Mitä mieltä olette "vapaasta synnytyksestä" eli raskaus ja synnytys ilman nykylääketieteen apuja?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuollainen toiminta halveksii kaikkia aiempia sukupolvia, kun naisella ei ollut mahdollisuutta nykyteknologiaan, vaan kaikki meni luomuna ja intuitiona. Kuinka monen naisen on tarvinnut kärsiä ja kuolla, että ihmiskunta on ehtinyt kehittymään siihen pisteeseen, missä nyt olemme. Varmasti se torpan emäntä olisi kiljuen mennyt sairaalaan synnyttämään saunan sijaan.

En sanoisi niinkään. Tiedän tapauksia vuosikymmenten takaa jossa äiti on käynyt muutaman ensimmäisen lapsensa synnyttämässä sairaalassa mutta sitten kokemuksen karttuessa synnytyspaikaksi on vaihtunut oma sauna.

Eissaatana, siellä on Instagramissa istukka kulhossa ja vauva tissillä 🤦🏼

Kahdeksas rivi, ensimmäinen vasemmalta, kolmas kuva sarjassa 🤢

Vapaa synnytys on ihana ajatus!

Mutta rehellisesti sanottuna, olisin kuollut toiseen synnytykseeni. Onneksi olin sairaalassa kaiken avun lähellä. Saan nyt viettää äitienpäivää neljän lapsen kanssa sen sijaan, että esikoinen kävisi isänsä kanssa tuomassa sunnuntaina valkovuokkoja haudalleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.

Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.

Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.

Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.

(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)

Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.

Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?

Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.

Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.

Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.

Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.

(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)

Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.

Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?

Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.

Olen synnyttänyt kaksi kertaa ja lääketieteen ansiosta minulla on terveet lapset. Ei ole muutenkaan tarvetta leikkiä lasten hengellä muutenkaan.

- Ohis

Mitenkään kenenkään henkilökohtaisia kokemuksia ivaamatta: mutta ei taida köyhimmässä Afrikassakaan synnyttäminen olla yhtä vaarallista kuin tässä ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytys on aika vaarallista puuhaa kuitenkin. Itsekin tarvinnut kaikenlaista lääketieteellistä apua synnytyksissä. On ollut liiallista verenvuotoa, vauvat olleet keltaisia ja tarvittu sinivalohoitoa, on ollut infektioepäilyjä ja vauvoille laitettu kanyylilla antibioottia menemään, on ollut napanuoraa kaulan ympärillä, on ollut virheasentoa, ynnä muuta. Ehkä, siis ehkä jos on aiemmat synnytykset menneet hyvin eikä ole riskiraskautta, niin sitten voisi synnyttää kotona. Mutta on se siltikin riski ja jokin voi mennä pieleen. Vaikka kotisynnytyksessä voi olla mukavampi olo ja ilmapiiri ynnä muuta, niin onko sen arvoista ottaa riski.

Myös siellä sairaalassa jokin voi mennä pieleen ja sulla on mennytkin. Synnytys on aina riski, jos sitä ajattelee hengenvaaran kautta.

Mutta tuo on silti huono perustelu sille miksi ei halua MITÄÄN seurantaa tai  lääketieteellistä apua.

Näinpä. On eroa, onko jonkin asian riski 0,02, 12, vai 52 prosenttia. Trolli ei joko tajua tai välitä.

Mistähän sä revit nuo luvut? Kerropas kuinka moni vauva kuolee enemmän kotisynnytyksessä kuin sairaalassa.

Tyhmyyttä. Suorastaan heitteillejättö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.

Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.

Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.

Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.

(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)

Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.

Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?

Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.

Ai niin, unohdin! Raskausmyrkytys ja muut komplikaatiot, kuten napanuora kaulan ympärillä, ovat tietenkin osoitus äidin emotionaalisesta vajavaisuudesta. Ei ole oltu riittävän kiitollisia, ja niin se vauva kuoli. Voi hitsi.

Onneksi verkkokurssillani voit oppia oikeat asenteet! Kannattaa aloittaa syömällä kaikkea, mille olet allerginen! Allergia on kiitollisuusongelma! Korona ja Ukrainan sota ovat satua! Kurssi vain 4999 tämän viikon loppuun saakka!

T. Noria Mardin ja Rüveliina Eter 🤮

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.

Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.

Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.

Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.

(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)

Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.

Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?

Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.

