Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pitkäaikainen sinkkuna eläminen vaikuttaa ihmiseen?
23.07.2021 |
Miten sinkut itse koette? Miten muut näkevät sinkut?
Minulla ei ole tällaisia ystäviä kuin yksi, mies, mutta hänkin on tällä hetkellä parisuhteessa. Hän on vähän sen tyylinen kuin täältäkin voi bongata eli varallisuutta löytyy, mutta luonteeltaan melkoisen pihi. Muuten sivistynyt ja kiva ihminen kyllä.
Palstan perusteella vaikuttaa siltä, että sinkkuutta ajatellaan aika paljon, etsitään syytä, kehitetään erilaisia teorioita ja selitysmalleja. Naisilla on omat teoriansa myös kuten se, että "miehet eivät pidä liian älykkäistä naisista" eli olen ollut huomaavinani, että naisten kohdalla myös päädytään usein miesten arvostelukyvyn ja älykkyyden aliarvioimiseen aivan niin kuin tasoteoriassakin aliarvioidaan naisten älykkyyttä ja arvostelukykyä.
Jollain tapaa sinkkuuden pohtiminen siis voi johtaa siihen, että vastakkainen sukupuoli koetaan entistä kaukaisemmaksi ja hänet nähdään negatiivisessa ja yksinkertaistavassa valossa. Päädytään sinkkukuplaan, jossa sinkkuus määrittää elämää turhan paljon? Sen sijaan, että keskittyisi muihin tärkeisiin asioihin elämässä?
En sano tätä moittiakseni ja havainto voi olla täysin väärä. Kunhan tässä pohdin. Miksi tämä palsta muuten on niin valtavan negatiivinen? Pidän sarkasmista, kelpo sarkasmia ja hyviä kirjoittajia täällä on paljon, mutta myös turhaa ja vahingollista aggressiota, ilkeilyä.
Kommentit (212)
Minähän menisin heti tai ainakin pyrkisin saamaan parisuhteen jos minulla olisi joku tarve parisuhteelle. Olenko minä liian hyvä ihminen kun en tarvitse oikein vastakkaista sukupuolta elämääni ja en keksi mitään asiaa mitä en osaisi mitä vastakkainen sukupuoli osaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minähän menisin heti tai ainakin pyrkisin saamaan parisuhteen jos minulla olisi joku tarve parisuhteelle. Olenko minä liian hyvä ihminen kun en tarvitse oikein vastakkaista sukupuolta elämääni ja en keksi mitään asiaa mitä en osaisi mitä vastakkainen sukupuoli osaa?
Jos olet nainen, tuskin osaat pissata seisaaltaan pönttöön samalla "pissaelimestä" kiinni pitäen.
Jos ole mies, tuskin osaat asettaa tamponia paikoilleen vessanpöntöllä istuen.
Tuossa nyt ensin mieleen tulleet "taidot".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee jumalattoman itsekääksi kun ei tarvitse käydä kompromisseja puolison kanssa. Särmät eivät hioidu eikä kukaan aikuinen kasvata.
Sama yksinhuoltajilla joilla pelkkiä lapsia eikä aikuista ihmistä. Lapsia voi ohjailla oman mielensä mukaisesti ja lapset ovat lojaaleja.
Luonnevikainen ja itseään täydellisenä pitävä ihminen haluaa perheen ja sitten ei tule aikuisen ihmisen kanssa toimeen.
Itse en ole koskaan seurustellut, mutta olen tehnyt esim. useita pitkiä reissuja kavereiden kanssa joissa on tietenkin pitänyt tehdä kompromisseja. Ja tehdäänhän tätä myös muutenkin kavereiden kanssa kun suunnitellaan vaikkapa menoja viikonloppuna. Myös työelämä on yhtä kompromissien tekoa.
Sama.
Minäkään en ole ikinä seurustellut, mutta olen asunut vuosia kimppakämpissä ystävien kanssa ja tietysti elämässä nyt muutenkin joutuu ottamaan muita huomioon.Eihän se, ettei ole koskaan seurustellut tarkoita sitä, etteikö olisi läheisiä ihmissuhteita joissa täytyy ottaa toisen tarpeet huomioon ja laittaa välillä omat taka-alalle.
On myös paljon sinkkuja, joilla on lapsia.
On minullakin lapsi, mutta koen, että aikuisten välisissä suhteissa niitä kompromisseja joutuu oikeasti tekemään.
En siis koe, että lapsi kasvattaisi sinänsä tuossa asiassa mitenkään muutoin kuin siinä, että välillä joutuu laittamaan omat mielihalut syrjään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minähän menisin heti tai ainakin pyrkisin saamaan parisuhteen jos minulla olisi joku tarve parisuhteelle. Olenko minä liian hyvä ihminen kun en tarvitse oikein vastakkaista sukupuolta elämääni ja en keksi mitään asiaa mitä en osaisi mitä vastakkainen sukupuoli osaa?
Jos olet nainen, tuskin osaat pissata seisaaltaan pönttöön samalla "pissaelimestä" kiinni pitäen.
