Lue keskustelun säännöt.
Uskotko rakkauteen?
21.07.2021 |
Toisesta ketjusta heräsi tämä kysymys.
Ihmiset jotka ei usko rakkauteen. Kertokaa siitä. Miksi että usko? Miten se tapahtui ?
Itse en usko enää rakkauteen. Uskoin ennen joten tiedän että se on mahdollista. Mutta en usko enää. Ja vilpittömästi voin sen vannoa, etten usko rakkauteen. En usko että romanttista rakkautta on olemassa. Uskon että on vain tahtoa, halua, tarkoitusperiä. Minut muutti ihmissuhde tällaiseksi.
Mikä on sinun tarinasi ? Tai miksi ja miten uskot, jos uskot rakkauteen ?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, en kai koskaan ole uskonut, koska en ole koskaan asettanut sitä mitenkään jalustalle.
Nuorempana luulin että olen kykenemätön rakkauteen, mutta kun vierestä katsotaan muiden ”rakkaus tarinoita” niin eipä taida kukaan muukaan.
Sen verran surkeasti toisiaan kohtelevat ja nopeasti nämä kohteet vaihtuu.Miksi se pitäisi nostaa mihinkään jalustalle? Rakkaus kuuluu arkeen. Se on voimakas tunne ja kestää ylä- ja alamäet, ja suurin koettelemus saattaa ollakin se tylsä perusarki, mutta se koetellaan sitten kun sattuu jotain, ja elämässä aina sattuu jotain, ja jos sattuu jotain pahaa, niin ikävöi sitä tylsää perusarkea.
Mun lähipiirissä ja suvussa kyllä ollaan nimenomaan elämänmittaisissa parisuhteissa, tai lähes, ihan suurin osa, harva eroaa kertaakaan. Ei tule mieleen ketään jolla olisi ollut puolisoita elämän aikana enemmän kuin kaksi, eli kymmeniä vuosia ollaan "sen oikean" kanssa. Minäkin olen elämäni aikana ollut tasan kahden miehen kanssa ja lähtentelen jo viittäkymppiä, enkä kolmatta miestä aio koskaan kokeillakaan vaikka jäisin yksin vanhoilla päivillä.
Jalustalle sillä tavalla että monet harrastaa kauheita kyselyjä ja uteluja onko parisuhdetta, miksei, nyt äkkiä hommataan sulle joku.
Jos joku eroaa, äkkiä toinen tilalle.
Kaikki hää-härdellit.
Monilla jää kaverit taka-alalle kun kumppani tulee kuvioon.
Yleensä se kumppani on tärkein.
Yhteiskunta arvottaa suhteessa olevat korkeammalle.
Elokuvat/musiikki suurilta osin ”rakkautta”, sinkut yleensä kuvattuna surullisina.
Elämä alkaa kun löysin hänet shaiba.
Kyllä se jalustalle on nostettu.
Ja harva nyt ekaa poika-tyttöystäväänsä alttarille vie.
Kaikki erot on hyvin yleisiä.
Harvassa on ihmiset joilla ollut yksi kumppani.
En tiedä mitää tästä rakkaudesta arjessa tai mitä se tekee muka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan lastani, ei se ole mikään uskon asia. Surullista, jos joku ei kykene rakastamaan, paljosta jää paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei osaa rakastua työttömiin ja/tai köyhiin miehiin, joten en usko rakkauteen.
Osaavat ja rakastuvat. Tosirakkaus näkee olosuhteiden läpi. Nekin muuttuvat. Ei työttömyys tai köyhyys ole pysyvää.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei osaa rakastua työttömiin ja/tai köyhiin miehiin, joten en usko rakkauteen.
Miehet eivät osaa rakastaa rumaa/aseksuaali naista
Täysin yliarvostettua. Ilmankin pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon rakkauteen: vanhempana, ystävänä, eläinrakkaus, mutta en parisuhde rakkauteen. Miehillä se on usein vain himoa, hyötyä toisesta ja niillä on pirusti ongelmia, joita ne ei hoida.
