Lue keskustelun säännöt.
Ateistiperheen lapsi riparille
22.07.2021 |
Tyttäremme haluaa mennä ensi vuonna riparille, koska kaikki muutkin menevät. Itse toivoimme kovin, että hän ei sinne menisi, mutta ryhmäpaine on kova ja vaikuttaa sellaiseen ihmiseen, joka haluaa olla kuin muut.
Ilmoitin siis tyttärellemme, että hän saa mennä riparille jos tahtoo, hänen elämänsä kuitenkin kyseessä, mutta mitään juhlia emme järjestä eikä hän saa siitä rahaa eikä lahjoja. Meille kun riparin suorittaminen ei merkitse mitään (emme mieheni kanssa kumpikaan ole käynyt riparia). Tyttö oli ok asian kanssa. Nyt haluan kuulla, mitä te muut olette tästä ratkaisusta mieltä?
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että annoitte hänen mennä. Moni asia maailmassa on lopulta uskon asia. Eikä ole huono juttu uskoa johonkin, joka antaa toivoa tulevasta.
On se huono juttu. Jää hyvä elämä elämättä, kun luulee, että se jatkuu jossakin taivaan autuudessa.
Siis millä tavalla elämättä?
Onko mielikuvitusolennon pelossa muka hyvä elää?
Tuo nyt ei ollut mikään vastaus. Oletko edes kykenevä vastaamaan tuohon?
Oli se. Rationaalinen ihminen ei tarvitse mielikuvitusolennon lupausta tuonpuoleisesta palkkiosta tai uhkausta helvetin tulesta elääkseen hyvän elämän.
Et vastannut mitään siihen, miten muka hyvä elämä (mitä se ikinä sitten onkin) jäisi muka elämättä. Nyt huomaan, ettei sinusta ole edes perustelemaan väitettäsi.
Pelossa eläminen ei ole hyvää elämää. Ymmärrätkö, kultaseni? Ihmiseltä puuttuu vapaus, jos asetetaan ehtoja. Kristinuskossa on ehto. Jos et usko, niin joudut helvettiin.
Ehtoja meillä on kaikilla, oli uskossa tai ei. Ehdot kuuluvat elämään hyvin kiinteästi.
Ja toivossa ja toivossa eläminen ei tarkoita pelossa elämistä, ei tietenkään. Minusta on julmaa ja itsekästä, että jotkut haluaisivat kieltää toisilta uskon ja toivon, ja ihan vain vetoamalla johonkin pelossa elämiseen. Eihän siinä ole mitään järkeä! Ilman uskoa Jumala toki voi tuntua pelottavalta, mutta uskossa oleva saa luottaa Jeesuksen sovitustyöhön. Se tuntui rauhan elämään, ei pelkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että annoitte hänen mennä. Moni asia maailmassa on lopulta uskon asia. Eikä ole huono juttu uskoa johonkin, joka antaa toivoa tulevasta.
On se huono juttu. Jää hyvä elämä elämättä, kun luulee, että se jatkuu jossakin taivaan autuudessa.
Siis millä tavalla elämättä?
Onko mielikuvitusolennon pelossa muka hyvä elää?
Tuo nyt ei ollut mikään vastaus. Oletko edes kykenevä vastaamaan tuohon?
Oli se. Rationaalinen ihminen ei tarvitse mielikuvitusolennon lupausta tuonpuoleisesta palkkiosta tai uhkausta helvetin tulesta elääkseen hyvän elämän.
Et vastannut mitään siihen, miten muka hyvä elämä (mitä se ikinä sitten onkin) jäisi muka elämättä. Nyt huomaan, ettei sinusta ole edes perustelemaan väitettäsi.
Pelossa eläminen ei ole hyvää elämää. Ymmärrätkö, kultaseni? Ihmiseltä puuttuu vapaus, jos asetetaan ehtoja. Kristinuskossa on ehto. Jos et usko, niin joudut helvettiin.
Ehtoja meillä on kaikilla, oli uskossa tai ei. Ehdot kuuluvat elämään hyvin kiinteästi.
