Ateistiperheen lapsi riparille
Tyttäremme haluaa mennä ensi vuonna riparille, koska kaikki muutkin menevät. Itse toivoimme kovin, että hän ei sinne menisi, mutta ryhmäpaine on kova ja vaikuttaa sellaiseen ihmiseen, joka haluaa olla kuin muut.
Ilmoitin siis tyttärellemme, että hän saa mennä riparille jos tahtoo, hänen elämänsä kuitenkin kyseessä, mutta mitään juhlia emme järjestä eikä hän saa siitä rahaa eikä lahjoja. Meille kun riparin suorittaminen ei merkitse mitään (emme mieheni kanssa kumpikaan ole käynyt riparia). Tyttö oli ok asian kanssa. Nyt haluan kuulla, mitä te muut olette tästä ratkaisusta mieltä?
Kommentit (247)
Kuka hullu nyt kirkkoon haluaa hääpäivänään?! Kun ei sinne halua koskaan muulloinkaan.
Kuulun kirkkoon, mutta en ole uskovainen ja olen aina ihmetellyt ateistien ahdasmielisyyttä ja ylenkatsomista. Jopa ilkeämielisyyttä, ihan kuin se olisi heiltä pois, jos joku tunnustaa uskontonsa.
Mitä pahaa siinä on, jos uskoo Jumalaan ja uskontoon?
Jotenkin huvittavaa, kun ateistin saa pois tolaltaan ja raivon partaalle, jos joku tunnustaa uskonsa ja he yrittävät mitätöidä asian ja naureskelevat se olevan satua.
Ihmiset ovat kautta maailman sivun uskoneet johonkin, jotka antavat turvaa ja lohtua elämään, oli se sitten uskonto, kahden ihmisen välinen rakkaus, hyvä ja pitkä elämä, terveys, huuhaa-terapiat, hopeavedet jne. tai kuulua johonkin yhteisöön, oli se sitten seurakunta, suku, yhdistykset jne. ja olla osana sitä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka hullu nyt kirkkoon haluaa hääpäivänään?! Kun ei sinne halua koskaan muulloinkaan.
Suurin osa avioliittoon vihkimisestä tapahtuu kristillisen kaavan mukaan ja avioliiton siunaaminen on yleistä.
Ja vain pieni avioliittoon vihkimisestä tapahtuu maistraatin toimesta.
Jos sinä et halua, se ei tarkoita, etteikö muut haluaisi, ja tuskin he ovat sen hullumpia kuin sinäkään, eikä se liene sinulta pois.
Vierailija kirjoitti:
Kuulun kirkkoon, mutta en ole uskovainen ja olen aina ihmetellyt ateistien ahdasmielisyyttä ja ylenkatsomista. Jopa ilkeämielisyyttä, ihan kuin se olisi heiltä pois, jos joku tunnustaa uskontonsa.
Mitä pahaa siinä on, jos uskoo Jumalaan ja uskontoon?
Jotenkin huvittavaa, kun ateistin saa pois tolaltaan ja raivon partaalle, jos joku tunnustaa uskonsa ja he yrittävät mitätöidä asian ja naureskelevat se olevan satua.
Ihmiset ovat kautta maailman sivun uskoneet johonkin, jotka antavat turvaa ja lohtua elämään, oli se sitten uskonto, kahden ihmisen välinen rakkaus, hyvä ja pitkä elämä, terveys, huuhaa-terapiat, hopeavedet jne. tai kuulua johonkin yhteisöön, oli se sitten seurakunta, suku, yhdistykset jne. ja olla osana sitä.
Olen ateisti, ja minulle on aivan sama, mihin muut uskovat. Sen sijaan suutun kyllä siitä, jos joku ”Haluatko kuulla Jeesuksesta” -tyyppi tulee tuputtamaan uskoaan minulle eikä usko, kun sanon, että ei kiitos. Minua ärsyttää myös, jos joku ihmettelee, miksen voi halua työkavereiden kanssa joulukirkkoon (ja kun kuulee minun olevan ateisti, niin ehdottaa, että voisinhan minä silti tulla kirkkoon ja olla laulavinani virsiä!).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa hän liittyy seurakuntaan?
