Lue keskustelun säännöt.
Lastensuojelu on käsittänyt roolinsa täysin väärin
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.
No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.
No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu
Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.
No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu
Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.
Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.
No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu
Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.
Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.
Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.
Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.
No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu
Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.
Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.
Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.
Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.
Tuo juuri on loputon suo. Perhe voi joutua toimenpiteiden kohteeksi vaikka ei ole rikkonut mitään lakia. Syyksi riittää että "huoli" on herännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.
No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu
Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.
Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.
Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.
Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.
Niin lastensuojelu eroaa hyvinkin voimakkaasti eri kulttuureissa. Anglosaksonisissa maissa kuten USA ja Britannia lastensuojelu on erillinen yksikkö perhepalveluista ja puuttuu tilanteeseen vasta kun on pakko tehdä huostaanotto. Perheet myös menettävät lapsensä lopullisesti, huoltajuus ei säily ja lapset annetaan adoptioon. Luonnollisesti huosta tehdään tällöin ilman, että perheelle annetaan tukea korjata toimintaa. Myös Venäjällä on tällainen raaka lastensuojelu, lapset haetaan, kun ovat suoranaisessa hengenhädässä ja vanhemmat eivät lapsiaan enää näe. Manner-Euroopassa lastensuojelu taas on osa perhepalveluja ja ajatellaan, että perheet tarvitsevat itselleen tukea, jotta lapsia ei tarvitse huostata. Pyritään siten varhaiseen puuttumiseen ja pyritään tarjoamaan perhetyötä, päivähoitoa, kotipalvelua, perhekuntoutusta jne. Nämä ovat avohuollon keinoja, joilla huostaanottoa pyritään välttelemään. Manner-Euroopassa lapsia ei huostassakaan menetä lopullisesti, vaan huoltajuus vanhemmilla säilyy ja useimmat lapset lomailevat kotonaan säännöllisesti.
Hyvänä esimerkkinä se, että kannabiksen polttelua pidetään kutakuinkin syynä lapsen huostaanottoon. Voi, kumpa lastensuojelussa tajuttaisiin sekin, että myös ns. "paremmissa piireissä" poltellaan. Ihan sairasta. Alkolla läträävää katsotaan samaan aikaan läpi sormien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.
No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu
Entäs kun lapsella on jatkuvasti koko ajan jokin tarve?
Riiputaan vaatteissa ja nilkassa kiinni koska koko ajan halutaan jotain. Pitääkö siis lapselle mielestäsi antaa kaikki mitä haluaa, vastata siis tarpeisiinsa, tai tulee lasu joka antaa?
Vierailija kirjoitti:
Hyvänä esimerkkinä se, että kannabiksen polttelua pidetään kutakuinkin syynä lapsen huostaanottoon. Voi, kumpa lastensuojelussa tajuttaisiin sekin, että myös ns. "paremmissa piireissä" poltellaan. Ihan sairasta. Alkolla läträävää katsotaan samaan aikaan läpi sormien.
Niin meillä on jo 12 -vuotiaita, jotka polttelevat kannabista päivittäin. Ajattelitko, että asia on ok? Että päihdehoitoa ei tällainen lapsi tarvitsisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasu kuvittelee että heille kuuluu kaikki. Ei heitä tarvitse päästää sisälle jos ei tahdo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.
No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu
Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.
Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.
Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.
Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.
Niin lastensuojelu eroaa hyvinkin voimakkaasti eri kulttuureissa. Anglosaksonisissa maissa kuten USA ja Britannia lastensuojelu on erillinen yksikkö perhepalveluista ja puuttuu tilanteeseen vasta kun on pakko tehdä huostaanotto. Perheet myös menettävät lapsensä lopullisesti, huoltajuus ei säily ja lapset annetaan adoptioon. Luonnollisesti huosta tehdään tällöin ilman, että perheelle annetaan tukea korjata toimintaa. Myös Venäjällä on tällainen raaka lastensuojelu, lapset haetaan, kun ovat suoranaisessa hengenhädässä ja vanhemmat eivät lapsiaan enää näe. Manner-Euroopassa lastensuojelu taas on osa perhepalveluja ja ajatellaan, että perheet tarvitsevat itselleen tukea, jotta lapsia ei tarvitse huostata. Pyritään siten varhaiseen puuttumiseen ja pyritään tarjoamaan perhetyötä, päivähoitoa, kotipalvelua, perhekuntoutusta jne. Nämä ovat avohuollon keinoja, joilla huostaanottoa pyritään välttelemään. Manner-Euroopassa lapsia ei huostassakaan menetä lopullisesti, vaan huoltajuus vanhemmilla säilyy ja useimmat lapset lomailevat kotonaan säännöllisesti.