Ja toivossa ja toivossa eläminen ei tarkoita pelossa elämistä, ei tietenkään. Minusta on julmaa ja itsekästä, että jotkut haluaisivat kieltää toisilta uskon ja toivon, ja ihan vain vetoamalla johonkin pelossa elämiseen. Eihän siinä ole mitään järkeä! Ilman uskoa Jumala toki voi tuntua pelottavalta, mutta uskossa oleva saa luottaa Jeesuksen sovitustyöhön. Se tuntui rauhan elämään, ei pelkoa.
"Ja toivossa ja toivossa eläminen "
Siis uskossa ja toivossa eläminen...
Minusta tuon ikäinen saa kyllä tehdän uskonratkaisunsa itse, vanhemmistaan piittaamatta.
Meillä mies on ateisti ja minä olen uskova, joskin jo pitkään ollut sellaisessa eksynyt lammas -vaiheessa, että usko ei näy päällepäin mitenkään. Mutta kun on sen uskon saanut, niin eihän se ihmisestä pois lähde. Minä toivoin, että tytär kävisi rippikoulun, häntä ei niinkään kiinnostanut. Löysin sitten Kreikassa pidettävän riparin, jolle hän lähti ihan innoissaan ja oli kyllä mieluisa kokemus hänelle. Ei siellä pappi kuitenkaan niin väkevästi saarnannut, että tyttö olisi tullut uskoon. Joten ei mennyt sitten kasteelle eikä pidetty juhlia. Käytiin kuitenkin katsomassa toisten konfirmaatio ja sen jälkeen mentiin perheen kesken syömään hienosti, kun oltiin kuitenkin juhlavaatteisiin tälläydytty.
En ollut itsekään tuon ikäisenä vielä Jeesuksesta kiinnostunut, tulin vasta 23-vuotiaana uskoon. Halusin kuitenkin että tyttö oppii kristinuskon perusasiat ja tuo oli ihan toimiva ratkaisu, joka sopi kaikille. Olisin antanut hänen mennä Protu-leirillekin, jos olisi halunnut, vaikka itse niitä karsastankin.
Lapset kulkevat omia teitään ja vaikka vanhemmat yrittäisivät parhaansa, niin lapset kuitenkin tekevät omat päätöksensä. Minäkin olen äitinä tehnyt parhaani, mutta siitä huolimatta tyttö on äänestänyt demareita o_O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että annoitte hänen mennä. Moni asia maailmassa on lopulta uskon asia. Eikä ole huono juttu uskoa johonkin, joka antaa toivoa tulevasta.
On se huono juttu. Jää hyvä elämä elämättä, kun luulee, että se jatkuu jossakin taivaan autuudessa.
Siis millä tavalla elämättä?
Onko mielikuvitusolennon pelossa muka hyvä elää?
Tuo nyt ei ollut mikään vastaus. Oletko edes kykenevä vastaamaan tuohon?
Oli se. Rationaalinen ihminen ei tarvitse mielikuvitusolennon lupausta tuonpuoleisesta palkkiosta tai uhkausta helvetin tulesta elääkseen hyvän elämän.
Et vastannut mitään siihen, miten muka hyvä elämä (mitä se ikinä sitten onkin) jäisi muka elämättä. Nyt huomaan, ettei sinusta ole edes perustelemaan väitettäsi.
Pelossa eläminen ei ole hyvää elämää. Ymmärrätkö, kultaseni? Ihmiseltä puuttuu vapaus, jos asetetaan ehtoja. Kristinuskossa on ehto. Jos et usko, niin joudut helvettiin.
Ehtoja meillä on kaikilla, oli uskossa tai ei. Ehdot kuuluvat elämään hyvin kiinteästi.
Ja toivossa ja toivossa eläminen ei tarkoita pelossa elämistä, ei tietenkään. Minusta on julmaa ja itsekästä, että jotkut haluaisivat kieltää toisilta uskon ja toivon, ja ihan vain vetoamalla johonkin pelossa elämiseen. Eihän siinä ole mitään järkeä! Ilman uskoa Jumala toki voi tuntua pelottavalta, mutta uskossa oleva saa luottaa Jeesuksen sovitustyöhön. Se tuntui rauhan elämään, ei pelkoa.
