Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pitkäaikainen sinkkuna eläminen vaikuttaa ihmiseen?
23.07.2021 |
Miten sinkut itse koette? Miten muut näkevät sinkut?
Minulla ei ole tällaisia ystäviä kuin yksi, mies, mutta hänkin on tällä hetkellä parisuhteessa. Hän on vähän sen tyylinen kuin täältäkin voi bongata eli varallisuutta löytyy, mutta luonteeltaan melkoisen pihi. Muuten sivistynyt ja kiva ihminen kyllä.
Palstan perusteella vaikuttaa siltä, että sinkkuutta ajatellaan aika paljon, etsitään syytä, kehitetään erilaisia teorioita ja selitysmalleja. Naisilla on omat teoriansa myös kuten se, että "miehet eivät pidä liian älykkäistä naisista" eli olen ollut huomaavinani, että naisten kohdalla myös päädytään usein miesten arvostelukyvyn ja älykkyyden aliarvioimiseen aivan niin kuin tasoteoriassakin aliarvioidaan naisten älykkyyttä ja arvostelukykyä.
Jollain tapaa sinkkuuden pohtiminen siis voi johtaa siihen, että vastakkainen sukupuoli koetaan entistä kaukaisemmaksi ja hänet nähdään negatiivisessa ja yksinkertaistavassa valossa. Päädytään sinkkukuplaan, jossa sinkkuus määrittää elämää turhan paljon? Sen sijaan, että keskittyisi muihin tärkeisiin asioihin elämässä?
En sano tätä moittiakseni ja havainto voi olla täysin väärä. Kunhan tässä pohdin. Miksi tämä palsta muuten on niin valtavan negatiivinen? Pidän sarkasmista, kelpo sarkasmia ja hyviä kirjoittajia täällä on paljon, mutta myös turhaa ja vahingollista aggressiota, ilkeilyä.
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Jääräpäinen.
Mukavuudenhaluinen.
Ronkeli.
Rauhaa rakastava.Tuollainen ainakin minusta on tullut. Liian helppoa olla yksin, joten tuskin tämä tilanne tulee muuttumaan.
Peukku tälle, aika moni parisuhteessa elävä on samanlainen. Saa nähdä jaksaako kukaan enää tavata kavereitakaan koronan jälkeen, kun siitä on niin paljon vaivaa...
Oletko sinä rakentanut sinkkuuteen liittyen teorioita tai selitysmalleja? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on tullut:
Hurjan itsenäinen
Hurjan pystyvä
Itsevarma
Peloton
Pärjäävä
Tyytyväinen
Onnellinen
Energinen
Ei ole mitään, mitä en ratkoisi tai selvittäisi tai hoitaisi. Pystyn kaikkeen itse. Menen minne vaan ja pärjään missä vaan.
Kumppanin otan vasta sitten, kun joku tietty ihminen osuu tunteisiin oikealla tavalla. Jonka seura on parempaa kuin pelkkä oma seurani (tai ystävieni seura). Mihinkään muuhun en sitä tarvitse.
Elin yksin reilut 20 vuotta edellisen avioliittoni jälkeen ja vaikka siihen aikaan mahtui seurustelusuhteita niin viimeisimmän seurustelusuhteen jälkeen meni seitsemän vuotta ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni. Voin siis sanoa olleeni pitkään sinkkuna.
En tiedä miten muuten se olisi vaikuttanut kuin että rima nousi todella korkealle. Kun tiesin selviytyväni yksin ja minulla oli (on edelleen) hyvä elämä, hyvä työ, matkustelin paljon, oli koiria, ystäviä, harrastuksia, luottamustehtäviä, opintoja ja kiva koti, niin en olisi ihan kenen tahansa takia elämääni muuttanut, vaikka ihmissuhdetta kaipasinkin. Alkuun pidin myös kiinni siitä, että emme muuttaisi yhteen vaan pitäisimme omat asuntomme, mutta lopulta tuli sellainen tilanne, että päätimme kuitenkin muuttaa saman katon alle.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tullut:
Hurjan itsenäinen
Hurjan pystyvä
Itsevarma
Peloton
Pärjäävä
Tyytyväinen
Onnellinen
EnerginenEi ole mitään, mitä en ratkoisi tai selvittäisi tai hoitaisi. Pystyn kaikkeen itse. Menen minne vaan ja pärjään missä vaan.
