Lue keskustelun säännöt.
Uskotko rakkauteen?
21.07.2021 |
Toisesta ketjusta heräsi tämä kysymys.
Ihmiset jotka ei usko rakkauteen. Kertokaa siitä. Miksi että usko? Miten se tapahtui ?
Itse en usko enää rakkauteen. Uskoin ennen joten tiedän että se on mahdollista. Mutta en usko enää. Ja vilpittömästi voin sen vannoa, etten usko rakkauteen. En usko että romanttista rakkautta on olemassa. Uskon että on vain tahtoa, halua, tarkoitusperiä. Minut muutti ihmissuhde tällaiseksi.
Mikä on sinun tarinasi ? Tai miksi ja miten uskot, jos uskot rakkauteen ?
Kommentit (87)
En uskonut, mutta vastoin kaikkia odotuksiani rakkaus löysi minut kuitenkin. Onni jota en osannut edes kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus on kautta aikojen askarruttanut ihmismieltä. Viisaat ovat tulleet siihen päätelmään, että ilman rakkautta ei ole olemassa todellista ihmisyyttä. Rakkaus on ihmiskunnan pelastus ja sitä meidän tulee opetella.
On melko helppoa oppia rakastamaan intohimonsa kohdetta, omaa lastaan tai lähipiiriään. Nämäkin ovat kauniita henkäyksiä jumalaisesta rakkaudesta, mutta kuitenkin persoonallisen itsekkyyden sävyttämiä. Rakkaus onkin valitettavan usein kauppatavaraa; anna sinä minulle jotakin hyvää, niin minä annan sinulle vastavuoroisesti jotakin hyvää, vaikkapa huolenpitoa tai hellyyttä, tavalla tai toisella.
On huomattavasti vaikeampaa opetella rakastamaan yksisuuntaisesti koko ihmiskuntaa riisumalla sydämestään kaikki itsekkäät vaikuttimet. On vaikeaa antaa itsestään vieraiden ihmisten hyväksi, epäitsekkään rakkauden nimissä. On vaikeaa rakastaa, ymmärtää ja palvella muita, olla lempeä muille, jos ei saa, eikä edes odota saavansa vastavuoroisesti mitään palkintoa osakseen.
Toistaiseksi monille on lähes ylivoimainen haaste rakastaa vihamiehiään anteeksiantavaisella asenteella. Rakkauden nimissä ymmärtää kaikkia, hyväksyä kaikki.
Silti juuri tähän työhön meidät ihmiskuntana on kutsuttu, rakkaudessa me kaikki olemme yhtä. Pohjimmiltaan on olemassa vain yksi suuri rakkaus joka sisältää koko ihmiskunnan. Kun opit rakastamaan koko ihmiskuntaa ilman itsekkäitä pyyteitä, mitenkään ihmisiä erottelematta, sinussa on herännyt jumalainen rakkaus, sinusta on tullut itse rakkaus.
1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
2. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään.
3. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni muiden ruokkimiseksi ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, en siitä mitään hyötyisi.
4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kerskaile, ei pöyhkeile,
5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6. ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.
7. Kaiken se peittää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
8. Rakkaus ei koskaan häviä. Mutta profetoiminen katoaa, kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9. Tietämisemme on näet vajavaista6, ja profetoimisemme on vajavaista,
10. mutta kun tulee se, mikä on täydellistä, katoaa se, mikä on vajavaista
11. Kun olin lapsi, puhuin kuin lapsi. Minulla oli lapsen mieli, ja ajattelin kuin lapsi. Tultuani mieheksi hylkäsin sen, mikä oli lapsenomaista.
12. Nyt näemme kuin kuvastimesta, himmeän heijastuksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin. Nyt tunnen vajavaisesti mutta silloin täydellisesti, niin kuin minut itsenikin tunnetaan täydellisesti.
13. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme. Mutta suurin niistä on rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on kautta aikojen askarruttanut ihmismieltä. Viisaat ovat tulleet siihen päätelmään, että ilman rakkautta ei ole olemassa todellista ihmisyyttä. Rakkaus on ihmiskunnan pelastus ja sitä meidän tulee opetella.
On melko helppoa oppia rakastamaan intohimonsa kohdetta, omaa lastaan tai lähipiiriään. Nämäkin ovat kauniita henkäyksiä jumalaisesta rakkaudesta, mutta kuitenkin persoonallisen itsekkyyden sävyttämiä. Rakkaus onkin valitettavan usein kauppatavaraa; anna sinä minulle jotakin hyvää, niin minä annan sinulle vastavuoroisesti jotakin hyvää, vaikkapa huolenpitoa tai hellyyttä, tavalla tai toisella.
