Mitä mieltä olette "vapaasta synnytyksestä" eli raskaus ja synnytys ilman nykylääketieteen apuja?

Mielenkiinnolla odotan kun nämä lahkoakat haastetaan kuoleman- tai vammantuottamuksesta käräjille.

Mitenhän vajaa pitää olla, että terveysasioissa alkaa arkkitehtia kuunnella lääkärin sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valitsin keskitien: synnytin sairaalassa, mutta ilman mitään nykylääketieteen apuja. Eli ei kivunlievitystä, ei mitään seurantaa. Kätilö kävi välillä ja kuunteli vauvan sydänäänet vanhanajan "torvella", että sen verran oli seurantaa. Kun vauva alkoi syntymään, tuli kätilö paikalle ja otti vauvan vastaan, "hengittelin" vauvan ulos, eli ei mitään silmät sirrillään puserrusta, eikä tullut mulle naarmuakaan. Kaikki synnytykseni siis samalla tavalla ja jäi ihanat muistot.

Mutta halusin kuitenkin synnyttää sairaalassa, koska jos jotain olisi mennyt vikaan, olisin ottanut lääketieteen avun vastaan. Raskausaikana kävin neuvolassa normaalisti, kerran ultrattiin sen verran, että katsottiin missä istukka on. Verikokeet yms. otettiin normaalisti. 

Muiden tekemisistä en ole mitään mieltä. Kukin tehköön miten parhaaksi näkee. 

Tuo kertomasi kuulostaakin ihan hyvältä ja järkevältä. Vaikka lähtisi suoraan sieltä synnytyssalista sitten kotiin, on kuitenkin jo minimoinut riskejä todella hyvin.

Joo no minä olin ihan mielelläni synnytyksen jälkeen pari päivää synnärillä. Siihen aikaan vielä palvelu pelasi (en tiedä nykytilannetta), ruoka tuotiin huoneeseen ja hoitajat kävi välillä kyselemässä tarviiko apua vaikka imetyksen kanssa. Ainoa huono juttu oli, että vain ekalla kerralla isäkin sai olla synnärillä tuon ajan, koska päästiin perhehuoneeseen. Tietysti olisi mukavaa sekin, että synnytyssali olisi viihtyisämpi. Vai lieneekö jo nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.

Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.

Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.

Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.

(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)

Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.

Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?

Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.

Ai niin, unohdin! Raskausmyrkytys ja muut komplikaatiot, kuten napanuora kaulan ympärillä, ovat tietenkin osoitus äidin emotionaalisesta vajavaisuudesta. Ei ole oltu riittävän kiitollisia, ja niin se vauva kuoli. Voi hitsi.

Onneksi verkkokurssillani voit oppia oikeat asenteet! Kannattaa aloittaa syömällä kaikkea, mille olet allerginen! Allergia on kiitollisuusongelma! Korona ja Ukrainan sota ovat satua! Kurssi vain 4999 tämän viikon loppuun saakka!

T. Noria Mardin ja Rüveliina Eter 🤮

Aika lapsellinen olet, huomaatko? Joo, heillä homma on lähtenyt ihan hanskasta, mutta eikö voi todeta, että kyllä synnytyksestä on tehty taidetta ja kauhea mörkö? Synnytys on luonnollinen tilanne, jossa todella harvoin mikään menee pieleen. Tänne on pesiytyneet ne kaikki viimeisen 20 vuoden ajalta 😅

Mielenkiintoinen ajatus, että hapenpuute, raskausmyrkytys tai muu komplikaatio on vain "synnytyksen tekemistä möröksi".

No kyllä se nyt vaan on, nuo kun on harvinaisia ja ennpugu siitä vaan tästä synnytys on pakko suorittaa jatkuvan kontrollin alla ja mieluiten suunnitellulla sektiolla-huuhaasta

Harvinaisia? Minulla ja kahdella kaverillani oli kaikilla  raskausmyrkytys, toisen ystävän vauva kuoli siihen vaikka olivat sairaalassa.  Älä puhu pa""aa kun et mistään tiedä.

No on se harvinaista, sori.

Nykyään raskausmyrkytyksen saa 3 % odottavista äideistä, diabeteksen 19 % ja hepatoosin 1 %. Pelkästään nuo yleisimmät komplikaatit ovat yhteensä 23 % raskauksista. Koskevat siis noin joka neljättä.

Arviolta vähintään 2 % sikiöistä kärsii hapenpuutteesta synnytyksen aikana. Siis joka 50.

