Ateistiperheen lapsi riparille

Voisit aapee kerrankin, vaikka ihan kokeena, ajatella hetken muutakin kuin omaa napaasi. 15 vuoden vanhemmuuden jälkeen olisi ehkä jo aikakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät päästäneet mua ala-asteella helluntaiseurakunnan kesäleirille vaikka itkua väänsin ja rukoilin. Parhaat kaverit oli kaikki menossa (sekä helluntaiseurakuntaan kuuluvia että ei-uskovaisia) ja tuntui todella epäreilulta. Kävivät sitten joka vuosi koska siellä oli niin kivaa ja itse jouduin jäämään kotiin. Jokainen noista neljästä kaveristani on nyt helluntaiseurakunnan jäseniä ja vakaita kristittyjä. Itse olen ateisti ja kiitollinen siitä, että äitini piti päänsä eikä päästänyt minua leirille sellaisessa iässä jossa minun uskontokasvatukseen olisi ollut helpointa vaikuttaa. Äitini siis on kristitty ja kuuluu kirkkoon (itse erosin teininä kirkosta ja olen aina kokenut olevani ateisti). Äiti antoi minun aina itse löytää tieni uskontoasioissa. Kävin omasta halusta riparin eikä se muuttanut minua uskonnolliseksi. Kävin myös uskonnontunneilla, sama homma. Koen uskonnosta oppimisen yleissivistävänä vaikkei siihen uskoisikaan.

Minun äitini taas ilmoitti minut helluntaiseurakunnan leirille minun ollessani 12-vuitias ihan vain saadakseen olla rauhassa kesälomalla! Perheemme ei ole millään muotoa uskonnollinen. Äitini yksi tuttava on helluntailainen, ja varmaankin sitä kautta äiti oli saanut tiedon leiristä. Leiri oli ilmainen, toisin kuin kunnan järjestämät leirit. Äitini on hyvin nuuka rahojen suhteen, mikä varmaan vaikutti myös äidin ratkaisuun.

Leiri oli traumaattinen kokemus. Helluntaiseurakunnan jumalanpalvelus aggressiivisesti messuavine pappeineen, kielillä puhumisineen sekä kaatumisineen oli pelottava. Jotkut nuoret halusivat myös rukoilla puolestani. Minut vietiin pieneen suljettuun tilaan ja päästäni sekä hartioistani otettiin kiinni ja rukoiltiin äänekkäästi. "Päärukoilija" puhui etsikkoajasta ja painosti minua kääntymään uskoon. Näin leiristä painajaisia pitkään jälkeenpäin, enkä vielä aikuisenakaan osaa suhtautua neutraalisti karismaattisten liikkeiden jäseniin.

Näillä nyt ei ole mitään tekemistä rippileirien kanssa.

On siinä mielessä, että herkässä iässä oleville nuorille minkä tahansa aatteen tai vakaumuksen tuputtaminen on kyseenalaista. Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla on asia, josta puhutaan yllättävän vähän. Monilla on hyviä kokemuksia rippileirien nuorisopapeista, mutta kyllä joukkoon mahtuu niitäkin, jotka pelottelevat helvetin tulella esiaviollisen seksin harrastajia. On hyvä, että yläkouluikäisille tarjotaan mahdollisuutta oman identiteetin ja uskonasioiden pohdintaan, mutta mielestäni siinä, että tämä tapahtuu tietystä näkökulmasta ja tieto suodatetaan jonkin ideologian läpi, on vaaransa. Prometheus-leiri on tässä mielessä rippileiriä parempi vaihtoehto, vaikka toki sielläkin on vuosien varrella tehty ylilyöntejä.

Osa omista lapsistani on käynyt Protun, osa ei. Aluksi olin tyytyväinen leireihin, mutta sitten ne muuttuivat poliittisemmiksi koko ajan. Tällä tarkoitan woke-politiikkaa. En usko, että jollain perinteisen kommunistin mopopojalla on oikein enää mitään asiaa niille. Protu mainostaa olevansa uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton, mutta en oikein usko, että on....

Yksi lapsistani halusi kovasti rippileirille, mutta ei sitten kuitenkaan ollut valmis kasteeseen ja seurakunnan jäsenyyteen. Mielestäni ne kulkevat vähän käsi kädessä. Tiedän, että nuoria lahjotaan rahalla menemään rippileirille ja että kaveritkin menevät, mutta jotenkin tuntuu, että kun kyseessä on uskonto, niin pitäisi olla vähän vahvemmat perusteet. Ylipäätään 15-vuotias ei minun mielestäni ole valmis tekemään tuollaisia päätöksiä.

Toivoisin Suomeen yhteistä kristillisyyden, erityisesti luterilaisuuden opetusta kouluihin. Siis kaikille lapsille, uskontokunnasta riippumatta. Se olisi täysin neutraali ja tieteeseen pohjautuva oppiaine, että lapset oppisivat suomalaisesta kulttuurista ja erityisesti raamatusta asioita. Et-opetuksen saisi lopettaa. Se on myös vahvasti postmodernistisen poliittisen ajattelun saastuttama, ikävä kyllä. Tunnustuksellinen opetus pitäisi hoitaa sitten täysin seurakunnissa.

Olen siis ateisti.

Propaganda mennyt sitten täysillä läpi jos suomalaisuus on yhtä kuin kristillisyys. Suomessa on aina ollut useita maailmankatsomuksia, ei vain kristillistä uskoa. Esimerkiksi ateismi ei tee ihmisestä epäsuomalaista.

Mistä propagandasta puhut?

Tiedät hyvin, että vain hetki sitten käytännössä kaikki suomalaiset olivat luterilaisen kirkon jäsenia. Pieni osa kuului ortodoksiseen kirkkoon ja vielä pienempi katoliseen. Perustiedot raamatusta ja Suomen historiasta ovat mielestäni erittäin tärkeitä. Ne auttavat esimerkiksi ihan jo vaikka taiteemme ja kirjallisuutemme ymmärtämistä. Korostan vielä, että olen ateisti ja lapsemme ovat uskonnottomia, ainakin toistaiseksi. Olisin hyvin surullinen, jos joku heistä liittyisi johonkin uskonnolliseen yhteisöön.

Se, että enemmistö suomalaisista on ollut pakon vuoksi kirkon jäseniä, ei anna kyseiselle aatteelle erikoisoikeutta maailmankatsomusten opetuksessa tai oikeuta väheksymään kirkon vastavoimaksi nousseiden aatteiden käsittelyä opetuksessa.

Raamatun korostaminen on kuin korostaisi kommunistisen manifestin sisällön osaamista yhteiskuntaopissa niissä maissa, jotka oli vielä hetki sitten kommunistisia.

Puhutkin siis tuhannen vuoden aikaisista tapahtumista? Niistä ei ikävä kyllä niin sinulla, kuin minullakaan voi olla objektiivista tietoa. Olet ehkä näitä uuspakanoita, jotka perustavat maailmankatsomuksensa niihin pieniin tiedonmurusiin, joita meillä on suomalaisten aikaisemmista uskomuksista ja kokoavat sitten niiden pohjalle jonkinlaisen "aidon, suomalaisen luontoyhteys-uskonnon" tai jotain vastaavaa.

Eivät suomalaiset mitenkään pakolla olleet kirkon jäseniä? Mikä omituinen asenne. Entisajan ihmisille usko yliluonnolliseen oli perusoletus. Miksi esim. minun isovanhempani olisivat kokeneet jotain pakkoa evankelisluterilaisen kirkon jäsenyydestä? Kaikki yhteisön jäsenet kuuluivat kirkkoon ja kävivät läpi sen riitit tietyssä iässä. Omituinen ja vääristelevä suhde sinulla on historiaan....

Kyllä raamatun voi nähdä täysin neutraalissakin valossa ja se on kuitenkin vaikuttanut erityisesti Eurooppaan ja Suomeen jo kauan ja vahvasti. Sitä paitsi se on mielenkiintoinen.

Kannattaisi painottaa että tutkii asiat kunnolla. Rippikoulu väärän leirin porukassa on menolippu helvettiin.

Vierailija kirjoitti:

Voisit aapee kerrankin, vaikka ihan kokeena, ajatella hetken muutakin kuin omaa napaasi. 15 vuoden vanhemmuuden jälkeen olisi ehkä jo aikakin.

Avaas vähän tätä heittoa.

Aapee kuitenkin kertoo että kakara saa halutessaan mennä leirille, siitä ei vain makseta sille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit aapee kerrankin, vaikka ihan kokeena, ajatella hetken muutakin kuin omaa napaasi. 15 vuoden vanhemmuuden jälkeen olisi ehkä jo aikakin.

Avaas vähän tätä heittoa.

Aapee kuitenkin kertoo että kakara saa halutessaan mennä leirille, siitä ei vain makseta sille.

Lapsi ei saa juhlia koska ne eivät merkitse aapeelle mitään.

Lue tuo lause muutamaan kertaan mielessäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät päästäneet mua ala-asteella helluntaiseurakunnan kesäleirille vaikka itkua väänsin ja rukoilin. Parhaat kaverit oli kaikki menossa (sekä helluntaiseurakuntaan kuuluvia että ei-uskovaisia) ja tuntui todella epäreilulta. Kävivät sitten joka vuosi koska siellä oli niin kivaa ja itse jouduin jäämään kotiin. Jokainen noista neljästä kaveristani on nyt helluntaiseurakunnan jäseniä ja vakaita kristittyjä. Itse olen ateisti ja kiitollinen siitä, että äitini piti päänsä eikä päästänyt minua leirille sellaisessa iässä jossa minun uskontokasvatukseen olisi ollut helpointa vaikuttaa. Äitini siis on kristitty ja kuuluu kirkkoon (itse erosin teininä kirkosta ja olen aina kokenut olevani ateisti). Äiti antoi minun aina itse löytää tieni uskontoasioissa. Kävin omasta halusta riparin eikä se muuttanut minua uskonnolliseksi. Kävin myös uskonnontunneilla, sama homma. Koen uskonnosta oppimisen yleissivistävänä vaikkei siihen uskoisikaan.

Minun äitini taas ilmoitti minut helluntaiseurakunnan leirille minun ollessani 12-vuitias ihan vain saadakseen olla rauhassa kesälomalla! Perheemme ei ole millään muotoa uskonnollinen. Äitini yksi tuttava on helluntailainen, ja varmaankin sitä kautta äiti oli saanut tiedon leiristä. Leiri oli ilmainen, toisin kuin kunnan järjestämät leirit. Äitini on hyvin nuuka rahojen suhteen, mikä varmaan vaikutti myös äidin ratkaisuun.

