Randomia tilitystä

Mulla on ollu muutama kaveri, joille oon (netin kautta) voinu oksentaa tätä yksinäisyyspaskaani sen verran, että oon jotenkin järjissäni pysynyt. Nyt ne on niin upoksissa opiskeluihin, lapsiin, uuteen suhteeseen jne. etten kehtaa enää puhua omia juttujani. Eli jospa tänne sitte. En oo näille onnellisille kateellinen, osaan olla ihan oikeasti iloinen heidän puolesta, mutta olen ihan suosiolla jättänyt tätä omaa puoltani vähemmälle.
Mut ei se sitä tosiasiaa poista, että nyt kolmekolmosena oon niin yksinäinen, että olen alkanut pelkäämään viikonloppuja. Tajusin sellaisenkin, että tämä mennyt kesä oli ensimmäinen kesä, kun tiesin, että mitään ei tule tapahtumaan. Muistan joskus toukokuussa, kun duunipaikan pakkosyöttöradiosta tuli Popedan Pitkä Kuuma Kesä. Tuhahdin vain itsekseni, että pikemminkin Pitkä Kuiva Kesä... Tähän asti siis oon jaksanu toivoa. Joka kerta pakatessani festareille, joka kerta mennessäni ulos, joka kerta mennessäni katsomaan keikkaa/leffaa/näyttelyä yksin. Mutta nyt en enää. Kaipa sitä vähän hitaampikin jo alkaa ymmärtää, jos kerran vuonna 2009 on viimeksi kellekään kelvannut. Ja noista ajoista sitä ei ainakaan oo tullut nuorruttua tai kaunistuttua.
Viime aikoina olen alkanut harkita e-pillereitä. Muistan niiden vievän fyysiset halut mennessään. En nimittäin haluaisi enää haluta, sillä se tekee minut enää vain surulliseksi. Jos en enää haluaisi, olisi helpompi sivuuttaa se, mistä jään joka päivä paitsi.
En tiedä, onko se helpottavaa, siis se, että olen tunnetasollakin jo antanut periksi, vai pelkästään surullista. Jollain tasolla olen tiennyt aina jääväni yksinäiseksi, perheettömäksi - siksi vähän oudoksi tädiksi. En ole kylläkään sitä halunnut. Kaikki tieni ovat vain vääjäämättä vieneet tähän pisteeseen.
Kyllähän mä itsemurhaakin säännöllisesti harkitsen. Olen vain aivan liian pelkuri moiseen. Lohtua toki tuo se, että tää loppuu vääjäämättä jossain vaiheessa. Mutta siinä, missä toisilla sukupolvien helminauha jatkuu, minä tulen unohtumaan yhdessä henkäyksessä. Tästäkään en ole vielä varma, onko se helpotus vai jotain muuta.