Ateistiperheen lapsi riparille

Aarre kirjoitti:

Hienoa, että lapsesi menee riparille. Monilla on leiristä mukavia muistoja jälkeenkinpäin ja ikäistensä kanssa yhdessäoloa. Myös mahdollisuus henkilökohtaisesti pohtia uskon asioita, oma päätöshän sekin on; uskoa tai ei.

Tässä ajassa jokainen uskoo tai ei, lopussa kaikki uskoo. Näin itse ajattelen, myös että se on elämän suurin asia. Ymmärrän, että monille se on yhdentekevää ja kielteistäkin, mutta tehkää kukin oma viisas ratkaisunne uskonne suhteen, koska sen päätöksen kanssa elätte.

Lopussa kaikki uskoo??? Mitä tuo tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa hän liittyy seurakuntaan?

Kasteen yhteydessä, joka annetaan ennen konfirmaatiota.

Myös nuorella on oikeus omaan vakaamukseen ja uskoon.

Myös ateistiperheen lapsella.

Nykyään yhä enemmän nuoret ja nuoret aikuiset haluavat kuulua johonkin uskontokuntaan. Ja haluavat osallistua erilaisiin uskonnollisiin tapahtumiin esim. messuihin ja vapaaehtoistyöhön.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään yhä enemmän nuoret ja nuoret aikuiset haluavat kuulua johonkin uskontokuntaan. Ja haluavat osallistua erilaisiin uskonnollisiin tapahtumiin esim. messuihin ja vapaaehtoistyöhön.

No ei se ainakaan rippikouluun osallistumisena näy. Osallistujamäärät putoavat putoamistaan. Olisko sulla jotain dataa heittää väitteesi tueksi?

Minä en usko mihinkään, vaikka kirkkoon kuulunkin. Tyttäreni meni rippikouluun ja sen myötä hänestä tuli "seurakuntanuori" eli hän viihtyy nuorten illoissa ja toimii isosena. Aluksi vähän häiritsi, kun sai hakea lastaan kirkolta, mutta nopeasti totesin, että parempi se, kuin että joutuisi lastaan jostain sillanalusjengeistä etsimään. Ja kun joskus kysyin uskon asioista, tyttären vastaus oli, että ei heidän porukassaan mitään uskovia ole! Jokainen lapsista saa mennä tai olla menemättä rippikouluun ja sitä päätöstä kunnioitan.

Vierailija kirjoitti:

Aarre kirjoitti:

Hienoa, että lapsesi menee riparille. Monilla on leiristä mukavia muistoja jälkeenkinpäin ja ikäistensä kanssa yhdessäoloa. Myös mahdollisuus henkilökohtaisesti pohtia uskon asioita, oma päätöshän sekin on; uskoa tai ei.

Tässä ajassa jokainen uskoo tai ei, lopussa kaikki uskoo. Näin itse ajattelen, myös että se on elämän suurin asia. Ymmärrän, että monille se on yhdentekevää ja kielteistäkin, mutta tehkää kukin oma viisas ratkaisunne uskonne suhteen, koska sen päätöksen kanssa elätte.

Lopussa kaikki uskoo??? Mitä tuo tarkoittaa?

Usein kuolinvuoteella. Useimmat haluavat keskustella papin tai muun kirkon edustajan kanssa, saada ehtoollisen tai kirkollisen siunauksen kun elämä on päättymässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään yhä enemmän nuoret ja nuoret aikuiset haluavat kuulua johonkin uskontokuntaan. Ja haluavat osallistua erilaisiin uskonnollisiin tapahtumiin esim. messuihin ja vapaaehtoistyöhön.

No ei se ainakaan rippikouluun osallistumisena näy. Osallistujamäärät putoavat putoamistaan. Olisko sulla jotain dataa heittää väitteesi tueksi?

Lähde kiitos.

