Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä olette "vapaasta synnytyksestä" eli raskaus ja synnytys ilman nykylääketieteen apuja?
21.07.2021 |
Ts. Myös Villiraskaus.
Ei neuvolakäyntejä, ei ultraääntä, vain intuitiivista vauvan seurantaa. Synnytys kotona, ilman kivunlievitystä koska kehossa itsessään on jo kipua lieventäviä mekanismeja . Jotkut äidit saattavat syödä istukan synnytyksen jälkeen, väitettyjen terveysvaikutusten vuoksi.
Tunnetteko ketään kyseisellä tavalla toimivaa?
Kommentit (686)
Vierailija kirjoitti:
Vähän pöyristyneenä luin tuon otsikon ja ingressin Iltalehdestä tästä naisesta, joka asiaa nyt lehdessä hehkuttaa. Koska juttu oli maksullinen, en päässyt sitä lukemaan, mutta googlailin muuten hieman. Yllätys, yllätys, tämä villi raskaus, villi synnytys ja villi naiseus hömppä on bisnestä, jota tekee tämä "ei sotealan koulutusta omaava" ihminen, joka tarjoaa tukea "naisena muille naisille". Just joo.
Pöyristyttävää myös se, että vauvalla oli rakennepoikkeama, jonka vuoksi mahdollisuudet jäädä eloon edes lääketieteen avulla olis ollu olemattomat. Pelotteluotsikko siis kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se pitäisi mennä koska raskaus on ihan luonnollinen tila naiselle samoin kuin lapsen synnytys on luonnollinen osa elämää niin ei siinä esimerkiksi mitään neuvoloita, ultaääniä, kätilöitä, kivunlievitystä, sairaalassa synnyttämistä tai mitään muutakaan tarvita. Raskauden pitää sujua omalla painollaan ja naien pitää synnyttää lapsi yksin että kukaan ei ole sellaista iljettävää tapahtumaa näkemässä ja synnytyksen jälkeen naisen pitää jatkaa normaaleja töitään entiseen tapaan. Niin minä ainakin 50-70 vuotta sitten tein kun sain vauvoja. Sen 20 vuoden aikana synnytin 18 lasta jotka kaikki jäivät eloon ja ovat yhä elossa. Lapsenlapsia minulla on 216 ja lapsenlapsenlapsia 864.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän pöyristyneenä luin tuon otsikon ja ingressin Iltalehdestä tästä naisesta, joka asiaa nyt lehdessä hehkuttaa. Koska juttu oli maksullinen, en päässyt sitä lukemaan, mutta googlailin muuten hieman. Yllätys, yllätys, tämä villi raskaus, villi synnytys ja villi naiseus hömppä on bisnestä, jota tekee tämä "ei sotealan koulutusta omaava" ihminen, joka tarjoaa tukea "naisena muille naisille". Just joo.
Pöyristyttävää myös se, että vauvalla oli rakennepoikkeama, jonka vuoksi mahdollisuudet jäädä eloon edes lääketieteen avulla olis ollu olemattomat. Pelotteluotsikko siis kyseessä.
Uskoako, eihän lähteenä voi olla kuin villiraskauskurssittaja-yrittäjä itse 💡
Lapsen menettäminen on aina tragedia, ja jos sen on vielä itse aiheuttanut, ei varmasti ole helppo myöntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.
Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.
Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.
Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.
(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)
Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.
Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?
Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.
Ai niin, unohdin! Raskausmyrkytys ja muut komplikaatiot, kuten napanuora kaulan ympärillä, ovat tietenkin osoitus äidin emotionaalisesta vajavaisuudesta. Ei ole oltu riittävän kiitollisia, ja niin se vauva kuoli. Voi hitsi.
Onneksi verkkokurssillani voit oppia oikeat asenteet! Kannattaa aloittaa syömällä kaikkea, mille olet allerginen! Allergia on kiitollisuusongelma! Korona ja Ukrainan sota ovat satua! Kurssi vain 4999 tämän viikon loppuun saakka!
T. Noria Mardin ja Rüveliina Eter 🤮
Aika lapsellinen olet, huomaatko? Joo, heillä homma on lähtenyt ihan hanskasta, mutta eikö voi todeta, että kyllä synnytyksestä on tehty taidetta ja kauhea mörkö? Synnytys on luonnollinen tilanne, jossa todella harvoin mikään menee pieleen. Tänne on pesiytyneet ne kaikki viimeisen 20 vuoden ajalta 😅
Mielenkiintoinen ajatus, että hapenpuute, raskausmyrkytys tai muu komplikaatio on vain "synnytyksen tekemistä möröksi".
No kyllä se nyt vaan on, nuo kun on harvinaisia ja ennpugu siitä vaan tästä synnytys on pakko suorittaa jatkuvan kontrollin alla ja mieluiten suunnitellulla sektiolla-huuhaasta
Harvinaisia? Minulla ja kahdella kaverillani oli kaikilla raskausmyrkytys, toisen ystävän vauva kuoli siihen vaikka olivat sairaalassa. Älä puhu pa""aa kun et mistään tiedä.
No on se harvinaista, sori.
Nykyään raskausmyrkytyksen saa 3 % odottavista äideistä, diabeteksen 19 % ja hepatoosin 1 %. Pelkästään nuo yleisimmät komplikaatit ovat yhteensä 23 % raskauksista. Koskevat siis noin joka neljättä.
Arviolta vähintään 2 % sikiöistä kärsii hapenpuutteesta synnytyksen aikana. Siis joka 50.
