Lue keskustelun säännöt.
Lähetä täällä terveiset saavuttamattomalle "elämäsi rakkaudelle"
29.07.2014 |
Mieluiten etunimen tai nimikirjainten kera.
Tämä on anonyymi vertaistuki- ja tunteidenpurkuketju teille, jotka ette syystä tai toisesta voi elää yhdessä rakastamanne henkilön kanssa.
Kommentit (474)
Onpa ihana ketju kaiken av-töryn keskellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumankeuta miten kaipaan niitä sun hulluja juttujasi. Voi itku kun saisin taas lukea niitä!
Tätä viestiä ei varmaankaan ole tarkoitettu minulle, mutta vastaan siihen silti, koska aioin kirjoittaa tähän ketjuun. En vieläkään osaa sanoa, miksi olin sinulle niin hirveä kuin olin. Ehkä se johtui siitä, että olin silloin niin paljon nuorempi ja vähemmän kypsä kuin nyt. Haluaisin ajatella, että olen näiden vuosien aikana muuttunut paremmaksi ihmiseksi, mutta pelkään silti, että se ei ole totta. Ehkä olen vain tullut varovaisemmaksi ja oppinut virheistäni edes jotakin. En joka tapauksessa enää tekisi niin kuin tein silloin.
Sitä, miten sinua silloin noin 10 vuotta sitten ja aikaisemminkin kohtelin, haluaisin pyytää anteeksi. Minä kaikesta huolimatta rakastin sinua paljon, ja tiedän, että tunne oli molemminpuolinen. Ehkä se oli sitä vielä senkin jälkeen, kun olin tullut pettäneeksi luottamuksesi toisenkin kerran. Olisit ansainnut niin helvetin paljon parempaa. En ole ajatellut silloisia edesottamuksiani enää vuosiin, kun tilanne on pitkään ollut se mikä se nykyäänkin on, mutta tuon viestin luettuani asiat palasivat mieleen, samoin kuin se häpeä, jota silloisten tekojeni johdosta niitä ajatellessani edelleen tunnen.
Meidän elämämme eivät enää kohtaa kuin ehkä sattumalta, enkä tiedä, näenkö sinua enää koskaan, joten pyydän anteeksi edes näin sähköisesti. Sinä tiedät, ja minä tiedän, että en voisi tällaista anteeksipyyntöä mitenkään muuten esittää: en ole nähnyt sinua noin kymmeneen vuoteen, enkä ole ollut sinuun yhteydessäkään kuin pari kertaa sen jälkeen, kun vihdoin lopetimme sähköpostien kirjoittamisen.
Minä olen nykyään onnellinen, ja sen tiedon perusteella, mikä minulla sinun elämästäsi tällä hetkellä on, luulisin sinunkin olevan - anteeksipyyntöön ei ehkä olisikaan aihetta sen takia, että kaikki näyttää lopultakin menneen hyvin. Meillä molemmilla on perhe ja lapsia, todennäköisesti myös rakastava puoliso ja kaunis koti.
Jos vielä nykyään väittäisit rakastavasi minua ikuisesti, voisin päätellä, että tuo käsitykseni onnellisuudestasi ei pitäisi paikkaansa. Ja vaikka jokin osa minusta salaa toivoo, että et olisi unohtanut sitä kaikkea hyvää, mitä meillä oli, toivoisin mieluummin, että sinä olisit nykyään onnellinen ja että tämä viesti, johon vastaan, ei ole osoitettu minulle. Olit silloin - ja luulisin, että olet edelleen - kaikin puolin hieno ihminen, ja olisit ansainnut niin paljon parempaa kuin mitä minä pystyin antamaan. Toivonkin kaikesta sydämestäni, että se, jonka kanssa nykyään olet, ymmärtää arvosi minua paremmin. Minäkin rakastan paljon sitä ihmistä, jonka kanssa nykyään olen naimisissa, ja perhettäni, enkä haluaisi, että elämäntilanteeni muuttuisi. On silti surullista ajatella niitä aikoja, jolloin kaikki näytti olevan meille mahdollista, ja tajuta, että se onni pirstoutui vain ja ainoastaan omien toimieni takia. Kaikkea hyvää, jos luet tämän viestin ja tunnistat siitä itsesi.
