Lue keskustelun säännöt.
Lastensuojelu on käsittänyt roolinsa täysin väärin
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.
No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu
Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.
Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.
Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.
Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.
Niin lastensuojelu eroaa hyvinkin voimakkaasti eri kulttuureissa. Anglosaksonisissa maissa kuten USA ja Britannia lastensuojelu on erillinen yksikkö perhepalveluista ja puuttuu tilanteeseen vasta kun on pakko tehdä huostaanotto. Perheet myös menettävät lapsensä lopullisesti, huoltajuus ei säily ja lapset annetaan adoptioon. Luonnollisesti huosta tehdään tällöin ilman, että perheelle annetaan tukea korjata toimintaa. Myös Venäjällä on tällainen raaka lastensuojelu, lapset haetaan, kun ovat suoranaisessa hengenhädässä ja vanhemmat eivät lapsiaan enää näe. Manner-Euroopassa lastensuojelu taas on osa perhepalveluja ja ajatellaan, että perheet tarvitsevat itselleen tukea, jotta lapsia ei tarvitse huostata. Pyritään siten varhaiseen puuttumiseen ja pyritään tarjoamaan perhetyötä, päivähoitoa, kotipalvelua, perhekuntoutusta jne. Nämä ovat avohuollon keinoja, joilla huostaanottoa pyritään välttelemään. Manner-Euroopassa lapsia ei huostassakaan menetä lopullisesti, vaan huoltajuus vanhemmilla säilyy ja useimmat lapset lomailevat kotonaan säännöllisesti.
Eikö tuo Venäjän malli ole reilumpi? Lapset huostaan huonoilta vanhemmilta vasta sitten kun on tarve.
Lapsen kannaltahan tuo on kamala. Annetaan ensin vanhempien laiminlyödä ja kohdella kaltoin niin, että hyvä ettei henki lähde ennen kuin kukaan puuttuu. Oikein kunnon traumataustat jokaiselle.
Ei sekään ole hyväksi, että sossu puuttuu aivan tavallisten perheiden toimintaan, kyseenalaistaen vanhempia avoimesti heidän lastensa nähden eli lyöden kiilaa vanhempien ja lasten väliin. Pahimpia ovat sossun suorittamat lasten kuulustelut, joissa lapsi yritetään saada ilmiantamaan vanhempansa milloin mistäkin.
Lastensuojelulaki edellyttää, että lapsia tavataan ja kuullaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.
No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu
Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.
Kyllä ne olosuhteen, joista lapset lopullisesti sijoitetaan (huom. on kolmenlaisia sijoituksia) ovat niin graaveja, että muutos lapsen kasvuolosuhteisiin ja niiden paranemiseen on selvä.
Olimme syömässä ja joimme yhden lasin viiniä niin siitäkin lasu soittelee että olitte kuulemma ryyppäämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.
No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu
Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.
Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.
Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.
Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.
Niin lastensuojelu eroaa hyvinkin voimakkaasti eri kulttuureissa. Anglosaksonisissa maissa kuten USA ja Britannia lastensuojelu on erillinen yksikkö perhepalveluista ja puuttuu tilanteeseen vasta kun on pakko tehdä huostaanotto. Perheet myös menettävät lapsensä lopullisesti, huoltajuus ei säily ja lapset annetaan adoptioon. Luonnollisesti huosta tehdään tällöin ilman, että perheelle annetaan tukea korjata toimintaa. Myös Venäjällä on tällainen raaka lastensuojelu, lapset haetaan, kun ovat suoranaisessa hengenhädässä ja vanhemmat eivät lapsiaan enää näe. Manner-Euroopassa lastensuojelu taas on osa perhepalveluja ja ajatellaan, että perheet tarvitsevat itselleen tukea, jotta lapsia ei tarvitse huostata. Pyritään siten varhaiseen puuttumiseen ja pyritään tarjoamaan perhetyötä, päivähoitoa, kotipalvelua, perhekuntoutusta jne. Nämä ovat avohuollon keinoja, joilla huostaanottoa pyritään välttelemään. Manner-Euroopassa lapsia ei huostassakaan menetä lopullisesti, vaan huoltajuus vanhemmilla säilyy ja useimmat lapset lomailevat kotonaan säännöllisesti.
"Varhainen puuttuminen" tarkoittaa käytännössä sitä, että perheiden kasvatusvapautta rajataan hyvinkin yksityiskohtaisesti, koska jo pienet "huolenaiheet" johtavat puuttumiseen. Paljon ei tarvitse poiketa siitä, että mikä on kasvatussuositusten mukaista toimintaa, ennen kuin vaikeudet viranomaisten taholta alkavat.