Jos taas tutkitaan tilastoja 1700 - 1800- luvuilta kirkonkirjoista Suomessa, raskauden 1 - 2 kolmanneksella pelkästään kuoli odottavista äideistä jo 3 %. Joka kolmaskymmenes odottaja siis. Suurimmat syyt kohdunulkoiset raskaudet ja raskauden keskeytykset kyseenalaisin keinoin. Itse synnytykseen kuoli odottavista äideistä Suomessa 1,5 % yhtä raskautta kohden. Kun raskaana oltiin usein ja monta kertaa, riski tietysti kertaantui. Käytännössä joka 10. nainen kuoli johonkin raskauskomplikaatioon. Kuolleina sikiöitä syntyi tuona aikana kirkonkirjojen mukaan 3,5 % syntyneistä, noin joka 28. vauva joka syntyi kuoli siis suoraan synnytykseen. Ensimmäisen vuoden aikana imeväisistä kuoli n. 30 %, siis joka kolmas.
Eiköhän nämä luvut kerro jo ihan tarpeeksi siitä, että mistään harvinaisesta jutusta ei ole kysymys, kun puhutaan raskauden ja synnytyksen vaarallisuudesta. Meillä on erinomainen neuvolaverkosto ja hyvät synnytyssairaalat. Nykyään syntyy kuolleita lapsia 0,3 %, siis yksi 340:sta. Imeväisiä kuoli viime vuonna 88 (suurin osa keskosena syntyneitä), se on 0,18 % syntyneistä, n. joka 5 600. Äitejä kuolee nyt synnytykseen n. 1 kpl vuosittain, se on prosentteina 0,002 %.
Minulla olisi sillä menetelmällä 0 lasta eikä näitä kahta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.
Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.
Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.
Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.
(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)
Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.
Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?
Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.
Ai niin, unohdin! Raskausmyrkytys ja muut komplikaatiot, kuten napanuora kaulan ympärillä, ovat tietenkin osoitus äidin emotionaalisesta vajavaisuudesta. Ei ole oltu riittävän kiitollisia, ja niin se vauva kuoli. Voi hitsi.
Onneksi verkkokurssillani voit oppia oikeat asenteet! Kannattaa aloittaa syömällä kaikkea, mille olet allerginen! Allergia on kiitollisuusongelma! Korona ja Ukrainan sota ovat satua! Kurssi vain 4999 tämän viikon loppuun saakka!
T. Noria Mardin ja Rüveliina Eter 🤮
Aika lapsellinen olet, huomaatko? Joo, heillä homma on lähtenyt ihan hanskasta, mutta eikö voi todeta, että kyllä synnytyksestä on tehty taidetta ja kauhea mörkö? Synnytys on luonnollinen tilanne, jossa todella harvoin mikään menee pieleen. Tänne on pesiytyneet ne kaikki viimeisen 20 vuoden ajalta 😅
Juuri siksi synnytys menee niin harvoin oikeasti pieleen, kun nykyään synnytetään turvallisemmin kuin ennen. Se on neuvolan ja raskauden seurannan sekä synnytyksen hyvän hoidon ansiota. Mikä tässä on vaikea ymmärtää?
Rakas, kun tämä on juuri se asia, jota et suostu käsittämään. Se synnytys ei tiedä missä sä olet. Sit jos puhut siitä mitä tapahtuu sen synnytyspaikan vuoksi, riskir on korkeammat. Neuvola on eri asia, tottakai siellä käydä täytyy jo siksi, että tietää onko riskissä synnytyksen ongelmille.
Lue noiden villiraskaus-hörhöjen juttuja ja tajua, että eivät käy seurannoissa.
Synnytys ei ehkä tiedä, missä synnyttäjä on. Sen sijaan tiedetään, että hätäsektioon voidaan ryhtyä sairaalassa melko lailla heti, kotoa sairaalaan voi olla vaikka tunnin matka tai pidempikin. Se on pitkä aika, jos ajatellaan vaikka sikiön hapenpuutetta.
T. Jälleen yksi hätäsektion ansiosta henkiin jäänyt, raskauden aikana ei mitään havaittuja riskejä
Tajuanhan mä sen, vastaan vain kommentteihin, joita lainaan. En siis ole villin raskauden ja synnyttksen kannalla missään tapauksessa, mutta kun siellä toisessa ääripäässä on ne, jotka saavat naiset täysin paniikkiin synnytystä ajatellesaankaan ja he pyytävät sektion yhä useammin jo ekassa neuvolassa vaikka alatiesynnytys on kaikkein turvallisin synnytystapa.
Raskauteen ja synnytykseen tulee suhtautua luonnollisena, ei sairautena tai kuolemaan auttamattomasti johtavana asiana.
Minä valitsin keskitien: synnytin sairaalassa, mutta ilman mitään nykylääketieteen apuja. Eli ei kivunlievitystä, ei mitään seurantaa. Kätilö kävi välillä ja kuunteli vauvan sydänäänet vanhanajan "torvella", että sen verran oli seurantaa. Kun vauva alkoi syntymään, tuli kätilö paikalle ja otti vauvan vastaan, "hengittelin" vauvan ulos, eli ei mitään silmät sirrillään puserrusta, eikä tullut mulle naarmuakaan. Kaikki synnytykseni siis samalla tavalla ja jäi ihanat muistot.
Mutta halusin kuitenkin synnyttää sairaalassa, koska jos jotain olisi mennyt vikaan, olisin ottanut lääketieteen avun vastaan. Raskausaikana kävin neuvolassa normaalisti, kerran ultrattiin sen verran, että katsottiin missä istukka on. Verikokeet yms. otettiin normaalisti.
