Mistä 45+ ikäinen nainen löytää miehen?
Saman ikäiset ja vanhemmat miehet haluavat naisen joka voi vielä saada lapsia, vaikkei miehet haluaisikaan enää lapsia. Olen kolmen alakoululaisen äiti, ihan ”hyvin säilynyt” ja pidän ulkonäöstä edes jollain tasolla huolta. Ei ylipainoa, ei akateemista koulutusta, pienipalkkainen työ ja vuokra-asunto. Olen kiltti, hemmottelisin miestä ja pitäisin kodista huolta. En käy baareissa, terasseilla enkä oikeastaan missään. Tinderiin menin kerran ja törmäsi ex-mieheeni - ei ole mun paikkani sekään. Välillä tapaan mukavan oloisia miehiä kaupassa, remppafirman käydessä tms. Jotenkin vain en tiedä, onko ylipäätään tämän ikäinen nainen enää minkään ikäryhmän silmissä haluttava? Olen aiemmin ollu kiinnostunut vanhemmista miehistä ja niin olen edelleenkin. Kuusikymppisiin en vain uskalla ottaa mitään kontaktia, koska pelkään heidän ajattelevan mun olevan joku onnenonkija tai epätoivoinen vanhapiika.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki kaverit löytäneet netistä. Itsellä ei ole tärpännyt edes sieltä.
Nykyaikana jokin netin deittipalvelu on lähes ainoa kysymykseen tuleva vaihtoehto.
Mä löysin mieheni 45+ iässä ravintolasta. Kieltämättä harvinaista näin.
Eikä olla mitään denzoja siis, ihan perustaviksia.
Vierailija kirjoitti:
Hemmottelisit miestä ja hoitaisit kodin? Miksi ihmeessä? Mitä sinä siitä saisit?
Enpä sitten varmaan mitään jos sanot niin.
Nettiin vaan, itsekin tein niin ja tärppäsi, seksisuhteesta oikeaan rakkautta sisältävään parisuhteeseen.
Muistan kun 2000-luvun alussa tein viimisin päälle olevan ilmoituksen deitti.nettiin. Ei yhtään vastausta. Pitäiskö yrittää uudelleen. Jospa joku vastaisi?
M50, sinkkuna 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun 2000-luvun alussa tein viimisin päälle olevan ilmoituksen deitti.nettiin. Ei yhtään vastausta. Pitäiskö yrittää uudelleen. Jospa joku vastaisi?
M50, sinkkuna 20 vuotta.
Mitä siinä luki?
Sieltä missä muutenkin liikut paitsi laajenna piiriä vähän tuttavantuttaviin yms. Sillä tavalla ovat mun tutut löytäneet uuden oman, vanhoista tutuista tai tuttavien tutuista yhtä lukuunottamatta, mutta hän ei ole vielä sinkkuna ollut kahta vuottakaan.
Vierailija kirjoitti:
Valivali. Elämähän ei ole mitään ilman miestä. Olet luuserinainen suoraan 50-luvulta. T. Itsenäinen KTM mies 46[/quote
Sinä olet juuri se mies, jolle kelpaa vain 3-kymppinen, mutta ei lapsia haluava nainen, jota sinä vain et voi saada. Säälittävää ulinaa.
Kavereiden tuttuja? Moni suurinpiirtein ikäisesi on toisella kierroksella, eikä halua enää lisää lapsia. Bonuslapset on ok.
No ensinnäkin, miehet eivät hyljeksi sen takia, että ehkä et enää halua lasta. Pikemminkin se, että sinulla on vielä pieniä lapsia.
Toiseksi, sinun ikäisen naisen on aiheellista katsoa 55-70-vuotiaita miehiä.
Kolmanneksi, mistä heitä löytää... Jos sukusi ja tuttavapiirisi ei ole avuksi, yritä vain olla aktiivinen siinä mielessä, että liikut ihmisten ilmoilla - ja uskallat ottaa kevyesti kontaktia. Tiedän, ei se helppoa ole tuossa iässä. Suurin osa on varattuja. Mutta sitten kun kohtaat oikean, tiedät sen alle minuutissa.
Minä olen myös 45 ja lapset jo teinejä. Olen ajatellut niin, että olisin onnellinen yksin. Nautin olla yksin, rakastan matkustaa yksin. Olen näennäisesti sosiaalinen ja minulla on erittäin sosiaalisesti vaativa työ. Iltaisin mieluusti olisin yksin. Nyt joskus rasittaa, kun perhe pyörii koko ajan siinä. Voin käydä joskus ystävän kanssa kahvilla ja jutella puhelimessa, mutta minulle hiljainen ilta läppärin tai kirjan seurassa on riittävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki kaverit löytäneet netistä. Itsellä ei ole tärpännyt edes sieltä.
En vaan halua nettiin. En enää jaksa. Jotenkin mulla on sellainen olo ettei mun persoona ja luonne tule esille netissä. En vain osaa markkinoida itseäni. Tuntuu että olen kävelevä klisee leipomassa pullaa ja juomassa viiniä kirjaa lukien. Pitäisi olla jotain paljon modernimpaa, nuorekkaampaa. En ole koskaan edes SUP-lautaillut ja ekaluokkalaiseni osaa käyttää tietokonetta paremmin kuin minä. Ja silti haaveilen, että jossain olisi mies joka tykkäisi olla passattavana, lähtisi illalla katsomaan täysikuuta ulos ja olisi kiltti mulle ja lapsilleni.
Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin ei suurin osa miehistä mitään 'modernia' naista välttämättä halua. Minunkin korvaan pullan leipominen (ja syöminen) hyvän kirjan ääressä kuulostaa paljon paremmalta kuin esimerkiksi erilaisissa kulttuuririennoissa pyöriminen. Tähtitaivaan tuijottelu on niin ikään erittäin rentouttavaa puuhaa . Kannattaa muuten joskus vilkaista sitä kuuta kunnon kaukoputkella, jos et ole sitä jo tehnyt!
Olen sinua muutamia vuosia nuorempi mies, ja ainakin itselleni muodostuisivat ongelmaksi kouluikäiset lapsesi. Iän lisäksi myös se vaikuttaa, että lapsia on kolme kappaletta. Itselläni ei ole lapsia ollenkaan, vaikka olenkin suurimman osan aikuisiästä viettänyt parisuhteessa.
Ajatus siitä, että hyppäisin suoraan ilman minkäänlaista lämmittelyä keskelle pahimpia ruuhkavuosia, tuntuu aika haasteelliselta. Tiedän kyllä, että lapsesi eivät ole minun lapsia, eikä ole minun vastuulla pitää heistä huolta. Mutta mikäli toivottuna päämääränä on muodostaa parisuhde ja perhe, niin kyllä ne lapset siihen perheeseen kuitenkin kuuluvat ja myös vaativat huomiota sekä huolenpitoa.
Tämänlaisessa kuviossa on helposti myös pelkkiä vastuita ja velvollisuuksia eikä minkäänlaisia oikeuksia. Esimerkiksi eron sattuessa, saattaisin menettää kokonaan yhteyden lapsiin, joihin olisin vuosikausia rakentanut syvempää sidettä ja ihmissuhdetta.
Ongelmallinen ja haasteellinen tilanne siis ainakin näin lapsettoman miehen näkökulmasta.
deittisivustoilta, mutta hakukriteeriksi yli 65-vuotiaat miehet
Ei mistään. Ei kukaan mies huoli vanhaa kurppaa.
Vierailija kirjoitti:
deittisivustoilta, mutta hakukriteeriksi yli 65-vuotiaat miehet
Ne 65+ ikäiset papparaisetkin etsii alle 30-vuotiaita.
Siis täh? Mistä löytäisit lähes viisikymppisenä miehen? No mukavia miehiä on joka paikkaan täynnä! Olen varattu lähes viisikymppinen nainen ja tiedän monta todella hyvää vapaata samaa ikäluokkaa olevaa miestä, jotka etsivät vierelleen ihanaa naista. Osalla on lapset tehty jo aikoja sitten ja osalla ei niitä ole ollutkaan, eivätkä he todellakaan haavrile enää mistään lapsiperhearjesta vauvoineen.
Jos sinä et löydä arjesta näitä miehiä, niin knessä on vika, miehissä vai sinussa? Veikkaan, että sinussa. Olen varma, että et edes ole sen näköinen, että etsisit miesystävää, eli kuljet naama nyrpeänä ja räksytät lapsille ja vähän muillekin samalla. Et katso ketään silmiin, hymyile, jutustele ja ole mukava. Et ota kontaktia siis ihmisiin, vaan olet vain oma surkea itsesi, lapsilauman äitee ja ikävä ihminen, josta ei kukaan saa mitään muuta ajatustakaan. Olet liian äiti.
Lapset kuuluvat sinun elämääsi vahvasti, mutta eivöt miehet halua nähdä vain sitä mammaa, sillä eivöt he seurustele lasteni kanssa, vaan naisen, jolla on lapsia.
Etsi eronnut viisikymppinen tai yli, mies jolla on itsekin lapsia. Esim. Yh-isä, yhdistäkää perheenne. Olisit hyvä myös hänen lapsilleen, antaisit äidin mallia jota yh-isien lapset kaipaavat. Tee ilmoitus treffipalstalle tältä pohjalta, saattaa tulla vastauksia ihan kivasti. Siitä sitten treffeille katsomaan miten kemiat kohtaa. Tsemppiä ❤️
Minä löysin 52 vuotiaana, eronneena (2 aikuista lasta ja lapsenlapsia) työpaikalta mukavan 38 vuotiaan miehen. Mies myös eronnut 3 lapsen isä. Lapset ovat vuoroviikoin isällään, joten joka toinen viikko olemme tiiviisti yhdessä ja joka toisella viikolla vain satunnaisia tapaamisia, kun mies on lasten kanssa. Näin jatkunut jo 7 vuotta.
Kai sinä tunnet ihmisiä? Kerrot heille ihan suoraan, että miehenpaikka olisi nyt avoinna ja etsit miestä, joka pitää lapsista, mutta jonka ei tarvitse ottaa mitään isäroolia, vaan olla ystävä. Sinun pitää mainostaa nyt itseäsi ja olla hyväntuulinen asiallinen nainen, jota joku voisi suositella eteenpäin tutuille mukaville miehille.
Ainakin minulla tuo toimi. Minun ei tosin tarvinnut edes sanoa mitään, vaan ystäväni ja tuttavani alkoivat kertoilemaan vapaista tuttavamiehistä, jotka voisivat olla sopivia. Ystäväni tunsivat minut ja he oikein kihisivät innosta kertoessaan, että olivat kertoneet minusta jollekin tuttavalleen/serkulleen/työkaverilleen jne. Olin eronnut kolmen lapsen äiti, ihan normaali tapaus, hieman ylipainoinen, mutta ihan asiallisen näköinen, iloinen, aikaansaava ja puhelias noin 45 vuotias.
Hyvä upea mies löytyikin läheltä, kilometrin päästä. Ja kaikkia huvitti miten hänet löysin, eli tutustuin häneen vanhaan äitiinsä kävelyllä ja äiti suositteli poikaansa minulle. Yhdessä olemme olleet kolmisen vuotta nyt.
Etkö tiennyt, että myös mukavat ihmiset haluavat jonkun?