Esittämällä vaikeasti tavoiteltavaa vetää puoleensa vain pelimiehiä?

No tuostahan siinä juuri on kysymys, että tuntuu, että monilla on nämä suhteiden kaavat jo heti valmiina mielessä, kuten nyt vaikkapa "kolmansilla treffeillä pannaan"-jutut. Että ujo, varautunut ihminen ei uskalla edes lähteä kokeilemaan, onnistuisiko saamaan tilaa itselleen ja tunteilteen. Kun suurin todennäköisyys on, että tulee joko torjutuksi tai jyrätyksi.

Joillekin seksi todellakin on vielä ihan erityinen juttu, intiimi ja herkkä tapahtuma. Mutta tälläinenhän on nykymaailmassa naurettavaa, mitä se peli siitä kuluu, jos sitä käyttää!

Miten olisi sellainen radikaali ajatus, että pyrittäiisiin todella kuuntelemaan, mitä toinen tahtoo ja kuulostelemaan, missä mennään sen sijaan, että roikuttaisiin siinä omassa käsikirjoituksessa ja sen mukaan tulkitsemisessa, mikä tuo toinen on ihmisiään?

Itse olen tehnyt muuten aina suhteen alusta asti selväksi, että sitten pannaan, JOS siltä alkaa tuntumaan, ja jos se vie aikaa, niin sitten vie. Miehen oma asia on ollut, haluaako hän viettää aikaansa kanssa panettamattakin, vai lähteekö deittailemaan jotakin toista pari kertaa katsoakseen kolmansilla treffeillä, minkämoinen seksipeto olisi saatavissa.

Yhdenkään miehen kanssa ensimmäinen kerta ei ole ollut taivaita hipova seksinovellitarina, vaan hakemista ja tutustumista. Silti juuri niitä ensimmäisiä, kömpelöitäkin kertoja muistelee aikasmoisen ihanina kokemuksina. Ei parhaina, mutta ei hitto vieköön huonoimpinakaan!

Kenties minulla on ollut sitten onni tavata miehiä, jotka ovat pitäneet seksikokemusta jonakin muuna kuin testipalikkana...

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 13:58"]Miten olisi sellainen radikaali ajatus, että pyrittäiisiin todella kuuntelemaan, mitä toinen tahtoo ja kuulostelemaan, missä mennään sen sijaan, että roikuttaisiin siinä omassa käsikirjoituksessa ja sen mukaan tulkitsemisessa, mikä tuo toinen on ihmisiään?[/quote]

Tuollainen vaatii kovaa uskallusta ja sosiaalisia taitoja. Se on yksi syy, miksi ne pelimiehet ovat niin taitavia. He kuuntelevat naista ja osaavat päätellä, mitä nainen todella haluaa, vaikka sitten käyttävät sitä tietoa väärin kusettaakseen seksiä. Mutta keskivertomies on kovin epävarma ja alemman keskitason miehet suorastaan pelokkaita. Kun pakottaa itseään jatkamaan sydän hakaten pää punaisena paniikkireaktiota vastaan taistellen, ei siinä voi kovin hienovivahteisia tulkintoja toisen sielunelämästä tehdä.

Koitetaanko täällä nyt sanoa, ettei pelimiehestä voi saada itselleen kunnollista sulhoa?

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 14:20"]Koitetaanko täällä nyt sanoa, ettei pelimiehestä voi saada itselleen kunnollista sulhoa?[/quote]

Tietenkin voi. Voihan sitä sijoittaa omaisuutensa vanhaan sorakuoppan ja löytää massiivisen kultasuonen tai sanoa pomolle suorat sanat, lähteä ovet paukkuen töistä, panna lottolapun vetämään ja voittaa seuraavana lauantaina päävoiton. Suosittelen kuitenkin turvallisuushakuisille luonteille hieman konservatiivisempia elämänstrategioita.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 14:12"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 13:58"]Miten olisi sellainen radikaali ajatus, että pyrittäiisiin todella kuuntelemaan, mitä toinen tahtoo ja kuulostelemaan, missä mennään sen sijaan, että roikuttaisiin siinä omassa käsikirjoituksessa ja sen mukaan tulkitsemisessa, mikä tuo toinen on ihmisiään?[/quote]

Tuollainen vaatii kovaa uskallusta ja sosiaalisia taitoja. Se on yksi syy, miksi ne pelimiehet ovat niin taitavia. He kuuntelevat naista ja osaavat päätellä, mitä nainen todella haluaa, vaikka sitten käyttävät sitä tietoa väärin kusettaakseen seksiä. Mutta keskivertomies on kovin epävarma ja alemman keskitason miehet suorastaan pelokkaita. Kun pakottaa itseään jatkamaan sydän hakaten pää punaisena paniikkireaktiota vastaan taistellen, ei siinä voi kovin hienovivahteisia tulkintoja toisen sielunelämästä tehdä.

