Opettaja: mihin ammattiin olet vaihtanut ja oletko tyytyväinen vaihtoon? (plussat ja miinukset verrattuna open työhön)

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin lakimieheksi. Ihan mukavaa, kun asiakkaat eivät pyri pilkkaamaan minua, vaan selvästi arvostavat.

Tuossa joutuu jo varsin perusteellisesti uudelleenkouluttautumaan. Tuskin paljoa korvaavuuksia saa kasvatustieteen perusopinnoista ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin lakimieheksi. Ihan mukavaa, kun asiakkaat eivät pyri pilkkaamaan minua, vaan selvästi arvostavat.

Tuossa joutuu jo varsin perusteellisesti uudelleenkouluttautumaan. Tuskin paljoa korvaavuuksia saa kasvatustieteen perusopinnoista ;)

Hyvin perusteellisesti. Vanhasta tutkinnosta sai luettua hyväksi 35 opintopistettä vapaavalintaisiin opintoihin ja ehkä pari viestintäkurssia.

up

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin yliopistolle, koulutussuunnittelijaksi. Helppoa mutta tylsää hommaa.

Nuorten kanssa tekemisissä sattui ja tapahtui. Nyt pahin uhkakuva päivässä on, jos Excel "kaatuu".

Excelin "kaatuminen" on monessa työpaikassa tosi paha rasti.

Päivitin itseni aineenopettajasta opinto-ohjaajaksi ja siirryin lukion opoksi.

Vuosi takana, aika rankka oli eka vuosi kun niin paljon opittavaa mutta takaisin en vaihtaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien eetokseen kuuluu jatkuva valitus kuormituksesta, kiireestä ja pienestä palkasta. Se on mielenkiintoista seurattavaa, kuinka tuoreet, vähäistä intoakin osoittavat opettajantaimet saadaan imaistua mukaan siihen joukkopsykoosiin ja jo joululoman alla vinkuvat samalla tavalla, kuinka ovat loman tarpeessa ja aivan loppu.

Tähän samaan käytöskoodiin kuuluu (ponneton) uhoaminen, kuinka pitäisi vaihtaa alaa, mutta vain erittäin harvoin joku oikeasti ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja oikeasti lähtee muihin hommiin.

Ja nekin harvat kananhampaat, jotka sitä yrittävät, palaavat yleen maitojunalla takaisin, kun koulukuplan ulkopuolinen työelämä osoittautuukin liian haastavaksi, eikä ole pitkiä lomia. (Tähän kuuluu nyt huutaa yhteiskuorossa ”opetuksetonta aikaa”)

Opettajien ammattiryhmä profiloituu kamalasti valittavana ihmis- ja ammattiryhmänä. Eli haku- ja koulutusprosessi ammattiin on ainakin onnistuttu hieromaan tuottamaan tasalaatuista tavaraa ulos katajaista kansaamme kasvattamaan ja sivistämään.

T: koulunkäynninohjaaja

Tuo sikäli totta, että itse työskentelen isossa koulussa. Opettajia lie joku 70 + muu hlökunta päälle.

Opettajainhuoneessa kuuluu aina valittaa ja huokailla. Muunlaisia äänensävyjä ei haluta kuulla.

Esim miten raskasta on suunnitella ja pitää tunteja, miten raskasta on korjata kokeita ja miten koko ajan tulee vaan lisää töitä.

Raskasta on monella muullakin, ei siinä. Mutta se on kyllä sanottava, että kahdenkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että työtä tosiaan tulee koko ajan lisää ja kaikki käy vaikeammaksi. Kun aloitin työt, välkällä saatoin lukea lehden tai tehdä ristikoita. Syödäkin ehdin ja käydä vessassa. Nyt vaikka kokemusta on enemmän ja sen pitäisi helpottaa, niin ei. Nykyään työ on jatkuvaa juoksemista ja viestittelyä ja härväämistä ja koko ajan on jotain tekemättä. Takana ovat rennot välkät. Välillä sitä miettii, että what the hell happened.

P. S. Avustaja ei tiedä open työstä juuri mitään.

Heh, jos ohjaaja on vaikka vuosikymmenen päässyt aitiopaikalta seuraamaan opettajien rimpuilua ja kohellusta ”kuormittavuuden” parissa, niin kyllä siinä kuule oikeasti tietää yhtä ja toista opettajan työstä ja ammatista.