Näin, sossujen omissa perheissä ei ikinä esim riidellä.
Kyllä riidellään, mutta sossu tajuaa, että lasten nähden ei kuristeta äitiä eikä läimitä paistinpannulla isää tai olla puukkohippasilla tai hajoteta kotia, potkita oviin tai seiniin reikiä.
Missä raja kulkee? Saako äiti esim. heittää kupin isää kohden vai puuttuuko sossu vasta sitten, jos äiti heittää lasin tai posliinilautasen?
Vierailija kirjoitti:
Olimme syömässä ja joimme yhden lasin viiniä niin siitäkin lasu soittelee että olitte kuulemma ryyppäämässä.
Kuka teki ilmiannon siitä viinistä sossulle? Ei sossuilla sentään telepaattisia kykyjä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.
No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu
Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.
Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.
Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.
Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.
Niin lastensuojelu eroaa hyvinkin voimakkaasti eri kulttuureissa. Anglosaksonisissa maissa kuten USA ja Britannia lastensuojelu on erillinen yksikkö perhepalveluista ja puuttuu tilanteeseen vasta kun on pakko tehdä huostaanotto. Perheet myös menettävät lapsensä lopullisesti, huoltajuus ei säily ja lapset annetaan adoptioon. Luonnollisesti huosta tehdään tällöin ilman, että perheelle annetaan tukea korjata toimintaa. Myös Venäjällä on tällainen raaka lastensuojelu, lapset haetaan, kun ovat suoranaisessa hengenhädässä ja vanhemmat eivät lapsiaan enää näe. Manner-Euroopassa lastensuojelu taas on osa perhepalveluja ja ajatellaan, että perheet tarvitsevat itselleen tukea, jotta lapsia ei tarvitse huostata. Pyritään siten varhaiseen puuttumiseen ja pyritään tarjoamaan perhetyötä, päivähoitoa, kotipalvelua, perhekuntoutusta jne. Nämä ovat avohuollon keinoja, joilla huostaanottoa pyritään välttelemään. Manner-Euroopassa lapsia ei huostassakaan menetä lopullisesti, vaan huoltajuus vanhemmilla säilyy ja useimmat lapset lomailevat kotonaan säännöllisesti.
"Varhainen puuttuminen" tarkoittaa käytännössä sitä, että perheiden kasvatusvapautta rajataan hyvinkin yksityiskohtaisesti, koska jo pienet "huolenaiheet" johtavat puuttumiseen. Paljon ei tarvitse poiketa siitä, että mikä on kasvatussuositusten mukaista toimintaa, ennen kuin vaikeudet viranomaisten taholta alkavat.
Näin, sossujen omissa perheissä ei ikinä esim riidellä.
Kyllä riidellään, mutta sossu tajuaa, että lasten nähden ei kuristeta äitiä eikä läimitä paistinpannulla isää tai olla puukkohippasilla tai hajoteta kotia, potkita oviin tai seiniin reikiä.
Missä raja kulkee? Saako äiti esim. heittää kupin isää kohden vai puuttuuko sossu vasta sitten, jos äiti heittää lasin tai posliinilautasen?
Ei kannattaisi saivarrella vakavalla asialla. Poliisihan näistä ne ilmoitukset tekee, hehän näitä tappeluita selvittelevät ja soittavat tarvittaessa sosiaalipäivystyksen paikalle hakemaan lapset.
AP on tainnut käsittää roolinsa lapsen vanhempana väärin. Pahoin pelkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommahan menee pieleen kun huostaanottopäätökset riippuu sossutätien kuukautiskierrosta. Oikea tapa olisi tehdä päätös käräjäoikeudessa jolloin vanhemmillakin olisi mahdollisuus vaikuttaa päätökseen.
Vierailija kirjoitti:
AP on tainnut käsittää roolinsa lapsen vanhempana väärin. Pahoin pelkään.
Moni kuvittelee omistavansa lapsensa, mutta todellisuudessa lapset ovat vanhemmilla vain lainassa ja lasten todellinen omistaja on paikallinen sosiaalivirasto, joka voi ottaa lapset vanhemmilta pois jos siltä tuntuu. Lainaajina vanhempien on noudatettava omistajan tahtoa sen suhteen, että miten lainassa olevaa omaisuutta käsitellään. Tässä mielessä lapset ovat vähän niin kuin kirjaston kirjoja mitä oikeuksiin tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.
No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu
Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.
Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.
Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.
Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.
