Miksi avioliittohaluttomuutta ihmetellään?

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 15:28"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 15:16"]

En ihmettele sitä, että joku ei halua naimisiin. Mutta sitä ihmettelen, enkä hyväksy että avoliittoon väenväkisin halutaan samat edut kuin avioliitossa on. Minusta olisi upeaa, jos olisi kaksi (mieluummin useampi) toisistaan poikkeava valinnanmahdollisuus. Joko täysin yhteiskunnan huomiotta jäävä kahdenkeskinen sopimus, johon ei esim. Kela puutu millään tavalla. Ja avioliitto, joka on yhteiskunnan lailla säätämä sopimus erilaisine seuraamuksineen. 

Mielestäni olisi parasta, että olisi parisuhteen rekisteröinti ja siihen liittyvä pakollinen lainopillinen selvennys vaikka juristin kanssa ja kirjallinen sopimus mihin nimet alle. Vihkimiset ja juhlimiset sitten oman maun mukaan tai ei lainkaan.

Avoliitto taas rinnastettuna kämppäkaveruuteen tai mihin tahansa ystävyyssuhteeseen, ei parisuhteeseen oli lapsia tai ei. 

[/quote]

Mutta kun kaikki eivät halua mitään yhteiskunnan tai yhteisön sopimuksia, vaan suhteen jossa ollaan vapaasta tahdosta ja jos halutaan, erotaan ilman ilmoitteluja tai sopimuksenpurkuja minnekään. Avoliitto voisi olla rinnastettu vaikka kämppäkaveruuteen, itsehän osapuolet suhteensa laadun tekevät ja tietävät. Vai ulospäin näyttäminenkö on jotenkin tärkeää? Vähän kuin naiset, jotka kiukuttelee jos mies ei käytä sormusta? Mitä sillä on väliä, muusta uskollisuus lähtee kuin sormuksesta ja jos se sen varassa on, niin heikot on kantimet :D

Miten Kela asiaan liittyy? Sitä en nyt ymmärrä lainkaan.

[/quote]

En ymmärtänyt vastauksestasi muuta kuin viimeisen kohdan. Vastaan siis siihen. Kela rekisteröi omiin, muille viranomaisille aukeneviin tiedostoihinsa yhdessä asuvat vastakkaista sukupuolta olevat ei-lähisukulaiset. Sillä on vaikutusta talouteen sekä joissain tilanteissa myös maineeseen, mikäli on esim. opiskeluaikoinaan ja/tai sen jälkeen asunut yhdessä useamman toisen sukupuolen edustajan kanssa kämppiksinä. Mielestäni tuollaiselle ei nykyaikana ole perusteita. Samaa sukupuolta olevat voivat jakaa ruokamenonsa ja jääkaappiensa sähkönkulutuksen siinä missä parisuhteellisetkin. Se, vierailevatko he toistensa sängyissä, vai peräti jakavat yhteisen, ei mielestäni ole viranomaisasia.

Meille avioliitto oli ja on juridinen sopimus ja perheen perusyksikkö. Ennen lapsia halusimme yhteisen sukunimen eikä mitään isyydentunnustamisseremonioita. Meille perhe tarkoitti yhteistä päämäärää, yhteistä elämää ja yhteisiä rahoja (tulot lähes samat, joten tämä osuus oli helppo), joten senkin puolesta avioliitto oli helppo päätös. Emme halunneet ruveta tekemään nippua juridisia sopimuksia. Lähiomaiseksi voi sairaalan listoihin päästä mutta poliisille lähiomainen on aviopuoliso tai vanhemmat. Lisäksi esim. sairaalassa hoitopäätöksiä tehdessä se virallinen lähiomainen ratkaisee, ei ilmoitettu lähiomainen. Paljon helpompaa ja mutkattomampaa uhrata se muutama minuutti maistraatissa kuin istua isyydentunnustuksessa kerta toisensa jälkeen ja laatia testamenttia ja tapella siitä, kenen sukunimen se lapsi saa.

