Lue keskustelun säännöt.
Uskotko rakkauteen?
21.07.2021 |
Toisesta ketjusta heräsi tämä kysymys.
Ihmiset jotka ei usko rakkauteen. Kertokaa siitä. Miksi että usko? Miten se tapahtui ?
Itse en usko enää rakkauteen. Uskoin ennen joten tiedän että se on mahdollista. Mutta en usko enää. Ja vilpittömästi voin sen vannoa, etten usko rakkauteen. En usko että romanttista rakkautta on olemassa. Uskon että on vain tahtoa, halua, tarkoitusperiä. Minut muutti ihmissuhde tällaiseksi.
Mikä on sinun tarinasi ? Tai miksi ja miten uskot, jos uskot rakkauteen ?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon rakkauteen koska rakastan läheisiä ystäviäni sekä vanhempiania ja isovanhempiani.
En usko rakkauteen parisuhdeasioissa koska ihminen rakastaa useita ihmisiä elämänsä aikana.
Miksi et usko rakkauteen jos rakastaa useita ihmisiä elämänsä aikana? Miten se rakkaus ei ole aitoa jos se ei kestäkään koko elinikää, syystä tai toisesta? Toki osa rakastaa vain yhtä ja ainoaa elämänsä aikana, mutta ei mun mielestä se tee siitä rakkaudesta sen vähäisempää mitä tuntee ensirakkauden jälkeistä rakastettua kohtaan.
Kyllä minä rakkauteen uskon kuten viestissäni niin sanoin.
Minulla on aikalailla varmaan 10 ihmistä tässä maailmassa ketä rakastan ja he ovat minulle tärkeitä ihmisiä.
En vain usko siihen rakkauteen että pariudutaan ja rakastetaan vain yhtä ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää luovuttako Rakkauden suhteen, vaikka mille tuntuisi. Itse luovutin useammankin kerran.
Nyt tiedän, mitä jokaisen kohdalle vielä tulee. Sitä en ymmärrä, miksi se vie joidenkin kohdalla niin paljon aikaa, ja tuo kärsimystä matkan varrella liikaakin.
Rakkaus Kuuluu Jokaiselle, joka Sitä Tarvitsee. Kukaan EI jää siitä paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon rakkauteen koska rakastan läheisiä ystäviäni sekä vanhempiania ja isovanhempiani.
En usko rakkauteen parisuhdeasioissa koska ihminen rakastaa useita ihmisiä elämänsä aikana.
Miksi et usko rakkauteen jos rakastaa useita ihmisiä elämänsä aikana? Miten se rakkaus ei ole aitoa jos se ei kestäkään koko elinikää, syystä tai toisesta? Toki osa rakastaa vain yhtä ja ainoaa elämänsä aikana, mutta ei mun mielestä se tee siitä rakkaudesta sen vähäisempää mitä tuntee ensirakkauden jälkeistä rakastettua kohtaan.
Eri, mutta en halua mitään haalistunutta käytettyä rakkautta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon tietysti, koska itse rakastan ja osaan rakastaa. Kaikki ihmiset eivät osaa rakastaa, mutta rakkautta on paljon maailmassa. Kaikki rakkaus ei ole seksuaalista, vain pieni osa rakkauksista pitää sisällään myös seksiä.
En ole koskaan ajatellut että rakkaus (romanttisen tai minkään muunkaan) sisältäisi seksiä.
Päinvastoin, minusta se vain halventaa.Parisuhderakkauteen se kuuluu, se on ainoa asia joka sen erottaa omaksi jutukseen. Rakkautta osoitetaan toiselle fyysisesti. Se on kaunista ja yhdistää parin pariskunnaksi, ja lisää rakkautta ihan tutkitusti. Ilman seksiä suhde olisi sukulaissuhde tai vaikka ystävyyssuhde.
Surullista.
Olen erimieltä kanssasi.
Täysin erimieltä.