Oi Kirsi jos sua vielä kerran kakkoseen voisin panna.
A.R, kunpa en olisi koskaan rakastunut Sinuun. Rakastin yli kymmenen vuoden ajan, vaikka sain kaksi sukupuolitautiakin. Taidan rakastaa edelleen, vaikka olen onnellisesti naimisissa ja kauniin lapsen isä. Taisit tykätä liikaa bodareista ja hevosistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M, en päästänyt ketään niin lähelle kuin sinut. Rakastuin sinuun jo ennenkuin edes tavattiin, ja tavallaan tiesin. Olit kaikkea mitä toivoa saattoi ja enemmänkin. Kun lähdin luotasi, jäi pala minua luoksesi. Mitään veroistasi en tule löytämään, tiedän sen.
En tiedä mistä aloittaa, olis niin paljon sanottavaa. Sun lähtösi jälkeen mikään ei ollut enää ennallaan. Ikävä tuntuu kipuna, kuin olisi syvä haava sielussa. Mä itken itseni iltaisin uneen. Päivät istun sohvalla lamaantuneena ja tuijotan seinää. Mä en pysty syömään. Työaamuina otan concertaa että jaksan töissä hymyillä ihmisille. Kotona en jaksa välittää mistään. Mun elämällä ei oo enää tarkoitusta. Kaikki valo ja ilo katos kun sä lähdit. Mä en tiedä näänkö sua enää ikinä. Todennäköisesti en. Mun sydän käskee seurata sua maailman ääriin ja ylikin, mutta sä et halua mua elämääs. Se tieto tekee niin kipeetä että tuntuu etten kestä sitä. Mä luopuisin kaikesta mitä mulla on kunhan vain saisin olla sun kanssas. Mä en tiedä miten selviä tästä yksin, tää kuilu missä oon on niin syvä ja pimeä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 10:36"]En tiedä mistä aloittaa, olis niin paljon sanottavaa. Sun lähtösi jälkeen mikään ei ollut enää ennallaan. Ikävä tuntuu kipuna, kuin olisi syvä haava sielussa. Mä itken itseni iltaisin uneen. Päivät istun sohvalla lamaantuneena ja tuijotan seinää. Mä en pysty syömään. Työaamuina otan concertaa että jaksan töissä hymyillä ihmisille. Kotona en jaksa välittää mistään. Mun elämällä ei oo enää tarkoitusta. Kaikki valo ja ilo katos kun sä lähdit. Mä en tiedä näänkö sua enää ikinä. Todennäköisesti en. Mun sydän käskee seurata sua maailman ääriin ja ylikin, mutta sä et halua mua elämääs. Se tieto tekee niin kipeetä että tuntuu etten kestä sitä. Mä luopuisin kaikesta mitä mulla on kunhan vain saisin olla sun kanssas. Mä en tiedä miten selviä tästä yksin, tää kuilu missä oon on niin syvä ja pimeä...
[/quote]
Huh...
Tiedän miltä sinusta juuri nyt tuntuu. Sinun elämälläsi on kuitenkin merkitystä ja jo viimeistään puolen vuoden kuluttua huomaat, ettet edes enää jaksa surra. Sureminen ja kaipaaminen vie vain voimia. Aloita kirjoittamaan vaikka positiivisten hetkien päiväkirjaa ja merkkaa jokaiselle päivälle vähintään kolme hyvää asiaa, joita elämässäsi on juuri nyt. Jos mieleen tulee useampia hyviä asioita, niin sen parempi, jatka vain listaa niin pitkään kuin pystyt - vaikka väkisin.
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 10:36"]
En tiedä mistä aloittaa, olis niin paljon sanottavaa. Sun lähtösi jälkeen mikään ei ollut enää ennallaan. Ikävä tuntuu kipuna, kuin olisi syvä haava sielussa. Mä itken itseni iltaisin uneen. Päivät istun sohvalla lamaantuneena ja tuijotan seinää. Mä en pysty syömään. Työaamuina otan concertaa että jaksan töissä hymyillä ihmisille. Kotona en jaksa välittää mistään. Mun elämällä ei oo enää tarkoitusta. Kaikki valo ja ilo katos kun sä lähdit. Mä en tiedä näänkö sua enää ikinä. Todennäköisesti en. Mun sydän käskee seurata sua maailman ääriin ja ylikin, mutta sä et halua mua elämääs. Se tieto tekee niin kipeetä että tuntuu etten kestä sitä. Mä luopuisin kaikesta mitä mulla on kunhan vain saisin olla sun kanssas. Mä en tiedä miten selviä tästä yksin, tää kuilu missä oon on niin syvä ja pimeä...