Tunteella asiaan suhtautuu ne, jotka avioliittoa vastustavat. Ystäväni oli avoliitossa ja nauroi varoituksilleni. Mies oli ollut naimisissa, ystävälläni oli iso rooli avioerossa ja ilman muuta oli sitä mieltä, että avioliitto on pelkkä tarpeeton vitsi eikä takaa uskollisuutta (niin kuin itse todisti). Mies oli varakas, joten ystäväni muutti miehen asuntoon. Avoliittoa kesti 4 vuotta, sitten mies kuoli, ja aika iso yllätys oli ystävälleni, ettei miehellä ollut testamenttia. Olivat kuulemma siitä puhuneet ja mies oli luvannut huolehtia siitä, että ystäväni saa asunnon. Ei saanut. Asunnon peri miehen alaikäiset lapset ja ex-vaimo hallinnoi omaisuutta. Ystäväni sai häädön, vaikka teki kaikkensa, ettei joutuis muuttamaan. Hankki jopa asianajajan ja yritti saada kaikki vakuuttuneiksi, että asunto olisi ollut hänen. Ei onnistunut. Jälkeenpäin valitti minulle, että ex-vaimo oli törkeä, kun ei totellut miehen viimeistä tahtoa. Mitä viimeistä tahtoa? Se, että korkeakoulutettu. aikuinen mies sanoo jotain avokilleen mutta ei tee mitään testamenttia, vaikka aikaa olisi kyllä, kertoo tasan tarkkaan, ettei mies edes halunnut avokkinsa perivän mitään. Ex-vaimo taas toimisi törkeästi, jos hassaisi lastensa lailliset varat aikuisen naisen elättämiseen.

Kyllä sitä ollaan kovasti avioliittovastaisia myötätuulessa mutta vastatuulessa alkaa se natina ja vinkuna oikeuksista, joita pitäisi muka olla. Miksi ihmeessä avoliittoon pitäisi saada mitään oikeuksia? Eikö sen nimenomaan pitänyt olla vapaa rajoituksista ja solmittavissa jokainen päiviä uudelleen, kunnes tulee se päivä, ettei sitä solmitakaan?

Minustakin KELAn papereissa avoliittolaisia pitäisi kohdella kämppäkavereina. On olemassa se juridinen sopimus, avioliitto, ja muut voivat olla rauhassa kämppiksiä.

En minäkään ole varma haluanko koskaan naimisiin, ei ole oikein mun juttu. Ikinä ei voi sanoa ikinä, mutta tältä tuntuu vahvasti tällä hetkellä. Sitä paitsi mitä mun tekemiset muille edes kuuluu? Jokainen saa tehdä niin kuin haluaa, joten en tosiaan ymmärrä mikä tässä on niin ihmeellistä. Ihmetellä saa  kuitenkin ihan vapaasti.

Oon omassa kaveripiirissä huomannu, että tosi nuoret 18-20 vuotiaat menee naimisiin. Eräät olivat yhdessä alle vuoden ennen häitä, jotkut olivat jopa pari vuotta seurustelleet.

Itse olen 23 oltu yhdessä 4 vuotta eikä kyllä kiire naimisiin. Ennen poikaystäväni tapaamista olin varma etten ikinä halua naimisiin. En välttämättä haluaisi vieläkään, mies taas haluaisi kirkkohäät.

108, taalla Lidlin kassakin tienaa 3200 euro/kk. Jos mies on toissa, niin n. 2/3 normaalista miesten palkasta on yleensa 6-8000 euro. Tietty jos mies ei tienaa, ei tarvitse maksaakaan. Jos toista luopuu vapaaehtoisesti tai vahentaa tyontekoa, niin silloin voi joutua maksamaan saastoista tai tulevista tuloista vahingonkorvausta. Ainoa toimiva ratkaisu on saada fudut ja nekin pitaa saada viiden vuoden sisalla avioerosta -- sen jalkeen ei enaa ex-vaimon palkkaan kosketa.

