Lastensuojelu on käsittänyt roolinsa täysin väärin

Vierailija kirjoitti:

Missä mielessä? Lapsia pitää suojella hakkaavilta ja kiusaavilta hirviövanhemmilta. Lasu ilmoitus on hyvä juttu lasten kannalta mutta ei se kaikkia lapsia pelasta. Joka vuosi pahoinpidellään tuhansia lapsia joista ei ilmoitusta tehdä vaikka pitäisi.

Entisillä laitoslapsilla harvoin menee kovin hyvin elämässä. Eli ehkäpä kannattaisi löysätä niitä kasvatussuosituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.

Missäs muuten on Suomen viralliset lasten kasvatussuositukset? Ja kuka ne on virallisesti määritellyt? Energiapuun kasvatukseen löytyy, mutta mihin lasten suositukset on jemmattu?

Ne ovat "yleistä tietoa". Aika nopeasti sitä vanhempana oppii sen, että mistä asioista kehtaa ja kannattaa kertoa julkisesti ja mistä ei. Eli mikä pidetään omana tietona ja mikä taas on sellaista, mistä voi mainita naapurille tai tarhantädille.

Ei viranomainen voi valvoa sellaista, jota ei ole kirjattu mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.

Missäs muuten on Suomen viralliset lasten kasvatussuositukset? Ja kuka ne on virallisesti määritellyt? Energiapuun kasvatukseen löytyy, mutta mihin lasten suositukset on jemmattu?

Ne ovat "yleistä tietoa". Aika nopeasti sitä vanhempana oppii sen, että mistä asioista kehtaa ja kannattaa kertoa julkisesti ja mistä ei. Eli mikä pidetään omana tietona ja mikä taas on sellaista, mistä voi mainita naapurille tai tarhantädille.

Ei viranomainen voi valvoa sellaista, jota ei ole kirjattu mihinkään.

Eivät useinmmat viranomaiset toki. Mutta sosiaalitoimi ei ole tavallinen viranomainen. Sen toiminta lähtee huolikäsitteestä eikä pykälistä. Olisi mahdoton kirjata pykäliin kaikki, mikä voi aiheuttaa huolen.

Lapsen olemuksen pitäisi kertoa herkälle sossulle , onko lapsi hoidettu, ei yksittäiset tapahtumat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hommahan menee pieleen kun huostaanottopäätökset riippuu sossutätien kuukautiskierrosta. Oikea tapa olisi tehdä päätös käräjäoikeudessa jolloin vanhemmillakin olisi mahdollisuus vaikuttaa päätökseen.

Niin juuri laki sanoo:

"Jos lapsen huoltaja tai yli 12-vuotias lapsi vastustaa huostaanottopäätöstä, asia on ratkaistava hallinto-oikeudessa."

Joten lopeta tuo valehtelu ja disinformaation levitys.

Hallinto-oikeushan on vain tätien kumileimasin.

Ristiriitainen rooli voi olla este nähdä totuutta.

Pitäisikö psykologit olla apuna arvioimassa.

41 sanoi painavaa asiaa !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hommahan menee pieleen kun huostaanottopäätökset riippuu sossutätien kuukautiskierrosta. Oikea tapa olisi tehdä päätös käräjäoikeudessa jolloin vanhemmillakin olisi mahdollisuus vaikuttaa päätökseen.

Niin juuri laki sanoo:

"Jos lapsen huoltaja tai yli 12-vuotias lapsi vastustaa huostaanottopäätöstä, asia on ratkaistava hallinto-oikeudessa."

Joten lopeta tuo valehtelu ja disinformaation levitys.

Hallinto-oikeushan on vain tätien kumileimasin.

Niinpä. Ei siinä kauan nokka tuhise miettiessä, että kumpi painaa vaakakupissa enemmän. Virassa olevien ammattilaisten kokema huoli vaiko se, että vanhempi itse ei koe huolta.

Miksi sossut ottavst edes vakavasti nämä pilalasut? Kun järjen pitäisi sanoa, että mikä on pilalasu niin silti he tulevat käymään kun joku tekee pilalasun lapsille annetusta väärästä ruoasta. Mikä tähän on syynä, jos mitään kasvatussuosituksia ei edes ole?

Katsokaa youtubesta tämän yhden perheen lasucase juuri tällaisesta tapauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hommahan menee pieleen kun huostaanottopäätökset riippuu sossutätien kuukautiskierrosta. Oikea tapa olisi tehdä päätös käräjäoikeudessa jolloin vanhemmillakin olisi mahdollisuus vaikuttaa päätökseen.