Muiden tekemisistä en ole mitään mieltä. Kukin tehköön miten parhaaksi näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän pöyristyneenä luin tuon otsikon ja ingressin Iltalehdestä tästä naisesta, joka asiaa nyt lehdessä hehkuttaa. Koska juttu oli maksullinen, en päässyt sitä lukemaan, mutta googlailin muuten hieman. Yllätys, yllätys, tämä villi raskaus, villi synnytys ja villi naiseus hömppä on bisnestä, jota tekee tämä "ei sotealan koulutusta omaava" ihminen, joka tarjoaa tukea "naisena muille naisille". Just joo.
Pöyristyttävää myös se, että vauvalla oli rakennepoikkeama, jonka vuoksi mahdollisuudet jäädä eloon edes lääketieteen avulla olis ollu olemattomat. Pelotteluotsikko siis kyseessä.
Uskoako, eihän lähteenä voi olla kuin villiraskauskurssittaja-yrittäjä itse 💡
Lapsen menettäminen on aina tragedia, ja jos sen on vielä itse aiheuttanut, ei varmasti ole helppo myöntää.
Eikö? No, jokainen uskoo mitä haluaa ja näkee asiat niinkuin on valmis näkemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.
Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.
Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.
Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.
(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)
Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.
Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?
Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.
Ai niin, unohdin! Raskausmyrkytys ja muut komplikaatiot, kuten napanuora kaulan ympärillä, ovat tietenkin osoitus äidin emotionaalisesta vajavaisuudesta. Ei ole oltu riittävän kiitollisia, ja niin se vauva kuoli. Voi hitsi.
Onneksi verkkokurssillani voit oppia oikeat asenteet! Kannattaa aloittaa syömällä kaikkea, mille olet allerginen! Allergia on kiitollisuusongelma! Korona ja Ukrainan sota ovat satua! Kurssi vain 4999 tämän viikon loppuun saakka!
T. Noria Mardin ja Rüveliina Eter 🤮
Aika lapsellinen olet, huomaatko? Joo, heillä homma on lähtenyt ihan hanskasta, mutta eikö voi todeta, että kyllä synnytyksestä on tehty taidetta ja kauhea mörkö? Synnytys on luonnollinen tilanne, jossa todella harvoin mikään menee pieleen. Tänne on pesiytyneet ne kaikki viimeisen 20 vuoden ajalta 😅
Mielenkiintoinen ajatus, että hapenpuute, raskausmyrkytys tai muu komplikaatio on vain "synnytyksen tekemistä möröksi".
No kyllä se nyt vaan on, nuo kun on harvinaisia ja ennpugu siitä vaan tästä synnytys on pakko suorittaa jatkuvan kontrollin alla ja mieluiten suunnitellulla sektiolla-huuhaasta
Harvinaisia? Minulla ja kahdella kaverillani oli kaikilla raskausmyrkytys, toisen ystävän vauva kuoli siihen vaikka olivat sairaalassa. Älä puhu pa""aa kun et mistään tiedä.
No on se harvinaista, sori.
Nykyään raskausmyrkytyksen saa 3 % odottavista äideistä, diabeteksen 19 % ja hepatoosin 1 %. Pelkästään nuo yleisimmät komplikaatit ovat yhteensä 23 % raskauksista. Koskevat siis noin joka neljättä.
Arviolta vähintään 2 % sikiöistä kärsii hapenpuutteesta synnytyksen aikana. Siis joka 50.
Jos taas tutkitaan tilastoja 1700 - 1800- luvuilta kirkonkirjoista Suomessa, raskauden 1 - 2 kolmanneksella pelkästään kuoli odottavista äideistä jo 3 %. Joka kolmaskymmenes odottaja siis. Suurimmat syyt kohdunulkoiset raskaudet ja raskauden keskeytykset kyseenalaisin keinoin. Itse synnytykseen kuoli odottavista äideistä Suomessa 1,5 % yhtä raskautta kohden. Kun raskaana oltiin usein ja monta kertaa, riski tietysti kertaantui. Käytännössä joka 10. nainen kuoli johonkin raskauskomplikaatioon. Kuolleina sikiöitä syntyi tuona aikana kirkonkirjojen mukaan 3,5 % syntyneistä, noin joka 28. vauva joka syntyi kuoli siis suoraan synnytykseen. Ensimmäisen vuoden aikana imeväisistä kuoli n. 30 %, siis joka kolmas.
Eiköhän nämä luvut kerro jo ihan tarpeeksi siitä, että mistään harvinaisesta jutusta ei ole kysymys, kun puhutaan raskauden ja synnytyksen vaarallisuudesta. Meillä on erinomainen neuvolaverkosto ja hyvät synnytyssairaalat. Nykyään syntyy kuolleita lapsia 0,3 %, siis yksi 340:sta. Imeväisiä kuoli viime vuonna 88 (suurin osa keskosena syntyneitä), se on 0,18 % syntyneistä, n. joka 5 600. Äitejä kuolee nyt synnytykseen n. 1 kpl vuosittain, se on prosentteina 0,002 %.
Edelleen harvinaista. Mä en puhunut mitään siitä miten asiat ennen ovat olleet. Mä puhun siitä, että porukka huutaa, että sulla on 50/50 mahdollisuus kuolla synnytykseen ja 60/40 varmuudella vaivasi kuolee vaikka se on ihan paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä valitsin keskitien: synnytin sairaalassa, mutta ilman mitään nykylääketieteen apuja. Eli ei kivunlievitystä, ei mitään seurantaa. Kätilö kävi välillä ja kuunteli vauvan sydänäänet vanhanajan "torvella", että sen verran oli seurantaa. Kun vauva alkoi syntymään, tuli kätilö paikalle ja otti vauvan vastaan, "hengittelin" vauvan ulos, eli ei mitään silmät sirrillään puserrusta, eikä tullut mulle naarmuakaan. Kaikki synnytykseni siis samalla tavalla ja jäi ihanat muistot.