Mulle ei ainakaan ole avoliitto tuonut yhtäkään ongelmaa, meillä on mihen kanssa omat rahat ka sijoitukset ja sitten on yhteiset rahat johon esim. Palkat menee.

lapsia on kaksi ja pikainen visiitti sossussa ja mies on isä. Ei mitään ongelmaa.

en keksi yhtäkään syytä miksi pitäisi mennä naimisiin. Minkään kuppasen eläkkeen takia en sitä ainakaan tee.

meillä on hyvä näin, ainoa mikä joskus ottaa aivoon on kyselyt " eikö miehes kosi" juu ei kosi koska emme arvosta avioliittoa.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 16:52"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 18:06"]

Se etten ole viettänyt "päivää prinsessana" ja sanonut papin edessä kyllä.. Ei vähennä sitä tosiseikkaa, että rakastan puolisoani. Ei ole tarkoitus mennä koskaan naimisiin, en ymmärrä miksi pitäisi. Miehen sukunimeä en ottaisi koskaan (joo ei ole pakko oottaa, vaikka menis naimisiin..) emmekä hanki koskaan lapsia. Niin en näe tarpeelliseksi mennä. 

Omasta mielestä lapset kuuluvat vain avioliitoon. :)

[/quote]

Asutteko omassa asunnossa vai vuokralla? Oletko pitänyt huolen, että ostamanne arvokas omaisuus on molempien nimissä tai ainakin sen nimissä, joka maksoi? Onko teillä testamentti?

Oletko miettinyt, kuka perii, jos jompikumpi teistä kuolee yllättäen?

[/quote]

Aika moni nuori avopari ei hoksaa ottaa huomioon mahdollisuutta, että nuorenakin voi kuolla. Testamentit tehdään sitten lähempänä keski-ikää, jos ehditään. Tympeä olisi avopuolison kuoleman jälkeen alkaa taistella avopuolison sukulaisten kanssa omaisuudesta, että onko se kotiteatteri nyt maksettu Mikon vai Maijan kortilla. Ja mitään et kuolinpesästä saa viedä, ennen kuin jako on tehty. Eikä kannata tuudittautua siihen luuloon, että appivanhemmat ja avopuolison sisarukset ovat niin mukavia; nuoren omaisen kuollessa yllättäen voi lämpimimmästäkin anopista tulla kylmäsydäminen oman edun tavoittelija.

Minusta on hyvä, että ihmiset asuvat avoliitossa jos haluavat. Elämä on valintoja. Mutta tässä esimerkkitapauksessa, mikä kävi työkaverille ei oltu ehkä ihan ajantasalla. Hän pienipalkkaisena naisena muutti miehen kanssa yhteen miehen omakotitaloon. Sopivat, että maksaa osan laskuista yms. Naisen mielestä rakkaus oli niin suurta, että ei se rahan kanssa ole niin väliä. Osti miehelle autoon uudet renkaat ja maksettiin laskuja, kuka ehti. Saihan nainen asua ilmaiseksi. Rakkautta riitti. 

Mies sai sydänkohtauksen ja kas...miehen sukulaiset tulivat heti parin päivän päästä tarkistamaan lakimiehen kanssa talon, mitä siellä on ja ilmoittivat naiselle, että saa ottaa vaatteet matkaan ja lähtee viikon sisällä. Panivat ylös paperille ja kuvasivat talosta kaiken, ettei nainen vain vie matkassaan mitään. Nainen vollotti töissä meille, että on maksanut auton vakuutuksia ja yhden korjauksenkin ja ostanut vaikka mitä taloon ja maksanut jonkun remonttilaskunkin ja kyllä siitä kuuluu osa hänelle. Ei kuulunut. Lähtö tuli ja riitelyn seurauksena omaiset ilmoittivat, että he hoitavat hautajaiset ja työkaverini ei saa haudata kuollutta avopuolisoaan. 

Niin aloitti työkaveri taas kerran elämänsä perse auki kaupungin vuokra-asunnosta ostamalla osamaksulla uuden sohvan ja sängyn jne..

Eli siinä mielin kannattaa oikeasti ottaa selvää, mitä oikeuksia avoliitossa on.

