Lastensuojelu on käsittänyt roolinsa täysin väärin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole olemassa mitään kasvatussuosituksia niin mikä idea lastensuojelulla on? Pitäisihän pelin säännöt olla myös perheille ihan selvät, ettei sosiaalityöntekijä voi mielivaltaisesti päättää, mikä on suositusten mukaista kasvatusta. Tällä hetkellähän perheet joutuvat arvailemaan, mistä tulee lasu ja mistä ei. Ja myöskään lasujen tekijät eivät tiedä, mistä edes kannattaa tehdä lasu ja mistä ei. Sossut mm. syynäävät perheiden ruokailutottumuksia tai lapsen vaatetusta. Kuka esim. määrittelee, miten lapsen pitää pukeutua? Jos säännöt olisivat selvästi kirjattu jonnekin, lasujen määräkin putoaisi ja työaikaa säästyisi oikeille tapauksille.

Täysjärkinen vanhempi tietää mikä on sallittua ja miten lasta hoidetaan. Ruokaa, puhtautta, rakkautta, turvaa. Eriparisukat tai omalla tyylillä tehty makaronilaatikko ei lasua kiinnosta.

Mutta kun se on valitettavasti niin, että ne eriparisukat aiheuttavat huolta, ja todella kiinnostavat lasua.

Me sossut käydään niin järkyttävissä mörskissä toisinaan, että kenenkään sukkiin ei riitä mielenkiinto.

Miksi lapset videään vanhemmilta jos vanhemmat ovat syyllisiä

eikö ne pitäisi viedä pois

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.

No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu

Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.

Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.

Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.

Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.

Niin lastensuojelu eroaa hyvinkin voimakkaasti eri kulttuureissa. Anglosaksonisissa maissa kuten USA ja Britannia lastensuojelu on erillinen yksikkö perhepalveluista ja puuttuu tilanteeseen vasta kun on pakko tehdä huostaanotto. Perheet myös menettävät lapsensä lopullisesti, huoltajuus ei säily ja lapset annetaan adoptioon. Luonnollisesti huosta tehdään tällöin ilman, että perheelle annetaan tukea korjata toimintaa. Myös Venäjällä on tällainen raaka lastensuojelu, lapset haetaan, kun ovat suoranaisessa hengenhädässä ja vanhemmat eivät lapsiaan enää näe. Manner-Euroopassa lastensuojelu taas on osa perhepalveluja ja ajatellaan, että perheet tarvitsevat itselleen tukea, jotta lapsia ei tarvitse huostata. Pyritään siten varhaiseen puuttumiseen ja pyritään tarjoamaan perhetyötä, päivähoitoa, kotipalvelua, perhekuntoutusta jne. Nämä ovat avohuollon keinoja, joilla huostaanottoa pyritään välttelemään. Manner-Euroopassa lapsia ei huostassakaan menetä lopullisesti, vaan huoltajuus vanhemmilla säilyy ja useimmat lapset lomailevat kotonaan säännöllisesti.

"Varhainen puuttuminen" tarkoittaa käytännössä sitä, että perheiden kasvatusvapautta rajataan hyvinkin yksityiskohtaisesti, koska jo pienet "huolenaiheet" johtavat puuttumiseen. Paljon ei tarvitse poiketa siitä, että mikä on kasvatussuositusten mukaista toimintaa, ennen kuin vaikeudet viranomaisten taholta alkavat.

Näin, sossujen omissa perheissä ei ikinä esim riidellä.

Kyllä riidellään, mutta sossu tajuaa, että lasten nähden ei kuristeta äitiä eikä läimitä paistinpannulla isää tai olla puukkohippasilla tai hajoteta kotia, potkita oviin tai seiniin reikiä. 

Sossujen ja poliisien lapset kärsii kun se jokapäiväinen paska duunista tulee himaan ja samalla vaaditaan jotain mallikansalaisen ja pyhäkoululaisen sekoitusta.

niin perseestä kun voi olla. viranomaiset kokoajan himassa.