Ei kukaan kiellä sinua uskomasta mihinkään. Mutta kritisoida voi esimerkiksi tapoja, joilla ihmisille pikkulapsesta asti syötetään perusteetonta pronssikauden nuotiotarinoista alkunsa saanutta maailmanselityssoopaa vielä nykyaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa hän liittyy seurakuntaan?
Ei tarvii liittyä, riparileirin voi käydä ilman kastetta ja konfirmaatiota.
Mun tyttö teki juuri näin ja itselleni yllätykseksi hän sai kuitenkin sellaisen todistuksen, joka oikeuttaa menemään kirkossa naimisiin. Olin jotenkin luullut, että siihen vähintään kaste vaaditaan, mutta rippikoulun käyminen näköjään riitti. Tämä nyt ei ole kaikille mitenkään merkityksellistä, mutta tiedoksi niille, joita kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että annoitte hänen mennä. Moni asia maailmassa on lopulta uskon asia. Eikä ole huono juttu uskoa johonkin, joka antaa toivoa tulevasta.
On se huono juttu. Jää hyvä elämä elämättä, kun luulee, että se jatkuu jossakin taivaan autuudessa.
Siis millä tavalla elämättä?
Onko mielikuvitusolennon pelossa muka hyvä elää?
Tuo nyt ei ollut mikään vastaus. Oletko edes kykenevä vastaamaan tuohon?
Oli se. Rationaalinen ihminen ei tarvitse mielikuvitusolennon lupausta tuonpuoleisesta palkkiosta tai uhkausta helvetin tulesta elääkseen hyvän elämän.
Et vastannut mitään siihen, miten muka hyvä elämä (mitä se ikinä sitten onkin) jäisi muka elämättä. Nyt huomaan, ettei sinusta ole edes perustelemaan väitettäsi.
Pelossa eläminen ei ole hyvää elämää. Ymmärrätkö, kultaseni? Ihmiseltä puuttuu vapaus, jos asetetaan ehtoja. Kristinuskossa on ehto. Jos et usko, niin joudut helvettiin.
Ehtoja meillä on kaikilla, oli uskossa tai ei. Ehdot kuuluvat elämään hyvin kiinteästi.
Ja toivossa ja toivossa eläminen ei tarkoita pelossa elämistä, ei tietenkään. Minusta on julmaa ja itsekästä, että jotkut haluaisivat kieltää toisilta uskon ja toivon, ja ihan vain vetoamalla johonkin pelossa elämiseen. Eihän siinä ole mitään järkeä! Ilman uskoa Jumala toki voi tuntua pelottavalta, mutta uskossa oleva saa luottaa Jeesuksen sovitustyöhön. Se tuntui rauhan elämään, ei pelkoa.
Ei kukaan kiellä sinua uskomasta mihinkään. Mutta kritisoida voi esimerkiksi tapoja, joilla ihmisille pikkulapsesta asti syötetään perusteetonta pronssikauden nuotiotarinoista alkunsa saanutta maailmanselityssoopaa vielä nykyaikana.
No ei minulta, mutta näköjään lapsiltaan ja nuorilta kieltäisi.
Tuossa aiemmin nyt ei ollut varsinaisesti kyse tapojen kritisoimisesta, vaan väitettiin perusteetta, että usko aiheuttaisi automaattisesti pelossa elämistä. Minusta siinä on iso ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani eivät päästäneet mua ala-asteella helluntaiseurakunnan kesäleirille vaikka itkua väänsin ja rukoilin. Parhaat kaverit oli kaikki menossa (sekä helluntaiseurakuntaan kuuluvia että ei-uskovaisia) ja tuntui todella epäreilulta. Kävivät sitten joka vuosi koska siellä oli niin kivaa ja itse jouduin jäämään kotiin. Jokainen noista neljästä kaveristani on nyt helluntaiseurakunnan jäseniä ja vakaita kristittyjä. Itse olen ateisti ja kiitollinen siitä, että äitini piti päänsä eikä päästänyt minua leirille sellaisessa iässä jossa minun uskontokasvatukseen olisi ollut helpointa vaikuttaa. Äitini siis on kristitty ja kuuluu kirkkoon (itse erosin teininä kirkosta ja olen aina kokenut olevani ateisti). Äiti antoi minun aina itse löytää tieni uskontoasioissa. Kävin omasta halusta riparin eikä se muuttanut minua uskonnolliseksi. Kävin myös uskonnontunneilla, sama homma. Koen uskonnosta oppimisen yleissivistävänä vaikkei siihen uskoisikaan.
