Ateistiperheen lapsi riparille

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät päästäneet mua ala-asteella helluntaiseurakunnan kesäleirille vaikka itkua väänsin ja rukoilin. Parhaat kaverit oli kaikki menossa (sekä helluntaiseurakuntaan kuuluvia että ei-uskovaisia) ja tuntui todella epäreilulta. Kävivät sitten joka vuosi koska siellä oli niin kivaa ja itse jouduin jäämään kotiin. Jokainen noista neljästä kaveristani on nyt helluntaiseurakunnan jäseniä ja vakaita kristittyjä. Itse olen ateisti ja kiitollinen siitä, että äitini piti päänsä eikä päästänyt minua leirille sellaisessa iässä jossa minun uskontokasvatukseen olisi ollut helpointa vaikuttaa. Äitini siis on kristitty ja kuuluu kirkkoon (itse erosin teininä kirkosta ja olen aina kokenut olevani ateisti). Äiti antoi minun aina itse löytää tieni uskontoasioissa. Kävin omasta halusta riparin eikä se muuttanut minua uskonnolliseksi. Kävin myös uskonnontunneilla, sama homma. Koen uskonnosta oppimisen yleissivistävänä vaikkei siihen uskoisikaan.

Minusta se ei varsinaisesti ole tien antamista, että kielletään lasta tai nuorta osallistumasta uskonnolliseen toimintaan ja evätään mahdollisuus tutustua eri vaihtoehtoihin. Mä en kuulu kirkkoon, mutta annan lapseni  halutessaan osallistua ev.lut. tai muun seurakunnan menoihin.

Mun lapsuudessa todella moni ei-helluntailainen kaveri osallistui joka vuosi helluntaiseurakunnan kesäleirille ja kävi hellareitten kerhoissa ja lastentapahtumissa, varmaan osittain siksi että leirit olivat joko maksuttomia tai erittäin edullisia ja kerhotkin ilmaisia, eikä pikkupaikkakunnalla ollut paljon vaihtoehtoja, mutta tietääkseni yksikään heistä ei ns. tullut uskoon saati liittynyt helluntaiseurakuntaan. Myös tapaluterilaisten perheiden lapset osallistuvat usein luterilaisen kirkon toimintaan, mutta suurimmasta osasta tuskin rippileirien yms. seurauksena tulee vakaumuksellisia kristittyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin sälli - junnun paras kaveri - tuli juuri riparilta ja homma oli hänen mielestään "täyspaskaa", huolimatta rahalahjoista yms. Jokseenkin samaa sanoo toinenkin naapuruston riparoinut jeppe.

Nyt juniori on sitä mieltä, ettei halua hukata aikaansa ensi keväänä/kesänä mihinkään "jessellyyn". Minulle asia on aivan sama (olen kirkosta eronnut, riparin väliin jättänyt), mutta rouva (ex-seurakuntanuori) rähjää minulle siitä että olen istuttanut poikaan riparivastaisen asenteen. Jepjep...ainoa mitä olen sanonut "aivan sama & oma valintasi, ei mitään merkitystä myöhemmän elämäsi kannalta".

Isosiskonsa kävi vaellusriparin mutta ei ottanut konfirmaatiota vastaan "...koska on moraalitonta tunnustaa julkisesti uskonsa asioihin joihin ei usko". Suoraselkäisempi hän oli päätöksessään kuin 90% leireilijöistä. Eikä halunnut riparijuhlia rahalahjoineen koska ei ollut mitäänn juhlittavaa. Ilmeisesti tämän vuoksi rouva onkin kärheänä, kun viimeinen mahdollisuus oman lapsen riparikekkereihin menossa ohi jos junnu ei edes käy riparia.

Osa näistä junnuista käy sitten riparin aikuisena, kun puoliso haluaa kirkossa naimisiin. Näin kävi ystävän puolisolle. Heidän lapsensa myös kastettiin ja kaikki kävivät myöhemmin myös rippileirin.

Joku ehkä, mutta yli puolet avioliitoista solmitaan jo kirkon ulkopuolella.

Eli pian ainoa juridisesti sitova avioliitto voidaan solmia maistraatissa ja muut kuviot on sitten vain koristelua ilman suurempaa merkitystä.

Hyvä niin.

Mikä siinä on niin hyvää mielestäsi?

Esim kirkon ja sateenkaariväen kiistely pitääkö sallia kirkkohäät vai ei - juridisesti sillä ei ole mitään merkitystä enää joten vain typerän lapsellista nillitystä "mä haluun kirkkohäät/emme siunaa homoja". Muslimien moskeijahäät muuttuvat samalla tavalla vain seremoniaksi, sillä jos maistraattivihkimisen päälle sovelletaann jotain "oman väen" klausuulia, se on yksiselitteisesti lainvastainen. Tämä olisi mm piilossa sovittuja lapsiavioliittoja vastaan erittäin tehokas keino.

Tänään jopa karhunkansalaisilla on virallinen lupa avioliittoon vihkimiseen. Yksinkertaisempaa olisi ottaa pois kaikilta uskonlahkoilta (ja laivakapteeneilta yms) vihkiluvat pois, ainoastaan maistraatissa todennettu vihkiminen on juridisesti sitova.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät päästäneet mua ala-asteella helluntaiseurakunnan kesäleirille vaikka itkua väänsin ja rukoilin. Parhaat kaverit oli kaikki menossa (sekä helluntaiseurakuntaan kuuluvia että ei-uskovaisia) ja tuntui todella epäreilulta. Kävivät sitten joka vuosi koska siellä oli niin kivaa ja itse jouduin jäämään kotiin. Jokainen noista neljästä kaveristani on nyt helluntaiseurakunnan jäseniä ja vakaita kristittyjä. Itse olen ateisti ja kiitollinen siitä, että äitini piti päänsä eikä päästänyt minua leirille sellaisessa iässä jossa minun uskontokasvatukseen olisi ollut helpointa vaikuttaa. Äitini siis on kristitty ja kuuluu kirkkoon (itse erosin teininä kirkosta ja olen aina kokenut olevani ateisti). Äiti antoi minun aina itse löytää tieni uskontoasioissa. Kävin omasta halusta riparin eikä se muuttanut minua uskonnolliseksi. Kävin myös uskonnontunneilla, sama homma. Koen uskonnosta oppimisen yleissivistävänä vaikkei siihen uskoisikaan.

Minun äitini taas ilmoitti minut helluntaiseurakunnan leirille minun ollessani 12-vuitias ihan vain saadakseen olla rauhassa kesälomalla! Perheemme ei ole millään muotoa uskonnollinen. Äitini yksi tuttava on helluntailainen, ja varmaankin sitä kautta äiti oli saanut tiedon leiristä. Leiri oli ilmainen, toisin kuin kunnan järjestämät leirit. Äitini on hyvin nuuka rahojen suhteen, mikä varmaan vaikutti myös äidin ratkaisuun.

Leiri oli traumaattinen kokemus. Helluntaiseurakunnan jumalanpalvelus aggressiivisesti messuavine pappeineen, kielillä puhumisineen sekä kaatumisineen oli pelottava. Jotkut nuoret halusivat myös rukoilla puolestani. Minut vietiin pieneen suljettuun tilaan ja päästäni sekä hartioistani otettiin kiinni ja rukoiltiin äänekkäästi. "Päärukoilija" puhui etsikkoajasta ja painosti minua kääntymään uskoon. Näin leiristä painajaisia pitkään jälkeenpäin, enkä vielä aikuisenakaan osaa suhtautua neutraalisti karismaattisten liikkeiden jäseniin.