Kylllä mä haluan uskoa koska mä haluaaan ns normaalin elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon tietysti, koska itse rakastan ja osaan rakastaa. Kaikki ihmiset eivät osaa rakastaa, mutta rakkautta on paljon maailmassa. Kaikki rakkaus ei ole seksuaalista, vain pieni osa rakkauksista pitää sisällään myös seksiä.
En ole koskaan ajatellut että rakkaus (romanttisen tai minkään muunkaan) sisältäisi seksiä.
Päinvastoin, minusta se vain halventaa.Parisuhderakkauteen se kuuluu, se on ainoa asia joka sen erottaa omaksi jutukseen. Rakkautta osoitetaan toiselle fyysisesti. Se on kaunista ja yhdistää parin pariskunnaksi, ja lisää rakkautta ihan tutkitusti. Ilman seksiä suhde olisi sukulaissuhde tai vaikka ystävyyssuhde.
Surullista.
Olen erimieltä kanssasi.
Täysin erimieltä.
Jos rakkautta ei olisi ilman seksiä, niin ei se sitten mitään rakkautta ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko ihmisiin, enkä rakkauteen. Ikävät elämänkokemukset ovat tehneet minusta erakon. Näin mikään paha ei pääse enää satuttamaan minua.
Tuota hirveyttä on ikävä kyllä kokenut moni, ja liian paljon. Sellaiset ovat olleet vääriä. Oikea rakkaasi ei satuta.
Kyllä minä siihen uskon ja se tuntuu todella mukavalta, mutta ei se ole mitenkään elintärkeä juttu elämässä, ja parisuhde vaatii toimiakseen paljon muutakin.
Sanoisin että iän mukana on tullut perspektiiviä tässä asiassa. Nuorena sitä ihmetteli, että miksei rakkaus riitä, kun toinen ei ole ollenkaan yhteensopiva kanssani. Nykyisin en ihmettele.
Rakkaus on yksi pala palapelissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, koska rakastan ja saan vastarakkautta.
Olen ollut rakastunut ennenkin, ja sain silloin siipeeni. Ei se kuitenkaan sitä rakkautta mihinkään "nollaa", ihan aitoa se oli.
Uskon rakkauteen koska rakastan läheisiä ystäviäni sekä vanhempiania ja isovanhempiani.
En usko rakkauteen parisuhdeasioissa koska ihminen rakastaa useita ihmisiä elämänsä aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä herättää mun sisässä jotain...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, en kai koskaan ole uskonut, koska en ole koskaan asettanut sitä mitenkään jalustalle.
Nuorempana luulin että olen kykenemätön rakkauteen, mutta kun vierestä katsotaan muiden ”rakkaus tarinoita” niin eipä taida kukaan muukaan.
Sen verran surkeasti toisiaan kohtelevat ja nopeasti nämä kohteet vaihtuu.Miksi se pitäisi nostaa mihinkään jalustalle? Rakkaus kuuluu arkeen. Se on voimakas tunne ja kestää ylä- ja alamäet, ja suurin koettelemus saattaa ollakin se tylsä perusarki, mutta se koetellaan sitten kun sattuu jotain, ja elämässä aina sattuu jotain, ja jos sattuu jotain pahaa, niin ikävöi sitä tylsää perusarkea.
Mun lähipiirissä ja suvussa kyllä ollaan nimenomaan elämänmittaisissa parisuhteissa, tai lähes, ihan suurin osa, harva eroaa kertaakaan. Ei tule mieleen ketään jolla olisi ollut puolisoita elämän aikana enemmän kuin kaksi, eli kymmeniä vuosia ollaan "sen oikean" kanssa. Minäkin olen elämäni aikana ollut tasan kahden miehen kanssa ja lähtentelen jo viittäkymppiä, enkä kolmatta miestä aio koskaan kokeillakaan vaikka jäisin yksin vanhoilla päivillä.
Jalustalle sillä tavalla että monet harrastaa kauheita kyselyjä ja uteluja onko parisuhdetta, miksei, nyt äkkiä hommataan sulle joku.
Jos joku eroaa, äkkiä toinen tilalle.
Kaikki hää-härdellit.
Monilla jää kaverit taka-alalle kun kumppani tulee kuvioon.
