Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tabu: Suhteessa ilman sen suurempaa rakkautta
30.07.2014 |
En ole koskaan ollut rakastunut. Nykyinen miesystävä on ihan ok, meillä on mukavaa yhdessä, mutta mitään suurta tunteiden paloa ei ole koskaan ollut. Tykästyin miehessäni eniten hänen miehisyyteensä ja komeaan ulkonäköön, sekä huumoriin. Yhdessä ollaan oltu pari vuotta.
Olen miehen kanssa, koska en usko kohtaavani miestä josta kiinnostuisin, saati että rakastuisin. En yleisesti ottaen ole koskaan tuntenut vetoa erilaisiin miehiin, makuni on erittäin rajoittunut enkä siis kiinnostu helposti.
Onko muita jotka elävät näin?
Kommentit (87)
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 11:33"][quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 11:30"]
Minä olen yksin juuri siksi, että en rakastu kehenkään. Yritin suhdetta ilman rakastumista ja se oli virhe.
[/quote]
minäkin kannatan tätä vaihtoehtoa.
miksi haluaisin miehen kaveriksi? Minulla on kavereita omasta takaakin. Kyllä sen miehen pitää jotain lisäarvoa antaa, eikä vain olla kaveri kavreiden joukossa.
[/quote]
Minulla ero on siinä, että kaverimiesten kanssa en halua panna mutta mieheni kanssa haluan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aito rakastaminen (tulee vasta vuosien myötä kun oppii tuntemaan toisen) on minusta syvää kiintymystä ja yhteenkuuluvuutta sekä sitä että hyväkyy myös toisen viat ja vajaavaisuudet.
t.ei-ap
Jos on ystävyyttä ja seksuaalista vetovoimaa niin ollaan siinä jo aika pitkällä. MITÄ sen rakastumisen sitten pitäisi olla?
Huomaa kyllä viesteistä että ihmiset ei tiedä mitä se oikea rakkaus on.Ei se ole sitä suurta huumaa ja tunnetta vaan sitäe että on oikeasti valmis olemaan sen toisen rinnalla niin hyvässä kuin pahassakin.Sitten puhutaan etteikö rakasta toista,kun ei tunne sitä alun huumaa.
Mulle on aina käynyt niin, että sen alkuhuuman jälkeen mies on tuntunut enää vain kivalta kaverilta. Nuorena asia ei haitannut vaan jos ei alkuhuuman jälkeen tuntenut mitään erityistä rakkauttakaan, meni mies vaihtoon. Lopulta kuitenkin biologinen kello alkoi tikittämään ja halusin lapsia, joten oli tyydyttävä siihen, että alkuhuuman jälkeen suhde jatkuu tunnepuolella kaveruutena. Naimisissa ollaan oltu nyt 8 vuotta, lapsia on 2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 11:35"]
Temperamentit on erilaisia, ei kaikki rakastu samalla lailla kuin elokuvissa!
Itse asiassa sellainen puolipsykoottinen leffarakkaus on tyypillistä tietyissä mielenterveysongelmissa.
[/quote]
Intohimoinen rakastuminen kyllä kuuluu normaalin ihmisen tunneskaalaan. Pikemminkin päinvastoin on todennäköisemmin mt-ongelmia, jos ei sitä voi koskaan tuntea.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 11:33"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 11:30"]
Minä olen yksin juuri siksi, että en rakastu kehenkään. Yritin suhdetta ilman rakastumista ja se oli virhe.
[/quote]
minäkin kannatan tätä vaihtoehtoa.
miksi haluaisin miehen kaveriksi? Minulla on kavereita omasta takaakin. Kyllä sen miehen pitää jotain lisäarvoa antaa, eikä vain olla kaveri kavreiden joukossa.
[/quote]
Minä halusin lapsia. Ja lapsilleni ydinperheen. Sain kuitenkin kolmesta toivomastani asiasta kaksi, miksi olisin luopunut niistä kahdestakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 11:44"]
Huomaa kyllä viesteistä että ihmiset ei tiedä mitä se oikea rakkaus on.Ei se ole sitä suurta huumaa ja tunnetta vaan sitäe että on oikeasti valmis olemaan sen toisen rinnalla niin hyvässä kuin pahassakin.Sitten puhutaan etteikö rakasta toista,kun ei tunne sitä alun huumaa.
[/quote]
Mun mielestä alun huuma on hyvä pohja suhteelle. Sen muistaa tasaisempina aikoina. Vaikka huuma loppuu, voi jatkaa rakastamista, se on kiintymystä ja lämpimiä tunteita. Suhteella on erilainen pohja, jos huumaa ei ole ollut.
Uskon, että ihan hyvä mies kannattaa ottaa jos on perheenperustusiässä, kello tikittää eikä muita ole näköpiirissä. Mutta muuten on vaikea kuvitella, minkälaista se olisi. Oman mieheni löysin ensimmäisen pidemmän "veljellisen" suhteen jälkeen, hyvin nuorena kuitenkin. Hullaannuin täysin ja edelleen 15 vuoden jälkeenkin ihmettelemme miten tunne on voinut kestää muuttumattomana näin kauan. Täytyy vain todeta niin kuin joku täällä mainitsi, että olemme todella onnekkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 11:44"]
Huomaa kyllä viesteistä että ihmiset ei tiedä mitä se oikea rakkaus on.Ei se ole sitä suurta huumaa ja tunnetta vaan sitäe että on oikeasti valmis olemaan sen toisen rinnalla niin hyvässä kuin pahassakin.Sitten puhutaan etteikö rakasta toista,kun ei tunne sitä alun huumaa.