Mutta halusin kuitenkin synnyttää sairaalassa, koska jos jotain olisi mennyt vikaan, olisin ottanut lääketieteen avun vastaan. Raskausaikana kävin neuvolassa normaalisti, kerran ultrattiin sen verran, että katsottiin missä istukka on. Verikokeet yms. otettiin normaalisti.
Muiden tekemisistä en ole mitään mieltä. Kukin tehköön miten parhaaksi näkee.
Tuo kertomasi kuulostaakin ihan hyvältä ja järkevältä. Vaikka lähtisi suoraan sieltä synnytyssalista sitten kotiin, on kuitenkin jo minimoinut riskejä todella hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.
Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.
Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.
Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.
(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)
Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.
Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?
Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.
Ai niin, unohdin! Raskausmyrkytys ja muut komplikaatiot, kuten napanuora kaulan ympärillä, ovat tietenkin osoitus äidin emotionaalisesta vajavaisuudesta. Ei ole oltu riittävän kiitollisia, ja niin se vauva kuoli. Voi hitsi.
Onneksi verkkokurssillani voit oppia oikeat asenteet! Kannattaa aloittaa syömällä kaikkea, mille olet allerginen! Allergia on kiitollisuusongelma! Korona ja Ukrainan sota ovat satua! Kurssi vain 4999 tämän viikon loppuun saakka!
T. Noria Mardin ja Rüveliina Eter 🤮
Aika lapsellinen olet, huomaatko? Joo, heillä homma on lähtenyt ihan hanskasta, mutta eikö voi todeta, että kyllä synnytyksestä on tehty taidetta ja kauhea mörkö? Synnytys on luonnollinen tilanne, jossa todella harvoin mikään menee pieleen. Tänne on pesiytyneet ne kaikki viimeisen 20 vuoden ajalta 😅
Mielenkiintoinen ajatus, että hapenpuute, raskausmyrkytys tai muu komplikaatio on vain "synnytyksen tekemistä möröksi".
No kyllä se nyt vaan on, nuo kun on harvinaisia ja ennpugu siitä vaan tästä synnytys on pakko suorittaa jatkuvan kontrollin alla ja mieluiten suunnitellulla sektiolla-huuhaasta
Harvinaisia? Minulla ja kahdella kaverillani oli kaikilla raskausmyrkytys, toisen ystävän vauva kuoli siihen vaikka olivat sairaalassa. Älä puhu pa""aa kun et mistään tiedä.
No on se harvinaista, sori.
Nykyään raskausmyrkytyksen saa 3 % odottavista äideistä, diabeteksen 19 % ja hepatoosin 1 %. Pelkästään nuo yleisimmät komplikaatit ovat yhteensä 23 % raskauksista. Koskevat siis noin joka neljättä.
Arviolta vähintään 2 % sikiöistä kärsii hapenpuutteesta synnytyksen aikana. Siis joka 50.
Jos taas tutkitaan tilastoja 1700 - 1800- luvuilta kirkonkirjoista Suomessa, raskauden 1 - 2 kolmanneksella pelkästään kuoli odottavista äideistä jo 3 %. Joka kolmaskymmenes odottaja siis. Suurimmat syyt kohdunulkoiset raskaudet ja raskauden keskeytykset kyseenalaisin keinoin. Itse synnytykseen kuoli odottavista äideistä Suomessa 1,5 % yhtä raskautta kohden. Kun raskaana oltiin usein ja monta kertaa, riski tietysti kertaantui. Käytännössä joka 10. nainen kuoli johonkin raskauskomplikaatioon. Kuolleina sikiöitä syntyi tuona aikana kirkonkirjojen mukaan 3,5 % syntyneistä, noin joka 28. vauva joka syntyi kuoli siis suoraan synnytykseen. Ensimmäisen vuoden aikana imeväisistä kuoli n. 30 %, siis joka kolmas.
Eiköhän nämä luvut kerro jo ihan tarpeeksi siitä, että mistään harvinaisesta jutusta ei ole kysymys, kun puhutaan raskauden ja synnytyksen vaarallisuudesta. Meillä on erinomainen neuvolaverkosto ja hyvät synnytyssairaalat. Nykyään syntyy kuolleita lapsia 0,3 %, siis yksi 340:sta. Imeväisiä kuoli viime vuonna 88 (suurin osa keskosena syntyneitä), se on 0,18 % syntyneistä, n. joka 5 600. Äitejä kuolee nyt synnytykseen n. 1 kpl vuosittain, se on prosentteina 0,002 %.
Edelleen harvinaista. Mä en puhunut mitään siitä miten asiat ennen ovat olleet. Mä puhun siitä, että porukka huutaa, että sulla on 50/50 mahdollisuus kuolla synnytykseen ja 60/40 varmuudella vaivasi kuolee vaikka se on ihan paskaa.
Eli trollaat ja tulkitset miten parhaaksi eli pahimmaksi näet. Täällä keskustellaan villiraskauden ja vapaasynnytyksen riskeistä. Niitä riittää, ja sen toteaminen ei ole pelottelua eikä liioittelua vaan fakta.
Riskit voi minimoida hyvin vähäisellä tai olemattomalla lääketieteellisellä kajoamisella. Sekin on fakta, ei pelottelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.
Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.
Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.
Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.
(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)
Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.
Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?
Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.
Ai niin, unohdin! Raskausmyrkytys ja muut komplikaatiot, kuten napanuora kaulan ympärillä, ovat tietenkin osoitus äidin emotionaalisesta vajavaisuudesta. Ei ole oltu riittävän kiitollisia, ja niin se vauva kuoli. Voi hitsi.
