Esittämällä vaikeasti tavoiteltavaa vetää puoleensa vain pelimiehiä?

Esittäminen on pelaamista ja pelaaminen vetää puoleensa pelaajia

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:20"]Olen valaistunut tästä keskustelusta :D Ujona ja myös introverttina olen saanut kuulla, että vaikutan muiden silmissä aluksi ylimieliseltä (vaikka se on vaan ujoutta). Kaikki miehet kenen kanssa olen parisuhdemielessä ollut tekemisissä ovat olleet juurikin niitä ei ns. kunnollisia miehiä, jotka jaksaa piirittää ja piirittää sen yhden asian takia.

Miten tähän voi alkaa vaikuttamaan? En mä yks-kaks voi avoimemmaksi ja sosiaalisemmaksi muuttua. 

[/quote]

Mikset? Mahdollisuudet on vain sinulla. Mitä menetät, jos kokeilet?

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:37"]

Mikset? Mahdollisuudet on vain sinulla. Mitä menetät, jos kokeilet?

[/quote]

Kyllä mä haluaisin kokeilla vielä lisääkin jos tietäisin, että miten oikeasti pystyy muuttumaan avoimemmaksi ja sosiaalisemmaksi. On tässä yritetty jo pari vuotta itseä muokata sosiaalisesti parempaan suuntaan, mutta aika vaikeaa on ollut ja on vieläkin, kun oma persoona huutaa omaa tilaa ja rauhaa, käskee olemaan varautunut ja viihtyy omissa oloissaan...Silti haluaisi ihmissuhteita ja juuri merkityksellisiä sellaisia. 

Niin ja tosiaan selvennykseksi, en ole koskaan tarkoituksella yrittänyt esittää mitään vaikeaa, enkä edes tiedä miten niin tehdään. Ja niin ujo olen, ettenkö voisi tehdä aloitteita minua kiinnostaville miehille, ujona nyt vaan ei tutustu miehiin kuin baareissa tai sattumalta esim. töissä.

Ennemmin kannattaisi olla ihan oma itsensä vain. Pelien pelaaminen ei kannata.

Tästä ongelmasta kärsivien jotka ei löydä miestä kannattaisi lähteä Etelä-Eurooppaan etsimään ;) Siellä nimittäin kulttuuriin kuuluu että naisen kuuluu esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja miehen murtaa jääkuori työllä ja vaivalla. Siellä miesten mielestä sellainen ujous ja torjuvuus ei ole miinus vaan päinvastoin osoittaa että nainen on kunnollinen eikä mikään "horo". Ja sellaistahan kannattaa tavoitella oikein kunnolla!

Asuin itse kerran 2 vuotta Espanjassa ja minusta se oli aivan ihanaa, että erilaiset miehet jaksoivat minuakin piirittää, vaikka tosiaan Suomessa olin erittäni vieroksuttu juuri siksi että olen ujo ja introvertti ja sen takia hyvni torjuvan oloinen. Suomessa tuntui että miesten ajatukset minusta oli että hyi mikä kylmä ylimielinen akka, jolta ei varmaan helposti saa, ei viitsi vaivautua. Espanjassa tuntuivat miettivän, että mikä ihana kunnollinen vakavaluontoinen nainen, joka varmasti on hyvää vaimomateriaalia eikä kevytkenkäinen ;-)

Nro 38 lisää vielä että sieltä Espanjasta sitten aviopuolisonikin löysin ja asumme nykyisin Suomessa. Suomessa asumalla olisin todennäköisesti jäänyt vanhaksipiiaksi.

Suomalaisille miehille ei mikään kelpaa. Jos olet ujo, olet ylimielinen kylmä jääkuningatar ja jos olet aloitteellinen, olet epätoivoinen lortto. Unohtavat tosin kaikki tulkintansa, kun nainen on riittävät seksikkään näköinen.

Niin ja minulla on myös se että jos joku mies osoittaa kiinnostusta tai kehuu minua niin tulen todella vaivaantuneeksi (vaikka se oikeasti hyvältä tuntuukin) ja ajattelen että jaa taas yks joka on vain pillua vailla.

