Lähetä täällä terveiset saavuttamattomalle "elämäsi rakkaudelle"

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 18:46"]

Olipa hauska, että joku nosti tämän, luin oman avautumiseni tuolta alusta ja tajusin että olen päässyt yli tästä henkilöstä, vaikka olin hänen vuokseen pitkään todella surullinen. Eli S, sinulle terveiset, olit saavuttamaton rakkaus muttet onneksi elämän sellainen. Mulla on sua vieläkin joskus ikävä, tai ehkä enemmänkin sitä mielikuvaa meistä. En kuitenkaan odota enää. Joskus me taas nähdään, hymyillään silloin ja muistetaan ne hetket. Kaikkea hyvää sulle, kaikki vielä järjestyy - meille kummallekin, vaikka vähän rikkinäisiä ollaankin.

[/quote]

Oletko E?

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 17:46"]J.C. eihän meillä koskaan ehtinyt olla mitään, mutta tahtoisin sun tietävän että jäi ikävä. Kummittelet mielessä yhä hiljaisina hetkinä.
[/quote]

Terveisin C?

Tulen aina muistamaan sut ja meidän hauskat hetket :D <3 Olisi tosi kiva nähdä vielä joskus!

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 19:37"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 18:46"]

Olipa hauska, että joku nosti tämän, luin oman avautumiseni tuolta alusta ja tajusin että olen päässyt yli tästä henkilöstä, vaikka olin hänen vuokseen pitkään todella surullinen. Eli S, sinulle terveiset, olit saavuttamaton rakkaus muttet onneksi elämän sellainen. Mulla on sua vieläkin joskus ikävä, tai ehkä enemmänkin sitä mielikuvaa meistä. En kuitenkaan odota enää. Joskus me taas nähdään, hymyillään silloin ja muistetaan ne hetket. Kaikkea hyvää sulle, kaikki vielä järjestyy - meille kummallekin, vaikka vähän rikkinäisiä ollaankin.

[/quote]

Oletko E?

[/quote]

Olipa tämä kirjoitukseni jotenkin universaali kun näin moni siihen näin nopeasti tarttui :) En ole E, eikä kukaan teistä ole S, hän ei ole suomalainen.

Mä en koskaan oo rakastanut ketään muuta kuin sua. Ihan pikkulapsesta asti olin ihastunut. Kun sun täytyi muuttaa, mä ajattelin että mulla olis vielä toivoa. Kun mä kuulin, että olet ihastunu toiseen, mä vaan vitsailin asiasta. Kotona mä itkin pois sen kaiken tukahdutetun surun. Mä olin vihanen itselleni, kun en ollu kelvannu sulle. Valitsit sen laihan blondin. Mutta nyt mulle on tärkeintä, että juuri sä saat olla onnellinen. Sillon mä en kärsi.
-tyttö 15v.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 05:20"]

Tätä viestiä ei varmaankaan ole tarkoitettu minulle, mutta vastaan siihen silti, koska aioin kirjoittaa tähän ketjuun. En vieläkään osaa sanoa, miksi olin sinulle niin hirveä kuin olin. Ehkä se johtui siitä, että olin silloin niin paljon nuorempi ja vähemmän kypsä kuin nyt. Haluaisin ajatella, että olen näiden vuosien aikana muuttunut paremmaksi ihmiseksi, mutta pelkään silti, että se ei ole totta. Ehkä olen vain tullut varovaisemmaksi ja oppinut virheistäni edes jotakin. En joka tapauksessa enää tekisi niin kuin tein silloin.

Sitä, miten sinua silloin noin 10 vuotta sitten ja aikaisemminkin kohtelin, haluaisin pyytää anteeksi. Minä kaikesta huolimatta rakastin sinua paljon, ja tiedän, että tunne oli molemminpuolinen. Ehkä se oli sitä vielä senkin jälkeen, kun olin tullut pettäneeksi luottamuksesi toisenkin kerran. Olisit ansainnut niin helvetin paljon parempaa. En ole ajatellut silloisia edesottamuksiani enää vuosiin, kun tilanne on pitkään ollut se mikä se nykyäänkin on, mutta tuon viestin luettuani asiat palasivat mieleen, samoin kuin se häpeä, jota silloisten tekojeni johdosta niitä ajatellessani edelleen tunnen. 