Leiri oli traumaattinen kokemus. Helluntaiseurakunnan jumalanpalvelus aggressiivisesti messuavine pappeineen, kielillä puhumisineen sekä kaatumisineen oli pelottava. Jotkut nuoret halusivat myös rukoilla puolestani. Minut vietiin pieneen suljettuun tilaan ja päästäni sekä hartioistani otettiin kiinni ja rukoiltiin äänekkäästi. "Päärukoilija" puhui etsikkoajasta ja painosti minua kääntymään uskoon. Näin leiristä painajaisia pitkään jälkeenpäin, enkä vielä aikuisenakaan osaa suhtautua neutraalisti karismaattisten liikkeiden jäseniin.

Näillä nyt ei ole mitään tekemistä rippileirien kanssa.

On siinä mielessä, että herkässä iässä oleville nuorille minkä tahansa aatteen tai vakaumuksen tuputtaminen on kyseenalaista. Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla on asia, josta puhutaan yllättävän vähän. Monilla on hyviä kokemuksia rippileirien nuorisopapeista, mutta kyllä joukkoon mahtuu niitäkin, jotka pelottelevat helvetin tulella esiaviollisen seksin harrastajia. On hyvä, että yläkouluikäisille tarjotaan mahdollisuutta oman identiteetin ja uskonasioiden pohdintaan, mutta mielestäni siinä, että tämä tapahtuu tietystä näkökulmasta ja tieto suodatetaan jonkin ideologian läpi, on vaaransa. Prometheus-leiri on tässä mielessä rippileiriä parempi vaihtoehto, vaikka toki sielläkin on vuosien varrella tehty ylilyöntejä.

Osa omista lapsistani on käynyt Protun, osa ei. Aluksi olin tyytyväinen leireihin, mutta sitten ne muuttuivat poliittisemmiksi koko ajan. Tällä tarkoitan woke-politiikkaa. En usko, että jollain perinteisen kommunistin mopopojalla on oikein enää mitään asiaa niille. Protu mainostaa olevansa uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton, mutta en oikein usko, että on....

Yksi lapsistani halusi kovasti rippileirille, mutta ei sitten kuitenkaan ollut valmis kasteeseen ja seurakunnan jäsenyyteen. Mielestäni ne kulkevat vähän käsi kädessä. Tiedän, että nuoria lahjotaan rahalla menemään rippileirille ja että kaveritkin menevät, mutta jotenkin tuntuu, että kun kyseessä on uskonto, niin pitäisi olla vähän vahvemmat perusteet. Ylipäätään 15-vuotias ei minun mielestäni ole valmis tekemään tuollaisia päätöksiä.

Toivoisin Suomeen yhteistä kristillisyyden, erityisesti luterilaisuuden opetusta kouluihin. Siis kaikille lapsille, uskontokunnasta riippumatta. Se olisi täysin neutraali ja tieteeseen pohjautuva oppiaine, että lapset oppisivat suomalaisesta kulttuurista ja erityisesti raamatusta asioita. Et-opetuksen saisi lopettaa. Se on myös vahvasti postmodernistisen poliittisen ajattelun saastuttama, ikävä kyllä. Tunnustuksellinen opetus pitäisi hoitaa sitten täysin seurakunnissa.

Olen siis ateisti.

Propaganda mennyt sitten täysillä läpi jos suomalaisuus on yhtä kuin kristillisyys. Suomessa on aina ollut useita maailmankatsomuksia, ei vain kristillistä uskoa. Esimerkiksi ateismi ei tee ihmisestä epäsuomalaista.

Mistä propagandasta puhut?

Tiedät hyvin, että vain hetki sitten käytännössä kaikki suomalaiset olivat luterilaisen kirkon jäsenia. Pieni osa kuului ortodoksiseen kirkkoon ja vielä pienempi katoliseen. Perustiedot raamatusta ja Suomen historiasta ovat mielestäni erittäin tärkeitä. Ne auttavat esimerkiksi ihan jo vaikka taiteemme ja kirjallisuutemme ymmärtämistä. Korostan vielä, että olen ateisti ja lapsemme ovat uskonnottomia, ainakin toistaiseksi. Olisin hyvin surullinen, jos joku heistä liittyisi johonkin uskonnolliseen yhteisöön.

Se, että enemmistö suomalaisista on ollut pakon vuoksi kirkon jäseniä, ei anna kyseiselle aatteelle erikoisoikeutta maailmankatsomusten opetuksessa tai oikeuta väheksymään kirkon vastavoimaksi nousseiden aatteiden käsittelyä opetuksessa.

Raamatun korostaminen on kuin korostaisi kommunistisen manifestin sisällön osaamista yhteiskuntaopissa niissä maissa, jotka oli vielä hetki sitten kommunistisia.

Puhutkin siis tuhannen vuoden aikaisista tapahtumista? Niistä ei ikävä kyllä niin sinulla, kuin minullakaan voi olla objektiivista tietoa. Olet ehkä näitä uuspakanoita, jotka perustavat maailmankatsomuksensa niihin pieniin tiedonmurusiin, joita meillä on suomalaisten aikaisemmista uskomuksista ja kokoavat sitten niiden pohjalle jonkinlaisen "aidon, suomalaisen luontoyhteys-uskonnon" tai jotain vastaavaa.

Eivät suomalaiset mitenkään pakolla olleet kirkon jäseniä? Mikä omituinen asenne. Entisajan ihmisille usko yliluonnolliseen oli perusoletus. Miksi esim. minun isovanhempani olisivat kokeneet jotain pakkoa evankelisluterilaisen kirkon jäsenyydestä? Kaikki yhteisön jäsenet kuuluivat kirkkoon ja kävivät läpi sen riitit tietyssä iässä. Omituinen ja vääristelevä suhde sinulla on historiaan....

Kyllä raamatun voi nähdä täysin neutraalissakin valossa ja se on kuitenkin vaikuttanut erityisesti Eurooppaan ja Suomeen jo kauan ja vahvasti. Sitä paitsi se on mielenkiintoinen.

Ilmeisesti on jäänyt koulussa joku tunti välistä, jos luulet, että kirkon jäseninä oltiin vapaaehtoisesti. Suomeen tuli uskonnonvapaus vasta itsenäistymisen jälkeen ja tämänkin jälkeen pitkään aikaan kirkosta ei erottu noin vain kuten nyt.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi painottaa että tutkii asiat kunnolla. Rippikoulu väärän leirin porukassa on menolippu helvettiin.

Joo, siinäpä sitä tietysti onkin aikamoinen valinta, että varmasti onnistuu valitsemaan juuri sen oikean lahkon, jolla taivaspaikat avautuu. Itselleni ei ole ikinä selvinnyt, miten joku voi kuvitella, että maailman lukuisista uskonnoista ja lahkoista joku uskoo juuri sen hänen omansa olevan se oikea, joka vie taivaaseen tai mikä se nyt siinä uskonnossa sattuikaan olemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät päästäneet mua ala-asteella helluntaiseurakunnan kesäleirille vaikka itkua väänsin ja rukoilin. Parhaat kaverit oli kaikki menossa (sekä helluntaiseurakuntaan kuuluvia että ei-uskovaisia) ja tuntui todella epäreilulta. Kävivät sitten joka vuosi koska siellä oli niin kivaa ja itse jouduin jäämään kotiin. Jokainen noista neljästä kaveristani on nyt helluntaiseurakunnan jäseniä ja vakaita kristittyjä. Itse olen ateisti ja kiitollinen siitä, että äitini piti päänsä eikä päästänyt minua leirille sellaisessa iässä jossa minun uskontokasvatukseen olisi ollut helpointa vaikuttaa. Äitini siis on kristitty ja kuuluu kirkkoon (itse erosin teininä kirkosta ja olen aina kokenut olevani ateisti). Äiti antoi minun aina itse löytää tieni uskontoasioissa. Kävin omasta halusta riparin eikä se muuttanut minua uskonnolliseksi. Kävin myös uskonnontunneilla, sama homma. Koen uskonnosta oppimisen yleissivistävänä vaikkei siihen uskoisikaan.

Minun äitini taas ilmoitti minut helluntaiseurakunnan leirille minun ollessani 12-vuitias ihan vain saadakseen olla rauhassa kesälomalla! Perheemme ei ole millään muotoa uskonnollinen. Äitini yksi tuttava on helluntailainen, ja varmaankin sitä kautta äiti oli saanut tiedon leiristä. Leiri oli ilmainen, toisin kuin kunnan järjestämät leirit. Äitini on hyvin nuuka rahojen suhteen, mikä varmaan vaikutti myös äidin ratkaisuun.

Leiri oli traumaattinen kokemus. Helluntaiseurakunnan jumalanpalvelus aggressiivisesti messuavine pappeineen, kielillä puhumisineen sekä kaatumisineen oli pelottava. Jotkut nuoret halusivat myös rukoilla puolestani. Minut vietiin pieneen suljettuun tilaan ja päästäni sekä hartioistani otettiin kiinni ja rukoiltiin äänekkäästi. "Päärukoilija" puhui etsikkoajasta ja painosti minua kääntymään uskoon. Näin leiristä painajaisia pitkään jälkeenpäin, enkä vielä aikuisenakaan osaa suhtautua neutraalisti karismaattisten liikkeiden jäseniin.

Näillä nyt ei ole mitään tekemistä rippileirien kanssa.

On siinä mielessä, että herkässä iässä oleville nuorille minkä tahansa aatteen tai vakaumuksen tuputtaminen on kyseenalaista. Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla on asia, josta puhutaan yllättävän vähän. Monilla on hyviä kokemuksia rippileirien nuorisopapeista, mutta kyllä joukkoon mahtuu niitäkin, jotka pelottelevat helvetin tulella esiaviollisen seksin harrastajia. On hyvä, että yläkouluikäisille tarjotaan mahdollisuutta oman identiteetin ja uskonasioiden pohdintaan, mutta mielestäni siinä, että tämä tapahtuu tietystä näkökulmasta ja tieto suodatetaan jonkin ideologian läpi, on vaaransa. Prometheus-leiri on tässä mielessä rippileiriä parempi vaihtoehto, vaikka toki sielläkin on vuosien varrella tehty ylilyöntejä.

Osa omista lapsistani on käynyt Protun, osa ei. Aluksi olin tyytyväinen leireihin, mutta sitten ne muuttuivat poliittisemmiksi koko ajan. Tällä tarkoitan woke-politiikkaa. En usko, että jollain perinteisen kommunistin mopopojalla on oikein enää mitään asiaa niille. Protu mainostaa olevansa uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton, mutta en oikein usko, että on....

