Ateistiperheen lapsi riparille

Vierailija kirjoitti:

Oma riparini oli todella ahdistava. Isoset vikittelivät meitä tyttöjä ja kähmivät iltaisin. Sellaisia ihania Jumalan lapsia. En päästäisi omia lapsiani.

Omalla riparillani ei käynyt noin, eikä käynyt teininkään.

Suurin osa riparilaisista on ateisteja. Meillä yksi uskoi Jumalaan ja siitäkin on jo yli vuosikymmen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät päästäneet mua ala-asteella helluntaiseurakunnan kesäleirille vaikka itkua väänsin ja rukoilin. Parhaat kaverit oli kaikki menossa (sekä helluntaiseurakuntaan kuuluvia että ei-uskovaisia) ja tuntui todella epäreilulta. Kävivät sitten joka vuosi koska siellä oli niin kivaa ja itse jouduin jäämään kotiin. Jokainen noista neljästä kaveristani on nyt helluntaiseurakunnan jäseniä ja vakaita kristittyjä. Itse olen ateisti ja kiitollinen siitä, että äitini piti päänsä eikä päästänyt minua leirille sellaisessa iässä jossa minun uskontokasvatukseen olisi ollut helpointa vaikuttaa. Äitini siis on kristitty ja kuuluu kirkkoon (itse erosin teininä kirkosta ja olen aina kokenut olevani ateisti). Äiti antoi minun aina itse löytää tieni uskontoasioissa. Kävin omasta halusta riparin eikä se muuttanut minua uskonnolliseksi. Kävin myös uskonnontunneilla, sama homma. Koen uskonnosta oppimisen yleissivistävänä vaikkei siihen uskoisikaan.

Minun äitini taas ilmoitti minut helluntaiseurakunnan leirille minun ollessani 12-vuitias ihan vain saadakseen olla rauhassa kesälomalla! Perheemme ei ole millään muotoa uskonnollinen. Äitini yksi tuttava on helluntailainen, ja varmaankin sitä kautta äiti oli saanut tiedon leiristä. Leiri oli ilmainen, toisin kuin kunnan järjestämät leirit. Äitini on hyvin nuuka rahojen suhteen, mikä varmaan vaikutti myös äidin ratkaisuun.

Leiri oli traumaattinen kokemus. Helluntaiseurakunnan jumalanpalvelus aggressiivisesti messuavine pappeineen, kielillä puhumisineen sekä kaatumisineen oli pelottava. Jotkut nuoret halusivat myös rukoilla puolestani. Minut vietiin pieneen suljettuun tilaan ja päästäni sekä hartioistani otettiin kiinni ja rukoiltiin äänekkäästi. "Päärukoilija" puhui etsikkoajasta ja painosti minua kääntymään uskoon. Näin leiristä painajaisia pitkään jälkeenpäin, enkä vielä aikuisenakaan osaa suhtautua neutraalisti karismaattisten liikkeiden jäseniin.

Näillä nyt ei ole mitään tekemistä rippileirien kanssa.

On siinä mielessä, että herkässä iässä oleville nuorille minkä tahansa aatteen tai vakaumuksen tuputtaminen on kyseenalaista. Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla on asia, josta puhutaan yllättävän vähän. Monilla on hyviä kokemuksia rippileirien nuorisopapeista, mutta kyllä joukkoon mahtuu niitäkin, jotka pelottelevat helvetin tulella esiaviollisen seksin harrastajia. On hyvä, että yläkouluikäisille tarjotaan mahdollisuutta oman identiteetin ja uskonasioiden pohdintaan, mutta mielestäni siinä, että tämä tapahtuu tietystä näkökulmasta ja tieto suodatetaan jonkin ideologian läpi, on vaaransa. Prometheus-leiri on tässä mielessä rippileiriä parempi vaihtoehto, vaikka toki sielläkin on vuosien varrella tehty ylilyöntejä.

"Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla"

Kirkko ei todellakaan kiristä nuoria jäsenikseen millään rahalahjoilla tai edes kannusta siihen. Teillä menee taas kaikki puurot ja vellit aivan sekaisin.

Se rippileiri on täysin vapaaehtoinen juttu vaikka kuuluisikin kirkkoon. Te itse luotte sitä propagandaa tuolla asenteella, että siellä aivopestään kaikki. Se tulee varmasti esille myös teidän puheissanne nuorille ja pyritte siten vaikuttamaan itse sen nuoren ajatuksiin ja aatteisiin. Ihan yhtä kyseenalaista se on. Antaisitte niitten nuorten vain itse valita, kyllä ne siihen pystyy. Ilman, että joku rajoittunut aikuinen sanelee näissä asioissa, mikä on oikein tai väärin (tuomitsemalla jo yhden vaihtoehdoista). Ja hyväksykää sekin, että nuori saattaa ajatella aivan päinvastaisesti kuin te itse, ja siis ihan omien ajatustensa pohjalta.

Tai nuori voi myös oikeasti olla kiinnostunut kuulemaan enemmän uskonnosta, mitä se ylipäätään on, miksi ja miten ihmiset uskovat, ja haluaa siksi osallistua, uteliaisuuttaan. Teidänlaiset vanhemmat eivät selvästikään kykene puhumaan nuoren kanssa näistä uskonnollisista asioista kovinkaan rakentavasti ja syvällisesti.

Kun vakaumus on tarpeeksi vahva, sitä näköjään pystyy ummistamaan silmänsä ja korvansa ihan miltä tahansa. On aivan yleisesti tiedossa, että valtaosa nuorista ottaa konfirmaation vastaan tasan rahalahjojen toivossa. Jos tapana ei olisi järjestää rippijuhlia, laskisi konfirmaatioon osallistumisen aste merkittävästi. Rippileiri on nuorille toki myös tärkeä, mutta eiköhän sinnekin ole ensisijainen osallistumisen syy kaverit eikä mahdollisuus kuulla Jumalan sanaa. Nimenomaan se, että pystyy puhumaan uskontoihin liittyvästä tekopyhyydestä, on rakentavaa ja syvällistä. Kritiikki ei tarkoita sitä, etteikö näkisi uskonnoissa mitään hyvää tai pystyisi puhumaan nuoren kanssa aiheesta neutraalisti.

