Lue keskustelun säännöt.
Laura Arffman työmatkalle Tokioon- Useammaksi viikoksi eroon 5kk vanhasta vauvasta
22.07.2021 |
Mitäs mieltä mammat on, lähtisittekö itse? Somen ja Ylen juttujen perusteella Laura Arffman lähti Tokion Olympilaisiin pidemmälle reissulle, kotona maaliskuussa ja pari vuotta sitten syntyneet vauvat.
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttäviä viestejä täällä. Naiset haluavat, että äiti lukitaan kotiin vauvan kanssa. Samaan aikaan täältä saa lukea aloituksia, miksi mies ei osallistu vauvanhoitoon jne.
Järkyttävää väärinymmärtämistä..!
Kyse ei ole siitä että ”äiti menee töihin”.
Kyse on siitä, että JOS tämä äiti on vauvan ensisijainen hoitaja, viikkojen poissaolo on käytännössä hylkäys vauvan näkökulmasta.
Ja tämä on tutkittu fakta.
Jos et ymmärrä, lue uudestaan.
Itse en ainakaan ole väittänyt tietäväni kumpi heillä on ensisijainen hoitaja.
Itse en ole myöskään todellakaan sitä vastaan, että isä hoitaisi lastaan.
Kyse on siis edelleen siitä, että jos noin pienen lapsen ensisijainen hoitaja (joka voi olla myös isä!) katoaa noin pitkäksi aikaa, se ihan oikeasti traumatisoi vauvan. Fakta.
Ja nämä ”ei mun vauva oo missään tutkimuksessa ollut”... Sun vauva on kai ihminen? Ihmiset on tietyiltä osin samanlaisia, ja nämä erilaiset kokemukset, (esim. geenien lisäksi) ihan varhaislapsuudesta asti, muokkaavat meistä erilaisia. Tämäkin on fakta.
Turha huutaa ” isäkin voi hoitaa!!”
Toki voi. Mutta jos aiot vängätä vastaan, lue kommenttini uudestaan.
Kiitos, kun jaksoit näin kärsivällisesti tiivistäen vastata näille jankkaajille. Olen aivan ihmeissäni onko nykyäitien tietämys lapsen kehityksestä näin huono? Itse olen 40 v. (lapset 6 ja 8) ja kyllä mun tuttavapiirissä nämä on ihan selviä asioita, joiden mukaan toimitaan nimenomaan lasten parhaaksi. Tällaista ymmärtämätöntä puhetta voisin kuvitella omilta boomerivanhemmiltani, joiden mielestä "hulluksihan sitä tulis, jos rupeais tuollaisia miettimään" - tämä tosin pätee moneen muuhunkin asiaan kuin lasten kasvatukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.
Toi on tollasta mutkat suoriksi vetämistä. Perhe ja lapset on hyvinkin ykkösiä, mutta kaikki äidit eivät kuvittele olevansa ainoita, jotka lasta pystyy hoitamaan. Sillä on mahdollista sovitella perhe- ja työelämä.
Työtä ja perhettä voi sovitella muilla tavoilla kuin lähtemällä viikoiksi pienen vauvan luota.
Voi toki, mutta aina se ei ole mahdollista. Siksi on tärkeää, että lapsella on hyvä suhde MOLEMPIIN vanhempiinsa. Näin ei tule traumoja, vaikka äiti menisi työmatkalle.
Yle tuskin pakottaa ketään olympialaisiin.
Ei varmasti pakota. Mutta sehän ei ole mikään este äidille lähteä työmatkalle. Tuhannet äidit käyvät työmatkoilla ja jopa lomamatkoilla täysin vapaaehtoisesti. Jännä kun vain tämä yksi matka nyt helkkaristi hierää mammojen peräreikää. Onko se YLE nyt se ongelman ydin?
Hyvin harva äiti lähtee pienen vauvan luota viikoiksi, ainakaan vapaaehtoisesti.
Vähänpä tiedät maailmanmenosta. Edelleen: Suuressa osassa maailman maita ei ole 9kk äitiyslomaa ja siihen siihen 2v vanhempainvapaata päälle.
Jos äiti ei ole äitiyslomalla, on hän väistämättä viikkoja kerrallaan poissa vauvan luota? Vai mitähän yrität sanoa?