Yksi lapsistani halusi kovasti rippileirille, mutta ei sitten kuitenkaan ollut valmis kasteeseen ja seurakunnan jäsenyyteen. Mielestäni ne kulkevat vähän käsi kädessä. Tiedän, että nuoria lahjotaan rahalla menemään rippileirille ja että kaveritkin menevät, mutta jotenkin tuntuu, että kun kyseessä on uskonto, niin pitäisi olla vähän vahvemmat perusteet. Ylipäätään 15-vuotias ei minun mielestäni ole valmis tekemään tuollaisia päätöksiä.

Toivoisin Suomeen yhteistä kristillisyyden, erityisesti luterilaisuuden opetusta kouluihin. Siis kaikille lapsille, uskontokunnasta riippumatta. Se olisi täysin neutraali ja tieteeseen pohjautuva oppiaine, että lapset oppisivat suomalaisesta kulttuurista ja erityisesti raamatusta asioita. Et-opetuksen saisi lopettaa. Se on myös vahvasti postmodernistisen poliittisen ajattelun saastuttama, ikävä kyllä. Tunnustuksellinen opetus pitäisi hoitaa sitten täysin seurakunnissa.

Olen siis ateisti.

Propaganda mennyt sitten täysillä läpi jos suomalaisuus on yhtä kuin kristillisyys. Suomessa on aina ollut useita maailmankatsomuksia, ei vain kristillistä uskoa. Esimerkiksi ateismi ei tee ihmisestä epäsuomalaista.

Mistä propagandasta puhut?

Tiedät hyvin, että vain hetki sitten käytännössä kaikki suomalaiset olivat luterilaisen kirkon jäsenia. Pieni osa kuului ortodoksiseen kirkkoon ja vielä pienempi katoliseen. Perustiedot raamatusta ja Suomen historiasta ovat mielestäni erittäin tärkeitä. Ne auttavat esimerkiksi ihan jo vaikka taiteemme ja kirjallisuutemme ymmärtämistä. Korostan vielä, että olen ateisti ja lapsemme ovat uskonnottomia, ainakin toistaiseksi. Olisin hyvin surullinen, jos joku heistä liittyisi johonkin uskonnolliseen yhteisöön.

Miksi olisit surullinen? Jos lapsi kuitenkin olisi tyytyväinen elämäänsä.

Se tarkoittaisi väistämättä sitä, että lapseni on hylännyt tieteeseen perustuvan maailmankatsomuksen ja alistunut jonkun muun keksimälle "totuudelle". Oletettavasti hänen elämässään olisi tapahtunut jotain traumaattista eikä olisi kyennyt ajattelemaan rationaalisesti ja normaalisti. Voi olla, että hän olisi myös ollut painostuksen alaisena ym. "Uskoontulleet" ihmiset ovat rasittavia, ahdistavia ja hyvin teennäisiä, enkä kenellekään toivo sitä, kaikkein vähiten omille lapsilleni.

Minä olen ”uskoontullut” eikä mikään väitteistäsi osu minuun. Olen myös kiinnostunut tieteestä, ei uskonnollinen maailmankatsomus sulje sitä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät päästäneet mua ala-asteella helluntaiseurakunnan kesäleirille vaikka itkua väänsin ja rukoilin. Parhaat kaverit oli kaikki menossa (sekä helluntaiseurakuntaan kuuluvia että ei-uskovaisia) ja tuntui todella epäreilulta. Kävivät sitten joka vuosi koska siellä oli niin kivaa ja itse jouduin jäämään kotiin. Jokainen noista neljästä kaveristani on nyt helluntaiseurakunnan jäseniä ja vakaita kristittyjä. Itse olen ateisti ja kiitollinen siitä, että äitini piti päänsä eikä päästänyt minua leirille sellaisessa iässä jossa minun uskontokasvatukseen olisi ollut helpointa vaikuttaa. Äitini siis on kristitty ja kuuluu kirkkoon (itse erosin teininä kirkosta ja olen aina kokenut olevani ateisti). Äiti antoi minun aina itse löytää tieni uskontoasioissa. Kävin omasta halusta riparin eikä se muuttanut minua uskonnolliseksi. Kävin myös uskonnontunneilla, sama homma. Koen uskonnosta oppimisen yleissivistävänä vaikkei siihen uskoisikaan.

Minun äitini taas ilmoitti minut helluntaiseurakunnan leirille minun ollessani 12-vuitias ihan vain saadakseen olla rauhassa kesälomalla! Perheemme ei ole millään muotoa uskonnollinen. Äitini yksi tuttava on helluntailainen, ja varmaankin sitä kautta äiti oli saanut tiedon leiristä. Leiri oli ilmainen, toisin kuin kunnan järjestämät leirit. Äitini on hyvin nuuka rahojen suhteen, mikä varmaan vaikutti myös äidin ratkaisuun.

Leiri oli traumaattinen kokemus. Helluntaiseurakunnan jumalanpalvelus aggressiivisesti messuavine pappeineen, kielillä puhumisineen sekä kaatumisineen oli pelottava. Jotkut nuoret halusivat myös rukoilla puolestani. Minut vietiin pieneen suljettuun tilaan ja päästäni sekä hartioistani otettiin kiinni ja rukoiltiin äänekkäästi. "Päärukoilija" puhui etsikkoajasta ja painosti minua kääntymään uskoon. Näin leiristä painajaisia pitkään jälkeenpäin, enkä vielä aikuisenakaan osaa suhtautua neutraalisti karismaattisten liikkeiden jäseniin.

Näillä nyt ei ole mitään tekemistä rippileirien kanssa.

On siinä mielessä, että herkässä iässä oleville nuorille minkä tahansa aatteen tai vakaumuksen tuputtaminen on kyseenalaista. Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla on asia, josta puhutaan yllättävän vähän. Monilla on hyviä kokemuksia rippileirien nuorisopapeista, mutta kyllä joukkoon mahtuu niitäkin, jotka pelottelevat helvetin tulella esiaviollisen seksin harrastajia. On hyvä, että yläkouluikäisille tarjotaan mahdollisuutta oman identiteetin ja uskonasioiden pohdintaan, mutta mielestäni siinä, että tämä tapahtuu tietystä näkökulmasta ja tieto suodatetaan jonkin ideologian läpi, on vaaransa. Prometheus-leiri on tässä mielessä rippileiriä parempi vaihtoehto, vaikka toki sielläkin on vuosien varrella tehty ylilyöntejä.

Osa omista lapsistani on käynyt Protun, osa ei. Aluksi olin tyytyväinen leireihin, mutta sitten ne muuttuivat poliittisemmiksi koko ajan. Tällä tarkoitan woke-politiikkaa. En usko, että jollain perinteisen kommunistin mopopojalla on oikein enää mitään asiaa niille. Protu mainostaa olevansa uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton, mutta en oikein usko, että on....

Yksi lapsistani halusi kovasti rippileirille, mutta ei sitten kuitenkaan ollut valmis kasteeseen ja seurakunnan jäsenyyteen. Mielestäni ne kulkevat vähän käsi kädessä. Tiedän, että nuoria lahjotaan rahalla menemään rippileirille ja että kaveritkin menevät, mutta jotenkin tuntuu, että kun kyseessä on uskonto, niin pitäisi olla vähän vahvemmat perusteet. Ylipäätään 15-vuotias ei minun mielestäni ole valmis tekemään tuollaisia päätöksiä.

Toivoisin Suomeen yhteistä kristillisyyden, erityisesti luterilaisuuden opetusta kouluihin. Siis kaikille lapsille, uskontokunnasta riippumatta. Se olisi täysin neutraali ja tieteeseen pohjautuva oppiaine, että lapset oppisivat suomalaisesta kulttuurista ja erityisesti raamatusta asioita. Et-opetuksen saisi lopettaa. Se on myös vahvasti postmodernistisen poliittisen ajattelun saastuttama, ikävä kyllä. Tunnustuksellinen opetus pitäisi hoitaa sitten täysin seurakunnissa.

Olen siis ateisti.

Propaganda mennyt sitten täysillä läpi jos suomalaisuus on yhtä kuin kristillisyys. Suomessa on aina ollut useita maailmankatsomuksia, ei vain kristillistä uskoa. Esimerkiksi ateismi ei tee ihmisestä epäsuomalaista.

Mistä propagandasta puhut?

Tiedät hyvin, että vain hetki sitten käytännössä kaikki suomalaiset olivat luterilaisen kirkon jäsenia. Pieni osa kuului ortodoksiseen kirkkoon ja vielä pienempi katoliseen. Perustiedot raamatusta ja Suomen historiasta ovat mielestäni erittäin tärkeitä. Ne auttavat esimerkiksi ihan jo vaikka taiteemme ja kirjallisuutemme ymmärtämistä. Korostan vielä, että olen ateisti ja lapsemme ovat uskonnottomia, ainakin toistaiseksi. Olisin hyvin surullinen, jos joku heistä liittyisi johonkin uskonnolliseen yhteisöön.

Se, että enemmistö suomalaisista on ollut pakon vuoksi kirkon jäseniä, ei anna kyseiselle aatteelle erikoisoikeutta maailmankatsomusten opetuksessa tai oikeuta väheksymään kirkon vastavoimaksi nousseiden aatteiden käsittelyä opetuksessa.

Raamatun korostaminen on kuin korostaisi kommunistisen manifestin sisällön osaamista yhteiskuntaopissa niissä maissa, jotka oli vielä hetki sitten kommunistisia.

Puhutkin siis tuhannen vuoden aikaisista tapahtumista? Niistä ei ikävä kyllä niin sinulla, kuin minullakaan voi olla objektiivista tietoa. Olet ehkä näitä uuspakanoita, jotka perustavat maailmankatsomuksensa niihin pieniin tiedonmurusiin, joita meillä on suomalaisten aikaisemmista uskomuksista ja kokoavat sitten niiden pohjalle jonkinlaisen "aidon, suomalaisen luontoyhteys-uskonnon" tai jotain vastaavaa.

Eivät suomalaiset mitenkään pakolla olleet kirkon jäseniä? Mikä omituinen asenne. Entisajan ihmisille usko yliluonnolliseen oli perusoletus. Miksi esim. minun isovanhempani olisivat kokeneet jotain pakkoa evankelisluterilaisen kirkon jäsenyydestä? Kaikki yhteisön jäsenet kuuluivat kirkkoon ja kävivät läpi sen riitit tietyssä iässä. Omituinen ja vääristelevä suhde sinulla on historiaan....

Kyllä raamatun voi nähdä täysin neutraalissakin valossa ja se on kuitenkin vaikuttanut erityisesti Eurooppaan ja Suomeen jo kauan ja vahvasti. Sitä paitsi se on mielenkiintoinen.

Ilmeisesti on jäänyt koulussa joku tunti välistä, jos luulet, että kirkon jäseninä oltiin vapaaehtoisesti. Suomeen tuli uskonnonvapaus vasta itsenäistymisen jälkeen ja tämänkin jälkeen pitkään aikaan kirkosta ei erottu noin vain kuten nyt.