Edellinen viesti on melkoista hurskastelua siihen nähden, että ylipäätään nuoren valinnanvapaus toimii huonosti toiseen suuntaan. Kirkkoon lapsena liitetty nuori ei saa valita, osallistuuko koulussa uskonnonopetukseen, kirkkovierailuihin tai rippikouluun eikä voi ilman vanhempien lupaa erota kirkosta. Kirkkoon kuulumaton nuori taas voi valita uskonnonopetuksen ja osallistua rippikouluun. Näetkö tässä mitään ristiriitaa tai ongelmaa?

Laitapa tähän jokin lähde siitä, missä sanotaan, että kirkkoon kuuluva nuori ei voi valita osallistuuko rippikouluun.

Ja puhu sitten vasta hurskasteluista.

Tarkoitin pakollisuudella tässä lain lisäksi sitä, että vanhemmalla on suuri valta päättää nämä asiat lapsen puolesta. Jos vanhempi on sitä mieltä, että rippikouluun on osallistuttava, kovin vaikea on nuoren tätä vastaan taistella. Hienosti myös poimit kaikista antamistani esimerkeistä sen, joka ei ole lakitasolla pakollinen. Olisiko sinulla kommenttia muista esimerkeistä (uskonnon opetus, kirkkovierailut ja kirkosta eroaminen)?

Useimmat menevät kirkkovierailuille joko mielellään tai sitten asia on melko yhdentekevä. Ei sinne ketään kuitenkaan väkisin revitä, olettaisin.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kuulu kirkkoon eikä lapsia ole kastettu. Kun ripari-ikä lähestyi, kerroin mahdollisuudesta mennä leirille halutessaan. Saivat itse päättää.

Koko ajan painotettu, että kunnioitetaan kaikkia uskontoja sekä oikeutta olla uskontojen ulkopuolella.

Eivät halunneet leirille. Kaverit menivät kuulemma vain ja ainoastaan vanhempiensa pakottamina ja rahan takia. Saadut rahapotit olivat kaikilla yli 1000 € luokkaa.

Aika helppoa rahaa nuorelle yhdestä leiristä ja konfirmaatiosta :D

En ihan tajua miksi niin monet pakottaa lapsensa riparille.

Kukaan kavereista ei varmasti halunnut sanoa teidän perheen lapsille, että menevät ihan vapaaehtoisesti riparille.

Mä menin ainakin ihan vaan siksi etten tiennyt että siitä voi kieltäytyä😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nuorena ateistina ateistiperheessä halusin riparille ja konfirmaation. En kuulunut kirkkoon eikä minua ollut koskaan kastettukaan. Niinpä ensin vanhempani liittyivät itse kirkkoon, jotta minut voitaisiin kastaa. Kastetilaisuus pidettiin kotona, pappi tuli käymään, oli jopa pienimuotoiset juhlat siinä. Sitten pääsin leirille, oli konfirmaatio ja oli rippijuhlat. En kokenut puheita käännytysyrityksenä tai mitenkään edes ahdistavina. En myöskään tullut uskoon siellä leirillä, ei ollut lähelläkään. Vanhemmat tisivät, ettei kyse ollutkaan missään vaiheessa uskosta, mutta eivät he silti toiveitani ja haluani kyseenalaistaneet. Olisi kyllä tosiaan harmittanut, jos vanhemmat olisivat vain itsekkyyttään tai omien arvojensa vuoksi evänneet minulta riparille pääsyn ja evänneet sen konfirmaation ja ne rippijuhlat. Kyllä. Ne on kaikki merkittäviä kokemuksia nuorelle vaikka ei uskossa olisikaan.

Minun on hyvin vaikea ymmärtää sinun ja vanhempiesi valintaa. Liityitte koko perhe kirkkoon, vaikka kukaan teistä ei ole uskossa? Otit kasteen ja konfirmaation vapaaehtoisesti lähes aikuisena uskomatta Jumalaan? Teit valheellisen uskontunnustuksen? Minusta tuo on papin työn, uskossa olevien ihmisten ja uskonnollisten rituaalien halventamista.

Eikö sinulla ole mitään hajuakaan siitä, miten moni kirkkoon kuuluva ei oikeasti ole minkäänlaisessa uskossa? Evlut kirkko ei edes edellytä jäseniltään minkäänlaista uskoa. Kaikki kelpaa. Siksi tuntuukin typerältä nämä keskustelut täällä, että rippileirit ovat vain uskovien juttuja ja siellä aivopestään nuoria jne. Kun todellisuus on aivan toinen.

Totta kai minulla on tiedossa, että kristillisyys on Suomessa pääosin tapakristillisyyttä. Tästä pitäisikin minusta päästä eroon. Lapsikasteesta tulisi luopua, samoin koulujen uskonnonopetuksesta ja kirkkojen vihkimisoikeudesta. Jäseneksi pitäisi voida liittyä vasta täysi-ikäisenä ja niin, että tähän ei liity rippileiriä seuraavan konfirmaation tyyppistä ryhmäpainetta. Se, että kirkko ei halua näistä asioista edes keskustella, kertoo lähinnä rahanahneudesta. Mikä kirkko on sellainen, jonka jäseniksi on kuka tahansa tervetullut vakaumuksesta riippumatta? Jos uskonnolla ei ole merkitystä, eikö uskonnolliset rituaalit voisi jättää pois? Minusta esimerkiksi Hollannin ja Ranskan malli, jossa uskonto on yksityisasia ja valtio ja kirkko tiukasti erillään, on parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma riparini oli todella ahdistava. Isoset vikittelivät meitä tyttöjä ja kähmivät iltaisin. Sellaisia ihania Jumalan lapsia. En päästäisi omia lapsiani.