[/quote]
Tuolla logiikalla rakastan siis useampaakin miestä :)
On tuota miestä kohtaan tosi väärin että olet hänen kansaan vaikka et rakasta häntä. Et kai vain ole lespo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 11:35"]
Temperamentit on erilaisia, ei kaikki rakastu samalla lailla kuin elokuvissa!
Itse asiassa sellainen puolipsykoottinen leffarakkaus on tyypillistä tietyissä mielenterveysongelmissa.
[/quote]
Intohimoinen rakastuminen kyllä kuuluu normaalin ihmisen tunneskaalaan. Pikemminkin päinvastoin on todennäköisemmin mt-ongelmia, jos ei sitä voi koskaan tuntea.
[/quote]
No entäs ne, jotka on naimisissa sen ekan kanssa. Eli eivät ole koskaan olleet suhteessa muiden kuin aviopuolisonsa kanssa. Jos ei alussa ollut intohimoa, niin sitten vaan eroamaan pitkästä suhteesta? Tai pitää hankkia salasuhde?
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 11:35"]
Temperamentit on erilaisia, ei kaikki rakastu samalla lailla kuin elokuvissa!
Itse asiassa sellainen puolipsykoottinen leffarakkaus on tyypillistä tietyissä mielenterveysongelmissa.
[/quote]
Intohimoinen rakastuminen kyllä kuuluu normaalin ihmisen tunneskaalaan. Pikemminkin päinvastoin on todennäköisemmin mt-ongelmia, jos ei sitä voi koskaan tuntea.
[/quote]
No entäs ne, jotka on naimisissa sen ekan kanssa. Eli eivät ole koskaan olleet suhteessa muiden kuin aviopuolisonsa kanssa. Jos ei alussa ollut intohimoa, niin sitten vaan eroamaan pitkästä suhteesta? Tai pitää hankkia salasuhde?
[/quote]
Luulisi, jos ekan kanssa on naimisissa, suhteessa oli edes ihastusta. En tosin ihan saanut kiinni, mitä merkitystä sillä on, monesko kumppani on. Harvoin silti ensimmäinen suhde kestää loppuelämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et tunne rakkautta miestä kohtaan kerro se hänelle. Jos hän sitten haluaa jatkaa suhdetta niin mikäs siinä.
Olen ollut naimisissa yli 40v ja kyllä meillä tunteet on todella voimakkaat vielä nytkin. Mieheni on maailman tärkein ihminen ja jo kosketus saa kipinän liekkiin. Joten jossain mättää jos antaa arjen tulla parisuhteeseen. Parisuhdetta on hoidettava ja liekkiä pidettävä yllä koko liiton ajan. Ajan kanssa tunteet kyllä syventyvät entisestän ja toisesta tulee vielä tärkeämpi kuin alussa.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 12:00"]Jos et tunne rakkautta miestä kohtaan kerro se hänelle. Jos hän sitten haluaa jatkaa suhdetta niin mikäs siinä.
[/quote]
Mies on itse sanonut, että on ihastunut muttei rakastunut.
Ap
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 11:51"]On tuota miestä kohtaan tosi väärin että olet hänen kansaan vaikka et rakasta häntä. Et kai vain ole lespo
[/quote]
Et kai vain ole idiooddi.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 11:46"][quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 11:35"]
Temperamentit on erilaisia, ei kaikki rakastu samalla lailla kuin elokuvissa!
Itse asiassa sellainen puolipsykoottinen leffarakkaus on tyypillistä tietyissä mielenterveysongelmissa.
[/quote]
Intohimoinen rakastuminen kyllä kuuluu normaalin ihmisen tunneskaalaan. Pikemminkin päinvastoin on todennäköisemmin mt-ongelmia, jos ei sitä voi koskaan tuntea.
[/quote]
Ei kuulu, jos ei koskaan kohtaa ketään johon rakastua.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 11:46"][quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 11:35"]
Temperamentit on erilaisia, ei kaikki rakastu samalla lailla kuin elokuvissa!
Itse asiassa sellainen puolipsykoottinen leffarakkaus on tyypillistä tietyissä mielenterveysongelmissa.
[/quote]
Intohimoinen rakastuminen kyllä kuuluu normaalin ihmisen tunneskaalaan. Pikemminkin päinvastoin on todennäköisemmin mt-ongelmia, jos ei sitä voi koskaan tuntea.
[/quote]
Huomasitko sanan puolipsykoottinen?
voi olla intohimoinen ilman että sekoaa täysin: on valmis jättämään työnsä, kotinsa, ystävänsä. Minuus sulaa, häviää.
Alue: Aihe vapaa
Temperamentit on erilaisia, ei kaikki rakastu samalla lailla kuin elokuvissa!
Itse asiassa sellainen puolipsykoottinen leffarakkaus on tyypillistä tietyissä mielenterveysongelmissa.