Eihän siinä mitään jos itsekkin haluaisin harrastaa yhden illan juttuja (jota myös ennen tein) mutta kun en halua. Ahdistaa sekin ajatus jos joku mies heräisi luotani ja siinä pitäisi sitten keitellä kahvit ja jutella muka mukavia Yök.

Minua saattaa myös ehkä kiinnostaa joku mies mutta jos hän ei piiritä minua niin koen ettei hällä kiinnosta ja silloin itsellänikin kiinnostus lopahtaa heti.

Tiedän etten toiminnallani välttämättä saavuta mitään muutakun vittumaisen kylmän akan maineen jota ei loppupeleissä kukaan lähesty mutta ajattelen että parempi sekin kun deittailla kymmeniä miehiä ja pettyä kerta toisensa jälkeen.

Sen pitäisi vaan kolahtaa molemmin puolin. Olen ahdasmielinen tiedän senkin.

Kuitenkin kurja kuulla että ujot luokitellaan myös samaan kategoriaan mihin itseni koska he ovat vain omia itsejää. Minä en ole ollut sitä pitkään aikaan ja tämä häiritsee minua valtavasti. Olenko siis vain menettänyt uskoni miehiin vai haen sitä oikeaa kuka ei ainakaan tällä menolla tule kohdalle?

-25

Ainoa neuvoni ujona miehenä on, että tuossa tapauksessa pitää tehdä niin kuin miehet, eli olla itse aloitteellinen. Tiedän kokemuksesta, että se on helvetillisen vaikeaa. Ainakin minulle pariutuminen on ylivoimaisesti vaikeimmaksi kokemin asia, mitä olen koskaan elämässäni tehnyt. Paljon vaikeampaa kuin esimerkiksi väitöskirjan teko luonnontieteen alalta. Mutta se onnistuu kun pakottaa itsensä aloitteellisuuteen ja sietämään epäonnistumisia (joita miehille tulee ylensä kymmeniä jokaista onnistumista kohti). Todisteena sille, että kirjoitan asiaa on se, että suurin osa ujoista ja sosiaalisisesti kömpelöistä mutta muuten kunnollisista ja mieleltään terveistä miehistä pariutuu 30 ikävuoden tienoilla ja yleensä lopullisesti. Eivätkä todellakaan naisen aloitteesta, vaan itse he joutuvat sen aloitteen tekemään.

Olen pitänyt ujon naisen osaa helppona verrattuna mieheen, mutta ehkä se, että ujolle miehelle ei ole niitä helppoja ja huonoja vaihtoehtoja tarjolla, on lopultakin suuri etu, jota en vain osannut arvostaa. Varmasti olisin nuorena haksahtanut jos jonkinlaiseen sekopäänaiseen, jos he olisivat tehneet sen minulle helpoksi tekemällä aloitteen, ja voinut kyvinkin katkeroitua epäonnistuneiden suhteiden seurauksena.

T: keski-ikäinen mies, pian 20 v ensimmäisessä parisuhteessa.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 10:11"]Suomalaisille miehille ei mikään kelpaa. Jos olet ujo, olet ylimielinen kylmä jääkuningatar ja jos olet aloitteellinen, olet epätoivoinen lortto. Unohtavat tosin kaikki tulkintansa, kun nainen on riittävät seksikkään näköinen.

[/quote]

Suomalaisille naisille ei mikään kelpaa... eikun eipäs lähdetäkkään tuolle tielle. Jos ujo vaikuttaa ylimieliseltä jääkunigattarelta, niin miten Pertti Perusinsinööri sen voi tietää, kun ei ole pelimiehen kokemusta ja näkee vaan sen jäisen ulkokuoren? Epätoivoisiksi lortoiksi tuppaavat haukkumaan vain ne, jotka ovat saaneet pakit siltä aloitteelliselta tai joiden muuten pitää yrittää mollata muita, kenties nostaakseen omaa egoaan/statustaan.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 10:16"]Tiedän etten toiminnallani välttämättä saavuta mitään muutakun vittumaisen kylmän akan maineen jota ei loppupeleissä kukaan lähesty mutta ajattelen että parempi sekin kun deittailla kymmeniä miehiä ja pettyä kerta toisensa jälkeen.[/quote]

Tervetuloa miesten maailmaan. Tasa-arvo on kivaa vain tiettyyn rajaan asti.