Niin juuri laki sanoo:

"Jos lapsen huoltaja tai yli 12-vuotias lapsi vastustaa huostaanottopäätöstä, asia on ratkaistava hallinto-oikeudessa."

Joten lopeta tuo valehtelu ja disinformaation levitys.

Hallinto-oikeushan on vain tätien kumileimasin.

Niinpä. Ei siinä kauan nokka tuhise miettiessä, että kumpi painaa vaakakupissa enemmän. Virassa olevien ammattilaisten kokema huoli vaiko se, että vanhempi itse ei koe huolta.

Mutta mihin tuo huoli perustuu? Sehän on tässä kaikessa toiminnassa se pihvi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hommahan menee pieleen kun huostaanottopäätökset riippuu sossutätien kuukautiskierrosta. Oikea tapa olisi tehdä päätös käräjäoikeudessa jolloin vanhemmillakin olisi mahdollisuus vaikuttaa päätökseen.

Niin juuri laki sanoo:

"Jos lapsen huoltaja tai yli 12-vuotias lapsi vastustaa huostaanottopäätöstä, asia on ratkaistava hallinto-oikeudessa."

Joten lopeta tuo valehtelu ja disinformaation levitys.

Hallinto-oikeushan on vain tätien kumileimasin.

Niinpä. Ei siinä kauan nokka tuhise miettiessä, että kumpi painaa vaakakupissa enemmän. Virassa olevien ammattilaisten kokema huoli vaiko se, että vanhempi itse ei koe huolta.

Mutta mihin tuo huoli perustuu? Sehän on tässä kaikessa toiminnassa se pihvi.

Se lastensuojelullinen huoli on lapsen turvalliseen kehitykseen kohdistuva riski. Se riski voi olla vaikkapa vanhemman päihteiden käyttö tai mielenterveyden ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvänä esimerkkinä se, että kannabiksen polttelua pidetään kutakuinkin syynä lapsen huostaanottoon. Voi, kumpa lastensuojelussa tajuttaisiin sekin, että myös ns. "paremmissa piireissä" poltellaan. Ihan sairasta. Alkolla läträävää katsotaan samaan aikaan läpi sormien.

Niin meillä on jo 12 -vuotiaita, jotka polttelevat kannabista päivittäin. Ajattelitko, että asia on ok? Että päihdehoitoa ei tällainen lapsi tarvitsisi?

Alkoholilla juopotteleva 12v.:ko ei sitten mielestäsi ole yhtä suuressa vaarassa?

Vierailija kirjoitti:

Hyvänä esimerkkinä se, että kannabiksen polttelua pidetään kutakuinkin syynä lapsen huostaanottoon. Voi, kumpa lastensuojelussa tajuttaisiin sekin, että myös ns. "paremmissa piireissä" poltellaan. Ihan sairasta. Alkolla läträävää katsotaan samaan aikaan läpi sormien.

Et ole ihan perillä siitä, mitä tuolla perusteella voidaan tehdä. Jos ei ole koko ajan pajoissa, ei lapsia ole perustetta viedä. Jos taas on pakko poltella päivittäin niin sitten on syytäkin puuttua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.

No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu

Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.

Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.

Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.

Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.

Niin lastensuojelu eroaa hyvinkin voimakkaasti eri kulttuureissa. Anglosaksonisissa maissa kuten USA ja Britannia lastensuojelu on erillinen yksikkö perhepalveluista ja puuttuu tilanteeseen vasta kun on pakko tehdä huostaanotto. Perheet myös menettävät lapsensä lopullisesti, huoltajuus ei säily ja lapset annetaan adoptioon. Luonnollisesti huosta tehdään tällöin ilman, että perheelle annetaan tukea korjata toimintaa. Myös Venäjällä on tällainen raaka lastensuojelu, lapset haetaan, kun ovat suoranaisessa hengenhädässä ja vanhemmat eivät lapsiaan enää näe. Manner-Euroopassa lastensuojelu taas on osa perhepalveluja ja ajatellaan, että perheet tarvitsevat itselleen tukea, jotta lapsia ei tarvitse huostata. Pyritään siten varhaiseen puuttumiseen ja pyritään tarjoamaan perhetyötä, päivähoitoa, kotipalvelua, perhekuntoutusta jne. Nämä ovat avohuollon keinoja, joilla huostaanottoa pyritään välttelemään. Manner-Euroopassa lapsia ei huostassakaan menetä lopullisesti, vaan huoltajuus vanhemmilla säilyy ja useimmat lapset lomailevat kotonaan säännöllisesti.