Miten ihmeessä ohjaaja ei tietäisi? Kun sitä kuitenkin seuraa käsivarrenmitan päästä. Kun sitä valitusta joutuu puoliksi vastentahtoisesti kuuntelemaan olkapäätä tarjoten tai olemalla muuten vain samassa tilassa, niin kyllähän siinä oppii homman ja opettajien persoonat tuntemaan.

Luuletko, että ohjaajat ovat jotain umpityhmiä, jotka eivät kymmenenkään vuoden toistolla pysty oppimaan ja omaksumaan asioita ympärillään?

Olet melko ylimielinen luullessasi, että ohjaajat eivät mitään osaa, ymmärrä eikä tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien eetokseen kuuluu jatkuva valitus kuormituksesta, kiireestä ja pienestä palkasta. Se on mielenkiintoista seurattavaa, kuinka tuoreet, vähäistä intoakin osoittavat opettajantaimet saadaan imaistua mukaan siihen joukkopsykoosiin ja jo joululoman alla vinkuvat samalla tavalla, kuinka ovat loman tarpeessa ja aivan loppu.

Tähän samaan käytöskoodiin kuuluu (ponneton) uhoaminen, kuinka pitäisi vaihtaa alaa, mutta vain erittäin harvoin joku oikeasti ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja oikeasti lähtee muihin hommiin.

Ja nekin harvat kananhampaat, jotka sitä yrittävät, palaavat yleen maitojunalla takaisin, kun koulukuplan ulkopuolinen työelämä osoittautuukin liian haastavaksi, eikä ole pitkiä lomia. (Tähän kuuluu nyt huutaa yhteiskuorossa ”opetuksetonta aikaa”)

Opettajien ammattiryhmä profiloituu kamalasti valittavana ihmis- ja ammattiryhmänä. Eli haku- ja koulutusprosessi ammattiin on ainakin onnistuttu hieromaan tuottamaan tasalaatuista tavaraa ulos katajaista kansaamme kasvattamaan ja sivistämään.

T: koulunkäynninohjaaja

Tuo sikäli totta, että itse työskentelen isossa koulussa. Opettajia lie joku 70 + muu hlökunta päälle.

Opettajainhuoneessa kuuluu aina valittaa ja huokailla. Muunlaisia äänensävyjä ei haluta kuulla.

Esim miten raskasta on suunnitella ja pitää tunteja, miten raskasta on korjata kokeita ja miten koko ajan tulee vaan lisää töitä.

Raskasta on monella muullakin, ei siinä. Mutta se on kyllä sanottava, että kahdenkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että työtä tosiaan tulee koko ajan lisää ja kaikki käy vaikeammaksi. Kun aloitin työt, välkällä saatoin lukea lehden tai tehdä ristikoita. Syödäkin ehdin ja käydä vessassa. Nyt vaikka kokemusta on enemmän ja sen pitäisi helpottaa, niin ei. Nykyään työ on jatkuvaa juoksemista ja viestittelyä ja härväämistä ja koko ajan on jotain tekemättä. Takana ovat rennot välkät. Välillä sitä miettii, että what the hell happened.

P. S. Avustaja ei tiedä open työstä juuri mitään.

Heh, jos ohjaaja on vaikka vuosikymmenen päässyt aitiopaikalta seuraamaan opettajien rimpuilua ja kohellusta ”kuormittavuuden” parissa, niin kyllä siinä kuule oikeasti tietää yhtä ja toista opettajan työstä ja ammatista.

Miten ihmeessä ohjaaja ei tietäisi? Kun sitä kuitenkin seuraa käsivarrenmitan päästä. Kun sitä valitusta joutuu puoliksi vastentahtoisesti kuuntelemaan olkapäätä tarjoten tai olemalla muuten vain samassa tilassa, niin kyllähän siinä oppii homman ja opettajien persoonat tuntemaan.

Luuletko, että ohjaajat ovat jotain umpityhmiä, jotka eivät kymmenenkään vuoden toistolla pysty oppimaan ja omaksumaan asioita ympärillään?

Olet melko ylimielinen luullessasi, että ohjaajat eivät mitään osaa, ymmärrä eikä tiedä.