Näillä nyt ei ole mitään tekemistä rippileirien kanssa.

On siinä mielessä, että herkässä iässä oleville nuorille minkä tahansa aatteen tai vakaumuksen tuputtaminen on kyseenalaista. Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla on asia, josta puhutaan yllättävän vähän. Monilla on hyviä kokemuksia rippileirien nuorisopapeista, mutta kyllä joukkoon mahtuu niitäkin, jotka pelottelevat helvetin tulella esiaviollisen seksin harrastajia. On hyvä, että yläkouluikäisille tarjotaan mahdollisuutta oman identiteetin ja uskonasioiden pohdintaan, mutta mielestäni siinä, että tämä tapahtuu tietystä näkökulmasta ja tieto suodatetaan jonkin ideologian läpi, on vaaransa. Prometheus-leiri on tässä mielessä rippileiriä parempi vaihtoehto, vaikka toki sielläkin on vuosien varrella tehty ylilyöntejä.

Osa omista lapsistani on käynyt Protun, osa ei. Aluksi olin tyytyväinen leireihin, mutta sitten ne muuttuivat poliittisemmiksi koko ajan. Tällä tarkoitan woke-politiikkaa. En usko, että jollain perinteisen kommunistin mopopojalla on oikein enää mitään asiaa niille. Protu mainostaa olevansa uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton, mutta en oikein usko, että on....

Yksi lapsistani halusi kovasti rippileirille, mutta ei sitten kuitenkaan ollut valmis kasteeseen ja seurakunnan jäsenyyteen. Mielestäni ne kulkevat vähän käsi kädessä. Tiedän, että nuoria lahjotaan rahalla menemään rippileirille ja että kaveritkin menevät, mutta jotenkin tuntuu, että kun kyseessä on uskonto, niin pitäisi olla vähän vahvemmat perusteet. Ylipäätään 15-vuotias ei minun mielestäni ole valmis tekemään tuollaisia päätöksiä.

Toivoisin Suomeen yhteistä kristillisyyden, erityisesti luterilaisuuden opetusta kouluihin. Siis kaikille lapsille, uskontokunnasta riippumatta. Se olisi täysin neutraali ja tieteeseen pohjautuva oppiaine, että lapset oppisivat suomalaisesta kulttuurista ja erityisesti raamatusta asioita. Et-opetuksen saisi lopettaa. Se on myös vahvasti postmodernistisen poliittisen ajattelun saastuttama, ikävä kyllä. Tunnustuksellinen opetus pitäisi hoitaa sitten täysin seurakunnissa.

Olen siis ateisti.

Propaganda mennyt sitten täysillä läpi jos suomalaisuus on yhtä kuin kristillisyys. Suomessa on aina ollut useita maailmankatsomuksia, ei vain kristillistä uskoa. Esimerkiksi ateismi ei tee ihmisestä epäsuomalaista.

Mistä propagandasta puhut?

Tiedät hyvin, että vain hetki sitten käytännössä kaikki suomalaiset olivat luterilaisen kirkon jäsenia. Pieni osa kuului ortodoksiseen kirkkoon ja vielä pienempi katoliseen. Perustiedot raamatusta ja Suomen historiasta ovat mielestäni erittäin tärkeitä. Ne auttavat esimerkiksi ihan jo vaikka taiteemme ja kirjallisuutemme ymmärtämistä. Korostan vielä, että olen ateisti ja lapsemme ovat uskonnottomia, ainakin toistaiseksi. Olisin hyvin surullinen, jos joku heistä liittyisi johonkin uskonnolliseen yhteisöön.

Se, että enemmistö suomalaisista on ollut pakon vuoksi kirkon jäseniä, ei anna kyseiselle aatteelle erikoisoikeutta maailmankatsomusten opetuksessa tai oikeuta väheksymään kirkon vastavoimaksi nousseiden aatteiden käsittelyä opetuksessa.

Raamatun korostaminen on kuin korostaisi kommunistisen manifestin sisällön osaamista yhteiskuntaopissa niissä maissa, jotka oli vielä hetki sitten kommunistisia.

Puhutkin siis tuhannen vuoden aikaisista tapahtumista? Niistä ei ikävä kyllä niin sinulla, kuin minullakaan voi olla objektiivista tietoa. Olet ehkä näitä uuspakanoita, jotka perustavat maailmankatsomuksensa niihin pieniin tiedonmurusiin, joita meillä on suomalaisten aikaisemmista uskomuksista ja kokoavat sitten niiden pohjalle jonkinlaisen "aidon, suomalaisen luontoyhteys-uskonnon" tai jotain vastaavaa.

Eivät suomalaiset mitenkään pakolla olleet kirkon jäseniä? Mikä omituinen asenne. Entisajan ihmisille usko yliluonnolliseen oli perusoletus. Miksi esim. minun isovanhempani olisivat kokeneet jotain pakkoa evankelisluterilaisen kirkon jäsenyydestä? Kaikki yhteisön jäsenet kuuluivat kirkkoon ja kävivät läpi sen riitit tietyssä iässä. Omituinen ja vääristelevä suhde sinulla on historiaan....

Kyllä raamatun voi nähdä täysin neutraalissakin valossa ja se on kuitenkin vaikuttanut erityisesti Eurooppaan ja Suomeen jo kauan ja vahvasti. Sitä paitsi se on mielenkiintoinen.

Ilmeisesti on jäänyt koulussa joku tunti välistä, jos luulet, että kirkon jäseninä oltiin vapaaehtoisesti. Suomeen tuli uskonnonvapaus vasta itsenäistymisen jälkeen ja tämänkin jälkeen pitkään aikaan kirkosta ei erottu noin vain kuten nyt.

Puhut koko ajan kovin ympäripyöreästi. Vaikea arvailla, mitä ihmisryhmiä tai minkä ajan tapahtumia mahdat tarkoittaa. Se, että laissa on ollut jotain, ei todellakaan tarkoita, että Matti Meikäläinen olisi jotenkin alati kärsinyt kirkon jäsenyydestä. Varmaan on ollut pieniä ryhmiä, kuten kommunisteja ja ehkä jokunen taiteilija ja eksentrikko, jotka tätä vastustivat.

Yrität kääntää väitteesi päälaelleen. Sinun väite oli, että kirkkoon kuuluttiin ennen vapaaehtoisesti. Tämähän ei ole totta. Vaihtoehtoja ei ollut kuten ei ollut kommunistisen puolueen äänestämiselle (jos vaaleja oli) eräissä maissa.

Jos haluat kouluihin lisää tietoa Suomen historiasta, voi historian tunteja lisätä. Raamatun kertomusten korostaminen ei kuitenkaan anna erityisen valaisevaa kuvaa kirkon ja uskonnon asemasta Suomessa eri aikoina.

