Lue keskustelun säännöt.
Harkitsen ensimmäistä kertaa ikinä rivariin muuttamista - kertokaapa nyt kauhutarinoiden sijaan jotain kivaa tuosta asumismuodosta :)
24.07.2021 |
Tai voihan sitä kauhutarinoitakin kertoa, kunhan perustuu todelliseen tilanteeseen, ei mutuun. Mutta haluaisin realistisen kuvan siitä mitä se on ja millaisia asioita pitää sisällään.
Olen aina rakastanut kerrostaloasumista, omakotitalossa en viihtynyt YHTÄÄN. En jaksa sitä savottaa pihan suhteen ja muutenkin vihaan koko omakotihommaa. Kerrostalo on ihana kun saa elellä ikään kuin anonyymisti, tottakai naapureita moikkaan ja saatan jonkun mummon kanssa vaihtaa muutaman sanan, se on jees.
Nyt olisi tarjolla aivan ihana rivarikämppä rauhalliselta alueelta, kaunis ympäristö ja siistit pihat. Mietin että mahtaisinko sopeutua kuitenkin sellaiseen vai tuleekohan tuska sen pihan hoitamisen kanssa... naapureiden suhteen uskon että pärjäilen jos nyt ei ihan joku horror-nipo osu seinän taakse (se on mahdollista myös kerrostalossa, tai joku hirveä möykkäri).
Itse elelen hissuksiin, olen siisti ja siis sen verran kuitenkin tosiaan kykeneväinen sosiaalisuuteen että just sen sanan tai pari voin vaihtaa roskista viedessä. Piha-aitojen yli höpöttelemistä en kyllä jaksaisi.
Mitäs, kertokaa jotain kivoja juttuja rivarissa asumisesta?
Kuinka työlästä se pihan hoitaminen kerrostaloasukille on?
Kiitti :)
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rivari on arpapeliä. Hyvällä mäihällä saa rauhallisen ja viihtyisän ympäristön. Mutta tilanne voi kääntyä yhtäkkiä ihan toiseksi, jos naapurustoon muuttaa lapsiperheitä. Sitten onkin elämä yhtä helvettiä.
Pöyristyttävää, muuttaa nyt perheasuntoon lapsiperheenä!
No mutta on tuossa ripaus totuuttakin. Jos pihaan sattuu vaikka sellainen perhe, jossa lapset mekastaa pihalla yötä myöten, kylvää leluja ja karkkipapereita pitkin pihaa, kurkkii ikkunoista/soittelee ovikelloja, kiusaa pihan muita lapsia ym. niin onhan se elämänlaatua vähentävää. Onneksi noita perheitä on oikeasti tosi harvassa kaikkialla muualla paitsi Porvoossa.
Perheasuntoon? Mikä se on? Kyllä kaksi ihmistä voi hyvin halua asua väljästi vaikka sadan neliön asunnossa, jossa on viisi huonetta. Väljyyteen kun tottuu, niin pienempi asunto tuntuu aika ahtaalta ja ahdistavalta. Iso asunto ei siis tarkoita, että siinä asuu lapsiperhe.
Totta kai lapseton voi asua vaikka kartanossa, mutta pointti oli se, että jos taloyhtiössä on yli kahden huoneen asuntoja niin on melko todennäköistä, että niihin voi muuttaa perheitä.
Sehän se ongelma tämän keskustelun aloittajan näkökulmasta juuri onkin: rivarikämppä on aina riskivalinta. Huonolla tsägällä menee pahan kerran pieleen.
No ei se riski ole välttämättä sen vähäisempi muissakaan asumismuodoissa, jos omakotitalon keskellä ei mitään sulkee pois. Itse asuin aivan hirvittävän riitaisessa kerrostalossa ja pieni mutta sovinnollinen talkoohengessä hoidettu rivari on sen jälkeen ollut suorastaan taivas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rivari on arpapeliä. Hyvällä mäihällä saa rauhallisen ja viihtyisän ympäristön. Mutta tilanne voi kääntyä yhtäkkiä ihan toiseksi, jos naapurustoon muuttaa lapsiperheitä. Sitten onkin elämä yhtä helvettiä.