Ei Ainakaan ole Ilkeitä kakaroita, naapurin kukka istutuksia repimässä eikä tennis pallolla seinään nakkaamassa , muuta ilkeyksiä tekemässä.!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole olemassa mitään kasvatussuosituksia niin mikä idea lastensuojelulla on? Pitäisihän pelin säännöt olla myös perheille ihan selvät, ettei sosiaalityöntekijä voi mielivaltaisesti päättää, mikä on suositusten mukaista kasvatusta. Tällä hetkellähän perheet joutuvat arvailemaan, mistä tulee lasu ja mistä ei. Ja myöskään lasujen tekijät eivät tiedä, mistä edes kannattaa tehdä lasu ja mistä ei. Sossut mm. syynäävät perheiden ruokailutottumuksia tai lapsen vaatetusta. Kuka esim. määrittelee, miten lapsen pitää pukeutua? Jos säännöt olisivat selvästi kirjattu jonnekin, lasujen määräkin putoaisi ja työaikaa säästyisi oikeille tapauksille.

Täysjärkinen vanhempi tietää mikä on sallittua ja miten lasta hoidetaan. Ruokaa, puhtautta, rakkautta, turvaa. Eriparisukat tai omalla tyylillä tehty makaronilaatikko ei lasua kiinnosta.

Mutta kun se on valitettavasti niin, että ne eriparisukat aiheuttavat huolta, ja todella kiinnostavat lasua.

Me sossut käydään niin järkyttävissä mörskissä toisinaan, että kenenkään sukkiin ei riitä mielenkiinto.

Niin, todellakin luulisi, ettei riittäisi, mutta kun totuus on se, että riittää. Jos sinua ei kiinnosta eriparisukat, niin hyvä juttu. Et kuitenkaan voi mitenkään tietää miten muut sossut tekevät työtänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.

No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu

Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.

Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.

Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.

Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.

Tuo juuri on loputon suo. Perhe voi joutua toimenpiteiden kohteeksi vaikka ei ole rikkonut mitään lakia. Syyksi riittää että "huoli" on herännyt.

Varsinkin autismikirjon lasten kohdalla huoli herää usein ja nopeasti kun tiedon puutteesta kärsivät opettajat tulkitsevat koulun aiheuttaman autismioireilun kotona tapahtuvasta kaltoinkohtelusta johtuvaksi. Ja aivan yhtä heikosti autismia ymmärtävät lastensuojelu viranomaiset tekevät huostaanottopäätöksen. On vain tuurista kiinni sattuuko lapsen kohdalle virkailija, joka huomaa että ongelmat johtuvat koulusta, eivät kodista.

Nämä lapset vaurioituvat pahasti lastensuojelun kynsissä. Kaikki eivät edes selviä hengissä.

Erityisen huolestuttavan tilanteesta tekee se, että suuri osa huostaanotetuista lapsista on autismikirjolla. - Heitä pitäisi jonkun tahon suojella lastensuojelulta.

Mitä ihmeen venäjäbotteja tännekin on rantautunut? Moni sossu käyttää itsekin eriparisukkia, kun aamulla kiireessä lähtee niin valitaan siitä lähimpänä toistensa väriä olevat, että omat lapset ehtii päiväkotiin ja itse töihin. Näitä hassuja "pojalla oli prinsessamekko" -kirjauksia on kyllä, mutta niitä tekevät perhetyöntekijät, alin koulutus näillä lähihoitaja. Kyllä me osataan blokata tuollaiset kirjaukset, jotka varmasti ovat herättäneet huolta konservatiivisessa kirjaajassaan, mutta ovat kokonaisuuden kannalta merkityksettömiä.

Tuo sukkajuttu on kerrassaan niin kulunut, että sen voisi vaikka lopettaa. Tai makaronilaatikko. Sukilla on merkitystä silloin, kun lasta seisotetaan talvipakkasella sukkasillaan ulkona rangaistukseksi, ja makaronilaatikko on homeista viimeviikkoista, jota lapsi syö kun muuta ei ole, ja koulusta ottaa terkkari yhteyttä lapsen laihuuden, likaisuuden ja oksentelun takia.

Vierailija kirjoitti:

kun lasta seisotetaan talvipakkasella sukkasillaan ulkona rangaistukseksi

Entä jos lasta seisotetaan kengät jalassa ulkona talvipakkasella rangaistukseksi? Tuleeko siitäkin huostaanotto, vai missä se huostaanottoraja tarkalleen kulkee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.

No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu

Ihan totta, mutta lastensuojelussa tiedetään huostaanottojen ja sijoitusten traumatisoivan ja vaikuttavan lapsiin kielteisesti. Miksi siis tukistamisista yms. viedään lapsia pois kodeistaan. Kalliistakin se on.

Miksi ei rangaista tekijää vaan lasta? Minusta tukistajat voisivat oppia paremmiksi vanhemmiksi yhdyskuntapalvelulla ja pois-väkivallasta kursseilla. Juopot ja huumeiden käyttäjät, sekä raakaa väkivaltaa käyttävät toki on vaikeampia tapauksia.