Kyllä haluan naimisiin jos kohtaan miehen jota oikeasti rakastan ja hän rakastaa minua. En ole halunnut mennä naimisiin jonkun muotoseikan vuoksi. Koska en ole tavannut sellaista miestä olen mieluummin yksin.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 16:53"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 13:34"]

Miksi useimpien mielestä se, että nainen ei halua naimisiin (ja tarkoitan nyt, ettei halua vaikka olisi pitkässä parisuhteessa ja mies haluaisi, en sitä että ei "halua" kun ei ole vientiäkään), on jotenkin kummallista ja ihmeteltävää? Lähdetään tavallaan oletuksesta, että avioliitto ja varsinkin häät ovat jokaisen naisen suurin tavoite ja haave, mutta sitten kun joku ei löydä sen enempää avioliitosta instituutiona kuin verhopäässä-päivästäkään mitään sellaista, että kiinnostaisi, sitä ihmetellään ja pohditaan ikäänkuin kyseessä olisi suuremman luokan loukkaus jotakin kohtaan, jota ns. kuuluu haluta ja johon kuuluu pyrkiä.

Mitä ihmeellistä siinä on että kaikki eivät halua naimisiin?

[/quote]

Se siinä avioliittovastaisuudessa ihmetyttää, että yleensä avioliiton vastustus ei perustu järjellisiin syihin. [/quote]

Suurimmassa osassa tapauksista avioliittoa vastustetaan tällaisilla "järkisyillä":

1) Ei haluta häitä (eli isoja juhlia). No ei tarvitse järjestää.

2) Avioliitto on vanhanaikainen tai "patriarkaatin salajuoni".

3) Riittää, että rakastaa puolisoaan, ei siihen avioliittoa tarvita lisävakuudeksi.

4) Vastustamme uskontoa.

Tuollaiset perusteet ovat järjettömiä. Avioliiton solmiminen onnistuu esteiden tutkimisen jälkeen vaikka ruokatunnilla kirkkoherranvirastossa (kyllä, kirkollinen vihkiminen onnistuu ilman isoja juhlia). Avioliitto ei ole myöskään millään tavalla uskonnollinen käsite, vaikka kirkko onkin sen hyväksi todennut. Eikä kahden taloutensa tiukasti yhteen sitoneen ihmisen jättäytyä sopimuksettomaan tilaan, vaikka kuinka vastustaisi perinteitä ja vanhoja tapoja. Eikä kannata unohtaa, että Avioliittolaki ei sano sanaakaan rakastamisesta.

Avoliitto on hyvä, saa pitää takaoven auki, jos ei ole aivanvarma. Ei mitään uusia lakeja siihen.

Se etten ole viettänyt "päivää prinsessana" ja sanonut papin edessä kyllä.. Ei vähennä sitä tosiseikkaa, että rakastan puolisoani. Ei ole tarkoitus mennä koskaan naimisiin, en ymmärrä miksi pitäisi. Miehen sukunimeä en ottaisi koskaan (joo ei ole pakko oottaa, vaikka menis naimisiin..) emmekä hanki koskaan lapsia. Niin en näe tarpeelliseksi mennä. 

Omasta mielestä lapset kuuluvat vain avioliitoon. :)

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 14:00"]

Mitä väliä sillä on jos joku ei halua avioliittoon siksi, että hänellä on oman lähipiirinsä kautta huonoja kokemuksia? Jos valtaosa sukulaisista ja kavereista on eronneet ja siksi ei avioliitto kiinnosta itselle, eikö silloin ole vain hyvä että tekee niin kuin ITSE haluaa? Typeräähän se olisi vastoin tahtoaan avioitua, vain siksi että joidenkin vähän liikaa harlekiinikirjoja lukeneiden mielestä se on iik ihanaa ooh upeaa ja wau takaa ikuisen onnen. Kun ei se takaa yhtään mitään.

Ei hyvin mene jos yrittää elämänsä elää sen mukaan, mitä muut ajattelee ja että olisi niinkuin muutkin. Varsinkin kun monet kuvittelevat, että se riittää että ollaan naimisissa, nyt voikin antaa itsensä plösähtää ja tulla nalkuttavaksi akaksi.

[/quote]  Ei se ketään haittaa, mutta SE ärsyttää, kun avopuolison kuollessa tai eron tullessa vaahdotaan, että joutuu lähtemään miehen asunnista ja mies ottaa itselleen nimissään olevan auton ja omaisuuden, vaikka olet maksanut ruoat ja vaatteet ja huonekalut ja osan asunnosta, mutta missään ei ole papereita. Se on juuri se, mikä ärsyttää.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 17:25"]

Avoliitto on hyvä, saa pitää takaoven auki, jos ei ole aivanvarma. Ei mitään uusia lakeja siihen.