Moikka,

Teen paljon töitä myös koulun ulkopuolella, etkä myöskään ole luonani silloin kun minulla ei ole oppilaita ja teen silti töitä. Niistä asioista sinulla ei ole sen tarkempaa tietoa.

Eräs ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien eetokseen kuuluu jatkuva valitus kuormituksesta, kiireestä ja pienestä palkasta. Se on mielenkiintoista seurattavaa, kuinka tuoreet, vähäistä intoakin osoittavat opettajantaimet saadaan imaistua mukaan siihen joukkopsykoosiin ja jo joululoman alla vinkuvat samalla tavalla, kuinka ovat loman tarpeessa ja aivan loppu.

Tähän samaan käytöskoodiin kuuluu (ponneton) uhoaminen, kuinka pitäisi vaihtaa alaa, mutta vain erittäin harvoin joku oikeasti ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja oikeasti lähtee muihin hommiin.

Ja nekin harvat kananhampaat, jotka sitä yrittävät, palaavat yleen maitojunalla takaisin, kun koulukuplan ulkopuolinen työelämä osoittautuukin liian haastavaksi, eikä ole pitkiä lomia. (Tähän kuuluu nyt huutaa yhteiskuorossa ”opetuksetonta aikaa”)

Opettajien ammattiryhmä profiloituu kamalasti valittavana ihmis- ja ammattiryhmänä. Eli haku- ja koulutusprosessi ammattiin on ainakin onnistuttu hieromaan tuottamaan tasalaatuista tavaraa ulos katajaista kansaamme kasvattamaan ja sivistämään.

T: koulunkäynninohjaaja

Tuo sikäli totta, että itse työskentelen isossa koulussa. Opettajia lie joku 70 + muu hlökunta päälle.

Opettajainhuoneessa kuuluu aina valittaa ja huokailla. Muunlaisia äänensävyjä ei haluta kuulla.

Esim miten raskasta on suunnitella ja pitää tunteja, miten raskasta on korjata kokeita ja miten koko ajan tulee vaan lisää töitä.

Raskasta on monella muullakin, ei siinä. Mutta se on kyllä sanottava, että kahdenkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että työtä tosiaan tulee koko ajan lisää ja kaikki käy vaikeammaksi. Kun aloitin työt, välkällä saatoin lukea lehden tai tehdä ristikoita. Syödäkin ehdin ja käydä vessassa. Nyt vaikka kokemusta on enemmän ja sen pitäisi helpottaa, niin ei. Nykyään työ on jatkuvaa juoksemista ja viestittelyä ja härväämistä ja koko ajan on jotain tekemättä. Takana ovat rennot välkät. Välillä sitä miettii, että what the hell happened.

P. S. Avustaja ei tiedä open työstä juuri mitään.

Heh, jos ohjaaja on vaikka vuosikymmenen päässyt aitiopaikalta seuraamaan opettajien rimpuilua ja kohellusta ”kuormittavuuden” parissa, niin kyllä siinä kuule oikeasti tietää yhtä ja toista opettajan työstä ja ammatista.

Miten ihmeessä ohjaaja ei tietäisi? Kun sitä kuitenkin seuraa käsivarrenmitan päästä. Kun sitä valitusta joutuu puoliksi vastentahtoisesti kuuntelemaan olkapäätä tarjoten tai olemalla muuten vain samassa tilassa, niin kyllähän siinä oppii homman ja opettajien persoonat tuntemaan.

Luuletko, että ohjaajat ovat jotain umpityhmiä, jotka eivät kymmenenkään vuoden toistolla pysty oppimaan ja omaksumaan asioita ympärillään?

Olet melko ylimielinen luullessasi, että ohjaajat eivät mitään osaa, ymmärrä eikä tiedä.

Moikka,

Teen paljon töitä myös koulun ulkopuolella, etkä myöskään ole luonani silloin kun minulla ei ole oppilaita ja teen silti töitä. Niistä asioista sinulla ei ole sen tarkempaa tietoa.

Eräs ope

Meidän koulussa pääsee todistamaan opettajien puuhia ilman oppilaitakin. Ja koulun ulkopuolella tehtyjen spektaakkelien lopputuloksia pääsee ”ihailemaan” sitten taas siinä arjessa ihan riittävästi.