Omalla riparillani ei käynyt noin, eikä käynyt teininkään.

Eli koska sinulle ei käynyt niin sitä ei ole voinut tapahtua? Uskokaa hyväksikäytön uhreja, älkää aina vähätelkö. Ei tuo viestin kirjoittaja sanonut että kaikilla ripareilla käy noin, jakoi vain oman kokemuksensa.

Alkuperäiselle, olen tosi pahoillani että olet joutunut tuollaista kokemaan❤

meille rippileirin käyminen ei merkitse mitään ja minkäänlaisia "porkkanoita" (eli rahaa, lahjoja) me emme sen käymisestä tarjoa.

Ap[/quote]

Rippileiri on senkaltainen maailmankatsomuksellinen asia että siitä ei ole syytä ainakaan etukäteen mtään porkkanoita luvata ja jälkikäteenkin, jos siis edes haluaa asiaa huomioida, niin ehkä pienet kukat ja/tai aihepiiriin liittyvä jokin kirja riittää mielestäni ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin sälli - junnun paras kaveri - tuli juuri riparilta ja homma oli hänen mielestään "täyspaskaa", huolimatta rahalahjoista yms. Jokseenkin samaa sanoo toinenkin naapuruston riparoinut jeppe.

Nyt juniori on sitä mieltä, ettei halua hukata aikaansa ensi keväänä/kesänä mihinkään "jessellyyn". Minulle asia on aivan sama (olen kirkosta eronnut, riparin väliin jättänyt), mutta rouva (ex-seurakuntanuori) rähjää minulle siitä että olen istuttanut poikaan riparivastaisen asenteen. Jepjep...ainoa mitä olen sanonut "aivan sama & oma valintasi, ei mitään merkitystä myöhemmän elämäsi kannalta".

Isosiskonsa kävi vaellusriparin mutta ei ottanut konfirmaatiota vastaan "...koska on moraalitonta tunnustaa julkisesti uskonsa asioihin joihin ei usko". Suoraselkäisempi hän oli päätöksessään kuin 90% leireilijöistä. Eikä halunnut riparijuhlia rahalahjoineen koska ei ollut mitäänn juhlittavaa. Ilmeisesti tämän vuoksi rouva onkin kärheänä, kun viimeinen mahdollisuus oman lapsen riparikekkereihin menossa ohi jos junnu ei edes käy riparia.

Osa näistä junnuista käy sitten riparin aikuisena, kun puoliso haluaa kirkossa naimisiin. Näin kävi ystävän puolisolle. Heidän lapsensa myös kastettiin ja kaikki kävivät myöhemmin myös rippileirin.

Uskokaa nyt: riparille mennään nykyään vain rahan takia.

Jos ei olisi rahaa/lahjoja, riparien suosio romahtaisi.

Tämä on nyt vaan se kylmä fakta.

Vierailija kirjoitti:

Itse nuorena ateistina ateistiperheessä halusin riparille ja konfirmaation. En kuulunut kirkkoon eikä minua ollut koskaan kastettukaan. Niinpä ensin vanhempani liittyivät itse kirkkoon, jotta minut voitaisiin kastaa. Kastetilaisuus pidettiin kotona, pappi tuli käymään, oli jopa pienimuotoiset juhlat siinä. Sitten pääsin leirille, oli konfirmaatio ja oli rippijuhlat. En kokenut puheita käännytysyrityksenä tai mitenkään edes ahdistavina. En myöskään tullut uskoon siellä leirillä, ei ollut lähelläkään. Vanhemmat tisivät, ettei kyse ollutkaan missään vaiheessa uskosta, mutta eivät he silti toiveitani ja haluani kyseenalaistaneet. Olisi kyllä tosiaan harmittanut, jos vanhemmat olisivat vain itsekkyyttään tai omien arvojensa vuoksi evänneet minulta riparille pääsyn ja evänneet sen konfirmaation ja ne rippijuhlat. Kyllä. Ne on kaikki merkittäviä kokemuksia nuorelle vaikka ei uskossa olisikaan.

Höpö höpö vanhempien tarvitse liittyä kirkkoon jotta lapsi voidaan kastaa.

"Kaste voidaan saada myös nuorena tai aikuisiällä. Silloin ennen kastetta annetaan kasteopetusta, usein opetus annetaan nuorille rippikoulun yhteydessä.

Alle 12-vuotias voidaan kastaa, jos ainakin toinen hänen vanhemmistaan tai yksi hänen huoltajistaan on kirkon jäsen. 12-14-vuotiaan lapsen kastamiseen tarvitaan hänen oma kirjallinen suostumuksensa. " lähde: evl.fi

Hienoa, että lapsesi menee riparille. Monilla on leiristä mukavia muistoja jälkeenkinpäin ja ikäistensä kanssa yhdessäoloa. Myös mahdollisuus henkilökohtaisesti pohtia uskon asioita, oma päätöshän sekin on; uskoa tai ei.