Onhan ruotsin opiskelukin pakollista kaikilla kouluasteilla. Silti osa tykkää siitä ja opiskelisi sitä vaikka se olisi vapaaehtoistakin.

Meillä lapsi liittyi nyt kirkkoon ja kävi riparin kavereiden kanssa. Itse halusi tämän näin, leirillä oli superkivaa, eikä siellä muuttunut uskovaiseksi sen kummemmin kuin muutkaan.

Jos tähän ryhtyy, konfirmointi kannattaa minusta samalla kertaa. Siis jos kerran muutenkin käy nyt läpi kaiken tarvittavan (vaatii toki kirkkoon liittymisen ja kummien löytämisen)

Muuten voi joutua konfirmaation vaatimat asiat opiskelemaan toistamiseen, jos aikanaan tulevalle puolisolle onkin uskonnon asiat, kirkkohäät tärkeitä, tai joskus vielä haluaa itse läheisensä lapsen kummiksi tms. Kirkosta voi halutessaan erota ja uudelleen liittyä myöhemmin milloin tahansa, konfirmointi pysyy.

Mutta outoa, meille ei rahalahjat tulleet mieleen. Täytyypä muistuttaa kummeja, ettei meillä ole tarvetta. Lapsi halusi leirille ja pääsi, se kuulemma riittää.

Jokin pienimuotoinen juhla järjestetään kyllä. Onhan sillä iso merkitys traditionaalisena elämänvaiheena, siirtymänä kohti aikuisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhlat ja rahalahjat nousevat esille useammassakin viestissä. Useimpien nuorten keskeisin syy konfirmaatiolle taitaa olla sukulaisilta saadut rahat, eikä siinä mielestäni ole mitään pahaa. Moni tuon ikäinen toivoo mopoa tai kalliimpaa puhelinta. Minusta tämä olisi hyvä huomioida myös uskonnottomissa perheissä, jotta nuori ei tuntisi itseään ulkopuoliseksi kavereiden hehkuttaessa riparilahjojaan. Omassa uskonnottamassa suvussani asia on ratkaistu mielestäni tyylikkäästi: nuoren 15-vuotissyntymäpäivää juhlitaan vähän isommin. Leirikokemuksen voi puolestaan saada osallistumalla Prometheus-leirille.

Ei se pelkkä leirikokemus ole välttämättä se juttu nuorelle. Jos kaikki kaverit menevät rippileirille ja itse porukasta ainoana prome-leirille, niin ei se ollenkaan sama juttu. Varsinkin, jos on ujo tai sellainen persoona, että uusiin ihmisiin tutustuminen ottaa aikansa. Kaverit ja se oma porukka ovat tärkeitä tuossa iässä. Ei pelkästään ne lahjat ja juhlat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät päästäneet mua ala-asteella helluntaiseurakunnan kesäleirille vaikka itkua väänsin ja rukoilin. Parhaat kaverit oli kaikki menossa (sekä helluntaiseurakuntaan kuuluvia että ei-uskovaisia) ja tuntui todella epäreilulta. Kävivät sitten joka vuosi koska siellä oli niin kivaa ja itse jouduin jäämään kotiin. Jokainen noista neljästä kaveristani on nyt helluntaiseurakunnan jäseniä ja vakaita kristittyjä. Itse olen ateisti ja kiitollinen siitä, että äitini piti päänsä eikä päästänyt minua leirille sellaisessa iässä jossa minun uskontokasvatukseen olisi ollut helpointa vaikuttaa. Äitini siis on kristitty ja kuuluu kirkkoon (itse erosin teininä kirkosta ja olen aina kokenut olevani ateisti). Äiti antoi minun aina itse löytää tieni uskontoasioissa. Kävin omasta halusta riparin eikä se muuttanut minua uskonnolliseksi. Kävin myös uskonnontunneilla, sama homma. Koen uskonnosta oppimisen yleissivistävänä vaikkei siihen uskoisikaan.

Minun äitini taas ilmoitti minut helluntaiseurakunnan leirille minun ollessani 12-vuitias ihan vain saadakseen olla rauhassa kesälomalla! Perheemme ei ole millään muotoa uskonnollinen. Äitini yksi tuttava on helluntailainen, ja varmaankin sitä kautta äiti oli saanut tiedon leiristä. Leiri oli ilmainen, toisin kuin kunnan järjestämät leirit. Äitini on hyvin nuuka rahojen suhteen, mikä varmaan vaikutti myös äidin ratkaisuun.

Leiri oli traumaattinen kokemus. Helluntaiseurakunnan jumalanpalvelus aggressiivisesti messuavine pappeineen, kielillä puhumisineen sekä kaatumisineen oli pelottava. Jotkut nuoret halusivat myös rukoilla puolestani. Minut vietiin pieneen suljettuun tilaan ja päästäni sekä hartioistani otettiin kiinni ja rukoiltiin äänekkäästi. "Päärukoilija" puhui etsikkoajasta ja painosti minua kääntymään uskoon. Näin leiristä painajaisia pitkään jälkeenpäin, enkä vielä aikuisenakaan osaa suhtautua neutraalisti karismaattisten liikkeiden jäseniin.

Näillä nyt ei ole mitään tekemistä rippileirien kanssa.

On siinä mielessä, että herkässä iässä oleville nuorille minkä tahansa aatteen tai vakaumuksen tuputtaminen on kyseenalaista. Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla on asia, josta puhutaan yllättävän vähän. Monilla on hyviä kokemuksia rippileirien nuorisopapeista, mutta kyllä joukkoon mahtuu niitäkin, jotka pelottelevat helvetin tulella esiaviollisen seksin harrastajia. On hyvä, että yläkouluikäisille tarjotaan mahdollisuutta oman identiteetin ja uskonasioiden pohdintaan, mutta mielestäni siinä, että tämä tapahtuu tietystä näkökulmasta ja tieto suodatetaan jonkin ideologian läpi, on vaaransa. Prometheus-leiri on tässä mielessä rippileiriä parempi vaihtoehto, vaikka toki sielläkin on vuosien varrella tehty ylilyöntejä.

Osa omista lapsistani on käynyt Protun, osa ei. Aluksi olin tyytyväinen leireihin, mutta sitten ne muuttuivat poliittisemmiksi koko ajan. Tällä tarkoitan woke-politiikkaa. En usko, että jollain perinteisen kommunistin mopopojalla on oikein enää mitään asiaa niille. Protu mainostaa olevansa uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton, mutta en oikein usko, että on....

Yksi lapsistani halusi kovasti rippileirille, mutta ei sitten kuitenkaan ollut valmis kasteeseen ja seurakunnan jäsenyyteen. Mielestäni ne kulkevat vähän käsi kädessä. Tiedän, että nuoria lahjotaan rahalla menemään rippileirille ja että kaveritkin menevät, mutta jotenkin tuntuu, että kun kyseessä on uskonto, niin pitäisi olla vähän vahvemmat perusteet. Ylipäätään 15-vuotias ei minun mielestäni ole valmis tekemään tuollaisia päätöksiä.

Toivoisin Suomeen yhteistä kristillisyyden, erityisesti luterilaisuuden opetusta kouluihin. Siis kaikille lapsille, uskontokunnasta riippumatta. Se olisi täysin neutraali ja tieteeseen pohjautuva oppiaine, että lapset oppisivat suomalaisesta kulttuurista ja erityisesti raamatusta asioita. Et-opetuksen saisi lopettaa. Se on myös vahvasti postmodernistisen poliittisen ajattelun saastuttama, ikävä kyllä. Tunnustuksellinen opetus pitäisi hoitaa sitten täysin seurakunnissa.

Olen siis ateisti.

Propaganda mennyt sitten täysillä läpi jos suomalaisuus on yhtä kuin kristillisyys. Suomessa on aina ollut useita maailmankatsomuksia, ei vain kristillistä uskoa. Esimerkiksi ateismi ei tee ihmisestä epäsuomalaista.

Mistä propagandasta puhut?

Tiedät hyvin, että vain hetki sitten käytännössä kaikki suomalaiset olivat luterilaisen kirkon jäsenia. Pieni osa kuului ortodoksiseen kirkkoon ja vielä pienempi katoliseen. Perustiedot raamatusta ja Suomen historiasta ovat mielestäni erittäin tärkeitä. Ne auttavat esimerkiksi ihan jo vaikka taiteemme ja kirjallisuutemme ymmärtämistä. Korostan vielä, että olen ateisti ja lapsemme ovat uskonnottomia, ainakin toistaiseksi. Olisin hyvin surullinen, jos joku heistä liittyisi johonkin uskonnolliseen yhteisöön.

Miksi olisit surullinen? Jos lapsi kuitenkin olisi tyytyväinen elämäänsä.

Se tarkoittaisi väistämättä sitä, että lapseni on hylännyt tieteeseen perustuvan maailmankatsomuksen ja alistunut jonkun muun keksimälle "totuudelle". Oletettavasti hänen elämässään olisi tapahtunut jotain traumaattista eikä olisi kyennyt ajattelemaan rationaalisesti ja normaalisti. Voi olla, että hän olisi myös ollut painostuksen alaisena ym. "Uskoontulleet" ihmiset ovat rasittavia, ahdistavia ja hyvin teennäisiä, enkä kenellekään toivo sitä, kaikkein vähiten omille lapsilleni.

Minä olen ”uskoontullut” eikä mikään väitteistäsi osu minuun. Olen myös kiinnostunut tieteestä, ei uskonnollinen maailmankatsomus sulje sitä pois.

Tietenkin sulkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät päästäneet mua ala-asteella helluntaiseurakunnan kesäleirille vaikka itkua väänsin ja rukoilin. Parhaat kaverit oli kaikki menossa (sekä helluntaiseurakuntaan kuuluvia että ei-uskovaisia) ja tuntui todella epäreilulta. Kävivät sitten joka vuosi koska siellä oli niin kivaa ja itse jouduin jäämään kotiin. Jokainen noista neljästä kaveristani on nyt helluntaiseurakunnan jäseniä ja vakaita kristittyjä. Itse olen ateisti ja kiitollinen siitä, että äitini piti päänsä eikä päästänyt minua leirille sellaisessa iässä jossa minun uskontokasvatukseen olisi ollut helpointa vaikuttaa. Äitini siis on kristitty ja kuuluu kirkkoon (itse erosin teininä kirkosta ja olen aina kokenut olevani ateisti). Äiti antoi minun aina itse löytää tieni uskontoasioissa. Kävin omasta halusta riparin eikä se muuttanut minua uskonnolliseksi. Kävin myös uskonnontunneilla, sama homma. Koen uskonnosta oppimisen yleissivistävänä vaikkei siihen uskoisikaan.