Jos taas tutkitaan tilastoja 1700 - 1800- luvuilta kirkonkirjoista Suomessa, raskauden 1 - 2 kolmanneksella pelkästään kuoli odottavista äideistä jo 3 %. Joka kolmaskymmenes odottaja siis. Suurimmat syyt kohdunulkoiset raskaudet ja raskauden keskeytykset kyseenalaisin keinoin. Itse synnytykseen kuoli odottavista äideistä Suomessa 1,5 % yhtä raskautta kohden. Kun raskaana oltiin usein ja monta kertaa, riski tietysti kertaantui. Käytännössä joka 10. nainen kuoli johonkin raskauskomplikaatioon. Kuolleina sikiöitä syntyi tuona aikana kirkonkirjojen mukaan 3,5 % syntyneistä, noin joka 28. vauva joka syntyi kuoli siis suoraan synnytykseen. Ensimmäisen vuoden aikana imeväisistä kuoli n. 30 %, siis joka kolmas.

Eiköhän nämä luvut kerro jo ihan tarpeeksi siitä, että mistään harvinaisesta jutusta ei ole kysymys, kun puhutaan raskauden ja synnytyksen vaarallisuudesta. Meillä on erinomainen neuvolaverkosto ja hyvät synnytyssairaalat. Nykyään syntyy kuolleita lapsia 0,3 %, siis yksi 340:sta. Imeväisiä kuoli viime vuonna 88 (suurin osa keskosena syntyneitä), se on 0,18 % syntyneistä, n. joka 5 600.  Äitejä kuolee nyt synnytykseen n. 1 kpl vuosittain, se on prosentteina 0,002 %.

Edelleen harvinaista. Mä en puhunut mitään siitä miten asiat ennen ovat olleet. Mä puhun siitä, että porukka huutaa, että sulla on 50/50 mahdollisuus kuolla synnytykseen ja 60/40 varmuudella vaivasi kuolee vaikka se on ihan paskaa.

Eli trollaat ja tulkitset miten parhaaksi eli pahimmaksi näet. Täällä keskustellaan villiraskauden ja vapaasynnytyksen riskeistä. Niitä riittää, ja sen toteaminen ei ole pelottelua eikä liioittelua vaan fakta.

Riskit voi minimoida hyvin vähäisellä tai olemattomalla lääketieteellisellä kajoamisella. Sekin on fakta, ei pelottelua.

No tässä lainatussa ketjussa ei kyllä keskusteltu muusta kuin synnyttämisestä ja siitä miten synnyttämisestä on tehty outo ja pelottava asia.

Näissä lainaamissasi viesteissähän nimenomaan keskustellaan Madameiden Nordin&Rüter hevonpaskarahastuskursseista.

Tämä yksi oksentelija niistä täällä puhui, ei kukaan muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.

Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.

Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.

Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.

(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)

Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.

Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?

Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.

Ai niin, unohdin! Raskausmyrkytys ja muut komplikaatiot, kuten napanuora kaulan ympärillä, ovat tietenkin osoitus äidin emotionaalisesta vajavaisuudesta. Ei ole oltu riittävän kiitollisia, ja niin se vauva kuoli. Voi hitsi.

Onneksi verkkokurssillani voit oppia oikeat asenteet! Kannattaa aloittaa syömällä kaikkea, mille olet allerginen! Allergia on kiitollisuusongelma! Korona ja Ukrainan sota ovat satua! Kurssi vain 4999 tämän viikon loppuun saakka!

T. Noria Mardin ja Rüveliina Eter 🤮

Aika lapsellinen olet, huomaatko? Joo, heillä homma on lähtenyt ihan hanskasta, mutta eikö voi todeta, että kyllä synnytyksestä on tehty taidetta ja kauhea mörkö? Synnytys on luonnollinen tilanne, jossa todella harvoin mikään menee pieleen. Tänne on pesiytyneet ne kaikki viimeisen 20 vuoden ajalta 😅

Mielenkiintoinen ajatus, että hapenpuute, raskausmyrkytys tai muu komplikaatio on vain "synnytyksen tekemistä möröksi".

No kyllä se nyt vaan on, nuo kun on harvinaisia ja ennpugu siitä vaan tästä synnytys on pakko suorittaa jatkuvan kontrollin alla ja mieluiten suunnitellulla sektiolla-huuhaasta

Harvinaisia? Minulla ja kahdella kaverillani oli kaikilla  raskausmyrkytys, toisen ystävän vauva kuoli siihen vaikka olivat sairaalassa.  Älä puhu pa""aa kun et mistään tiedä.

No on se harvinaista, sori.

Nykyään raskausmyrkytyksen saa 3 % odottavista äideistä, diabeteksen 19 % ja hepatoosin 1 %. Pelkästään nuo yleisimmät komplikaatit ovat yhteensä 23 % raskauksista. Koskevat siis noin joka neljättä.

Arviolta vähintään 2 % sikiöistä kärsii hapenpuutteesta synnytyksen aikana. Siis joka 50.