Ei vaan sinä käännät sen päälaelleen. Kirkon jäsenyys ei ollut mikään valintakysymys. Sitä ei pohdittu. Sehän se juju oli. Siitä ei myöskään kärsitty, niin kuin sinä annat ymmärtää. Jumala ja kirkko olivat, piste. Nykyään raamatunkertomukset jäävät kokonaan väliin Et-tunneilla olevilta. Siellä korostuu maailmanuskonnot ja nykyisin woke-ideologia (tämä riippuu paljolti myös opettajasta). Raamatun tuntemus on avain esim. moniin taideteoksiin, sanontoihin ja muuhun. Näiden ymmärtäminen vaikeutuu, jos ei tunne raamattua. En ole vaatinut raamatun kertomusten korostamista! Ainoastaan sitä, että niitä opetettaisiin ylipäätään ja ilman vakaumusta.

Mahdotonta keskustella ihmisen kanssa, joka väittää toisen sanomaksi asioita, jotka ei sitä olleet. Kirjoitin, ettei jäsenyys ollut vapaaehtoista, sinä hoet kärsimyksestä, josta en edes kirjoittanut. Kun joku asia on pakollinen, oli sitten puolueen tai kirkon jäsenyys, on turha väittää että kyseessä ei ollut pakko.

Oletko käynyt kurkkimassa ihmisten päiden sisään vai millä auktoriteetilla väität tietäväsi, miten kansalaiset koki mitkäkin asiat? Miten Suomeen ikinä saatiin uskonnonvapaus, jos juuri kukaan ei asiaa kokenut ongelmaksi? Silloinhan ei olisi ollut tarvetta muutoksiin.

Missä kohtaa ET-opetuksessa mainitaan woke-ideologia tai sen korostaminen? Näytätkö tämän kohdan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin sälli - junnun paras kaveri - tuli juuri riparilta ja homma oli hänen mielestään "täyspaskaa", huolimatta rahalahjoista yms. Jokseenkin samaa sanoo toinenkin naapuruston riparoinut jeppe.

Nyt juniori on sitä mieltä, ettei halua hukata aikaansa ensi keväänä/kesänä mihinkään "jessellyyn". Minulle asia on aivan sama (olen kirkosta eronnut, riparin väliin jättänyt), mutta rouva (ex-seurakuntanuori) rähjää minulle siitä että olen istuttanut poikaan riparivastaisen asenteen. Jepjep...ainoa mitä olen sanonut "aivan sama & oma valintasi, ei mitään merkitystä myöhemmän elämäsi kannalta".

Isosiskonsa kävi vaellusriparin mutta ei ottanut konfirmaatiota vastaan "...koska on moraalitonta tunnustaa julkisesti uskonsa asioihin joihin ei usko". Suoraselkäisempi hän oli päätöksessään kuin 90% leireilijöistä. Eikä halunnut riparijuhlia rahalahjoineen koska ei ollut mitäänn juhlittavaa. Ilmeisesti tämän vuoksi rouva onkin kärheänä, kun viimeinen mahdollisuus oman lapsen riparikekkereihin menossa ohi jos junnu ei edes käy riparia.

Osa näistä junnuista käy sitten riparin aikuisena, kun puoliso haluaa kirkossa naimisiin. Näin kävi ystävän puolisolle. Heidän lapsensa myös kastettiin ja kaikki kävivät myöhemmin myös rippileirin.

Joku ehkä, mutta yli puolet avioliitoista solmitaan jo kirkon ulkopuolella.

Eli pian ainoa juridisesti sitova avioliitto voidaan solmia maistraatissa ja muut kuviot on sitten vain koristelua ilman suurempaa merkitystä.

Hyvä niin.

Mikä siinä on niin hyvää mielestäsi?

Esim kirkon ja sateenkaariväen kiistely pitääkö sallia kirkkohäät vai ei - juridisesti sillä ei ole mitään merkitystä enää joten vain typerän lapsellista nillitystä "mä haluun kirkkohäät/emme siunaa homoja". Muslimien moskeijahäät muuttuvat samalla tavalla vain seremoniaksi, sillä jos maistraattivihkimisen päälle sovelletaann jotain "oman väen" klausuulia, se on yksiselitteisesti lainvastainen. Tämä olisi mm piilossa sovittuja lapsiavioliittoja vastaan erittäin tehokas keino.

Tänään jopa karhunkansalaisilla on virallinen lupa avioliittoon vihkimiseen. Yksinkertaisempaa olisi ottaa pois kaikilta uskonlahkoilta (ja laivakapteeneilta yms) vihkiluvat pois, ainoastaan maistraatissa todennettu vihkiminen on juridisesti sitova.

:DDDDD sun kommentin arvo vesittyi tuohon "laivakapteeneilta yms". On vissiin tullut katsottua pikkasen liikaa jenkkileffoja ja - sarjoja? ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin sälli - junnun paras kaveri - tuli juuri riparilta ja homma oli hänen mielestään "täyspaskaa", huolimatta rahalahjoista yms. Jokseenkin samaa sanoo toinenkin naapuruston riparoinut jeppe.

Nyt juniori on sitä mieltä, ettei halua hukata aikaansa ensi keväänä/kesänä mihinkään "jessellyyn". Minulle asia on aivan sama (olen kirkosta eronnut, riparin väliin jättänyt), mutta rouva (ex-seurakuntanuori) rähjää minulle siitä että olen istuttanut poikaan riparivastaisen asenteen. Jepjep...ainoa mitä olen sanonut "aivan sama & oma valintasi, ei mitään merkitystä myöhemmän elämäsi kannalta".

Isosiskonsa kävi vaellusriparin mutta ei ottanut konfirmaatiota vastaan "...koska on moraalitonta tunnustaa julkisesti uskonsa asioihin joihin ei usko". Suoraselkäisempi hän oli päätöksessään kuin 90% leireilijöistä. Eikä halunnut riparijuhlia rahalahjoineen koska ei ollut mitäänn juhlittavaa. Ilmeisesti tämän vuoksi rouva onkin kärheänä, kun viimeinen mahdollisuus oman lapsen riparikekkereihin menossa ohi jos junnu ei edes käy riparia.

Osa näistä junnuista käy sitten riparin aikuisena, kun puoliso haluaa kirkossa naimisiin. Näin kävi ystävän puolisolle. Heidän lapsensa myös kastettiin ja kaikki kävivät myöhemmin myös rippileirin.

Joku ehkä, mutta yli puolet avioliitoista solmitaan jo kirkon ulkopuolella.

Eli pian ainoa juridisesti sitova avioliitto voidaan solmia maistraatissa ja muut kuviot on sitten vain koristelua ilman suurempaa merkitystä.

Hyvä niin.

Mikä siinä on niin hyvää mielestäsi?

Esim kirkon ja sateenkaariväen kiistely pitääkö sallia kirkkohäät vai ei - juridisesti sillä ei ole mitään merkitystä enää joten vain typerän lapsellista nillitystä "mä haluun kirkkohäät/emme siunaa homoja". Muslimien moskeijahäät muuttuvat samalla tavalla vain seremoniaksi, sillä jos maistraattivihkimisen päälle sovelletaann jotain "oman väen" klausuulia, se on yksiselitteisesti lainvastainen. Tämä olisi mm piilossa sovittuja lapsiavioliittoja vastaan erittäin tehokas keino.

Tänään jopa karhunkansalaisilla on virallinen lupa avioliittoon vihkimiseen. Yksinkertaisempaa olisi ottaa pois kaikilta uskonlahkoilta (ja laivakapteeneilta yms) vihkiluvat pois, ainoastaan maistraatissa todennettu vihkiminen on juridisesti sitova.