Minun äitini taas ilmoitti minut helluntaiseurakunnan leirille minun ollessani 12-vuitias ihan vain saadakseen olla rauhassa kesälomalla! Perheemme ei ole millään muotoa uskonnollinen. Äitini yksi tuttava on helluntailainen, ja varmaankin sitä kautta äiti oli saanut tiedon leiristä. Leiri oli ilmainen, toisin kuin kunnan järjestämät leirit. Äitini on hyvin nuuka rahojen suhteen, mikä varmaan vaikutti myös äidin ratkaisuun.

Leiri oli traumaattinen kokemus. Helluntaiseurakunnan jumalanpalvelus aggressiivisesti messuavine pappeineen, kielillä puhumisineen sekä kaatumisineen oli pelottava. Jotkut nuoret halusivat myös rukoilla puolestani. Minut vietiin pieneen suljettuun tilaan ja päästäni sekä hartioistani otettiin kiinni ja rukoiltiin äänekkäästi. "Päärukoilija" puhui etsikkoajasta ja painosti minua kääntymään uskoon. Näin leiristä painajaisia pitkään jälkeenpäin, enkä vielä aikuisenakaan osaa suhtautua neutraalisti karismaattisten liikkeiden jäseniin.

Näillä nyt ei ole mitään tekemistä rippileirien kanssa.

On siinä mielessä, että herkässä iässä oleville nuorille minkä tahansa aatteen tai vakaumuksen tuputtaminen on kyseenalaista. Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla on asia, josta puhutaan yllättävän vähän. Monilla on hyviä kokemuksia rippileirien nuorisopapeista, mutta kyllä joukkoon mahtuu niitäkin, jotka pelottelevat helvetin tulella esiaviollisen seksin harrastajia. On hyvä, että yläkouluikäisille tarjotaan mahdollisuutta oman identiteetin ja uskonasioiden pohdintaan, mutta mielestäni siinä, että tämä tapahtuu tietystä näkökulmasta ja tieto suodatetaan jonkin ideologian läpi, on vaaransa. Prometheus-leiri on tässä mielessä rippileiriä parempi vaihtoehto, vaikka toki sielläkin on vuosien varrella tehty ylilyöntejä.

Osa omista lapsistani on käynyt Protun, osa ei. Aluksi olin tyytyväinen leireihin, mutta sitten ne muuttuivat poliittisemmiksi koko ajan. Tällä tarkoitan woke-politiikkaa. En usko, että jollain perinteisen kommunistin mopopojalla on oikein enää mitään asiaa niille. Protu mainostaa olevansa uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton, mutta en oikein usko, että on....

Yksi lapsistani halusi kovasti rippileirille, mutta ei sitten kuitenkaan ollut valmis kasteeseen ja seurakunnan jäsenyyteen. Mielestäni ne kulkevat vähän käsi kädessä. Tiedän, että nuoria lahjotaan rahalla menemään rippileirille ja että kaveritkin menevät, mutta jotenkin tuntuu, että kun kyseessä on uskonto, niin pitäisi olla vähän vahvemmat perusteet. Ylipäätään 15-vuotias ei minun mielestäni ole valmis tekemään tuollaisia päätöksiä.

Toivoisin Suomeen yhteistä kristillisyyden, erityisesti luterilaisuuden opetusta kouluihin. Siis kaikille lapsille, uskontokunnasta riippumatta. Se olisi täysin neutraali ja tieteeseen pohjautuva oppiaine, että lapset oppisivat suomalaisesta kulttuurista ja erityisesti raamatusta asioita. Et-opetuksen saisi lopettaa. Se on myös vahvasti postmodernistisen poliittisen ajattelun saastuttama, ikävä kyllä. Tunnustuksellinen opetus pitäisi hoitaa sitten täysin seurakunnissa.

Olen siis ateisti.

Propaganda mennyt sitten täysillä läpi jos suomalaisuus on yhtä kuin kristillisyys. Suomessa on aina ollut useita maailmankatsomuksia, ei vain kristillistä uskoa. Esimerkiksi ateismi ei tee ihmisestä epäsuomalaista.

Mistä propagandasta puhut?

Tiedät hyvin, että vain hetki sitten käytännössä kaikki suomalaiset olivat luterilaisen kirkon jäsenia. Pieni osa kuului ortodoksiseen kirkkoon ja vielä pienempi katoliseen. Perustiedot raamatusta ja Suomen historiasta ovat mielestäni erittäin tärkeitä. Ne auttavat esimerkiksi ihan jo vaikka taiteemme ja kirjallisuutemme ymmärtämistä. Korostan vielä, että olen ateisti ja lapsemme ovat uskonnottomia, ainakin toistaiseksi. Olisin hyvin surullinen, jos joku heistä liittyisi johonkin uskonnolliseen yhteisöön.

Miksi olisit surullinen? Jos lapsi kuitenkin olisi tyytyväinen elämäänsä.

Se tarkoittaisi väistämättä sitä, että lapseni on hylännyt tieteeseen perustuvan maailmankatsomuksen ja alistunut jonkun muun keksimälle "totuudelle". Oletettavasti hänen elämässään olisi tapahtunut jotain traumaattista eikä olisi kyennyt ajattelemaan rationaalisesti ja normaalisti. Voi olla, että hän olisi myös ollut painostuksen alaisena ym. "Uskoontulleet" ihmiset ovat rasittavia, ahdistavia ja hyvin teennäisiä, enkä kenellekään toivo sitä, kaikkein vähiten omille lapsilleni.

Minä olen ”uskoontullut” eikä mikään väitteistäsi osu minuun. Olen myös kiinnostunut tieteestä, ei uskonnollinen maailmankatsomus sulje sitä pois.

Tietenkin sulkee.

No jostain syystä ei kuitenkaan minun kohdallani. Eikä monen muunkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät päästäneet mua ala-asteella helluntaiseurakunnan kesäleirille vaikka itkua väänsin ja rukoilin. Parhaat kaverit oli kaikki menossa (sekä helluntaiseurakuntaan kuuluvia että ei-uskovaisia) ja tuntui todella epäreilulta. Kävivät sitten joka vuosi koska siellä oli niin kivaa ja itse jouduin jäämään kotiin. Jokainen noista neljästä kaveristani on nyt helluntaiseurakunnan jäseniä ja vakaita kristittyjä. Itse olen ateisti ja kiitollinen siitä, että äitini piti päänsä eikä päästänyt minua leirille sellaisessa iässä jossa minun uskontokasvatukseen olisi ollut helpointa vaikuttaa. Äitini siis on kristitty ja kuuluu kirkkoon (itse erosin teininä kirkosta ja olen aina kokenut olevani ateisti). Äiti antoi minun aina itse löytää tieni uskontoasioissa. Kävin omasta halusta riparin eikä se muuttanut minua uskonnolliseksi. Kävin myös uskonnontunneilla, sama homma. Koen uskonnosta oppimisen yleissivistävänä vaikkei siihen uskoisikaan.

Minun äitini taas ilmoitti minut helluntaiseurakunnan leirille minun ollessani 12-vuitias ihan vain saadakseen olla rauhassa kesälomalla! Perheemme ei ole millään muotoa uskonnollinen. Äitini yksi tuttava on helluntailainen, ja varmaankin sitä kautta äiti oli saanut tiedon leiristä. Leiri oli ilmainen, toisin kuin kunnan järjestämät leirit. Äitini on hyvin nuuka rahojen suhteen, mikä varmaan vaikutti myös äidin ratkaisuun.

Leiri oli traumaattinen kokemus. Helluntaiseurakunnan jumalanpalvelus aggressiivisesti messuavine pappeineen, kielillä puhumisineen sekä kaatumisineen oli pelottava. Jotkut nuoret halusivat myös rukoilla puolestani. Minut vietiin pieneen suljettuun tilaan ja päästäni sekä hartioistani otettiin kiinni ja rukoiltiin äänekkäästi. "Päärukoilija" puhui etsikkoajasta ja painosti minua kääntymään uskoon. Näin leiristä painajaisia pitkään jälkeenpäin, enkä vielä aikuisenakaan osaa suhtautua neutraalisti karismaattisten liikkeiden jäseniin.

Näillä nyt ei ole mitään tekemistä rippileirien kanssa.

On siinä mielessä, että herkässä iässä oleville nuorille minkä tahansa aatteen tai vakaumuksen tuputtaminen on kyseenalaista. Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla on asia, josta puhutaan yllättävän vähän. Monilla on hyviä kokemuksia rippileirien nuorisopapeista, mutta kyllä joukkoon mahtuu niitäkin, jotka pelottelevat helvetin tulella esiaviollisen seksin harrastajia. On hyvä, että yläkouluikäisille tarjotaan mahdollisuutta oman identiteetin ja uskonasioiden pohdintaan, mutta mielestäni siinä, että tämä tapahtuu tietystä näkökulmasta ja tieto suodatetaan jonkin ideologian läpi, on vaaransa. Prometheus-leiri on tässä mielessä rippileiriä parempi vaihtoehto, vaikka toki sielläkin on vuosien varrella tehty ylilyöntejä.

Osa omista lapsistani on käynyt Protun, osa ei. Aluksi olin tyytyväinen leireihin, mutta sitten ne muuttuivat poliittisemmiksi koko ajan. Tällä tarkoitan woke-politiikkaa. En usko, että jollain perinteisen kommunistin mopopojalla on oikein enää mitään asiaa niille. Protu mainostaa olevansa uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton, mutta en oikein usko, että on....

Yksi lapsistani halusi kovasti rippileirille, mutta ei sitten kuitenkaan ollut valmis kasteeseen ja seurakunnan jäsenyyteen. Mielestäni ne kulkevat vähän käsi kädessä. Tiedän, että nuoria lahjotaan rahalla menemään rippileirille ja että kaveritkin menevät, mutta jotenkin tuntuu, että kun kyseessä on uskonto, niin pitäisi olla vähän vahvemmat perusteet. Ylipäätään 15-vuotias ei minun mielestäni ole valmis tekemään tuollaisia päätöksiä.

Toivoisin Suomeen yhteistä kristillisyyden, erityisesti luterilaisuuden opetusta kouluihin. Siis kaikille lapsille, uskontokunnasta riippumatta. Se olisi täysin neutraali ja tieteeseen pohjautuva oppiaine, että lapset oppisivat suomalaisesta kulttuurista ja erityisesti raamatusta asioita. Et-opetuksen saisi lopettaa. Se on myös vahvasti postmodernistisen poliittisen ajattelun saastuttama, ikävä kyllä. Tunnustuksellinen opetus pitäisi hoitaa sitten täysin seurakunnissa.

Olen siis ateisti.