Tässä ajassa jokainen uskoo tai ei, lopussa kaikki uskoo. Näin itse ajattelen, myös että se on elämän suurin asia. Ymmärrän, että monille se on yhdentekevää ja kielteistäkin, mutta tehkää kukin oma viisas ratkaisunne uskonne suhteen, koska sen päätöksen kanssa elätte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät päästäneet mua ala-asteella helluntaiseurakunnan kesäleirille vaikka itkua väänsin ja rukoilin. Parhaat kaverit oli kaikki menossa (sekä helluntaiseurakuntaan kuuluvia että ei-uskovaisia) ja tuntui todella epäreilulta. Kävivät sitten joka vuosi koska siellä oli niin kivaa ja itse jouduin jäämään kotiin. Jokainen noista neljästä kaveristani on nyt helluntaiseurakunnan jäseniä ja vakaita kristittyjä. Itse olen ateisti ja kiitollinen siitä, että äitini piti päänsä eikä päästänyt minua leirille sellaisessa iässä jossa minun uskontokasvatukseen olisi ollut helpointa vaikuttaa. Äitini siis on kristitty ja kuuluu kirkkoon (itse erosin teininä kirkosta ja olen aina kokenut olevani ateisti). Äiti antoi minun aina itse löytää tieni uskontoasioissa. Kävin omasta halusta riparin eikä se muuttanut minua uskonnolliseksi. Kävin myös uskonnontunneilla, sama homma. Koen uskonnosta oppimisen yleissivistävänä vaikkei siihen uskoisikaan.

Minun äitini taas ilmoitti minut helluntaiseurakunnan leirille minun ollessani 12-vuitias ihan vain saadakseen olla rauhassa kesälomalla! Perheemme ei ole millään muotoa uskonnollinen. Äitini yksi tuttava on helluntailainen, ja varmaankin sitä kautta äiti oli saanut tiedon leiristä. Leiri oli ilmainen, toisin kuin kunnan järjestämät leirit. Äitini on hyvin nuuka rahojen suhteen, mikä varmaan vaikutti myös äidin ratkaisuun.

Leiri oli traumaattinen kokemus. Helluntaiseurakunnan jumalanpalvelus aggressiivisesti messuavine pappeineen, kielillä puhumisineen sekä kaatumisineen oli pelottava. Jotkut nuoret halusivat myös rukoilla puolestani. Minut vietiin pieneen suljettuun tilaan ja päästäni sekä hartioistani otettiin kiinni ja rukoiltiin äänekkäästi. "Päärukoilija" puhui etsikkoajasta ja painosti minua kääntymään uskoon. Näin leiristä painajaisia pitkään jälkeenpäin, enkä vielä aikuisenakaan osaa suhtautua neutraalisti karismaattisten liikkeiden jäseniin.

Näillä nyt ei ole mitään tekemistä rippileirien kanssa.

On siinä mielessä, että herkässä iässä oleville nuorille minkä tahansa aatteen tai vakaumuksen tuputtaminen on kyseenalaista. Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla on asia, josta puhutaan yllättävän vähän. Monilla on hyviä kokemuksia rippileirien nuorisopapeista, mutta kyllä joukkoon mahtuu niitäkin, jotka pelottelevat helvetin tulella esiaviollisen seksin harrastajia. On hyvä, että yläkouluikäisille tarjotaan mahdollisuutta oman identiteetin ja uskonasioiden pohdintaan, mutta mielestäni siinä, että tämä tapahtuu tietystä näkökulmasta ja tieto suodatetaan jonkin ideologian läpi, on vaaransa. Prometheus-leiri on tässä mielessä rippileiriä parempi vaihtoehto, vaikka toki sielläkin on vuosien varrella tehty ylilyöntejä.

"Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla"

Kirkko ei todellakaan kiristä nuoria jäsenikseen millään rahalahjoilla tai edes kannusta siihen. Teillä menee taas kaikki puurot ja vellit aivan sekaisin.

Se rippileiri on täysin vapaaehtoinen juttu vaikka kuuluisikin kirkkoon. Te itse luotte sitä propagandaa tuolla asenteella, että siellä aivopestään kaikki. Se tulee varmasti esille myös teidän puheissanne nuorille ja pyritte siten vaikuttamaan itse sen nuoren ajatuksiin ja aatteisiin. Ihan yhtä kyseenalaista se on. Antaisitte niitten nuorten vain itse valita, kyllä ne siihen pystyy. Ilman, että joku rajoittunut aikuinen sanelee näissä asioissa, mikä on oikein tai väärin (tuomitsemalla jo yhden vaihtoehdoista). Ja hyväksykää sekin, että nuori saattaa ajatella aivan päinvastaisesti kuin te itse, ja siis ihan omien ajatustensa pohjalta.

Tai nuori voi myös oikeasti olla kiinnostunut kuulemaan enemmän uskonnosta, mitä se ylipäätään on, miksi ja miten ihmiset uskovat, ja haluaa siksi osallistua, uteliaisuuttaan. Teidänlaiset vanhemmat eivät selvästikään kykene puhumaan nuoren kanssa näistä uskonnollisista asioista kovinkaan rakentavasti ja syvällisesti.

Kun vakaumus on tarpeeksi vahva, sitä näköjään pystyy ummistamaan silmänsä ja korvansa ihan miltä tahansa. On aivan yleisesti tiedossa, että valtaosa nuorista ottaa konfirmaation vastaan tasan rahalahjojen toivossa. Jos tapana ei olisi järjestää rippijuhlia, laskisi konfirmaatioon osallistumisen aste merkittävästi. Rippileiri on nuorille toki myös tärkeä, mutta eiköhän sinnekin ole ensisijainen osallistumisen syy kaverit eikä mahdollisuus kuulla Jumalan sanaa. Nimenomaan se, että pystyy puhumaan uskontoihin liittyvästä tekopyhyydestä, on rakentavaa ja syvällistä. Kritiikki ei tarkoita sitä, etteikö näkisi uskonnoissa mitään hyvää tai pystyisi puhumaan nuoren kanssa aiheesta neutraalisti.

Edellinen viesti on melkoista hurskastelua siihen nähden, että ylipäätään nuoren valinnanvapaus toimii huonosti toiseen suuntaan. Kirkkoon lapsena liitetty nuori ei saa valita, osallistuuko koulussa uskonnonopetukseen, kirkkovierailuihin tai rippikouluun eikä voi ilman vanhempien lupaa erota kirkosta. Kirkkoon kuulumaton nuori taas voi valita uskonnonopetuksen ja osallistua rippikouluun. Näetkö tässä mitään ristiriitaa tai ongelmaa?