Halvin ja helpoin vaihtoehto olisi tehdä tukistamisesta laillista niin kuin ulkomailla on asian laita. Kenenkään lapsen elämä ei mene pilalle siitä, jos häntä on rangaistu tukistamalla. Yhteen sen enempää kuin elämä menee pilalle jäähypenkillä istumisestakaan.

Saako sinun puolisosi tai esimiehesi rangaista sinua tukistamalla?

Saako sinun puolisosi tai esimiehesi rangaista sinua jäähypenkille laittamisella? Tai kotiarestilla? Tai ottamalla kännykkäsi takavarikkoon?

Aikuisten elämässä rangaistukset ovat paljon paljon kovempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.

No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu

Ihan totta, mutta lastensuojelussa tiedetään huostaanottojen ja sijoitusten traumatisoivan ja vaikuttavan lapsiin kielteisesti. Miksi siis tukistamisista yms. viedään lapsia pois kodeistaan. Kalliistakin se on.

Miksi ei rangaista tekijää vaan lasta? Minusta tukistajat voisivat oppia paremmiksi vanhemmiksi yhdyskuntapalvelulla ja pois-väkivallasta kursseilla. Juopot ja huumeiden käyttäjät, sekä raakaa väkivaltaa käyttävät toki on vaikeampia tapauksia.

Halvin ja helpoin vaihtoehto olisi tehdä tukistamisesta laillista niin kuin ulkomailla on asian laita. Kenenkään lapsen elämä ei mene pilalle siitä, jos häntä on rangaistu tukistamalla. Yhteen sen enempää kuin elämä menee pilalle jäähypenkillä istumisestakaan.

Saako sinun puolisosi tai esimiehesi rangaista sinua tukistamalla?

Saako sinun puolisosi tai esimiehesi rangaista sinua jäähypenkille laittamisella? Tai kotiarestilla? Tai ottamalla kännykkäsi takavarikkoon?

Aikuisten elämässä rangaistukset ovat paljon paljon kovempia.

Yritäpä rangaista lasta niin kuin aikuisia rangaistaan... Lasu tulee kuin manulle illallinen.

Toisaalta ei lasta myöskään saa rangaista "lasten rangaistuksilla", koska eihän sillä tavoin rangaista aikuistakaan.

Lopputulemana lasta ei voi rangaista juuri mitenkään, jolloin lapset kaappaavat vallan perheessä.

Kyllä suomalainen lastensuojelujärjestelmä on ihana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole olemassa mitään kasvatussuosituksia niin mikä idea lastensuojelulla on? Pitäisihän pelin säännöt olla myös perheille ihan selvät, ettei sosiaalityöntekijä voi mielivaltaisesti päättää, mikä on suositusten mukaista kasvatusta. Tällä hetkellähän perheet joutuvat arvailemaan, mistä tulee lasu ja mistä ei. Ja myöskään lasujen tekijät eivät tiedä, mistä edes kannattaa tehdä lasu ja mistä ei. Sossut mm. syynäävät perheiden ruokailutottumuksia tai lapsen vaatetusta. Kuka esim. määrittelee, miten lapsen pitää pukeutua? Jos säännöt olisivat selvästi kirjattu jonnekin, lasujen määräkin putoaisi ja työaikaa säästyisi oikeille tapauksille.

Täysjärkinen vanhempi tietää mikä on sallittua ja miten lasta hoidetaan. Ruokaa, puhtautta, rakkautta, turvaa. Eriparisukat tai omalla tyylillä tehty makaronilaatikko ei lasua kiinnosta.

Mutta kun se on valitettavasti niin, että ne eriparisukat aiheuttavat huolta, ja todella kiinnostavat lasua.

Me sossut käydään niin järkyttävissä mörskissä toisinaan, että kenenkään sukkiin ei riitä mielenkiinto.

Näyttää kuitenkin kiinnostavan. Miksi et ole rehellinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kun lasta seisotetaan talvipakkasella sukkasillaan ulkona rangaistukseksi

Entä jos lasta seisotetaan kengät jalassa ulkona talvipakkasella rangaistukseksi? Tuleeko siitäkin huostaanotto, vai missä se huostaanottoraja tarkalleen kulkee?