:DDDDD sun kommentin arvo vesittyi tuohon "laivakapteeneilta yms". On vissiin tullut katsottua pikkasen liikaa jenkkileffoja ja - sarjoja? ;)

"Henkilö, jolle Digi- ja väestötietovirasto on myöntänyt vihkimisoikeuden, on oikeutettu toimittamaan siviilivihkimisen."

Kattaa myös "laivakapteenit".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin sälli - junnun paras kaveri - tuli juuri riparilta ja homma oli hänen mielestään "täyspaskaa", huolimatta rahalahjoista yms. Jokseenkin samaa sanoo toinenkin naapuruston riparoinut jeppe.

Nyt juniori on sitä mieltä, ettei halua hukata aikaansa ensi keväänä/kesänä mihinkään "jessellyyn". Minulle asia on aivan sama (olen kirkosta eronnut, riparin väliin jättänyt), mutta rouva (ex-seurakuntanuori) rähjää minulle siitä että olen istuttanut poikaan riparivastaisen asenteen. Jepjep...ainoa mitä olen sanonut "aivan sama & oma valintasi, ei mitään merkitystä myöhemmän elämäsi kannalta".

Isosiskonsa kävi vaellusriparin mutta ei ottanut konfirmaatiota vastaan "...koska on moraalitonta tunnustaa julkisesti uskonsa asioihin joihin ei usko". Suoraselkäisempi hän oli päätöksessään kuin 90% leireilijöistä. Eikä halunnut riparijuhlia rahalahjoineen koska ei ollut mitäänn juhlittavaa. Ilmeisesti tämän vuoksi rouva onkin kärheänä, kun viimeinen mahdollisuus oman lapsen riparikekkereihin menossa ohi jos junnu ei edes käy riparia.

Osa näistä junnuista käy sitten riparin aikuisena, kun puoliso haluaa kirkossa naimisiin. Näin kävi ystävän puolisolle. Heidän lapsensa myös kastettiin ja kaikki kävivät myöhemmin myös rippileirin.

Joku ehkä, mutta yli puolet avioliitoista solmitaan jo kirkon ulkopuolella.

Eli pian ainoa juridisesti sitova avioliitto voidaan solmia maistraatissa ja muut kuviot on sitten vain koristelua ilman suurempaa merkitystä.

Hyvä niin.

Mikä siinä on niin hyvää mielestäsi?

Esim kirkon ja sateenkaariväen kiistely pitääkö sallia kirkkohäät vai ei - juridisesti sillä ei ole mitään merkitystä enää joten vain typerän lapsellista nillitystä "mä haluun kirkkohäät/emme siunaa homoja". Muslimien moskeijahäät muuttuvat samalla tavalla vain seremoniaksi, sillä jos maistraattivihkimisen päälle sovelletaann jotain "oman väen" klausuulia, se on yksiselitteisesti lainvastainen. Tämä olisi mm piilossa sovittuja lapsiavioliittoja vastaan erittäin tehokas keino.

Tänään jopa karhunkansalaisilla on virallinen lupa avioliittoon vihkimiseen. Yksinkertaisempaa olisi ottaa pois kaikilta uskonlahkoilta (ja laivakapteeneilta yms) vihkiluvat pois, ainoastaan maistraatissa todennettu vihkiminen on juridisesti sitova.

:DDDDD sun kommentin arvo vesittyi tuohon "laivakapteeneilta yms". On vissiin tullut katsottua pikkasen liikaa jenkkileffoja ja - sarjoja? ;)

"Henkilö, jolle Digi- ja väestötietovirasto on myöntänyt vihkimisoikeuden, on oikeutettu toimittamaan siviilivihkimisen."

Kattaa myös "laivakapteenit".

Tässä on se, mitä avioliittolaki sanoo asiasta :

17 a § (25.8.2016/695)

Siviilivihkimisen on velvollinen toimittamaan:

1) laamanni, käräjätuomari ja käräjäviskaali;

2) käräjänotaari, joka on tuomioistuinharjoittelusta annetun lain (674/2016) nojalla toimivaltainen toimittamaan vihkimisiä; sekä

3) Digi- ja väestötietovirastossa tai Ahvenanmaan valtionvirastossa toimiva henkikirjoittaja tai julkinen notaari. (29.11.2019/1125)

Siviilivihkimisen on oikeutettu toimittamaan se, jolle Digi- ja väestötietovirasto tai Ahvenanmaan valtionvirasto on myöntänyt vihkimisoikeuden. Vihkimisoikeus voidaan myöntää henkilölle, joka täyttää 17 b §:ssä säädetyt edellytykset, jos se on tarpeen siviilivihkijöiden riittävän alueellisen määrän turvaamiseksi. (29.11.2019/1125)

Vihkimisoikeus voidaan myöntää sille, joka on suorittanut oikeustieteen ylemmän korkeakoulututkinnon ja jonka voidaan työkokemuksensa tai muiden seikkojen perusteella olettaa toimivan tehtävässään moitteettomasti.

Eli en nyt itse ymmärrä, miten tuo kapteeni istuu tuohon?

Jee Jee sus siunakkoon kirjoitti:

Tottakai tyttö saa mennä jos haluaa. Ei ole vanhempien oikeus päättää lastensa uskonnosta, vaikka itse uskovat tai eivät usko. Tytölle varmasti tulee kivoja uusia kavereita ja hauska leiri edessä kaikinpuolin.

Uskonto ei liittynyt omalta osaltani leireilyyn muuten kuin pakollisissa kokeissa ja tehtävissä, jotka nekin ovat aika minimissä ja kevyitä.  Rippileiri ei muuttanut minua mitenkään "uskovaiseksi" .  Siellähän saa yleensä hyvää ruokaa, uida, nauttia ja mellastaa ja muutenkin viettää mukavaa kesäaikaa kivalla paikalla mukavien uusien sekä olemassaolevien kavereiden seurassa.  Eli ei niin tiukkapipoista touhua kun jotkut luulevat. Itselläni kaikki uskontohömppä unohtui samalla kertaa kun rippilahjat annettiin.

Rippikoulun ja etenkin rippileirin tarkoitus on kylläkin saada otollisessa iässä olevista mahdollisimman moni tulemaan uskoon tai iemttyä seurakunnan toimintaan mukaan. Sen vuoksihan rippileireillä lietsotaan yhteisöllisyyttä ja kaveripainetta hyväksikäyttöä hiukan hurmoksellisuuteen kallistuvia ja tunnepitoisia "elämyksiä".

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että annoitte hänen mennä. Moni asia maailmassa on lopulta uskon asia. Eikä ole huono juttu uskoa johonkin, joka antaa toivoa tulevasta.

On se huono juttu. Jää hyvä elämä elämättä, kun luulee, että se jatkuu jossakin taivaan autuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Jee Jee sus siunakkoon kirjoitti:

Tottakai tyttö saa mennä jos haluaa. Ei ole vanhempien oikeus päättää lastensa uskonnosta, vaikka itse uskovat tai eivät usko. Tytölle varmasti tulee kivoja uusia kavereita ja hauska leiri edessä kaikinpuolin.