[/quote]

Aivan sama, miten varma sinä olet, jos kumppani löytääkin paremman ja haluaa erota niin siinähän olet "varmoine avioiittoinesi".

Ei kukaan varmaankaan avioliittoa siksi ole haluamatta, että ei olisi "varma", koska avioliitosta on nykyään hyvin helppo erota (ja puolet sen tekeekin). Ylipäätään ajattelu, että avioliitto olisi jotakin, jolla sidotaan toinen johonkin, on jo niin karsea, että pelkästään se riittäisi syyksi olla avioitumatta kumppanin kanssa, joka ajattelee niin. Jos yhdessäolo ei perustu vapaaehtoisuuteen vaan johonkin mukapakkoon tai häpeään ettei kehdata erota kun oli ne ökyhäätkin tai ei ole varaa kun ei tehty avioehtoa, ei sellaisella yhdessäololla ole arvoa.

[/quote]  No mistäs sinä herneen pilluun vedit. Kyllä avoliittoa suositellaan ennen naimisiinmenoa kaikille harjoitukseksi ja siihen, että katsotaan, miten tullaan toimeen. Harva menee naimisiin ja muuttaa sen jälkeen vasta yhteen. Ihmisten on hyvä asua yhdessä ja katsoa, sopivatko yhteen ja millaista seksi on ja miten arki sujuu. Avoliitto on siinä mielin vapaampi liitto, että ei tarvitse sitoutua mitenkään, vaan voi vain asua yhdessä. Toki ihmiset eroaa, jopa siitä avoliitostakin, vaikka se nyt onkin kuulemma niin sitova ja ihana, kun siinä joka päivä oikein erikseen aamukahvilla pohditaan, että vielä tänä päivänä aidosti rakastamme toisiamme, kun meidän ei tarvitse olla pallo jalassa pakosta avioliiton takia. Mutta avoliitosta eroaminen on helpompaa, kun ei tarvitse omaisuuksien jakoa tai muuta. Kunhan hommaat oman asunnon ja keräät kamppeet kasaan. Se on siinä. Ei tarvitse erikseen hakea avioeroa ja odotella kuutta kuukautta, että olet ns. vapaa, vaan avoliitossa olet aina vapaa.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 15:28"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 15:16"]

En ihmettele sitä, että joku ei halua naimisiin. Mutta sitä ihmettelen, enkä hyväksy että avoliittoon väenväkisin halutaan samat edut kuin avioliitossa on. Minusta olisi upeaa, jos olisi kaksi (mieluummin useampi) toisistaan poikkeava valinnanmahdollisuus. Joko täysin yhteiskunnan huomiotta jäävä kahdenkeskinen sopimus, johon ei esim. Kela puutu millään tavalla. Ja avioliitto, joka on yhteiskunnan lailla säätämä sopimus erilaisine seuraamuksineen. 

Mielestäni olisi parasta, että olisi parisuhteen rekisteröinti ja siihen liittyvä pakollinen lainopillinen selvennys vaikka juristin kanssa ja kirjallinen sopimus mihin nimet alle. Vihkimiset ja juhlimiset sitten oman maun mukaan tai ei lainkaan.

Avoliitto taas rinnastettuna kämppäkaveruuteen tai mihin tahansa ystävyyssuhteeseen, ei parisuhteeseen oli lapsia tai ei. 

[/quote]

Mutta kun kaikki eivät halua mitään yhteiskunnan tai yhteisön sopimuksia, vaan suhteen jossa ollaan vapaasta tahdosta ja jos halutaan, erotaan ilman ilmoitteluja tai sopimuksenpurkuja minnekään. Avoliitto voisi olla rinnastettu vaikka kämppäkaveruuteen, itsehän osapuolet suhteensa laadun tekevät ja tietävät. Vai ulospäin näyttäminenkö on jotenkin tärkeää? Vähän kuin naiset, jotka kiukuttelee jos mies ei käytä sormusta? Mitä sillä on väliä, muusta uskollisuus lähtee kuin sormuksesta ja jos se sen varassa on, niin heikot on kantimet :D

Miten Kela asiaan liittyy? Sitä en nyt ymmärrä lainkaan.