Lähinnä yritän rautalangasta vääntää, että Laura Arffman ei ole lähimaillekaan ainut äiti maailmassa, joka tekee viikkojen työmatkoja lapsen ollessa vauva. Tuntuu olevan sinulla ja muutamalla muulla sellainen käsitys, että nyt on tehty jotain täysin ennennäkemätöntä ja poikkeuksellista. Oikeasti: ei ole tehty mitään, mitä ei tuhannet naiset olisi tehneet jo aikoja sitten. Siitä vaan ei lehdissä kirjoiteta jos Susan Smith Sussexista lähtee työmatkalle Roomaan.
Ja jotkut meistä yrittää rautalangasta vääntää, että vaikka jotkut muutkin tekisi samoin, se ei tee siitä automaattisesti hyvää ratkaisua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.
Toi on tollasta mutkat suoriksi vetämistä. Perhe ja lapset on hyvinkin ykkösiä, mutta kaikki äidit eivät kuvittele olevansa ainoita, jotka lasta pystyy hoitamaan. Sillä on mahdollista sovitella perhe- ja työelämä.
Työtä ja perhettä voi sovitella muilla tavoilla kuin lähtemällä viikoiksi pienen vauvan luota.
Voi toki, mutta aina se ei ole mahdollista. Siksi on tärkeää, että lapsella on hyvä suhde MOLEMPIIN vanhempiinsa. Näin ei tule traumoja, vaikka äiti menisi työmatkalle.
Yle tuskin pakottaa ketään olympialaisiin.
Ei varmasti pakota. Mutta sehän ei ole mikään este äidille lähteä työmatkalle. Tuhannet äidit käyvät työmatkoilla ja jopa lomamatkoilla täysin vapaaehtoisesti. Jännä kun vain tämä yksi matka nyt helkkaristi hierää mammojen peräreikää. Onko se YLE nyt se ongelman ydin?
Hyvin harva äiti lähtee pienen vauvan luota viikoiksi, ainakaan vapaaehtoisesti.
Vähänpä tiedät maailmanmenosta. Edelleen: Suuressa osassa maailman maita ei ole 9kk äitiyslomaa ja siihen siihen 2v vanhempainvapaata päälle.
Jos äiti ei ole äitiyslomalla, on hän väistämättä viikkoja kerrallaan poissa vauvan luota? Vai mitähän yrität sanoa?
Lähinnä yritän rautalangasta vääntää, että Laura Arffman ei ole lähimaillekaan ainut äiti maailmassa, joka tekee viikkojen työmatkoja lapsen ollessa vauva. Tuntuu olevan sinulla ja muutamalla muulla sellainen käsitys, että nyt on tehty jotain täysin ennennäkemätöntä ja poikkeuksellista. Oikeasti: ei ole tehty mitään, mitä ei tuhannet naiset olisi tehneet jo aikoja sitten. Siitä vaan ei lehdissä kirjoiteta jos Susan Smith Sussexista lähtee työmatkalle Roomaan.
Ja jotkut meistä yrittää rautalangasta vääntää, että vaikka jotkut muutkin tekisi samoin, se ei tee siitä automaattisesti hyvää ratkaisua.
Eikä rautalankamalli automaattisesti huonoa.
En koronan takia lähtisi. Entä jos sairastuisin ulkomailla ja jäisin sinne karanteeniin tai pahimmillaan sairaalaan? Karanteeniin ja matkustussäännöt muuttuu koko ajan ja lentoja perutaan. En ottaisi riskiä että matka venähtäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttäviä viestejä täällä. Naiset haluavat, että äiti lukitaan kotiin vauvan kanssa. Samaan aikaan täältä saa lukea aloituksia, miksi mies ei osallistu vauvanhoitoon jne.
Järkyttävää väärinymmärtämistä..!
Kyse ei ole siitä että ”äiti menee töihin”.
Kyse on siitä, että JOS tämä äiti on vauvan ensisijainen hoitaja, viikkojen poissaolo on käytännössä hylkäys vauvan näkökulmasta.
Ja tämä on tutkittu fakta.
Jos et ymmärrä, lue uudestaan.
Itse en ainakaan ole väittänyt tietäväni kumpi heillä on ensisijainen hoitaja.
Itse en ole myöskään todellakaan sitä vastaan, että isä hoitaisi lastaan.
Kyse on siis edelleen siitä, että jos noin pienen lapsen ensisijainen hoitaja (joka voi olla myös isä!) katoaa noin pitkäksi aikaa, se ihan oikeasti traumatisoi vauvan. Fakta.
