Harkitsen ensimmäistä kertaa ikinä rivariin muuttamista - kertokaapa nyt kauhutarinoiden sijaan jotain kivaa tuosta asumismuodosta :)
Tai voihan sitä kauhutarinoitakin kertoa, kunhan perustuu todelliseen tilanteeseen, ei mutuun. Mutta haluaisin realistisen kuvan siitä mitä se on ja millaisia asioita pitää sisällään.
Olen aina rakastanut kerrostaloasumista, omakotitalossa en viihtynyt YHTÄÄN. En jaksa sitä savottaa pihan suhteen ja muutenkin vihaan koko omakotihommaa. Kerrostalo on ihana kun saa elellä ikään kuin anonyymisti, tottakai naapureita moikkaan ja saatan jonkun mummon kanssa vaihtaa muutaman sanan, se on jees.
Nyt olisi tarjolla aivan ihana rivarikämppä rauhalliselta alueelta, kaunis ympäristö ja siistit pihat. Mietin että mahtaisinko sopeutua kuitenkin sellaiseen vai tuleekohan tuska sen pihan hoitamisen kanssa... naapureiden suhteen uskon että pärjäilen jos nyt ei ihan joku horror-nipo osu seinän taakse (se on mahdollista myös kerrostalossa, tai joku hirveä möykkäri).
Itse elelen hissuksiin, olen siisti ja siis sen verran kuitenkin tosiaan kykeneväinen sosiaalisuuteen että just sen sanan tai pari voin vaihtaa roskista viedessä. Piha-aitojen yli höpöttelemistä en kyllä jaksaisi.
Mitäs, kertokaa jotain kivoja juttuja rivarissa asumisesta?
Kuinka työlästä se pihan hoitaminen kerrostaloasukille on?
Kiitti :)
Kommentit (65)
Jos sadan asunnon kerrostalossa asuu muutama häirikkö, heidät saadaan yleensä kuriin ja järjestykseen.
Jos eduskunnassa on pari kolme häirikköä, niin loput 197-198 panevat heidät järjestykseen.
Jos muutaman perheen rivarissa on yksikin häirikkö, tulee vaikeuksia.
Olen asunut kerros-, rivi-, pari- ja omakotitaloissa. Jokaisessa asumismuodossa on omat ihanat ja haastavat puolensa, mutta tärkeintä on saada kivat ja luotettavat naapurit.
Rivitaloasumisessa hyvää ovat mm. taloyhtiö, yhteiset talkoot ja vastuunkanto, naapureiden läheisyys ja pienen pihan hoito.
Aah, hyviä kommentteja ja pointteja teillä! Arvasinkin ettei se nyt niiiin kamalaa voi pelkästään olla. :) Huonot naapurithan voi osua kohdalle missä vain, ellei nyt sitten muuta omakotitaloon johonkin keskelle ei mitään. Mutta täytyykin siis selvittää tuo että yleisten piha-alueiden suhteen on tosiaan huoltoyhtiö joka hoitaa hommat, ettei tarvitse sitä vuorolistahässäkää - siinä mulle menisi hermot. ap
Rivari on arpapeliä. Hyvällä mäihällä saa rauhallisen ja viihtyisän ympäristön. Mutta tilanne voi kääntyä yhtäkkiä ihan toiseksi, jos naapurustoon muuttaa lapsiperheitä. Sitten onkin elämä yhtä helvettiä.
Meidän perheen unelma! Juuri muutettiin kerrostalosta rivariin vuokralle. Leikkipuisto nurkan takana eikä ole vilkasta tietä lähelläkään. Lapset tulevat ja menevät niin kuin ennen vanhaan :) täällä kaikki katsoo lasten perään niin tuntuu kyllä todella turvalliselta.
Äänieristys todella hyvä, sopivan kokoinen pihapläntti, korkeat aidat ja molemmat naapurit ovat onneksi omissa oloissa viihtyviä. Moikataan sillointällöin.
Toki jos ei pidä lapsista niin tämä alue olisi hänelle painajainen :) kannattaa aina ennakkoon käydä katsomassa tulevaa asuinaluetta.
Ehdottomasti hyvä puoli on tuo, että seinänaapureita on vain yksi tai kaksi. Meillä ei kuulu naapurista mitään ääniä, vaan elo on kuin omakotitalossa. Oma piha lisää asumisen laatua, mitä suojaisampi, sitä parempi. Ja tosiaan sen oman pihan voi laittaa oman maun mukaan hyvinkin helppohoitoiseksi. Omakotitalon vaivaa ja vastuuta en haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Toki jos ei pidä lapsista niin tämä alue olisi hänelle painajainen :)
Ei kai monillakaan lapsia vastaan mitään ole. Kunhan eivät häiritsisi muiden kotirauhaa ja yksityisyyttä. Tämä on tärkeä täsmennys pitää mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Rivari on arpapeliä. Hyvällä mäihällä saa rauhallisen ja viihtyisän ympäristön. Mutta tilanne voi kääntyä yhtäkkiä ihan toiseksi, jos naapurustoon muuttaa lapsiperheitä. Sitten onkin elämä yhtä helvettiä.