Jos taas tutkitaan tilastoja 1700 - 1800- luvuilta kirkonkirjoista Suomessa, raskauden 1 - 2 kolmanneksella pelkästään kuoli odottavista äideistä jo 3 %. Joka kolmaskymmenes odottaja siis. Suurimmat syyt kohdunulkoiset raskaudet ja raskauden keskeytykset kyseenalaisin keinoin. Itse synnytykseen kuoli odottavista äideistä Suomessa 1,5 % yhtä raskautta kohden. Kun raskaana oltiin usein ja monta kertaa, riski tietysti kertaantui. Käytännössä joka 10. nainen kuoli johonkin raskauskomplikaatioon. Kuolleina sikiöitä syntyi tuona aikana kirkonkirjojen mukaan 3,5 % syntyneistä, noin joka 28. vauva joka syntyi kuoli siis suoraan synnytykseen. Ensimmäisen vuoden aikana imeväisistä kuoli n. 30 %, siis joka kolmas.

Eiköhän nämä luvut kerro jo ihan tarpeeksi siitä, että mistään harvinaisesta jutusta ei ole kysymys, kun puhutaan raskauden ja synnytyksen vaarallisuudesta. Meillä on erinomainen neuvolaverkosto ja hyvät synnytyssairaalat. Nykyään syntyy kuolleita lapsia 0,3 %, siis yksi 340:sta. Imeväisiä kuoli viime vuonna 88 (suurin osa keskosena syntyneitä), se on 0,18 % syntyneistä, n. joka 5 600.  Äitejä kuolee nyt synnytykseen n. 1 kpl vuosittain, se on prosentteina 0,002 %.

Edelleen harvinaista. Mä en puhunut mitään siitä miten asiat ennen ovat olleet. Mä puhun siitä, että porukka huutaa, että sulla on 50/50 mahdollisuus kuolla synnytykseen ja 60/40 varmuudella vaivasi kuolee vaikka se on ihan paskaa.

Vaikka on harvinaista ja suurimmalla osalla sunäynnytys sujuu hyvin tai ainakin ilman merkittåviä komplikaatio, silti tilastollisesti se on aina mahdollista - koskaan että tiedä kenen kohdallle komplikaatio sattuu.

Omaan tuttavapiiriin mahtuu yksi raskausmyrkytykseen kuollut äiti ja lapsi (asui ulkomailla, seuranta oli riittämätöntä - osittain oli oma valintansa-vaikka edellisen lapsen kohdalla oli ollut sama homma, hän syntyi 800 g keskosena), yksi synnytyksen yhteydessä melkein verenvuotoon kuollut äiti (pelastui lääketieteen ansiosta, tilanne oli kuitenkin vakava eli elvytettiin) ja yksi melkein raskausmyrkytykseen kuollut (hätäsektio, äiti tehollla viikon), hekin pelastuivat lääketieteen ansiosta Oma lapsi myös pelastettu hätäsektiolla hapenpuutteesta. Lisäksi tunnen kaksosten äitejä lapsineen, joille olisi todennäköisesti myös käynyt ainakin joiltakin osin huonosti ilman lääketieteen apua (esim a-vauva perätilassa).

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnolla odotan kun nämä lahkoakat haastetaan kuoleman- tai vammantuottamuksesta käräjille.

Mitenhän vajaa pitää olla, että terveysasioissa alkaa arkkitehtia kuunnella lääkärin sijasta.

Noin tulee vielä käymään. Itsensä saa tietysti halutessaan tappaa, ei siinä mitään. Oman lapsen kuolemantuottamus riskit tiedostaen on jo hyvin kyseenalaista. Sitten kun aletaan antaa lääketieteellisiä neuvoja eli kieltää se lääketieteellinen apu toisilta jotka sitä tarvitsisivat, ollaan jo tuottamuksellisissa rikoksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.

Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.

Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.

Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.

(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)

Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.

Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?

Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.

Ai niin, unohdin! Raskausmyrkytys ja muut komplikaatiot, kuten napanuora kaulan ympärillä, ovat tietenkin osoitus äidin emotionaalisesta vajavaisuudesta. Ei ole oltu riittävän kiitollisia, ja niin se vauva kuoli. Voi hitsi.

Onneksi verkkokurssillani voit oppia oikeat asenteet! Kannattaa aloittaa syömällä kaikkea, mille olet allerginen! Allergia on kiitollisuusongelma! Korona ja Ukrainan sota ovat satua! Kurssi vain 4999 tämän viikon loppuun saakka!

T. Noria Mardin ja Rüveliina Eter 🤮

Aika lapsellinen olet, huomaatko? Joo, heillä homma on lähtenyt ihan hanskasta, mutta eikö voi todeta, että kyllä synnytyksestä on tehty taidetta ja kauhea mörkö? Synnytys on luonnollinen tilanne, jossa todella harvoin mikään menee pieleen. Tänne on pesiytyneet ne kaikki viimeisen 20 vuoden ajalta 😅

Mielenkiintoinen ajatus, että hapenpuute, raskausmyrkytys tai muu komplikaatio on vain "synnytyksen tekemistä möröksi".