"Varhainen puuttuminen" tarkoittaa käytännössä sitä, että perheiden kasvatusvapautta rajataan hyvinkin yksityiskohtaisesti, koska jo pienet "huolenaiheet" johtavat puuttumiseen. Paljon ei tarvitse poiketa siitä, että mikä on kasvatussuositusten mukaista toimintaa, ennen kuin vaikeudet viranomaisten taholta alkavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.
No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu
Pälä pälä lässyn lää t: 7 vuotta sossun uhrina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.
No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu
Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.
Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.
Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.
Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.
Niin lastensuojelu eroaa hyvinkin voimakkaasti eri kulttuureissa. Anglosaksonisissa maissa kuten USA ja Britannia lastensuojelu on erillinen yksikkö perhepalveluista ja puuttuu tilanteeseen vasta kun on pakko tehdä huostaanotto. Perheet myös menettävät lapsensä lopullisesti, huoltajuus ei säily ja lapset annetaan adoptioon. Luonnollisesti huosta tehdään tällöin ilman, että perheelle annetaan tukea korjata toimintaa. Myös Venäjällä on tällainen raaka lastensuojelu, lapset haetaan, kun ovat suoranaisessa hengenhädässä ja vanhemmat eivät lapsiaan enää näe. Manner-Euroopassa lastensuojelu taas on osa perhepalveluja ja ajatellaan, että perheet tarvitsevat itselleen tukea, jotta lapsia ei tarvitse huostata. Pyritään siten varhaiseen puuttumiseen ja pyritään tarjoamaan perhetyötä, päivähoitoa, kotipalvelua, perhekuntoutusta jne. Nämä ovat avohuollon keinoja, joilla huostaanottoa pyritään välttelemään. Manner-Euroopassa lapsia ei huostassakaan menetä lopullisesti, vaan huoltajuus vanhemmilla säilyy ja useimmat lapset lomailevat kotonaan säännöllisesti.
Eikö tuo Venäjän malli ole reilumpi? Lapset huostaan huonoilta vanhemmilta vasta sitten kun on tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.
No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu
Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.
Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.
Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.
Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.
Niin lastensuojelu eroaa hyvinkin voimakkaasti eri kulttuureissa. Anglosaksonisissa maissa kuten USA ja Britannia lastensuojelu on erillinen yksikkö perhepalveluista ja puuttuu tilanteeseen vasta kun on pakko tehdä huostaanotto. Perheet myös menettävät lapsensä lopullisesti, huoltajuus ei säily ja lapset annetaan adoptioon. Luonnollisesti huosta tehdään tällöin ilman, että perheelle annetaan tukea korjata toimintaa. Myös Venäjällä on tällainen raaka lastensuojelu, lapset haetaan, kun ovat suoranaisessa hengenhädässä ja vanhemmat eivät lapsiaan enää näe. Manner-Euroopassa lastensuojelu taas on osa perhepalveluja ja ajatellaan, että perheet tarvitsevat itselleen tukea, jotta lapsia ei tarvitse huostata. Pyritään siten varhaiseen puuttumiseen ja pyritään tarjoamaan perhetyötä, päivähoitoa, kotipalvelua, perhekuntoutusta jne. Nämä ovat avohuollon keinoja, joilla huostaanottoa pyritään välttelemään. Manner-Euroopassa lapsia ei huostassakaan menetä lopullisesti, vaan huoltajuus vanhemmilla säilyy ja useimmat lapset lomailevat kotonaan säännöllisesti.
"Varhainen puuttuminen" tarkoittaa käytännössä sitä, että perheiden kasvatusvapautta rajataan hyvinkin yksityiskohtaisesti, koska jo pienet "huolenaiheet" johtavat puuttumiseen. Paljon ei tarvitse poiketa siitä, että mikä on kasvatussuositusten mukaista toimintaa, ennen kuin vaikeudet viranomaisten taholta alkavat.
Näin, sossujen omissa perheissä ei ikinä esim riidellä.
Ihan oikein on roolinsa ymmärtänyt. Sen tehtävä on hommata lapsia lastensuojelulaitoksiin. Laitos jossa on vapaita paikkoja ei ole tarpeeksi tuottava. Laitokset tulee pitää täynnä. Raha tulee aina ensin. Bisnestä se on lapsikauppakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.
No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu
Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.
Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.
Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.
Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.