[/quote]

Ymmärrän tämän hyvinkin, ja näinhän asia on. Mutta juuri siitä mielestäni onkin kyse: vaatii uskallusta molemmilta. Kai oletusarvoisesti se mieskin voi ymmärtää, että ellei kyseessä ole reippaanrailakas tapaus, on kenties kyseessä hyvinkin hänen itsensä kanssa samalla viivalla oleva ihminen, paniikkireaktionsa kanssa?

Joka taas jo loogisesti tarkoittaisi sitä, että molemmille pitäisi antaa tilaa käsitellä tätä paniikkia?

Eli toisin sanoen: ei kai ole ujon, varautuneen naisen vastuulla ainoastaan ymmärtää, että hänen on oltava sosiaalisesti "parempi", koska keskivertomiestä pelottaa, ja pakottaa itsensä tähän täysin oman luonteensa ja sitä paitsi kykyjensä vastaisesti?

Asiahan ei ole hienovaraisuuden, vaan puhtaan järjen ja toisen ihmisen ymmärtämiskyvyn varassa: jos minua oelottaa, ei liene mahdoton ajatus, että tuota toistakin. Jos molempia pelottaa, onko pakko rynnätä johonkin tästä, vai kuulostellaanko ensin?

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 14:31"]Eli toisin sanoen: ei kai ole ujon, varautuneen naisen vastuulla ainoastaan ymmärtää, että hänen on oltava sosiaalisesti "parempi", koska keskivertomiestä pelottaa, ja pakottaa itsensä tähän täysin oman luonteensa ja sitä paitsi kykyjensä vastaisesti?

Asiahan ei ole hienovaraisuuden, vaan puhtaan järjen ja toisen ihmisen ymmärtämiskyvyn varassa: jos minua oelottaa, ei liene mahdoton ajatus, että tuota toistakin. Jos molempia pelottaa, onko pakko rynnätä johonkin tästä, vai kuulostellaanko ensin?[/quote]

Ei tuossa vastuuta voi määrätä vain toiselle. Viime kädessä sen, joka kokee pariutumisen vaikeaksi mutta haluaa sitä kovasti, on syytä miettiä miten voisi muuttaa itseään ja/tai toimintaansa niin, että pariutuminen helpottuisi. Tai sitten miettiä sitäkin, että onko sittenkin parempi lakata yrittämästä ja päättää elää yksin. Ei kaikista kuitenkaan parisuhteisiin ole ja väkisin niitä tavoittelemalla rikkoo itsensä ja muita.

Ainakin minun kokemukseni mukaan sosiaaliset pelot ovat hyvin vahvasti järjen yläpuolella oleva asia. Järjellä on helppo päätellä mitä pitäisi tehdä. Pelimiesoppaitakin on maailma täynnä ja joka mies tietää tietoisella tasolla miten se homma toimii. Mutta tiedosta on valtava harppaus sen toteuttamiseen, kun irrationaalinen pelko lyö kapulansa rattaisiin. Yritys lähestyä naista iskutarkoituksessa voi laukaista samanlaisen pelon kuin ajatus katon reunalta hyppäämisestä korkean paikan kammoiselle. Ja varmaan sama pelon valta toimii naisillakin.

Tuon valossa tuo kehoitus tehdä aloite on tavallaan älytön. Se on kuin kehoitus hypätä rotkoon. Mutta toisaalta se on ainoa keino, minkä minä olen kokenut ja nähnyt toimivan. Kun on tarpeeksi kauan yksin, ajatus loppuelämästä yksin ahdistaa lopulta niin paljon, että jos rotkoon hyppäämällä saa pienenkin toivon sen muuttamisesta, itsen voi pakottaa siihen. Kerran, toisen ja lopulta kunnes se onnistuu. Minä olen tehnyt niin 10 vuoden kärvistelyn jälkeen ja onnistunut monen epäonnistumisen jälkeen ja olen nähnyt ujoille kavereille käyvän samoin. Joistain ne voimavarat löytyvät, kun on pakko.