Tuo on juuri tuota opettajien sokeaa putkinäköä, jossa he eivät ymmärrä, että ns. reverse engineering-tekniikka näyttää ihan samalla tavalla opettajan kätten jäljen kuin se, että seuraat livenä niiden tekemistä. Onpa kyse sitten jostain opetusmateriaalien valmisteluista, kokeiden korjaamisesta tai vanhempien kanssa kommunikoinnista.

Kaikki se tekeminen tai tekemättömyys paljastuu siinä koulun arjessa jos ei ihan pökkelö kuurosokea satu olemaan koulunkäynninohjaajana.

Ja se uhriutuvalla saundilla suoritettu kollegiaalinen pälätys opehuoneessa, käytäväkohtaamisissa tai välkillä paljastaa loput 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien eetokseen kuuluu jatkuva valitus kuormituksesta, kiireestä ja pienestä palkasta. Se on mielenkiintoista seurattavaa, kuinka tuoreet, vähäistä intoakin osoittavat opettajantaimet saadaan imaistua mukaan siihen joukkopsykoosiin ja jo joululoman alla vinkuvat samalla tavalla, kuinka ovat loman tarpeessa ja aivan loppu.

Tähän samaan käytöskoodiin kuuluu (ponneton) uhoaminen, kuinka pitäisi vaihtaa alaa, mutta vain erittäin harvoin joku oikeasti ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja oikeasti lähtee muihin hommiin.

Ja nekin harvat kananhampaat, jotka sitä yrittävät, palaavat yleen maitojunalla takaisin, kun koulukuplan ulkopuolinen työelämä osoittautuukin liian haastavaksi, eikä ole pitkiä lomia. (Tähän kuuluu nyt huutaa yhteiskuorossa ”opetuksetonta aikaa”)

Opettajien ammattiryhmä profiloituu kamalasti valittavana ihmis- ja ammattiryhmänä. Eli haku- ja koulutusprosessi ammattiin on ainakin onnistuttu hieromaan tuottamaan tasalaatuista tavaraa ulos katajaista kansaamme kasvattamaan ja sivistämään.

T: koulunkäynninohjaaja

Se on aina helppoa arvostella muiden työstä valittamista, kun ei itse tee kyseistä työtä. Yleensä tätä viisastelua saavat kuulla hoitoalalla työskentelevät.

Ylipäätään työstään ei pitäisi valittaa kun sinne on vapaaehtoisesti hakeutunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien eetokseen kuuluu jatkuva valitus kuormituksesta, kiireestä ja pienestä palkasta. Se on mielenkiintoista seurattavaa, kuinka tuoreet, vähäistä intoakin osoittavat opettajantaimet saadaan imaistua mukaan siihen joukkopsykoosiin ja jo joululoman alla vinkuvat samalla tavalla, kuinka ovat loman tarpeessa ja aivan loppu.

Tähän samaan käytöskoodiin kuuluu (ponneton) uhoaminen, kuinka pitäisi vaihtaa alaa, mutta vain erittäin harvoin joku oikeasti ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja oikeasti lähtee muihin hommiin.

Ja nekin harvat kananhampaat, jotka sitä yrittävät, palaavat yleen maitojunalla takaisin, kun koulukuplan ulkopuolinen työelämä osoittautuukin liian haastavaksi, eikä ole pitkiä lomia. (Tähän kuuluu nyt huutaa yhteiskuorossa ”opetuksetonta aikaa”)

Opettajien ammattiryhmä profiloituu kamalasti valittavana ihmis- ja ammattiryhmänä. Eli haku- ja koulutusprosessi ammattiin on ainakin onnistuttu hieromaan tuottamaan tasalaatuista tavaraa ulos katajaista kansaamme kasvattamaan ja sivistämään.

T: koulunkäynninohjaaja

Se on aina helppoa arvostella muiden työstä valittamista, kun ei itse tee kyseistä työtä. Yleensä tätä viisastelua saavat kuulla hoitoalalla työskentelevät.

Ylipäätään työstään ei pitäisi valittaa kun sinne on vapaaehtoisesti hakeutunut.

Itse olen vaihtanut muista raskaammista hommista aineenopettajaksi.