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 10:36"]En tiedä mistä aloittaa, olis niin paljon sanottavaa. Sun lähtösi jälkeen mikään ei ollut enää ennallaan. Ikävä tuntuu kipuna, kuin olisi syvä haava sielussa. Mä itken itseni iltaisin uneen. Päivät istun sohvalla lamaantuneena ja tuijotan seinää. Mä en pysty syömään. Työaamuina otan concertaa että jaksan töissä hymyillä ihmisille. Kotona en jaksa välittää mistään. Mun elämällä ei oo enää tarkoitusta. Kaikki valo ja ilo katos kun sä lähdit. Mä en tiedä näänkö sua enää ikinä. Todennäköisesti en. Mun sydän käskee seurata sua maailman ääriin ja ylikin, mutta sä et halua mua elämääs. Se tieto tekee niin kipeetä että tuntuu etten kestä sitä. Mä luopuisin kaikesta mitä mulla on kunhan vain saisin olla sun kanssas. Mä en tiedä miten selviä tästä yksin, tää kuilu missä oon on niin syvä ja pimeä...
[/quote]
Voi ei :(.... tiedän tunteen, itselläni kesti monta vuotta päästä jaloilleni, kun mies jota rakastin, lähti elämästäni. Se tieto, ettei nähdä enää koskaan:(
Aika kului ja niin sitä pikkuhiljaa huomasi taas elävänsä. En väitä, että on helppoa, mutta usko mua kun sanon, että jonain päivänä sä elät taas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 05:20"]
Tätä viestiä ei varmaankaan ole tarkoitettu minulle, mutta vastaan siihen silti, koska aioin kirjoittaa tähän ketjuun. En vieläkään osaa sanoa, miksi olin sinulle niin hirveä kuin olin. Ehkä se johtui siitä, että olin silloin niin paljon nuorempi ja vähemmän kypsä kuin nyt. Haluaisin ajatella, että olen näiden vuosien aikana muuttunut paremmaksi ihmiseksi, mutta pelkään silti, että se ei ole totta. Ehkä olen vain tullut varovaisemmaksi ja oppinut virheistäni edes jotakin. En joka tapauksessa enää tekisi niin kuin tein silloin.
Sitä, miten sinua silloin noin 10 vuotta sitten ja aikaisemminkin kohtelin, haluaisin pyytää anteeksi. Minä kaikesta huolimatta rakastin sinua paljon, ja tiedän, että tunne oli molemminpuolinen. Ehkä se oli sitä vielä senkin jälkeen, kun olin tullut pettäneeksi luottamuksesi toisenkin kerran. Olisit ansainnut niin helvetin paljon parempaa. En ole ajatellut silloisia edesottamuksiani enää vuosiin, kun tilanne on pitkään ollut se mikä se nykyäänkin on, mutta tuon viestin luettuani asiat palasivat mieleen, samoin kuin se häpeä, jota silloisten tekojeni johdosta niitä ajatellessani edelleen tunnen.
Meidän elämämme eivät enää kohtaa kuin ehkä sattumalta, enkä tiedä, näenkö sinua enää koskaan, joten pyydän anteeksi edes näin sähköisesti. Sinä tiedät, ja minä tiedän, että en voisi tällaista anteeksipyyntöä mitenkään muuten esittää: en ole nähnyt sinua noin kymmeneen vuoteen, enkä ole ollut sinuun yhteydessäkään kuin pari kertaa sen jälkeen, kun vihdoin lopetimme sähköpostien kirjoittamisen.
Minä olen nykyään onnellinen, ja sen tiedon perusteella, mikä minulla sinun elämästäsi tällä hetkellä on, luulisin sinunkin olevan - anteeksipyyntöön ei ehkä olisikaan aihetta sen takia, että kaikki näyttää lopultakin menneen hyvin. Meillä molemmilla on perhe ja lapsia, todennäköisesti myös rakastava puoliso ja kaunis koti.