Onneksi verkkokurssillani voit oppia oikeat asenteet! Kannattaa aloittaa syömällä kaikkea, mille olet allerginen! Allergia on kiitollisuusongelma! Korona ja Ukrainan sota ovat satua! Kurssi vain 4999 tämän viikon loppuun saakka!
T. Noria Mardin ja Rüveliina Eter 🤮
Aika lapsellinen olet, huomaatko? Joo, heillä homma on lähtenyt ihan hanskasta, mutta eikö voi todeta, että kyllä synnytyksestä on tehty taidetta ja kauhea mörkö? Synnytys on luonnollinen tilanne, jossa todella harvoin mikään menee pieleen. Tänne on pesiytyneet ne kaikki viimeisen 20 vuoden ajalta 😅
Mielenkiintoinen ajatus, että hapenpuute, raskausmyrkytys tai muu komplikaatio on vain "synnytyksen tekemistä möröksi".
No kyllä se nyt vaan on, nuo kun on harvinaisia ja ennpugu siitä vaan tästä synnytys on pakko suorittaa jatkuvan kontrollin alla ja mieluiten suunnitellulla sektiolla-huuhaasta
Harvinaisia? Minulla ja kahdella kaverillani oli kaikilla raskausmyrkytys, toisen ystävän vauva kuoli siihen vaikka olivat sairaalassa. Älä puhu pa""aa kun et mistään tiedä.
No on se harvinaista, sori.
Nykyään raskausmyrkytyksen saa 3 % odottavista äideistä, diabeteksen 19 % ja hepatoosin 1 %. Pelkästään nuo yleisimmät komplikaatit ovat yhteensä 23 % raskauksista. Koskevat siis noin joka neljättä.
Arviolta vähintään 2 % sikiöistä kärsii hapenpuutteesta synnytyksen aikana. Siis joka 50.
Jos taas tutkitaan tilastoja 1700 - 1800- luvuilta kirkonkirjoista Suomessa, raskauden 1 - 2 kolmanneksella pelkästään kuoli odottavista äideistä jo 3 %. Joka kolmaskymmenes odottaja siis. Suurimmat syyt kohdunulkoiset raskaudet ja raskauden keskeytykset kyseenalaisin keinoin. Itse synnytykseen kuoli odottavista äideistä Suomessa 1,5 % yhtä raskautta kohden. Kun raskaana oltiin usein ja monta kertaa, riski tietysti kertaantui. Käytännössä joka 10. nainen kuoli johonkin raskauskomplikaatioon. Kuolleina sikiöitä syntyi tuona aikana kirkonkirjojen mukaan 3,5 % syntyneistä, noin joka 28. vauva joka syntyi kuoli siis suoraan synnytykseen. Ensimmäisen vuoden aikana imeväisistä kuoli n. 30 %, siis joka kolmas.
Eiköhän nämä luvut kerro jo ihan tarpeeksi siitä, että mistään harvinaisesta jutusta ei ole kysymys, kun puhutaan raskauden ja synnytyksen vaarallisuudesta. Meillä on erinomainen neuvolaverkosto ja hyvät synnytyssairaalat. Nykyään syntyy kuolleita lapsia 0,3 %, siis yksi 340:sta. Imeväisiä kuoli viime vuonna 88 (suurin osa keskosena syntyneitä), se on 0,18 % syntyneistä, n. joka 5 600. Äitejä kuolee nyt synnytykseen n. 1 kpl vuosittain, se on prosentteina 0,002 %.
Edelleen harvinaista. Mä en puhunut mitään siitä miten asiat ennen ovat olleet. Mä puhun siitä, että porukka huutaa, että sulla on 50/50 mahdollisuus kuolla synnytykseen ja 60/40 varmuudella vaivasi kuolee vaikka se on ihan paskaa.
Niinkö? En ole nähnyt tässä ketjussa ainuttakaan viestiä, missä väitettäisiin puolien äitien kuolevan synnytykseen tai 60/40 sikiön kuolemisesta. Sinä ilmeisesti olet? Voisitko osoittaa ne kommentit meille muille.
Jos sinusta raskauskomplikaatiot joka neljännellä on harvinaista, joka kolmannenkymmenen synnyttäjän kuoleminen tai joka 28. syntyvän lapsen kuoleminen on HARVINAISTA, todella ihmettelen. Ihan nuo vanhat todennäköisyydethän olisivat nytkin voimassa ilman neuvolaa, lääkäreitä ja sairaaloita. Raskauskomplikaatiot ovat noissa luvuissa jopa nyt. Mutta äidit ja lapset jotka siellä neuvolaseulassa noista asioista jäävät kiinni, hoidetaan ja selviävät nyt hoidettuna elossa. Ihan esimerkiksi kohdun ulkoinen raskaus on jo sellainen asia, mihin äiti oikeasti kuolee jos sitä tilannetta ei kukaan hoida. Niitä on raskauksista 1,4 %.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.
Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.
Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.
Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.
(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)
Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.
Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?
Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.
Ai niin, unohdin! Raskausmyrkytys ja muut komplikaatiot, kuten napanuora kaulan ympärillä, ovat tietenkin osoitus äidin emotionaalisesta vajavaisuudesta. Ei ole oltu riittävän kiitollisia, ja niin se vauva kuoli. Voi hitsi.
Onneksi verkkokurssillani voit oppia oikeat asenteet! Kannattaa aloittaa syömällä kaikkea, mille olet allerginen! Allergia on kiitollisuusongelma! Korona ja Ukrainan sota ovat satua! Kurssi vain 4999 tämän viikon loppuun saakka!