Propaganda mennyt sitten täysillä läpi jos suomalaisuus on yhtä kuin kristillisyys. Suomessa on aina ollut useita maailmankatsomuksia, ei vain kristillistä uskoa. Esimerkiksi ateismi ei tee ihmisestä epäsuomalaista.

Mistä propagandasta puhut?

Tiedät hyvin, että vain hetki sitten käytännössä kaikki suomalaiset olivat luterilaisen kirkon jäsenia. Pieni osa kuului ortodoksiseen kirkkoon ja vielä pienempi katoliseen. Perustiedot raamatusta ja Suomen historiasta ovat mielestäni erittäin tärkeitä. Ne auttavat esimerkiksi ihan jo vaikka taiteemme ja kirjallisuutemme ymmärtämistä. Korostan vielä, että olen ateisti ja lapsemme ovat uskonnottomia, ainakin toistaiseksi. Olisin hyvin surullinen, jos joku heistä liittyisi johonkin uskonnolliseen yhteisöön.

Se, että enemmistö suomalaisista on ollut pakon vuoksi kirkon jäseniä, ei anna kyseiselle aatteelle erikoisoikeutta maailmankatsomusten opetuksessa tai oikeuta väheksymään kirkon vastavoimaksi nousseiden aatteiden käsittelyä opetuksessa.

Raamatun korostaminen on kuin korostaisi kommunistisen manifestin sisällön osaamista yhteiskuntaopissa niissä maissa, jotka oli vielä hetki sitten kommunistisia.

Puhutkin siis tuhannen vuoden aikaisista tapahtumista? Niistä ei ikävä kyllä niin sinulla, kuin minullakaan voi olla objektiivista tietoa. Olet ehkä näitä uuspakanoita, jotka perustavat maailmankatsomuksensa niihin pieniin tiedonmurusiin, joita meillä on suomalaisten aikaisemmista uskomuksista ja kokoavat sitten niiden pohjalle jonkinlaisen "aidon, suomalaisen luontoyhteys-uskonnon" tai jotain vastaavaa.

Eivät suomalaiset mitenkään pakolla olleet kirkon jäseniä? Mikä omituinen asenne. Entisajan ihmisille usko yliluonnolliseen oli perusoletus. Miksi esim. minun isovanhempani olisivat kokeneet jotain pakkoa evankelisluterilaisen kirkon jäsenyydestä? Kaikki yhteisön jäsenet kuuluivat kirkkoon ja kävivät läpi sen riitit tietyssä iässä. Omituinen ja vääristelevä suhde sinulla on historiaan....

Kyllä raamatun voi nähdä täysin neutraalissakin valossa ja se on kuitenkin vaikuttanut erityisesti Eurooppaan ja Suomeen jo kauan ja vahvasti. Sitä paitsi se on mielenkiintoinen.

Ilmeisesti on jäänyt koulussa joku tunti välistä, jos luulet, että kirkon jäseninä oltiin vapaaehtoisesti. Suomeen tuli uskonnonvapaus vasta itsenäistymisen jälkeen ja tämänkin jälkeen pitkään aikaan kirkosta ei erottu noin vain kuten nyt.

Puhut koko ajan kovin ympäripyöreästi. Vaikea arvailla, mitä ihmisryhmiä tai minkä ajan tapahtumia mahdat tarkoittaa. Se, että laissa on ollut jotain, ei todellakaan tarkoita, että Matti Meikäläinen olisi jotenkin alati kärsinyt kirkon jäsenyydestä. Varmaan on ollut pieniä ryhmiä, kuten kommunisteja ja ehkä jokunen taiteilija ja eksentrikko, jotka tätä vastustivat.

Olen sanonut että saa mennä ja voi kirkkoon liittyä täysi-ikäisenä. Ens vuonna tuo sitten on ajankohtaista jos on.

Isänsä kuuluu kirkkoon tavan vuoksi, minä erosin riparin jälkeen (totesin ettei ole mun juttu ja äitini oli jo eronnut aiemmin) eli mitään ehdottomia ateisteja emme ole, ennemminkin hällä väliä.

Asiat, jotka muistan omasta riparista: 

pelattiin korttia ja opin kiroilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät päästäneet mua ala-asteella helluntaiseurakunnan kesäleirille vaikka itkua väänsin ja rukoilin. Parhaat kaverit oli kaikki menossa (sekä helluntaiseurakuntaan kuuluvia että ei-uskovaisia) ja tuntui todella epäreilulta. Kävivät sitten joka vuosi koska siellä oli niin kivaa ja itse jouduin jäämään kotiin. Jokainen noista neljästä kaveristani on nyt helluntaiseurakunnan jäseniä ja vakaita kristittyjä. Itse olen ateisti ja kiitollinen siitä, että äitini piti päänsä eikä päästänyt minua leirille sellaisessa iässä jossa minun uskontokasvatukseen olisi ollut helpointa vaikuttaa. Äitini siis on kristitty ja kuuluu kirkkoon (itse erosin teininä kirkosta ja olen aina kokenut olevani ateisti). Äiti antoi minun aina itse löytää tieni uskontoasioissa. Kävin omasta halusta riparin eikä se muuttanut minua uskonnolliseksi. Kävin myös uskonnontunneilla, sama homma. Koen uskonnosta oppimisen yleissivistävänä vaikkei siihen uskoisikaan.

Minun äitini taas ilmoitti minut helluntaiseurakunnan leirille minun ollessani 12-vuitias ihan vain saadakseen olla rauhassa kesälomalla! Perheemme ei ole millään muotoa uskonnollinen. Äitini yksi tuttava on helluntailainen, ja varmaankin sitä kautta äiti oli saanut tiedon leiristä. Leiri oli ilmainen, toisin kuin kunnan järjestämät leirit. Äitini on hyvin nuuka rahojen suhteen, mikä varmaan vaikutti myös äidin ratkaisuun.

Leiri oli traumaattinen kokemus. Helluntaiseurakunnan jumalanpalvelus aggressiivisesti messuavine pappeineen, kielillä puhumisineen sekä kaatumisineen oli pelottava. Jotkut nuoret halusivat myös rukoilla puolestani. Minut vietiin pieneen suljettuun tilaan ja päästäni sekä hartioistani otettiin kiinni ja rukoiltiin äänekkäästi. "Päärukoilija" puhui etsikkoajasta ja painosti minua kääntymään uskoon. Näin leiristä painajaisia pitkään jälkeenpäin, enkä vielä aikuisenakaan osaa suhtautua neutraalisti karismaattisten liikkeiden jäseniin.

Näillä nyt ei ole mitään tekemistä rippileirien kanssa.

On siinä mielessä, että herkässä iässä oleville nuorille minkä tahansa aatteen tai vakaumuksen tuputtaminen on kyseenalaista. Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla on asia, josta puhutaan yllättävän vähän. Monilla on hyviä kokemuksia rippileirien nuorisopapeista, mutta kyllä joukkoon mahtuu niitäkin, jotka pelottelevat helvetin tulella esiaviollisen seksin harrastajia. On hyvä, että yläkouluikäisille tarjotaan mahdollisuutta oman identiteetin ja uskonasioiden pohdintaan, mutta mielestäni siinä, että tämä tapahtuu tietystä näkökulmasta ja tieto suodatetaan jonkin ideologian läpi, on vaaransa. Prometheus-leiri on tässä mielessä rippileiriä parempi vaihtoehto, vaikka toki sielläkin on vuosien varrella tehty ylilyöntejä.

Osa omista lapsistani on käynyt Protun, osa ei. Aluksi olin tyytyväinen leireihin, mutta sitten ne muuttuivat poliittisemmiksi koko ajan. Tällä tarkoitan woke-politiikkaa. En usko, että jollain perinteisen kommunistin mopopojalla on oikein enää mitään asiaa niille. Protu mainostaa olevansa uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton, mutta en oikein usko, että on....

Yksi lapsistani halusi kovasti rippileirille, mutta ei sitten kuitenkaan ollut valmis kasteeseen ja seurakunnan jäsenyyteen. Mielestäni ne kulkevat vähän käsi kädessä. Tiedän, että nuoria lahjotaan rahalla menemään rippileirille ja että kaveritkin menevät, mutta jotenkin tuntuu, että kun kyseessä on uskonto, niin pitäisi olla vähän vahvemmat perusteet. Ylipäätään 15-vuotias ei minun mielestäni ole valmis tekemään tuollaisia päätöksiä.

Toivoisin Suomeen yhteistä kristillisyyden, erityisesti luterilaisuuden opetusta kouluihin. Siis kaikille lapsille, uskontokunnasta riippumatta. Se olisi täysin neutraali ja tieteeseen pohjautuva oppiaine, että lapset oppisivat suomalaisesta kulttuurista ja erityisesti raamatusta asioita. Et-opetuksen saisi lopettaa. Se on myös vahvasti postmodernistisen poliittisen ajattelun saastuttama, ikävä kyllä. Tunnustuksellinen opetus pitäisi hoitaa sitten täysin seurakunnissa.

Olen siis ateisti.

Propaganda mennyt sitten täysillä läpi jos suomalaisuus on yhtä kuin kristillisyys. Suomessa on aina ollut useita maailmankatsomuksia, ei vain kristillistä uskoa. Esimerkiksi ateismi ei tee ihmisestä epäsuomalaista.

Mistä propagandasta puhut?

Tiedät hyvin, että vain hetki sitten käytännössä kaikki suomalaiset olivat luterilaisen kirkon jäsenia. Pieni osa kuului ortodoksiseen kirkkoon ja vielä pienempi katoliseen. Perustiedot raamatusta ja Suomen historiasta ovat mielestäni erittäin tärkeitä. Ne auttavat esimerkiksi ihan jo vaikka taiteemme ja kirjallisuutemme ymmärtämistä. Korostan vielä, että olen ateisti ja lapsemme ovat uskonnottomia, ainakin toistaiseksi. Olisin hyvin surullinen, jos joku heistä liittyisi johonkin uskonnolliseen yhteisöön.

Se, että enemmistö suomalaisista on ollut pakon vuoksi kirkon jäseniä, ei anna kyseiselle aatteelle erikoisoikeutta maailmankatsomusten opetuksessa tai oikeuta väheksymään kirkon vastavoimaksi nousseiden aatteiden käsittelyä opetuksessa.

Raamatun korostaminen on kuin korostaisi kommunistisen manifestin sisällön osaamista yhteiskuntaopissa niissä maissa, jotka oli vielä hetki sitten kommunistisia.