Jossakin seurakunnissa rippikouluun ja leireihin osallistuminen on yli 100% kirkon jäsenistä, joka selittyy kirkkoon kuulumattomien perheiden lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Jee Jee sus siunakkoon kirjoitti:

Tottakai tyttö saa mennä jos haluaa. Ei ole vanhempien oikeus päättää lastensa uskonnosta, vaikka itse uskovat tai eivät usko. Tytölle varmasti tulee kivoja uusia kavereita ja hauska leiri edessä kaikinpuolin.

Uskonto ei liittynyt omalta osaltani leireilyyn muuten kuin pakollisissa kokeissa ja tehtävissä, jotka nekin ovat aika minimissä ja kevyitä.  Rippileiri ei muuttanut minua mitenkään "uskovaiseksi" .  Siellähän saa yleensä hyvää ruokaa, uida, nauttia ja mellastaa ja muutenkin viettää mukavaa kesäaikaa kivalla paikalla mukavien uusien sekä olemassaolevien kavereiden seurassa.  Eli ei niin tiukkapipoista touhua kun jotkut luulevat. Itselläni kaikki uskontohömppä unohtui samalla kertaa kun rippilahjat annettiin.

Rippikoulun ja etenkin rippileirin tarkoitus on kylläkin saada otollisessa iässä olevista mahdollisimman moni tulemaan uskoon tai iemttyä seurakunnan toimintaan mukaan. Sen vuoksihan rippileireillä lietsotaan yhteisöllisyyttä ja kaveripainetta hyväksikäyttöä hiukan hurmoksellisuuteen kallistuvia ja tunnepitoisia "elämyksiä".

Mihin ihmeen uskoon evlutien enää pitäisi tulla? Kun vauvana vettä päähän kaadellaan niin eikös se usko siinä jo tule?

Vierailija kirjoitti:

Minä en usko mihinkään, vaikka kirkkoon kuulunkin. Tyttäreni meni rippikouluun ja sen myötä hänestä tuli "seurakuntanuori" eli hän viihtyy nuorten illoissa ja toimii isosena. Aluksi vähän häiritsi, kun sai hakea lastaan kirkolta, mutta nopeasti totesin, että parempi se, kuin että joutuisi lastaan jostain sillanalusjengeistä etsimään. Ja kun joskus kysyin uskon asioista, tyttären vastaus oli, että ei heidän porukassaan mitään uskovia ole! Jokainen lapsista saa mennä tai olla menemättä rippikouluun ja sitä päätöstä kunnioitan.

Juuri näin. Kirkko ja seurakunta on avoinna kaikille, oli uskovainen tai ei tai kuului sitten muuhun uskontokuntaan.

Kirkko tarjoaa tilat ja puitteet näille nuorille ja jokainen voi halutessaan osallistua uskonnollisiin tapahtumiin tai sitten ei.

Vaikea ymmärtää joiden kielteistä suhtautumista kirkkoon, kun tällä hetkellä kirkko tarjoaa, joka Suomen kolkassa tilat ja aikuisen valvontaa nuorten vapaa-ajan viettoon, eikä se aina ole edes uskonnolsta, kun vaihtoehto nuorten ajanvietolle olisi sillan alla, mahdollisti huumeiden kanssa.

Nykyään nuorilla on hyvin vähän paikkoja, missä yhdessä kavereiden kanssa voisi turvallisesti viettää aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että annoitte hänen mennä. Moni asia maailmassa on lopulta uskon asia. Eikä ole huono juttu uskoa johonkin, joka antaa toivoa tulevasta.

On se huono juttu. Jää hyvä elämä elämättä, kun luulee, että se jatkuu jossakin taivaan autuudessa.

Siis millä tavalla elämättä?

Onko mielikuvitusolennon pelossa muka hyvä elää?

Tuo nyt ei ollut mikään vastaus. Oletko edes kykenevä vastaamaan tuohon?

Oli se. Rationaalinen ihminen ei tarvitse mielikuvitusolennon lupausta tuonpuoleisesta palkkiosta tai uhkausta helvetin tulesta elääkseen hyvän elämän.

Et vastannut mitään siihen, miten muka hyvä elämä (mitä se ikinä sitten onkin) jäisi muka elämättä. Nyt huomaan, ettei sinusta ole edes perustelemaan väitettäsi.