T. Noria Mardin ja Rüveliina Eter 🤮
Aika lapsellinen olet, huomaatko? Joo, heillä homma on lähtenyt ihan hanskasta, mutta eikö voi todeta, että kyllä synnytyksestä on tehty taidetta ja kauhea mörkö? Synnytys on luonnollinen tilanne, jossa todella harvoin mikään menee pieleen. Tänne on pesiytyneet ne kaikki viimeisen 20 vuoden ajalta 😅
Mielenkiintoinen ajatus, että hapenpuute, raskausmyrkytys tai muu komplikaatio on vain "synnytyksen tekemistä möröksi".
No kyllä se nyt vaan on, nuo kun on harvinaisia ja ennpugu siitä vaan tästä synnytys on pakko suorittaa jatkuvan kontrollin alla ja mieluiten suunnitellulla sektiolla-huuhaasta
Harvinaisia? Minulla ja kahdella kaverillani oli kaikilla raskausmyrkytys, toisen ystävän vauva kuoli siihen vaikka olivat sairaalassa. Älä puhu pa""aa kun et mistään tiedä.
No on se harvinaista, sori.
Nykyään raskausmyrkytyksen saa 3 % odottavista äideistä, diabeteksen 19 % ja hepatoosin 1 %. Pelkästään nuo yleisimmät komplikaatit ovat yhteensä 23 % raskauksista. Koskevat siis noin joka neljättä.
Arviolta vähintään 2 % sikiöistä kärsii hapenpuutteesta synnytyksen aikana. Siis joka 50.
Jos taas tutkitaan tilastoja 1700 - 1800- luvuilta kirkonkirjoista Suomessa, raskauden 1 - 2 kolmanneksella pelkästään kuoli odottavista äideistä jo 3 %. Joka kolmaskymmenes odottaja siis. Suurimmat syyt kohdunulkoiset raskaudet ja raskauden keskeytykset kyseenalaisin keinoin. Itse synnytykseen kuoli odottavista äideistä Suomessa 1,5 % yhtä raskautta kohden. Kun raskaana oltiin usein ja monta kertaa, riski tietysti kertaantui. Käytännössä joka 10. nainen kuoli johonkin raskauskomplikaatioon. Kuolleina sikiöitä syntyi tuona aikana kirkonkirjojen mukaan 3,5 % syntyneistä, noin joka 28. vauva joka syntyi kuoli siis suoraan synnytykseen. Ensimmäisen vuoden aikana imeväisistä kuoli n. 30 %, siis joka kolmas.
Eiköhän nämä luvut kerro jo ihan tarpeeksi siitä, että mistään harvinaisesta jutusta ei ole kysymys, kun puhutaan raskauden ja synnytyksen vaarallisuudesta. Meillä on erinomainen neuvolaverkosto ja hyvät synnytyssairaalat. Nykyään syntyy kuolleita lapsia 0,3 %, siis yksi 340:sta. Imeväisiä kuoli viime vuonna 88 (suurin osa keskosena syntyneitä), se on 0,18 % syntyneistä, n. joka 5 600. Äitejä kuolee nyt synnytykseen n. 1 kpl vuosittain, se on prosentteina 0,002 %.
Edelleen harvinaista. Mä en puhunut mitään siitä miten asiat ennen ovat olleet. Mä puhun siitä, että porukka huutaa, että sulla on 50/50 mahdollisuus kuolla synnytykseen ja 60/40 varmuudella vaivasi kuolee vaikka se on ihan paskaa.
Mitenkä ajattelit että tilanne olisi nyt jotenkin erilainen kuin ennen, jos siis neuvolat, lääkärit, sairaalat ja moderni lääketiede muutenkin otetaan pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maria Nordin synnyttää luontaisesti pian!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on huiput synnytyssairaalat. Ok, synnytys väkivalta ollut viimeaikoina tapetilla, siitä en tiedä mitään ku en ole synnyttänyt. Tiedän kuitenkin, että vapaassa synnytyksessä sekä äiti, että lapsi ovat hengenvaarassa, kun taas Suomen sairaaloissa maailmanluokassa mitättömän pieni lapsikuolleisuus. Miksi vaarantaa oma ja lapsen henki?
Mielipiteeni: tyhmien hommaa. Modernia luonnon valintaa.
Itseasiassa normaaleita ja riskittömiä synnytyksiä tapahtuu paljon enemmän kuin riskisynnytyksiä. Vapaassa synnytyksessä se lapsi ei ole sen enempää vaarassa kuin sairaalasynnytyksessäkään. Miksi olisi? Ei se sairaalaympäristö sitä synnytyksen kulkua määritä.
Se on totta, että jos se pahin tapahtuu eikä synnytys olekaan normaali, kotoa on pidempi matka avun saantiin kuin olla valmiiksi synnärillä.
Nykynainen ei osaa synnyttää ilman että hänelle joku koko ajan kertoo miltä hänestä nyt tuntuu. Se on sit heti vaaratilanne, kun pitääkin kuunnella kroppaansa. Totuus: se lapsi syntyy ihan samalla tavalla kotona kuin sairaalassakin.
Kuinka pahasti sinä olet sekaisin?
Nykynainen ja hänen vauvansa sentään selviävät hengissä raskaudesta ja synnytyksestä paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin "vanhoina hyvinä aikoina" naiset selvisivät. Ei mikään huono saavutus, etenkin jos synnytysympäristöllä ei ole merkitystä.Osaavatko nykynaiset sittenkin synnyttää paremmin, vai olisiko terveydenhuollolla jotain vaikutusta asiaan. Sitä sinä et ehkä saa koskaan tietää.
Kuka on väittänyt etteikö kuolemiin terveydenhuollolla olisi osaansa? On kuitenkin täyttä paskaa väittää että kotisynnytys on aina äidille ja lapselle hengenvaara.
