Lue keskustelun säännöt.
Harkitsen ensimmäistä kertaa ikinä rivariin muuttamista - kertokaapa nyt kauhutarinoiden sijaan jotain kivaa tuosta asumismuodosta :)
24.07.2021 |
Tai voihan sitä kauhutarinoitakin kertoa, kunhan perustuu todelliseen tilanteeseen, ei mutuun. Mutta haluaisin realistisen kuvan siitä mitä se on ja millaisia asioita pitää sisällään.
Olen aina rakastanut kerrostaloasumista, omakotitalossa en viihtynyt YHTÄÄN. En jaksa sitä savottaa pihan suhteen ja muutenkin vihaan koko omakotihommaa. Kerrostalo on ihana kun saa elellä ikään kuin anonyymisti, tottakai naapureita moikkaan ja saatan jonkun mummon kanssa vaihtaa muutaman sanan, se on jees.
Nyt olisi tarjolla aivan ihana rivarikämppä rauhalliselta alueelta, kaunis ympäristö ja siistit pihat. Mietin että mahtaisinko sopeutua kuitenkin sellaiseen vai tuleekohan tuska sen pihan hoitamisen kanssa... naapureiden suhteen uskon että pärjäilen jos nyt ei ihan joku horror-nipo osu seinän taakse (se on mahdollista myös kerrostalossa, tai joku hirveä möykkäri).
Itse elelen hissuksiin, olen siisti ja siis sen verran kuitenkin tosiaan kykeneväinen sosiaalisuuteen että just sen sanan tai pari voin vaihtaa roskista viedessä. Piha-aitojen yli höpöttelemistä en kyllä jaksaisi.
Mitäs, kertokaa jotain kivoja juttuja rivarissa asumisesta?
Kuinka työlästä se pihan hoitaminen kerrostaloasukille on?
Kiitti :)
Kommentit (65)
Seinänaapurissa koira haukkui aina pihalle päästessään. Nää naapurit ramppas siellä takapihalla kesällä siis tyyliin 15 min välein ja aina päästivät sen koiran samalla ja se koira tuli haukkumaan meille päin aidalle. Kuului meille olkkariin hyvin eli koitapa siinä sitten arki-iltana olla rennosti kun yks huutaa aidan takana.
Yritettiin tästä ihan asiallisesti keskustella naapureiden kanssa, mutta he ihan suoraan totesivat päin naamaa, että me naapureina ei voida asialle mitään eli turha tehdä mitään valituksia tms. Pariskunnan mies oli vieläpä hallituksen pj.
Muutettiin heti pois kun löydettiin meille sopiva omakotitalo. Ikinä ei enää rivariin, iso kerrostalo ainut vaihtoehto, jos pitäis lähemmäs kaupunkia päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokralaisena rivariasuminen on ihan ok, mutta jos ostat asunnon niin sitten täytyy naapureiden kanssa olla paljon enemmän yhteistyössä, ei riitä pelkkä moikkaus roskista viedessä.
En suosittele.Kuka pakottaa? Samalla tavalla voit luimia ja elää erakkona kun Ivalon korvessa jos haluat.
Valitset yhtiön jossa ulkopuolinen hoitaa lumet ja nurmikot niin ei talkoita joista aina tulee nurinaa jos kaksi tai useampi henkilö. Yksin talkoot onnistuu jotenkuten.
Ei kukaan pakotakaan, mutta jos haluat olla itse päättämässä oman yhtiösi asioista, maksuista, tulevista remonteista jne niin pitää osallistua kokouksiin, missä yhteisesti pitäisi saada jotain päätöksiä aikaan. Siinä voi melko nopeasti tulehtua ilmapiiri jos on liian erilaisia asukkaita eri elämäntilanteissa.
Oman kokemuksen lapsiperheet ei ole ne ketä kannattaa välttää ja varoa vaan eläkeläiset kenellä on aikaa ja intoa puuttua naapureiden tekemisiin.
Riippuu tosiaan kauheasti yhtiöstä. Itse asunut kerrostalossa ja kolmessa rivarissa. Okt vain lapsena, mutta haaveilen ehkä jonain päivänä omasta talosta. Musta tuo pihaongelma ei niin älytön. Onhan kerrotaloparvekkeetkin ihan kiinni toisissaan, ei välttämättä näe naapuria, mutta pelkkä betoniseinä välissä. Toisaalta lähellä se on naapuri omakotitaloalueellakin. Harvoin kovin väljää tai isoja tontteja.
Asun rivaripäädyssä jossa sekä oma etupiha että takapiha eikä seinänaapurissa asu tällä hetkellä ketään. Tuntuu että on oma rauha ja oma koti eikä pihahommia tarvitse juurikaan tehdä. Vuokra vain 425€ koska pienen kunnan syrjässä
asiasi ja kuulumisesi tiedetään juorupiireisdä jo paljon ennen sua itteäsi.
😆