Huostaanottoraja on yksilöllinen. Joseph Frizlin kaltainen isä ei vielä tarkoita huostaanottoa, jos äiti on normaali ja pitää lapsensa kaukana moisesta. Jos taas äitikään ei suojele lastaan, ei jää muuta vaihtoehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.

No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu

Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.

Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.

Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.

Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.

Tuo juuri on loputon suo. Perhe voi joutua toimenpiteiden kohteeksi vaikka ei ole rikkonut mitään lakia. Syyksi riittää että "huoli" on herännyt.

Työikäiset naiset on suututettu ja eläkeläiset jää ilman hoitoa. 1,6 miljoonaa eläkeläistä tulee hoidettavaksi. Onnea kodinhoitajille ja sosiaaliohjaajille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.

No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu

Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.

Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.

Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.

Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.

Tuo juuri on loputon suo. Perhe voi joutua toimenpiteiden kohteeksi vaikka ei ole rikkonut mitään lakia. Syyksi riittää että "huoli" on herännyt.

Työikäiset naiset on suututettu ja eläkeläiset jää ilman hoitoa. 1,6 miljoonaa eläkeläistä tulee hoidettavaksi. Onnea kodinhoitajille ja sosiaaliohjaajille.

Siellä on melkoinen urakka tulossa sosiaaliohjaajille järjestää hoito. Kaupungin kodinhoitajat juoksee entistä kovempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.

No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu

Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.

Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.

Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.

Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.

Tuo juuri on loputon suo. Perhe voi joutua toimenpiteiden kohteeksi vaikka ei ole rikkonut mitään lakia. Syyksi riittää että "huoli" on herännyt.

Työikäiset naiset on suututettu ja eläkeläiset jää ilman hoitoa. 1,6 miljoonaa eläkeläistä tulee hoidettavaksi. Onnea kodinhoitajille ja sosiaaliohjaajille.

Niin ymmärtääköhän lastensuojelu että heidän toimintansa vituttaa ihmisiä niin paljon, että jätetään lapset tekemättä. Milloin toimintaa muutetaan, ettei kunnolliset ihmiset jätä tekemättä lapsia. Ymmärrättekö vastuunne yhteiskunnassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.

No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu

Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.

Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.

Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.

Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.

Tuo juuri on loputon suo. Perhe voi joutua toimenpiteiden kohteeksi vaikka ei ole rikkonut mitään lakia. Syyksi riittää että "huoli" on herännyt.

Työikäiset naiset on suututettu ja eläkeläiset jää ilman hoitoa. 1,6 miljoonaa eläkeläistä tulee hoidettavaksi. Onnea kodinhoitajille ja sosiaaliohjaajille.

Siellä on melkoinen urakka tulossa sosiaaliohjaajille järjestää hoito. Kaupungin kodinhoitajat juoksee entistä kovempaa.

Siellä on puilla lämmitettäviä taloja eläkeläisillä. Kodinhoitajat pilkkoo takkapuut, hommaa riittää, isot nurmikot leikattavana.

Me omaiset katsotaan Emmerdalea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kun lasta seisotetaan talvipakkasella sukkasillaan ulkona rangaistukseksi

Entä jos lasta seisotetaan kengät jalassa ulkona talvipakkasella rangaistukseksi? Tuleeko siitäkin huostaanotto, vai missä se huostaanottoraja tarkalleen kulkee?

Huostaanottoraja on yksilöllinen. Joseph Frizlin kaltainen isä ei vielä tarkoita huostaanottoa, jos äiti on normaali ja pitää lapsensa kaukana moisesta. Jos taas äitikään ei suojele lastaan, ei jää muuta vaihtoehtoa.

Huostaanottoraja joustaa tapauskohtaisesti. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että mitään oikeita sääntöjä ei ole, eikä yksikään perhe viime kädessä ole turvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Lasten suojelun rooli on varmistaa, että kasvatussuosituksia noudatetaan. Tämä tapahtuu valvonnan, ohjeistuksen ja tarvittaessa sijaishuollon toimenpiteiden kautta.

No ei ole. Ei lastensuojelu mitään suosituksia valvo. Lastensuojelussa pyritään antamaan jokaiselle lapselle oikeus kasvaa kehitystasonsa mukaan turvallisesessa kasvuympäristössä, jossa hänen tarpeensa tulevat vastatuksi. Lapsi ei voi itse hoitaa asioitaan eikä esim. hakea apua, siksi he ovat erityisen suojelun kohteena. t: sossu

Se millainen kehitysympäristö täyttää mainitut vaatimukset määritellään kasvatussuosituksissa. Kasvatusasioistahan on tunnetusti miljoona eri mielipidettä eli tarvitaan virallinen mielipide (=kasvatussuositukset) jotta voidaan tehdä edes etäisesti objektiivista muistuttava päätelmä siitä, että mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.