Ja nämä ”ei mun vauva oo missään tutkimuksessa ollut”... Sun vauva on kai ihminen? Ihmiset on tietyiltä osin samanlaisia, ja nämä erilaiset kokemukset, (esim. geenien lisäksi) ihan varhaislapsuudesta asti, muokkaavat meistä erilaisia. Tämäkin on fakta.
Turha huutaa ” isäkin voi hoitaa!!”
Toki voi. Mutta jos aiot vängätä vastaan, lue kommenttini uudestaan.Kiitos, kun jaksoit näin kärsivällisesti tiivistäen vastata näille jankkaajille. Olen aivan ihmeissäni onko nykyäitien tietämys lapsen kehityksestä näin huono? Itse olen 40 v. (lapset 6 ja 8) ja kyllä mun tuttavapiirissä nämä on ihan selviä asioita, joiden mukaan toimitaan nimenomaan lasten parhaaksi. Tällaista ymmärtämätöntä puhetta voisin kuvitella omilta boomerivanhemmiltani, joiden mielestä "hulluksihan sitä tulis, jos rupeais tuollaisia miettimään" - tämä tosin pätee moneen muuhunkin asiaan kuin lasten kasvatukseen.
Kiitos sinulle.
Mä olen lähinnä järkyttynyt, mutta toisaalta en yllättynyt.
Onhan nämä seuraukset nähtävissä. Sekä menneissä sukupolvissa että uusissa.
Lasta ei voi vain jättää jonnekin ja ajatella että kyllä hänen tarpeistaan huolehditaan, kuten joku sanoi täällä ja mainitsi ruoan, vaatetuksen, unen jne.
Se tärkein vain unohtui.
Noin pienelle se on ensisijainen huolehtija.
Ja tämä voi olla isäkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttäviä viestejä täällä. Naiset haluavat, että äiti lukitaan kotiin vauvan kanssa. Samaan aikaan täältä saa lukea aloituksia, miksi mies ei osallistu vauvanhoitoon jne.
Järkyttävää väärinymmärtämistä..!
Kyse ei ole siitä että ”äiti menee töihin”.
Kyse on siitä, että JOS tämä äiti on vauvan ensisijainen hoitaja, viikkojen poissaolo on käytännössä hylkäys vauvan näkökulmasta.
Ja tämä on tutkittu fakta.
Jos et ymmärrä, lue uudestaan.
Itse en ainakaan ole väittänyt tietäväni kumpi heillä on ensisijainen hoitaja.
Itse en ole myöskään todellakaan sitä vastaan, että isä hoitaisi lastaan.
Kyse on siis edelleen siitä, että jos noin pienen lapsen ensisijainen hoitaja (joka voi olla myös isä!) katoaa noin pitkäksi aikaa, se ihan oikeasti traumatisoi vauvan. Fakta.
Ja nämä ”ei mun vauva oo missään tutkimuksessa ollut”... Sun vauva on kai ihminen? Ihmiset on tietyiltä osin samanlaisia, ja nämä erilaiset kokemukset, (esim. geenien lisäksi) ihan varhaislapsuudesta asti, muokkaavat meistä erilaisia. Tämäkin on fakta.
Turha huutaa ” isäkin voi hoitaa!!”
Toki voi. Mutta jos aiot vängätä vastaan, lue kommenttini uudestaan.Kiitos, kun jaksoit näin kärsivällisesti tiivistäen vastata näille jankkaajille. Olen aivan ihmeissäni onko nykyäitien tietämys lapsen kehityksestä näin huono? Itse olen 40 v. (lapset 6 ja 8) ja kyllä mun tuttavapiirissä nämä on ihan selviä asioita, joiden mukaan toimitaan nimenomaan lasten parhaaksi. Tällaista ymmärtämätöntä puhetta voisin kuvitella omilta boomerivanhemmiltani, joiden mielestä "hulluksihan sitä tulis, jos rupeais tuollaisia miettimään" - tämä tosin pätee moneen muuhunkin asiaan kuin lasten kasvatukseen.
Kiitos sinulle.
Mä olen lähinnä järkyttynyt, mutta toisaalta en yllättynyt.
Onhan nämä seuraukset nähtävissä. Sekä menneissä sukupolvissa että uusissa.
Lasta ei voi vain jättää jonnekin ja ajatella että kyllä hänen tarpeistaan huolehditaan, kuten joku sanoi täällä ja mainitsi ruoan, vaatetuksen, unen jne.
Se tärkein vain unohtui.
Noin pienelle se on ensisijainen huolehtija.