Laitapa tähän jokin lähde siitä, missä sanotaan, että kirkkoon kuuluva nuori ei voi valita osallistuuko rippikouluun.

Ja puhu sitten vasta hurskasteluista.

Tarkoitin pakollisuudella tässä lain lisäksi sitä, että vanhemmalla on suuri valta päättää nämä asiat lapsen puolesta. Jos vanhempi on sitä mieltä, että rippikouluun on osallistuttava, kovin vaikea on nuoren tätä vastaan taistella. Hienosti myös poimit kaikista antamistani esimerkeistä sen, joka ei ole lakitasolla pakollinen. Olisiko sinulla kommenttia muista esimerkeistä (uskonnon opetus, kirkkovierailut ja kirkosta eroaminen)?

Sinun kommenttisi nyt vaan on pelkkiä yleistyksiä omien oletuksiesi ja ennakkoluulojesi pohjalta, että nuorta ei muka kuunnella tässä asiassa ja että nuori ei muka saisi itse valita, jos kuuluu kirkkoon vanhempiensa liittämänä. Tuollaiset jutut jätän kyllä ihan syystäkin aivan omaan arvoonsa. Ja hienosti poimin sen asian, josta tässä aloituksessa oli kyse. Noille muille voit tehdä oman ketjun ja jajtaa siellä.

Vierailija kirjoitti:

Uskokaa nyt: riparille mennään nykyään vain rahan takia.

Jos ei olisi rahaa/lahjoja, riparien suosio romahtaisi.

Tämä on nyt vaan se kylmä fakta.

Ev. lut. kirkko nyt ei itsekään uskosta juurikaan välitä, joten eihän tuossa mitään ihmeellistä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nuorena ateistina ateistiperheessä halusin riparille ja konfirmaation. En kuulunut kirkkoon eikä minua ollut koskaan kastettukaan. Niinpä ensin vanhempani liittyivät itse kirkkoon, jotta minut voitaisiin kastaa. Kastetilaisuus pidettiin kotona, pappi tuli käymään, oli jopa pienimuotoiset juhlat siinä. Sitten pääsin leirille, oli konfirmaatio ja oli rippijuhlat. En kokenut puheita käännytysyrityksenä tai mitenkään edes ahdistavina. En myöskään tullut uskoon siellä leirillä, ei ollut lähelläkään. Vanhemmat tisivät, ettei kyse ollutkaan missään vaiheessa uskosta, mutta eivät he silti toiveitani ja haluani kyseenalaistaneet. Olisi kyllä tosiaan harmittanut, jos vanhemmat olisivat vain itsekkyyttään tai omien arvojensa vuoksi evänneet minulta riparille pääsyn ja evänneet sen konfirmaation ja ne rippijuhlat. Kyllä. Ne on kaikki merkittäviä kokemuksia nuorelle vaikka ei uskossa olisikaan.

Höpö höpö vanhempien tarvitse liittyä kirkkoon jotta lapsi voidaan kastaa.

"Kaste voidaan saada myös nuorena tai aikuisiällä. Silloin ennen kastetta annetaan kasteopetusta, usein opetus annetaan nuorille rippikoulun yhteydessä.

Alle 12-vuotias voidaan kastaa, jos ainakin toinen hänen vanhemmistaan tai yksi hänen huoltajistaan on kirkon jäsen. 12-14-vuotiaan lapsen kastamiseen tarvitaan hänen oma kirjallinen suostumuksensa. " lähde: evl.fi

No tuosta nyt on se 20 vuotta aikaa. Ajat ja tavat muuttuvat, luulisi sinunkin tietävän sen. Nykyään on noin, mutta silloin ainakin vanhempiani ohjattiin toimimaan toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät päästäneet mua ala-asteella helluntaiseurakunnan kesäleirille vaikka itkua väänsin ja rukoilin. Parhaat kaverit oli kaikki menossa (sekä helluntaiseurakuntaan kuuluvia että ei-uskovaisia) ja tuntui todella epäreilulta. Kävivät sitten joka vuosi koska siellä oli niin kivaa ja itse jouduin jäämään kotiin. Jokainen noista neljästä kaveristani on nyt helluntaiseurakunnan jäseniä ja vakaita kristittyjä. Itse olen ateisti ja kiitollinen siitä, että äitini piti päänsä eikä päästänyt minua leirille sellaisessa iässä jossa minun uskontokasvatukseen olisi ollut helpointa vaikuttaa. Äitini siis on kristitty ja kuuluu kirkkoon (itse erosin teininä kirkosta ja olen aina kokenut olevani ateisti). Äiti antoi minun aina itse löytää tieni uskontoasioissa. Kävin omasta halusta riparin eikä se muuttanut minua uskonnolliseksi. Kävin myös uskonnontunneilla, sama homma. Koen uskonnosta oppimisen yleissivistävänä vaikkei siihen uskoisikaan.

Minun äitini taas ilmoitti minut helluntaiseurakunnan leirille minun ollessani 12-vuitias ihan vain saadakseen olla rauhassa kesälomalla! Perheemme ei ole millään muotoa uskonnollinen. Äitini yksi tuttava on helluntailainen, ja varmaankin sitä kautta äiti oli saanut tiedon leiristä. Leiri oli ilmainen, toisin kuin kunnan järjestämät leirit. Äitini on hyvin nuuka rahojen suhteen, mikä varmaan vaikutti myös äidin ratkaisuun.