Ai niin, unohdin! Raskausmyrkytys ja muut komplikaatiot, kuten napanuora kaulan ympärillä, ovat tietenkin osoitus äidin emotionaalisesta vajavaisuudesta. Ei ole oltu riittävän kiitollisia, ja niin se vauva kuoli. Voi hitsi.

Onneksi verkkokurssillani voit oppia oikeat asenteet! Kannattaa aloittaa syömällä kaikkea, mille olet allerginen! Allergia on kiitollisuusongelma! Korona ja Ukrainan sota ovat satua! Kurssi vain 4999 tämän viikon loppuun saakka!

T. Noria Mardin ja Rüveliina Eter 🤮

Aika lapsellinen olet, huomaatko? Joo, heillä homma on lähtenyt ihan hanskasta, mutta eikö voi todeta, että kyllä synnytyksestä on tehty taidetta ja kauhea mörkö? Synnytys on luonnollinen tilanne, jossa todella harvoin mikään menee pieleen. Tänne on pesiytyneet ne kaikki viimeisen 20 vuoden ajalta 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.

Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.

Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.

Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.

(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)

Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.

Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?

Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.

Ai niin, unohdin! Raskausmyrkytys ja muut komplikaatiot, kuten napanuora kaulan ympärillä, ovat tietenkin osoitus äidin emotionaalisesta vajavaisuudesta. Ei ole oltu riittävän kiitollisia, ja niin se vauva kuoli. Voi hitsi.

Onneksi verkkokurssillani voit oppia oikeat asenteet! Kannattaa aloittaa syömällä kaikkea, mille olet allerginen! Allergia on kiitollisuusongelma! Korona ja Ukrainan sota ovat satua! Kurssi vain 4999 tämän viikon loppuun saakka!

T. Noria Mardin ja Rüveliina Eter 🤮

Aika lapsellinen olet, huomaatko? Joo, heillä homma on lähtenyt ihan hanskasta, mutta eikö voi todeta, että kyllä synnytyksestä on tehty taidetta ja kauhea mörkö? Synnytys on luonnollinen tilanne, jossa todella harvoin mikään menee pieleen. Tänne on pesiytyneet ne kaikki viimeisen 20 vuoden ajalta 😅

Juuri siksi synnytys menee niin harvoin oikeasti pieleen, kun nykyään synnytetään turvallisemmin kuin ennen. Se on neuvolan ja raskauden seurannan sekä synnytyksen hyvän hoidon ansiota. Mikä tässä on vaikea ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.

Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.

Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.

Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.

(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)

Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.

Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?

Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.

Ai niin, unohdin! Raskausmyrkytys ja muut komplikaatiot, kuten napanuora kaulan ympärillä, ovat tietenkin osoitus äidin emotionaalisesta vajavaisuudesta. Ei ole oltu riittävän kiitollisia, ja niin se vauva kuoli. Voi hitsi.

Onneksi verkkokurssillani voit oppia oikeat asenteet! Kannattaa aloittaa syömällä kaikkea, mille olet allerginen! Allergia on kiitollisuusongelma! Korona ja Ukrainan sota ovat satua! Kurssi vain 4999 tämän viikon loppuun saakka!

T. Noria Mardin ja Rüveliina Eter 🤮

Aika lapsellinen olet, huomaatko? Joo, heillä homma on lähtenyt ihan hanskasta, mutta eikö voi todeta, että kyllä synnytyksestä on tehty taidetta ja kauhea mörkö? Synnytys on luonnollinen tilanne, jossa todella harvoin mikään menee pieleen. Tänne on pesiytyneet ne kaikki viimeisen 20 vuoden ajalta 😅

Mielenkiintoinen ajatus, että hapenpuute, raskausmyrkytys tai muu komplikaatio on vain "synnytyksen tekemistä möröksi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.

Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.

Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.

Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.

(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)

Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.

Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?

Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.

Ai niin, unohdin! Raskausmyrkytys ja muut komplikaatiot, kuten napanuora kaulan ympärillä, ovat tietenkin osoitus äidin emotionaalisesta vajavaisuudesta. Ei ole oltu riittävän kiitollisia, ja niin se vauva kuoli. Voi hitsi.

Onneksi verkkokurssillani voit oppia oikeat asenteet! Kannattaa aloittaa syömällä kaikkea, mille olet allerginen! Allergia on kiitollisuusongelma! Korona ja Ukrainan sota ovat satua! Kurssi vain 4999 tämän viikon loppuun saakka!