On huomattavasti vaikeampaa opetella rakastamaan yksisuuntaisesti koko ihmiskuntaa riisumalla sydämestään kaikki itsekkäät vaikuttimet. On vaikeaa antaa itsestään vieraiden ihmisten hyväksi, epäitsekkään rakkauden nimissä. On vaikeaa rakastaa, ymmärtää ja palvella muita, olla lempeä muille, jos ei saa, eikä edes odota saavansa vastavuoroisesti mitään palkintoa osakseen.
Toistaiseksi monille on lähes ylivoimainen haaste rakastaa vihamiehiään anteeksiantavaisella asenteella. Rakkauden nimissä ymmärtää kaikkia, hyväksyä kaikki.
Silti juuri tähän työhön meidät ihmiskuntana on kutsuttu, rakkaudessa me kaikki olemme yhtä. Pohjimmiltaan on olemassa vain yksi suuri rakkaus joka sisältää koko ihmiskunnan. Kun opit rakastamaan koko ihmiskuntaa ilman itsekkäitä pyyteitä, mitenkään ihmisiä erottelematta, sinussa on herännyt jumalainen rakkaus, sinusta on tullut itse rakkaus.
1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
2. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään.
3. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni muiden ruokkimiseksi ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, en siitä mitään hyötyisi.
4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kerskaile, ei pöyhkeile,
5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6. ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.
7. Kaiken se peittää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
8. Rakkaus ei koskaan häviä. Mutta profetoiminen katoaa, kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9. Tietämisemme on näet vajavaista6, ja profetoimisemme on vajavaista,
10. mutta kun tulee se, mikä on täydellistä, katoaa se, mikä on vajavaista
11. Kun olin lapsi, puhuin kuin lapsi. Minulla oli lapsen mieli, ja ajattelin kuin lapsi. Tultuani mieheksi hylkäsin sen, mikä oli lapsenomaista.
12. Nyt näemme kuin kuvastimesta, himmeän heijastuksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin. Nyt tunnen vajavaisesti mutta silloin täydellisesti, niin kuin minut itsenikin tunnetaan täydellisesti.
13. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme. Mutta suurin niistä on rakkaus.
Minä en usko ihmisessä (itsessään) olevan potentiaalia pyyteettömään rakkauteen.
Uskon, että se on mahdollista, mutta en omalla kohdallani enää. En kykene pysyvään rakkauteen, enkä ylipäänsä oikein molemminpuoliseen, rakastun aina ihmisiin joita en voi saada. Ystäviä ja lapsia voin rakastaa, mutta romanttiseen rakkauteen en pysty. Tai sitten kukaan, jota minä voisin rakastaa ei voi rakastaa minua takaisin.
Uskon todellakin. Läheskään kaikilla pariskunnilla ei sitä romanttisessa muodossa ole, mutta niillä joilla on, se on ihanaa ja ajatonta.
Itse en ole koskaan seurustellut eli ei henkilökohtaista kokemusta, mutta uskon tietysti että jos kohtaan oikean ihmisen, niin rakkaus on mahdollista minullekin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoin kunnes en enää uskonut. Olin lapsena ja nuorena ihan todella rakastava, täynnä rakkautta. Ainoa asia, mistä haaveilin, oli rakkaus ja siihen jaksoin uskoa kaikkien vastoinkäymistenkin keskellä. Että kyllä minullekin vielä jossain on rakkautta ja ystävyyttä ja välittämistä.
Sitten tajusin, että vaikka en ole saanut osakseni ihan todellista rakkautta, paitsi ehkä lapselta pienenä (ei enää) ja lemmikiltä (sekin voi olla riippuvuus- ja hyötysuhde), niin kyllä todellista rakkautta on. Pitäisihän minun tietää, kun itse olen rakastanut niin montaa, niin paljon. Nyt tosin tuntuu, etten jaksa enää jakaa sitä rakkautta kovin paljoa. Lemmikkiä rakastan ja tietysti edelleen sitä lasta, joka ei enää halua ottaa sitä vastaan eikä arvosta sitä, mutta oman mielenterveyteni ja hyvinvointini vuoksi olen päättänyt kohdistaa enimmän rakkauden jatkossa itseeni.
Mieheen tuhlasin rakkautta niin paljon, että hänestä tuli ehjä. Mutta ei hän vieläkään osaa rakastaa ja minä olen vuorostani itse aivan rikki sen kaiken jäljiltä. Oliko se nyt sitten sen arvoista?