Yleensä se kumppani on tärkein.
Yhteiskunta arvottaa suhteessa olevat korkeammalle.
Elokuvat/musiikki suurilta osin ”rakkautta”, sinkut yleensä kuvattuna surullisina.
Elämä alkaa kun löysin hänet shaiba.
Kyllä se jalustalle on nostettu.Ja harva nyt ekaa poika-tyttöystäväänsä alttarille vie.
Kaikki erot on hyvin yleisiä.
Harvassa on ihmiset joilla ollut yksi kumppani.En tiedä mitää tästä rakkaudesta arjessa tai mitä se tekee muka.
"Jalustalle sillä tavalla että monet harrastaa kauheita kyselyjä ja uteluja onko parisuhdetta, miksei, nyt äkkiä hommataan sulle joku.
Jos joku eroaa, äkkiä toinen tilalle." Eihän nuo ole mitään rakkauden jalustalle nostamista, vaan parisuhteen, että ei saisi olla yksin ja sinkkuna. Pitkäaikainen rakkaus ei tule sillä että "hommataan sulle joku" ne on sitten niitä irtosuhteita.
Tottakai erot on yleisempiä silloin kun ei olla vielä sitouduttukaan juuri mitenkään, eli ei olla edes avioliitossa. Mutta minä tiedän monia jotka ovat nuoruuden rakkauden kanssa edelleen naimisissa. Kaikista en tosin tiedä onko teininä ollut jotain sutinaa jonkun toisen kanssa ennenkuin on kohdannut sen tulevan puolison.
Se että jotkut eroaa, ei tarkoita sitä että rakkaudessa olisi jotain vikaa. Rakkaus voi kuolla, voi rakastua toiseen, tai toinen voi muuttua vaikka alkoholistiksi tai väkivaltaiseksi niin ettei rakkauskaan auta vaan on pakko erota. Se on elämää ja kuuluu myös rakkauteen.
Se että kaverit jää kun rakastuu on aika inhimillistä, mutta tasoittuu sitten kun rakkauden ensihuuma muuttuu aidoksi rakkaudeksi ja tulee siksi arkirakkaudeksi. Rakkaus on kuitenkin voimakkain tunne vihan lisäksi, niin miksipä siitä ei tehtäisi lauluja? Harva haluaa kuunnella lauluja tai katsoa elokuvaa jostain laimeasta tunteesta.
Vierailija kirjoitti:
En usko ihmisiin, enkä rakkauteen. Ikävät elämänkokemukset ovat tehneet minusta erakon. Näin mikään paha ei pääse enää satuttamaan minua.
Täällä samat. Ikävät kokemukset vastakkaisesta sukupuolesta ovat tehneet minusta haluttoman tuntemaan eros-tyyppistä rakkautta. Muita rakkauden lajeja pystyn vielä käsittelemään.
En usko.
Kaikki vain haluavat hyötyä toisista, iskee vaan siihen sitte jonkun rakkaus sanan päälle, että toinen jää siihen.
Vierailija kirjoitti:
Uskon rakkauteen koska rakastan läheisiä ystäviäni sekä vanhempiania ja isovanhempiani.
En usko rakkauteen parisuhdeasioissa koska ihminen rakastaa useita ihmisiä elämänsä aikana.
Miksi et usko rakkauteen jos rakastaa useita ihmisiä elämänsä aikana? Miten se rakkaus ei ole aitoa jos se ei kestäkään koko elinikää, syystä tai toisesta? Toki osa rakastaa vain yhtä ja ainoaa elämänsä aikana, mutta ei mun mielestä se tee siitä rakkaudesta sen vähäisempää mitä tuntee ensirakkauden jälkeistä rakastettua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
En usko.
Kaikki vain haluavat hyötyä toisista, iskee vaan siihen sitte jonkun rakkaus sanan päälle, että toinen jää siihen.
Hyötyä miten?
En minä ainakaan hyödy kuin sen että minua rakastetaan ja minä saan rakastaa. Ja jos sitä hyötyä ei olisi, ei olisi rakkauttakaan.
Uskon ja tiedän.