Meitä ei lapsiperheet häiritse! He yleensä hiljenevät yöksi ja pihalla saa ollaelämää. Sen sijaan epävakaan persoonallisuuden omaava älykäs naapuri on arvaamaton. Välillä kuin itse aurinko ja välillä harhoissaan naapureista aiheettomia lasten- ja eläinsuojeluilmoituksia sekä rikosilmoituksia tekevä yhtiössä kaikkea vastustava. Naapurikyttääjä kyttää, että kaikki hoitavat puutarhansa ja jupisevat selän takana tai sitten joku kiinteistöhuoltosopimuksesta huolimatta lumitöitä puskeva, muita laiskaksi haukkuva raivopää.
Ai että, alan innostua! Tuo alue on tunnettu rauhallisena, olen asunut tässä lähellä kerrostalossa vuosia ja tiedän siinä mielessä kyllä mihin olisin muuttamassa. Alue on kaikin puolin idyllinen ja mitään ryyppyremmejä ei siellä ole. Yksittäisistä asukkaista ei toki voi ikinä tietää, ikäviä kokemuksia on myös kerrostalonaapureista vaikka on osaketalo. Se on aina viime kädessä tuuripeliä, mutta tosiaan tykkään tehdä taustatyöt huolella ja siksi olen nyt ennen mitään päätöksiä käynytkin tuolla notkumassa eri vuorokaudenaikoihin ja eri viikonpäivinä.
Enemmän olen jännännyt omalla kohdallani tuota pihanhoitoasiaa, mutta tämä ketju kyllä kannustaa unohtamaan sen ajatuksen, että se olisi jonkinlainen hirvittävä savotta (kunhan tosiaan on se huoltoyhtiö joka hoitaa yhteiset piha-alueet).
ap
Itse asun ekaa kertaa rivarissa ja tykkään valtavasti. Parasta täällä on:
- parimetriset aidat takapihoilla, eli naapuriin ei näe käytännössä ollenkaan.
- päätyasunto ja naapureina eläkeläispariskunta, mitään ei kuulu sieltä.
- tämä on pieni taloyhtiö, jossa ei ole yhteisiä alueita ollenkaan, eli talkoohommia todella vähän (esim. lumet luo jokainen vain omalta pihaltaan).
- oma autokatos oma etupihan reunassa (meillä siis vain yksi auto).
- muutenkin rauhallinen ympäristö, ympärillä rivareita ja matalia kerrostaloja, mutta voin sanoa, että iltaisin täällä ei kuulu mitään, eikä näe ketään missään.
Asuttiin aiemmin kerrostalossa (omistus), niin ylä- ja alapuolella sekä molemmilla sivuilla oli mölyäviä naapureita. Parvekkeella ei voinut olla tupakoinnin vuoksi. Yhä useampi asunto taloyhtiöstä meni vähitellen vuokralle, niin se aiheutti levottomuutta taloyhtiöön (mm. päihdeongelmaisia). Meidän perhe pyöräilee aktiivisesti, mutta pyöriä ei tahtonut saada kunnolla kerrostalon varastoon, kun pyörävarastot oli aina täynnä. Huoneistokohtainen varastokoppi taas oli niin pieni, että sinne ei sopinut pyörät.
Myytiin kerrostalo-osake pois ja ostettiin rivitalosta osake. Pyörät mahtuu varastoon jne. Myös hiiligrillillä grillaaminen on kivaa, sitä ei voinut kerrostalossa tehdä. Pienen piha-alueen nurmikon hoitaa hetkessä, raja-aidat estää näkyvyyden toisten pihoille. Pakkososiaalisuutta ei ole, emme tunne kaikkia asukkaita edes nimeltä (30 asuntoa tässä taloyhtiössä). Lumenauraus jne on ulkoistettu, ei talkoita. Sitten se huonoin puoli eli huonot naapurit. Niin kauan tässä oli kivaa ja rauhallista, kunnes seinänaapuriksi muutti kiljusten herrasväki sekä toiselle puolelle muutti metsästäjäkeräilijä ajokoiran kanssa ja ajokoira ulisee pihalla. Meteliä riittää siis 24/7. Kun metelistä valittaa, osoitetaan mieltä ja aletaan metelöidä enemmän. Myös autoomme on nyt kohdistettu ilkivaltaa, kun puutuimme metelöintiin. Elämisestä on tullut painajaista. Kun ei voi luottaa siihen, että edes yöuniaan saa nukkua rauhassa, koska naapuri hakkaa mm. pattereita yöllä, niin asunto on nyt myynnissä ja muutetaan maalle omakotitaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain rivarini myytyä hyvällä voitolla.
