Lastensuojelu on käsittänyt roolinsa täysin väärin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.

No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu

Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.

Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.

Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.

Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.

Tuo juuri on loputon suo. Perhe voi joutua toimenpiteiden kohteeksi vaikka ei ole rikkonut mitään lakia. Syyksi riittää että "huoli" on herännyt.

Varsinkin autismikirjon lasten kohdalla huoli herää usein ja nopeasti kun tiedon puutteesta kärsivät opettajat tulkitsevat koulun aiheuttaman autismioireilun kotona tapahtuvasta kaltoinkohtelusta johtuvaksi. Ja aivan yhtä heikosti autismia ymmärtävät lastensuojelu viranomaiset tekevät huostaanottopäätöksen. On vain tuurista kiinni sattuuko lapsen kohdalle virkailija, joka huomaa että ongelmat johtuvat koulusta, eivät kodista.

Nämä lapset vaurioituvat pahasti lastensuojelun kynsissä. Kaikki eivät edes selviä hengissä.

Erityisen huolestuttavan tilanteesta tekee se, että suuri osa huostaanotetuista lapsista on autismikirjolla. - Heitä pitäisi jonkun tahon suojella lastensuojelulta.

Juuri näin. Itse pelasin autistisen lapseni tuolta kohtalolta. Miten? Muuttamalla maasta. Uudessa asuinmaassamme lapsi nauttii sekä tukitoimista että paremmasta ymmärryksestä ja hyväksymisestä koulun puolelta.

Paskanmarjat. Olet muuttanut korkeintaan makkarista keittiön lattialle narkkaamaan. :D :D

Ei kuulu harrastuksiin narkkaaminen. Siinä tilanteessa missä olimme koimme parhaaksi vaihtoehdoksi pelastaa lapsemme muuttamalla maasta. Ja niin yksinkertaista se todella oli - muutto maasta, niin siihen jäi lastensuojelun aiheuttama helvetti. Mitään ongelmia uudessa maassa ei ole ollut, ja elämä on nyt huomattavasti helpompaa. Lapsen koulunkäyntikin on huomattavasti mukavampaa ilman vanhempien ja lapsen syyllistämistä ja kiusaamista. Olen todella tyytyväinen päätökseemme lähteä maasta. Täällä lapsi on myös saanut erinomaiset tukitoimet. Emme muuten ole ainoita lastensuojelun takia tänne muuttaneita....

Aivan varmasti sinun autistisella lapsellasi ei ole ollut kerrassaan mitään ongelmia muuttaa uuteen maahan, mennä uuteen kouluun ja tutustua uusiin ihmisiin, jotka puhuvat vierasta kieltä.

Tottakai autistisen lapsen kanssa ihan perusarjessa on jos jonkinlaista haastetta, sen tietää jokainen autistisen lapsen vanhempi. Lapsellani on kuitenkin oireilu ollut vähäisempää täällä uudessa maassa ja ympäristössä. Ilmeisesti osittain siksi, että täällä hän vihdoin saa tukitoimia koulussa. Niitä hän ei koskaan aiemmin nimittäin saanut "resurssipulan" takia. Mutta täällä uudessa kotimaassamme, jota Suomessa pidetään lähinnä köyhänä maana, hän sai tarvitsemansa tukitoimet heti alusta asti. Hän pääsi myös tutkimuksiin heti, eikä vuosien odotuksen jälkeen, tai ei ikinä, kuten on Suomessa tyypillistä. Lapsia pitäisi Suomessa suojella systeemistä pikemminkin kuin vanhemmilta, sillä he eivät saa edes perus terveyspalveluita, joihin heillä on oikeus.

Meidän autistinen lapsi on saanut tosi hyvin apua. Hoitotaho on pysynyt samana, terapiat pyörii, koulu sujuu hyvin erityisluokassa. Koulussa on pieni ryhmä, jossa erityisope ja ohjaajia. Ihan täällä Suomessa on hyvä hoito ja apua saa, jos sitä on valmis ottamaan vastaan. Lastensuojelua ei tarvita ja miksi tarvittaisiin. Jos on ulkomaille paettu, on varmasti perheessä jotain tehty väärin.

Täysin kuntakohtaista, että saako lapsia hyviä palveluita, heikkoja palveluita vai saako palveluita lainkaan. Meepäs lukemaan tuonne autististen ja ADHD-lasten vanhempien Facebook-ryhmiin ihmisten kokemuksia. Siellä on paljon vanhempia, joiden lapset ovat jo odottaneet vuosia päästäkseen edes tutkimuksiin - saatikka sitten palvelujen piiriin. Koulussa lapset oireilevat, ja perheistä tehdään lasua lasun jälkeen, vaikka kotona arki sujuu ihan hyvin. Perheistä tehdään lasuja jopa ihan vain, että päästään hankalasta lapsesta eroon. Juuri oli myös YLE:n artikkeli autistisesta lapsesta, jota koulun henkilökunta oli kiusannut julmasti nimitellen vammaiseksi, ja myös rasistisesti ivannut. Mutta hei, kiva, että sun lapsi on saanut hyvät avut. Get your head out of your ass...

Minun siis pitäisi ottaa pää perseestä ja olla häpeissäni, kun uskallan sanoa, että autistinen lapsi saa kyllä tässä maassa apua.

Kyllä, koska lähellekään kaikki sitä eivät saa. Hienoa, että sinun lapsesi on saanut, mutta on vähintäänkin kusipäistä syyttää vanhempia, joiden lapset eivät ole saaneet, eivätkä saa apua. Älä väitä, että kaikki saa apua, tämänhän on lastensuojelu ja monet muut tahot itsekin myöntäneet, että palveluiden puute on suuri ongelma monissa kunnissa.