Pöyristyttävää, muuttaa nyt perheasuntoon lapsiperheenä!
No mutta on tuossa ripaus totuuttakin. Jos pihaan sattuu vaikka sellainen perhe, jossa lapset mekastaa pihalla yötä myöten, kylvää leluja ja karkkipapereita pitkin pihaa, kurkkii ikkunoista/soittelee ovikelloja, kiusaa pihan muita lapsia ym. niin onhan se elämänlaatua vähentävää. Onneksi noita perheitä on oikeasti tosi harvassa kaikkialla muualla paitsi Porvoossa.
Joo, olen käynyt norkoilemassa tuon rivariyhtiön kulmilla, eilen illalla viimeksi. Perjantai-ilta oli, silti aivan äänetöntä ja rauhallista, ihanan idyllistä. Runsaat näkösuojat korkeiden pensasaitojen muodossa, vaikea oli nähdä millaiset ne pihojen väliset aidat olivat. Mutta siis kaikin puolin olisi kyllä hyvät ennusmerkit sinänsä. ap
Me mietitään myös, mutta kun kaikki varoittelee. Paras olisi ehkä sellainen, missä rivitalon pätkät on omakotitaloja. Ne on harvinaisia. Me olisi voitu edelliseltä paikkakunnalta sellainen ostaa, mutta valitettavasti sauna puuttui ja remontin tarve oli liian suuri, joten luovuttiin. Itse ajattelen niin, että ei missään nimessä "pihatyöt hoidetaan talkoilla" ja mielellään asuntoja sen verran, että kaikki ei kaadu yhden niskaan, jos joku muu jättää hommiaan hoitamatta. En ehkä ostaisi alle 10 asunnon yhtiöstä.
Tässä rivariyhtiössä kaikissa taloissa vaikuttaa jyskyvän välikatolla kulkevat vesiputket, joten vaikuttaa olevan rivareille ominaista. Mahtavaa kun katosta kuuluu aina PAMMMMM kun joku naapuri käy suihkussa ja sitten tiheämpiä paukutuksia kun pesukone päällä.
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheen unelma! Juuri muutettiin kerrostalosta rivariin vuokralle. Leikkipuisto nurkan takana eikä ole vilkasta tietä lähelläkään. Lapset tulevat ja menevät niin kuin ennen vanhaan :) täällä kaikki katsoo lasten perään niin tuntuu kyllä todella turvalliselta.
Äänieristys todella hyvä, sopivan kokoinen pihapläntti, korkeat aidat ja molemmat naapurit ovat onneksi omissa oloissa viihtyviä. Moikataan sillointällöin.
Toki jos ei pidä lapsista niin tämä alue olisi hänelle painajainen :) kannattaa aina ennakkoon käydä katsomassa tulevaa asuinaluetta.
Hei me tehtiin koronan innoittamana sama päätös ja tismalleen sama kokemus! Paitsi että vielä päätyasunto. Erityisesti tuo lapsiyhteisö, johon omat lapset otettiin heti mukaan, yllätti positiivisesti. Kerrostalossa piti aina sopia kaiken maailman leikkitreffejä ja isompien lasten piti soitella kavereiden perään, täällä käydään perinteisesti hakemassa lapset ovelta tai sitten vaan hypätään pihan leikkeihin.
Sori OT, koska ei koske ap:ta.
Ja siis tykkään kyllä lapsista äänineen, päiväkodin vieressä asun nytkin kerrostalossa. Tottakai on sitten harmillista jos osuu joku yötä myöten hilluva mölyapinalauma just seinän taakse, mutta noin lähtökohtaisesti ei lapset haittaa. ap
Elä muuta hyvä ihminen elä muuta.
Muutin kerrostalosta kun luulin että tämä olisi jotain ihanaa vapautta. Ei ole. Etsin kerrostalosta asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rivari on arpapeliä. Hyvällä mäihällä saa rauhallisen ja viihtyisän ympäristön. Mutta tilanne voi kääntyä yhtäkkiä ihan toiseksi, jos naapurustoon muuttaa lapsiperheitä. Sitten onkin elämä yhtä helvettiä.
Pöyristyttävää, muuttaa nyt perheasuntoon lapsiperheenä!