Eikö tuo Venäjän malli ole reilumpi? Lapset huostaan huonoilta vanhemmilta vasta sitten kun on tarve.

Ei Suomessakaan huostaanoteta lapsia huonoilta vanhemmilta ennen kuin on todellinen tarve, tai jopa vähän sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.

No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu

Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.

Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.

Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.

Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.

Niin lastensuojelu eroaa hyvinkin voimakkaasti eri kulttuureissa. Anglosaksonisissa maissa kuten USA ja Britannia lastensuojelu on erillinen yksikkö perhepalveluista ja puuttuu tilanteeseen vasta kun on pakko tehdä huostaanotto. Perheet myös menettävät lapsensä lopullisesti, huoltajuus ei säily ja lapset annetaan adoptioon. Luonnollisesti huosta tehdään tällöin ilman, että perheelle annetaan tukea korjata toimintaa. Myös Venäjällä on tällainen raaka lastensuojelu, lapset haetaan, kun ovat suoranaisessa hengenhädässä ja vanhemmat eivät lapsiaan enää näe. Manner-Euroopassa lastensuojelu taas on osa perhepalveluja ja ajatellaan, että perheet tarvitsevat itselleen tukea, jotta lapsia ei tarvitse huostata. Pyritään siten varhaiseen puuttumiseen ja pyritään tarjoamaan perhetyötä, päivähoitoa, kotipalvelua, perhekuntoutusta jne. Nämä ovat avohuollon keinoja, joilla huostaanottoa pyritään välttelemään. Manner-Euroopassa lapsia ei huostassakaan menetä lopullisesti, vaan huoltajuus vanhemmilla säilyy ja useimmat lapset lomailevat kotonaan säännöllisesti.

Eikö tuo Venäjän malli ole reilumpi? Lapset huostaan huonoilta vanhemmilta vasta sitten kun on tarve.

Lapsen kannaltahan tuo on kamala. Annetaan ensin vanhempien laiminlyödä ja kohdella kaltoin niin, että hyvä ettei henki lähde ennen kuin kukaan puuttuu. Oikein kunnon traumataustat jokaiselle.

Ei sekään ole hyväksi, että sossu puuttuu aivan tavallisten perheiden toimintaan, kyseenalaistaen vanhempia avoimesti heidän lastensa nähden eli lyöden kiilaa vanhempien ja lasten väliin. Pahimpia ovat sossun suorittamat lasten kuulustelut, joissa lapsi yritetään saada ilmiantamaan vanhempansa milloin mistäkin.

Lastensuojelulaki edellyttää, että lapsia tavataan ja kuullaan.

On tosi järkevää kuulla esim. alle 12-vuotiaita lapsia, joilla mielikuvitus vielä laukkaa melkoisesti ja ovat muutenkin sossun johdateltavissa koska ovat keskenkasvuisia ja elämänkokemusta vailla.

"Tukistihan äiti sinua?" "Etkö muista, että äiti tukisti sinua?" "Tosi monet äidit tukistavat lapsia. Varmaan sinunkin äiti on joskus tukistanut?" "Jos kerrot että äiti tukisti sinua niin pääset taas leikkimään."

Ei pieni lapsi osaa kertoa tukistamisesta, jos ei ole koskaan sellaista nähnyt tai kokenut. Ei, vaikka mielikuvitus laukkaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.

No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu

Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.

Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.

Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.

Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.

Niin lastensuojelu eroaa hyvinkin voimakkaasti eri kulttuureissa. Anglosaksonisissa maissa kuten USA ja Britannia lastensuojelu on erillinen yksikkö perhepalveluista ja puuttuu tilanteeseen vasta kun on pakko tehdä huostaanotto. Perheet myös menettävät lapsensä lopullisesti, huoltajuus ei säily ja lapset annetaan adoptioon. Luonnollisesti huosta tehdään tällöin ilman, että perheelle annetaan tukea korjata toimintaa. Myös Venäjällä on tällainen raaka lastensuojelu, lapset haetaan, kun ovat suoranaisessa hengenhädässä ja vanhemmat eivät lapsiaan enää näe. Manner-Euroopassa lastensuojelu taas on osa perhepalveluja ja ajatellaan, että perheet tarvitsevat itselleen tukea, jotta lapsia ei tarvitse huostata. Pyritään siten varhaiseen puuttumiseen ja pyritään tarjoamaan perhetyötä, päivähoitoa, kotipalvelua, perhekuntoutusta jne. Nämä ovat avohuollon keinoja, joilla huostaanottoa pyritään välttelemään. Manner-Euroopassa lapsia ei huostassakaan menetä lopullisesti, vaan huoltajuus vanhemmilla säilyy ja useimmat lapset lomailevat kotonaan säännöllisesti.