[/quote]

Kela liittyy asiaan niin, että yllättävän moni haluaisi avoliittoon (eli siis epäviralliseen parisuhteeseen) samoja oikeuksia kuin avioliittoon (eli julkiseen virallisesti rekisteröityyn parisuhteeseen). Kela on monessa tapauksessa sitten se taho, joka joutuu näitä suhteita selvittelemään.

Jollain tavalla yhteiskunnan pitää kuitenkin ihmisten suhteita seurata, sillä yhteiskunnan pitää voida estää etujen hankkiminen sillä, että elää avoliitossa. Esimerkiksi minä en hyväksy sitä, että avoliitossa yhteisessä taloudessa hyvätuloisen ihmisen kanssa elävä ihminen saisi yhteiskunnalta tukea, johon hän ei olisi oikeutettu, jos sama pari olisi avioliitossa. Vähintäänkin sen hyvätuloisemman tulottomalle antama rahan ja asunnon pitäisi olla verotettavaa tuloa, joka vaikuttaa yhteiskunnan antamiin tukiin.

Toinen asia on sitten se, että lapsen asema pitää aina turvata riippumatta siitä, miten vanhemmat ovat suhteensa järjestäneet. Ei sekään saa niin mennä, että avoliitossa asuva saisi yksinhuoltajaetuuksia vain siksi, että vanhemmat elävät avoliitossa. Kyllä yhteiskunnan (eli Kelan) pitää jollain tavalla voida varmistaa, että lapsen molemmat vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta.

Minun mielestäni yhteiskunnan pitää vahtia ihmisten talousjärjestelyjä ainakin sen verran, että voidaan varmistaa, että avioliitossa olevat ihmiset eivät joudu suhteen virallistamisen takia taloudellisesti huonompaan asemaan kuin avoliitossa olevat.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 18:06"]

Se etten ole viettänyt "päivää prinsessana" ja sanonut papin edessä kyllä.. Ei vähennä sitä tosiseikkaa, että rakastan puolisoani. Ei ole tarkoitus mennä koskaan naimisiin, en ymmärrä miksi pitäisi. Miehen sukunimeä en ottaisi koskaan (joo ei ole pakko oottaa, vaikka menis naimisiin..) emmekä hanki koskaan lapsia. Niin en näe tarpeelliseksi mennä. 

Omasta mielestä lapset kuuluvat vain avioliitoon. :)

[/quote]

Asutteko omassa asunnossa vai vuokralla? Oletko pitänyt huolen, että ostamanne arvokas omaisuus on molempien nimissä tai ainakin sen nimissä, joka maksoi? Onko teillä testamentti?

Oletko miettinyt, kuka perii, jos jompikumpi teistä kuolee yllättäen?

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 13:04"]

Ei kukaan varmaankaan avioliittoa siksi ole haluamatta, että ei olisi "varma", koska avioliitosta on nykyään hyvin helppo erota (ja puolet sen tekeekin).

[/quote]

Itse asiassa vain noin 40% avioliitoista päättyy eroon, osa niistä vasta hyvinkin pitkän ajan kuluttua.

Samasta syystä miksi ei voida käsittää, että kaikki naiset eivät halua edes asua miehen kanssa.

Eihän siinä ole mitään ihmeellistä. Harva tuollaisia asioita jaksaa ihmetellä. Osa ihmisistä on kuitenkin aina sellaisia, että he eivät mitenkään ymmärrä erilaisia ratkaisuja elämässä. Heistä ei vain kannata välittää.

Johtunee siitä, kun nykyään avioliitosta on tullut nimenomaan häät ja tottakai jokainen nainen haluaa kiskoa kainalopukua minuutin välein, kiukutella jostakin typerästä lautasliinan värisävystä ja viettää persoonalliset ainutkertaiset häät, jollaiset tosin on olleet kaikilla sukulaisilla ja tuttavillakin, nykyään kun persoonallisuus tarkoittaa täsmällen samoja asioita jokaisella ja se oikea persoonallisuus on sitten ankeaa, rumaa tai muuten vaan huonoa.