Minun äitini taas ilmoitti minut helluntaiseurakunnan leirille minun ollessani 12-vuitias ihan vain saadakseen olla rauhassa kesälomalla! Perheemme ei ole millään muotoa uskonnollinen. Äitini yksi tuttava on helluntailainen, ja varmaankin sitä kautta äiti oli saanut tiedon leiristä. Leiri oli ilmainen, toisin kuin kunnan järjestämät leirit. Äitini on hyvin nuuka rahojen suhteen, mikä varmaan vaikutti myös äidin ratkaisuun.
Leiri oli traumaattinen kokemus. Helluntaiseurakunnan jumalanpalvelus aggressiivisesti messuavine pappeineen, kielillä puhumisineen sekä kaatumisineen oli pelottava. Jotkut nuoret halusivat myös rukoilla puolestani. Minut vietiin pieneen suljettuun tilaan ja päästäni sekä hartioistani otettiin kiinni ja rukoiltiin äänekkäästi. "Päärukoilija" puhui etsikkoajasta ja painosti minua kääntymään uskoon. Näin leiristä painajaisia pitkään jälkeenpäin, enkä vielä aikuisenakaan osaa suhtautua neutraalisti karismaattisten liikkeiden jäseniin.
Näillä nyt ei ole mitään tekemistä rippileirien kanssa.
Kaikki ne on samanlaisia käännytysleirejä
Ei ole pelkoa käännytyksestä ainakaan luterilaisen kirkon järjestämällä leirillä. Harva pappi siellä on itsekään uskossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä38452 kirjoitti:
Meidän poika tuli juuri rippileiriltä ja mukana oli kolme nuorta, jotka eivät kuuluneet kirkkoon. Olivat siis mukana hengailemassa.
Mitä oikein tarkoitat tällä? Suomessahan kirkon jäseneksi pakkoliitetään vauvoja, jotka eivät mitenkään päin pysty asiasta tahtoaan ilmaisemaan. Usein edes vanhemmat eivät ole uskossa, vaan kaste pidetään tavan vuoksi (ja lahjojen toivossa!). Kummejakaan ei valita sillä mielellä, kellä olisi parhaimmat eväät kristillisen kasvatuksen antamiseen, vaan parhaat ehdokkaat ovat hyvätuloisia, koska kummitkin nähdään lahja-automaatteina, joita parhaan mukaan yritetään vuosittain lypsää syntymäpäivän ja joulun yhteydessä.
Ovatko nämä vauvoina kirkkoon liitetyt nuoret jotenkin ansioituneempia olemaan rippileirillä kuin se nuori, joka on saanut kasvaa uskonnollisen vapauden ilmapiirissä ja jonka vanhemmat ovat suoneet hänelle sen, että hän voi itse päättää kirkon jäsenyydestä sitten kun tulee siihen ikään, että pystyy tällaisen ratkaisun tekemään?
Rippileirit on kaikille avoimia. Niillekin, joita ei ole jo vauvana kahlittu kirkon jäseniksi. Niille, jotka vielä etsivät ja miettivät. Sinne leirille voi ihan mennä tutustumaan kristinuskoon. Ja jos kokee sen omakseen, voi leirillä saada kasteen ja osallistua leirin jälkeen konfirmaatioon.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt miksi niin moni ei-uskovainen haluaa naimisiin kirkossa. Itsekin olin aiemmin samanlainen. Roikuin väkisin kirkossa JOS joskus menisin kirkossa naimisiin. Kaverin häissä 30-vuotiaana tajusin, että koko seremonian ajan pyörittelin silmiäni ja koin jotenkin koko sen uskonnollisen osan tosi teennäiseksi. Että nyt jumala siunaa tämän parin ja jumalan edessä ollaan aviopari jne. Samalla tajusin, että miksi ihmeessä haluaisin itse tuohon tilanteeseen jos menen naimisiin? Erosin seuraavana päivänä kirkosta enkä ole katunut. Menin siitä pari vuotta sitten naimisiin niin, että maistraatin virkamies vihki meidät juhlapaikalla. Ihan samalla tavalla sain kävellä käytävää pitkin "alttarille" jossa sulhanen odotti, samalla tavalla ystävät ja perheet oli molemmin puolin meitä juhlistamassa. Ainoa mikä puuttui oli se jumalasta puhuminen, johon en alun perinkään kirkkoon kuulumisesta huolimatta uskonut. Jos ihmiset vaan tajuaisivat että sen saman fiiliksen ja "alttarille kävelyn hienossa salissa/tilassa" joka varmasti on suurimmalla osalla syy kirkkovihkimiseen, on mahdollista saavuttaa myös ihan ilman sitä kirkkoa.