Kumppanin otan vasta sitten, kun joku tietty ihminen osuu tunteisiin oikealla tavalla. Jonka seura on parempaa kuin pelkkä oma seurani (tai ystävieni seura). Mihinkään muuhun en sitä tarvitse.
Kuulostaa siltä, että tuo tunne tuo aika paljon tyydytystä. Onko sinulla lapsia tai haluatko lapsia? Palstan perusteella tyytyväisempiä sinkkuuteen naisista ovat ne, joilla on jo ollut perhe ja ne, jotka eivät ole koskaan lapsia halunneetkaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Elin yksin reilut 20 vuotta edellisen avioliittoni jälkeen ja vaikka siihen aikaan mahtui seurustelusuhteita niin viimeisimmän seurustelusuhteen jälkeen meni seitsemän vuotta ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni. Voin siis sanoa olleeni pitkään sinkkuna.
En tiedä miten muuten se olisi vaikuttanut kuin että rima nousi todella korkealle. Kun tiesin selviytyväni yksin ja minulla oli (on edelleen) hyvä elämä, hyvä työ, matkustelin paljon, oli koiria, ystäviä, harrastuksia, luottamustehtäviä, opintoja ja kiva koti, niin en olisi ihan kenen tahansa takia elämääni muuttanut, vaikka ihmissuhdetta kaipasinkin. Alkuun pidin myös kiinni siitä, että emme muuttaisi yhteen vaan pitäisimme omat asuntomme, mutta lopulta tuli sellainen tilanne, että päätimme kuitenkin muuttaa saman katon alle.
Olen huomannut saman eronneissa ystävissä. Rima nousee korkealle, mutta ovat löytäneet aika pian uuden kumppanin silti, halutunlaisen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on tullut sisäänpäinkääntyneempi ja ulkopuolisuuden tunne on tuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tullut:
Hurjan itsenäinen
Hurjan pystyvä
Itsevarma
Peloton
Pärjäävä
Tyytyväinen
Onnellinen
EnerginenEi ole mitään, mitä en ratkoisi tai selvittäisi tai hoitaisi. Pystyn kaikkeen itse. Menen minne vaan ja pärjään missä vaan.
Kumppanin otan vasta sitten, kun joku tietty ihminen osuu tunteisiin oikealla tavalla. Jonka seura on parempaa kuin pelkkä oma seurani (tai ystävieni seura). Mihinkään muuhun en sitä tarvitse.
Kuulostaa siltä, että tuo tunne tuo aika paljon tyydytystä. Onko sinulla lapsia tai haluatko lapsia? Palstan perusteella tyytyväisempiä sinkkuuteen naisista ovat ne, joilla on jo ollut perhe ja ne, jotka eivät ole koskaan lapsia halunneetkaan. Ap
Ei ole lapsia, enkä ole koskaan niitä halunnutkaan. Ei siis ole perhe suunnitelmissa nytkään.
Olen ollut vain yhdessä ihmissuhteessa elämäni aikana, muutimme eksän kanssa lapsuudenkodeista suoraan yhteen lukion jälkeen ja erosimme vuosikymmenen päästä tästä. Siitä on nyt seitsemän vuotta, koko ajan olen ollut sinkkuna ja kasvattanut itseäni ihmisenä. Koen vasta nyt olevani oikeasti omillani, kun ei tarvitse huolehtia kuin omat asiat ja kaiken saa vihdoinkin tehdä täysin kuten just minä haluan.
En ole koskaan ollut näin onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Romuttanut itsetunnon ja luottamuksen miehiin (lopullisesti). Kelpaan muutamaan seksikertaan, jos jollekin itseäni tarjoan, vapaaehtoisesti kiinnostuneita ei ole. En haluaisi enää olla sinkku.
N39
Onnea, niin minustakin ja tätä päivää olin odottanut piiiiitkään. Matka itseen kun kannattaisi jokaisen aloittaa ennen tai jälkeen pitkän... vikan matkan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En "pohdi" sinkkuuttani. Tällä mennään jos ei sopivaa tule vastaan.