Meidän elämämme eivät enää kohtaa kuin ehkä sattumalta, enkä tiedä, näenkö sinua enää koskaan, joten pyydän anteeksi edes näin sähköisesti. Sinä tiedät, ja minä tiedän, että en voisi tällaista anteeksipyyntöä mitenkään muuten esittää: en ole nähnyt sinua noin kymmeneen vuoteen, enkä ole ollut sinuun yhteydessäkään kuin pari kertaa sen jälkeen, kun vihdoin lopetimme sähköpostien kirjoittamisen.

Minä olen nykyään onnellinen, ja sen tiedon perusteella, mikä minulla sinun elämästäsi tällä hetkellä on, luulisin sinunkin olevan - anteeksipyyntöön ei ehkä olisikaan aihetta sen takia, että kaikki näyttää lopultakin menneen hyvin. Meillä molemmilla on perhe ja lapsia, todennäköisesti myös rakastava puoliso ja kaunis koti.

Jos vielä nykyään väittäisit rakastavasi minua ikuisesti, voisin päätellä, että tuo käsitykseni onnellisuudestasi ei pitäisi paikkaansa. Ja vaikka jokin osa minusta salaa toivoo, että et olisi unohtanut sitä kaikkea hyvää, mitä meillä oli, toivoisin mieluummin, että sinä olisit nykyään onnellinen ja että tämä viesti, johon vastaan, ei ole osoitettu minulle. Olit silloin - ja luulisin, että olet edelleen - kaikin puolin hieno ihminen, ja olisit ansainnut niin paljon parempaa kuin mitä minä pystyin antamaan. Toivonkin kaikesta sydämestäni, että se, jonka kanssa nykyään olet, ymmärtää arvosi minua paremmin. Minäkin rakastan paljon sitä ihmistä, jonka kanssa nykyään olen naimisissa, ja perhettäni, enkä haluaisi, että elämäntilanteeni muuttuisi. On silti surullista ajatella niitä aikoja, jolloin kaikki näytti olevan meille mahdollista, ja tajuta, että se onni pirstoutui vain ja ainoastaan omien toimieni takia. Kaikkea hyvää, jos luet tämän viestin ja tunnistat siitä itsesi. 

[/quote]Mitä viestiä ei varmaankaan ole tarkoitettu sinulle? Ei käy millään lailla ilmi.

Onko joku väittänyt rakastavansa sinua ikuisesti? Erotatko todellisuuden fantasioista joilla yrität pönkittää itseäsi? Eihän totuus vain ole, että haikailemasi henkilö ei rakastanut sinua edes silloin, ja kertoikin sen sinulle.

On raukkamainen valhe, että et muka voisi esittää anteeksipyyntöä muuten kuin av-palstan kautta. Pelkkää läpinäkyvää verbaalista masturbaatiota. Selvästikin tämä ihminen on antanut sinulle paljon ihan elävässä elämässä, ja sinä olet tehnyt pahaa. Tartupa itseäsi niljakkaasta niskastasi kiinni ja pyydä anteeksi siten kuin oikeat ihmiset tekevät.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 23:57"]Mulla on ikävä sua. Vähemmän ja vähemmän koko ajan, mutta onpahan kuitenkin. Ja välillä antaisin tosi paljon, että saisin sut mun viereen. Hetkeksi vaan,ilman että se aiheuttais ongelmia. Mutta enhän mä voi sua siihen saada. Eikä se haittaa, niin kauan kun sä oot onnellinen siellä. Ootko sä?
[/quote]

En. En ilman sinua.

Haluaisin nussia sulta aivot pihalle.

Sinua kaipasin usein iltaisin. Tiedän että tein väärin, olin keskenkasvuinen. Olisit tehnyt mitä vain vuokseni ja en tehnyt mitään sinun vuoksesi. Olit minulle aina tukena ja turvana, autoit, hoidit kun olin kipeä. Fyysinen kemiamme oli jotain sanoinkuvailematonta. Mutta silti halusin vielä nähdä ja kokea jotain enemmän. Mikään ei silloin riittänyt ja kadun sitä nyt. Monesti olen miettinyt, että olisimpa silloin tajunnut millaisen kultakimpaleen päästin käsistäni.

Noita asioita mietin menneinä vuosina kun minulla oli vaikeaa. Kun en löytänyt rakkautta, ja jos sen löysin en kuitenkaan löytänyt onnea. Nyt minulla on taas kaikki hyvin, olen löytänyt toisen, sinun arvoisesi miehen. Tiedän myös että sinä olet onnellinen. Haluan vain että tiedät, olet minulle edelleen hyvin tärkeä, enkä toivo sinulle muuta kuin hyvää. Ja haluan pyyyää sinulta anteeksi. Olen pahoillani etten silloin ollut arvoisesi nainen.

