Lue keskustelun säännöt.
Äitien roikkuvat mahat.
30.07.2014 |
Olen itsekkin 3 lapsen äiti, ja vatsani on palautunut litteäksi. Olen tietysti tehnyt töitä, ei tulisi mieleenkään jättää masua jumppaamatta raskauden jälkeen.
Mutta miten kuitenkin niin monella mahalla jää pullottaa yhdenkin lapsen jälkeen? ettekö tee töitä sen pois saamiseksi?
Ja miten koette naisellisuutenne roikkumahan kanssa (eli jos vähänkin tai enemmänkin housunvyötärön päällä röllöttää) eikö se pistä haluamaan tekemään töitä jotta sen saa pois? ainakin jokaikinen mies jonka kanssa olen asiasta jutellu, on sanonut sellaista mahaa hyvin inhottavaksi, rumaksi jopa etovaksi.
En tarkoita tätä pahalla, en vain mitenkään ymmärrä kuin näin asia voi olla. Että eikö sille mitään vaa jotkut oikeasti voi?
Kommentit (136)
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 12:13"]
Minulla on jonkinlainen pömppö. Synnytin 7 kk sitten. Nyt kun mietin, en koe tarpeelliseksi tehdä sille mitään. Se ei häiritse minua. Olen muuten hoikka ja aina olut tyytyväinen kroppaani ja kasvoihini. Minulla on hyvä itsetunto. Miehen kanssa seksi ja läheisyys on ennallaan, eikä parisuhteessa ole ongelmia. En ylipäätään ajattele ulkoista olemustani kovinkaan paljoa. Päässä pyörii tärkeämpiä asioita kuten lapseni, perheeni ja työni. Työskentelen politiikan parissa ja parhaillaa näen maailmassa tärkeämpiäkin kohteita suunnata energiaani (Ukraina, Lähi-idän tilanne) kuin vatsanseutuni.
[/quote] Tämän kirjoittaja palaa vielä kertomaan, että älkää kuitenkaan ajatelko ettenkö harrastaisi liikuntaa. Juoksen kymmeniä kilometrejä viikossa, mutta teen sen mielen- ja fyysisen terveyteni vuoksi, en ulkonäköni vuoksi. En yksinkertaisesti keksi mitään hyvää syytä, miksi haluaisin pömpöstäni eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tämä uskomatonta,eilen roikku pimpat tänään roikkuu maha huomenna varmaan tissit.Kaikilla on jotain 'roikkuvaa' ja jotain vähemmän roikkuvaa.Ap.llä ei roiku maha mutta miten on aivojen laita.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 15:37"]
Kiitokset 91 sulle! onhan täällä muutamia hienoja, järkeviä naisia.
Se naiset nyt sellanen tosiasia, että satavarmasti jokaista teistä joka kirjoitti äkäisen viestin, harmittaa oma pömppö/roikkuvatsanne. Ettehän te muuten hyökkäisi vastaan.
Suomessa sitä ei vaan olla liian usein valmiita kovaan työhön, kun helpollakin "pärjää". En ole haukkunut ketään. Mutta varmasti myöskään yksikään mies ei voi myöntää että roikkuvatsa olisi seksikkäämpi kuin litteä. Ja sitten itketään kun mies ihasteleekin timmivatsaista salaa. Lapseni ovat mulle kaikkeni, mutta myös saan olla ylpeä siitä että jaksan lasten hoion ohella pitää itseni kunnossa ja terveenä.
Ketju ei antanut minulle vastausta kysymykseeni, mutta kylläpä te naiset annoitte itsestänne ilkeän ja kateellisen kuvan, onko se hyvä esimerkki antaa lapsillenne?
Hyväksykää itsenne, ja opettakaa lapsillenne että kovalla työllä voi saavuttaa paljon! (oli kyse mistä vaan) niin ei tarvitse toisia kadehtia eikä katkeraksi muuttua. Ap
[/quote]
Sä kirjoitat kyllä tosi ristiriitaisesti! Täällä kirjoittaneethan juuri hyväksyvät itsensä, sinähän heitä et hyväksy! Opeta sinäkin lapsesi hyväksymään muut sellaisina kuin he ovat!
Tajusin kyllä heti, että olit provo, ja täähän sen paljasti... ihan hyvä sellainen :-) Anna kaikkien kukkien kukkia vain jatkossakin...
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 15:37"]
Kiitokset 91 sulle! onhan täällä muutamia hienoja, järkeviä naisia.
Se naiset nyt sellanen tosiasia, että satavarmasti jokaista teistä joka kirjoitti äkäisen viestin, harmittaa oma pömppö/roikkuvatsanne. Ettehän te muuten hyökkäisi vastaan.
