Lähetä täällä terveiset saavuttamattomalle "elämäsi rakkaudelle"

Olisin halunnut tutustua suhun paremmin. Olit aivan erityisen ihana mies, ainoa laatuaan sanoisin. En tiedä miksi kaikki meni niin kuin meni, ehkä et tuntenut samoin minua kohtaan. Silti joskus vielä harmittelen mielessäni. Se mitä meidän välilämme oli, oli niin hienoa. Ja vaikka olimme kovin erilaisia, uskon että se olisi meidän tapauksessamme ollut ihan oikeasti rikkaus. 

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 15:00"]

Kaipaan ja ajattelen sua Saara vieläkin päivittäin. Olisipa asiat menny aikoinaan toisin...

Minkä asian olisit halunnut menevän toisin? T. Saara

ps. Mistäpäin?

Sä juot, vieläkin. Mä toivon, että tapahtuisi ihme ja raitistuisit. Mä rakastan sua loppuelämäni, mutta onneksi osaan rakastaa toistakin. Sun juominen ei satuta mua enää, ja olen helpottunut, etten koskaan alkanut sen mahdollistajaksi ja sun hoivaajaksi.

J, mä ajattelen sua edelleen välillä. Joskus jopa leikin ajatuksel et ottaisit muhun viel yhteyttä.
Mutta ethän sä tietenkään ota, itehän mä pyysin ettet ottais.
Mä toivon sulle kaikkea hyvää, sä olet ihana, lämmin, huolehtivainen ja komea mies. Joku saa susta vielä hyvän miehen.
Mä haluisin että tiedät kuinka paljon sä merkitsit mulle. Sä olit ensimmäinen, joka ihan oikeesti välitti. Meidän aika ei vaan ollut yhtään oikea.
Ja jotenkin musta tuntu, etten mä oikeesti ollut sun arvonen, sun elämään sopiva. Sä olit niin paljon enemmän kaikkee mitä mä olin koskaan odottanut saavani.
Mä oon onnellinen jokaisesta hetkestä jonka sain viettää sun kanssa, jopa siitä viimeisestä yöstä.. Mä muistelen sua lämmöllä <3

Stalkkerit kuulolla

J, en tiedä mikä on elämän rakkauden määritelmä (ajattelin aiemmin että suuri rakkaus on yhtä kuin pisin rakkaus), mutta tällä hetkellä, jos pitäisi nimetä joku suuri rakkaus, niin se olisit sinä... No, tulipahan tämä nyt sanottua, koitetaan mennä tästä nyt eteenpäin. :)

Oli hyvä päätös, että pysyit kauan kauan sitten sun tyttöystäväsi kanssa, etkä lähtenyt typerään houkutteluuni mukaan. Olen ollut ihan onnellinen yksin, ja sulle taas sopii tavanomainen perhe-elämä.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 23:00"]

Odotin sinun tulevan, mutta koskaan me ei kohdattu. Menitkö jo vai etkö tullutkaan. Toivoisin nytkin kuinka olisit lähelläni, ottaisit halaukseen ja sanoisit, ettei ole mitään hätää. Kasvojasi en ole nähnyt enkä nimeäsi tiedä, en tiedä sinusta mitään. Taivallan tämän elämäni vain sinun varjojesi keskellä, sinä olet poissa. Tulisit nyt kun sinua kipeästi tarvitsen.

Tuntematon

[/quote]Olipas tämä hieno.

Niina.

En muista tarkalleen sitä päivää, kun ensimmäisen kerran kiinnitin suhun huomiota. Osasit puhua miehille, herättää heidän mielenkiintonsa. Mä olin yksi heistä, varmasti monista. Olin ja oon ylpeä, kuljen ryhdikkäänä, mulla oli vaimo josta olin ylpeä, mutta johon en tuntenut enää yhteyttä. Ajattelin, ettei se haittaa, koska meillä on menneisyys. Kunnes sä, rakas, pääsit livahtamaan panssarini sisään; en tiedä yrititkö tai halusitko, vai oliko kaikki kosmista sattumaa, joka on määrätty maailmankaikkeuden tekstuurissa.

Mä onneton menin suhun ensin ihastumaan, sitten rakastumaan. Ei ollut tarkoitus, en olisi edes saanut. En tiedä miksi jatkoit jutustelua mun kanssani, valinnanvaraa sulla oli. Ajan myötä pidit mua ystävänä, jolle kertoa murheet. Kuuntelin, koska halusin sulle hyvää, mutta myös itseni takia. Halusin tietää ja tuntea jokaisen solusi. Mietin mitä kulloinkin teet, tunnetko iloa vai surua, oletko yksin. Ja varsinkin alkuun mietin, mahdoitko kaivata mua edes osin niin kovasti, kuin minä sua. Kertomasi sattui muhun usein, puhuit miehistä. Niistä joita rakastit ja himoitsit. Muutit mua tällä puheella, pysyvästi. Entsyymitasolla. Menin rikki, mutta palasina sun jalkojesi juuressa on parempi kuin ehjänä ilman sua.

Palkkatyöstä ei tule mitään, kun valtaat mieleni. En saa tuoksuasi enkä silmiäsi pois mielestäni. En niitä aikoja kun salaa odotin sinulta tulevaa viestiä, joka sai mun hyvälle tuulelle ja tuntemaan lämmön tunteen mahassani. 