Leiri oli traumaattinen kokemus. Helluntaiseurakunnan jumalanpalvelus aggressiivisesti messuavine pappeineen, kielillä puhumisineen sekä kaatumisineen oli pelottava. Jotkut nuoret halusivat myös rukoilla puolestani. Minut vietiin pieneen suljettuun tilaan ja päästäni sekä hartioistani otettiin kiinni ja rukoiltiin äänekkäästi. "Päärukoilija" puhui etsikkoajasta ja painosti minua kääntymään uskoon. Näin leiristä painajaisia pitkään jälkeenpäin, enkä vielä aikuisenakaan osaa suhtautua neutraalisti karismaattisten liikkeiden jäseniin.

Näillä nyt ei ole mitään tekemistä rippileirien kanssa.

On siinä mielessä, että herkässä iässä oleville nuorille minkä tahansa aatteen tai vakaumuksen tuputtaminen on kyseenalaista. Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla on asia, josta puhutaan yllättävän vähän. Monilla on hyviä kokemuksia rippileirien nuorisopapeista, mutta kyllä joukkoon mahtuu niitäkin, jotka pelottelevat helvetin tulella esiaviollisen seksin harrastajia. On hyvä, että yläkouluikäisille tarjotaan mahdollisuutta oman identiteetin ja uskonasioiden pohdintaan, mutta mielestäni siinä, että tämä tapahtuu tietystä näkökulmasta ja tieto suodatetaan jonkin ideologian läpi, on vaaransa. Prometheus-leiri on tässä mielessä rippileiriä parempi vaihtoehto, vaikka toki sielläkin on vuosien varrella tehty ylilyöntejä.

"Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla"

Kirkko ei todellakaan kiristä nuoria jäsenikseen millään rahalahjoilla tai edes kannusta siihen. Teillä menee taas kaikki puurot ja vellit aivan sekaisin.

Se rippileiri on täysin vapaaehtoinen juttu vaikka kuuluisikin kirkkoon. Te itse luotte sitä propagandaa tuolla asenteella, että siellä aivopestään kaikki. Se tulee varmasti esille myös teidän puheissanne nuorille ja pyritte siten vaikuttamaan itse sen nuoren ajatuksiin ja aatteisiin. Ihan yhtä kyseenalaista se on. Antaisitte niitten nuorten vain itse valita, kyllä ne siihen pystyy. Ilman, että joku rajoittunut aikuinen sanelee näissä asioissa, mikä on oikein tai väärin (tuomitsemalla jo yhden vaihtoehdoista). Ja hyväksykää sekin, että nuori saattaa ajatella aivan päinvastaisesti kuin te itse, ja siis ihan omien ajatustensa pohjalta.

Tai nuori voi myös oikeasti olla kiinnostunut kuulemaan enemmän uskonnosta, mitä se ylipäätään on, miksi ja miten ihmiset uskovat, ja haluaa siksi osallistua, uteliaisuuttaan. Teidänlaiset vanhemmat eivät selvästikään kykene puhumaan nuoren kanssa näistä uskonnollisista asioista kovinkaan rakentavasti ja syvällisesti.

Kun vakaumus on tarpeeksi vahva, sitä näköjään pystyy ummistamaan silmänsä ja korvansa ihan miltä tahansa. On aivan yleisesti tiedossa, että valtaosa nuorista ottaa konfirmaation vastaan tasan rahalahjojen toivossa. Jos tapana ei olisi järjestää rippijuhlia, laskisi konfirmaatioon osallistumisen aste merkittävästi. Rippileiri on nuorille toki myös tärkeä, mutta eiköhän sinnekin ole ensisijainen osallistumisen syy kaverit eikä mahdollisuus kuulla Jumalan sanaa. Nimenomaan se, että pystyy puhumaan uskontoihin liittyvästä tekopyhyydestä, on rakentavaa ja syvällistä. Kritiikki ei tarkoita sitä, etteikö näkisi uskonnoissa mitään hyvää tai pystyisi puhumaan nuoren kanssa aiheesta neutraalisti.

Edellinen viesti on melkoista hurskastelua siihen nähden, että ylipäätään nuoren valinnanvapaus toimii huonosti toiseen suuntaan. Kirkkoon lapsena liitetty nuori ei saa valita, osallistuuko koulussa uskonnonopetukseen, kirkkovierailuihin tai rippikouluun eikä voi ilman vanhempien lupaa erota kirkosta. Kirkkoon kuulumaton nuori taas voi valita uskonnonopetuksen ja osallistua rippikouluun. Näetkö tässä mitään ristiriitaa tai ongelmaa?

Laitapa tähän jokin lähde siitä, missä sanotaan, että kirkkoon kuuluva nuori ei voi valita osallistuuko rippikouluun.

Ja puhu sitten vasta hurskasteluista.

Tarkoitin pakollisuudella tässä lain lisäksi sitä, että vanhemmalla on suuri valta päättää nämä asiat lapsen puolesta. Jos vanhempi on sitä mieltä, että rippikouluun on osallistuttava, kovin vaikea on nuoren tätä vastaan taistella. Hienosti myös poimit kaikista antamistani esimerkeistä sen, joka ei ole lakitasolla pakollinen. Olisiko sinulla kommenttia muista esimerkeistä (uskonnon opetus, kirkkovierailut ja kirkosta eroaminen)?

Sinun kommenttisi nyt vaan on pelkkiä yleistyksiä omien oletuksiesi ja ennakkoluulojesi pohjalta, että nuorta ei muka kuunnella tässä asiassa ja että nuori ei muka saisi itse valita, jos kuuluu kirkkoon vanhempiensa liittämänä. Tuollaiset jutut jätän kyllä ihan syystäkin aivan omaan arvoonsa. Ja hienosti poimin sen asian, josta tässä aloituksessa oli kyse. Noille muille voit tehdä oman ketjun ja jajtaa siellä.