Kun tuo vinkuminen opettajan työn raskaudesta alkaa opehuoneessa, totean yleensä, että kannattaisi käydä kokeilemassa muita töitä. Niissä on mm. tulosvastuu ja jos ei töissä tapahdu tarpeeksi, niin joko palkka laskee tai ehkä tule ollenkaan tai tulee kenkää. On myös aloja, joissa todellakin pitää tienata omat palkkarahat. Ja jos lomaa pitää, se on oma valinta, mutta siltä ajalta ei kukaan maksa mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien eetokseen kuuluu jatkuva valitus kuormituksesta, kiireestä ja pienestä palkasta. Se on mielenkiintoista seurattavaa, kuinka tuoreet, vähäistä intoakin osoittavat opettajantaimet saadaan imaistua mukaan siihen joukkopsykoosiin ja jo joululoman alla vinkuvat samalla tavalla, kuinka ovat loman tarpeessa ja aivan loppu.

Tähän samaan käytöskoodiin kuuluu (ponneton) uhoaminen, kuinka pitäisi vaihtaa alaa, mutta vain erittäin harvoin joku oikeasti ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja oikeasti lähtee muihin hommiin.

Ja nekin harvat kananhampaat, jotka sitä yrittävät, palaavat yleen maitojunalla takaisin, kun koulukuplan ulkopuolinen työelämä osoittautuukin liian haastavaksi, eikä ole pitkiä lomia. (Tähän kuuluu nyt huutaa yhteiskuorossa ”opetuksetonta aikaa”)

Opettajien ammattiryhmä profiloituu kamalasti valittavana ihmis- ja ammattiryhmänä. Eli haku- ja koulutusprosessi ammattiin on ainakin onnistuttu hieromaan tuottamaan tasalaatuista tavaraa ulos katajaista kansaamme kasvattamaan ja sivistämään.

T: koulunkäynninohjaaja

Se on aina helppoa arvostella muiden työstä valittamista, kun ei itse tee kyseistä työtä. Yleensä tätä viisastelua saavat kuulla hoitoalalla työskentelevät.

Ylipäätään työstään ei pitäisi valittaa kun sinne on vapaaehtoisesti hakeutunut.

Itse olen vaihtanut muista raskaammista hommista aineenopettajaksi.

Kun tuo vinkuminen opettajan työn raskaudesta alkaa opehuoneessa, totean yleensä, että kannattaisi käydä kokeilemassa muita töitä. Niissä on mm. tulosvastuu ja jos ei töissä tapahdu tarpeeksi, niin joko palkka laskee tai ehkä tule ollenkaan tai tulee kenkää. On myös aloja, joissa todellakin pitää tienata omat palkkarahat. Ja jos lomaa pitää, se on oma valinta, mutta siltä ajalta ei kukaan maksa mitään

Voisin veikata ettet ole pidetty henkilö opehuoneessa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien eetokseen kuuluu jatkuva valitus kuormituksesta, kiireestä ja pienestä palkasta. Se on mielenkiintoista seurattavaa, kuinka tuoreet, vähäistä intoakin osoittavat opettajantaimet saadaan imaistua mukaan siihen joukkopsykoosiin ja jo joululoman alla vinkuvat samalla tavalla, kuinka ovat loman tarpeessa ja aivan loppu.

Tähän samaan käytöskoodiin kuuluu (ponneton) uhoaminen, kuinka pitäisi vaihtaa alaa, mutta vain erittäin harvoin joku oikeasti ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja oikeasti lähtee muihin hommiin.

Ja nekin harvat kananhampaat, jotka sitä yrittävät, palaavat yleen maitojunalla takaisin, kun koulukuplan ulkopuolinen työelämä osoittautuukin liian haastavaksi, eikä ole pitkiä lomia. (Tähän kuuluu nyt huutaa yhteiskuorossa ”opetuksetonta aikaa”)

Opettajien ammattiryhmä profiloituu kamalasti valittavana ihmis- ja ammattiryhmänä. Eli haku- ja koulutusprosessi ammattiin on ainakin onnistuttu hieromaan tuottamaan tasalaatuista tavaraa ulos katajaista kansaamme kasvattamaan ja sivistämään.