Kyllä Suomessakin huoltajuus säilyy vanhemmilla huostaanotosta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.

No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu

Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.

Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.

Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.

Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.

Niin lastensuojelu eroaa hyvinkin voimakkaasti eri kulttuureissa. Anglosaksonisissa maissa kuten USA ja Britannia lastensuojelu on erillinen yksikkö perhepalveluista ja puuttuu tilanteeseen vasta kun on pakko tehdä huostaanotto. Perheet myös menettävät lapsensä lopullisesti, huoltajuus ei säily ja lapset annetaan adoptioon. Luonnollisesti huosta tehdään tällöin ilman, että perheelle annetaan tukea korjata toimintaa. Myös Venäjällä on tällainen raaka lastensuojelu, lapset haetaan, kun ovat suoranaisessa hengenhädässä ja vanhemmat eivät lapsiaan enää näe. Manner-Euroopassa lastensuojelu taas on osa perhepalveluja ja ajatellaan, että perheet tarvitsevat itselleen tukea, jotta lapsia ei tarvitse huostata. Pyritään siten varhaiseen puuttumiseen ja pyritään tarjoamaan perhetyötä, päivähoitoa, kotipalvelua, perhekuntoutusta jne. Nämä ovat avohuollon keinoja, joilla huostaanottoa pyritään välttelemään. Manner-Euroopassa lapsia ei huostassakaan menetä lopullisesti, vaan huoltajuus vanhemmilla säilyy ja useimmat lapset lomailevat kotonaan säännöllisesti.

Kyllä Suomessakin huoltajuus säilyy vanhemmilla huostaanotosta huolimatta.

Niin Suomi on Manner-Eurooppaa.

Moni vanhempi on käsittänyt lasun roolin väärin. Eivät ymmärrä, että on kyse lapsen oikeudesta hoivaan ja turvaan. Ei ilmoituksia vanhemmista tai perheistä tehdä eikä ole kyse heihin kohdistuvasta loukkauksesta. Lasu- ilmoitus koskee lasta josta joku on huolissaan. Kenenkään kotiin ei sossu tule summassa. Kenenkään lasta ei viedä kotoa ellei ole todella vakava tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Moni vanhempi on käsittänyt lasun roolin väärin. Eivät ymmärrä, että on kyse lapsen oikeudesta hoivaan ja turvaan. Ei ilmoituksia vanhemmista tai perheistä tehdä eikä ole kyse heihin kohdistuvasta loukkauksesta. Lasu- ilmoitus koskee lasta josta joku on huolissaan. Kenenkään kotiin ei sossu tule summassa. Kenenkään lasta ei viedä kotoa ellei ole todella vakava tilanne.

Esimerkkitilanne 1: 3-vuotias lapsi on ilman aikuista kerrostalon pihalla kavereiden kanssa ja joku tekee lasun. Vanhemmat eivät halua tehdä yhteistyötä sossun kanssa. Viedäänkö tässä tapauksessa lapsi heiltä?

Esimerkkitilanne 2: 5-vuotias lapsi on ilman aikuista kerrostalon pihalla kavereiden kanssa ja joku tekee lasun. Vanhemmat eivät halua tehdä yhteistyötä sossun kanssa. Viedäänkö tällöin lapsi heiltä?

Esimerkkitilanne 3: 7-vuotias lapsi on ilman aikuista kerrostalon pihalla kavereiden kanssa ja joku tekee lasun. Vanhemmat eivät halua tehdä yhteistyötä sossun kanssa. Jatkaako sossu tilanteen puimista kunnes vanhemmat tulevat yhteistyöhaluisiksi?

Nykyään näitä palveluja ei saa vaikka itse pyytäisi, sen verran moni perhe voi huonosti että resurssit eivät riitä kaikille.