Itsekin uskovana koen hyvin vieraiksi nämä tapauskovaisten kirkkohäät. Kun ei ihmiset usko, niin teatteriahan se on, ja vaivaannuttavaa. Olen ollut myös uskovien häissä ja niissä on ihan eri meinkinki. Siellä on pappi uskossa, hääpari uskossa, valtaosa vieraista uskossa ja ihmisillä hyvä fiilis, kun uskovat ovat löytäneet toisensa ja pyytävät liitolleen Jumalan siunausta ja lähimmäisten rukouksia.
Hautajaiset ovat ehkä ainoa kirkollinen tilaisuus, joka sopii minusta myös niille, jotka eivät usko. Siellä saatetaan vainaja haudan lepoon ja jokainen voi tykönään miettiä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Ei tarvitse esittää, että juu kyllä kasvatamme tämän lapsen kristillisesti tai että juu vannomme ikuista rakkautta Jumalan edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti tutustutte yhdessä Protu-leireihin.
Useimmille nuorille hieno kokemus, leirielämää ja keskusteluja sallivassa ja lämpimässä ilmapiirissä.
Haluaa viettää aikaa kaverien kanssa ja saada yhteisen kokemuksen. Minusta ihan ok. Kokisin outona jos lapseni haluaisi liittyä kirkkoon, mutta tukisin myös sitä päätöstä. Elämänkatsomusasiat on jokaisen henkilökohtaisia kuitenkin.
T: ateisti ja teinin äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas lapsiraukalle osunut kusipäiset vanhemmat. Toivottavasti pistää välit poikki kun täyttää 18v. Voitte sitten keskenänne keskittyä teille merkityksellisiin asioihin.
Olet ap kuvottava.
Voi hyvänen aika. Jos tän kirjoittajalla olis lasinen pää, niin näkis kun kusi lainehtii.
Toivottavasti hän ei ole lisääntynyt.
Vierailija kirjoitti:
No vautsi, aikamoisia vanhempia. Asia on tytölle tärkeä niin sitten pit tunkea omaa uskonnottomuuttaan ja pilata toisen tunnelma. Onnee vaan valitsemallanne uralla. Varmaan lukot vaihtuu ja jätetään perinnöttömäksi jos seuraavaksi lapsi ei suostu valitsemaan vanhempien mieleistä ammattia itselleen.
No vautsivau vaan sullekin. Toivottavasti et ole lisääntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas lapsiraukalle osunut kusipäiset vanhemmat. Toivottavasti pistää välit poikki kun täyttää 18v. Voitte sitten keskenänne keskittyä teille merkityksellisiin asioihin.
Olet ap kuvottava.
Voi hyvänen aika. Jos tän kirjoittajalla olis lasinen pää, niin näkis kun kusi lainehtii.
Toivottavasti hän ei ole lisääntynyt.
Kyllä se on aapee jolla on kusta päässään. Törkeää vähätellä ja mitätöidä teinin omia maailmankatsomuksellisia näkemyksiä ja niihin liittyviä juhlia.