Jos rakkautta ei olisi ilman seksiä, niin ei se sitten mitään rakkautta ollutkaan.
Toki se olisi rakkautta, mutta ei parisuhderakkautta. Kuten sanoin, se olisi silloin ystävyysrakkautta tai sukulaisuusrakkautta, niitäkin jokainen tuntee, mutta niiden rakkauden kohteiden kanssa ei näytetä rakkautta niin intiimillä tavalla kuin parisuhteessa jossa ihan fyysisellä tasolla suorastaan sulaudutaan yhdeksi.
Se mikä on surullista on se, että jotkut väittää rakastavansa puolisoaan vaikka eivät halua seksiä hänen kanssaan. Se on pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon rakkauteen koska rakastan läheisiä ystäviäni sekä vanhempiania ja isovanhempiani.
En usko rakkauteen parisuhdeasioissa koska ihminen rakastaa useita ihmisiä elämänsä aikana.
Miksi et usko rakkauteen jos rakastaa useita ihmisiä elämänsä aikana? Miten se rakkaus ei ole aitoa jos se ei kestäkään koko elinikää, syystä tai toisesta? Toki osa rakastaa vain yhtä ja ainoaa elämänsä aikana, mutta ei mun mielestä se tee siitä rakkaudesta sen vähäisempää mitä tuntee ensirakkauden jälkeistä rakastettua kohtaan.
Eri, mutta en halua mitään haalistunutta käytettyä rakkautta
Ei rakkaus voi ollä käytettyä, sehän syntyy jokaista henkilöä kohtaan täysin uutena, ja aina hiukan erilaisena. Jos tunne tuntuu haalistuneelta heti alkuunsa, se ei ole rakkautta, se on vaan jotain tykkäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon rakkauteen koska rakastan läheisiä ystäviäni sekä vanhempiania ja isovanhempiani.
En usko rakkauteen parisuhdeasioissa koska ihminen rakastaa useita ihmisiä elämänsä aikana.
Miksi et usko rakkauteen jos rakastaa useita ihmisiä elämänsä aikana? Miten se rakkaus ei ole aitoa jos se ei kestäkään koko elinikää, syystä tai toisesta? Toki osa rakastaa vain yhtä ja ainoaa elämänsä aikana, mutta ei mun mielestä se tee siitä rakkaudesta sen vähäisempää mitä tuntee ensirakkauden jälkeistä rakastettua kohtaan.
Kyllä minä rakkauteen uskon kuten viestissäni niin sanoin.
Minulla on aikalailla varmaan 10 ihmistä tässä maailmassa ketä rakastan ja he ovat minulle tärkeitä ihmisiä.
En vain usko siihen rakkauteen että pariudutaan ja rakastetaan vain yhtä ihmistä.
Miksi et usko kun sitä näkee ympärillään jatkuvasti? Erittäin harva rakastaa yhtä aikaa useampaa parisuhdemielessä. Mutta yleensä kun pariudutaan idea on se että rakastetaan ja vaan sitä parin toista puoliskoa, pariskunta tarkoittaa tasan kahta ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon tietysti, koska itse rakastan ja osaan rakastaa. Kaikki ihmiset eivät osaa rakastaa, mutta rakkautta on paljon maailmassa. Kaikki rakkaus ei ole seksuaalista, vain pieni osa rakkauksista pitää sisällään myös seksiä.
En ole koskaan ajatellut että rakkaus (romanttisen tai minkään muunkaan) sisältäisi seksiä.
Päinvastoin, minusta se vain halventaa.Parisuhderakkauteen se kuuluu, se on ainoa asia joka sen erottaa omaksi jutukseen. Rakkautta osoitetaan toiselle fyysisesti. Se on kaunista ja yhdistää parin pariskunnaksi, ja lisää rakkautta ihan tutkitusti. Ilman seksiä suhde olisi sukulaissuhde tai vaikka ystävyyssuhde.