Ja tämä voi olla isäkin!
niin ja se on hienoa, kun näkee todella läheisiä välejä lapsilla ( ja jo aikuisilla lapsilla) myös isän kanssa. Uskoakseni niissä isä on saanut myös täysipainoisesti toimia vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kyseli tutkimuksia. Mm. Winnicot on kirjoittanut "primääristä äidillisestä syventymisestä", joka on välttämätöntä lapsen minuuden rakentamisessa ja suojaamisessa. Ok, hän kirjoitti 60-luvulla tutkimustaan, joten nykymaailmassa voidaan puhua ensisijaisesta hoivaajasta. Pointti on, että kuka tahansa hoivaaja ei riitä, vaan hoivan täytyy tulla ensisijaiselta hoivaajalta, muutoin vauvan minuus voi särkyä hylkäämiskokemuksen myötä ja se joutuu rakentumaan uudelleen. Myös esim. Bick kirjoittaa näistä. Ovat ihan valtavirta-ajatuksia.
Juuri tästä on kysymys. Vauva on symbioosissa ensisijaiseen hoivaajansa. Tällöin vauva on yhtä kuin tämä YKSI hoivaajansa. Jos ensisijainen hoivaaja lähtee liian pitkäksi aikaa vauvan luota pois, niin koko vauvan minuus särkyy. Jokainen voi vain kuvitella miten tuskainen kokemus tuollainen voi olla. Koko vauva lakkaa ikään kuin olemasta ja hänen identiteettinsä särkyy.
Minkälainen ihminen alapeukuttaa tuota viestiä??
Tuo on tutkittua tietoa! Näköjään moni vanhempi ei halua miettiä asioita lapsen kannalta, silloinhan joutuisi miettimään että ehkä onkin tehnyt jotain vahingollista.Vai niin.
Kuinkas nopeasti tämä identiteetin särkyminen tapahtuu? Voiko äiti käydä lenkillä? Olla yhden illan pois? Viikonlopun?Suositukset ovat suosituksia syystä. Ne perustuvat tutkittuun tietoon. Jos vauva on vaikkapa sen 5 kk, niin voi käydä lenkillä. Viikonloppuloma on jo liikaa.
sanotaanko siellä sun tutkimuksessa että isä ei ole riittävä vanhempi huolehtimaan lapsesta?
Kukaan ei ole väittänyt näin.
Lue uudestaan kun et ole näköjään ymmärtänyt.en. Sen sijaan luin tutkimuksen jossa kerrottiin kuinka pikku-hiljaa vauvalle muodostuu turvallisia kiintymyssuhteita ja sitä parempi mitä useampi turvallinen kiintymyssuhde on. Ja kaikkein pahinta on silloin kuin vastassa on aikuinen joka ei johdonmukaisesti vastaa vauvan viesteihin
Niin, muihin ihmisiin.
Muihin kuin siihen ensisijaiseen.
Joka ei katoa mihinkään. Tai ei ainakaan pitäisi kadota jos lastaan ajattelee.
Ja kaikki tämä ajan kanssa, ei muutaman kuukauden ikäisenä.
Esim. vuoden ikäisen kohdalla jo eri asia, mutta silloinkin vielä se ensisijainen on tärkein, muut ei voi sitä korvata.
Ja kerrotaan tässäkin, ettei yksinkertaisimmille jää epäselväksi: se ensisijainen voi ihan hyvin olla isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttäviä viestejä täällä. Naiset haluavat, että äiti lukitaan kotiin vauvan kanssa. Samaan aikaan täältä saa lukea aloituksia, miksi mies ei osallistu vauvanhoitoon jne.
Järkyttävää väärinymmärtämistä..!
Kyse ei ole siitä että ”äiti menee töihin”.
Kyse on siitä, että JOS tämä äiti on vauvan ensisijainen hoitaja, viikkojen poissaolo on käytännössä hylkäys vauvan näkökulmasta.
Ja tämä on tutkittu fakta.
Jos et ymmärrä, lue uudestaan.
Itse en ainakaan ole väittänyt tietäväni kumpi heillä on ensisijainen hoitaja.
Itse en ole myöskään todellakaan sitä vastaan, että isä hoitaisi lastaan.
Kyse on siis edelleen siitä, että jos noin pienen lapsen ensisijainen hoitaja (joka voi olla myös isä!) katoaa noin pitkäksi aikaa, se ihan oikeasti traumatisoi vauvan. Fakta.