En usko, että pariutumiskulttuuri on sukupuolille niin erilainen, että sama strategia ei voisi toimia myöskään ujoihin naisiin. Tiedän, että helppojen vaihtoehtojen tarjollaolo tekee itsen likoon laittamisen vielä vaikeammaksi, ennemmin sitä kokeilee "vielä tämän kerran, josko löytyisi helppo ja hyvä". Mutta toisaalta luulen, että naisilla on etuna se, että ujommat miehet eivät ala pelailla ja ovat yleensä varsin suopeita naisten ehdotuksille.

Totta tuo kaikki, mitä 97 kirjoitti, sitä en tahdo mitenkään kiistää. Likinnä vaan jäin tuumimaan juuri sitä, miten pitkälti niiden tunnetilojen varaan kannattaa jäädä, joskin ilmaisin itseäni huolimattomasti ja huonosti.

Sillä tietyllä tavalla järkeilyähän sekin on, että toteaa, että rotkoon on hypättävä pelontunteesta huolimatta. Joten siitä ikään kuin samalla metodilla johdin, että tietyllä tavalla järkeilemällä voi myös - omasta pelon-, riittämättömyyden- tms tunteesta huolimatta myös asettua toisen asemaan. Hain kai jotain semmoista, että ehkä kumpikin voisi jotenkin "asettua tilanteen yläpuolelle". No näemmä en nyt osaa ilmaista ajatuksiani kuin sinne päin...

Ei nämä asiat kyllä helppoja ole. Hyvä ketju tämäkin!!

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 15:11"]

Totta tuo kaikki, mitä 97 kirjoitti, sitä en tahdo mitenkään kiistää. Likinnä vaan jäin tuumimaan juuri sitä, miten pitkälti niiden tunnetilojen varaan kannattaa jäädä, joskin ilmaisin itseäni huolimattomasti ja huonosti.

Sillä tietyllä tavalla järkeilyähän sekin on, että toteaa, että rotkoon on hypättävä pelontunteesta huolimatta. Joten siitä ikään kuin samalla metodilla johdin, että tietyllä tavalla järkeilemällä voi myös - omasta pelon-, riittämättömyyden- tms tunteesta huolimatta myös asettua toisen asemaan. Hain kai jotain semmoista, että ehkä kumpikin voisi jotenkin "asettua tilanteen yläpuolelle". No näemmä en nyt osaa ilmaista ajatuksiani kuin sinne päin...

Ei nämä asiat kyllä helppoja ole. Hyvä ketju tämäkin!!

[/quote]

Olet oikeassa, että noiden tunteiden ei kannata antaa hallita itseään. Se aloitteentekoehdotus oli minun tapani sanoa sama asia, että ne tunteet ovat yleensä ylikäveltävissä, kun tarpeeksi psyykkaa itseään. Tai sanoisin, että silloin jos ne eivät ole, ujous tai estoisuus haittaa vakavasti arkielämää ja ovat sairaalloisella tasolla, mutta jos ne pystyy jossain vaiheessa elämää voittamaan ja elämään jotakuinkin "normaalia" elämää, on "terveellä" tavalla ujo. Mutta toisaalta ujous on juuri sitä, että noita pelontunteita on ja ne ovat vahvoja. Ne, jotka voivat järkeillä, ottaa toisen tunteet huomioon ja sopeuttaa toimintaansa tilanteiden eläessä eivät ole ujoja eikä heillä yleensä ole suurempia vaikeuksia.

Noh, en nyt menisi sanomaan, että ujous estäisi järkeilyn tai toisten tunteiden huomioon oton, sentään:-) Kenties se estää vain näiden asioiden suoran ilmaisun? Ts. ujo ei vaan meinaa kehdata tehdä kuten järkeilee tai kehtaa/osaa osoittaa sopeuttamistaan.

Vaikeuksia on kaikilla, ne ovat vaan erilaisia. Ei extrovertin ole helppo aina elää sen kanssa, mitä tuli sanottua ja tehtyä, ujo voi välttyä myös ujoutensa vuoksi monelta nöyryytykseltä ja mokalta, kun jätti kauniisti sanomatta ja tekemättä:-)

Jep, tykkäävät haasteista. Kun saavat, se on sulka hattuun ja uusille apajille. Jos haluaa normaalin perusmiehen, kannattaa olla oma-aloitteellinen, ystävällinen ja helposti lähestyttävä.