Anteeksi. T.M.B.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 20:10"]

Haluaisin nussia sulta aivot pihalle.

[/quote]

Kiitos samoin.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 20:10"]

Haluaisin nussia sulta aivot pihalle.

[/quote]

Kiitos samoin.

Jtmtkk. Tiedän et sä tiedät, että koskaan ei voi olla ei koskaan, joskaan sitä ei voi tietää.

On meil tarinaa kerrottavan! Ollaan onnellisia erillään. Iloinen siitä että saan olla ystäväs! (pienempi kuin kolme)

Olit minun ensirakkaus, vaikka oltiinkin teinejä, eikä ikinä edes asuttu yhdessä olit todella tärkeä minulle. Ihastuin sinuun ensisilmäyksellä ja päätin kokeilla onnea ja lähestyä sinua tekstarin avulla. Olin todella otettu kun sinä suosittu kundi osoitit kiinnostusta minuun. Oltiin yhdessä pari vuotta ja yhtäkkiä jätit minut. Kerroit toki joskus myöhemmin, että kadut, että jätit minut, olin silloin jo uudessa suhteessa..
Seurustelustamme on noin 10 vuotta aikaa, itse olen avoliitossa ja minulla on lapsi, silti viime yönä jälleen näin unta jossa palasimme yhteen. Ehkä se vain on niin ettei ensirakkautta unohda koskaan. Olisi kiva tietää näätkö sinä minusta unta. Minä näen sinusta unia muutaman kerran vuodessa.
T. Nepe

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 15:47"]

M

En jaksa enää "suhdettamme". Luovutan.

[/quote]

En ole tässä ihan onnistunut, mutta nyt on taas entistä vahvemmin sama tunne. "Suhteemme" tuo nykyisin enemmän surua kuin iloa. Pääsisinpä eroon tunteista sinua kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 20:47"]P.

Oon ajatellut sua liikaa. Aion jättää puolisoni ja sitten etsiä sut taas :)
[/quote]

onko P mies vai nainen?

T: yks P

<3

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 19:49"]Mä en koskaan oo rakastanut ketään muuta kuin sua. Ihan pikkulapsesta asti olin ihastunut. Kun sun täytyi muuttaa, mä ajattelin että mulla olis vielä toivoa. Kun mä kuulin, että olet ihastunu toiseen, mä vaan vitsailin asiasta. Kotona mä itkin pois sen kaiken tukahdutetun surun. Mä olin vihanen itselleni, kun en ollu kelvannu sulle. Valitsit sen laihan blondin. Mutta nyt mulle on tärkeintä, että juuri sä saat olla onnellinen. Sillon mä en kärsi.
-tyttö 15v.
[/quote] miksi tähän tuli alapeukku?

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 18:28"]

Käytöksesi kertoo, ettet ole päässyt minusta yli. Käytöksesi kertoo myös, että olet sivistymätön juntti. Sinä olet heikko, onneton ihminen, ja yrität pönkittää surkeaa minuuttasi tekemällä tahallista henkistä väkivaltaa naisille. Paikkasi ei ole parisuhteessa eikä varsinkaan perheessä. Tiesit sen jo nuorena, mutta olet liian heikko elämään selkärankaisesti. Olet raukkamainen pahantekijä, ja väkivaltasi seuraa sinua pysyvästi.

Jostain syystä kuvittelet, että ystävyyteni olisi sinulle jotenkin tarjolla. En ole ikinä mitään tällaista ilmaissut. Päinvastoin.

[/quote]

Emma, miksi?!

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 21:45"][quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 19:49"]Mä en koskaan oo rakastanut ketään muuta kuin sua. Ihan pikkulapsesta asti olin ihastunut. Kun sun täytyi muuttaa, mä ajattelin että mulla olis vielä toivoa. Kun mä kuulin, että olet ihastunu toiseen, mä vaan vitsailin asiasta. Kotona mä itkin pois sen kaiken tukahdutetun surun. Mä olin vihanen itselleni, kun en ollu kelvannu sulle. Valitsit sen laihan blondin. Mutta nyt mulle on tärkeintä, että juuri sä saat olla onnellinen. Sillon mä en kärsi.
-tyttö 15v.
[/quote] miksi tähän tuli alapeukku?
[/quote]huhuu? Miksi tuli?