Ja nämä ”ei mun vauva oo missään tutkimuksessa ollut”... Sun vauva on kai ihminen? Ihmiset on tietyiltä osin samanlaisia, ja nämä erilaiset kokemukset, (esim. geenien lisäksi) ihan varhaislapsuudesta asti, muokkaavat meistä erilaisia. Tämäkin on fakta.
Turha huutaa ” isäkin voi hoitaa!!”
Toki voi. Mutta jos aiot vängätä vastaan, lue kommenttini uudestaan.Kiitos, kun jaksoit näin kärsivällisesti tiivistäen vastata näille jankkaajille. Olen aivan ihmeissäni onko nykyäitien tietämys lapsen kehityksestä näin huono? Itse olen 40 v. (lapset 6 ja 8) ja kyllä mun tuttavapiirissä nämä on ihan selviä asioita, joiden mukaan toimitaan nimenomaan lasten parhaaksi. Tällaista ymmärtämätöntä puhetta voisin kuvitella omilta boomerivanhemmiltani, joiden mielestä "hulluksihan sitä tulis, jos rupeais tuollaisia miettimään" - tämä tosin pätee moneen muuhunkin asiaan kuin lasten kasvatukseen.
Kiitos sinulle.
Mä olen lähinnä järkyttynyt, mutta toisaalta en yllättynyt.
Onhan nämä seuraukset nähtävissä. Sekä menneissä sukupolvissa että uusissa.
Lasta ei voi vain jättää jonnekin ja ajatella että kyllä hänen tarpeistaan huolehditaan, kuten joku sanoi täällä ja mainitsi ruoan, vaatetuksen, unen jne.
Se tärkein vain unohtui.
Noin pienelle se on ensisijainen huolehtija.
Ja tämä voi olla isäkin!niin ja se on hienoa, kun näkee todella läheisiä välejä lapsilla ( ja jo aikuisilla lapsilla) myös isän kanssa. Uskoakseni niissä isä on saanut myös täysipainoisesti toimia vanhempana.
Tämä on hienoa. Kuka tahansa äiti/isä voi olla täysipainoinen vanhempi, vaikka toinen olisi elämän alussa ollut se ensisijainen.
Kyllä tämän ymmärtää ja pystyy toteuttamaan ketkä tahansa täysijärkiset vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kyseli tutkimuksia. Mm. Winnicot on kirjoittanut "primääristä äidillisestä syventymisestä", joka on välttämätöntä lapsen minuuden rakentamisessa ja suojaamisessa. Ok, hän kirjoitti 60-luvulla tutkimustaan, joten nykymaailmassa voidaan puhua ensisijaisesta hoivaajasta. Pointti on, että kuka tahansa hoivaaja ei riitä, vaan hoivan täytyy tulla ensisijaiselta hoivaajalta, muutoin vauvan minuus voi särkyä hylkäämiskokemuksen myötä ja se joutuu rakentumaan uudelleen. Myös esim. Bick kirjoittaa näistä. Ovat ihan valtavirta-ajatuksia.
Juuri tästä on kysymys. Vauva on symbioosissa ensisijaiseen hoivaajansa. Tällöin vauva on yhtä kuin tämä YKSI hoivaajansa. Jos ensisijainen hoivaaja lähtee liian pitkäksi aikaa vauvan luota pois, niin koko vauvan minuus särkyy. Jokainen voi vain kuvitella miten tuskainen kokemus tuollainen voi olla. Koko vauva lakkaa ikään kuin olemasta ja hänen identiteettinsä särkyy.
Minkälainen ihminen alapeukuttaa tuota viestiä??
Tuo on tutkittua tietoa! Näköjään moni vanhempi ei halua miettiä asioita lapsen kannalta, silloinhan joutuisi miettimään että ehkä onkin tehnyt jotain vahingollista.Vai niin.
Kuinkas nopeasti tämä identiteetin särkyminen tapahtuu? Voiko äiti käydä lenkillä? Olla yhden illan pois? Viikonlopun?Suositukset ovat suosituksia syystä. Ne perustuvat tutkittuun tietoon. Jos vauva on vaikkapa sen 5 kk, niin voi käydä lenkillä. Viikonloppuloma on jo liikaa.
sanotaanko siellä sun tutkimuksessa että isä ei ole riittävä vanhempi huolehtimaan lapsesta?
Kukaan ei ole väittänyt näin.