Olen ammatiltani opettaja, joten tiedän aivan varmasti, että jos lapsi kuuluu kirkkoon, hän ei voi valita koulussa elämänkatsomustietoa uskonnon sijaan. Samoin tiedän varmasti sekä opettajana että vanhempana olevan kouluja, joissa on käytäntönä, että vanhempi päättää lapsen kirkkovierailuista. Koulussa, jossa oma lapseni opiskeli, lähtökohtaisesti kaikki lapset osallistuivat kirkkovierailuihin. Tämä oli mahdollista kieltää erikseen, mutta mahdollisuutta tarjottiin vain elämänkatsomustiedon opiskelijoille. Myös sen, että alaikäinen ei voi erota kirkosta ilman vanhempien lupaa, tiedän varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma riparini oli todella ahdistava. Isoset vikittelivät meitä tyttöjä ja kähmivät iltaisin. Sellaisia ihania Jumalan lapsia. En päästäisi omia lapsiani.

Omalla riparillani ei käynyt noin, eikä käynyt teininkään.

Eli koska sinulle ei käynyt niin sitä ei ole voinut tapahtua? Uskokaa hyväksikäytön uhreja, älkää aina vähätelkö. Ei tuo viestin kirjoittaja sanonut että kaikilla ripareilla käy noin, jakoi vain oman kokemuksensa.

Alkuperäiselle, olen tosi pahoillani että olet joutunut tuollaista kokemaan❤

En ole se jota lainasit. Mutta voisi sitä itsekin väähn miettiä, miten asioista kirjoittaa. Jos puhuu pilkkaavasti "sellaisista Jumalan lapsista", niin ei sillä ainakaan asiallisia vastauksia kerjää. Ja kun ottaa huomioon, että suurin osa isosista on näitä samoja ei-uskovaisia nuoria, jotka käyvät sen riparin vain kavereitten ja rahan takia, niin mikä yllätys se on, jos ne ei elä ja kohtele toisia kuten siellä riparille odotetaan.

Leirikokemuksen voi puolestaan saada osallistumalla Prometheus-leirille.[/quote]

Jotkut käyvät sekä rippikoulun että Prometheus-leirin. Onhan siellä promoleirilläkin varmaan mielenkiintoisia maailmankatsomusasioita, mutta nuo leirit ovat saaneet hieman epäilyttävää mainetta joidenkin nakusaunailujuttujen takia (jotkut kun tervehenkisesti haluavat yhdessä saunailua vain vasta sitten oman puolisonsa kanssa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät päästäneet mua ala-asteella helluntaiseurakunnan kesäleirille vaikka itkua väänsin ja rukoilin. Parhaat kaverit oli kaikki menossa (sekä helluntaiseurakuntaan kuuluvia että ei-uskovaisia) ja tuntui todella epäreilulta. Kävivät sitten joka vuosi koska siellä oli niin kivaa ja itse jouduin jäämään kotiin. Jokainen noista neljästä kaveristani on nyt helluntaiseurakunnan jäseniä ja vakaita kristittyjä. Itse olen ateisti ja kiitollinen siitä, että äitini piti päänsä eikä päästänyt minua leirille sellaisessa iässä jossa minun uskontokasvatukseen olisi ollut helpointa vaikuttaa. Äitini siis on kristitty ja kuuluu kirkkoon (itse erosin teininä kirkosta ja olen aina kokenut olevani ateisti). Äiti antoi minun aina itse löytää tieni uskontoasioissa. Kävin omasta halusta riparin eikä se muuttanut minua uskonnolliseksi. Kävin myös uskonnontunneilla, sama homma. Koen uskonnosta oppimisen yleissivistävänä vaikkei siihen uskoisikaan.

Minun äitini taas ilmoitti minut helluntaiseurakunnan leirille minun ollessani 12-vuitias ihan vain saadakseen olla rauhassa kesälomalla! Perheemme ei ole millään muotoa uskonnollinen. Äitini yksi tuttava on helluntailainen, ja varmaankin sitä kautta äiti oli saanut tiedon leiristä. Leiri oli ilmainen, toisin kuin kunnan järjestämät leirit. Äitini on hyvin nuuka rahojen suhteen, mikä varmaan vaikutti myös äidin ratkaisuun.

Leiri oli traumaattinen kokemus. Helluntaiseurakunnan jumalanpalvelus aggressiivisesti messuavine pappeineen, kielillä puhumisineen sekä kaatumisineen oli pelottava. Jotkut nuoret halusivat myös rukoilla puolestani. Minut vietiin pieneen suljettuun tilaan ja päästäni sekä hartioistani otettiin kiinni ja rukoiltiin äänekkäästi. "Päärukoilija" puhui etsikkoajasta ja painosti minua kääntymään uskoon. Näin leiristä painajaisia pitkään jälkeenpäin, enkä vielä aikuisenakaan osaa suhtautua neutraalisti karismaattisten liikkeiden jäseniin.

Näillä nyt ei ole mitään tekemistä rippileirien kanssa.

On siinä mielessä, että herkässä iässä oleville nuorille minkä tahansa aatteen tai vakaumuksen tuputtaminen on kyseenalaista. Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla on asia, josta puhutaan yllättävän vähän. Monilla on hyviä kokemuksia rippileirien nuorisopapeista, mutta kyllä joukkoon mahtuu niitäkin, jotka pelottelevat helvetin tulella esiaviollisen seksin harrastajia. On hyvä, että yläkouluikäisille tarjotaan mahdollisuutta oman identiteetin ja uskonasioiden pohdintaan, mutta mielestäni siinä, että tämä tapahtuu tietystä näkökulmasta ja tieto suodatetaan jonkin ideologian läpi, on vaaransa. Prometheus-leiri on tässä mielessä rippileiriä parempi vaihtoehto, vaikka toki sielläkin on vuosien varrella tehty ylilyöntejä.

"Nuorten kiristäminen kirkon jäseniksi rahalahjoilla"

Kirkko ei todellakaan kiristä nuoria jäsenikseen millään rahalahjoilla tai edes kannusta siihen. Teillä menee taas kaikki puurot ja vellit aivan sekaisin.