Se kasvatusympäristö voi olla vaikka hippikommuuni tai maalaistalo, ei sillä ole merkitystä. Se mikä on merkityksellistä on, että lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa, hänen ruokailustaan, puhtaudestaan ja tarpeellisista lääkärikäynneistään huolehditaan. Hän käy koulua ja häntä ei hakata, dissata, lannisteta, heitetä ulos jne. Eli ihan perushoivaa lapsi tarvitsee. Ketään ei kiinnosta imetitkö tai olitko antamatta sokeria, kunhan lapsi saa ruokaa, jonka se tarvitsee kasvaakseen ja ollakseen terve.

Nuo käsitteet ovat hyvin monitulkintaisia. Se on täysin ihmisestä kiinni, että minkä hän kokee olevan vaikkapa "tarvittavaa hoivaa", "hakkaamista", "lannistamista", "ulos heittämistä", "ruokaa jota tarvitsee ollakseen terve" tai muuta. Myös eri maiden sossuilla on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Suomen sossujen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin mitä vaikkapa Viron, Venäjän, Ranskan, USA:n, Thaimaan, Argentiinan yms. sossujen.

Silti rajanvedot on pystyttävä tekemään ihan käytännön toiminnassa. Eli mihin puututaan ja mihin ei. Ja jos puututaan, niin puututaanko siten, että lapsen vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus jättää se puuttuminen huomiotta vai otetaanko kovan linjan lähetysmistapa eli käytetään tarvittaessa pakkoa.

Tuo juuri on loputon suo. Perhe voi joutua toimenpiteiden kohteeksi vaikka ei ole rikkonut mitään lakia. Syyksi riittää että "huoli" on herännyt.

Työikäiset naiset on suututettu ja eläkeläiset jää ilman hoitoa. 1,6 miljoonaa eläkeläistä tulee hoidettavaksi. Onnea kodinhoitajille ja sosiaaliohjaajille.

Siellä on melkoinen urakka tulossa sosiaaliohjaajille järjestää hoito. Kaupungin kodinhoitajat juoksee entistä kovempaa.

Siellä on puilla lämmitettäviä taloja eläkeläisillä. Kodinhoitajat pilkkoo takkapuut, hommaa riittää, isot nurmikot leikattavana.

Me omaiset katsotaan Emmerdalea.

Toivotaan sitkeitä puita kaikille sukka - ja ruokalasuja tehneille sossuille. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kun lasta seisotetaan talvipakkasella sukkasillaan ulkona rangaistukseksi

Entä jos lasta seisotetaan kengät jalassa ulkona talvipakkasella rangaistukseksi? Tuleeko siitäkin huostaanotto, vai missä se huostaanottoraja tarkalleen kulkee?

Huostaanottoraja on yksilöllinen. Joseph Frizlin kaltainen isä ei vielä tarkoita huostaanottoa, jos äiti on normaali ja pitää lapsensa kaukana moisesta. Jos taas äitikään ei suojele lastaan, ei jää muuta vaihtoehtoa.

Huostaanottoraja joustaa tapauskohtaisesti. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että mitään oikeita sääntöjä ei ole, eikä yksikään perhe viime kädessä ole turvassa.

Huostaanotto on yleensä vuosien tukityön päässä. Perhettä yritetään tukea kaikilla mahdollisilla tavoilla. Joskus kannettu vesi ei pysy kaivossa ja toisinaan mitään apua ei suostuta ottamaan vastaan ja ei jää muuta keinoa kuin huostaanotto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tulee laki, jossa määritellään millloin lapsi saa jäädä pysyvästi sijaiskotiin. Oikea kotihan se on, jos pieni lapsi on suurimman osan elämästään siellä ollut.

Sellainen laki olisi ihmisoikeuksien vastainen. Ei kauheasti lapsen ihmisoikeudet näköjään kiinnosta?

Päinvastoin laki turvaisi lapsen oikeudet. Onhan tällaisesta laista puhuttu ja kyllä se vielä tuleekin. Nytkin lapsen etua katsotaan eikä huostaanottoa välttämättä enää vuosien jälkeen pureta, mutta siihen pitäisi saada yhtenäinen käytäntö. Lapsi ei ole mikään esine jonka voi repiä paikasta toiseen.