Mun vanhemmat on ateisteja eivätkä kuulu kirkkoon, mutta järjestivät mulle isot juhlat kun pääsin ripiltä. Taas muistaa olla kiitollinen ettei itselle osunut aapeen kaltaisia itsekkäitä mulkkuja vanhemmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap, näistä kommenteista paistaa taas läpi se uskovaisten kuuluisa lähimmäisenrakkaus. Tai oikeastaan miten se unohtuu heti kun se toinen ei usko samalla tavalla.
Ehkä kommentoijat ovat evlutteja, jotka kuuluvat kirkkoon koska heidät on siihen vauvana liitetty. Ja koska heidän suvussa niin on ollut tapana. Ei sen kummempaa "uskovaisuutta" liene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että annoitte hänen mennä. Moni asia maailmassa on lopulta uskon asia. Eikä ole huono juttu uskoa johonkin, joka antaa toivoa tulevasta.
On se huono juttu. Jää hyvä elämä elämättä, kun luulee, että se jatkuu jossakin taivaan autuudessa.
Siis millä tavalla elämättä?
Onko mielikuvitusolennon pelossa muka hyvä elää?
Tuo nyt ei ollut mikään vastaus. Oletko edes kykenevä vastaamaan tuohon?
Oli se. Rationaalinen ihminen ei tarvitse mielikuvitusolennon lupausta tuonpuoleisesta palkkiosta tai uhkausta helvetin tulesta elääkseen hyvän elämän.
Et vastannut mitään siihen, miten muka hyvä elämä (mitä se ikinä sitten onkin) jäisi muka elämättä. Nyt huomaan, ettei sinusta ole edes perustelemaan väitettäsi.
Pelossa eläminen ei ole hyvää elämää. Ymmärrätkö, kultaseni? Ihmiseltä puuttuu vapaus, jos asetetaan ehtoja. Kristinuskossa on ehto. Jos et usko, niin joudut helvettiin.
Ehtoja meillä on kaikilla, oli uskossa tai ei. Ehdot kuuluvat elämään hyvin kiinteästi.
Ja toivossa ja toivossa eläminen ei tarkoita pelossa elämistä, ei tietenkään. Minusta on julmaa ja itsekästä, että jotkut haluaisivat kieltää toisilta uskon ja toivon, ja ihan vain vetoamalla johonkin pelossa elämiseen. Eihän siinä ole mitään järkeä! Ilman uskoa Jumala toki voi tuntua pelottavalta, mutta uskossa oleva saa luottaa Jeesuksen sovitustyöhön. Se tuntui rauhan elämään, ei pelkoa.
Ei kukaan kiellä sinua uskomasta mihinkään. Mutta kritisoida voi esimerkiksi tapoja, joilla ihmisille pikkulapsesta asti syötetään perusteetonta pronssikauden nuotiotarinoista alkunsa saanutta maailmanselityssoopaa vielä nykyaikana.
No ei minulta, mutta näköjään lapsiltaan ja nuorilta kieltäisi.
Tuossa aiemmin nyt ei ollut varsinaisesti kyse tapojen kritisoimisesta, vaan väitettiin perusteetta, että usko aiheuttaisi automaattisesti pelossa elämistä. Minusta siinä on iso ero.
Sinä kuule silmää räpäyttämättä kieltäisit lapseltasi islaminopetuksen koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että annoitte hänen mennä. Moni asia maailmassa on lopulta uskon asia. Eikä ole huono juttu uskoa johonkin, joka antaa toivoa tulevasta.
On se huono juttu. Jää hyvä elämä elämättä, kun luulee, että se jatkuu jossakin taivaan autuudessa.
Siis millä tavalla elämättä?
Onko mielikuvitusolennon pelossa muka hyvä elää?
Tuo nyt ei ollut mikään vastaus. Oletko edes kykenevä vastaamaan tuohon?
Oli se. Rationaalinen ihminen ei tarvitse mielikuvitusolennon lupausta tuonpuoleisesta palkkiosta tai uhkausta helvetin tulesta elääkseen hyvän elämän.
Et vastannut mitään siihen, miten muka hyvä elämä (mitä se ikinä sitten onkin) jäisi muka elämättä. Nyt huomaan, ettei sinusta ole edes perustelemaan väitettäsi.