Jos ole mies, tuskin osaat asettaa tamponia paikoilleen vessanpöntöllä istuen.
Tuossa nyt ensin mieleen tulleet "taidot".
Tämä viesti itseasiassa kertoo nykyisestä ajasta hyvin ja se on varmasti yksi syy miksi sinkkuja on paljon,miksi erotaan paljon ja miksi vaikka nyt lapsia syntyy vähän.
Käytännössä sukupuolet ei tarvitse toista oikeastaan mihinkään koska sukupuolista on tullut melko samanlaisia tasa-arvon myötä. Tämä ehkä johtaa myös ulkonäkökeskeisyyteen koska vastakkaisessa sukupuolessa nähdään vain se ulkonäkö mikä erottaa sukupuolet toisistaan?
Jos ennen ajateltiin että naiset on venuksesta ja miehet marssista niin nykyään ajatellaan että naiset sekä miehet on maapallolta tai että ihmiset on maapallolta. Ehkä vähän huono vertaus mutta toivottavasti tajusitte pointin.
Seka viesti mutta ihan sama, hyvää viikonloppua ihmiset.
Sinkkuna oppii sen ettei tarvitse toista ihmistä mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla se on vaikuttanut siten etten enää muista miltä seksi tuntuu. Naiset laskekaa rimaa jookoosta???
T: uliulimies
Suurin osa tuntemistani ”ikisinkuista” vaan eivät ole kovinkaan viehättäviä. Esimerkiksi yksi kaverini, joka oli sinkkuna pitkään. Hän on mielestäni ihan normaalin näköinen, mutta hänessä ei ole mitään erityistä mistä miehet kiinnostuisivat. Yksi miespuolinen kaveri kyllä sanoi häntä pelottavan näköiseksi.
Itsekin olen tällainen. Tiedän, etten ole hyvännäköinen. Kukaan mies ei siksi kiinnostu. Lisäksi rima on todella korkealla. Esimerkiksi suomalainen mies ei kelpaa. Jotta voisin löytää miehen, olisi haettava ulkomailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen parikymppisenä ollut (tavallaan) parisuhteessa ja siitä syntyi lapsi. Nyt olen lähemmäs 50v. ja sinkkuna siis n. 22 vuotta ja joitain hetken säätöjä ja seksiä ollut viimeksi 10 vuotta sitten.
Minuun sinkkuna eläminen on vaikuttanut enemmän negatiivisesti. Koen etten ole hyväksytty ja haluttu ja itsetunto on pohjalukemissa. Koen olevani ruma kaikinpuolin ja tunnetta vahvistaa se, ettei kukaan katso, kiinnostu, hymyile hyväksyvästi, vaan olen ilmaa kaikille ja kaikkialla.
Olen useimmiten ahdistunut, alakuloinen, tylsistynyt ja elämäniloa ei oikein ole. Kun ei ystäviäkään elämään ole siunaantunut (paitsi jonkinlaisia hyvänpäiväntuttuja), niin kaikki aika menee yksin ollessa. Lapsella on jo oma elämä, eikä hän voi tulla viihdyttämään minua, enkä niin vaadikaan. Enkä haluaisi, että lapseni joutuisi minun mielialoistani olemaan vastuussa.
Toki sinkkuuteen on jo tottunut ja olen tehnyt töitä hyväksyäkseni ajatuksen, etten koskaan tule ketään tapaamaan. Olen yrittänyt aika ajoin eri tavoin etsiä kumppania, mutta kun en kelpaa miehille, niin minkäs sille voi. Ei tässä voi ketään väkisin raahata kotiin kanssani olemaan.
Yhdyn muiden kommentteihin siinä mielessä, että kyllä tässä itsenäiseksi ja muista riippumattomaksi on tullut ja näin ollen ongelmat ym. asiat tulee ratkottua omin päin. Toki joinakin päivinä ja ajanjaksoina osaan olla tyytyväinen elämääni ja jopa tunnen itseni onnelliseksi ja helpottuneeksi siitä, että voin olla ja tehdä miten haluan ja milloin haluan ...
Mutta lopultahan tämä on karmeaa - olla totaalisen yksin - eikä saa rakkautta, kosketuksia, silittelyjä, halauksia, suukkoja, hellyyttä, olla vaan toisen lähettyvillä, puhua jonkun kanssa, tavoitella yhteisiä unelmia, kokea elämyksiä arjessa ja juhlassa, elää sitä tavallista arkea jonkun kanssa, murehtia ja surra yhdessä, saada tukea vaikeina aikoina, niin ja se seksi, kyllä sitäkin olisi kiva harrastaa, vaikka se näin viimeisenä listalla onkin.
Tiedän todella paljon sinkkuja, osa heistä on ikisinkkuja. He ovat varmaankin sinkkuja koska he eivät etsi kumppania itselleen eikä suhde ole heille tärkeää. Ihmisinä he eivät nyt eroa suhteessa oleviin oikeastaan millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras ystävänikin on mies, ihmisiä tässä kaikki ollaan. Suhtaudun miehiin ihan täyspäisinä yksilöinä joilta voi odottaa samoja asioita kuin naisiltakin. Jotkut näkemäni parisuhteet ovat kyllä sellaisia, että en ymmärrä, mitä naiset niistä saavat. Miesten saamat edut ovat ilmeisiä.