T. Noria Mardin ja Rüveliina Eter 🤮

Aika lapsellinen olet, huomaatko? Joo, heillä homma on lähtenyt ihan hanskasta, mutta eikö voi todeta, että kyllä synnytyksestä on tehty taidetta ja kauhea mörkö? Synnytys on luonnollinen tilanne, jossa todella harvoin mikään menee pieleen. Tänne on pesiytyneet ne kaikki viimeisen 20 vuoden ajalta 😅

Juuri siksi synnytys menee niin harvoin oikeasti pieleen, kun nykyään synnytetään turvallisemmin kuin ennen. Se on neuvolan ja raskauden seurannan sekä synnytyksen hyvän hoidon ansiota. Mikä tässä on vaikea ymmärtää?

Rakas, kun tämä on juuri se asia, jota et suostu käsittämään. Se synnytys ei tiedä missä sä olet. Sit jos puhut siitä mitä tapahtuu sen synnytyspaikan vuoksi, riskir on korkeammat. Neuvola on eri asia, tottakai siellä käydä täytyy jo siksi, että tietää onko riskissä synnytyksen ongelmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.

Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.

Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.

Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.

(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)

Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.

Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?

Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.

Ai niin, unohdin! Raskausmyrkytys ja muut komplikaatiot, kuten napanuora kaulan ympärillä, ovat tietenkin osoitus äidin emotionaalisesta vajavaisuudesta. Ei ole oltu riittävän kiitollisia, ja niin se vauva kuoli. Voi hitsi.

Onneksi verkkokurssillani voit oppia oikeat asenteet! Kannattaa aloittaa syömällä kaikkea, mille olet allerginen! Allergia on kiitollisuusongelma! Korona ja Ukrainan sota ovat satua! Kurssi vain 4999 tämän viikon loppuun saakka!

T. Noria Mardin ja Rüveliina Eter 🤮

Aika lapsellinen olet, huomaatko? Joo, heillä homma on lähtenyt ihan hanskasta, mutta eikö voi todeta, että kyllä synnytyksestä on tehty taidetta ja kauhea mörkö? Synnytys on luonnollinen tilanne, jossa todella harvoin mikään menee pieleen. Tänne on pesiytyneet ne kaikki viimeisen 20 vuoden ajalta 😅

Mielenkiintoinen ajatus, että hapenpuute, raskausmyrkytys tai muu komplikaatio on vain "synnytyksen tekemistä möröksi".

No kyllä se nyt vaan on, nuo kun on harvinaisia ja ennpugu siitä vaan tästä synnytys on pakko suorittaa jatkuvan kontrollin alla ja mieluiten suunnitellulla sektiolla-huuhaasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

i

Vierailija kirjoitti:

Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.

Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.

Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.

Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.

(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)

Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.

Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?

Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.

Ai niin, unohdin! Raskausmyrkytys ja muut komplikaatiot, kuten napanuora kaulan ympärillä, ovat tietenkin osoitus äidin emotionaalisesta vajavaisuudesta. Ei ole oltu riittävän kiitollisia, ja niin se vauva kuoli. Voi hitsi.

Onneksi verkkokurssillani voit oppia oikeat asenteet! Kannattaa aloittaa syömällä kaikkea, mille olet allerginen! Allergia on kiitollisuusongelma! Korona ja Ukrainan sota ovat satua! Kurssi vain 4999 tämän viikon loppuun saakka!

T. Noria Mardin ja Rüveliina Eter 🤮

Aika lapsellinen olet, huomaatko? Joo, heillä homma on lähtenyt ihan hanskasta, mutta eikö voi todeta, että kyllä synnytyksestä on tehty taidetta ja kauhea mörkö? Synnytys on luonnollinen tilanne, jossa todella harvoin mikään menee pieleen. Tänne on pesiytyneet ne kaikki viimeisen 20 vuoden ajalta 😅

Elämää ja terveyttä osaa usein arvostaa vasta kun se ei ole enää itsestäänselvyys.

Ne isoisoäidit jotka synnyttivät  kirkas viina kipulääkkeenä kämäisessä saunassa, kokivat kun kuollut vauva kiskottiin sisältä, hautasivat lapsensa eivätkä ehtineet surra kun  hoidettavana oli eläimet ja muut lapset ja kaupanpäälle  ulostivat loppuelämän hameisiinsa varmasti  pyörivät haudoissaan näiden  pyörää uudelleen keksivien hörhöjen kanssa.  