Piti vielä lisätä että juuri mielummin olen kylmäkiskoisen akan maineessa kun iseään jakavan, epätoivoisen naisen maineessa. Vaikka sität ei välttämttä deittailemalla saakkaan mutta tuntuu kun ihmiset kuulee että jaa tuo on senkin kans käynyt treffeillä että miehiä kiinnostaa vielä vähemmän. Eikö nykyaikana ole enää niin että mies haluaa siveellisen naisen ja ole ylpeä itsestään jos sellaisen saa iskettyä joka ei roiku joka miehen lahkeessa? Entinen mieheni ajatteli näin ja kiinnostui enemmän kun en ollut heti menossa sänkyyn. Ehkä hieman kärjistettyä jajuttuni menee ääripäästä toiseen mutta miten löytää se kultainen keskitie?

-25

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 05:10"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 00:03"]Minä olen ujo ja introvertti. En esitä vaikeasti tavoiteltavaa, mutta vaikutan siltä. Olen sellainen jääkuningattaren oloinen, vaikka oikeasti tosiaan vain arka näissä asioissa. Niinpä minun saldoni onkin pari narskua ja pelimiestä, ja vain yksi kunnollinen mies, jonka tyhmyyttäni ja nuoruuttani karkoitin. 

Haluaisin olla avoimempi ja rohkeampi, ja osoittaa kiinnostusta, mutta se on vaikeaa. Eikö löytyisi ketään mukavaa, tavallista miestä, joka olisi valmis näkemään vähän vaivaa ja murtamaan suojamuurini? Eipä kai. Mutta narskuja osaan jo varoa. 

t. forever alone

[/quote]Jätä jo toi narsistikortti pois. Jos joku ei susta erityisen paljon tykännyt, ja annettuasi jatkoi matkaansa, älä sotke sitä narsismiin.

[/quote]

Kyseessä oli narsisti, tai kaksi niitä. Olen narskumagneetti. Eikä ollut kyse siitä, ettei olisi musta "tykännyt" (tosin narsku ei pysty sellaiseen tunteeseen). Minä olin se, joka taisteli itsensä vapaaksi. Kummankin kerran.  Ei narsisti halua päästää uhristaan irti.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 01:04"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 00:03"]

Minä olen ujo ja introvertti. En esitä vaikeasti tavoiteltavaa, mutta vaikutan siltä. Olen sellainen jääkuningattaren oloinen, vaikka oikeasti tosiaan vain arka näissä asioissa. Niinpä minun saldoni onkin pari narskua ja pelimiestä, ja vain yksi kunnollinen mies, jonka tyhmyyttäni ja nuoruuttani karkoitin. 

Haluaisin olla avoimempi ja rohkeampi, ja osoittaa kiinnostusta, mutta se on vaikeaa. Eikö löytyisi ketään mukavaa, tavallista miestä, joka olisi valmis näkemään vähän vaivaa ja murtamaan suojamuurini? Eipä kai. Mutta narskuja osaan jo varoa. 

t. forever alone

[/quote]

Miten se kuori murretaan? Miten sä muuten käyttäydyt, jos sua ei oikeasti kiinnosta?

[/quote]

Miten? Sinnikkyydellä, ymmärtäväisyydellä, kärsivällisyydellä. Ennen muuta hyvällä itsetunnolla, niin että ymmärtää, ettei se näennäinen torjuvuus oikeasti tarkoita sitä ettei kiinnostaisi, vaan etten vaan voi sille mitään. Se on jonkinlainen suojamekanismi ja automaattinen. En pysty kääntämään sitä pois päältä, ennen kuin luottamus on luotu. Hymyile ja ole läsnä, ja tule lähemmäs. Kannattaa rohkeasti kysyä ulos. Kaikenlainen pelailu ja manipulaatio pois, ole vaan oma itsesi. Vikoineen kaikkineen. Olen hyvin empaattinen. Ennen muuta osoita minulle, että olen kaunis ja haluttava. 