En usko enää tosiystävyyteenkään. Mutta siinä sama homma. Tiedän, että jossain varmaan on olemassa lojaaleja ystäviä, kun kerran itsekin olen. Mutta itselleni on aina osunut niitä, jotka puuk.ottavat selkään. Kaveruuteen uskon, siinä se. Ja perheeseen, mutta siitä kauemmat sukulaisetkin, no... ovat kuin jotain tuttavia vain.
Jos joku voisi palauttaa uskoni, niin kiitos.
Rakastan mun miestä ja lasta ja vanhempia, ja he rakastavat mua. Miksi sitä pitäisi alkaa kyseenalaistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet. Pettää. Aina. Kun pikkuveikka vetää seikkailuun, niin silloin on mentävä.
Uskon Jeesukseen Kristukseen, Joka on Rakkaus (kts. Johanneksen evankeliumi). Ihmiset käyttävät rakkaus-Sanaa kevyesti kuvaamaan vähän sitä sun tätä.
Yksi rakastaa omenoita, toinen suklaata, kolmas halailua ja neljäs vaimoaan.
Moni luulee, että himo on rakkautta. Ajatellaan, että Rakkaus on se huumaava tunne, joka valtaa ihmisen kun ihastuksensa näkee. Ei ole. Se on kemiallinen reaktio, mikä syntyy ihmisen aivoissa. Se on kuin ikiliikkuja, joka saa polttoaineensa siitä, mikä tuottaa mielihyvää ja toisaalta miten ihminen toisen mielessään kuvittelee. Kaipuu, pakkomielle, tyydytys. Sillä ei ole mitään tekoa rakkauden kanssa. Tähän tunteeseen moni jää kiinni. Juuri tämä kierre rikkoo avioliittoja.
Miehen on mahdollista rakastaa vaimoaan, mutta en ole löytänyt nykymaailmasta ainoatakaan miestä, joka tähän kykenisi.
Rakastaminen on sitä, kun antaa itsensä toisen edestä vaatimatta mitään. Pimeimmässä maailman kolkassa on valmis kuolemaan toisen puolesta, rikki revittynä, pilkattuna, häväistynä ja ilman kiitosta.
Niin, rakastatko minua?
Historian sivu, mitä vaarallisin kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kun opit rakastamaan koko ihmiskuntaa ilman itsekkäitä pyyteitä, mitenkään ihmisiä erottelematta, sinussa on herännyt jumalainen rakkaus, sinusta on tullut itse rakkaus."
Niinkö?
Rohkeaa puhetta.
Ihmisestä ei tule Jumalaa.
Ihminen joko oppii, tai ei opi, asettautumaan Herrauden alle." Herran pelko on viisauden alku ja pahasta eroaminen on ymmärrystä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on kautta aikojen askarruttanut ihmismieltä. Viisaat ovat tulleet siihen päätelmään, että ilman rakkautta ei ole olemassa todellista ihmisyyttä. Rakkaus on ihmiskunnan pelastus ja sitä meidän tulee opetella.
On melko helppoa oppia rakastamaan intohimonsa kohdetta, omaa lastaan tai lähipiiriään. Nämäkin ovat kauniita henkäyksiä jumalaisesta rakkaudesta, mutta kuitenkin persoonallisen itsekkyyden sävyttämiä. Rakkaus onkin valitettavan usein kauppatavaraa; anna sinä minulle jotakin hyvää, niin minä annan sinulle vastavuoroisesti jotakin hyvää, vaikkapa huolenpitoa tai hellyyttä, tavalla tai toisella.
On huomattavasti vaikeampaa opetella rakastamaan yksisuuntaisesti koko ihmiskuntaa riisumalla sydämestään kaikki itsekkäät vaikuttimet. On vaikeaa antaa itsestään vieraiden ihmisten hyväksi, epäitsekkään rakkauden nimissä. On vaikeaa rakastaa, ymmärtää ja palvella muita, olla lempeä muille, jos ei saa, eikä edes odota saavansa vastavuoroisesti mitään palkintoa osakseen.
Toistaiseksi monille on lähes ylivoimainen haaste rakastaa vihamiehiään anteeksiantavaisella asenteella. Rakkauden nimissä ymmärtää kaikkia, hyväksyä kaikki.
Silti juuri tähän työhön meidät ihmiskuntana on kutsuttu, rakkaudessa me kaikki olemme yhtä. Pohjimmiltaan on olemassa vain yksi suuri rakkaus joka sisältää koko ihmiskunnan. Kun opit rakastamaan koko ihmiskuntaa ilman itsekkäitä pyyteitä, mitenkään ihmisiä erottelematta, sinussa on herännyt jumalainen rakkaus, sinusta on tullut itse rakkaus.
1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
2. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään.
3. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni muiden ruokkimiseksi ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, en siitä mitään hyötyisi.
4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kerskaile, ei pöyhkeile,
5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6. ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.
7. Kaiken se peittää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
8. Rakkaus ei koskaan häviä. Mutta profetoiminen katoaa, kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9. Tietämisemme on näet vajavaista6, ja profetoimisemme on vajavaista,
10. mutta kun tulee se, mikä on täydellistä, katoaa se, mikä on vajavaista
11. Kun olin lapsi, puhuin kuin lapsi. Minulla oli lapsen mieli, ja ajattelin kuin lapsi. Tultuani mieheksi hylkäsin sen, mikä oli lapsenomaista.
12. Nyt näemme kuin kuvastimesta, himmeän heijastuksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin. Nyt tunnen vajavaisesti mutta silloin täydellisesti, niin kuin minut itsenikin tunnetaan täydellisesti.
13. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme. Mutta suurin niistä on rakkaus.Minä en usko ihmisessä (itsessään) olevan potentiaalia pyyteettömään rakkauteen.
Ääni tälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kun opit rakastamaan koko ihmiskuntaa ilman itsekkäitä pyyteitä, mitenkään ihmisiä erottelematta, sinussa on herännyt jumalainen rakkaus, sinusta on tullut itse rakkaus."
Niinkö?
Rohkeaa puhetta.
Ihmisestä ei tule Jumalaa.
Ihminen joko oppii, tai ei opi, asettautumaan Herrauden alle." Herran pelko on viisauden alku ja pahasta eroaminen on ymmärrystä"
Siksipä juuri - ihmisessä ei ole potentiaalia (itsessään) pyyteettömään rakkauteen.
No en usko. Rakkaudeksi kutsuttu asia alkaa himosta, ja suhde kestää, jos kaksi toisiaan himoavaa löytävät myös ystävyyden himon tueksi. Parisuhde yleensä päättyy, jos himo päättyy ja kohdistuu johonkin toiseen henkilöön, Ystävyys voi kantaa parisuhteen yksin himon loppumisen jälkeen vain vanhojen ihmisten kohdalla, kun himo ei kohdistu keneenkään uuteen henkilöön.
Vanhempi-lapsi-suhteessa rakkaus on enimmäkseen suojelunhalua ja velvollisuudentunetta kasvattaa lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon rakkauteen heti ensi työntämällä. Kun työnnyin ensi kertaa Lissun sisuksiin, ymmärsin että tämä on todellista rakkautta.
Miten niin rakkaus on vain 7-kirjaiminen sana?
Vierailija kirjoitti:
En uskonut, mutta vastoin kaikkia odotuksiani rakkaus löysi minut kuitenkin. Onni jota en osannut edes kuvitella.
Odota hetki. Pettymys on ihan nurkan takana.
Aitoa rakkautta on, tottakai, mutta kaikki ihmiset eivät välttämättä ole koskaan kykeneväisiä siihen. Tästä on niin paljon esimerkkejä, että jos vain jaksat nähdä vaivaa, niin huomaat, että pakostihak se on totta, mutta ymmärrän kyllä että omat kokemukset voivat tuottaa epäuksoa.
Aito (romanttinen) rakkaus ei koskaan lopu, vaikka tulisi ero, se vain muuttaa muotoaan.
Rakkaus on myös eri asia, kuin rakastuminen, jota ehkä otse koit ja joka voi loppua.
Voi voi kuinka väärässä olet, on oikeasti olemasaa jopa ihmisiä, jotka rqkastuvat teininä toiseen ja ovat kokoloppuelämänsä yhdestö sekä järki, että tunne-mielessä.
Uskon rakkauteen. Universaaliin, perheenjäsenten väliseen, ystäviin, eläimiin.. Mutta romanttiseen rakkauteen olen kadottanut uskoni. Liikaa huonoja kokemuksia. Olen ollut liian pitkään sinkku, kaikista yrityksistä huolimatta.
Joo, uskon. Olen ollut monta kertaa rakastunut ja nytkin rakastan lastani.
uskon rakkauteen vain lapsen ja vanhemman tai esim. koiran (siis lemmikin) ja ihmisen välillä, en usko romanttiseen rakkauteen, mielestäni parisuhteet ei toimi ikuisesti ja nekin jotka pysyvät yhdessä loppuun asti eivät eronneet vain koska pitivät avioliittoa sopimuksena.
täydellisin parisuhde olisi sellainen jossa molemmat olisivat toistensa parhaat ystävät, he olisivat tiimi joka tekee kaiken yhdessä eikä jätä toista. joskus se kuitenkin aina lopulta tapahtuu. en usko rakkauden pysyvyyteen.