Jos vielä nykyään väittäisit rakastavasi minua ikuisesti, voisin päätellä, että tuo käsitykseni onnellisuudestasi ei pitäisi paikkaansa. Ja vaikka jokin osa minusta salaa toivoo, että et olisi unohtanut sitä kaikkea hyvää, mitä meillä oli, toivoisin mieluummin, että sinä olisit nykyään onnellinen ja että tämä viesti, johon vastaan, ei ole osoitettu minulle. Olit silloin - ja luulisin, että olet edelleen - kaikin puolin hieno ihminen, ja olisit ansainnut niin paljon parempaa kuin mitä minä pystyin antamaan. Toivonkin kaikesta sydämestäni, että se, jonka kanssa nykyään olet, ymmärtää arvosi minua paremmin. Minäkin rakastan paljon sitä ihmistä, jonka kanssa nykyään olen naimisissa, ja perhettäni, enkä haluaisi, että elämäntilanteeni muuttuisi. On silti surullista ajatella niitä aikoja, jolloin kaikki näytti olevan meille mahdollista, ja tajuta, että se onni pirstoutui vain ja ainoastaan omien toimieni takia. Kaikkea hyvää, jos luet tämän viestin ja tunnistat siitä itsesi.
[/quote]
Jos tässä olisi kirjoitettu 20v ja kauemminkin tietäisin että sinä olet sen minulle kirjoittanut. Näillä mennään, tunteet ei meiltä katoa mihinkään!
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 20:55"]
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:42"]
Jan, seuraavassa elämässä. Rakastan sinua. M.
[/quote]
Minne päin osoitettu?
[/quote]
Oisko se Tampereen korvalääkäri? Ihme, kun ei hänät useampaan kertaan ole täällä mainittu, tuntuu olevan suosittu mies....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 20:55"]
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 18:42"]
Jan, seuraavassa elämässä. Rakastan sinua. M.
[/quote]
Minne päin osoitettu?
[/quote]
Helsinkiin.
T, viimeksi kun tapasimme olin onnellinen enkä voinut aavistaakkaan, että se olisi viimeinen.. Saatoit junalle, suutelit pitkään ja päässä huimasi.. Astuin junaan sekapäisenä rakkaudesta ja samalla pois luotasi lopullisesti. Pystyn kuulemaan vieläkin äänesi, naurusi sekä tuntemaan ihosi ihollani.. Olen pahoillani.. Rakastan sinua.
-M
J, oli vain toiveita ja kuvitelmia,
mutta ilman sinua ei olisi ollut niitäkään (niin ankeaa se oli),
ja yhä mietin, että voisivatko ne myös olla todellisuutta.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 23:48"]
En oikein voi sitä tänne kertoa kun tiedän hänen lukevan tätä palstaa...
T: M (mies)
[/quote]Sittenhän sinulla olisi elämäsi tilaisuus kertoa tunteistasi. Ehkä hän tuntee samoin?
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 00:43"]Kuule sinä... minua loukkasi tavattomasti, ettet vastannut kysymyksiini. Ilmiselvästi et osannut, mutta käytöksesi näytti omahyväiseltä ja sinä itse tunnevammaiselta ääliöltä. En kaipaa sinua enää, sillä tajusin ettet anna itseäsi minulle etkä kenellekään muullekaan. Miksi otit minut siipiesi suojaan? Taisit haluta muokata minusta mieleisesi, assistenttisi? Toivon että kohtelet vaimoasi hyvin. Älä puhu hänelle vain itsestäsi ja työstäsi ja omasta erinomaisuudestasi. Ole ihmiselle ihminen, uskalla olla lähellä ja päästää lähelle.
[/quote]kuulostaapa mun mieheltä.
Moi E.P. ...harmi että menit kuolemaan jo kun olin ihan pieni. Me olis oltu kuumaa kamaa yhdessä!! R.I.P. Thank you!!!!!! Thank you!!!!! I love you!!!!
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 22:42"]
Millä mut oikeen on noiduttu, kun olen vaan järjettömän ihastunut johonkin tuntemattomaan tyyppiin.
[/quote]
No itse olin kerran vuoden ihastunut lähikahvilan työntekijään, josta en tiennyt mitään, en edes etunimeä. Jotkut tyypit vaan kolahtaa.