Challenge accepted!

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 11:23"]

Kyllä tuo minusta totta on. Ja koskee myös niitä jotka ei ns. esitä, vaan oikeasti ovat jotenkin luonnostaan eleiltään torjuvia, esim. ujouden takia. Mieheltä vaatii melkoista itsevarmuutta lähestyä naista, joka näyttää torjuvalta ja tylyltä. Kiltit tavikset ei yleensä lähestykään, mutta pelimiehet voi nähdä tällaisen naisen jopa kiinnostavana haasteena. Tai eivät itsevarmuuttaan edes huomaa toisen torjuvuutta, koska ovat niin varmoja että onnistuvat hurmaamaan naisen.

Tiedän tämän omakohtaisesta kokemuksesta. Minä en ole halunnut esittää torjuvaa, mutta olen vähän sosiaalisten tilanteiden pelkoinen, ja se on aiheuttanut sen että miesten lähestyessä elehdin torjuvasti, välttelen tms. Tämä tulkitaan ylimielisyydeksi, ei ujoudeksi yleensä. Ja minua tosiaan on aina lähestyneet lähinnä yli-itsevarmat ns. alfaurokset ja pelimiehet, ei juuri koskaan kiltinnäköiset tavikset joista itse tykkäisin.

[/quote]

Sama täällä :( 

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 23:35"]

Jep, tykkäävät haasteista. Kun saavat, se on sulka hattuun ja uusille apajille. Jos haluaa normaalin perusmiehen, kannattaa olla oma-aloitteellinen, ystävällinen ja helposti lähestyttävä.

[/quote]

Oma-aloitteisuus siis sitä, että ujosti luo katseita tai muuten on miehen silmissä likainen lortto. Ellei mies ole jo sitä ennen ollut kiinnostunut ja olet tosi hyvännäköinen.

Apua, olen myös ujo. Tämänkö takia aina tutustun vain kusipäihin ja sitoutumiskammoisiin?! Mutta minkä voin luonteelleni, lähetän tiedostamatta torjuvia signaaleja jotka nuo hyväksikäyttäjät nappaa. Onko tää biologian keino jättää ujot yksin?

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 11:13"]

[/quote]

On muuten varmaan ainakin osittain totta. Mulla oli nuorempana juurikin näin, kun olin hieman ujo ja estoinen. Vain yli-itsevarmat, ulospäinsuuntautuneet, ehkä jopa vähän narsistiset miehet kiinnostuivat. Toisaalta yksi sitten rakastuikin, ja menimme naimisiin ja nyt vuosien jälkeen vielä ihan onnellisiakin. Toisaalta ongelmiakin on tuottanut tämä miehen "pelimies"-asenne, joka tosin vanhemmiten miltei kadonnut. Nyt jos valitsisin kumppania, niin saattaisin valita toisin.

Minkälainen ihminen oikeasti esittää jotakin vaikeasti tavoiteltavaa? Mitä hän kuvittelee sillä saavuttavansa?

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 23:49"]Minkälainen ihminen oikeasti esittää jotakin vaikeasti tavoiteltavaa? Mitä hän kuvittelee sillä saavuttavansa?

[/quote]

Kuvittelee olevansa haluttavampi vastakkaiselle sukupuolelle. (tai samalle jos kyse on homoseksuaalista.) Aika harva oikeasti uskoo tuohon että jotakin parantuisi esittämällä vaikeasti tavoiteltavaa, mutta moni sitä vaan harrastaa.

Kyllä - True

Minä olen ujo ja introvertti. En esitä vaikeasti tavoiteltavaa, mutta vaikutan siltä. Olen sellainen jääkuningattaren oloinen, vaikka oikeasti tosiaan vain arka näissä asioissa. Niinpä minun saldoni onkin pari narskua ja pelimiestä, ja vain yksi kunnollinen mies, jonka tyhmyyttäni ja nuoruuttani karkoitin. 

Haluaisin olla avoimempi ja rohkeampi, ja osoittaa kiinnostusta, mutta se on vaikeaa. Eikö löytyisi ketään mukavaa, tavallista miestä, joka olisi valmis näkemään vähän vaivaa ja murtamaan suojamuurini? Eipä kai. Mutta narskuja osaan jo varoa. 

t. forever alone