No kyllä se nyt vaan on, nuo kun on harvinaisia ja ennpugu siitä vaan tästä synnytys on pakko suorittaa jatkuvan kontrollin alla ja mieluiten suunnitellulla sektiolla-huuhaasta

Harvinaisia? Minulla ja kahdella kaverillani oli kaikilla  raskausmyrkytys, toisen ystävän vauva kuoli siihen vaikka olivat sairaalassa.  Älä puhu pa""aa kun et mistään tiedä.

No on se harvinaista, sori.

Nykyään raskausmyrkytyksen saa 3 % odottavista äideistä, diabeteksen 19 % ja hepatoosin 1 %. Pelkästään nuo yleisimmät komplikaatit ovat yhteensä 23 % raskauksista. Koskevat siis noin joka neljättä.

Arviolta vähintään 2 % sikiöistä kärsii hapenpuutteesta synnytyksen aikana. Siis joka 50.

Jos taas tutkitaan tilastoja 1700 - 1800- luvuilta kirkonkirjoista Suomessa, raskauden 1 - 2 kolmanneksella pelkästään kuoli odottavista äideistä jo 3 %. Joka kolmaskymmenes odottaja siis. Suurimmat syyt kohdunulkoiset raskaudet ja raskauden keskeytykset kyseenalaisin keinoin. Itse synnytykseen kuoli odottavista äideistä Suomessa 1,5 % yhtä raskautta kohden. Kun raskaana oltiin usein ja monta kertaa, riski tietysti kertaantui. Käytännössä joka 10. nainen kuoli johonkin raskauskomplikaatioon. Kuolleina sikiöitä syntyi tuona aikana kirkonkirjojen mukaan 3,5 % syntyneistä, noin joka 28. vauva joka syntyi kuoli siis suoraan synnytykseen. Ensimmäisen vuoden aikana imeväisistä kuoli n. 30 %, siis joka kolmas.

Eiköhän nämä luvut kerro jo ihan tarpeeksi siitä, että mistään harvinaisesta jutusta ei ole kysymys, kun puhutaan raskauden ja synnytyksen vaarallisuudesta. Meillä on erinomainen neuvolaverkosto ja hyvät synnytyssairaalat. Nykyään syntyy kuolleita lapsia 0,3 %, siis yksi 340:sta. Imeväisiä kuoli viime vuonna 88 (suurin osa keskosena syntyneitä), se on 0,18 % syntyneistä, n. joka 5 600.  Äitejä kuolee nyt synnytykseen n. 1 kpl vuosittain, se on prosentteina 0,002 %.

Edelleen harvinaista. Mä en puhunut mitään siitä miten asiat ennen ovat olleet. Mä puhun siitä, että porukka huutaa, että sulla on 50/50 mahdollisuus kuolla synnytykseen ja 60/40 varmuudella vaivasi kuolee vaikka se on ihan paskaa.

Vaikka on harvinaista ja suurimmalla osalla sunäynnytys sujuu hyvin tai ainakin ilman merkittåviä komplikaatio, silti tilastollisesti se on aina mahdollista - koskaan että tiedä kenen kohdallle komplikaatio sattuu.

Omaan tuttavapiiriin mahtuu yksi raskausmyrkytykseen kuollut äiti ja lapsi (asui ulkomailla, seuranta oli riittämätöntä - osittain oli oma valintansa-vaikka edellisen lapsen kohdalla oli ollut sama homma, hän syntyi 800 g keskosena), yksi synnytyksen yhteydessä melkein verenvuotoon kuollut äiti (pelastui lääketieteen ansiosta, tilanne oli kuitenkin vakava eli elvytettiin) ja yksi melkein raskausmyrkytykseen kuollut (hätäsektio, äiti tehollla viikon), hekin pelastuivat lääketieteen ansiosta Oma lapsi myös pelastettu hätäsektiolla hapenpuutteesta. Lisäksi tunnen kaksosten äitejä lapsineen, joille olisi todennäköisesti myös käynyt ainakin joiltakin osin huonosti ilman lääketieteen apua (esim a-vauva perätilassa).

Ja tällä kokemuksellako lähtisit sanomaan, että synnytys on aina niin suuri riski, että kotisynnytykset pitäisi kieltää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.

Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.

Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.

Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.

(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)

Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.

Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?

Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.

Ai niin, unohdin! Raskausmyrkytys ja muut komplikaatiot, kuten napanuora kaulan ympärillä, ovat tietenkin osoitus äidin emotionaalisesta vajavaisuudesta. Ei ole oltu riittävän kiitollisia, ja niin se vauva kuoli. Voi hitsi.