Pelossa eläminen ei ole hyvää elämää. Ymmärrätkö, kultaseni? Ihmiseltä puuttuu vapaus, jos asetetaan ehtoja. Kristinuskossa on ehto. Jos et usko, niin joudut helvettiin.
Ehtoja meillä on kaikilla, oli uskossa tai ei. Ehdot kuuluvat elämään hyvin kiinteästi.
Ja toivossa ja toivossa eläminen ei tarkoita pelossa elämistä, ei tietenkään. Minusta on julmaa ja itsekästä, että jotkut haluaisivat kieltää toisilta uskon ja toivon, ja ihan vain vetoamalla johonkin pelossa elämiseen. Eihän siinä ole mitään järkeä! Ilman uskoa Jumala toki voi tuntua pelottavalta, mutta uskossa oleva saa luottaa Jeesuksen sovitustyöhön. Se tuntui rauhan elämään, ei pelkoa.
Ei kukaan kiellä sinua uskomasta mihinkään. Mutta kritisoida voi esimerkiksi tapoja, joilla ihmisille pikkulapsesta asti syötetään perusteetonta pronssikauden nuotiotarinoista alkunsa saanutta maailmanselityssoopaa vielä nykyaikana.
No ei minulta, mutta näköjään lapsiltaan ja nuorilta kieltäisi.
Tuossa aiemmin nyt ei ollut varsinaisesti kyse tapojen kritisoimisesta, vaan väitettiin perusteetta, että usko aiheuttaisi automaattisesti pelossa elämistä. Minusta siinä on iso ero.Sinä kuule silmää räpäyttämättä kieltäisit lapseltasi islaminopetuksen koulussa.
Äläpä sinä siinä yrittää pestä käsiäsi puhtaaksi vetämällä minua samaan likasankoon ja väittämällä minusta ihan tuulesta temmattuja asioita.
Ilman muuta sallisin islamin opetuksen koulussa osana muuta uskonnon opetusta. Mitä enemmän ihmisillä on tietoa eri uskonnoista ja niiden piirteistä ym, niin sen parempi. Tieto lisää myös ymmärrystä vallitsevasta maailmasta ja erilaisista näkemyksistä.
Olen tutustunut moniin muslimeihin, olen vieraillut moskeijoissa, käynyt islamilaisessa maassa ja lukenut jonkin verran myös Koraania. Joten ole hyvä kerro mihin perustat tuon äskeisen väitteesi.
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt osaa sanoa mikä on oikein ja mikä on väärin. Mutta kerron perheestäni esimerkin. Vanhempani ovat hyvin uskonnollisia ja aktiivisia kirkossa kävijöitä. Itse olen tapaluterilainen ja taidan olla ateisti mutta en halua oikeastaan määritellä itseäni. Kolme lastamme ovat kristityiksi kastettuja, mutta heillä oli vapaus mennä tai olla menemättä rippileirille. Pidän ripille pääsyä ennen kaikkea initaatioriittinä ja kulttuurisidonnaisena tapahtumana vaikka se voi kuulostaa naurettavalta. Lapset on aikuistumisjuhlansa ansainneet ja rippijuhlat meilläkin järjestettiin. Tosin kuopus ilmoitti olevansa uskonnoton ja haluavansa Prometheus-leirille. Silloin juttu oli minullekin uusi ja jouduin vähän tutustumaan aiheeseen. Lapsi kävi riparin ja protun. Nyt tullaan asiaan. Minun yli 70 vuotias syvästi uskonnollinen äiti toi lapselle pienen lahjan ja suuren valkoisen ruusun Protu päättäjäispäivänä "Koska se oli (lapsen nimi)lle tärkeä päivä". Siinä teille mietittävää mitä on rakkaus ja isoäitiys.