Miten käyttäydyn jos en ole kiinostunut? Huomattavasti rennommin. Joudun työssäni ihmisten kanssa tekemisiin, enkä jäädy silloin ikinä. Tämä koskee vain parisuhdeasioita, ja sitä, jos todella tunnen vetovoimaa miestä kohtaan. Ikävä juttu. :( 

t. forever alone

[/quote]

Aika hankalaa, jos olet rento ja luonnollinen, jos sua ei kiinnosta. Ei tee ujona mieli erehtyä, eli helpompaa olisi, jos tällainen henkilö olisi silloin vielä tylympi...

Up

2-3 treffit ja sänkyyn??? Siis 90 pv tutustuminen on minimi! Kammottavia ihmiset nykyään!

2-3 treffit ja sänkyyn on just hyvä. En ole mikään pleijeri, mutta seksiä harrastamalla selviää että toimiiko se mahdollisesti tulevaisuudessa myös. Kortsua kun käyttää, niin riskit on minimaaliset.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:05"]2-3 treffit ja sänkyyn on just hyvä. En ole mikään pleijeri, mutta seksiä harrastamalla selviää että toimiiko se mahdollisesti tulevaisuudessa myös. Kortsua kun käyttää, niin riskit on minimaaliset.
[/quote]

Siis ei se välttämättä galakseja räjayttävää ekan kerran jonkun kanssa se seksi ole koskaan, miehellekkään. Mutta jos oli sysihuonoa, niin siitä voi jo ehkä tehdä jotain johtopäätöksiä.

Karvasta kalkkia on, jos tämän toteamiseen pitäisi odotella vielä kolme kuukautta. Ei sitä ekankaan kerran jälkeen jonkun kanssa tarvitse joka päivä paneskella, vaan voi sitten pikkuhiljaa "harjoitella" vaikka kerran viikkoon, pariin. Jos siis seurustelu / tapailu jatkuu.

Voihan sitä toki käydä niin, että heti eka kerta kolmen kuukauden jälkeen olisi kaikin puolin mahtavaa, ja olisihan se mahtavaa. Mutta täysin tsägäpeliä on tämä.

Olen helposti lähestyttävä, mukava ja ystävällinen lähes kaikille. Minuun ihastuvat aina kaikki epävarmimmat ja huonoitsetuntoisimmat miehet, vaikka olen itse vahva persoona. Pitäisi varmaan alkaa esittämään muuta kuin olen.

Kyllä tuo minusta totta on. Ja koskee myös niitä jotka ei ns. esitä, vaan oikeasti ovat jotenkin luonnostaan eleiltään torjuvia, esim. ujouden takia. Mieheltä vaatii melkoista itsevarmuutta lähestyä naista, joka näyttää torjuvalta ja tylyltä. Kiltit tavikset ei yleensä lähestykään, mutta pelimiehet voi nähdä tällaisen naisen jopa kiinnostavana haasteena. Tai eivät itsevarmuuttaan edes huomaa toisen torjuvuutta, koska ovat niin varmoja että onnistuvat hurmaamaan naisen.

Tiedän tämän omakohtaisesta kokemuksesta. Minä en ole halunnut esittää torjuvaa, mutta olen vähän sosiaalisten tilanteiden pelkoinen, ja se on aiheuttanut sen että miesten lähestyessä elehdin torjuvasti, välttelen tms. Tämä tulkitaan ylimielisyydeksi, ei ujoudeksi yleensä. Ja minua tosiaan on aina lähestyneet lähinnä yli-itsevarmat ns. alfaurokset ja pelimiehet, ei juuri koskaan kiltinnäköiset tavikset joista itse tykkäisin.