Surullista.
Olen erimieltä kanssasi.
Täysin erimieltä.
Jos rakkautta ei olisi ilman seksiä, niin ei se sitten mitään rakkautta ollutkaan.Toki se olisi rakkautta, mutta ei parisuhderakkautta. Kuten sanoin, se olisi silloin ystävyysrakkautta tai sukulaisuusrakkautta, niitäkin jokainen tuntee, mutta niiden rakkauden kohteiden kanssa ei näytetä rakkautta niin intiimillä tavalla kuin parisuhteessa jossa ihan fyysisellä tasolla suorastaan sulaudutaan yhdeksi.
Se mikä on surullista on se, että jotkut väittää rakastavansa puolisoaan vaikka eivät halua seksiä hänen kanssaan. Se on pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua parisuhteessa.
Yök. Edelleen olen eri mieltä.
Ja jos kumppanini ei olisi minun kanssa ilman seksiä, niin en sitä sitten haluaisikaan.
Seksi ei ole minulle mitenkään mikään rakkauden osoitus, päinvastoin.
Se olisi jotain halpaa, hyötykäyttöä, sellaiseen en tietoisesti alkaisi ollenkaan.
Ja pahinta mitä voisi tapahtua?
Keksin monia pahempia asiota.
Älä ota sitä libidoa niin vakavasti.
En ole koskaan nähnyt mitään todisteita AIDOSTA (tässä tarkoitan nyt romanttisesta) rakkaudesta.
Joten en pahemmin usko.
Enemmän se on minulle hällä väliä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo antiikin kreikkalaiset tunnistivat, että aitoa rakkautta voi olla vain kahden miehen välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon rakkauteen koska rakastan läheisiä ystäviäni sekä vanhempiania ja isovanhempiani.
En usko rakkauteen parisuhdeasioissa koska ihminen rakastaa useita ihmisiä elämänsä aikana.
Miksi et usko rakkauteen jos rakastaa useita ihmisiä elämänsä aikana? Miten se rakkaus ei ole aitoa jos se ei kestäkään koko elinikää, syystä tai toisesta? Toki osa rakastaa vain yhtä ja ainoaa elämänsä aikana, mutta ei mun mielestä se tee siitä rakkaudesta sen vähäisempää mitä tuntee ensirakkauden jälkeistä rakastettua kohtaan.
Eri, mutta en halua mitään haalistunutta käytettyä rakkautta
Ei rakkaus voi ollä käytettyä, sehän syntyy jokaista henkilöä kohtaan täysin uutena, ja aina hiukan erilaisena. Jos tunne tuntuu haalistuneelta heti alkuunsa, se ei ole rakkautta, se on vaan jotain tykkäämistä.
Aha.
No minä en edellenkään halua olla kenenkään kanssa joka on monia ” rakastanut”. Olisin kuitenkin vain numero monien joukossa.
Ottaako tollaiset asiaa edes tosissaan....
Rakkaus on monimuotoista. Minulla on äidinrakkautta lapsiani kohtaan. Rakastimista ja kumppanuusrakastamista puolisoni kanssa. Rakastan lähiomaisiani, myös lemmikkiä. Rakkaus on minulle enemmän kuin tykkäämistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon rakkauteen mutta en sen kestävyyteen.
Uusi rakkaus kutittaa, saa levottomaksi, epäileväksi, hermostuneeksi, rakkaus muuttaa ajan kuluessa muotoaan, "vanha" rakkaus saa levolliseksi, turvalliseksi ja määrätietoiseksi, uskon rakkauteen, jos sille antaa tilan ja ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon tietysti, koska itse rakastan ja osaan rakastaa. Kaikki ihmiset eivät osaa rakastaa, mutta rakkautta on paljon maailmassa. Kaikki rakkaus ei ole seksuaalista, vain pieni osa rakkauksista pitää sisällään myös seksiä.