Onneksi verkkokurssillani voit oppia oikeat asenteet! Kannattaa aloittaa syömällä kaikkea, mille olet allerginen! Allergia on kiitollisuusongelma! Korona ja Ukrainan sota ovat satua! Kurssi vain 4999 tämän viikon loppuun saakka!

T. Noria Mardin ja Rüveliina Eter 🤮

Aika lapsellinen olet, huomaatko? Joo, heillä homma on lähtenyt ihan hanskasta, mutta eikö voi todeta, että kyllä synnytyksestä on tehty taidetta ja kauhea mörkö? Synnytys on luonnollinen tilanne, jossa todella harvoin mikään menee pieleen. Tänne on pesiytyneet ne kaikki viimeisen 20 vuoden ajalta 😅

Mielenkiintoinen ajatus, että hapenpuute, raskausmyrkytys tai muu komplikaatio on vain "synnytyksen tekemistä möröksi".

No kyllä se nyt vaan on, nuo kun on harvinaisia ja ennpugu siitä vaan tästä synnytys on pakko suorittaa jatkuvan kontrollin alla ja mieluiten suunnitellulla sektiolla-huuhaasta

Harvinaisia? Minulla ja kahdella kaverillani oli kaikilla  raskausmyrkytys, toisen ystävän vauva kuoli siihen vaikka olivat sairaalassa.  Älä puhu pa""aa kun et mistään tiedä.

No on se harvinaista, sori.

Nykyään raskausmyrkytyksen saa 3 % odottavista äideistä, diabeteksen 19 % ja hepatoosin 1 %. Pelkästään nuo yleisimmät komplikaatit ovat yhteensä 23 % raskauksista. Koskevat siis noin joka neljättä.

Arviolta vähintään 2 % sikiöistä kärsii hapenpuutteesta synnytyksen aikana. Siis joka 50.

Jos taas tutkitaan tilastoja 1700 - 1800- luvuilta kirkonkirjoista Suomessa, raskauden 1 - 2 kolmanneksella pelkästään kuoli odottavista äideistä jo 3 %. Joka kolmaskymmenes odottaja siis. Suurimmat syyt kohdunulkoiset raskaudet ja raskauden keskeytykset kyseenalaisin keinoin. Itse synnytykseen kuoli odottavista äideistä Suomessa 1,5 % yhtä raskautta kohden. Kun raskaana oltiin usein ja monta kertaa, riski tietysti kertaantui. Käytännössä joka 10. nainen kuoli johonkin raskauskomplikaatioon. Kuolleina sikiöitä syntyi tuona aikana kirkonkirjojen mukaan 3,5 % syntyneistä, noin joka 28. vauva joka syntyi kuoli siis suoraan synnytykseen. Ensimmäisen vuoden aikana imeväisistä kuoli n. 30 %, siis joka kolmas.

Eiköhän nämä luvut kerro jo ihan tarpeeksi siitä, että mistään harvinaisesta jutusta ei ole kysymys, kun puhutaan raskauden ja synnytyksen vaarallisuudesta. Meillä on erinomainen neuvolaverkosto ja hyvät synnytyssairaalat. Nykyään syntyy kuolleita lapsia 0,3 %, siis yksi 340:sta. Imeväisiä kuoli viime vuonna 88 (suurin osa keskosena syntyneitä), se on 0,18 % syntyneistä, n. joka 5 600.  Äitejä kuolee nyt synnytykseen n. 1 kpl vuosittain, se on prosentteina 0,002 %.

Edelleen harvinaista. Mä en puhunut mitään siitä miten asiat ennen ovat olleet. Mä puhun siitä, että porukka huutaa, että sulla on 50/50 mahdollisuus kuolla synnytykseen ja 60/40 varmuudella vaivasi kuolee vaikka se on ihan paskaa.

Vaikka on harvinaista ja suurimmalla osalla sunäynnytys sujuu hyvin tai ainakin ilman merkittåviä komplikaatio, silti tilastollisesti se on aina mahdollista - koskaan että tiedä kenen kohdallle komplikaatio sattuu.

Omaan tuttavapiiriin mahtuu yksi raskausmyrkytykseen kuollut äiti ja lapsi (asui ulkomailla, seuranta oli riittämätöntä - osittain oli oma valintansa-vaikka edellisen lapsen kohdalla oli ollut sama homma, hän syntyi 800 g keskosena), yksi synnytyksen yhteydessä melkein verenvuotoon kuollut äiti (pelastui lääketieteen ansiosta, tilanne oli kuitenkin vakava eli elvytettiin) ja yksi melkein raskausmyrkytykseen kuollut (hätäsektio, äiti tehollla viikon), hekin pelastuivat lääketieteen ansiosta Oma lapsi myös pelastettu hätäsektiolla hapenpuutteesta. Lisäksi tunnen kaksosten äitejä lapsineen, joille olisi todennäköisesti myös käynyt ainakin joiltakin osin huonosti ilman lääketieteen apua (esim a-vauva perätilassa).