Pelossa eläminen ei ole hyvää elämää. Ymmärrätkö, kultaseni? Ihmiseltä puuttuu vapaus, jos asetetaan ehtoja. Kristinuskossa on ehto. Jos et usko, niin joudut helvettiin.

Ehtoja meillä on kaikilla, oli uskossa tai ei. Ehdot kuuluvat elämään hyvin kiinteästi.

Ja toivossa ja toivossa eläminen ei tarkoita pelossa elämistä, ei tietenkään. Minusta on julmaa ja itsekästä, että jotkut haluaisivat kieltää toisilta uskon ja toivon, ja ihan vain vetoamalla johonkin pelossa elämiseen. Eihän siinä ole mitään järkeä! Ilman uskoa Jumala toki voi tuntua pelottavalta, mutta uskossa oleva saa luottaa Jeesuksen sovitustyöhön. Se tuntui rauhan elämään, ei pelkoa.

Ei kukaan kiellä sinua uskomasta mihinkään. Mutta kritisoida voi esimerkiksi tapoja, joilla ihmisille pikkulapsesta asti syötetään perusteetonta pronssikauden nuotiotarinoista alkunsa saanutta maailmanselityssoopaa vielä nykyaikana.

No ei minulta, mutta näköjään lapsiltaan ja nuorilta kieltäisi.

Tuossa aiemmin nyt ei ollut varsinaisesti kyse tapojen kritisoimisesta, vaan väitettiin perusteetta, että usko aiheuttaisi automaattisesti pelossa elämistä. Minusta siinä on iso ero.

Sinä kuule silmää räpäyttämättä kieltäisit lapseltasi islaminopetuksen koulussa.

Äläpä sinä siinä yrittää pestä käsiäsi puhtaaksi vetämällä minua samaan likasankoon ja väittämällä minusta ihan tuulesta temmattuja asioita.

Ilman muuta sallisin islamin opetuksen koulussa osana muuta uskonnon opetusta. Mitä enemmän ihmisillä on tietoa eri uskonnoista ja niiden piirteistä ym, niin sen parempi. Tieto lisää myös ymmärrystä vallitsevasta maailmasta ja erilaisista näkemyksistä.

Olen tutustunut moniin muslimeihin, olen vieraillut moskeijoissa, käynyt islamilaisessa maassa ja lukenut jonkin verran myös Koraania. Joten ole hyvä kerro mihin perustat tuon äskeisen väitteesi.

Se on totta, että tieto lisää irtautumista uskonnoista. Se on hyvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään yhä enemmän nuoret ja nuoret aikuiset haluavat kuulua johonkin uskontokuntaan. Ja haluavat osallistua erilaisiin uskonnollisiin tapahtumiin esim. messuihin ja vapaaehtoistyöhön.

No ei se ainakaan rippikouluun osallistumisena näy. Osallistujamäärät putoavat putoamistaan. Olisko sulla jotain dataa heittää väitteesi tueksi?

Evl. seurakunnassa rippikoulun suorittaa yli 80% suomalaisista 15v nuorista + muut uskontokunnat.

https://evl.fi/perhejuhlat/rippijuhlat/rippikoulu-edeltaa-rippijuhlia

Vierailija kirjoitti:

Myös nuorella on oikeus omaan vakaamukseen ja uskoon.

Myös ateistiperheen lapsella.

Nykyään yhä enemmän nuoret ja nuoret aikuiset haluavat kuulua johonkin uskontokuntaan. Ja haluavat osallistua erilaisiin uskonnollisiin tapahtumiin esim. messuihin ja vapaaehtoistyöhön.

Eiväthän halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että annoitte hänen mennä. Moni asia maailmassa on lopulta uskon asia. Eikä ole huono juttu uskoa johonkin, joka antaa toivoa tulevasta.

On se huono juttu. Jää hyvä elämä elämättä, kun luulee, että se jatkuu jossakin taivaan autuudessa.

Siis millä tavalla elämättä?

Onko mielikuvitusolennon pelossa muka hyvä elää?