Puhutkin siis tuhannen vuoden aikaisista tapahtumista? Niistä ei ikävä kyllä niin sinulla, kuin minullakaan voi olla objektiivista tietoa. Olet ehkä näitä uuspakanoita, jotka perustavat maailmankatsomuksensa niihin pieniin tiedonmurusiin, joita meillä on suomalaisten aikaisemmista uskomuksista ja kokoavat sitten niiden pohjalle jonkinlaisen "aidon, suomalaisen luontoyhteys-uskonnon" tai jotain vastaavaa.

Eivät suomalaiset mitenkään pakolla olleet kirkon jäseniä? Mikä omituinen asenne. Entisajan ihmisille usko yliluonnolliseen oli perusoletus. Miksi esim. minun isovanhempani olisivat kokeneet jotain pakkoa evankelisluterilaisen kirkon jäsenyydestä? Kaikki yhteisön jäsenet kuuluivat kirkkoon ja kävivät läpi sen riitit tietyssä iässä. Omituinen ja vääristelevä suhde sinulla on historiaan....

Kyllä raamatun voi nähdä täysin neutraalissakin valossa ja se on kuitenkin vaikuttanut erityisesti Eurooppaan ja Suomeen jo kauan ja vahvasti. Sitä paitsi se on mielenkiintoinen.

Ilmeisesti on jäänyt koulussa joku tunti välistä, jos luulet, että kirkon jäseninä oltiin vapaaehtoisesti. Suomeen tuli uskonnonvapaus vasta itsenäistymisen jälkeen ja tämänkin jälkeen pitkään aikaan kirkosta ei erottu noin vain kuten nyt.

Puhut koko ajan kovin ympäripyöreästi. Vaikea arvailla, mitä ihmisryhmiä tai minkä ajan tapahtumia mahdat tarkoittaa. Se, että laissa on ollut jotain, ei todellakaan tarkoita, että Matti Meikäläinen olisi jotenkin alati kärsinyt kirkon jäsenyydestä. Varmaan on ollut pieniä ryhmiä, kuten kommunisteja ja ehkä jokunen taiteilija ja eksentrikko, jotka tätä vastustivat.

Yrität kääntää väitteesi päälaelleen. Sinun väite oli, että kirkkoon kuuluttiin ennen vapaaehtoisesti. Tämähän ei ole totta. Vaihtoehtoja ei ollut kuten ei ollut kommunistisen puolueen äänestämiselle (jos vaaleja oli) eräissä maissa.

Jos haluat kouluihin lisää tietoa Suomen historiasta, voi historian tunteja lisätä. Raamatun kertomusten korostaminen ei kuitenkaan anna erityisen valaisevaa kuvaa kirkon ja uskonnon asemasta Suomessa eri aikoina.

Voiko niitä rippikoulukavereita pyytää kummiksi jos meinaa liittyä ja ottaa konfirmaation samalla?

Tuli vaan mieleen kun vauvalle olisi ollut kummiehdokkaita aikoinaan tosi hintsusti, niin enää ei ole yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät päästäneet mua ala-asteella helluntaiseurakunnan kesäleirille vaikka itkua väänsin ja rukoilin. Parhaat kaverit oli kaikki menossa (sekä helluntaiseurakuntaan kuuluvia että ei-uskovaisia) ja tuntui todella epäreilulta. Kävivät sitten joka vuosi koska siellä oli niin kivaa ja itse jouduin jäämään kotiin. Jokainen noista neljästä kaveristani on nyt helluntaiseurakunnan jäseniä ja vakaita kristittyjä. Itse olen ateisti ja kiitollinen siitä, että äitini piti päänsä eikä päästänyt minua leirille sellaisessa iässä jossa minun uskontokasvatukseen olisi ollut helpointa vaikuttaa. Äitini siis on kristitty ja kuuluu kirkkoon (itse erosin teininä kirkosta ja olen aina kokenut olevani ateisti). Äiti antoi minun aina itse löytää tieni uskontoasioissa. Kävin omasta halusta riparin eikä se muuttanut minua uskonnolliseksi. Kävin myös uskonnontunneilla, sama homma. Koen uskonnosta oppimisen yleissivistävänä vaikkei siihen uskoisikaan.

Minun äitini taas ilmoitti minut helluntaiseurakunnan leirille minun ollessani 12-vuitias ihan vain saadakseen olla rauhassa kesälomalla! Perheemme ei ole millään muotoa uskonnollinen. Äitini yksi tuttava on helluntailainen, ja varmaankin sitä kautta äiti oli saanut tiedon leiristä. Leiri oli ilmainen, toisin kuin kunnan järjestämät leirit. Äitini on hyvin nuuka rahojen suhteen, mikä varmaan vaikutti myös äidin ratkaisuun.

Leiri oli traumaattinen kokemus. Helluntaiseurakunnan jumalanpalvelus aggressiivisesti messuavine pappeineen, kielillä puhumisineen sekä kaatumisineen oli pelottava. Jotkut nuoret halusivat myös rukoilla puolestani. Minut vietiin pieneen suljettuun tilaan ja päästäni sekä hartioistani otettiin kiinni ja rukoiltiin äänekkäästi. "Päärukoilija" puhui etsikkoajasta ja painosti minua kääntymään uskoon. Näin leiristä painajaisia pitkään jälkeenpäin, enkä vielä aikuisenakaan osaa suhtautua neutraalisti karismaattisten liikkeiden jäseniin.

Näillä nyt ei ole mitään tekemistä rippileirien kanssa.

On siinä mielessä, että herkässä iässä oleville nuorille minkä tahansa aatteen tai vakaumuksen tuputtaminen on kyseenalaista. Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla on asia, josta puhutaan yllättävän vähän. Monilla on hyviä kokemuksia rippileirien nuorisopapeista, mutta kyllä joukkoon mahtuu niitäkin, jotka pelottelevat helvetin tulella esiaviollisen seksin harrastajia. On hyvä, että yläkouluikäisille tarjotaan mahdollisuutta oman identiteetin ja uskonasioiden pohdintaan, mutta mielestäni siinä, että tämä tapahtuu tietystä näkökulmasta ja tieto suodatetaan jonkin ideologian läpi, on vaaransa. Prometheus-leiri on tässä mielessä rippileiriä parempi vaihtoehto, vaikka toki sielläkin on vuosien varrella tehty ylilyöntejä.

Osa omista lapsistani on käynyt Protun, osa ei. Aluksi olin tyytyväinen leireihin, mutta sitten ne muuttuivat poliittisemmiksi koko ajan. Tällä tarkoitan woke-politiikkaa. En usko, että jollain perinteisen kommunistin mopopojalla on oikein enää mitään asiaa niille. Protu mainostaa olevansa uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton, mutta en oikein usko, että on....

Yksi lapsistani halusi kovasti rippileirille, mutta ei sitten kuitenkaan ollut valmis kasteeseen ja seurakunnan jäsenyyteen. Mielestäni ne kulkevat vähän käsi kädessä. Tiedän, että nuoria lahjotaan rahalla menemään rippileirille ja että kaveritkin menevät, mutta jotenkin tuntuu, että kun kyseessä on uskonto, niin pitäisi olla vähän vahvemmat perusteet. Ylipäätään 15-vuotias ei minun mielestäni ole valmis tekemään tuollaisia päätöksiä.

Toivoisin Suomeen yhteistä kristillisyyden, erityisesti luterilaisuuden opetusta kouluihin. Siis kaikille lapsille, uskontokunnasta riippumatta. Se olisi täysin neutraali ja tieteeseen pohjautuva oppiaine, että lapset oppisivat suomalaisesta kulttuurista ja erityisesti raamatusta asioita. Et-opetuksen saisi lopettaa. Se on myös vahvasti postmodernistisen poliittisen ajattelun saastuttama, ikävä kyllä. Tunnustuksellinen opetus pitäisi hoitaa sitten täysin seurakunnissa.

Olen siis ateisti.

Propaganda mennyt sitten täysillä läpi jos suomalaisuus on yhtä kuin kristillisyys. Suomessa on aina ollut useita maailmankatsomuksia, ei vain kristillistä uskoa. Esimerkiksi ateismi ei tee ihmisestä epäsuomalaista.

Mistä propagandasta puhut?

Tiedät hyvin, että vain hetki sitten käytännössä kaikki suomalaiset olivat luterilaisen kirkon jäsenia. Pieni osa kuului ortodoksiseen kirkkoon ja vielä pienempi katoliseen. Perustiedot raamatusta ja Suomen historiasta ovat mielestäni erittäin tärkeitä. Ne auttavat esimerkiksi ihan jo vaikka taiteemme ja kirjallisuutemme ymmärtämistä. Korostan vielä, että olen ateisti ja lapsemme ovat uskonnottomia, ainakin toistaiseksi. Olisin hyvin surullinen, jos joku heistä liittyisi johonkin uskonnolliseen yhteisöön.

Miksi olisit surullinen? Jos lapsi kuitenkin olisi tyytyväinen elämäänsä.

Se tarkoittaisi väistämättä sitä, että lapseni on hylännyt tieteeseen perustuvan maailmankatsomuksen ja alistunut jonkun muun keksimälle "totuudelle". Oletettavasti hänen elämässään olisi tapahtunut jotain traumaattista eikä olisi kyennyt ajattelemaan rationaalisesti ja normaalisti. Voi olla, että hän olisi myös ollut painostuksen alaisena ym. "Uskoontulleet" ihmiset ovat rasittavia, ahdistavia ja hyvin teennäisiä, enkä kenellekään toivo sitä, kaikkein vähiten omille lapsilleni.

Minä olen ”uskoontullut” eikä mikään väitteistäsi osu minuun. Olen myös kiinnostunut tieteestä, ei uskonnollinen maailmankatsomus sulje sitä pois.

Tietenkin sulkee.

No jostain syystä ei kuitenkaan minun kohdallani. Eikä monen muunkaan.