Uskonto ei liittynyt omalta osaltani leireilyyn muuten kuin pakollisissa kokeissa ja tehtävissä, jotka nekin ovat aika minimissä ja kevyitä.  Rippileiri ei muuttanut minua mitenkään "uskovaiseksi" .  Siellähän saa yleensä hyvää ruokaa, uida, nauttia ja mellastaa ja muutenkin viettää mukavaa kesäaikaa kivalla paikalla mukavien uusien sekä olemassaolevien kavereiden seurassa.  Eli ei niin tiukkapipoista touhua kun jotkut luulevat. Itselläni kaikki uskontohömppä unohtui samalla kertaa kun rippilahjat annettiin.

Rippikoulun ja etenkin rippileirin tarkoitus on kylläkin saada otollisessa iässä olevista mahdollisimman moni tulemaan uskoon tai iemttyä seurakunnan toimintaan mukaan. Sen vuoksihan rippileireillä lietsotaan yhteisöllisyyttä ja kaveripainetta hyväksikäyttöä hiukan hurmoksellisuuteen kallistuvia ja tunnepitoisia "elämyksiä".

Ootpas sä vainoharhainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että annoitte hänen mennä. Moni asia maailmassa on lopulta uskon asia. Eikä ole huono juttu uskoa johonkin, joka antaa toivoa tulevasta.

On se huono juttu. Jää hyvä elämä elämättä, kun luulee, että se jatkuu jossakin taivaan autuudessa.

Siis millä tavalla elämättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät päästäneet mua ala-asteella helluntaiseurakunnan kesäleirille vaikka itkua väänsin ja rukoilin. Parhaat kaverit oli kaikki menossa (sekä helluntaiseurakuntaan kuuluvia että ei-uskovaisia) ja tuntui todella epäreilulta. Kävivät sitten joka vuosi koska siellä oli niin kivaa ja itse jouduin jäämään kotiin. Jokainen noista neljästä kaveristani on nyt helluntaiseurakunnan jäseniä ja vakaita kristittyjä. Itse olen ateisti ja kiitollinen siitä, että äitini piti päänsä eikä päästänyt minua leirille sellaisessa iässä jossa minun uskontokasvatukseen olisi ollut helpointa vaikuttaa. Äitini siis on kristitty ja kuuluu kirkkoon (itse erosin teininä kirkosta ja olen aina kokenut olevani ateisti). Äiti antoi minun aina itse löytää tieni uskontoasioissa. Kävin omasta halusta riparin eikä se muuttanut minua uskonnolliseksi. Kävin myös uskonnontunneilla, sama homma. Koen uskonnosta oppimisen yleissivistävänä vaikkei siihen uskoisikaan.

Minun äitini taas ilmoitti minut helluntaiseurakunnan leirille minun ollessani 12-vuitias ihan vain saadakseen olla rauhassa kesälomalla! Perheemme ei ole millään muotoa uskonnollinen. Äitini yksi tuttava on helluntailainen, ja varmaankin sitä kautta äiti oli saanut tiedon leiristä. Leiri oli ilmainen, toisin kuin kunnan järjestämät leirit. Äitini on hyvin nuuka rahojen suhteen, mikä varmaan vaikutti myös äidin ratkaisuun.

Leiri oli traumaattinen kokemus. Helluntaiseurakunnan jumalanpalvelus aggressiivisesti messuavine pappeineen, kielillä puhumisineen sekä kaatumisineen oli pelottava. Jotkut nuoret halusivat myös rukoilla puolestani. Minut vietiin pieneen suljettuun tilaan ja päästäni sekä hartioistani otettiin kiinni ja rukoiltiin äänekkäästi. "Päärukoilija" puhui etsikkoajasta ja painosti minua kääntymään uskoon. Näin leiristä painajaisia pitkään jälkeenpäin, enkä vielä aikuisenakaan osaa suhtautua neutraalisti karismaattisten liikkeiden jäseniin.

Näillä nyt ei ole mitään tekemistä rippileirien kanssa.

On siinä mielessä, että herkässä iässä oleville nuorille minkä tahansa aatteen tai vakaumuksen tuputtaminen on kyseenalaista. Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla on asia, josta puhutaan yllättävän vähän. Monilla on hyviä kokemuksia rippileirien nuorisopapeista, mutta kyllä joukkoon mahtuu niitäkin, jotka pelottelevat helvetin tulella esiaviollisen seksin harrastajia. On hyvä, että yläkouluikäisille tarjotaan mahdollisuutta oman identiteetin ja uskonasioiden pohdintaan, mutta mielestäni siinä, että tämä tapahtuu tietystä näkökulmasta ja tieto suodatetaan jonkin ideologian läpi, on vaaransa. Prometheus-leiri on tässä mielessä rippileiriä parempi vaihtoehto, vaikka toki sielläkin on vuosien varrella tehty ylilyöntejä.

Osa omista lapsistani on käynyt Protun, osa ei. Aluksi olin tyytyväinen leireihin, mutta sitten ne muuttuivat poliittisemmiksi koko ajan. Tällä tarkoitan woke-politiikkaa. En usko, että jollain perinteisen kommunistin mopopojalla on oikein enää mitään asiaa niille. Protu mainostaa olevansa uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton, mutta en oikein usko, että on....

Yksi lapsistani halusi kovasti rippileirille, mutta ei sitten kuitenkaan ollut valmis kasteeseen ja seurakunnan jäsenyyteen. Mielestäni ne kulkevat vähän käsi kädessä. Tiedän, että nuoria lahjotaan rahalla menemään rippileirille ja että kaveritkin menevät, mutta jotenkin tuntuu, että kun kyseessä on uskonto, niin pitäisi olla vähän vahvemmat perusteet. Ylipäätään 15-vuotias ei minun mielestäni ole valmis tekemään tuollaisia päätöksiä.

Toivoisin Suomeen yhteistä kristillisyyden, erityisesti luterilaisuuden opetusta kouluihin. Siis kaikille lapsille, uskontokunnasta riippumatta. Se olisi täysin neutraali ja tieteeseen pohjautuva oppiaine, että lapset oppisivat suomalaisesta kulttuurista ja erityisesti raamatusta asioita. Et-opetuksen saisi lopettaa. Se on myös vahvasti postmodernistisen poliittisen ajattelun saastuttama, ikävä kyllä. Tunnustuksellinen opetus pitäisi hoitaa sitten täysin seurakunnissa.

Olen siis ateisti.

Propaganda mennyt sitten täysillä läpi jos suomalaisuus on yhtä kuin kristillisyys. Suomessa on aina ollut useita maailmankatsomuksia, ei vain kristillistä uskoa. Esimerkiksi ateismi ei tee ihmisestä epäsuomalaista.

Mistä propagandasta puhut?

Tiedät hyvin, että vain hetki sitten käytännössä kaikki suomalaiset olivat luterilaisen kirkon jäsenia. Pieni osa kuului ortodoksiseen kirkkoon ja vielä pienempi katoliseen. Perustiedot raamatusta ja Suomen historiasta ovat mielestäni erittäin tärkeitä. Ne auttavat esimerkiksi ihan jo vaikka taiteemme ja kirjallisuutemme ymmärtämistä. Korostan vielä, että olen ateisti ja lapsemme ovat uskonnottomia, ainakin toistaiseksi. Olisin hyvin surullinen, jos joku heistä liittyisi johonkin uskonnolliseen yhteisöön.

Miksi olisit surullinen? Jos lapsi kuitenkin olisi tyytyväinen elämäänsä.