Kun halasit mua - teit sitä aika usein, kun kohdattiin -,  tunsin vasaraniskun aivoissani. Kaikki kylpi silloin valkoisessa valossa. Muistan ajatelleeni, kerran, yhden pitkän halauksen aikana, että kunpa saisin sitten joskus kuolla sun sylissäsi. Silloin en pelkäisi, en olisi katkera, en surullinen. Katsoisin sua viime henkäyksessä silmiin ja sanoisin odottavani sua loppumattomalla hiekkarannalla, jossa aurinko laskee ja tähdet piirtävät meille ikuisen kuvion.

Olet lempeä, hymyilevä, eroottinen ja samalla kylmä.  Haluan kuulla sua viimeisenä äänenä maan päällä, haluaisin nähdä silmäsi, koska silloin mä en pelkää. Silloin mun on hyvä.

Olet mun elämäni sinfonia, kaikki, mitä siitä tarvitsee kenellekään kertoa.

Suojelijasi,

M

H, kun tapasimme ensimmäisen kerran jutellen, toki tiesimme toisemme jo vuosia, tuli tunne, että siinäkö sinä olet. Puhuimme avoimesti kaikesta ja kävelyni kotiin sen jälkeen oli kuin olisin lentänyt. Kohtasimme sattumalta paria viikkoa myöhemmin ja vaihdoimme puhelinnumerot.

Vaihdoimme tiiviisti viestejä muutaman viikon. Tavattiinkin pari kertaa. Juttelumme oli taas jotain ihmeellistä, ihan kuin olisimme eläneet samassa perheessä joskus. Ymmärrystä ilman sanoja, mutta kuitenkin halu pukea ne sanoiksi. Sanoit joskus, että ihmettelit, miten voisin olla sinusta kiinnostunut. Voi kulta, ajatuksiini ei muuta ole sopinutkaan kohtaamisesi jälkeen.

Ja ajattelen edelleen, tunnen vahvasti edelleen. Tiedät tunteeni, vaihdamme kuulumisia, kerrot pitäväsi minusta.

Minulla on kuitenkin tuntu, että puoleltasi on jotain, joka estää heittäytymästä minuun. Ja tämä sattuu. Kysyit kerran, mitä haluan, niin en silloin tiennyt. Nyt haluan ainoastaan elämää, jossa olet mukana joka päivä lujemmin.

Olen ihan onneton ilman sinua .

Maaritille terveisiä, ehkä seuraavassa elämässä..

Ihana ketju, vaikka surumielinen. :')

Mikä vitun elämän rakkaus? Kyllä jokaiselle on olemassa muitakin kuin vain yksi ainoa oikea.

ERJA! MINÄ RAKASTAN SINUA!

A:lta A:lle.

Jenny,

Kysyit kolme vuotta sitten mitä haluan? Haluanko seurustella, olla kavereita, vai vain panna? En tiennyt mitä vastata, koska pelkäsin, että sanon väärin ja kaikkoat elämästäni. Et suostunut kertomaan mitä itse halusit. Sanoin, että haluan oppia tuntemaan sut. Se oli väärä vastaus, ja kaikkosit elämästäni. Vituttaa vieläkin, etten osannut olla niin suorapuheinen, että olisin sanonut, että haluan panna. Olisin ehkä saanut sut edes yhdeksi yöksi.

Oon rakastanut sua 10 vuotta, ja olisin ottanut sut koska vain omakseni. En käsitä miksi en kelvannut sulle. Nyt olet perheellinen ja vaikka olen onnellinen puolestasi, se on tikarin isku sydämeen, koska tiedän että se oli siinä. Näin vanhana ei enää pitäisi itkeä menetetyn rakkauden perään, mutta tämä meidän kertomaton tarina jäi jostain syystä kalvamaan. Varmaan hautaan asti.

Ozzy

Vierailija kirjoitti:

ERJA! MINÄ RAKASTAN SINUA!

Mä kans hoin tota vielä 15 vuotta sitten. Ei se rakastanut mua. Eikä se rakasta suakaan.

Y always on my mind.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ERJA! MINÄ RAKASTAN SINUA!

Mä kans hoin tota vielä 15 vuotta sitten. Ei se rakastanut mua. Eikä se rakasta suakaan.

MUTTA MINÄ RAKASTAN ERJAA! TÄMÄ KETJU ON SAAVUTTAMATONTA RAKKAUTTA VARTEN TEHTÄVIÄ TUNNUSTUKSIA. ERJA RAKASTAA MINUA TAI EI RAKASTA, JA MEIDÄN VÄLILLE VOI SYNTYÄ VAIN KAUNIITA AJATUKSIA, YSTÄVYYTTÄ, AVUNANTOA, KUNNIOITUSTA. OLEMME NIIN ERILAISET, EIKÄ HÄN VOISIKAAN KERTOA MINULLE TUNTEITAAN. KUN ON VIELÄ AIKAA JA TÄMÄ HETKI, KERRON SEN. TOIVOTTAVASTI SE EI SATUTA, VAIKKA MINUUN SATTUU JA VAIKKA MINÄ OLEN NIIN MONTA KERTAA ELÄMÄSSÄNI JO TÄMÄN SAMAN TUSKAN KÄRSINYT... HÄN ON KAUNIS, ELEGANTTI, LÄMMIN. HÄNEN SYLIINSÄ HALUAISIN PAINAA PÄÄNI JA SULKEA SILMÄNI... EHKÄ HÄNEN SILMISSÄÄN OLI KYYNELIÄ... KIMALTELIVAT... KIMALTELEVAT... SANAT KYYNELIÄ...