Oman lapsen kuoleman aiheuttaminen tosin saattaa olla jotain sellaista, ettei sitä kykene itselleen myöntämään ja ihminen sekoaa vielä pahemmin noihin huuhaa-piireihin, ettei vaan tarvitse kohdata todellisuutta ja kantaa omaa vastuutaan tapahtuneista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.

Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.

Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.

Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.

(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)

Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.

Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?

Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.

Ai niin, unohdin! Raskausmyrkytys ja muut komplikaatiot, kuten napanuora kaulan ympärillä, ovat tietenkin osoitus äidin emotionaalisesta vajavaisuudesta. Ei ole oltu riittävän kiitollisia, ja niin se vauva kuoli. Voi hitsi.

Onneksi verkkokurssillani voit oppia oikeat asenteet! Kannattaa aloittaa syömällä kaikkea, mille olet allerginen! Allergia on kiitollisuusongelma! Korona ja Ukrainan sota ovat satua! Kurssi vain 4999 tämän viikon loppuun saakka!

T. Noria Mardin ja Rüveliina Eter 🤮

Aika lapsellinen olet, huomaatko? Joo, heillä homma on lähtenyt ihan hanskasta, mutta eikö voi todeta, että kyllä synnytyksestä on tehty taidetta ja kauhea mörkö? Synnytys on luonnollinen tilanne, jossa todella harvoin mikään menee pieleen. Tänne on pesiytyneet ne kaikki viimeisen 20 vuoden ajalta 😅

Mielenkiintoinen ajatus, että hapenpuute, raskausmyrkytys tai muu komplikaatio on vain "synnytyksen tekemistä möröksi".

No kyllä se nyt vaan on, nuo kun on harvinaisia ja ennpugu siitä vaan tästä synnytys on pakko suorittaa jatkuvan kontrollin alla ja mieluiten suunnitellulla sektiolla-huuhaasta

Harvinaisia? Minulla ja kahdella kaverillani oli kaikilla  raskausmyrkytys, toisen ystävän vauva kuoli siihen vaikka olivat sairaalassa.  Älä puhu pa""aa kun et mistään tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.

Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.

Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.

Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.

(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)

Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.

Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?

Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.

Ai niin, unohdin! Raskausmyrkytys ja muut komplikaatiot, kuten napanuora kaulan ympärillä, ovat tietenkin osoitus äidin emotionaalisesta vajavaisuudesta. Ei ole oltu riittävän kiitollisia, ja niin se vauva kuoli. Voi hitsi.

Onneksi verkkokurssillani voit oppia oikeat asenteet! Kannattaa aloittaa syömällä kaikkea, mille olet allerginen! Allergia on kiitollisuusongelma! Korona ja Ukrainan sota ovat satua! Kurssi vain 4999 tämän viikon loppuun saakka!

T. Noria Mardin ja Rüveliina Eter 🤮

Aika lapsellinen olet, huomaatko? Joo, heillä homma on lähtenyt ihan hanskasta, mutta eikö voi todeta, että kyllä synnytyksestä on tehty taidetta ja kauhea mörkö? Synnytys on luonnollinen tilanne, jossa todella harvoin mikään menee pieleen. Tänne on pesiytyneet ne kaikki viimeisen 20 vuoden ajalta 😅

Mielenkiintoinen ajatus, että hapenpuute, raskausmyrkytys tai muu komplikaatio on vain "synnytyksen tekemistä möröksi".

No kyllä se nyt vaan on, nuo kun on harvinaisia ja ennpugu siitä vaan tästä synnytys on pakko suorittaa jatkuvan kontrollin alla ja mieluiten suunnitellulla sektiolla-huuhaasta

Harvinaisia? Minulla ja kahdella kaverillani oli kaikilla  raskausmyrkytys, toisen ystävän vauva kuoli siihen vaikka olivat sairaalassa.  Älä puhu pa""aa kun et mistään tiedä.

No on se harvinaista, sori.

Kiva varmaan 9 kuukautta kuunnella vessanpaperirullalla vatsaa ja lopulta synnyttää hajoamispisteessä oleva kuollut vauva kun vessanpaperirulla ei ole kertonut, että lapsi kuoli jo  kuukausia sitten.  

Kaupan päälle  per""sen asti revennyt värkki josta valuu ku""set ja pa""at pihalle. 

Mutta hei,  luonnonmukaisuus ja kyllä sun kroppas tietää mitä tehdä!