Jos raskaana oleva on terve ja kyse ei ole riskiraskaudesta niin kotisynnytys sujuu lähes aina hyvin. Mutta jos tulee hätätilanne vaikka kohturepeämän vuoksi tai sikiö joutuu ahdinkotilaan niin hätäsektio onnistuu sairaalassa (ainakin HUS:issa) alle 10 minuutissa mutta kotisynnyttäjän kohdalla viive voi olla helposti tunti tai enemmän.
Valitettavasti ei voida ennakoida synnyttäjiä kelle ongelmia voi tulla joten kotisynnytys on aina jonkinlainen riski. Jokainen tuleva äiti joutuu puntaroimaan mikä painoarvo annetaan turvallisuudelle ja mikä mukavuuden halulle.
Muutama vuosi sitten kaksosraskaudesta blogannut kertoi päätyneensä kotisynnytykseen vastoin lääkärin suositusta. Lopputulos oli surullinen kun molemmat kaksosista kuolivat eli jäi valtava suru kun haluttiin elämyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.
Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.
Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.
Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.
(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)
Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.
Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?
Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.
Ai niin, unohdin! Raskausmyrkytys ja muut komplikaatiot, kuten napanuora kaulan ympärillä, ovat tietenkin osoitus äidin emotionaalisesta vajavaisuudesta. Ei ole oltu riittävän kiitollisia, ja niin se vauva kuoli. Voi hitsi.
Onneksi verkkokurssillani voit oppia oikeat asenteet! Kannattaa aloittaa syömällä kaikkea, mille olet allerginen! Allergia on kiitollisuusongelma! Korona ja Ukrainan sota ovat satua! Kurssi vain 4999 tämän viikon loppuun saakka!
T. Noria Mardin ja Rüveliina Eter 🤮
Aika lapsellinen olet, huomaatko? Joo, heillä homma on lähtenyt ihan hanskasta, mutta eikö voi todeta, että kyllä synnytyksestä on tehty taidetta ja kauhea mörkö? Synnytys on luonnollinen tilanne, jossa todella harvoin mikään menee pieleen. Tänne on pesiytyneet ne kaikki viimeisen 20 vuoden ajalta 😅
Mielenkiintoinen ajatus, että hapenpuute, raskausmyrkytys tai muu komplikaatio on vain "synnytyksen tekemistä möröksi".
No kyllä se nyt vaan on, nuo kun on harvinaisia ja ennpugu siitä vaan tästä synnytys on pakko suorittaa jatkuvan kontrollin alla ja mieluiten suunnitellulla sektiolla-huuhaasta
Harvinaisia? Minulla ja kahdella kaverillani oli kaikilla raskausmyrkytys, toisen ystävän vauva kuoli siihen vaikka olivat sairaalassa. Älä puhu pa""aa kun et mistään tiedä.
No on se harvinaista, sori.
Nykyään raskausmyrkytyksen saa 3 % odottavista äideistä, diabeteksen 19 % ja hepatoosin 1 %. Pelkästään nuo yleisimmät komplikaatit ovat yhteensä 23 % raskauksista. Koskevat siis noin joka neljättä.
Arviolta vähintään 2 % sikiöistä kärsii hapenpuutteesta synnytyksen aikana. Siis joka 50.
Jos taas tutkitaan tilastoja 1700 - 1800- luvuilta kirkonkirjoista Suomessa, raskauden 1 - 2 kolmanneksella pelkästään kuoli odottavista äideistä jo 3 %. Joka kolmaskymmenes odottaja siis. Suurimmat syyt kohdunulkoiset raskaudet ja raskauden keskeytykset kyseenalaisin keinoin. Itse synnytykseen kuoli odottavista äideistä Suomessa 1,5 % yhtä raskautta kohden. Kun raskaana oltiin usein ja monta kertaa, riski tietysti kertaantui. Käytännössä joka 10. nainen kuoli johonkin raskauskomplikaatioon. Kuolleina sikiöitä syntyi tuona aikana kirkonkirjojen mukaan 3,5 % syntyneistä, noin joka 28. vauva joka syntyi kuoli siis suoraan synnytykseen. Ensimmäisen vuoden aikana imeväisistä kuoli n. 30 %, siis joka kolmas.
Eiköhän nämä luvut kerro jo ihan tarpeeksi siitä, että mistään harvinaisesta jutusta ei ole kysymys, kun puhutaan raskauden ja synnytyksen vaarallisuudesta. Meillä on erinomainen neuvolaverkosto ja hyvät synnytyssairaalat. Nykyään syntyy kuolleita lapsia 0,3 %, siis yksi 340:sta. Imeväisiä kuoli viime vuonna 88 (suurin osa keskosena syntyneitä), se on 0,18 % syntyneistä, n. joka 5 600. Äitejä kuolee nyt synnytykseen n. 1 kpl vuosittain, se on prosentteina 0,002 %.
Edelleen harvinaista. Mä en puhunut mitään siitä miten asiat ennen ovat olleet. Mä puhun siitä, että porukka huutaa, että sulla on 50/50 mahdollisuus kuolla synnytykseen ja 60/40 varmuudella vaivasi kuolee vaikka se on ihan paskaa.
Eli trollaat ja tulkitset miten parhaaksi eli pahimmaksi näet. Täällä keskustellaan villiraskauden ja vapaasynnytyksen riskeistä. Niitä riittää, ja sen toteaminen ei ole pelottelua eikä liioittelua vaan fakta.
Riskit voi minimoida hyvin vähäisellä tai olemattomalla lääketieteellisellä kajoamisella. Sekin on fakta, ei pelottelua.
No tässä lainatussa ketjussa ei kyllä keskusteltu muusta kuin synnyttämisestä ja siitä miten synnyttämisestä on tehty outo ja pelottava asia.
Vierailija kirjoitti:
Maria Nordin synnyttää luontaisesti pian!