Ei tarvii liittyä, riparileirin voi käydä ilman kastetta ja konfirmaatiota.
Mun tyttö teki juuri näin ja itselleni yllätykseksi hän sai kuitenkin sellaisen todistuksen, joka oikeuttaa menemään kirkossa naimisiin. Olin jotenkin luullut, että siihen vähintään kaste vaaditaan, mutta rippikoulun käyminen näköjään riitti. Tämä nyt ei ole kaikille mitenkään merkityksellistä, mutta tiedoksi niille, joita kiinnostaa.
Omituista. Kirkollisen vihkimisen voi saada, jos vähintään toinen vihittävistä on kirkon rippikoulun käynyt jäsen. Kirkon jäseneksi taas ei pääse ilman kastetta. Rippikoulun käyminen ei riitä vielä mihinkään.
Lue vielä tarkemmin, mitä siinä todistuksessa oikein sanotaan. Ehkä tässä menee nyt jotenkin sekaisin se, että kirkkoon kuuluvalle vihkimisen ehdoksi riittä rippikoulun käynti, eli konfirmaatiota sen päälle ei vaadita.
Kirkollisen avioliittoon vihkiminen voi saada, jos toinen kuuluu evl.kirkoon ja toinen on muun kristillisen kirkon jäsen.
Ei silloin, jos toinen on kirkkoon kuulumaton. Ei kirkko voi mennä kenenkään vakaamuksen yli ja juridisesti vihkiminen ei ole edes pätevä.
Kirkkoon kuulumaton voi pyytää avioliiton siunaamista kirkossa, kuului kirkkoon tai ei, mutta kaava on eri ja vihkinen avioliittoon tapahtuu sitä ennen maistraatissa ja avioliiton siunaaminen sitten kirkossa.
Kaava taitaa erota todella minimaalisesti normaalista vihkikaavasta, tyyliin sana tai pari on erilailla? Eräs kaveri otti tuon siunauksen välttääkseen vanhoillisten sukulaisten kauhistelun eikä kukaan edes tainnut tajuta, että kyseessä ei ollut oikea vihkiminen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulun kirkkoon, mutta en ole uskovainen ja olen aina ihmetellyt ateistien ahdasmielisyyttä ja ylenkatsomista. Jopa ilkeämielisyyttä, ihan kuin se olisi heiltä pois, jos joku tunnustaa uskontonsa.
Mitä pahaa siinä on, jos uskoo Jumalaan ja uskontoon?
Jotenkin huvittavaa, kun ateistin saa pois tolaltaan ja raivon partaalle, jos joku tunnustaa uskonsa ja he yrittävät mitätöidä asian ja naureskelevat se olevan satua.
Ihmiset ovat kautta maailman sivun uskoneet johonkin, jotka antavat turvaa ja lohtua elämään, oli se sitten uskonto, kahden ihmisen välinen rakkaus, hyvä ja pitkä elämä, terveys, huuhaa-terapiat, hopeavedet jne. tai kuulua johonkin yhteisöön, oli se sitten seurakunta, suku, yhdistykset jne. ja olla osana sitä.
Poissa tolaltaan ja raivon partaalla naureskelevat? Kuulehan, mitä Jeesus tykkäisi tuosta sinun valehtelustasi?
Kirkollisen avioliittoon vihkiminen voi saada, jos toinen kuuluu evl.kirkoon ja toinen on muun kristillisen kirkon jäsen.
Ei silloin, jos toinen on kirkkoon kuulumaton. Ei kirkko voi mennä kenenkään vakaamuksen yli ja juridisesti vihkiminen ei ole edes pätevä.
Kirkkoon kuulumaton voi pyytää avioliiton siunaamista kirkossa, kuului kirkkoon tai ei, mutta kaava on eri ja vihkinen avioliittoon tapahtuu sitä ennen maistraatissa ja avioliiton siunaaminen sitten kirkossa.