Niin lastensuojelu eroaa hyvinkin voimakkaasti eri kulttuureissa. Anglosaksonisissa maissa kuten USA ja Britannia lastensuojelu on erillinen yksikkö perhepalveluista ja puuttuu tilanteeseen vasta kun on pakko tehdä huostaanotto. Perheet myös menettävät lapsensä lopullisesti, huoltajuus ei säily ja lapset annetaan adoptioon. Luonnollisesti huosta tehdään tällöin ilman, että perheelle annetaan tukea korjata toimintaa. Myös Venäjällä on tällainen raaka lastensuojelu, lapset haetaan, kun ovat suoranaisessa hengenhädässä ja vanhemmat eivät lapsiaan enää näe. Manner-Euroopassa lastensuojelu taas on osa perhepalveluja ja ajatellaan, että perheet tarvitsevat itselleen tukea, jotta lapsia ei tarvitse huostata. Pyritään siten varhaiseen puuttumiseen ja pyritään tarjoamaan perhetyötä, päivähoitoa, kotipalvelua, perhekuntoutusta jne. Nämä ovat avohuollon keinoja, joilla huostaanottoa pyritään välttelemään. Manner-Euroopassa lapsia ei huostassakaan menetä lopullisesti, vaan huoltajuus vanhemmilla säilyy ja useimmat lapset lomailevat kotonaan säännöllisesti.
Eikö tuo Venäjän malli ole reilumpi? Lapset huostaan huonoilta vanhemmilta vasta sitten kun on tarve.
Lapsen kannaltahan tuo on kamala. Annetaan ensin vanhempien laiminlyödä ja kohdella kaltoin niin, että hyvä ettei henki lähde ennen kuin kukaan puuttuu. Oikein kunnon traumataustat jokaiselle.
Ei sekään ole hyväksi, että sossu puuttuu aivan tavallisten perheiden toimintaan, kyseenalaistaen vanhempia avoimesti heidän lastensa nähden eli lyöden kiilaa vanhempien ja lasten väliin. Pahimpia ovat sossun suorittamat lasten kuulustelut, joissa lapsi yritetään saada ilmiantamaan vanhempansa milloin mistäkin.
Lastensuojelulaki edellyttää, että lapsia tavataan ja kuullaan.
On tosi järkevää kuulla esim. alle 12-vuotiaita lapsia, joilla mielikuvitus vielä laukkaa melkoisesti ja ovat muutenkin sossun johdateltavissa koska ovat keskenkasvuisia ja elämänkokemusta vailla.
Vierailija kirjoitti:
Hommahan menee pieleen kun huostaanottopäätökset riippuu sossutätien kuukautiskierrosta. Oikea tapa olisi tehdä päätös käräjäoikeudessa jolloin vanhemmillakin olisi mahdollisuus vaikuttaa päätökseen.
Huostaanottopäätökset tehdään hallinto-oikudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hommahan menee pieleen kun huostaanottopäätökset riippuu sossutätien kuukautiskierrosta. Oikea tapa olisi tehdä päätös käräjäoikeudessa jolloin vanhemmillakin olisi mahdollisuus vaikuttaa päätökseen.
Niin juuri laki sanoo:
"Jos lapsen huoltaja tai yli 12-vuotias lapsi vastustaa huostaanottopäätöstä, asia on ratkaistava hallinto-oikeudessa."
Joten lopeta tuo valehtelu ja disinformaation levitys.
Vierailija kirjoitti:
Hommahan menee pieleen kun huostaanottopäätökset riippuu sossutätien kuukautiskierrosta. Oikea tapa olisi tehdä päätös käräjäoikeudessa jolloin vanhemmillakin olisi mahdollisuus vaikuttaa päätökseen.
Käräjäoikeuden käsittely on liian hidas. Lisäksi pahimpana ongelmana siinä on se, että tuomarit on koulutettu toimimaan lain mukaan eikä huolikokemuksen mukaan. Heillä ei siis ole sosiaalihuollollista näkökulmaa asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.
No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu
Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.
Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.
Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.
Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.
Niin lastensuojelu eroaa hyvinkin voimakkaasti eri kulttuureissa. Anglosaksonisissa maissa kuten USA ja Britannia lastensuojelu on erillinen yksikkö perhepalveluista ja puuttuu tilanteeseen vasta kun on pakko tehdä huostaanotto. Perheet myös menettävät lapsensä lopullisesti, huoltajuus ei säily ja lapset annetaan adoptioon. Luonnollisesti huosta tehdään tällöin ilman, että perheelle annetaan tukea korjata toimintaa. Myös Venäjällä on tällainen raaka lastensuojelu, lapset haetaan, kun ovat suoranaisessa hengenhädässä ja vanhemmat eivät lapsiaan enää näe. Manner-Euroopassa lastensuojelu taas on osa perhepalveluja ja ajatellaan, että perheet tarvitsevat itselleen tukea, jotta lapsia ei tarvitse huostata. Pyritään siten varhaiseen puuttumiseen ja pyritään tarjoamaan perhetyötä, päivähoitoa, kotipalvelua, perhekuntoutusta jne. Nämä ovat avohuollon keinoja, joilla huostaanottoa pyritään välttelemään. Manner-Euroopassa lapsia ei huostassakaan menetä lopullisesti, vaan huoltajuus vanhemmilla säilyy ja useimmat lapset lomailevat kotonaan säännöllisesti.