Se rippileiri on täysin vapaaehtoinen juttu vaikka kuuluisikin kirkkoon. Te itse luotte sitä propagandaa tuolla asenteella, että siellä aivopestään kaikki. Se tulee varmasti esille myös teidän puheissanne nuorille ja pyritte siten vaikuttamaan itse sen nuoren ajatuksiin ja aatteisiin. Ihan yhtä kyseenalaista se on. Antaisitte niitten nuorten vain itse valita, kyllä ne siihen pystyy. Ilman, että joku rajoittunut aikuinen sanelee näissä asioissa, mikä on oikein tai väärin (tuomitsemalla jo yhden vaihtoehdoista). Ja hyväksykää sekin, että nuori saattaa ajatella aivan päinvastaisesti kuin te itse, ja siis ihan omien ajatustensa pohjalta.

Tai nuori voi myös oikeasti olla kiinnostunut kuulemaan enemmän uskonnosta, mitä se ylipäätään on, miksi ja miten ihmiset uskovat, ja haluaa siksi osallistua, uteliaisuuttaan. Teidänlaiset vanhemmat eivät selvästikään kykene puhumaan nuoren kanssa näistä uskonnollisista asioista kovinkaan rakentavasti ja syvällisesti.

Kun vakaumus on tarpeeksi vahva, sitä näköjään pystyy ummistamaan silmänsä ja korvansa ihan miltä tahansa. On aivan yleisesti tiedossa, että valtaosa nuorista ottaa konfirmaation vastaan tasan rahalahjojen toivossa. Jos tapana ei olisi järjestää rippijuhlia, laskisi konfirmaatioon osallistumisen aste merkittävästi. Rippileiri on nuorille toki myös tärkeä, mutta eiköhän sinnekin ole ensisijainen osallistumisen syy kaverit eikä mahdollisuus kuulla Jumalan sanaa. Nimenomaan se, että pystyy puhumaan uskontoihin liittyvästä tekopyhyydestä, on rakentavaa ja syvällistä. Kritiikki ei tarkoita sitä, etteikö näkisi uskonnoissa mitään hyvää tai pystyisi puhumaan nuoren kanssa aiheesta neutraalisti.

Edellinen viesti on melkoista hurskastelua siihen nähden, että ylipäätään nuoren valinnanvapaus toimii huonosti toiseen suuntaan. Kirkkoon lapsena liitetty nuori ei saa valita, osallistuuko koulussa uskonnonopetukseen, kirkkovierailuihin tai rippikouluun eikä voi ilman vanhempien lupaa erota kirkosta. Kirkkoon kuulumaton nuori taas voi valita uskonnonopetuksen ja osallistua rippikouluun. Näetkö tässä mitään ristiriitaa tai ongelmaa?

Laitapa tähän jokin lähde siitä, missä sanotaan, että kirkkoon kuuluva nuori ei voi valita osallistuuko rippikouluun.

Ja puhu sitten vasta hurskasteluista.

Tarkoitin pakollisuudella tässä lain lisäksi sitä, että vanhemmalla on suuri valta päättää nämä asiat lapsen puolesta. Jos vanhempi on sitä mieltä, että rippikouluun on osallistuttava, kovin vaikea on nuoren tätä vastaan taistella. Hienosti myös poimit kaikista antamistani esimerkeistä sen, joka ei ole lakitasolla pakollinen. Olisiko sinulla kommenttia muista esimerkeistä (uskonnon opetus, kirkkovierailut ja kirkosta eroaminen)?

Sinun kommenttisi nyt vaan on pelkkiä yleistyksiä omien oletuksiesi ja ennakkoluulojesi pohjalta, että nuorta ei muka kuunnella tässä asiassa ja että nuori ei muka saisi itse valita, jos kuuluu kirkkoon vanhempiensa liittämänä. Tuollaiset jutut jätän kyllä ihan syystäkin aivan omaan arvoonsa. Ja hienosti poimin sen asian, josta tässä aloituksessa oli kyse. Noille muille voit tehdä oman ketjun ja jajtaa siellä.

Olen ammatiltani opettaja, joten tiedän aivan varmasti, että jos lapsi kuuluu kirkkoon, hän ei voi valita koulussa elämänkatsomustietoa uskonnon sijaan. Samoin tiedän varmasti sekä opettajana että vanhempana olevan kouluja, joissa on käytäntönä, että vanhempi päättää lapsen kirkkovierailuista. Koulussa, jossa oma lapseni opiskeli, lähtökohtaisesti kaikki lapset osallistuivat kirkkovierailuihin. Tämä oli mahdollista kieltää erikseen, mutta mahdollisuutta tarjottiin vain elämänkatsomustiedon opiskelijoille. Myös sen, että alaikäinen ei voi erota kirkosta ilman vanhempien lupaa, tiedän varmasti.

En ota nyt noihin mitään kantaa, koska ne eivät kuulu tähän ketjuun. Itse unohdit nyt täysin kommentistasi sen rippikoulun, jota tämä ketju käsittelee.

Korostuneen ateistiset ihmiset ovat usein niin suvaitsemattomia, että lapsen meno riparille on aivan mahdoton ajatus.

Hei!

On olemassa uskonnollisesti sitoutumaton vaihtoehto rippileireille, Prometheus-leirit:

https://www.protu.fi/prometheus-leirit

En antaisi lapseni osallistua rippileirille mistään muusta syystä kuin uskonnollisesta - sosiaalisista syistä uskon tunnustaminen on mielestäni epäkunnioittavaa sekä itseä että ko. uskontoa kohtaan.

Sosiaaliset paineet ovat mielestäni syy, miksi rippileirien ikäraja pitäisi nostaa 18 vuoteen. Eräs ystäväni joutui vanhempien painostuksesta menemään ripille vastoin omaa vakaumustaan - ja erosi sitten kirkosta heti kun pystyi.