Pitkäaikainen sinkkuus on tehnyt minusta itsekeskeisen, voin sen myöntää. Haluan viettää paljon aikaa yksin ja omilla ehdoillani. Tässä onkin syy, miksi en hae kumppania. Minulla ei ehkä olisi hänelle paljon annettavaa, eikä hänelläkään minulle niin paljon, että ottaisin suhteen negatiivisia seurauksia.
Mitä ne miesten saamat edut on?
Se, että en ole kelvannut kenellekään suomalaiselle naiselle on tehnyt minusta mahdollisimman sadistisen, katkeran, vittuuntuneen joten viimeistään 50v lähden pois tästä paskamaasta :(...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko parisuhteessa olevat kaikki samanlaisia?
Ihan yhtä tyhmää kategorisoida sinkkuja.
En ole sinkku. Olen yksinäinen.
Tämän myötä olen henkinen raunio, joka viimeiset vuodet on vain toivonut täältä poispääsyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko parisuhteessa olevat kaikki samanlaisia?
Ihan yhtä tyhmää kategorisoida sinkkuja.
Niinpä. Jos olen kaveriporukalla (24 naista) mökkiviikonloppua viettämässä tai jossain illanistujaisissa, niin eipä sitä pysty mistään näkemään kuka on sinkku ja kuka ei.
Tai kenellä on lapsia ja kenellä ei.
Siellä ollaan ihan omana itsenä pitämässä kavereiden kanssa hauskaa, ei äitinä/vaimona/sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee jumalattoman itsekääksi kun ei tarvitse käydä kompromisseja puolison kanssa. Särmät eivät hioidu eikä kukaan aikuinen kasvata.
Sama yksinhuoltajilla joilla pelkkiä lapsia eikä aikuista ihmistä. Lapsia voi ohjailla oman mielensä mukaisesti ja lapset ovat lojaaleja.
Luonnevikainen ja itseään täydellisenä pitävä ihminen haluaa perheen ja sitten ei tule aikuisen ihmisen kanssa toimeen.
Itse en ole koskaan seurustellut, mutta olen tehnyt esim. useita pitkiä reissuja kavereiden kanssa joissa on tietenkin pitänyt tehdä kompromisseja. Ja tehdäänhän tätä myös muutenkin kavereiden kanssa kun suunnitellaan vaikkapa menoja viikonloppuna. Myös työelämä on yhtä kompromissien tekoa.
Sama.
Minäkään en ole ikinä seurustellut, mutta olen asunut vuosia kimppakämpissä ystävien kanssa ja tietysti elämässä nyt muutenkin joutuu ottamaan muita huomioon.Eihän se, ettei ole koskaan seurustellut tarkoita sitä, etteikö olisi läheisiä ihmissuhteita joissa täytyy ottaa toisen tarpeet huomioon ja laittaa välillä omat taka-alalle.
On myös paljon sinkkuja, joilla on lapsia.
On minullakin lapsi, mutta koen, että aikuisten välisissä suhteissa niitä kompromisseja joutuu oikeasti tekemään.
En siis koe, että lapsi kasvattaisi sinänsä tuossa asiassa mitenkään muutoin kuin siinä, että välillä joutuu laittamaan omat mielihalut syrjään.
Aikuisten kanssa on tasavertainen suhde, lapselle olet auktoriteetti ja se joka on vastuussa kaikesta.
Eli ei, pelkkä suhde lapseen ei kasvata ihmistä, vaan nimenomaan lähisuhteet muihin aikuisiin (ei tarvitse olla välttämättä parisuhde, vaan muutkin läheiset ihmissuhteet käy).
Sinkut on kehityshäiriöisiä eli rikkinäisiä ihmisiä ja usein myös aika rumia.
Vierailija kirjoitti:
Sinkut on kehityshäiriöisiä eli rikkinäisiä ihmisiä ja usein myös aika rumia.
Kehityshäiriöisiä on ne miehet, jotka siirtyy suoraan äidin helmoista kumppaninsa huollettavaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkut on kehityshäiriöisiä eli rikkinäisiä ihmisiä ja usein myös aika rumia.
Kehityshäiriöisiä on ne miehet, jotka siirtyy suoraan äidin helmoista kumppaninsa huollettavaksi
Tissistä ehtii hyvin vierottua kun on sinkkuna 10 vuotta
Vastauksista huomaa sen, että jotkut ovat eronneet suhteesta ja sit olleet pitkään yksin. Ja sitä kautta tullut itsenäiseksi yms.
Mä olen aina ollut yksin, joten en mä mitenkään ole tullut itsenäiseksi. Mä olen ollut sitä aina, koska on ollut pakko.
Mulle ainakin riittää tämä yksin olo, mutta kyllä musta on tullut arka, ja ulkopuolisuuden tunne on valtava.
N35
Alue: Aihe vapaa
On myös paljon sinkkuja, joilla on lapsia.