T: koulunkäynninohjaaja

Se on aina helppoa arvostella muiden työstä valittamista, kun ei itse tee kyseistä työtä. Yleensä tätä viisastelua saavat kuulla hoitoalalla työskentelevät.

Ylipäätään työstään ei pitäisi valittaa kun sinne on vapaaehtoisesti hakeutunut.

Itse olen vaihtanut muista raskaammista hommista aineenopettajaksi.

Kun tuo vinkuminen opettajan työn raskaudesta alkaa opehuoneessa, totean yleensä, että kannattaisi käydä kokeilemassa muita töitä. Niissä on mm. tulosvastuu ja jos ei töissä tapahdu tarpeeksi, niin joko palkka laskee tai ehkä tule ollenkaan tai tulee kenkää. On myös aloja, joissa todellakin pitää tienata omat palkkarahat. Ja jos lomaa pitää, se on oma valinta, mutta siltä ajalta ei kukaan maksa mitään

Voisin veikata ettet ole pidetty henkilö opehuoneessa...

Opehuoneissa ei todellakaan ole sijaa totuudenpuhujille.

Pikkusieviä hienostelijoita kaikki, joille koko elämä on vain positiivista pedagogiikkaa.

”Hyvä Mattinieriälissu, että löit vain kerran kasvoihin ja loput tähtäsit kylkiin”

”Ei haittaa, että läksyt on tekemättä kahdelta kuukaudelta, pääasia, että et kuormitu liikaa vapaa-ajalla”

Mmmm

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon lukion open palkkaan kommentoin, että peruspalkka on 3148,58€. Mulla on yhtä vaille täydet ikälisät ja ne on 733,48€. Kunhan parin vuoden päästä saan viimeisen ikälisän (20v), on palkka se nelisen tonnia + ylitunnit, muut korvaukset jne.

Palkan suhteen on huomioitava lukiokerroin 1,1. Jos opetusvelvollisuuteni on 20 ja opetan 20 kurssia, minulla onkin 2 ylikurssia, sillä kertoimella palkanmaksun perusteeksi tulee 22.

Eli palkkasi on noin 4000 e / kk.

Miksi se pitää esittää noin monimutkaisesti: peruspalkka ja lisät ja ikälisät? Kokonaissumma on se, mikä kiinnostaa ihmisiä.

Jep, niin on enkä ole muuta väittänytkään. Piti vastata edellisellä sivulla olleeseen kommenttiin, jossa sanottiin näin:

//20v opettanut saa käsittääkseni täydet ikälisät. Ei puhettakaan, että kk-palkka olisi 4 tonnia, tiedän sen lukion lehtorina.//

Ja muuten, hoitoalan ihmisethän ilmoittavat aina vain peruspalkkansa ja itkevät kun se on niin surkea. Heidän mukaansa lisät eivät ole palkkaa. Mun mielestä on ja kokonaissumma ratkaisee. Tässä halusin vain tuoda esiin mistä se n. 4000€ palkka koostuu. Itse saan huomattavasti enemmän, sillä mulla on ylitunteja ja pari muuta tehtävää, mm. ryhmänohjaus, joista maksetaan erikseen.

Voiko opettajan ammatissa toimia näin yksinkertaisia henkilöitä??

Ymmärrän hyvin jos sinäkin valitat erikseen maksettavista lisätöistä kun olet uuden vuoden aaton, joulun ja juhannuksen töissä erilläsi perheestä. Häpeä🤨

Vaihdoin sosionomin työhön. Kannatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin vaihtaa vaikka mihin, satoihin paikkoihin, mutta eivät ottaneet. Nyt olen ollut työtön muutaman vuoden. Pännii lukea näitä onnistuneita alanvaihtajia eli sitä, että joillakin on jopa valinnanvaraa.

 

Tunnen sellaisiakin opettajia, jotka ovat ensin vaihtaneet pois opettajan hommista. Sitten palanneet takaisin, koska huomanneet että muualla joutuu tekemään töitäkin.

Tai siis huomanneet, että muuallakin joutuu tekemään töitä.

Ovat huomanneet, että on helpompi kuitenkin tehdä sitä työtä, johon on koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut opettajana sekä yläkoulussa että lukiossa. Yläkoulu on paljon mukavampi työpaikkana. Oppilaat on suorastaan viihdyttäviä ja aina saa nauraa (päivissä paljon huumoria) toisin kuin nyrpeiden lukiolaisten kanssa. Amikseen voisin mennä, sinne menee se hauskin aines. Ongelma on vaan, että sinne menee myös ne superhaastavat.