Ja tällä kokemuksellako lähtisit sanomaan, että synnytys on aina niin suuri riski, että kotisynnytykset pitäisi kieltää?

En ole kertaakaan sanonut tässä ketjussa että kotisynnytykset pitisi kokonaan kieltää! Et sattunut sitten huomaamaan että tässä ketjussa keskustellaan villiraskaus/synnytys -artikkelista - sellaisista henkilöistä jotka eivät anna terveydenhuoltohenkilöstön seurata raskauttaan ja synnytystään LAINKAAN ?

Jokainen punnitsee ja kantaa omat riskinsä. Kokonaan seurannatta jättytyminen on vain puhdasta hulluutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.

Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.

Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.

Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.

(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)

Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.

Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?

Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.

Ai niin, unohdin! Raskausmyrkytys ja muut komplikaatiot, kuten napanuora kaulan ympärillä, ovat tietenkin osoitus äidin emotionaalisesta vajavaisuudesta. Ei ole oltu riittävän kiitollisia, ja niin se vauva kuoli. Voi hitsi.

Onneksi verkkokurssillani voit oppia oikeat asenteet! Kannattaa aloittaa syömällä kaikkea, mille olet allerginen! Allergia on kiitollisuusongelma! Korona ja Ukrainan sota ovat satua! Kurssi vain 4999 tämän viikon loppuun saakka!

T. Noria Mardin ja Rüveliina Eter 🤮

Aika lapsellinen olet, huomaatko? Joo, heillä homma on lähtenyt ihan hanskasta, mutta eikö voi todeta, että kyllä synnytyksestä on tehty taidetta ja kauhea mörkö? Synnytys on luonnollinen tilanne, jossa todella harvoin mikään menee pieleen. Tänne on pesiytyneet ne kaikki viimeisen 20 vuoden ajalta 😅

Mielenkiintoinen ajatus, että hapenpuute, raskausmyrkytys tai muu komplikaatio on vain "synnytyksen tekemistä möröksi".

No kyllä se nyt vaan on, nuo kun on harvinaisia ja ennpugu siitä vaan tästä synnytys on pakko suorittaa jatkuvan kontrollin alla ja mieluiten suunnitellulla sektiolla-huuhaasta

Harvinaisia? Minulla ja kahdella kaverillani oli kaikilla  raskausmyrkytys, toisen ystävän vauva kuoli siihen vaikka olivat sairaalassa.  Älä puhu pa""aa kun et mistään tiedä.

No on se harvinaista, sori.

Nykyään raskausmyrkytyksen saa 3 % odottavista äideistä, diabeteksen 19 % ja hepatoosin 1 %. Pelkästään nuo yleisimmät komplikaatit ovat yhteensä 23 % raskauksista. Koskevat siis noin joka neljättä.

Arviolta vähintään 2 % sikiöistä kärsii hapenpuutteesta synnytyksen aikana. Siis joka 50.

Jos taas tutkitaan tilastoja 1700 - 1800- luvuilta kirkonkirjoista Suomessa, raskauden 1 - 2 kolmanneksella pelkästään kuoli odottavista äideistä jo 3 %. Joka kolmaskymmenes odottaja siis. Suurimmat syyt kohdunulkoiset raskaudet ja raskauden keskeytykset kyseenalaisin keinoin. Itse synnytykseen kuoli odottavista äideistä Suomessa 1,5 % yhtä raskautta kohden. Kun raskaana oltiin usein ja monta kertaa, riski tietysti kertaantui. Käytännössä joka 10. nainen kuoli johonkin raskauskomplikaatioon. Kuolleina sikiöitä syntyi tuona aikana kirkonkirjojen mukaan 3,5 % syntyneistä, noin joka 28. vauva joka syntyi kuoli siis suoraan synnytykseen. Ensimmäisen vuoden aikana imeväisistä kuoli n. 30 %, siis joka kolmas.

Eiköhän nämä luvut kerro jo ihan tarpeeksi siitä, että mistään harvinaisesta jutusta ei ole kysymys, kun puhutaan raskauden ja synnytyksen vaarallisuudesta. Meillä on erinomainen neuvolaverkosto ja hyvät synnytyssairaalat. Nykyään syntyy kuolleita lapsia 0,3 %, siis yksi 340:sta. Imeväisiä kuoli viime vuonna 88 (suurin osa keskosena syntyneitä), se on 0,18 % syntyneistä, n. joka 5 600.  Äitejä kuolee nyt synnytykseen n. 1 kpl vuosittain, se on prosentteina 0,002 %.

Edelleen harvinaista. Mä en puhunut mitään siitä miten asiat ennen ovat olleet. Mä puhun siitä, että porukka huutaa, että sulla on 50/50 mahdollisuus kuolla synnytykseen ja 60/40 varmuudella vaivasi kuolee vaikka se on ihan paskaa.