Eikö tuo Venäjän malli ole reilumpi? Lapset huostaan huonoilta vanhemmilta vasta sitten kun on tarve.
Lapsen kannaltahan tuo on kamala. Annetaan ensin vanhempien laiminlyödä ja kohdella kaltoin niin, että hyvä ettei henki lähde ennen kuin kukaan puuttuu. Oikein kunnon traumataustat jokaiselle.
Ei sekään ole hyväksi, että sossu puuttuu aivan tavallisten perheiden toimintaan, kyseenalaistaen vanhempia avoimesti heidän lastensa nähden eli lyöden kiilaa vanhempien ja lasten väliin. Pahimpia ovat sossun suorittamat lasten kuulustelut, joissa lapsi yritetään saada ilmiantamaan vanhempansa milloin mistäkin.
Lastensuojelulaki edellyttää, että lapsia tavataan ja kuullaan.
On tosi järkevää kuulla esim. alle 12-vuotiaita lapsia, joilla mielikuvitus vielä laukkaa melkoisesti ja ovat muutenkin sossun johdateltavissa koska ovat keskenkasvuisia ja elämänkokemusta vailla.
"Tukistihan äiti sinua?" "Etkö muista, että äiti tukisti sinua?" "Tosi monet äidit tukistavat lapsia. Varmaan sinunkin äiti on joskus tukistanut?" "Jos kerrot että äiti tukisti sinua niin pääset taas leikkimään."
Missä mielessä? Lapsia pitää suojella hakkaavilta ja kiusaavilta hirviövanhemmilta. Lasu ilmoitus on hyvä juttu lasten kannalta mutta ei se kaikkia lapsia pelasta. Joka vuosi pahoinpidellään tuhansia lapsia joista ei ilmoitusta tehdä vaikka pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.
Missäs muuten on Suomen viralliset lasten kasvatussuositukset? Ja kuka ne on virallisesti määritellyt? Energiapuun kasvatukseen löytyy, mutta mihin lasten suositukset on jemmattu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommahan menee pieleen kun huostaanottopäätökset riippuu sossutätien kuukautiskierrosta. Oikea tapa olisi tehdä päätös käräjäoikeudessa jolloin vanhemmillakin olisi mahdollisuus vaikuttaa päätökseen.
Käräjäoikeuden käsittely on liian hidas. Lisäksi pahimpana ongelmana siinä on se, että tuomarit on koulutettu toimimaan lain mukaan eikä huolikokemuksen mukaan. Heillä ei siis ole sosiaalihuollollista näkökulmaa asioihin.
Eikö tuomareiden muka pitäisi seurata lakia? Siitä seuraisi mielivalta ja paljon kuolleita ja pahoinpideltyj lapsia. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia kun en usko että pystyisit heitä hoitamaan asianmukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme syömässä ja joimme yhden lasin viiniä niin siitäkin lasu soittelee että olitte kuulemma ryyppäämässä.
Kuka teki ilmiannon siitä viinistä sossulle? Ei sossuilla sentään telepaattisia kykyjä ole.
Niin kuka teki, sen kun tietäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.
Missäs muuten on Suomen viralliset lasten kasvatussuositukset? Ja kuka ne on virallisesti määritellyt? Energiapuun kasvatukseen löytyy, mutta mihin lasten suositukset on jemmattu?
Ne ovat "yleistä tietoa". Aika nopeasti sitä vanhempana oppii sen, että mistä asioista kehtaa ja kannattaa kertoa julkisesti ja mistä ei. Eli mikä pidetään omana tietona ja mikä taas on sellaista, mistä voi mainita naapurille tai tarhantädille.
Ei sekään ole hyväksi, että sossu puuttuu aivan tavallisten perheiden toimintaan, kyseenalaistaen vanhempia avoimesti heidän lastensa nähden eli lyöden kiilaa vanhempien ja lasten väliin. Pahimpia ovat sossun suorittamat lasten kuulustelut, joissa lapsi yritetään saada ilmiantamaan vanhempansa milloin mistäkin.