Kristityksi EI kasteta. Kristitty on Jeesuksen seuraaja, joksi tullaan ottamalla Jeesus vastaan henkilökohtaisesti Vapahtajaksi. Eli uskoontulo, jonka jälkeen seuraa kaste Jeesuksen esimerkin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatii kyllä erityisen vahvaa uskoa olla uskomatta ettei Jumalaa olekaan. Että kaikki vaan on yhtäkkiä, humpsista vaan ilmestynyt tyhjästä tälle maapallolle, ihmiset ja koko tämä luomakunta. Ja kun darwinin opin kannattajat hourii ihmisen kehittyneen apinasta, niin miksi ihmeellä apina sitten halusi jäädä apinaksi kun siitä olisi voinut tulla kehittyneempi versio itsestään eli ihminen? Ei olisi tarvinnut hyppiä puissa ja popsia banaania ja uhkana vielä joutua häkkiin jossain eläintarhassa. Raamattu sanoo tällaisista uskomattomista ihmisistä näin:" Hullu sanoo sydämessään ettei Jumalaa ole." Kunnioitan tämän tytön päätöstä mennä riparireilille, teini on tehnyt hyvän päätöksen ! Ehkä tytön ystävien vanhemmat järjestävät hänelle jotain komfirmaatiopäivänä, ja jos hänellä on ( viisaampia) sukulaisia niin tyttö voi saada heiltä lahjojakin.
Itse olen aina ollut sitä mieltä, että vain pelokkaat tarvitsevat uskontoa. Kun oma järki ei voi käsittää maailmaa ja sitä että me ollaan joku pikkuriikkinen osa tätä kaikkea, kun se oma pienuus ja turhuus maailmankaikkeudessa tuntuu ylitsepääsemättömän ahdistavalta, silloin käännytään sen uskon puoleen, että joku suurempi voima on jo suunnittellut elämän polun ja kunhan seuraa ohjeita niin tulee pärjäämään elämässä. Uskonnossa ihminen on keskiössä, Jumala luonut ihmisen omana epätäydellisenä kuvanaan. Ateisti taas hyväksyy rohkeasti sen ajatuksen, että ihminen ei todellakaan ole millään mittakaavalla erinomainen tai tärkeä tässä kaikessa.
Uskovaiset ovat ahdistuneita ja tyhmiä, mutta ateistit ovat rohkeita. Voihan se tietysti noinkin olla, mutta musta on jotenkin kummallista, että ateisteista tehdään aina jotain sankareita, jotka ovat älykkäämpiä ja urheampia kuin uskovaiset. Itse olen sitä mieltä, etteivät ateistit hirveästi vaan ajattele elämän turhuutta, vaan he elävät siinä kuplassa, että sillä omalla elämällä olisi jotain merkitystä. Tai jos ap todella olisi sitä mieltä, että ihminen ei ole tärkeä, niin hän ei sekunttiakaan ajattelisi tyttärensä rippileirille menoa, koska se on ihan sama meneekö hän sinne vai ei. Samalla tavalla tyttö joskus kuolee oli hän sitten käynyt riparin tai ei, ja jos elämä loppuu kuolemaan, niin samalla tavalla tiedoton hän on sekä uskovaisena että ateistina.
Tiivistettynä sanoisin, että todelliset ateistit eivät huolehdi maailmasta ja kuolema on heille vapautus kaikesta murheesta.
Olen ateisti, enkä todellakaan koe, että elämä olisi pelkkää murhetta! Päinvastoin, koska omassa ajatusmaailmassa kuoleman jälkeen ei ole mitään, niin elämä on tässä ja nyt ja siitä nautitaan ihan joka päivä. Uskovaiset siellä murheessa vaeltaa ja odottaa kuoleman jälkeistä paratiisia. Itse toivon, ettei lapsi menisi riparille (kyllä se oikeasti aikamoista nuoren mielen painostusta on. Ainakin omani oli ahdistava kokemus), mutta jos haluaa niin toki pääsee.
Ei elämä ole kaikilla pelkkää nautintoa joka päivä. Kiva tietysti, jos sinulla on. Itsestäni on muuten lohdullista ajatella, että kun joku läheinen kuolee, hän ei vain lakkaa olemasta ja haudataan maahan ja se siitä, vaan hän menee taivaaseen, jossa elämä omalla tavallaan jatkuu.
Kukaan ei mene taivaaseen, ellei ole uskossa Jeesukseen.
Pelossa eläminen ei ole hyvää elämää. Ymmärrätkö, kultaseni? Ihmiseltä puuttuu vapaus, jos asetetaan ehtoja. Kristinuskossa on ehto. Jos et usko, niin joudut helvettiin.