Lue uudestaan kun et ole näköjään ymmärtänyt.en. Sen sijaan luin tutkimuksen jossa kerrottiin kuinka pikku-hiljaa vauvalle muodostuu turvallisia kiintymyssuhteita ja sitä parempi mitä useampi turvallinen kiintymyssuhde on. Ja kaikkein pahinta on silloin kuin vastassa on aikuinen joka ei johdonmukaisesti vastaa vauvan viesteihin
Niin, muihin ihmisiin.
Muihin kuin siihen ensisijaiseen.
Joka ei katoa mihinkään. Tai ei ainakaan pitäisi kadota jos lastaan ajattelee.
Ja kaikki tämä ajan kanssa, ei muutaman kuukauden ikäisenä.
Esim. vuoden ikäisen kohdalla jo eri asia, mutta silloinkin vielä se ensisijainen on tärkein, muut ei voi sitä korvata.
Ja kerrotaan tässäkin, ettei yksinkertaisimmille jää epäselväksi: se ensisijainen voi ihan hyvin olla isä.
Tässä lainaus Mll:n sivulta "
Pienikin vauva tunnistaa omat vanhempansa, mm. tuoksusta ja äänestä, ja osoittaa heille kiintymystä. Alle ½-vuotias ei kuitenkaan välttämättä ole kovin valikoiva sylin suhteen. Oma vanhempi on usein tärkeä lohduttaja suuressa hädässä, mutta seuraa kaivatessaan vauva voi rauhoittua vieraankin sylissä ja suoda heille valloittavia hymyjään.
Tässä tapahtuu muutos n. 6–9 kk:n iässä: vauva osoittaa, että hän on selkeästi kiintynyt yhteen tai kahteen henkilöön, "
Ja en tiedä miksi koet koko ajan viesteisessäsi tarpeelliseksi ylentää itseäsi toisten yläpuolelle nimittelemällä muita erilaisten mielipiteiden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sanomien lehti teki uutisen Lauran työmatkasta?
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti jossain elämänkaarensa vaiheessa makaa itse avuttomana, kyvyttömänä kommunikoimaan.. kokien kuitenkin itse hylkäyksen kokemuksen.. muut tulee, jos jaksaa, sitten katsomaan, jos kiinnostaa.
Sitä on karma.
Voi h.lvetti! Kaikkia se leipä elättää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauva alkaa hiljalleen ymmärtää olevansa ensisijaisesta hoivaajastaan erillinen henkilö noin 6-9 kk:n iässä. Tällöin vauva kokeekin eroahdistusta. Ennen tuota vaihetta vauva on symbioosissa ensisijaiseen hoivaajaansa. Kuvailin jo yllä mitä tapahtuu jos vauva joutuu liian pitkäksi aikaa eroon tuosta YHDESTÄ hoivaajasta. Vauvan koko minuus särkyy. Koska hän ja hoitaja ovat yksi ja sama ihminen vauvan kokemusmaailmassa.
Äiti sairastui vakavasti ollessani vain pari kuukauden vanhan ja minua hoitanut puoli kylää sitten vuorotellen. Niin monet ovat muistelleet hoitamistani ja vauva-aikaani. Hengissä selvittiin eikä jäänyt mitään traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kyseli tutkimuksia. Mm. Winnicot on kirjoittanut "primääristä äidillisestä syventymisestä", joka on välttämätöntä lapsen minuuden rakentamisessa ja suojaamisessa. Ok, hän kirjoitti 60-luvulla tutkimustaan, joten nykymaailmassa voidaan puhua ensisijaisesta hoivaajasta. Pointti on, että kuka tahansa hoivaaja ei riitä, vaan hoivan täytyy tulla ensisijaiselta hoivaajalta, muutoin vauvan minuus voi särkyä hylkäämiskokemuksen myötä ja se joutuu rakentumaan uudelleen. Myös esim. Bick kirjoittaa näistä. Ovat ihan valtavirta-ajatuksia.
Juuri tästä on kysymys. Vauva on symbioosissa ensisijaiseen hoivaajansa. Tällöin vauva on yhtä kuin tämä YKSI hoivaajansa. Jos ensisijainen hoivaaja lähtee liian pitkäksi aikaa vauvan luota pois, niin koko vauvan minuus särkyy. Jokainen voi vain kuvitella miten tuskainen kokemus tuollainen voi olla. Koko vauva lakkaa ikään kuin olemasta ja hänen identiteettinsä särkyy.
Minkälainen ihminen alapeukuttaa tuota viestiä??