Vierailija kirjoitti:
Asuttiin aiemmin kerrostalossa (omistus), niin ylä- ja alapuolella sekä molemmilla sivuilla oli mölyäviä naapureita. Parvekkeella ei voinut olla tupakoinnin vuoksi. Yhä useampi asunto taloyhtiöstä meni vähitellen vuokralle, niin se aiheutti levottomuutta taloyhtiöön (mm. päihdeongelmaisia). Meidän perhe pyöräilee aktiivisesti, mutta pyöriä ei tahtonut saada kunnolla kerrostalon varastoon, kun pyörävarastot oli aina täynnä. Huoneistokohtainen varastokoppi taas oli niin pieni, että sinne ei sopinut pyörät.
Myytiin kerrostalo-osake pois ja ostettiin rivitalosta osake. Pyörät mahtuu varastoon jne. Myös hiiligrillillä grillaaminen on kivaa, sitä ei voinut kerrostalossa tehdä. Pienen piha-alueen nurmikon hoitaa hetkessä, raja-aidat estää näkyvyyden toisten pihoille. Pakkososiaalisuutta ei ole, emme tunne kaikkia asukkaita edes nimeltä (30 asuntoa tässä taloyhtiössä). Lumenauraus jne on ulkoistettu, ei talkoita. Sitten se huonoin puoli eli huonot naapurit. Niin kauan tässä oli kivaa ja rauhallista, kunnes seinänaapuriksi muutti kiljusten herrasväki sekä toiselle puolelle muutti metsästäjäkeräilijä ajokoiran kanssa ja ajokoira ulisee pihalla. Meteliä riittää siis 24/7. Kun metelistä valittaa, osoitetaan mieltä ja aletaan metelöidä enemmän. Myös autoomme on nyt kohdistettu ilkivaltaa, kun puutuimme metelöintiin. Elämisestä on tullut painajaista. Kun ei voi luottaa siihen, että edes yöuniaan saa nukkua rauhassa, koska naapuri hakkaa mm. pattereita yöllä, niin asunto on nyt myynnissä ja muutetaan maalle omakotitaloon.
Kurja tuuri. :( ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rivari on arpapeliä. Hyvällä mäihällä saa rauhallisen ja viihtyisän ympäristön. Mutta tilanne voi kääntyä yhtäkkiä ihan toiseksi, jos naapurustoon muuttaa lapsiperheitä. Sitten onkin elämä yhtä helvettiä.
Pöyristyttävää, muuttaa nyt perheasuntoon lapsiperheenä!
No mutta on tuossa ripaus totuuttakin. Jos pihaan sattuu vaikka sellainen perhe, jossa lapset mekastaa pihalla yötä myöten, kylvää leluja ja karkkipapereita pitkin pihaa, kurkkii ikkunoista/soittelee ovikelloja, kiusaa pihan muita lapsia ym. niin onhan se elämänlaatua vähentävää. Onneksi noita perheitä on oikeasti tosi harvassa kaikkialla muualla paitsi Porvoossa.
Perheasuntoon? Mikä se on? Kyllä kaksi ihmistä voi hyvin halua asua väljästi vaikka sadan neliön asunnossa, jossa on viisi huonetta. Väljyyteen kun tottuu, niin pienempi asunto tuntuu aika ahtaalta ja ahdistavalta. Iso asunto ei siis tarkoita, että siinä asuu lapsiperhe.
Totta kai lapseton voi asua vaikka kartanossa, mutta pointti oli se, että jos taloyhtiössä on yli kahden huoneen asuntoja niin on melko todennäköistä, että niihin voi muuttaa perheitä.
Tämä pitää paikkansa. Jos kuitenkin taloyhtiö on sellainen, jossa vielä lasten kasvettua aikuisiksi viihtyy, ei muuttoliike välttämättä ole kovin suurta. Meidän taloyhtiössä asuu edelleen aika paljon ihmisiä, jotka muuttivat tänne 30 vuotta sitten. Asunnot ovat kooltaan 96-120 m2 ja jopa noissa isoimmissa asunnoissa asuu edelleen ihmisiä, joiden lapset ovat jo vuosia sitten muuttaneet omilleen. Taloyhtiössä on 55 asuntoa ja pikaisen arvioni mukaan vain noin joka toisessa asunnossa asuu alle 18-vuotiaita. Mulla on itselläni 98 m2 (4h+k+s) enkä koe tätä yhdelle ihmiselle liian isoksi. Etätyöläisenä kuitenkin haluan työhuoneenkin. Mitä olen taloyhtiössä muuttoliikettä seurannut, tavallisimmin tänne muutetaan siinä vaiheessa, kun lapset ovat kouluikäisiä ja tarvitsevat omat huoneet.