Tuo nyt ei ollut mikään vastaus. Oletko edes kykenevä vastaamaan tuohon?

Oli se. Rationaalinen ihminen ei tarvitse mielikuvitusolennon lupausta tuonpuoleisesta palkkiosta tai uhkausta helvetin tulesta elääkseen hyvän elämän.

Et vastannut mitään siihen, miten muka hyvä elämä (mitä se ikinä sitten onkin) jäisi muka elämättä. Nyt huomaan, ettei sinusta ole edes perustelemaan väitettäsi.

Pelossa eläminen ei ole hyvää elämää. Ymmärrätkö, kultaseni? Ihmiseltä puuttuu vapaus, jos asetetaan ehtoja. Kristinuskossa on ehto. Jos et usko, niin joudut helvettiin.

Ehtoja meillä on kaikilla, oli uskossa tai ei. Ehdot kuuluvat elämään hyvin kiinteästi.

Ja toivossa ja toivossa eläminen ei tarkoita pelossa elämistä, ei tietenkään. Minusta on julmaa ja itsekästä, että jotkut haluaisivat kieltää toisilta uskon ja toivon, ja ihan vain vetoamalla johonkin pelossa elämiseen. Eihän siinä ole mitään järkeä! Ilman uskoa Jumala toki voi tuntua pelottavalta, mutta uskossa oleva saa luottaa Jeesuksen sovitustyöhön. Se tuntui rauhan elämään, ei pelkoa.

Ei kukaan kiellä sinua uskomasta mihinkään. Mutta kritisoida voi esimerkiksi tapoja, joilla ihmisille pikkulapsesta asti syötetään perusteetonta pronssikauden nuotiotarinoista alkunsa saanutta maailmanselityssoopaa vielä nykyaikana.

No ei minulta, mutta näköjään lapsiltaan ja nuorilta kieltäisi.

Tuossa aiemmin nyt ei ollut varsinaisesti kyse tapojen kritisoimisesta, vaan väitettiin perusteetta, että usko aiheuttaisi automaattisesti pelossa elämistä. Minusta siinä on iso ero.

Sinä kuule silmää räpäyttämättä kieltäisit lapseltasi islaminopetuksen koulussa.

Äläpä sinä siinä yrittää pestä käsiäsi puhtaaksi vetämällä minua samaan likasankoon ja väittämällä minusta ihan tuulesta temmattuja asioita.

Ilman muuta sallisin islamin opetuksen koulussa osana muuta uskonnon opetusta. Mitä enemmän ihmisillä on tietoa eri uskonnoista ja niiden piirteistä ym, niin sen parempi. Tieto lisää myös ymmärrystä vallitsevasta maailmasta ja erilaisista näkemyksistä.

Olen tutustunut moniin muslimeihin, olen vieraillut moskeijoissa, käynyt islamilaisessa maassa ja lukenut jonkin verran myös Koraania. Joten ole hyvä kerro mihin perustat tuon äskeisen väitteesi.

Se on totta, että tieto lisää irtautumista uskonnoista. Se on hyvä juttu.

Ei se nyt ihan noin mene. Eikä tuossa kommentissakaan noin sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa hän liittyy seurakuntaan?

Rippileirille voi mennä, vaikka ei kuuluisi seurakuntaan. Vasta konfirmaatioon vaaditaan seurakunnan jäsenyys.

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitin siis tyttärellemme, että hän saa mennä riparille jos tahtoo, hänen elämänsä kuitenkin kyseessä, mutta mitään juhlia emme järjestä eikä hän saa siitä rahaa eikä lahjoja. Meille kun riparin suorittaminen ei merkitse mitään (emme mieheni kanssa kumpikaan ole käynyt riparia).

Miksi ette järjestäisi juhlia?

Ihan kuin jättäisi lapsen ylioppilasjuhlat järjestämättä, jos ei itse ole ylioppilas, tai vastaavasti ei juhlisi ammattiin valmistumista, jos itse ei ole koskaan sitä tehnyt. 