Niin lastensuojelu eroaa hyvinkin voimakkaasti eri kulttuureissa. Anglosaksonisissa maissa kuten USA ja Britannia lastensuojelu on erillinen yksikkö perhepalveluista ja puuttuu tilanteeseen vasta kun on pakko tehdä huostaanotto. Perheet myös menettävät lapsensä lopullisesti, huoltajuus ei säily ja lapset annetaan adoptioon. Luonnollisesti huosta tehdään tällöin ilman, että perheelle annetaan tukea korjata toimintaa. Myös Venäjällä on tällainen raaka lastensuojelu, lapset haetaan, kun ovat suoranaisessa hengenhädässä ja vanhemmat eivät lapsiaan enää näe. Manner-Euroopassa lastensuojelu taas on osa perhepalveluja ja ajatellaan, että perheet tarvitsevat itselleen tukea, jotta lapsia ei tarvitse huostata. Pyritään siten varhaiseen puuttumiseen ja pyritään tarjoamaan perhetyötä, päivähoitoa, kotipalvelua, perhekuntoutusta jne. Nämä ovat avohuollon keinoja, joilla huostaanottoa pyritään välttelemään. Manner-Euroopassa lapsia ei huostassakaan menetä lopullisesti, vaan huoltajuus vanhemmilla säilyy ja useimmat lapset lomailevat kotonaan säännöllisesti.
Eikö tuo Venäjän malli ole reilumpi? Lapset huostaan huonoilta vanhemmilta vasta sitten kun on tarve.
Lapsen kannaltahan tuo on kamala. Annetaan ensin vanhempien laiminlyödä ja kohdella kaltoin niin, että hyvä ettei henki lähde ennen kuin kukaan puuttuu. Oikein kunnon traumataustat jokaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.
No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu
Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.
Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.
Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.
Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.
Niin lastensuojelu eroaa hyvinkin voimakkaasti eri kulttuureissa. Anglosaksonisissa maissa kuten USA ja Britannia lastensuojelu on erillinen yksikkö perhepalveluista ja puuttuu tilanteeseen vasta kun on pakko tehdä huostaanotto. Perheet myös menettävät lapsensä lopullisesti, huoltajuus ei säily ja lapset annetaan adoptioon. Luonnollisesti huosta tehdään tällöin ilman, että perheelle annetaan tukea korjata toimintaa. Myös Venäjällä on tällainen raaka lastensuojelu, lapset haetaan, kun ovat suoranaisessa hengenhädässä ja vanhemmat eivät lapsiaan enää näe. Manner-Euroopassa lastensuojelu taas on osa perhepalveluja ja ajatellaan, että perheet tarvitsevat itselleen tukea, jotta lapsia ei tarvitse huostata. Pyritään siten varhaiseen puuttumiseen ja pyritään tarjoamaan perhetyötä, päivähoitoa, kotipalvelua, perhekuntoutusta jne. Nämä ovat avohuollon keinoja, joilla huostaanottoa pyritään välttelemään. Manner-Euroopassa lapsia ei huostassakaan menetä lopullisesti, vaan huoltajuus vanhemmilla säilyy ja useimmat lapset lomailevat kotonaan säännöllisesti.
"Varhainen puuttuminen" tarkoittaa käytännössä sitä, että perheiden kasvatusvapautta rajataan hyvinkin yksityiskohtaisesti, koska jo pienet "huolenaiheet" johtavat puuttumiseen. Paljon ei tarvitse poiketa siitä, että mikä on kasvatussuositusten mukaista toimintaa, ennen kuin vaikeudet viranomaisten taholta alkavat.
Näin, sossujen omissa perheissä ei ikinä esim riidellä.
Kyllä riidellään, mutta sossu tajuaa, että lasten nähden ei kuristeta äitiä eikä läimitä paistinpannulla isää tai olla puukkohippasilla tai hajoteta kotia, potkita oviin tai seiniin reikiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvänä esimerkkinä se, että kannabiksen polttelua pidetään kutakuinkin syynä lapsen huostaanottoon. Voi, kumpa lastensuojelussa tajuttaisiin sekin, että myös ns. "paremmissa piireissä" poltellaan. Ihan sairasta. Alkolla läträävää katsotaan samaan aikaan läpi sormien.
Niin meillä on jo 12 -vuotiaita, jotka polttelevat kannabista päivittäin. Ajattelitko, että asia on ok? Että päihdehoitoa ei tällainen lapsi tarvitsisi?
Vai voiko sen tulkita niin, että lapsi on saanut sen mitä tarvitsee ja varsinkin, kun on 12 vuotias, haluaa? Tässäkin on mätäinen kompastuskivi Suomessa.
Meistä tehtiin kerran peräätön ilmianto niin tein kyllä heti rikosilmoituksen. Aikamoinen soppa tulee yleensä kun tehdään peräättömiä ilmiantoja.
Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.