Olin sinkku 32-vuotiaaksi, ei minkäänlaista suhdetta jota voisi kutsua seurusteluksi. Joitakin epämääräisiä ns. säätöjä mutta niistä jäi lähinnä paha mieli. Sitten tapasin samanikäisen miehen joka ei myöskään ollut koskaan seurustellut. Ja niin vain me kaksi itsenäistä, omillaan jo yli 10 vuotta asunutta ihmistä päädyimme yhteen Tuonhan olisi pitänyt olla katastrofi (omiin tapoihinsa tottuneet, yms) mutta ei ollut. Jotenkin kaikki vain loksahti kohdalleen todella helposti, ja koko ajan oli sellainen tunne että toisen kanssa on kivempaa kuin yksin. Ja on edelleen, yli 20 vuotta myöhemmin. Joten vastauksena kysymykseen, pitkäaikanen sinkkuna eläminen vaikutti ainakin minuun niin että osasin todella arvostaa sitä miten hienoa on elää hyvässä parisuhteessa. Ei se sinkkuelämäkään millään lailla kauheaa ollut, päinvastoin, mutta totuuden nimissä on sanottava ettei elämässäni ole yhtäkään osa-aluetta joka ei olisi paremmin nyt parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisestä tulee ilkeä ja katkera.
Olen ollut pitkään sinkkuna, musta kiinnostuvat miehet, joille olisin tyhjennysastia, ei kiitos. En halua mitään irtosuhteita, en ole koskaan halunnut, mutta joskus olen ollut tasapainoton, joten niitä on ollut: paha olo useimmiten jäi niistä. Jos kukaan mies ei voi minua arvostaa, sitten olen yksin ja tämä on parempi olotila, kun miettiä jonkun tunteita ja itkeä epävarmana perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Idiosynkraattinen. Asiat pitää aina tapahtua oman tahdon mukaan eikä muiden ihmisten tunteita oteta huomioon. Ei kannata alkaa seurustelemaan ihmisen kanssa, joka on ollut pitkään sinkkuna. Ei niitä saa enää koulutettua ihmisten tavoille.
Yksinäisyyteen tottuu, kuten kaikkiin muihinkin olosuhteisiin. Siksihän ihmiset jäävät huonoihin parisuhteisiinkiin: vaikka ne olisivat hirveitä, ihminen pitää luonnollisena sitä olosuhdetta, jossa on eikä osaa kuvitella muuta.
Ei yksinäisyys ainakaan enää tunnu pahalta, pain vastoin. Nyt olen niin poistottunut parisuhdekiemuroista, että tuntuu jopa jotenkin lapselliselta ajatus siitä, että kaikki se hyväksynnän hakeminen ja pusuttelut ja halittelut ja muu parisuhdesälä olisivat elämän keskeisin sisältö. .Huh huh, mikä mieletön määrä energiaa, aikaa, rahaa ja vaivaa meni kaikkeen tuohon, kun sen olisi voinut käyttää tuottoisammkin, niin taloudellisesti kuin yleistä ihmisenä kasvamistakin ajatellen.
Olen tyytyväinen yksinäisenä. Tunnen itseni aikuseksi ja kypsäksi. Toi tytöt, pojat ja tykkääminen elämän pääsisältönä -elämä ei ollut kyllä yhtään minun juttuni! Tilanne olisi totta kaiki ollut kovasti toinen, jos olisi halunnut tehdä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tullut:
Hurjan itsenäinen
Hurjan pystyvä
Itsevarma
Peloton
Pärjäävä
Tyytyväinen
Onnellinen
EnerginenEi ole mitään, mitä en ratkoisi tai selvittäisi tai hoitaisi. Pystyn kaikkeen itse. Menen minne vaan ja pärjään missä vaan.
Kumppanin otan vasta sitten, kun joku tietty ihminen osuu tunteisiin oikealla tavalla. Jonka seura on parempaa kuin pelkkä oma seurani (tai ystävieni seura). Mihinkään muuhun en sitä tarvitse.
Kuulostaa siltä, että tuo tunne tuo aika paljon tyydytystä. Onko sinulla lapsia tai haluatko lapsia? Palstan perusteella tyytyväisempiä sinkkuuteen naisista ovat ne, joilla on jo ollut perhe ja ne, jotka eivät ole koskaan lapsia halunneetkaan. Ap
Ei ole lapsia, enkä ole koskaan niitä halunnutkaan. Ei siis ole perhe suunnitelmissa nytkään.
Olen ollut vain yhdessä ihmissuhteessa elämäni aikana, muutimme eksän kanssa lapsuudenkodeista suoraan yhteen lukion jälkeen ja erosimme vuosikymmenen päästä tästä. Siitä on nyt seitsemän vuotta, koko ajan olen ollut sinkkuna ja kasvattanut itseäni ihmisenä. Koen vasta nyt olevani oikeasti omillani, kun ei tarvitse huolehtia kuin omat asiat ja kaiken saa vihdoinkin tehdä täysin kuten just minä haluan.