Tuo on tutkittua tietoa! Näköjään moni vanhempi ei halua miettiä asioita lapsen kannalta, silloinhan joutuisi miettimään että ehkä onkin tehnyt jotain vahingollista.Vai niin.
Kuinkas nopeasti tämä identiteetin särkyminen tapahtuu? Voiko äiti käydä lenkillä? Olla yhden illan pois? Viikonlopun?Suositukset ovat suosituksia syystä. Ne perustuvat tutkittuun tietoon. Jos vauva on vaikkapa sen 5 kk, niin voi käydä lenkillä. Viikonloppuloma on jo liikaa.
sanotaanko siellä sun tutkimuksessa että isä ei ole riittävä vanhempi huolehtimaan lapsesta?
Kukaan ei ole väittänyt näin.
Lue uudestaan kun et ole näköjään ymmärtänyt.en. Sen sijaan luin tutkimuksen jossa kerrottiin kuinka pikku-hiljaa vauvalle muodostuu turvallisia kiintymyssuhteita ja sitä parempi mitä useampi turvallinen kiintymyssuhde on. Ja kaikkein pahinta on silloin kuin vastassa on aikuinen joka ei johdonmukaisesti vastaa vauvan viesteihin
Niin, muihin ihmisiin.
Muihin kuin siihen ensisijaiseen.
Joka ei katoa mihinkään. Tai ei ainakaan pitäisi kadota jos lastaan ajattelee.
Ja kaikki tämä ajan kanssa, ei muutaman kuukauden ikäisenä.
Esim. vuoden ikäisen kohdalla jo eri asia, mutta silloinkin vielä se ensisijainen on tärkein, muut ei voi sitä korvata.
Ja kerrotaan tässäkin, ettei yksinkertaisimmille jää epäselväksi: se ensisijainen voi ihan hyvin olla isä.Tässä lainaus Mll:n sivulta "
Pienikin vauva tunnistaa omat vanhempansa, mm. tuoksusta ja äänestä, ja osoittaa heille kiintymystä. Alle ½-vuotias ei kuitenkaan välttämättä ole kovin valikoiva sylin suhteen. Oma vanhempi on usein tärkeä lohduttaja suuressa hädässä, mutta seuraa kaivatessaan vauva voi rauhoittua vieraankin sylissä ja suoda heille valloittavia hymyjään.Tässä tapahtuu muutos n. 6–9 kk:n iässä: vauva osoittaa, että hän on selkeästi kiintynyt yhteen tai kahteen henkilöön, "
Ja en tiedä miksi koet koko ajan viesteisessäsi tarpeelliseksi ylentää itseäsi toisten yläpuolelle nimittelemällä muita erilaisten mielipiteiden vuoksi.
Et tiedä? No nytkö se on vain mielipide että isäkin voi olla se ensisijainen hoitaja?
Kyllähän sekin on fakta.
Olen senkin aiemmin maininnut ja silti on vastattu ”ai isät onkin ihan turhia!”
Näille siis joudun toistamaan, eivät ole.
Voivat edelleenkin olla niitä ensisijaisia hoitajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva alkaa hiljalleen ymmärtää olevansa ensisijaisesta hoivaajastaan erillinen henkilö noin 6-9 kk:n iässä. Tällöin vauva kokeekin eroahdistusta. Ennen tuota vaihetta vauva on symbioosissa ensisijaiseen hoivaajaansa. Kuvailin jo yllä mitä tapahtuu jos vauva joutuu liian pitkäksi aikaa eroon tuosta YHDESTÄ hoivaajasta. Vauvan koko minuus särkyy. Koska hän ja hoitaja ovat yksi ja sama ihminen vauvan kokemusmaailmassa.
Äiti sairastui vakavasti ollessani vain pari kuukauden vanhan ja minua hoitanut puoli kylää sitten vuorotellen. Niin monet ovat muistelleet hoitamistani ja vauva-aikaani. Hengissä selvittiin eikä jäänyt mitään traumoja.
Se että sä kerrot että ei jäänyt traumoja, ei välttämättä ole koko totuus.
Läheskään kaikki ihmiset eivät edes tiedosta traumojaan. Silloinhan voi sanoa ettei sellaisia ole.
Nää keskustelut aiheuttaa mussa aina ristiriitaiset tunteet. Itse en halunnut olla lapsesta erossa pitkiä aikoja vielä silloinkaan kun hän oli jo teini-iässä( mutta silti se ei ollut kauhea paikka, kun hän muutti muualle opiskelemaan heti 18 täytettyään).