Vaikka on harvinaista ja suurimmalla osalla sunäynnytys sujuu hyvin tai ainakin ilman merkittåviä komplikaatio, silti tilastollisesti se on aina mahdollista - koskaan että tiedä kenen kohdallle komplikaatio sattuu.

Omaan tuttavapiiriin mahtuu yksi raskausmyrkytykseen kuollut äiti ja lapsi (asui ulkomailla, seuranta oli riittämätöntä - osittain oli oma valintansa-vaikka edellisen lapsen kohdalla oli ollut sama homma, hän syntyi 800 g keskosena), yksi synnytyksen yhteydessä melkein verenvuotoon kuollut äiti (pelastui lääketieteen ansiosta, tilanne oli kuitenkin vakava eli elvytettiin) ja yksi melkein raskausmyrkytykseen kuollut (hätäsektio, äiti tehollla viikon), hekin pelastuivat lääketieteen ansiosta Oma lapsi myös pelastettu hätäsektiolla hapenpuutteesta. Lisäksi tunnen kaksosten äitejä lapsineen, joille olisi todennäköisesti myös käynyt ainakin joiltakin osin huonosti ilman lääketieteen apua (esim a-vauva perätilassa).

Ja tällä kokemuksellako lähtisit sanomaan, että synnytys on aina niin suuri riski, että kotisynnytykset pitäisi kieltää?

En ole kertaakaan sanonut tässä ketjussa että kotisynnytykset pitisi kokonaan kieltää! Et sattunut sitten huomaamaan että tässä ketjussa keskustellaan villiraskaus/synnytys -artikkelista - sellaisista henkilöistä jotka eivät anna terveydenhuoltohenkilöstön seurata raskauttaan ja synnytystään LAINKAAN ?

Jokainen punnitsee ja kantaa omat riskinsä. Kokonaan seurannatta jättytyminen on vain puhdasta hulluutta.

Joo, sä et selvästi osaa seurata lainauksia, joten ei se mitään.

Sinänsä yllättävää että on edes mahdollista. Kuinkahan paljon villiraskauksia on kaivettu takapihan monttuun piiloon kuten ennen vanhaan?

Tavallaan ymmärrän. Itsekin mieluiten synnyttäisin ihan rauhassa kotona, jopa yksin. Esikoisen luomusynnytyksessä ainoa asia mikä meni pieleen, oli vittumainen ja epäuskoinen kätilö ja sairaalaympäristön luoma paine. Lapseni olisi syntynyt täysin terveenä myös kotona, ja kokemus olisi ollut minulle vähemmän traumaattinen.

Kuitenkin sitä kätilöä ja sairaalaa tarvitaan siinä vaiheessa, jos jokin meneekin pieleen. Siksi en aio ottaa mitään ylimääräisiä riskejä myöskään seuraavan lapsen kohdalla, yritän vaan saada paremman ja rauhallisemman kätilön.

Eniten kauhuissani olen siitä, että tunsin joskus tämän Even. Mitä ihmettä sille on tapahtunut, huhhuh...

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuollainen toiminta halveksii kaikkia aiempia sukupolvia, kun naisella ei ollut mahdollisuutta nykyteknologiaan, vaan kaikki meni luomuna ja intuitiona. Kuinka monen naisen on tarvinnut kärsiä ja kuolla, että ihmiskunta on ehtinyt kehittymään siihen pisteeseen, missä nyt olemme. Varmasti se torpan emäntä olisi kiljuen mennyt sairaalaan synnyttämään saunan sijaan.

Ja ei vaan aiempia sukupolvia vaan ihan nykyajankin odottavia äitejä esim kehitysmaissa missä eivät saa apua ja hoitoa paljonkaan. Tietenkään en ole mikään asiantuntija tähän liittyen, mutta veikkaan kyllä monessa maassa (Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa ainakin) olevan monta jonkun syrjäkylän tai slummin naista tai jopa alaikäistä tyttöä jota ei tarkasteta tai tutkita raskauden aikana ja joutuvat synnyttämään kotona. Katsoin joskus dokumentin afrikkalaisesta tytöstä joka synnytti kotona syrjäkylässä ja lapsi kuoli. Repesi itse pahasti ja valui verta, mutta hänen piti itse pelastaa itsensä ja lähteä kaupunkiin apua saamaan. Käveli ensin ainakin 10 km tien varteen josta bussi vei sairaalaan. Joku ei olisi pystynyt siihen ja olisi kuollut. Näitä tyttöjä oli siellä osasto täynnä. Oikeastaan monessa maassa on varmaan suuria puutteita terveydenhoidossa ja ainakaan köyhät eivät sitä saa. Monet maat myös täynnä lapsia joilla esim isompi kasvain ja vanhemmilla ei ole varaa sitä leikkauttaa tai jopa sen maan tai kaupungin terveydenhoito ei pysty tekemään niin vaativaa leikkausta. Jos miettii tätä kaikkea niin on minusta loukkaus kaikkia äitejä ja lapsiakin kohtaan jotka eivät lääkäriin pääse jos leikkii täällä ja samalla uhraa lapsensa hyvinvoinnin. Tuonkin iltalehden vai ilta-sanomien (en nyt muista kumpi) artikkelin nainen menetti itse lapsensa oman hölmöilynsä takia.