Suomessa sitä ei vaan olla liian usein valmiita kovaan työhön, kun helpollakin "pärjää". En ole haukkunut ketään. Mutta varmasti myöskään yksikään mies ei voi myöntää että roikkuvatsa olisi seksikkäämpi kuin litteä. Ja sitten itketään kun mies ihasteleekin timmivatsaista salaa. Lapseni ovat mulle kaikkeni, mutta myös saan olla ylpeä siitä että jaksan lasten hoion ohella pitää itseni kunnossa ja terveenä.
Ketju ei antanut minulle vastausta kysymykseeni, mutta kylläpä te naiset annoitte itsestänne ilkeän ja kateellisen kuvan, onko se hyvä esimerkki antaa lapsillenne?
Hyväksykää itsenne, ja opettakaa lapsillenne että kovalla työllä voi saavuttaa paljon! (oli kyse mistä vaan) niin ei tarvitse toisia kadehtia eikä katkeraksi muuttua. Ap
[/quote]
Hei, ap! Ihan ilman sarvia ja hampaita haluaisin kysyä, että mitä teet työksesi?
Lääkärin suosituksesta olen menossa ko. leikkaukseen keskussairaalaan. Suolisto-ongelmat alkoivat vaikean, hätäsektiossa sattuneen komplikaation jälkeen, myös raju 3 kk keuhkokuume heti kun toivuin suoleen tulleesta tulehduksesta. 5kk vastasyntyneen äitinä petipotilaana.....hmmm. Suren yhä menetettyä alkuäitiyttä. Mahakipu tällä hetkellä sellaista että morfiinilla mennään ynnä kunta maksaa valitsemamme kodinhoitajan 8h/arkipäivä. En ole kyennyt pitämään mitään kipeää ja turvonnutta vatsaa puristavaa vaatetta, edes sukkahousuja, en myöskään kumartumaan lattiatasolle paria min kauempaa, en nostamaan raskaita pyykkikoreja (maha kaasuuntuu välittömästi niin että pallealihas ei sovi liikkumaan ja hengitys vaikeutuu ynnä kipu on kova). Jumpat kiellettiin vuodeksi sektion jälkeen. Nyt kun sektiosta aikaa kohta 3v. ainoastaan liemiruoka enää pysyy sisällä enkä saa apteekin energialiemistäkään riittävästi energiaa oksentelun vuoksi. Olen laihtunut alipainoiseksi ja paino putoaa yhä; silti vastaantulevat tuttavat onnittelee "raskaudesta". Pelottaa: tutkimuksissa vatsanpeitteet ylen ohuet, lihaskudos samoin, rasvaa ei ollenkaan ja erkauma 8cm. Suolistoani ja muita sisäelimiäni voi kuulema käsin tunnustella ohuen ihoni lävitse (fysiotetapeuttini, joka yrittänyt auttaa asiassa). Että voi näinkin inhalla tavalla saada kipeän pallomahan ja joutua leikkaukseen. Nyt kun kipu estää normaalin ruokavalion ja liikkumisen lisäksi kotityöt saati normityön, TKlääkärissä herättiin. Mutta miten ihmeessä tulen kestämään korsetin ym. kun kaasuuntuminen on juuri vaikein ongelma jo nyt? Miten ohkaisia vatsalihaksia edes saadaan ommeltua kiinni oikealle paikalle (ennen tätä painajaista minulla on ollut harrastusteni vuoksi poikkeuksellisen vahvat vatsalihakset😑) ? Hätäsektiosta jäi nyt jo vaalentunut pystyviiltoarpi. Ei raskausarpia tms., ihokudokseni on hyvin elastinen ja esikoisen synnytyksen jälkeen maha palautui normiliikunnalla normaaliksi. Tuleeko tässä ko. leikkauksessa viilto siis poikittain? Mihin kohtaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän röllöttää yhden lapsen jälkeen, mutta elämässä on 1000 tärkeämpää asiaa kun vatsapömpön litistäminen. Ei vaan jaksa välittää. Varmaan se tuosta reenaamalla lähtisi kun ihokin on pysynyt hyvänä, mutta miksi vaivautua? Tuntuu äärimmäisen turhalta vääntää hampaat irvessä vatsalihaksia vain ulkonäön takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No on sinulla huolet. Entäs kun saat rintasyövän ja tissisi poistetaan, mitä siitä tuumaavat?