Minulle raskainta on kuitenkin kaikenlaiset typerät ohjeet. Juuri aiemmin mainittu oman järjen käyttö on kiellettyä monissa tilanteissa. Esimerkiksi: Palataan urheilupäivästä koululle 13:30. Oppilaita ei saa päästää kotiin ennen kuin 14:00. Siis 30min istutaan luokissa hikisenä, urheilukamppeissa ja katsotaan Youtube-videoita. Oppilaat ihmettelee, miksei voida lähteä pois. Mikä järki tässä? Vastaan suoraan, että ei tässä olekaan järkeä, mutta ylhäältä on sanottu, että pitää olla klo 14 saakka ja se on sen takia, ettei meillä opeilla olisi liian lyhyt päivä.

13 yläpeukkua ja 0 alapeukkua on tullut tälle ajatukselle, ettei oppilaita saa päästää aiemmin kotiin siksi, ettei opeilla ollsi liian lyhyt päivä. Eli ilmeisesti täällä on aika vahva konsensus siitä, että koulu on olemassa opettajia eikä oppilaita varten.

Entisenä koulukiusattuna kuljetusoppilaana sanoisin, että joillekin tämä puolituntinen voi olla jopa turvallisuutta uhkaava asia, vaikka ope toki miettii ensisijaisesti sitä, että kyse on hänen kiusaamisestaan.

Mun setä valmistui nuorena 1970-luvulla luokanopettajaksi ja 1980-luvulla opiskeli vähän lisääja alkoi työskennellä erityisopettajana. Toki siihen aikaan varmaan se työ ollut helpompaa kuin nykyaikana...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran yläkoulun joryssä vuoden hommissa. Se työ tilkitsi jokaisen ylimääräisen ajan viikosta, jota ei ollut muutenkaan juuri annettavaksi. Muistan pari kertaa juosseeni välitunnilla paikasta a paikkaan b, jotta ehtisin hoitaa jonkin homman alta pois. No, siitä sain kuitenkin korvausta ehkä 40-60€/kk. Naureskeltiin, että monella työpaikalla akateeminen ihminen ei vielä edes aivastaisi tuosta hinnasta :). Mutta en siis vihaa työtäni koulussa. Pidän tosiaan siitä, että kaikenlaista saa tehdä nopeassa ja muuttuvassa tahdissa. Monesti vaan menee överiksi. 

 

Näin akateemisena ihmisenä voin kertoa, että aika harvalla työpaikalla tarvitsee maksaa työntekijälle lisää liksaa jotta saisi hänet liikahtamaan. Kyllä se on ihan könttähinnalla myyty se työpanos, ja työnantaja päättää, kuinka työaika käytetään.

Opettajien ongelma on se, etteivät he ole suostuneet siihen, että heidän viikkotyöaikansa määriteltäisiin. Muilla aloilla voi osottaa pomolleen, ettei ehdi tehdä hommiaan 37,5 viikkotyötunnissa ja silloin saa joko ylityökorvaukset tai sitten hommia delegoidaan eri tavalla.  Toki aina on nyhveröitä, jotka eivät osaa pitää oikeuksistaan kiinni, mutta näin pääpiirteissään.

Toki opettajalla on vuodessa noin kuukauden verran enemmän lomia kuin tavallisella palkansaajalla. Jos nämä jyvitetään viikkotyötunteihin liukuma-ajatuksella, niin silloin opettajan pitäisi tehdä noin tunnin pidempää työpäivää kuin muiden palkansaajien.

151, miksi pitäisi olla suosittu henkilö opettajanhuoneessa?

Opetustyö on enimmäkseen yksilötyötä, joten tiimityöskentely ei ole välttämätöntä työssä menestymiseksi.

Omilta kouluajoiltani muistan, että parhaat opettajat nimenomaan karttoivat opettajanhuonetta ja hörppivåt kahvinsa luokassa. Näin elämänkokemuksen myötä olen ymmärtänyt, että he olivat fiksumpia ja positiivisempia kuin vertaisryhmänsä.