Se tarkoittaisi väistämättä sitä, että lapseni on hylännyt tieteeseen perustuvan maailmankatsomuksen ja alistunut jonkun muun keksimälle "totuudelle". Oletettavasti hänen elämässään olisi tapahtunut jotain traumaattista eikä olisi kyennyt ajattelemaan rationaalisesti ja normaalisti. Voi olla, että hän olisi myös ollut painostuksen alaisena ym. "Uskoontulleet" ihmiset ovat rasittavia, ahdistavia ja hyvin teennäisiä, enkä kenellekään toivo sitä, kaikkein vähiten omille lapsilleni.

Minä olen ”uskoontullut” eikä mikään väitteistäsi osu minuun. Olen myös kiinnostunut tieteestä, ei uskonnollinen maailmankatsomus sulje sitä pois.

Tietenkin sulkee.

No jostain syystä ei kuitenkaan minun kohdallani. Eikä monen muunkaan.

Eli "olet nähnyt valon", "saanut rauhan sydämeesi" ym. jonkun korkeamman voiman vaikutuksesta ja nyt perustat koko maailmankatsomuksesi tälle uudelle vakaumukselle. Miten tällainen usko ei muka sulje tieteellistä maailmankatsomusta pois? Jos jokainen kukka ja eläin on "jumalan luoma ihme", niin miten siihen sopii esim. evoluutiobiologia? Ja miten tämä sinun jumalasi voi puuttua maailman kulkuun sinun vaikutuksellasi? Oletan, että rukoilet. Jos sanot, että jumalasi on vain "korkeampi voima", niin puhut silloin vastoin kristinuskoa, jossa opetetaan, että jumala on persoonallinen. Toki jumala on muuttunut koko ajan abstraktimmaksi ajan saatossa, kun tiede on alkanut selittää asioita tarkemmin. Ja mitenkäs kaikki muut miljoonat ihmiset, jotka rukoilevat ihan eri jumalaa ja heidänkin jumalansa on kaikkivoipa ja vain he pääsevät sinne omaan taivaaseensa? Luulisi, että aikamoiset henkien taistelut käytäisiin yläilmoissa koko ajan. Eli miten osasit tulla juuri siihen ainoaan oikeaan uskoon?

Uskon, että Jumala on vielä suurempi kuin evoluutiobiologia. Eli joku on saanut tämän kaiken alkuun. En pidä vastakkainasettelusta usko vs. tiede. Tiedekin perustuu kulloiseenkin tietoon eikä ole aina erehtymätöntä. Usko taas on nimensä mukaisesti uskomista, eikä Jumalan olemassaoloa voi tieteellisin keinoin todistaa. Silti tiedekin myöntää, ettei pysty (ainakaan vielä) todistamaan kaikkea, on paljon asioita, mistä emme tiedä.

Toisten uskoon en voi puuttua. Minusta on joka tapauksessa hyvä, että hengellisyyttä löytyy ympäri maailmaa eri kulttuureista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että annoitte hänen mennä. Moni asia maailmassa on lopulta uskon asia. Eikä ole huono juttu uskoa johonkin, joka antaa toivoa tulevasta.

On se huono juttu. Jää hyvä elämä elämättä, kun luulee, että se jatkuu jossakin taivaan autuudessa.

Siis millä tavalla elämättä?

Onko mielikuvitusolennon pelossa muka hyvä elää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät päästäneet mua ala-asteella helluntaiseurakunnan kesäleirille vaikka itkua väänsin ja rukoilin. Parhaat kaverit oli kaikki menossa (sekä helluntaiseurakuntaan kuuluvia että ei-uskovaisia) ja tuntui todella epäreilulta. Kävivät sitten joka vuosi koska siellä oli niin kivaa ja itse jouduin jäämään kotiin. Jokainen noista neljästä kaveristani on nyt helluntaiseurakunnan jäseniä ja vakaita kristittyjä. Itse olen ateisti ja kiitollinen siitä, että äitini piti päänsä eikä päästänyt minua leirille sellaisessa iässä jossa minun uskontokasvatukseen olisi ollut helpointa vaikuttaa. Äitini siis on kristitty ja kuuluu kirkkoon (itse erosin teininä kirkosta ja olen aina kokenut olevani ateisti). Äiti antoi minun aina itse löytää tieni uskontoasioissa. Kävin omasta halusta riparin eikä se muuttanut minua uskonnolliseksi. Kävin myös uskonnontunneilla, sama homma. Koen uskonnosta oppimisen yleissivistävänä vaikkei siihen uskoisikaan.

Minun äitini taas ilmoitti minut helluntaiseurakunnan leirille minun ollessani 12-vuitias ihan vain saadakseen olla rauhassa kesälomalla! Perheemme ei ole millään muotoa uskonnollinen. Äitini yksi tuttava on helluntailainen, ja varmaankin sitä kautta äiti oli saanut tiedon leiristä. Leiri oli ilmainen, toisin kuin kunnan järjestämät leirit. Äitini on hyvin nuuka rahojen suhteen, mikä varmaan vaikutti myös äidin ratkaisuun.

Leiri oli traumaattinen kokemus. Helluntaiseurakunnan jumalanpalvelus aggressiivisesti messuavine pappeineen, kielillä puhumisineen sekä kaatumisineen oli pelottava. Jotkut nuoret halusivat myös rukoilla puolestani. Minut vietiin pieneen suljettuun tilaan ja päästäni sekä hartioistani otettiin kiinni ja rukoiltiin äänekkäästi. "Päärukoilija" puhui etsikkoajasta ja painosti minua kääntymään uskoon. Näin leiristä painajaisia pitkään jälkeenpäin, enkä vielä aikuisenakaan osaa suhtautua neutraalisti karismaattisten liikkeiden jäseniin.

Näillä nyt ei ole mitään tekemistä rippileirien kanssa.

On siinä mielessä, että herkässä iässä oleville nuorille minkä tahansa aatteen tai vakaumuksen tuputtaminen on kyseenalaista. Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla on asia, josta puhutaan yllättävän vähän. Monilla on hyviä kokemuksia rippileirien nuorisopapeista, mutta kyllä joukkoon mahtuu niitäkin, jotka pelottelevat helvetin tulella esiaviollisen seksin harrastajia. On hyvä, että yläkouluikäisille tarjotaan mahdollisuutta oman identiteetin ja uskonasioiden pohdintaan, mutta mielestäni siinä, että tämä tapahtuu tietystä näkökulmasta ja tieto suodatetaan jonkin ideologian läpi, on vaaransa. Prometheus-leiri on tässä mielessä rippileiriä parempi vaihtoehto, vaikka toki sielläkin on vuosien varrella tehty ylilyöntejä.

Osa omista lapsistani on käynyt Protun, osa ei. Aluksi olin tyytyväinen leireihin, mutta sitten ne muuttuivat poliittisemmiksi koko ajan. Tällä tarkoitan woke-politiikkaa. En usko, että jollain perinteisen kommunistin mopopojalla on oikein enää mitään asiaa niille. Protu mainostaa olevansa uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton, mutta en oikein usko, että on....

Yksi lapsistani halusi kovasti rippileirille, mutta ei sitten kuitenkaan ollut valmis kasteeseen ja seurakunnan jäsenyyteen. Mielestäni ne kulkevat vähän käsi kädessä. Tiedän, että nuoria lahjotaan rahalla menemään rippileirille ja että kaveritkin menevät, mutta jotenkin tuntuu, että kun kyseessä on uskonto, niin pitäisi olla vähän vahvemmat perusteet. Ylipäätään 15-vuotias ei minun mielestäni ole valmis tekemään tuollaisia päätöksiä.