Silikoneilla me korjaamme sen 👍
Mitä sinä ap äitien mahoja murehdit? Ja lapsettomilla ei mahat rellota? Niillä ei ole edes mitään syytä roikkumahalle olemassa, meillä äideillä on kuitenkin lapset, joita voi roikkumahasta syyttää. Tai entäpä miehet, kylläpä niilläkin monella roikkuu maha ja pahasti, mut eipä se tullut sulla tietenkään mieleen. Ja etkö sä (ainakin omasta mielestäsi) erotu eduksesi jos muilla on niin surkea tilanne mahojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei raskaana ollessa ole pakko paisua mastodontiksi. Legendaa, että pitäis syödä kahden edestä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihoa voi jumpata. Minulla se venyi möykkuiseksi, puuroiseksi, roikkuvaksi arpipussiksi. Kyse ei tosiaan ole pelkästään sen ihon alla olevista lihaksista. Minulla on ilmeisesti arpikudoksen muodostumisen kannalta aivan paska iho, en edes viitsi lähteä kuvailemaan miten kävi alakerran synnytyksissä.
Saa minut tuntemaan oloni todella epänaiselliseksi, tietysti. Ja kyllä tämä on silleen kierre, että kun mahaa ei kuitenkaan voi missään tapauksessa näyttää, ei ole niin motivoitunut myöskään välttämään lihomista jne, menee vähän niin kuin samaan konkurssiin.
Muista kuitenkin, että olet upea siitä roikkuvasta arpipussista huolimatta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni mamma täällä ei tajua että ei se vatsa mitään vatsalihasliikkeitä (jossa hädintuskin tulee edes hiki) tekemällä kutistu, jos ruokailutottumukset on samat että jälkkäriksi vähän jätskiä ja munkkeja joka toinen päivä.
Laihduttamalla se vatsa kiinteytyy, ei treenaamalla. Treenauksella on ihan muut tavoitteet kuin painonpudotus. Terveellisen ruokavalion tavoitteena on painonpudotus. Ihan siitä syystä että liikunta kuluttaa aika vähän kaloreita verrattuna siihen kuinka helppoa on vaikkapa jättää limut pois ruokavaliosta.
60kg mamma tekemässä vatsalihaksia 15 minuuttia polttaa noin 100kcal. Suklaapatukassa on noin 200kcal.
Laihduttaminen ei vaadi mitään työtä tai hikeä, pelkästään itsekuria. Lihaskunnon ylläpito ja parannus on asia erikseen.
Mulla on 4kk lapsi ja olen juuri alkanut taas kunnolla treenata. Esikoisen jälkeen vatsa palasi takaisin litteäksi mutta nyt ei tunnu tapahtuvan mitään! Tässä raskaudessa toki myös lihoin enemmän. Muuten kyllä olen kiinteytynyt ja hoikistunut. Muiden vatsat minua ei jaksa kiinnostaa millään tavalla mutta itseäni tämä ällöttää, ei tunnu omalta keholta. Ei se siis mikään pyykkilauta ole ollut kuin joskus kakskymppisenä mut kuitenkin lihaksia niin ettei se roiku. Tuntuu älyttömältä valittaa tämmöisestä pikku asiasta kun on oikeitakin ongelmia mutta toivon että tämä tästä vielä litistyy, minulla on ollut ennenkin vaikeuksia hyväksyä kehoani niin en haluaisi taas taantua siihen itseinhoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin hätäsektioon päättyneen synnytyksen jälkeen neljä päivää teho-osastolla, ja yli kaksi viikoa sairaalassa. Kotiin päästyä olin vielä niin huonossa kunnossa, että en pystynyt jumppaamaan, juuri ja juuri pääsin liikumaan rauhallisesti kävellen. Vatsanahka venyi jo raskausaikana kamalan näköiseksi arpiseksi mössöksi, eikä komplikaatiot auttaneet yhtään palautumista. Nyt mulla on roikkuva, arpinen löysä reppu tossa navan alapuolella. Joskus sen korjautan, kunhan olisi varaa. Ylipainoa ei koskaan ole ollut, raskauskiloja tuli 7. Laihdutin vielä muutaman kilon sitten kun olin toipunut, kun kuvittelin että se palauttaa mahan, mutta nyt se roikkuu entistä pahemmin...
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä olisi vitsi kysymys. En usko että varmasti kukaan nainen haaveilee roikkuvasta mahasta. Joten miksi antaa sellainen tulla itselleen. Kovalla jumpalla saa ihmeitä aikaan. Ja kysymyksenihän oli myös;
että onko joku tehnyt aivan kaikkensa mahansa eteen ja silti roikkuu? sitten siinä ei ole mitään ongelmaan, se on sitten luonnollista :)
Tein paljon mahani eteen: laihdutin ja treenasin lujaa. Teen myös pihahommia ja lenkkeilen koirien kanssa. Mutta siellä se pömppä on edelleen.
Minun lapseni syntyi keisarileikkauksella, joten mahaa ei voinut treenata pitkiin aikoihin haavan takia. Nyt monen vuoden urakan jälkeen olen onnistunut saamaan mahaani vähän litteämmäksi.