Minä olen kehitysvammapuolella hoitajana. Nuoria kehitysvammaisia on vähän. Siinä yksikössä missä nykyisin työskentelen 10% asukkaista on saanut kehitysvamman synnytyksen yhteydessä, b-lapsi saanut liian vähän happea jne. Lähipiiristä tunnen ihmisen, joka ei oppinut kunnolla hiihtämään, syynä aivojen hapenpuute synnytyksessä. 

En tiedä nykyisin, mutta aikoinaan sairaalasynnytys oli kolkko ja kylmäkin kokemus talviaikaan. Liekö siksi synnytys pitkittyi. Vieläkin kärsin synnytysvaurioista, sektio olisi kai tarvittu. No ommeltiinhan siellä sentään, mutta siinäpä se, ei ne pahasti venyneet kudokset siitä oikein koskaan palautuneet. Mutta henki säilyi lapsella ja itsellä, että en nyt moiti kuitenkaan. Meitä kaikkia ei ole luotu kovin hyviksi synnyttäjiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.

Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.

Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.

Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.

(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)

Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.

Millä tavoin äiti, jolla on vaikkapa vaikeaa traumataustaa, osaa yhtäkkiä synnyttäessään ottaa riittävän ison harppauksen ja alkaa psyykkisen kypsästi sietämään synnytyskipua? Siis kipua, joka vain lamaa hänen kehoaan koko ajan pahempaan takalukkoon ja syöttää hänelle synnytystä hidastavia stressihormoneja? Maria Nordinko se siellä huutelee? Anna kun arvaan, kaupustelet jälleen kymppitonnin hintaan jotakin "Psyykkinen kypsyys, onnistunut synnytys" -huuhaakurssia?

Voi kuule. Ihan turha on kääntää synnytys lääketieteellisesti hoidettavaksi tilaksi. Jos olet niin traumainen ettet osaa synnyttää, et sitä varmasti tee.

Ai niin, unohdin! Raskausmyrkytys ja muut komplikaatiot, kuten napanuora kaulan ympärillä, ovat tietenkin osoitus äidin emotionaalisesta vajavaisuudesta. Ei ole oltu riittävän kiitollisia, ja niin se vauva kuoli. Voi hitsi.

Onneksi verkkokurssillani voit oppia oikeat asenteet! Kannattaa aloittaa syömällä kaikkea, mille olet allerginen! Allergia on kiitollisuusongelma! Korona ja Ukrainan sota ovat satua! Kurssi vain 4999 tämän viikon loppuun saakka!

T. Noria Mardin ja Rüveliina Eter 🤮

Aika lapsellinen olet, huomaatko? Joo, heillä homma on lähtenyt ihan hanskasta, mutta eikö voi todeta, että kyllä synnytyksestä on tehty taidetta ja kauhea mörkö? Synnytys on luonnollinen tilanne, jossa todella harvoin mikään menee pieleen. Tänne on pesiytyneet ne kaikki viimeisen 20 vuoden ajalta 😅

Mielenkiintoinen ajatus, että hapenpuute, raskausmyrkytys tai muu komplikaatio on vain "synnytyksen tekemistä möröksi".

No kyllä se nyt vaan on, nuo kun on harvinaisia ja ennpugu siitä vaan tästä synnytys on pakko suorittaa jatkuvan kontrollin alla ja mieluiten suunnitellulla sektiolla-huuhaasta

Harvinaisia? Minulla ja kahdella kaverillani oli kaikilla  raskausmyrkytys, toisen ystävän vauva kuoli siihen vaikka olivat sairaalassa.  Älä puhu pa""aa kun et mistään tiedä.

No on se harvinaista, sori.

Nykyään raskausmyrkytyksen saa 3 % odottavista äideistä, diabeteksen 19 % ja hepatoosin 1 %. Pelkästään nuo yleisimmät komplikaatit ovat yhteensä 23 % raskauksista. Koskevat siis noin joka neljättä.

Arviolta vähintään 2 % sikiöistä kärsii hapenpuutteesta synnytyksen aikana. Siis joka 50.

Jos taas tutkitaan tilastoja 1700 - 1800- luvuilta kirkonkirjoista Suomessa, raskauden 1 - 2 kolmanneksella pelkästään kuoli odottavista äideistä jo 3 %. Joka kolmaskymmenes odottaja siis. