Ateistiperheen lapsi riparille

Tuttuni lapsi halusi riparille, koska oli uskossa vaikka vanhempansa eivät olleet. Vanhemmat päästivät lapsensa pitkin hampain ja "antoivat" järjestää pienet juhlat, mutta lapsen piti itse hankkia ja valmistaa kaikki tarjottavat. Vanhemmat eivät myöskään tulleet kirkkoon katsomaan konfirmaatiota ja juhlissa heidän vaatetuksensa oli rantasortsit ja tpaidat. Vieraat ja rippinuori oli ykköset yllä, kun vanhemmat osoittivat mieltään kuin pikkukakarat. Kuvottavaa toimintaa vanhemmilta.

Vierailija kirjoitti:

Korostuneen ateistiset ihmiset ovat usein niin suvaitsemattomia, että lapsen meno riparille on aivan mahdoton ajatus.

Korostuneen uskonnolliset ihmiset taas ovat usein niin suvaitsemattomia, että toisten ihmisoikeudet ovat aivan mahdoton ajatus. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien kuuluu suojella lapsiaan haitallisilta asioilta kuten uskonnolta.

Uskonnoilta kannattaakin suojella mutta elävältä uskolta Jeesukseen Kristukseen ei kannata 'suojella'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät päästäneet mua ala-asteella helluntaiseurakunnan kesäleirille vaikka itkua väänsin ja rukoilin. Parhaat kaverit oli kaikki menossa (sekä helluntaiseurakuntaan kuuluvia että ei-uskovaisia) ja tuntui todella epäreilulta. Kävivät sitten joka vuosi koska siellä oli niin kivaa ja itse jouduin jäämään kotiin. Jokainen noista neljästä kaveristani on nyt helluntaiseurakunnan jäseniä ja vakaita kristittyjä. Itse olen ateisti ja kiitollinen siitä, että äitini piti päänsä eikä päästänyt minua leirille sellaisessa iässä jossa minun uskontokasvatukseen olisi ollut helpointa vaikuttaa. Äitini siis on kristitty ja kuuluu kirkkoon (itse erosin teininä kirkosta ja olen aina kokenut olevani ateisti). Äiti antoi minun aina itse löytää tieni uskontoasioissa. Kävin omasta halusta riparin eikä se muuttanut minua uskonnolliseksi. Kävin myös uskonnontunneilla, sama homma. Koen uskonnosta oppimisen yleissivistävänä vaikkei siihen uskoisikaan.

Minun äitini taas ilmoitti minut helluntaiseurakunnan leirille minun ollessani 12-vuitias ihan vain saadakseen olla rauhassa kesälomalla! Perheemme ei ole millään muotoa uskonnollinen. Äitini yksi tuttava on helluntailainen, ja varmaankin sitä kautta äiti oli saanut tiedon leiristä. Leiri oli ilmainen, toisin kuin kunnan järjestämät leirit. Äitini on hyvin nuuka rahojen suhteen, mikä varmaan vaikutti myös äidin ratkaisuun.

Leiri oli traumaattinen kokemus. Helluntaiseurakunnan jumalanpalvelus aggressiivisesti messuavine pappeineen, kielillä puhumisineen sekä kaatumisineen oli pelottava. Jotkut nuoret halusivat myös rukoilla puolestani. Minut vietiin pieneen suljettuun tilaan ja päästäni sekä hartioistani otettiin kiinni ja rukoiltiin äänekkäästi. "Päärukoilija" puhui etsikkoajasta ja painosti minua kääntymään uskoon. Näin leiristä painajaisia pitkään jälkeenpäin, enkä vielä aikuisenakaan osaa suhtautua neutraalisti karismaattisten liikkeiden jäseniin.

Näillä nyt ei ole mitään tekemistä rippileirien kanssa.

On siinä mielessä, että herkässä iässä oleville nuorille minkä tahansa aatteen tai vakaumuksen tuputtaminen on kyseenalaista. Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla on asia, josta puhutaan yllättävän vähän. Monilla on hyviä kokemuksia rippileirien nuorisopapeista, mutta kyllä joukkoon mahtuu niitäkin, jotka pelottelevat helvetin tulella esiaviollisen seksin harrastajia. On hyvä, että yläkouluikäisille tarjotaan mahdollisuutta oman identiteetin ja uskonasioiden pohdintaan, mutta mielestäni siinä, että tämä tapahtuu tietystä näkökulmasta ja tieto suodatetaan jonkin ideologian läpi, on vaaransa. Prometheus-leiri on tässä mielessä rippileiriä parempi vaihtoehto, vaikka toki sielläkin on vuosien varrella tehty ylilyöntejä.

"Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla"

Kirkko ei todellakaan kiristä nuoria jäsenikseen millään rahalahjoilla tai edes kannusta siihen. Teillä menee taas kaikki puurot ja vellit aivan sekaisin.

Se rippileiri on täysin vapaaehtoinen juttu vaikka kuuluisikin kirkkoon. Te itse luotte sitä propagandaa tuolla asenteella, että siellä aivopestään kaikki. Se tulee varmasti esille myös teidän puheissanne nuorille ja pyritte siten vaikuttamaan itse sen nuoren ajatuksiin ja aatteisiin. Ihan yhtä kyseenalaista se on. Antaisitte niitten nuorten vain itse valita, kyllä ne siihen pystyy. Ilman, että joku rajoittunut aikuinen sanelee näissä asioissa, mikä on oikein tai väärin (tuomitsemalla jo yhden vaihtoehdoista). Ja hyväksykää sekin, että nuori saattaa ajatella aivan päinvastaisesti kuin te itse, ja siis ihan omien ajatustensa pohjalta.

Tai nuori voi myös oikeasti olla kiinnostunut kuulemaan enemmän uskonnosta, mitä se ylipäätään on, miksi ja miten ihmiset uskovat, ja haluaa siksi osallistua, uteliaisuuttaan. Teidänlaiset vanhemmat eivät selvästikään kykene puhumaan nuoren kanssa näistä uskonnollisista asioista kovinkaan rakentavasti ja syvällisesti.

Kun vakaumus on tarpeeksi vahva, sitä näköjään pystyy ummistamaan silmänsä ja korvansa ihan miltä tahansa. On aivan yleisesti tiedossa, että valtaosa nuorista ottaa konfirmaation vastaan tasan rahalahjojen toivossa. Jos tapana ei olisi järjestää rippijuhlia, laskisi konfirmaatioon osallistumisen aste merkittävästi. Rippileiri on nuorille toki myös tärkeä, mutta eiköhän sinnekin ole ensisijainen osallistumisen syy kaverit eikä mahdollisuus kuulla Jumalan sanaa. Nimenomaan se, että pystyy puhumaan uskontoihin liittyvästä tekopyhyydestä, on rakentavaa ja syvällistä. Kritiikki ei tarkoita sitä, etteikö näkisi uskonnoissa mitään hyvää tai pystyisi puhumaan nuoren kanssa aiheesta neutraalisti.

Edellinen viesti on melkoista hurskastelua siihen nähden, että ylipäätään nuoren valinnanvapaus toimii huonosti toiseen suuntaan. Kirkkoon lapsena liitetty nuori ei saa valita, osallistuuko koulussa uskonnonopetukseen, kirkkovierailuihin tai rippikouluun eikä voi ilman vanhempien lupaa erota kirkosta. Kirkkoon kuulumaton nuori taas voi valita uskonnonopetuksen ja osallistua rippikouluun. Näetkö tässä mitään ristiriitaa tai ongelmaa?

Laitapa tähän jokin lähde siitä, missä sanotaan, että kirkkoon kuuluva nuori ei voi valita osallistuuko rippikouluun.

Ja puhu sitten vasta hurskasteluista.

Tarkoitin pakollisuudella tässä lain lisäksi sitä, että vanhemmalla on suuri valta päättää nämä asiat lapsen puolesta. Jos vanhempi on sitä mieltä, että rippikouluun on osallistuttava, kovin vaikea on nuoren tätä vastaan taistella. Hienosti myös poimit kaikista antamistani esimerkeistä sen, joka ei ole lakitasolla pakollinen. Olisiko sinulla kommenttia muista esimerkeistä (uskonnon opetus, kirkkovierailut ja kirkosta eroaminen)?

Sinun kommenttisi nyt vaan on pelkkiä yleistyksiä omien oletuksiesi ja ennakkoluulojesi pohjalta, että nuorta ei muka kuunnella tässä asiassa ja että nuori ei muka saisi itse valita, jos kuuluu kirkkoon vanhempiensa liittämänä. Tuollaiset jutut jätän kyllä ihan syystäkin aivan omaan arvoonsa. Ja hienosti poimin sen asian, josta tässä aloituksessa oli kyse. Noille muille voit tehdä oman ketjun ja jajtaa siellä.

Olen ammatiltani opettaja, joten tiedän aivan varmasti, että jos lapsi kuuluu kirkkoon, hän ei voi valita koulussa elämänkatsomustietoa uskonnon sijaan. Samoin tiedän varmasti sekä opettajana että vanhempana olevan kouluja, joissa on käytäntönä, että vanhempi päättää lapsen kirkkovierailuista. Koulussa, jossa oma lapseni opiskeli, lähtökohtaisesti kaikki lapset osallistuivat kirkkovierailuihin. Tämä oli mahdollista kieltää erikseen, mutta mahdollisuutta tarjottiin vain elämänkatsomustiedon opiskelijoille. Myös sen, että alaikäinen ei voi erota kirkosta ilman vanhempien lupaa, tiedän varmasti.

En ota nyt noihin mitään kantaa, koska ne eivät kuulu tähän ketjuun. Itse unohdit nyt täysin kommentistasi sen rippikoulun, jota tämä ketju käsittelee.

Minusta mikään ketjun viesteistä ei ole mennyt ohi aiheen. Aiheena on uskonnottoman perheen nuoren osallistuminen rippileirille. Tällöin on mielekästä pohtia, mitä motiiveja nuorilla tyypillisesti on osallistua leirille ja millainen instituutio leirin järjestävä taho eli kirkko on. Samoin on mielekästä pohtia, mitä "vapaaehtoisuus" tässä yhteydessä tarkoittaa. Rippikouluun ja konfirmaatioon osallistumiseen voi liittyä ryhmäpainetta, vanhempien ja suvun painostusta sekä useaan kertaan ketjussa mainittu rahallinen palkinto. Samalla kun keskustellaan rippikoulusta, voi nähdäkseni hyvin keskustella kirkon muista toimintamuodoista ja yleensä merkityksestä nyky-yhteiskunnassa.

Pakottaminen/painostaminen puoleen ja toiseen on väärin. Kyllä 15 v ikäisten pitäisi saada itse päättää ja vanhempien kunnioittaa päätöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korostuneen ateistiset ihmiset ovat usein niin suvaitsemattomia, että lapsen meno riparille on aivan mahdoton ajatus.

Korostuneen uskonnolliset ihmiset taas ovat usein niin suvaitsemattomia, että toisten ihmisoikeudet ovat aivan mahdoton ajatus. 

Siksipä täytyy suhtautua kriittisesti kaikkiin ääripäihin. Samaa skeidaa mutta eri paketissa. Vai mitä Fidel Castro.

En ymmärrä teitä.

Oma lapseni sai mennä ihan vapaasti riparille kaverien kanssa, kastetta ei halunnut joten konfirmaatio jäi välistä mutta istui siellä muiden joukossa. Juhlat järjestettiin läheisille, ei tuntunut sukulaisia vaivaavan.

Lapsi myös toimi seuraavat pari vuotta isosena.

Edelleenkään ei kirkkoon kuulu, mutta kivoja muistoja jäi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät päästäneet mua ala-asteella helluntaiseurakunnan kesäleirille vaikka itkua väänsin ja rukoilin. Parhaat kaverit oli kaikki menossa (sekä helluntaiseurakuntaan kuuluvia että ei-uskovaisia) ja tuntui todella epäreilulta. Kävivät sitten joka vuosi koska siellä oli niin kivaa ja itse jouduin jäämään kotiin. Jokainen noista neljästä kaveristani on nyt helluntaiseurakunnan jäseniä ja vakaita kristittyjä. Itse olen ateisti ja kiitollinen siitä, että äitini piti päänsä eikä päästänyt minua leirille sellaisessa iässä jossa minun uskontokasvatukseen olisi ollut helpointa vaikuttaa. Äitini siis on kristitty ja kuuluu kirkkoon (itse erosin teininä kirkosta ja olen aina kokenut olevani ateisti). Äiti antoi minun aina itse löytää tieni uskontoasioissa. Kävin omasta halusta riparin eikä se muuttanut minua uskonnolliseksi. Kävin myös uskonnontunneilla, sama homma. Koen uskonnosta oppimisen yleissivistävänä vaikkei siihen uskoisikaan.

Minun äitini taas ilmoitti minut helluntaiseurakunnan leirille minun ollessani 12-vuitias ihan vain saadakseen olla rauhassa kesälomalla! Perheemme ei ole millään muotoa uskonnollinen. Äitini yksi tuttava on helluntailainen, ja varmaankin sitä kautta äiti oli saanut tiedon leiristä. Leiri oli ilmainen, toisin kuin kunnan järjestämät leirit. Äitini on hyvin nuuka rahojen suhteen, mikä varmaan vaikutti myös äidin ratkaisuun.

Leiri oli traumaattinen kokemus. Helluntaiseurakunnan jumalanpalvelus aggressiivisesti messuavine pappeineen, kielillä puhumisineen sekä kaatumisineen oli pelottava. Jotkut nuoret halusivat myös rukoilla puolestani. Minut vietiin pieneen suljettuun tilaan ja päästäni sekä hartioistani otettiin kiinni ja rukoiltiin äänekkäästi. "Päärukoilija" puhui etsikkoajasta ja painosti minua kääntymään uskoon. Näin leiristä painajaisia pitkään jälkeenpäin, enkä vielä aikuisenakaan osaa suhtautua neutraalisti karismaattisten liikkeiden jäseniin.

Näillä nyt ei ole mitään tekemistä rippileirien kanssa.

On siinä mielessä, että herkässä iässä oleville nuorille minkä tahansa aatteen tai vakaumuksen tuputtaminen on kyseenalaista. Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla on asia, josta puhutaan yllättävän vähän. Monilla on hyviä kokemuksia rippileirien nuorisopapeista, mutta kyllä joukkoon mahtuu niitäkin, jotka pelottelevat helvetin tulella esiaviollisen seksin harrastajia. On hyvä, että yläkouluikäisille tarjotaan mahdollisuutta oman identiteetin ja uskonasioiden pohdintaan, mutta mielestäni siinä, että tämä tapahtuu tietystä näkökulmasta ja tieto suodatetaan jonkin ideologian läpi, on vaaransa. Prometheus-leiri on tässä mielessä rippileiriä parempi vaihtoehto, vaikka toki sielläkin on vuosien varrella tehty ylilyöntejä.

"Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla"

Kirkko ei todellakaan kiristä nuoria jäsenikseen millään rahalahjoilla tai edes kannusta siihen. Teillä menee taas kaikki puurot ja vellit aivan sekaisin.

Se rippileiri on täysin vapaaehtoinen juttu vaikka kuuluisikin kirkkoon. Te itse luotte sitä propagandaa tuolla asenteella, että siellä aivopestään kaikki. Se tulee varmasti esille myös teidän puheissanne nuorille ja pyritte siten vaikuttamaan itse sen nuoren ajatuksiin ja aatteisiin. Ihan yhtä kyseenalaista se on. Antaisitte niitten nuorten vain itse valita, kyllä ne siihen pystyy. Ilman, että joku rajoittunut aikuinen sanelee näissä asioissa, mikä on oikein tai väärin (tuomitsemalla jo yhden vaihtoehdoista). Ja hyväksykää sekin, että nuori saattaa ajatella aivan päinvastaisesti kuin te itse, ja siis ihan omien ajatustensa pohjalta.

Tai nuori voi myös oikeasti olla kiinnostunut kuulemaan enemmän uskonnosta, mitä se ylipäätään on, miksi ja miten ihmiset uskovat, ja haluaa siksi osallistua, uteliaisuuttaan. Teidänlaiset vanhemmat eivät selvästikään kykene puhumaan nuoren kanssa näistä uskonnollisista asioista kovinkaan rakentavasti ja syvällisesti.

Kun vakaumus on tarpeeksi vahva, sitä näköjään pystyy ummistamaan silmänsä ja korvansa ihan miltä tahansa. On aivan yleisesti tiedossa, että valtaosa nuorista ottaa konfirmaation vastaan tasan rahalahjojen toivossa. Jos tapana ei olisi järjestää rippijuhlia, laskisi konfirmaatioon osallistumisen aste merkittävästi. Rippileiri on nuorille toki myös tärkeä, mutta eiköhän sinnekin ole ensisijainen osallistumisen syy kaverit eikä mahdollisuus kuulla Jumalan sanaa. Nimenomaan se, että pystyy puhumaan uskontoihin liittyvästä tekopyhyydestä, on rakentavaa ja syvällistä. Kritiikki ei tarkoita sitä, etteikö näkisi uskonnoissa mitään hyvää tai pystyisi puhumaan nuoren kanssa aiheesta neutraalisti.

Edellinen viesti on melkoista hurskastelua siihen nähden, että ylipäätään nuoren valinnanvapaus toimii huonosti toiseen suuntaan. Kirkkoon lapsena liitetty nuori ei saa valita, osallistuuko koulussa uskonnonopetukseen, kirkkovierailuihin tai rippikouluun eikä voi ilman vanhempien lupaa erota kirkosta. Kirkkoon kuulumaton nuori taas voi valita uskonnonopetuksen ja osallistua rippikouluun. Näetkö tässä mitään ristiriitaa tai ongelmaa?

Laitapa tähän jokin lähde siitä, missä sanotaan, että kirkkoon kuuluva nuori ei voi valita osallistuuko rippikouluun.

Ja puhu sitten vasta hurskasteluista.

Tarkoitin pakollisuudella tässä lain lisäksi sitä, että vanhemmalla on suuri valta päättää nämä asiat lapsen puolesta. Jos vanhempi on sitä mieltä, että rippikouluun on osallistuttava, kovin vaikea on nuoren tätä vastaan taistella. Hienosti myös poimit kaikista antamistani esimerkeistä sen, joka ei ole lakitasolla pakollinen. Olisiko sinulla kommenttia muista esimerkeistä (uskonnon opetus, kirkkovierailut ja kirkosta eroaminen)?

Sinun kommenttisi nyt vaan on pelkkiä yleistyksiä omien oletuksiesi ja ennakkoluulojesi pohjalta, että nuorta ei muka kuunnella tässä asiassa ja että nuori ei muka saisi itse valita, jos kuuluu kirkkoon vanhempiensa liittämänä. Tuollaiset jutut jätän kyllä ihan syystäkin aivan omaan arvoonsa. Ja hienosti poimin sen asian, josta tässä aloituksessa oli kyse. Noille muille voit tehdä oman ketjun ja jajtaa siellä.

Olen ammatiltani opettaja, joten tiedän aivan varmasti, että jos lapsi kuuluu kirkkoon, hän ei voi valita koulussa elämänkatsomustietoa uskonnon sijaan. Samoin tiedän varmasti sekä opettajana että vanhempana olevan kouluja, joissa on käytäntönä, että vanhempi päättää lapsen kirkkovierailuista. Koulussa, jossa oma lapseni opiskeli, lähtökohtaisesti kaikki lapset osallistuivat kirkkovierailuihin. Tämä oli mahdollista kieltää erikseen, mutta mahdollisuutta tarjottiin vain elämänkatsomustiedon opiskelijoille. Myös sen, että alaikäinen ei voi erota kirkosta ilman vanhempien lupaa, tiedän varmasti.

En ota nyt noihin mitään kantaa, koska ne eivät kuulu tähän ketjuun. Itse unohdit nyt täysin kommentistasi sen rippikoulun, jota tämä ketju käsittelee.

Minusta mikään ketjun viesteistä ei ole mennyt ohi aiheen. Aiheena on uskonnottoman perheen nuoren osallistuminen rippileirille. Tällöin on mielekästä pohtia, mitä motiiveja nuorilla tyypillisesti on osallistua leirille ja millainen instituutio leirin järjestävä taho eli kirkko on. Samoin on mielekästä pohtia, mitä "vapaaehtoisuus" tässä yhteydessä tarkoittaa. Rippikouluun ja konfirmaatioon osallistumiseen voi liittyä ryhmäpainetta, vanhempien ja suvun painostusta sekä useaan kertaan ketjussa mainittu rahallinen palkinto. Samalla kun keskustellaan rippikoulusta, voi nähdäkseni hyvin keskustella kirkon muista toimintamuodoista ja yleensä merkityksestä nyky-yhteiskunnassa.

Niin kuin itsekin totesit, niin noista muista asioista on säädetty ihan laissa. Ainakin opetuslaissa, muista en tiedä. Mutta siellä ainakin säädetään siitä, että huoltaja päättää ala-ikäisen lapsensa saamasta uskonnon opetuksesta (niin kuin monesta muustakin alaikäistä koskevasta asiasta). Kirkko ei siihen pysty vaikuttamaan, se vaatisi lakimuutoksen. Sen vuoksi en näe tätä keskustelua kovin hedelmällisenä tässä topicissa, koska rippileiri on kuitenkin täysin vapaavalintainen juttu ja siten ihan eri asemassa näihin muihin em liittyen.

Tämä nyt vain on minun näkemykseni tästä ja siksi en itse ota niihin kantaa. Jatkakaa toki te siitä keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Oma riparini oli todella ahdistava. Isoset vikittelivät meitä tyttöjä ja kähmivät iltaisin. Sellaisia ihania Jumalan lapsia. En päästäisi omia lapsiani.

En tiedä miten yleistä tuollainen on mutta kirkon sisäinen luopumus on sitä luokkaa ettei voi oikein luottaa seurakuntien itse järjestämiin rippileireihin. Itse luottaisin vain tunnetusti Jumalan Sanaan pitäytyvien järjestöjen rippileireihin (esim. Kansanlähetys, Kansan Raamattuseura ...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma riparini oli todella ahdistava. Isoset vikittelivät meitä tyttöjä ja kähmivät iltaisin. Sellaisia ihania Jumalan lapsia. En päästäisi omia lapsiani.

Omalla riparillani ei käynyt noin, eikä käynyt teininkään.

Eli koska sinulle ei käynyt niin sitä ei ole voinut tapahtua? Uskokaa hyväksikäytön uhreja, älkää aina vähätelkö. Ei tuo viestin kirjoittaja sanonut että kaikilla ripareilla käy noin, jakoi vain oman kokemuksensa.

Alkuperäiselle, olen tosi pahoillani että olet joutunut tuollaista kokemaan❤

En ole se jota lainasit. Mutta voisi sitä itsekin väähn miettiä, miten asioista kirjoittaa. Jos puhuu pilkkaavasti "sellaisista Jumalan lapsista", niin ei sillä ainakaan asiallisia vastauksia kerjää. Ja kun ottaa huomioon, että suurin osa isosista on näitä samoja ei-uskovaisia nuoria, jotka käyvät sen riparin vain kavereitten ja rahan takia, niin mikä yllätys se on, jos ne ei elä ja kohtele toisia kuten siellä riparille odotetaan.

Eli hyväksikäyttäjistä pitäisi puhua nätisti? Tästä syystä juuri uskonnollisissa piireissä hyväksikäyttö kukoistaa.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap, näistä kommenteista paistaa taas läpi se uskovaisten kuuluisa lähimmäisenrakkaus. Tai oikeastaan miten se unohtuu heti kun se toinen ei usko samalla tavalla.

Kyllä tässä ketjussa nimenomaan ateisti on se jolta ei ymmärrystä ja rakkautta löydy kun oma lapsi vallitseekin toisin.

Ja ei en ole uskova, ja vastustan kyllä erityisesti uskonnon pakottamista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma riparini oli todella ahdistava. Isoset vikittelivät meitä tyttöjä ja kähmivät iltaisin. Sellaisia ihania Jumalan lapsia. En päästäisi omia lapsiani.

Omalla riparillani ei käynyt noin, eikä käynyt teininkään.

Eli koska sinulle ei käynyt niin sitä ei ole voinut tapahtua? Uskokaa hyväksikäytön uhreja, älkää aina vähätelkö. Ei tuo viestin kirjoittaja sanonut että kaikilla ripareilla käy noin, jakoi vain oman kokemuksensa.

Alkuperäiselle, olen tosi pahoillani että olet joutunut tuollaista kokemaan❤

En ole se jota lainasit. Mutta voisi sitä itsekin väähn miettiä, miten asioista kirjoittaa. Jos puhuu pilkkaavasti "sellaisista Jumalan lapsista", niin ei sillä ainakaan asiallisia vastauksia kerjää. Ja kun ottaa huomioon, että suurin osa isosista on näitä samoja ei-uskovaisia nuoria, jotka käyvät sen riparin vain kavereitten ja rahan takia, niin mikä yllätys se on, jos ne ei elä ja kohtele toisia kuten siellä riparille odotetaan.

Eli hyväksikäyttäjistä pitäisi puhua nätisti? Tästä syystä juuri uskonnollisissa piireissä hyväksikäyttö kukoistaa.

Nätisti? Asiallinen on eri asia kuin nätti. Jos tällaisella palstalla kirjoittaa provosoivasti, niin yleensä saa, mitä tilaa.

Ap kuulostaa siltä, että hän ei juhli myöskään lapsensa väärää ammatinvalintaa, suhdetta väärään sukupuoleen tai vääränväristä jälkeläistä. Hän ei istu lapsensa vääränmerkkiseen autoon tai mene kylään väärässä kaupunginosassa olevaan kotiin. Jne.

Meillä kumpikaan vanhemmista ei kuulu kirkkoon.

Olemme kuitenkin kumpikin rippikoulun tai -leirin teininä käyneet.

Molemmat lapsemme saivat itse päättää, menevätkö leirille vai eivät.

Ovat siis kastettuja ja kuuluvat kirkkoon.

Itse saavat ratkaista 18 täytettyään, haluavatko vielä kirkkoon kuulua.

Pienet rippijuhlat pidettiin koronarajoitusten takia.

Rippiruusut ja rahaa annettiin lahjaksi, vaikka ripille pääsy ei sinänsä meille vanhemmille mitenkään merkitsevä asia ole.

Mutta onhan se nuorelle kuitenkin mukava asia olla juhlinnan kohteena.

Rippikoulu on syntiä.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä teitä.

Oma lapseni sai mennä ihan vapaasti riparille kaverien kanssa, kastetta ei halunnut joten konfirmaatio jäi välistä mutta istui siellä muiden joukossa. Juhlat järjestettiin läheisille, ei tuntunut sukulaisia vaivaavan.

Lapsi myös toimi seuraavat pari vuotta isosena.

Edelleenkään ei kirkkoon kuulu, mutta kivoja muistoja jäi :)

Jos isonen ei ole konfirmoitu, niin onkohan seurakunta menetellyt ihan asiallisesti tai edes kirkollisten säädösten mukaisesti. Kuvastaa toisaalta kirkon luopumuksen tilaa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä teitä.

Oma lapseni sai mennä ihan vapaasti riparille kaverien kanssa, kastetta ei halunnut joten konfirmaatio jäi välistä mutta istui siellä muiden joukossa. Juhlat järjestettiin läheisille, ei tuntunut sukulaisia vaivaavan.

Lapsi myös toimi seuraavat pari vuotta isosena.

Edelleenkään ei kirkkoon kuulu, mutta kivoja muistoja jäi :)

Öö, oliko ne sitten vaan rippileirijuhlat? Kun ei siis juhlittu konfirmaatiota tai kuten sanotaan, ripille pääsyä.

Ja siis ihan kiva kun nuori sai juhlat, ihmettelen vain "formaattia". Rippijuhlat ilman ripille pääsyä olis vähän hassu.

Ilmeisesti tuossa riparilla tarkoitettiin rippikoululeiriä. Rippikoulunhan voi suorittaa muutoinkin, siis ilman leiriä, aikuisena ainakin joko ryhmässä tai yksityisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii kyllä erityisen vahvaa uskoa olla uskomatta ettei Jumalaa olekaan. Että kaikki vaan on yhtäkkiä, humpsista vaan ilmestynyt tyhjästä tälle maapallolle, ihmiset ja koko tämä luomakunta. Ja kun darwinin opin kannattajat hourii ihmisen kehittyneen apinasta, niin miksi ihmeellä apina sitten halusi jäädä apinaksi kun siitä olisi voinut tulla kehittyneempi versio itsestään eli ihminen? Ei olisi tarvinnut hyppiä puissa ja popsia banaania ja uhkana vielä joutua häkkiin jossain eläintarhassa. Raamattu sanoo tällaisista uskomattomista ihmisistä näin:" Hullu sanoo sydämessään ettei Jumalaa ole." Kunnioitan tämän tytön päätöstä mennä riparireilille, teini on tehnyt hyvän päätöksen ! Ehkä tytön ystävien vanhemmat järjestävät hänelle jotain komfirmaatiopäivänä, ja jos hänellä on ( viisaampia) sukulaisia niin tyttö voi saada heiltä lahjojakin.

Itse olen aina ollut sitä mieltä, että vain pelokkaat tarvitsevat uskontoa. Kun oma järki ei voi käsittää maailmaa ja sitä että me ollaan joku pikkuriikkinen osa tätä kaikkea, kun se oma pienuus ja turhuus maailmankaikkeudessa tuntuu ylitsepääsemättömän ahdistavalta, silloin käännytään sen uskon puoleen, että joku suurempi voima on jo suunnittellut elämän polun ja kunhan seuraa ohjeita niin tulee pärjäämään elämässä. Uskonnossa ihminen on keskiössä, Jumala luonut ihmisen omana epätäydellisenä kuvanaan. Ateisti taas hyväksyy rohkeasti sen ajatuksen, että ihminen ei todellakaan ole millään mittakaavalla erinomainen tai tärkeä tässä kaikessa.

Uskovaiset ovat ahdistuneita ja tyhmiä, mutta ateistit ovat rohkeita. Voihan se tietysti noinkin olla, mutta musta on jotenkin kummallista, että ateisteista tehdään aina jotain sankareita, jotka ovat älykkäämpiä ja urheampia kuin uskovaiset. Itse olen sitä mieltä, etteivät ateistit hirveästi vaan ajattele elämän turhuutta, vaan he elävät siinä kuplassa, että sillä omalla elämällä olisi jotain merkitystä. Tai jos ap todella olisi sitä mieltä, että ihminen ei ole tärkeä, niin hän ei sekunttiakaan ajattelisi tyttärensä rippileirille menoa, koska se on ihan sama meneekö hän sinne vai ei. Samalla tavalla tyttö joskus kuolee oli hän sitten käynyt riparin tai ei, ja jos elämä loppuu kuolemaan, niin samalla tavalla tiedoton hän on sekä uskovaisena että ateistina.

Tiivistettynä sanoisin, että todelliset ateistit eivät huolehdi maailmasta ja kuolema on heille vapautus kaikesta murheesta.

Olen ateisti, enkä todellakaan koe, että elämä olisi pelkkää murhetta! Päinvastoin, koska omassa ajatusmaailmassa kuoleman jälkeen ei ole mitään, niin elämä on tässä ja nyt ja siitä nautitaan ihan joka päivä. Uskovaiset siellä murheessa vaeltaa ja odottaa kuoleman jälkeistä paratiisia. Itse toivon, ettei lapsi menisi riparille (kyllä se oikeasti aikamoista nuoren mielen painostusta on. Ainakin omani oli ahdistava kokemus), mutta jos haluaa niin toki pääsee.

Ei elämä ole kaikilla pelkkää nautintoa joka päivä. Kiva tietysti, jos sinulla on. Itsestäni on muuten lohdullista ajatella, että kun joku läheinen kuolee, hän ei vain lakkaa olemasta ja haudataan maahan ja se siitä, vaan hän menee taivaaseen, jossa elämä omalla tavallaan jatkuu.

Just, se elämästä nauttimen tarkoittaa vaikka sitä, että ihaillaan kaunista kesäaamua aamulenkillä. Vedetään syvään raikasta ilmaa ja mietitään että kiva, kun on taas uusi päivä edessä. Mutta hienosti todistit sen uskovaiselle tyypillisen melankolian. Olen haudannut useampia läheisiäni ja siellä arkun äärellä olen sanonut hyvästit tietäen, ettemme enää koskaan tapaa. Suru kestää aikansa ja elämä jatkuu. Se kuuluu elämään. Lapsella tuon taivaaseen menemisen voi vielä jotenkin ymmärtää, mutta kyllä aikuinen antaa itsestään yksinkertaisen kuvan niitä höpistessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin sälli - junnun paras kaveri - tuli juuri riparilta ja homma oli hänen mielestään "täyspaskaa", huolimatta rahalahjoista yms. Jokseenkin samaa sanoo toinenkin naapuruston riparoinut jeppe.

Nyt juniori on sitä mieltä, ettei halua hukata aikaansa ensi keväänä/kesänä mihinkään "jessellyyn". Minulle asia on aivan sama (olen kirkosta eronnut, riparin väliin jättänyt), mutta rouva (ex-seurakuntanuori) rähjää minulle siitä että olen istuttanut poikaan riparivastaisen asenteen. Jepjep...ainoa mitä olen sanonut "aivan sama & oma valintasi, ei mitään merkitystä myöhemmän elämäsi kannalta".

Isosiskonsa kävi vaellusriparin mutta ei ottanut konfirmaatiota vastaan "...koska on moraalitonta tunnustaa julkisesti uskonsa asioihin joihin ei usko". Suoraselkäisempi hän oli päätöksessään kuin 90% leireilijöistä. Eikä halunnut riparijuhlia rahalahjoineen koska ei ollut mitäänn juhlittavaa. Ilmeisesti tämän vuoksi rouva onkin kärheänä, kun viimeinen mahdollisuus oman lapsen riparikekkereihin menossa ohi jos junnu ei edes käy riparia.

Osa näistä junnuista käy sitten riparin aikuisena, kun puoliso haluaa kirkossa naimisiin. Näin kävi ystävän puolisolle. Heidän lapsensa myös kastettiin ja kaikki kävivät myöhemmin myös rippileirin.

Joku ehkä, mutta yli puolet avioliitoista solmitaan jo kirkon ulkopuolella.