Vierailija kirjoitti:
Vuokralaisena rivariasuminen on ihan ok, mutta jos ostat asunnon niin sitten täytyy naapureiden kanssa olla paljon enemmän yhteistyössä, ei riitä pelkkä moikkaus roskista viedessä.
En suosittele.
Kuka pakottaa? Samalla tavalla voit luimia ja elää erakkona kun Ivalon korvessa jos haluat.
Valitset yhtiön jossa ulkopuolinen hoitaa lumet ja nurmikot niin ei talkoita joista aina tulee nurinaa jos kaksi tai useampi henkilö. Yksin talkoot onnistuu jotenkuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuttiin aiemmin kerrostalossa (omistus), niin ylä- ja alapuolella sekä molemmilla sivuilla oli mölyäviä naapureita. Parvekkeella ei voinut olla tupakoinnin vuoksi. Yhä useampi asunto taloyhtiöstä meni vähitellen vuokralle, niin se aiheutti levottomuutta taloyhtiöön (mm. päihdeongelmaisia). Meidän perhe pyöräilee aktiivisesti, mutta pyöriä ei tahtonut saada kunnolla kerrostalon varastoon, kun pyörävarastot oli aina täynnä. Huoneistokohtainen varastokoppi taas oli niin pieni, että sinne ei sopinut pyörät.
Myytiin kerrostalo-osake pois ja ostettiin rivitalosta osake. Pyörät mahtuu varastoon jne. Myös hiiligrillillä grillaaminen on kivaa, sitä ei voinut kerrostalossa tehdä. Pienen piha-alueen nurmikon hoitaa hetkessä, raja-aidat estää näkyvyyden toisten pihoille. Pakkososiaalisuutta ei ole, emme tunne kaikkia asukkaita edes nimeltä (30 asuntoa tässä taloyhtiössä). Lumenauraus jne on ulkoistettu, ei talkoita. Sitten se huonoin puoli eli huonot naapurit. Niin kauan tässä oli kivaa ja rauhallista, kunnes seinänaapuriksi muutti kiljusten herrasväki sekä toiselle puolelle muutti metsästäjäkeräilijä ajokoiran kanssa ja ajokoira ulisee pihalla. Meteliä riittää siis 24/7. Kun metelistä valittaa, osoitetaan mieltä ja aletaan metelöidä enemmän. Myös autoomme on nyt kohdistettu ilkivaltaa, kun puutuimme metelöintiin. Elämisestä on tullut painajaista. Kun ei voi luottaa siihen, että edes yöuniaan saa nukkua rauhassa, koska naapuri hakkaa mm. pattereita yöllä, niin asunto on nyt myynnissä ja muutetaan maalle omakotitaloon.
Kuinka paljon maksoit rivarikämpästä?
Ihan hirveetä jos et pidä tupakansavusta. Aina on naapurissa joku ketjupolttaja ja kesä menee pilalle kun saa istuskella takapihalla tupakansavu nenässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään ongelmaa kunhan taloyhtiössä vähintään 40 tai enemmän osakasta. Silloin taloyhtiötollot eli minä omistan koko taloyhtiön-tyypit ei voi pilata taloyhtiötä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveetä jos et pidä tupakansavusta. Aina on naapurissa joku ketjupolttaja ja kesä menee pilalle kun saa istuskella takapihalla tupakansavu nenässä.
Pidän tupakansavusta mutta muut ei.😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveetä jos et pidä tupakansavusta. Aina on naapurissa joku ketjupolttaja ja kesä menee pilalle kun saa istuskella takapihalla tupakansavu nenässä.
Kyllä se on kerrostaloissakin vähänkään vanhemmissa, sama homma. Uusissa ehkä enemmän käydään ulkona tupakalla, mutta sitäkään sääntöä ei kaikki silti kunnioita.
Omakotitalossa saat olla rauhassa. Kerrostalossa saat olla isossa massassa suht. rauhassa, mutta rivitaloyhtiössä olet intiimissä ympäristössä. Juoruilevat, kateelliset,uteliaat, juhlivat naapurit ovat pahinta tuuria, mitä voit saada. Tietysti voi olla mukavakin naapuristo.
