavalla muotoiltuna ennen kuin hyväksyi kieltäytymisen) ennen kuin selvisi,ettei hommasta makseta edes parin euron pohjapalkkaa,jos ei saa tarpeeksi puhelimessa puhuttuja minuutteja per päivä kerättyä.Lopetin kun selvisi,etten siis saa palkkaa enkä tukia,Työkkärin mielestä "irtisanouduin ilman syytä" ja sain kuitenkin karenssia.En tekisi ikinä enää,enkä hae enää paikkoja,joiden ilmoituksissa on ympäripyöreää ja harhaanjohtavaa tekstiä.

Toiseksi pahin homma oli mainostenjako,raskasta hommaa josta sai niin pientä palkkaa ettei sitä saanut edes nostettua pankkiautomaatista.Tätä tein teininä saadakseni omaa rahaa.

Puhelinmyynti ehdottomasti. Voi kun olisin saanut euron jokaisesta kiertoilmauksesta, joita esimies keksi huijaamiselle. Oli täysin itsestäänselvää, että hänen ja muiden huippumyyjien tuloksesta suurin osa tuli mummojen harhaanjohtamisella. Tuntui niin pahalta kun ajattelin että joku näistä saattaa joskus soittaa omalle mummolle. Kaikki keinot oli käytettävissä: Syyllistäminen, huijaaminen, valehtelu, jopa väärän lehden myyminen jos vain nimi ja aihepiiri (Kodin kuvalehti, Koti ja puutarha) kuulosti samalta. Manipulointia kuului kanssa paljon. Yritin itse ehkä vähän sellaista yltiörehellistä tyyliä siinä toivossa ett kasvavan myynnin myötä niiden muiden työote muuttuisi, mutta ei kukaan ihan oikeasti tarvinnut niitä lehtiä. Eikä niillä olisi suurimmalla osalla ollut oikeasti edes varaa.

Joka päivä tuntui pahalta, rahaa ei tullut, työkaverit kohteli huonosti, asiakkaat vittuili. Never again.

Kaikki ne työt, jotka olen tehnyt ennen kuin valmistuin nykyiseen ammattiini ja sain oman alan töitä. Niitä olivat mm. lehdenjako, kaupan kassalla ja palvelutiskillä työskentely, huoltamokahvilatyöntekijänä työskentely, baarityöskentely..Mä niiiin nykyään nostan hattua niille ihmisille, jotka mm. näissä ammateissa jaksavat päivästä toiseen, minusta siihen ei tosiaan ollut. Toisinaan se oli ihan kamalaa - tai no aika useinkin.

En kaikkia hetkiä noissa töissä muistele pahalla, mutta eipä noista reilusta 10 vuodesta montaa hyvää muistoakaan jäänyt. Paskat reissut, mutta tulipahan tehtyä ja nyt osaan todella arvostaa ihanaa työtäni.