Toivoisin Suomeen yhteistä kristillisyyden, erityisesti luterilaisuuden opetusta kouluihin. Siis kaikille lapsille, uskontokunnasta riippumatta. Se olisi täysin neutraali ja tieteeseen pohjautuva oppiaine, että lapset oppisivat suomalaisesta kulttuurista ja erityisesti raamatusta asioita. Et-opetuksen saisi lopettaa. Se on myös vahvasti postmodernistisen poliittisen ajattelun saastuttama, ikävä kyllä. Tunnustuksellinen opetus pitäisi hoitaa sitten täysin seurakunnissa.

Olen siis ateisti.

Propaganda mennyt sitten täysillä läpi jos suomalaisuus on yhtä kuin kristillisyys. Suomessa on aina ollut useita maailmankatsomuksia, ei vain kristillistä uskoa. Esimerkiksi ateismi ei tee ihmisestä epäsuomalaista.

Mistä propagandasta puhut?

Tiedät hyvin, että vain hetki sitten käytännössä kaikki suomalaiset olivat luterilaisen kirkon jäsenia. Pieni osa kuului ortodoksiseen kirkkoon ja vielä pienempi katoliseen. Perustiedot raamatusta ja Suomen historiasta ovat mielestäni erittäin tärkeitä. Ne auttavat esimerkiksi ihan jo vaikka taiteemme ja kirjallisuutemme ymmärtämistä. Korostan vielä, että olen ateisti ja lapsemme ovat uskonnottomia, ainakin toistaiseksi. Olisin hyvin surullinen, jos joku heistä liittyisi johonkin uskonnolliseen yhteisöön.

Miksi olisit surullinen? Jos lapsi kuitenkin olisi tyytyväinen elämäänsä.

Se tarkoittaisi väistämättä sitä, että lapseni on hylännyt tieteeseen perustuvan maailmankatsomuksen ja alistunut jonkun muun keksimälle "totuudelle". Oletettavasti hänen elämässään olisi tapahtunut jotain traumaattista eikä olisi kyennyt ajattelemaan rationaalisesti ja normaalisti. Voi olla, että hän olisi myös ollut painostuksen alaisena ym. "Uskoontulleet" ihmiset ovat rasittavia, ahdistavia ja hyvin teennäisiä, enkä kenellekään toivo sitä, kaikkein vähiten omille lapsilleni.

Minä olen ”uskoontullut” eikä mikään väitteistäsi osu minuun. Olen myös kiinnostunut tieteestä, ei uskonnollinen maailmankatsomus sulje sitä pois.

Tietenkin sulkee.

No jostain syystä ei kuitenkaan minun kohdallani. Eikä monen muunkaan.

Eli "olet nähnyt valon", "saanut rauhan sydämeesi" ym. jonkun korkeamman voiman vaikutuksesta ja nyt perustat koko maailmankatsomuksesi tälle uudelle vakaumukselle. Miten tällainen usko ei muka sulje tieteellistä maailmankatsomusta pois? Jos jokainen kukka ja eläin on "jumalan luoma ihme", niin miten siihen sopii esim. evoluutiobiologia? Ja miten tämä sinun jumalasi voi puuttua maailman kulkuun sinun vaikutuksellasi? Oletan, että rukoilet. Jos sanot, että jumalasi on vain "korkeampi voima", niin puhut silloin vastoin kristinuskoa, jossa opetetaan, että jumala on persoonallinen. Toki jumala on muuttunut koko ajan abstraktimmaksi ajan saatossa, kun tiede on alkanut selittää asioita tarkemmin. Ja mitenkäs kaikki muut miljoonat ihmiset, jotka rukoilevat ihan eri jumalaa ja heidänkin jumalansa on kaikkivoipa ja vain he pääsevät sinne omaan taivaaseensa? Luulisi, että aikamoiset henkien taistelut käytäisiin yläilmoissa koko ajan. Eli miten osasit tulla juuri siihen ainoaan oikeaan uskoon?

Uskon, että Jumala on vielä suurempi kuin evoluutiobiologia. Eli joku on saanut tämän kaiken alkuun. En pidä vastakkainasettelusta usko vs. tiede. Tiedekin perustuu kulloiseenkin tietoon eikä ole aina erehtymätöntä. Usko taas on nimensä mukaisesti uskomista, eikä Jumalan olemassaoloa voi tieteellisin keinoin todistaa. Silti tiedekin myöntää, ettei pysty (ainakaan vielä) todistamaan kaikkea, on paljon asioita, mistä emme tiedä.

Toisten uskoon en voi puuttua. Minusta on joka tapauksessa hyvä, että hengellisyyttä löytyy ympäri maailmaa eri kulttuureista.

Pahat ihmiset tekevät pahoja tekoja ja hyvät ihmiset tekevät hyviä tekoja.

Tarvitaan uskonto, että hyvät ihmiset tekevät pahoja tekoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että annoitte hänen mennä. Moni asia maailmassa on lopulta uskon asia. Eikä ole huono juttu uskoa johonkin, joka antaa toivoa tulevasta.

On se huono juttu. Jää hyvä elämä elämättä, kun luulee, että se jatkuu jossakin taivaan autuudessa.

Siis millä tavalla elämättä?

Onko mielikuvitusolennon pelossa muka hyvä elää?

Tuo nyt ei ollut mikään vastaus. Oletko edes kykenevä vastaamaan tuohon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jee Jee sus siunakkoon kirjoitti:

Tottakai tyttö saa mennä jos haluaa. Ei ole vanhempien oikeus päättää lastensa uskonnosta, vaikka itse uskovat tai eivät usko. Tytölle varmasti tulee kivoja uusia kavereita ja hauska leiri edessä kaikinpuolin.

Uskonto ei liittynyt omalta osaltani leireilyyn muuten kuin pakollisissa kokeissa ja tehtävissä, jotka nekin ovat aika minimissä ja kevyitä.  Rippileiri ei muuttanut minua mitenkään "uskovaiseksi" .  Siellähän saa yleensä hyvää ruokaa, uida, nauttia ja mellastaa ja muutenkin viettää mukavaa kesäaikaa kivalla paikalla mukavien uusien sekä olemassaolevien kavereiden seurassa.  Eli ei niin tiukkapipoista touhua kun jotkut luulevat. Itselläni kaikki uskontohömppä unohtui samalla kertaa kun rippilahjat annettiin.

Rippikoulun ja etenkin rippileirin tarkoitus on kylläkin saada otollisessa iässä olevista mahdollisimman moni tulemaan uskoon tai iemttyä seurakunnan toimintaan mukaan. Sen vuoksihan rippileireillä lietsotaan yhteisöllisyyttä ja kaveripainetta hyväksikäyttöä hiukan hurmoksellisuuteen kallistuvia ja tunnepitoisia "elämyksiä".

Ootpas sä vainoharhainen.

Mitä vainoharhaa tuossa on? Raamatussa on lähetyskäsky ja seurakunta noudattaa sitä. Tarkista itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että annoitte hänen mennä. Moni asia maailmassa on lopulta uskon asia. Eikä ole huono juttu uskoa johonkin, joka antaa toivoa tulevasta.