Tietysti jos lapsi itse ei mtään juhlia halua, niin sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aarre kirjoitti:

Hienoa, että lapsesi menee riparille. Monilla on leiristä mukavia muistoja jälkeenkinpäin ja ikäistensä kanssa yhdessäoloa. Myös mahdollisuus henkilökohtaisesti pohtia uskon asioita, oma päätöshän sekin on; uskoa tai ei.

Tässä ajassa jokainen uskoo tai ei, lopussa kaikki uskoo. Näin itse ajattelen, myös että se on elämän suurin asia. Ymmärrän, että monille se on yhdentekevää ja kielteistäkin, mutta tehkää kukin oma viisas ratkaisunne uskonne suhteen, koska sen päätöksen kanssa elätte.

Lopussa kaikki uskoo??? Mitä tuo tarkoittaa?

Usein kuolinvuoteella. Useimmat haluavat keskustella papin tai muun kirkon edustajan kanssa, saada ehtoollisen tai kirkollisen siunauksen kun elämä on päättymässä.

Jaa. Mutta Jeesusta ei pyydetä sydämeen.

Vierailija kirjoitti:

Myös nuorella on oikeus omaan vakaamukseen ja uskoon.

Myös ateistiperheen lapsella.

Nykyään yhä enemmän nuoret ja nuoret aikuiset haluavat kuulua johonkin uskontokuntaan. Ja haluavat osallistua erilaisiin uskonnollisiin tapahtumiin esim. messuihin ja vapaaehtoistyöhön.

Ja mihinköhän mutuun tämäkin taas perustui. Ihan kaikki viralliset tilastot näyttää jotain ihan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Rippikoulun ja etenkin rippileirin tarkoitus on kylläkin saada otollisessa iässä olevista mahdollisimman moni tulemaan uskoon tai iemttyä seurakunnan toimintaan mukaan. Sen vuoksihan rippileireillä lietsotaan yhteisöllisyyttä ja kaveripainetta hyväksikäyttöä hiukan hurmoksellisuuteen kallistuvia ja tunnepitoisia "elämyksiä".

Rippikoulun voi suorittaa muulloinkin kuin nuorena, ja sen tarkoitus on tutustuttaa kristinuskoon ja seurakunnan elämään. Sen voi suorittaa ihan vain saadakseen tietoa, ja vaikka ei kirkkoon kuuluisi eikä edes aikoisi liittyä.

Rippileireihin tuo sanomasi saattaa jossakin määrin päteä. Joskin "uskoontulo" ei varsinaisesti luterilaisuuteen kuulukaan, on vain joidenkin pienten (joskin äänekkäiden) ryhmien viljelemää sanastoa. Ehkä muistelet omia ripariaikojasi 70-luvulta, jolloin tuo hurmoksen lietsonta oli yleisempää kuin nykyään.

Laittakaa tytär mieluummin strippikouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aarre kirjoitti:

Hienoa, että lapsesi menee riparille. Monilla on leiristä mukavia muistoja jälkeenkinpäin ja ikäistensä kanssa yhdessäoloa. Myös mahdollisuus henkilökohtaisesti pohtia uskon asioita, oma päätöshän sekin on; uskoa tai ei.

Tässä ajassa jokainen uskoo tai ei, lopussa kaikki uskoo. Näin itse ajattelen, myös että se on elämän suurin asia. Ymmärrän, että monille se on yhdentekevää ja kielteistäkin, mutta tehkää kukin oma viisas ratkaisunne uskonne suhteen, koska sen päätöksen kanssa elätte.

Lopussa kaikki uskoo??? Mitä tuo tarkoittaa?

Usein kuolinvuoteella. Useimmat haluavat keskustella papin tai muun kirkon edustajan kanssa, saada ehtoollisen tai kirkollisen siunauksen kun elämä on päättymässä.

Jaa. Mutta Jeesusta ei pyydetä sydämeen.

Nyt taisi olla kysymys luterilaisuudesta. Siinä ei Jeesuksen sydämeen pyytelyllä ole mitään erityistä asemaa. Ehtoollinen sen sijaan on sakramentti.