No mutta on tuossa ripaus totuuttakin. Jos pihaan sattuu vaikka sellainen perhe, jossa lapset mekastaa pihalla yötä myöten, kylvää leluja ja karkkipapereita pitkin pihaa, kurkkii ikkunoista/soittelee ovikelloja, kiusaa pihan muita lapsia ym. niin onhan se elämänlaatua vähentävää. Onneksi noita perheitä on oikeasti tosi harvassa kaikkialla muualla paitsi Porvoossa.
Perheasuntoon? Mikä se on? Kyllä kaksi ihmistä voi hyvin halua asua väljästi vaikka sadan neliön asunnossa, jossa on viisi huonetta. Väljyyteen kun tottuu, niin pienempi asunto tuntuu aika ahtaalta ja ahdistavalta. Iso asunto ei siis tarkoita, että siinä asuu lapsiperhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rivari on arpapeliä. Hyvällä mäihällä saa rauhallisen ja viihtyisän ympäristön. Mutta tilanne voi kääntyä yhtäkkiä ihan toiseksi, jos naapurustoon muuttaa lapsiperheitä. Sitten onkin elämä yhtä helvettiä.
Pöyristyttävää, muuttaa nyt perheasuntoon lapsiperheenä!
No mutta on tuossa ripaus totuuttakin. Jos pihaan sattuu vaikka sellainen perhe, jossa lapset mekastaa pihalla yötä myöten, kylvää leluja ja karkkipapereita pitkin pihaa, kurkkii ikkunoista/soittelee ovikelloja, kiusaa pihan muita lapsia ym. niin onhan se elämänlaatua vähentävää. Onneksi noita perheitä on oikeasti tosi harvassa kaikkialla muualla paitsi Porvoossa.
Perheasuntoon? Mikä se on? Kyllä kaksi ihmistä voi hyvin halua asua väljästi vaikka sadan neliön asunnossa, jossa on viisi huonetta. Väljyyteen kun tottuu, niin pienempi asunto tuntuu aika ahtaalta ja ahdistavalta. Iso asunto ei siis tarkoita, että siinä asuu lapsiperhe.
Totta kai lapseton voi asua vaikka kartanossa, mutta pointti oli se, että jos taloyhtiössä on yli kahden huoneen asuntoja niin on melko todennäköistä, että niihin voi muuttaa perheitä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, olen käynyt norkoilemassa tuon rivariyhtiön kulmilla, eilen illalla viimeksi. Perjantai-ilta oli, silti aivan äänetöntä ja rauhallista, ihanan idyllistä. Runsaat näkösuojat korkeiden pensasaitojen muodossa, vaikea oli nähdä millaiset ne pihojen väliset aidat olivat. Mutta siis kaikin puolin olisi kyllä hyvät ennusmerkit sinänsä. ap
Kuulostaa lupaavalta, tuskin esim. on mitään juopporemmiä mekastamassa kesäiltaisin terassilla. Mutta ikinä ei voi ennalta tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rivari on arpapeliä. Hyvällä mäihällä saa rauhallisen ja viihtyisän ympäristön. Mutta tilanne voi kääntyä yhtäkkiä ihan toiseksi, jos naapurustoon muuttaa lapsiperheitä. Sitten onkin elämä yhtä helvettiä.
Pöyristyttävää, muuttaa nyt perheasuntoon lapsiperheenä!
No mutta on tuossa ripaus totuuttakin. Jos pihaan sattuu vaikka sellainen perhe, jossa lapset mekastaa pihalla yötä myöten, kylvää leluja ja karkkipapereita pitkin pihaa, kurkkii ikkunoista/soittelee ovikelloja, kiusaa pihan muita lapsia ym. niin onhan se elämänlaatua vähentävää. Onneksi noita perheitä on oikeasti tosi harvassa kaikkialla muualla paitsi Porvoossa.
Perheasuntoon? Mikä se on? Kyllä kaksi ihmistä voi hyvin halua asua väljästi vaikka sadan neliön asunnossa, jossa on viisi huonetta. Väljyyteen kun tottuu, niin pienempi asunto tuntuu aika ahtaalta ja ahdistavalta. Iso asunto ei siis tarkoita, että siinä asuu lapsiperhe.
Totta kai lapseton voi asua vaikka kartanossa, mutta pointti oli se, että jos taloyhtiössä on yli kahden huoneen asuntoja niin on melko todennäköistä, että niihin voi muuttaa perheitä.
Sehän se ongelma tämän keskustelun aloittajan näkökulmasta juuri onkin: rivarikämppä on aina riskivalinta. Huonolla tsägällä menee pahan kerran pieleen.
Vuokralaisena rivariasuminen on ihan ok, mutta jos ostat asunnon niin sitten täytyy naapureiden kanssa olla paljon enemmän yhteistyössä, ei riitä pelkkä moikkaus roskista viedessä.
En suosittele.
Ei näissä mitään omaa pihaa ole. Ruoho leikataan pienen terassin edustaa myöten.