On se huono juttu. Jää hyvä elämä elämättä, kun luulee, että se jatkuu jossakin taivaan autuudessa.

Siis millä tavalla elämättä?

Onko mielikuvitusolennon pelossa muka hyvä elää?

Tuo nyt ei ollut mikään vastaus. Oletko edes kykenevä vastaamaan tuohon?

Oli se. Rationaalinen ihminen ei tarvitse mielikuvitusolennon lupausta tuonpuoleisesta palkkiosta tai uhkausta helvetin tulesta elääkseen hyvän elämän.

Vierailija kirjoitti:

Juhlat ja rahalahjat nousevat esille useammassakin viestissä. Useimpien nuorten keskeisin syy konfirmaatiolle taitaa olla sukulaisilta saadut rahat, eikä siinä mielestäni ole mitään pahaa. Moni tuon ikäinen toivoo mopoa tai kalliimpaa puhelinta. Minusta tämä olisi hyvä huomioida myös uskonnottomissa perheissä, jotta nuori ei tuntisi itseään ulkopuoliseksi kavereiden hehkuttaessa riparilahjojaan. Omassa uskonnottamassa suvussani asia on ratkaistu mielestäni tyylikkäästi: nuoren 15-vuotissyntymäpäivää juhlitaan vähän isommin. Leirikokemuksen voi puolestaan saada osallistumalla Prometheus-leirille.

Koko suku uskonnoton?

Lapsi ei saisi mennä riparille jos tahtoo?

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että Jumala on vielä suurempi kuin evoluutiobiologia. Eli joku on saanut tämän kaiken alkuun. En pidä vastakkainasettelusta usko vs. tiede. Tiedekin perustuu kulloiseenkin tietoon eikä ole aina erehtymätöntä. Usko taas on nimensä mukaisesti uskomista, eikä Jumalan olemassaoloa voi tieteellisin keinoin todistaa. Silti tiedekin myöntää, ettei pysty (ainakaan vielä) todistamaan kaikkea, on paljon asioita, mistä emme tiedä.

Toisten uskoon en voi puuttua. Minusta on joka tapauksessa hyvä, että hengellisyyttä löytyy ympäri maailmaa eri kulttuureista.

Itselleni tuli mieleen näistä vastakkain asetteluista usko vs tiede, että eihän nämä edes ole toisiaan poissulkevia asioita. Usko ja tiede kulkee monissa asioissa saman suuntaisesti ihan yhteisymmärryksessä. Eroja tulee ehkä lähinnä juuri tuossa, miten selitetään maailman synty ja ihmisen kehitys/luominen. Mutta itse ajattelen, että nuo asiat menevät niin kauas historiaan, ettei siitä ole kenelläkään antaa mitään faktoja ja pitäviä todisteita pöytään. Ne ovat vain uskon asioita ajatteli ihmiset niistä miten tahansa.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että annoitte hänen mennä. Moni asia maailmassa on lopulta uskon asia. Eikä ole huono juttu uskoa johonkin, joka antaa toivoa tulevasta.

On se huono juttu. Jää hyvä elämä elämättä, kun luulee, että se jatkuu jossakin taivaan autuudessa.

Siis millä tavalla elämättä?

Onko mielikuvitusolennon pelossa muka hyvä elää?

Tuo nyt ei ollut mikään vastaus. Oletko edes kykenevä vastaamaan tuohon?

Oli se. Rationaalinen ihminen ei tarvitse mielikuvitusolennon lupausta tuonpuoleisesta palkkiosta tai uhkausta helvetin tulesta elääkseen hyvän elämän.

Et vastannut mitään siihen, miten muka hyvä elämä (mitä se ikinä sitten onkin) jäisi muka elämättä. Nyt huomaan, ettei sinusta ole edes perustelemaan väitettäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii kyllä erityisen vahvaa uskoa olla uskomatta ettei Jumalaa olekaan. Että kaikki vaan on yhtäkkiä, humpsista vaan ilmestynyt tyhjästä tälle maapallolle, ihmiset ja koko tämä luomakunta. Ja kun darwinin opin kannattajat hourii ihmisen kehittyneen apinasta, niin miksi ihmeellä apina sitten halusi jäädä apinaksi kun siitä olisi voinut tulla kehittyneempi versio itsestään eli ihminen? Ei olisi tarvinnut hyppiä puissa ja popsia banaania ja uhkana vielä joutua häkkiin jossain eläintarhassa. Raamattu sanoo tällaisista uskomattomista ihmisistä näin:" Hullu sanoo sydämessään ettei Jumalaa ole." Kunnioitan tämän tytön päätöstä mennä riparireilille, teini on tehnyt hyvän päätöksen ! Ehkä tytön ystävien vanhemmat järjestävät hänelle jotain komfirmaatiopäivänä, ja jos hänellä on ( viisaampia) sukulaisia niin tyttö voi saada heiltä lahjojakin.

Itse olen aina ollut sitä mieltä, että vain pelokkaat tarvitsevat uskontoa. Kun oma järki ei voi käsittää maailmaa ja sitä että me ollaan joku pikkuriikkinen osa tätä kaikkea, kun se oma pienuus ja turhuus maailmankaikkeudessa tuntuu ylitsepääsemättömän ahdistavalta, silloin käännytään sen uskon puoleen, että joku suurempi voima on jo suunnittellut elämän polun ja kunhan seuraa ohjeita niin tulee pärjäämään elämässä. Uskonnossa ihminen on keskiössä, Jumala luonut ihmisen omana epätäydellisenä kuvanaan. Ateisti taas hyväksyy rohkeasti sen ajatuksen, että ihminen ei todellakaan ole millään mittakaavalla erinomainen tai tärkeä tässä kaikessa.

Uskovaiset ovat ahdistuneita ja tyhmiä, mutta ateistit ovat rohkeita. Voihan se tietysti noinkin olla, mutta musta on jotenkin kummallista, että ateisteista tehdään aina jotain sankareita, jotka ovat älykkäämpiä ja urheampia kuin uskovaiset. Itse olen sitä mieltä, etteivät ateistit hirveästi vaan ajattele elämän turhuutta, vaan he elävät siinä kuplassa, että sillä omalla elämällä olisi jotain merkitystä. Tai jos ap todella olisi sitä mieltä, että ihminen ei ole tärkeä, niin hän ei sekunttiakaan ajattelisi tyttärensä rippileirille menoa, koska se on ihan sama meneekö hän sinne vai ei. Samalla tavalla tyttö joskus kuolee oli hän sitten käynyt riparin tai ei, ja jos elämä loppuu kuolemaan, niin samalla tavalla tiedoton hän on sekä uskovaisena että ateistina.

Tiivistettynä sanoisin, että todelliset ateistit eivät huolehdi maailmasta ja kuolema on heille vapautus kaikesta murheesta.

Mutta kyllähän se noin menee. Kyllä älykkyys on suurin syy siihen, miksi ihmiset eivät usko satuihin. Jos ei ole älyä kyseenalaistaa, silloin sinisilmäisesti uskoo mihin tahansa.

Mistä olet saanut päähäsi, ettei uskovaiset kyseenalaista ja että he uskovat mihin tahansa?? Aivan ihme luulo. Ripareillakin nimenomaan saa kyseenalaistaa. Se on tervettä. Uskoon ei ketään voi pakottaa.