Meillä käynyt hyvä tuuri. Asutaan vanhassa rivarissa isossa asunnossa. Täällä saa olla ihan omassa rauhassa niin sisällä kuin omalla pihallakin. Täällä suuret pihat, takapihamme lähes sadan neliön kokoinen ja koska taloyhtiöllä jo ikää niin puut ja pensaat suojaavat pihaa. Olen elämässäni asunut joka asumismuodossa. Tästä rivarista pidän eniten. Naapurit mukavia, tavallisia, joiden kanssa voi toisinaan vaihtaa muutaman sanan mutta yhteisöllisyyttä ei ole riesaksi asti. Nyt kesällä pihamme on ihan paratiisi, grillaamme ja oleilemme pihalla. Haikein mielin tästä sitten lähdetään kun teinit muuttavat omilleen ja me vanhemmat pienempään asuntoon.
Mikäli piha on jaettu aidoin jokaiselle omaksi alueeksi niin ihan mukava asumismuoto. Mikäli on vain omat terassit ja sitten se yhteinen nurmialue niin pyllystä. Toki riippuu myös muista asuvista. Naapurin hiljainen 90 v mummo kuoli ja hänen tilalleen muttei viisilapsinen romaniperhe. Huutoa ja pauketta kuuluu 24/7.
Kaksikerroksisessa rivarissa 17 vuotta asunut kokemuksia:
Huonoa
- naapurikyttääjät
- tupakoitsijat ja grillaajat
takapihalla savut suoraan sisälle
- liian matalat aidat
-huono äänieristys
-kallis yhtiövastike
- talkoot 2xvuodessa
- tramboliini takapihalla
- joka viikonloppuinen biletys kesällä
Jos joskus muutamme, niin kerrostalo.
Hyviä asioita:
- rivari saatiin myytyä hyvällä hinnalla
- muutto uuteen 210 neliön omakotitaloon pk seudulla.
Vierailija kirjoitti:
Ai että, alan innostua! Tuo alue on tunnettu rauhallisena, olen asunut tässä lähellä kerrostalossa vuosia ja tiedän siinä mielessä kyllä mihin olisin muuttamassa. Alue on kaikin puolin idyllinen ja mitään ryyppyremmejä ei siellä ole. Yksittäisistä asukkaista ei toki voi ikinä tietää, ikäviä kokemuksia on myös kerrostalonaapureista vaikka on osaketalo. Se on aina viime kädessä tuuripeliä, mutta tosiaan tykkään tehdä taustatyöt huolella ja siksi olen nyt ennen mitään päätöksiä käynytkin tuolla notkumassa eri vuorokaudenaikoihin ja eri viikonpäivinä.
Enemmän olen jännännyt omalla kohdallani tuota pihanhoitoasiaa, mutta tämä ketju kyllä kannustaa unohtamaan sen ajatuksen, että se olisi jonkinlainen hirvittävä savotta (kunhan tosiaan on se huoltoyhtiö joka hoitaa yhteiset piha-alueet).
ap
Me asuttiin isossa rivitaloyhtiössä ja vaikka huoltoyhtiö hoiti kaikki suurimmat kuten lumien auraukset jne niin kaikissa yhtiöissä on kuitenkin talkoot (asukkaat osallistuvat) joissa siistitään yhteiset alueet, esim haravoidaan lehdet. Nämä ovat yleensä keväisin ja syksyisin eli 2krt vuodessa. Lapsiperheenä oli kyllä mahtava asumismuoto, lapsilla oli paljon kavereita samassa taloyhtiössä ja leikkivät päivät pitkät pihalla. Nyt ollaan muuttamassa ihan uuteen, rakenteilla olevaan paritaloon kun lapset ovat teinejä ja hieman jännittää ekaa kertaa asua ilman taloyhtiötä ja hoitaa kaikki itse 😁.
Sehän se ongelma tämän keskustelun aloittajan näkökulmasta juuri onkin: rivarikämppä on aina riskivalinta. Huonolla tsägällä menee pahan kerran pieleen.
Mikä tahansa asunto on aina riskivalinta, viime kädessä ei voi tietää. Mutta jos tekee taustatyötä huolella kuten nyt vaikuttaa (käppäily siellä alueella useampaan kertaan ja selvittely huoltoyhtiön ym. käytöstä) niin kyllä niitä riskejä voi huomattavasti kuitenkin pienentää. Jos vielä tuntee entuudestaan alueen ja suunnilleen sen millaista väkeä keskimäärin siellä asuu niin ollaan jo vahvoilla.