Eli "olet nähnyt valon", "saanut rauhan sydämeesi" ym. jonkun korkeamman voiman vaikutuksesta ja nyt perustat koko maailmankatsomuksesi tälle uudelle vakaumukselle. Miten tällainen usko ei muka sulje tieteellistä maailmankatsomusta pois? Jos jokainen kukka ja eläin on "jumalan luoma ihme", niin miten siihen sopii esim. evoluutiobiologia? Ja miten tämä sinun jumalasi voi puuttua maailman kulkuun sinun vaikutuksellasi? Oletan, että rukoilet. Jos sanot, että jumalasi on vain "korkeampi voima", niin puhut silloin vastoin kristinuskoa, jossa opetetaan, että jumala on persoonallinen. Toki jumala on muuttunut koko ajan abstraktimmaksi ajan saatossa, kun tiede on alkanut selittää asioita tarkemmin. Ja mitenkäs kaikki muut miljoonat ihmiset, jotka rukoilevat ihan eri jumalaa ja heidänkin jumalansa on kaikkivoipa ja vain he pääsevät sinne omaan taivaaseensa? Luulisi, että aikamoiset henkien taistelut käytäisiin yläilmoissa koko ajan. Eli miten osasit tulla juuri siihen ainoaan oikeaan uskoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät päästäneet mua ala-asteella helluntaiseurakunnan kesäleirille vaikka itkua väänsin ja rukoilin. Parhaat kaverit oli kaikki menossa (sekä helluntaiseurakuntaan kuuluvia että ei-uskovaisia) ja tuntui todella epäreilulta. Kävivät sitten joka vuosi koska siellä oli niin kivaa ja itse jouduin jäämään kotiin. Jokainen noista neljästä kaveristani on nyt helluntaiseurakunnan jäseniä ja vakaita kristittyjä. Itse olen ateisti ja kiitollinen siitä, että äitini piti päänsä eikä päästänyt minua leirille sellaisessa iässä jossa minun uskontokasvatukseen olisi ollut helpointa vaikuttaa. Äitini siis on kristitty ja kuuluu kirkkoon (itse erosin teininä kirkosta ja olen aina kokenut olevani ateisti). Äiti antoi minun aina itse löytää tieni uskontoasioissa. Kävin omasta halusta riparin eikä se muuttanut minua uskonnolliseksi. Kävin myös uskonnontunneilla, sama homma. Koen uskonnosta oppimisen yleissivistävänä vaikkei siihen uskoisikaan.

Minun äitini taas ilmoitti minut helluntaiseurakunnan leirille minun ollessani 12-vuitias ihan vain saadakseen olla rauhassa kesälomalla! Perheemme ei ole millään muotoa uskonnollinen. Äitini yksi tuttava on helluntailainen, ja varmaankin sitä kautta äiti oli saanut tiedon leiristä. Leiri oli ilmainen, toisin kuin kunnan järjestämät leirit. Äitini on hyvin nuuka rahojen suhteen, mikä varmaan vaikutti myös äidin ratkaisuun.

Leiri oli traumaattinen kokemus. Helluntaiseurakunnan jumalanpalvelus aggressiivisesti messuavine pappeineen, kielillä puhumisineen sekä kaatumisineen oli pelottava. Jotkut nuoret halusivat myös rukoilla puolestani. Minut vietiin pieneen suljettuun tilaan ja päästäni sekä hartioistani otettiin kiinni ja rukoiltiin äänekkäästi. "Päärukoilija" puhui etsikkoajasta ja painosti minua kääntymään uskoon. Näin leiristä painajaisia pitkään jälkeenpäin, enkä vielä aikuisenakaan osaa suhtautua neutraalisti karismaattisten liikkeiden jäseniin.

Näillä nyt ei ole mitään tekemistä rippileirien kanssa.

On siinä mielessä, että herkässä iässä oleville nuorille minkä tahansa aatteen tai vakaumuksen tuputtaminen on kyseenalaista. Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla on asia, josta puhutaan yllättävän vähän. Monilla on hyviä kokemuksia rippileirien nuorisopapeista, mutta kyllä joukkoon mahtuu niitäkin, jotka pelottelevat helvetin tulella esiaviollisen seksin harrastajia. On hyvä, että yläkouluikäisille tarjotaan mahdollisuutta oman identiteetin ja uskonasioiden pohdintaan, mutta mielestäni siinä, että tämä tapahtuu tietystä näkökulmasta ja tieto suodatetaan jonkin ideologian läpi, on vaaransa. Prometheus-leiri on tässä mielessä rippileiriä parempi vaihtoehto, vaikka toki sielläkin on vuosien varrella tehty ylilyöntejä.

Osa omista lapsistani on käynyt Protun, osa ei. Aluksi olin tyytyväinen leireihin, mutta sitten ne muuttuivat poliittisemmiksi koko ajan. Tällä tarkoitan woke-politiikkaa. En usko, että jollain perinteisen kommunistin mopopojalla on oikein enää mitään asiaa niille. Protu mainostaa olevansa uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton, mutta en oikein usko, että on....

Yksi lapsistani halusi kovasti rippileirille, mutta ei sitten kuitenkaan ollut valmis kasteeseen ja seurakunnan jäsenyyteen. Mielestäni ne kulkevat vähän käsi kädessä. Tiedän, että nuoria lahjotaan rahalla menemään rippileirille ja että kaveritkin menevät, mutta jotenkin tuntuu, että kun kyseessä on uskonto, niin pitäisi olla vähän vahvemmat perusteet. Ylipäätään 15-vuotias ei minun mielestäni ole valmis tekemään tuollaisia päätöksiä.

Toivoisin Suomeen yhteistä kristillisyyden, erityisesti luterilaisuuden opetusta kouluihin. Siis kaikille lapsille, uskontokunnasta riippumatta. Se olisi täysin neutraali ja tieteeseen pohjautuva oppiaine, että lapset oppisivat suomalaisesta kulttuurista ja erityisesti raamatusta asioita. Et-opetuksen saisi lopettaa. Se on myös vahvasti postmodernistisen poliittisen ajattelun saastuttama, ikävä kyllä. Tunnustuksellinen opetus pitäisi hoitaa sitten täysin seurakunnissa.

Olen siis ateisti.

Propaganda mennyt sitten täysillä läpi jos suomalaisuus on yhtä kuin kristillisyys. Suomessa on aina ollut useita maailmankatsomuksia, ei vain kristillistä uskoa. Esimerkiksi ateismi ei tee ihmisestä epäsuomalaista.

Mistä propagandasta puhut?

Tiedät hyvin, että vain hetki sitten käytännössä kaikki suomalaiset olivat luterilaisen kirkon jäsenia. Pieni osa kuului ortodoksiseen kirkkoon ja vielä pienempi katoliseen. Perustiedot raamatusta ja Suomen historiasta ovat mielestäni erittäin tärkeitä. Ne auttavat esimerkiksi ihan jo vaikka taiteemme ja kirjallisuutemme ymmärtämistä. Korostan vielä, että olen ateisti ja lapsemme ovat uskonnottomia, ainakin toistaiseksi. Olisin hyvin surullinen, jos joku heistä liittyisi johonkin uskonnolliseen yhteisöön.

Se, että enemmistö suomalaisista on ollut pakon vuoksi kirkon jäseniä, ei anna kyseiselle aatteelle erikoisoikeutta maailmankatsomusten opetuksessa tai oikeuta väheksymään kirkon vastavoimaksi nousseiden aatteiden käsittelyä opetuksessa.

Raamatun korostaminen on kuin korostaisi kommunistisen manifestin sisällön osaamista yhteiskuntaopissa niissä maissa, jotka oli vielä hetki sitten kommunistisia.

Puhutkin siis tuhannen vuoden aikaisista tapahtumista? Niistä ei ikävä kyllä niin sinulla, kuin minullakaan voi olla objektiivista tietoa. Olet ehkä näitä uuspakanoita, jotka perustavat maailmankatsomuksensa niihin pieniin tiedonmurusiin, joita meillä on suomalaisten aikaisemmista uskomuksista ja kokoavat sitten niiden pohjalle jonkinlaisen "aidon, suomalaisen luontoyhteys-uskonnon" tai jotain vastaavaa.

Eivät suomalaiset mitenkään pakolla olleet kirkon jäseniä? Mikä omituinen asenne. Entisajan ihmisille usko yliluonnolliseen oli perusoletus. Miksi esim. minun isovanhempani olisivat kokeneet jotain pakkoa evankelisluterilaisen kirkon jäsenyydestä? Kaikki yhteisön jäsenet kuuluivat kirkkoon ja kävivät läpi sen riitit tietyssä iässä. Omituinen ja vääristelevä suhde sinulla on historiaan....

Kyllä raamatun voi nähdä täysin neutraalissakin valossa ja se on kuitenkin vaikuttanut erityisesti Eurooppaan ja Suomeen jo kauan ja vahvasti. Sitä paitsi se on mielenkiintoinen.

Ilmeisesti on jäänyt koulussa joku tunti välistä, jos luulet, että kirkon jäseninä oltiin vapaaehtoisesti. Suomeen tuli uskonnonvapaus vasta itsenäistymisen jälkeen ja tämänkin jälkeen pitkään aikaan kirkosta ei erottu noin vain kuten nyt.

Puhut koko ajan kovin ympäripyöreästi. Vaikea arvailla, mitä ihmisryhmiä tai minkä ajan tapahtumia mahdat tarkoittaa. Se, että laissa on ollut jotain, ei todellakaan tarkoita, että Matti Meikäläinen olisi jotenkin alati kärsinyt kirkon jäsenyydestä. Varmaan on ollut pieniä ryhmiä, kuten kommunisteja ja ehkä jokunen taiteilija ja eksentrikko, jotka tätä vastustivat.

Yrität kääntää väitteesi päälaelleen. Sinun väite oli, että kirkkoon kuuluttiin ennen vapaaehtoisesti. Tämähän ei ole totta. Vaihtoehtoja ei ollut kuten ei ollut kommunistisen puolueen äänestämiselle (jos vaaleja oli) eräissä maissa.

Jos haluat kouluihin lisää tietoa Suomen historiasta, voi historian tunteja lisätä. Raamatun kertomusten korostaminen ei kuitenkaan anna erityisen valaisevaa kuvaa kirkon ja uskonnon asemasta Suomessa eri aikoina.

Ei vaan sinä käännät sen päälaelleen. Kirkon jäsenyys ei ollut mikään valintakysymys. Sitä ei pohdittu. Sehän se juju oli. Siitä ei myöskään kärsitty, niin kuin sinä annat ymmärtää. Jumala ja kirkko olivat, piste. Nykyään raamatunkertomukset jäävät kokonaan väliin Et-tunneilla olevilta. Siellä korostuu maailmanuskonnot ja nykyisin woke-ideologia (tämä riippuu paljolti myös opettajasta). Raamatun tuntemus on avain esim. moniin taideteoksiin, sanontoihin ja muuhun. Näiden ymmärtäminen vaikeutuu, jos ei tunne raamattua. En ole vaatinut raamatun kertomusten korostamista! Ainoastaan sitä, että niitä opetettaisiin ylipäätään ja ilman vakaumusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa hän liittyy seurakuntaan?

Ei tarvii liittyä, riparileirin voi käydä ilman kastetta ja konfirmaatiota.

Nimenomaan näin. Jos haluaa konfirmoitavaksi muiden kanssa, silloin täytyy ensin ottaa kaste. Meidän riparilla kastettiin yksi kesken leirin.

Aika tyly asenne aloittajalla. Tietysti lapsi saa käydä leirin jos haluaa. Käyköön nyt ensin ja katsokaa mikä on sen jälkeen tulos. Ehkä hän haluaa liittyä kirkkoon, ehkä ei.