En ole koskaan ajatellut että rakkaus (romanttisen tai minkään muunkaan) sisältäisi seksiä.
Päinvastoin, minusta se vain halventaa.Parisuhderakkauteen se kuuluu, se on ainoa asia joka sen erottaa omaksi jutukseen. Rakkautta osoitetaan toiselle fyysisesti. Se on kaunista ja yhdistää parin pariskunnaksi, ja lisää rakkautta ihan tutkitusti. Ilman seksiä suhde olisi sukulaissuhde tai vaikka ystävyyssuhde.
Surullista.
Olen erimieltä kanssasi.
Täysin erimieltä.
Jos rakkautta ei olisi ilman seksiä, niin ei se sitten mitään rakkautta ollutkaan.Toki se olisi rakkautta, mutta ei parisuhderakkautta. Kuten sanoin, se olisi silloin ystävyysrakkautta tai sukulaisuusrakkautta, niitäkin jokainen tuntee, mutta niiden rakkauden kohteiden kanssa ei näytetä rakkautta niin intiimillä tavalla kuin parisuhteessa jossa ihan fyysisellä tasolla suorastaan sulaudutaan yhdeksi.
Se mikä on surullista on se, että jotkut väittää rakastavansa puolisoaan vaikka eivät halua seksiä hänen kanssaan. Se on pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua parisuhteessa.
No jos tämä (viimeisin viesti) on sitä rakkautta, niin sitten vastaukseni on:
Ei, en usko rakkauteen.
Uskon rakkauteen. Olen tuntenut mieheni 15 vuotiaasta ja kohta täytetään 50 v. Pitkään parisuhteeseen kuuluu monenlaisia vaiheita, mutta parasta on se, että vieläkin vatsassa pörrää perhosia kun miestäni vilkaisen. Rakastumisen tunne muuttuu ajan kanssa rakkaudeksi, mutta minusta on ihana rakastua samaan mieheen aina uudestaan. Yhdessä kun kuljetaan pitkään niin suhteeseen mahtuu ylä ja alamäkiä. Elämässä sattuu kurjia juttuja, mutta tuntuu hyvältä kun voi luottaa, että toinen kulkee rinnalla.
Uskon romanttiseen rakkauteen ja näen sitä ympärilläni.
Olen myös rakastunut ja toistaiseksi parisuhteessa, mutta juuri nyt en koe itseäni kovin rakastetuksi jos edes välitetyksi. Ensimmäisen ihanan vuoden jälkeen olen alkanut miettimään, että mikäli tällaisen hehkun jälkeen suhteeni voi silti kaatua niin miltä pitäisi tuntua suhteen, jolla olisi mahdollisuus kestää. Kestävä suhde olisi se mitä haluaisin. En ole varma sanoisinko tosi rakkaudeksi vuoden kestävää juttua. En ole varma puuttuuko minulta jotain, että minua voisi rakastaa lopullisesti. Pisin suhteeni kesti 13 vuotta ja olen seurustellut neljä kertaa ja ollut rakastunut kolmesti. Jotkut sanovat, että myös päättyvä suhde voi olla merkittävä ja tärkeä, mutta oma suhtautumiseni on valitettavasti totaalisempi. Koen vain, että lopulta en sittenkään riittänyt. Asenteeni johtuu varmaankin lapsuuden hylkäämiskokemuksesta tjsp. En koskaan sano koskaan, mutta taidan luovuttaa rakkauden suhteen mikäli tämä juttu loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Jo antiikin kreikkalaiset tunnistivat, että aitoa rakkautta voi olla vain kahden miehen välillä.
Platonin mielestä sekin oli epäilyttävää...
Seli, seli.
Jos noin kauheesti tarvii bääntää ja selittää niin uskotko itsekkään?
Mutta ei meidän onneksi tarvitse olla samaa mieltä.
En edelleenkään usko ja kyllä se on ansaitsemattomalle jalustalle laitettu.