Kuitenkin näissä keskusteluissa tuntuu aina pääasia olevan se, että päästään arvostelemaan muiden tekemiä ratkaisuja. Ja se saa aina provosoitumaan.
Tämä on provo! En jaksa uskoa, että Suomessa vanhemmat jättäisivät 1,5 kuukauden ikäisen vauvan mummolaan yli viikoksi! Yli viikon ero traumatisoi vauvaa ja harva vanhempi edes haluaisi ja pystyisi olemaan erossa näin pienestä lapsestaan. Mitä vauva syö, kun äiti ei ole imettämässä? Lapsentahtinen imetys ei toteudu ja pahimmassa tapauksessa koko imetys voi loppua näin pitkän eron aikana.
Isovanhemmat eivät hoida lasta niin kuin heille sanotaan vaan noudattavat vanhoja tapoja. Vauvalle korviketta, mehua, banaania ja hunajaa niin kuin ennen vanhaan. Oliko hoitajana äidin omat vanhemmat vai appivanhemmat? Äitinä olisin huolissani vauvan turvallisuudesta. Isovanhemmat eivät jaksa hoitaa pientä lasta etenkin jos isovanhemmat ovat sairaita ja iäkkäitä.
En laita edes alakoululaisia lapsia mummolaan ilman vanhempia, koska lasten turvallisuus on vaarassa mummolassa.
Vierailija kirjoitti:
Vauva oli 1,5 kk, kun lähdin miehen kanssa reilun viikon lomalle Aasiaan ystävän häihin. Mummolassa oli ja hyvin meni :)
Vierailija kirjoitti:
Nää keskustelut aiheuttaa mussa aina ristiriitaiset tunteet. Itse en halunnut olla lapsesta erossa pitkiä aikoja vielä silloinkaan kun hän oli jo teini-iässä( mutta silti se ei ollut kauhea paikka, kun hän muutti muualle opiskelemaan heti 18 täytettyään).
Kuitenkin näissä keskusteluissa tuntuu aina pääasia olevan se, että päästään arvostelemaan muiden tekemiä ratkaisuja. Ja se saa aina provosoitumaan.
Mä olen kertonut vain faktoja.
Se saa jotkut huutamaan että kyllä isäkin voi hoitaa!
Olen siihen sanonut että toki voi ja isä voi olla se ensisijainenkin hoitaja.
Ilmeisesti tämä provosoi joitakin vielä enemmän, kun ehkä tajuavat että olivat väärässä: tämä ei olekaan äitien ja isien välinen taistelu, vaan keskiössä pitäisi olla lapsen etu.
Ja se kun on eräiltä jäänyt kokonaan ottamatta huomioon.
Kyllähän siinä silloin täytyy käydä nettikommentoijan kimppuun, eikä katsoa peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää keskustelut aiheuttaa mussa aina ristiriitaiset tunteet. Itse en halunnut olla lapsesta erossa pitkiä aikoja vielä silloinkaan kun hän oli jo teini-iässä( mutta silti se ei ollut kauhea paikka, kun hän muutti muualle opiskelemaan heti 18 täytettyään).
Kuitenkin näissä keskusteluissa tuntuu aina pääasia olevan se, että päästään arvostelemaan muiden tekemiä ratkaisuja. Ja se saa aina provosoitumaan.
Mä olen kertonut vain faktoja.
Se saa jotkut huutamaan että kyllä isäkin voi hoitaa!
Olen siihen sanonut että toki voi ja isä voi olla se ensisijainenkin hoitaja.
Ilmeisesti tämä provosoi joitakin vielä enemmän, kun ehkä tajuavat että olivat väärässä: tämä ei olekaan äitien ja isien välinen taistelu, vaan keskiössä pitäisi olla lapsen etu.
Ja se kun on eräiltä jäänyt kokonaan ottamatta huomioon.
Kyllähän siinä silloin täytyy käydä nettikommentoijan kimppuun, eikä katsoa peiliin.
Okei. En lukenut ketjua hirveän pitkälle joten sun viestiä en varmaan lukenut . Ei ainakaan jäänyt mieleen.
en. Sen sijaan luin tutkimuksen jossa kerrottiin kuinka pikku-hiljaa vauvalle muodostuu turvallisia kiintymyssuhteita ja sitä parempi mitä useampi turvallinen kiintymyssuhde on. Ja kaikkein pahinta on silloin kuin vastassa on aikuinen joka ei johdonmukaisesti vastaa vauvan viesteihin