En ole koskaan ollut näin onnellinen.
Kuulostaa hyvältä. En ole ikinä ajatellut, että hyvään ja täysipainoiseen elämään tarvitsisi välttämättä parisuhdetta. Eikä sinkkuuden syynä ja selityksenä ole jokin "vika" - se sama "vika" on monissa pariutuneissakin olipa se sitten fyysistä tai henkistä laatua. Mutta monista tänne kirjoitetuista kertomuksista voi päätellä, että usein jostain syystä se paras pariutumisaika on mennyt ohi, jolloin halutunlaiset kumppanit ovat jo varattuja. Esimerkiksi on seurustellut nuorena pitkään ja jää sinkuksi siinä vaiheessa, kun muille alkaa syntyä lapsia. Tai on ollut nuorena liian ujo tai varautunut ja herännyt asiaan vasta myöhemmin. Ap
Tuo syvyyttä ajatteluun ja saa ihmissuhteessa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
Vaimolla on ollu vientiä nuorena minua merkittävästi enemmän ja se napisee meistä kahdesta herkemmin pikku asioista.
Minä en viitsi, se toinen ihminen itsessään siinä vierellä on kuitenkin asia mitä olen halunnut.
Ja ei mitään hirmuisia vastakkainasetteluita että vaimosi on teristä se siistimpi jne., vaan oikeasti olen huomannut että korkeammalla kynnyksellä minä alan meistä kahdesta valittamaan jostain toisen asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyyteen tottuu, kuten kaikkiin muihinkin olosuhteisiin. Siksihän ihmiset jäävät huonoihin parisuhteisiinkiin: vaikka ne olisivat hirveitä, ihminen pitää luonnollisena sitä olosuhdetta, jossa on eikä osaa kuvitella muuta.
Ei yksinäisyys ainakaan enää tunnu pahalta, pain vastoin. Nyt olen niin poistottunut parisuhdekiemuroista, että tuntuu jopa jotenkin lapselliselta ajatus siitä, että kaikki se hyväksynnän hakeminen ja pusuttelut ja halittelut ja muu parisuhdesälä olisivat elämän keskeisin sisältö. .Huh huh, mikä mieletön määrä energiaa, aikaa, rahaa ja vaivaa meni kaikkeen tuohon, kun sen olisi voinut käyttää tuottoisammkin, niin taloudellisesti kuin yleistä ihmisenä kasvamistakin ajatellen.
Olen tyytyväinen yksinäisenä. Tunnen itseni aikuseksi ja kypsäksi. Toi tytöt, pojat ja tykkääminen elämän pääsisältönä -elämä ei ollut kyllä yhtään minun juttuni! Tilanne olisi totta kaiki ollut kovasti toinen, jos olisi halunnut tehdä lapsia.
Liian vähän puhutaan siitä mielestäni täällä, että sinkkuus on monille ihan tietoinenkin valinta. Tai omien hyvien kokemusten tuottama kypsytelty päätös. Yksin elävänä ei ole aina yksinäinen ja itse asiassa mainiosti yksin viihtyvänä ihmisenä olen melko varma siitä, että viihtyisin sinkkuna erinomaisesti, jos sellaiseksi päädyn. Ap
Paras ystävänikin on mies, ihmisiä tässä kaikki ollaan. Suhtaudun miehiin ihan täyspäisinä yksilöinä joilta voi odottaa samoja asioita kuin naisiltakin. Jotkut näkemäni parisuhteet ovat kyllä sellaisia, että en ymmärrä, mitä naiset niistä saavat. Miesten saamat edut ovat ilmeisiä.
Pitkäaikainen sinkkuus on tehnyt minusta itsekeskeisen, voin sen myöntää. Haluan viettää paljon aikaa yksin ja omilla ehdoillani. Tässä onkin syy, miksi en hae kumppania. Minulla ei ehkä olisi hänelle paljon annettavaa, eikä hänelläkään minulle niin paljon, että ottaisin suhteen negatiivisia seurauksia.
Alue: Aihe vapaa
Jääräpäinen.
Mukavuudenhaluinen.
Ronkeli.
Rauhaa rakastava.
Tuollainen ainakin minusta on tullut. Liian helppoa olla yksin, joten tuskin tämä tilanne tulee muuttumaan.