*Jokin laskeutui minuun*
Sitä sanotaan spermaksi 🤦🏼
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.
Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.
Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.
Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.
(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)
Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.
Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?
Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.
Ai niin, unohdin! Raskausmyrkytys ja muut komplikaatiot, kuten napanuora kaulan ympärillä, ovat tietenkin osoitus äidin emotionaalisesta vajavaisuudesta. Ei ole oltu riittävän kiitollisia, ja niin se vauva kuoli. Voi hitsi.
Onneksi verkkokurssillani voit oppia oikeat asenteet! Kannattaa aloittaa syömällä kaikkea, mille olet allerginen! Allergia on kiitollisuusongelma! Korona ja Ukrainan sota ovat satua! Kurssi vain 4999 tämän viikon loppuun saakka!
T. Noria Mardin ja Rüveliina Eter 🤮
Aika lapsellinen olet, huomaatko? Joo, heillä homma on lähtenyt ihan hanskasta, mutta eikö voi todeta, että kyllä synnytyksestä on tehty taidetta ja kauhea mörkö? Synnytys on luonnollinen tilanne, jossa todella harvoin mikään menee pieleen. Tänne on pesiytyneet ne kaikki viimeisen 20 vuoden ajalta 😅
Mielenkiintoinen ajatus, että hapenpuute, raskausmyrkytys tai muu komplikaatio on vain "synnytyksen tekemistä möröksi".
No kyllä se nyt vaan on, nuo kun on harvinaisia ja ennpugu siitä vaan tästä synnytys on pakko suorittaa jatkuvan kontrollin alla ja mieluiten suunnitellulla sektiolla-huuhaasta
Harvinaisia? Minulla ja kahdella kaverillani oli kaikilla raskausmyrkytys, toisen ystävän vauva kuoli siihen vaikka olivat sairaalassa. Älä puhu pa""aa kun et mistään tiedä.
No on se harvinaista, sori.
Nykyään raskausmyrkytyksen saa 3 % odottavista äideistä, diabeteksen 19 % ja hepatoosin 1 %. Pelkästään nuo yleisimmät komplikaatit ovat yhteensä 23 % raskauksista. Koskevat siis noin joka neljättä.
Arviolta vähintään 2 % sikiöistä kärsii hapenpuutteesta synnytyksen aikana. Siis joka 50.
Jos taas tutkitaan tilastoja 1700 - 1800- luvuilta kirkonkirjoista Suomessa, raskauden 1 - 2 kolmanneksella pelkästään kuoli odottavista äideistä jo 3 %. Joka kolmaskymmenes odottaja siis. Suurimmat syyt kohdunulkoiset raskaudet ja raskauden keskeytykset kyseenalaisin keinoin. Itse synnytykseen kuoli odottavista äideistä Suomessa 1,5 % yhtä raskautta kohden. Kun raskaana oltiin usein ja monta kertaa, riski tietysti kertaantui. Käytännössä joka 10. nainen kuoli johonkin raskauskomplikaatioon. Kuolleina sikiöitä syntyi tuona aikana kirkonkirjojen mukaan 3,5 % syntyneistä, noin joka 28. vauva joka syntyi kuoli siis suoraan synnytykseen. Ensimmäisen vuoden aikana imeväisistä kuoli n. 30 %, siis joka kolmas.
Eiköhän nämä luvut kerro jo ihan tarpeeksi siitä, että mistään harvinaisesta jutusta ei ole kysymys, kun puhutaan raskauden ja synnytyksen vaarallisuudesta. Meillä on erinomainen neuvolaverkosto ja hyvät synnytyssairaalat. Nykyään syntyy kuolleita lapsia 0,3 %, siis yksi 340:sta. Imeväisiä kuoli viime vuonna 88 (suurin osa keskosena syntyneitä), se on 0,18 % syntyneistä, n. joka 5 600. Äitejä kuolee nyt synnytykseen n. 1 kpl vuosittain, se on prosentteina 0,002 %.
Edelleen harvinaista. Mä en puhunut mitään siitä miten asiat ennen ovat olleet. Mä puhun siitä, että porukka huutaa, että sulla on 50/50 mahdollisuus kuolla synnytykseen ja 60/40 varmuudella vaivasi kuolee vaikka se on ihan paskaa.
Eli trollaat ja tulkitset miten parhaaksi eli pahimmaksi näet. Täällä keskustellaan villiraskauden ja vapaasynnytyksen riskeistä. Niitä riittää, ja sen toteaminen ei ole pelottelua eikä liioittelua vaan fakta.
Riskit voi minimoida hyvin vähäisellä tai olemattomalla lääketieteellisellä kajoamisella. Sekin on fakta, ei pelottelua.
No tässä lainatussa ketjussa ei kyllä keskusteltu muusta kuin synnyttämisestä ja siitä miten synnyttämisestä on tehty outo ja pelottava asia.
Näissä lainaamissasi viesteissähän nimenomaan keskustellaan Madameiden Nordin&Rüter hevonpaskarahastuskursseista.
Tuumaan samaa kuin villistä umpilisäkkeentulehduksesta: itsensä saa tappaa.
Alue: Aihe vapaa
Lue noiden villiraskaus-hörhöjen juttuja ja tajua, että eivät käy seurannoissa.
Synnytys ei ehkä tiedä, missä synnyttäjä on. Sen sijaan tiedetään, että hätäsektioon voidaan ryhtyä sairaalassa melko lailla heti, kotoa sairaalaan voi olla vaikka tunnin matka tai pidempikin. Se on pitkä aika, jos ajatellaan vaikka sikiön hapenpuutetta.
T. Jälleen yksi hätäsektion ansiosta henkiin jäänyt, raskauden aikana ei mitään havaittuja riskejä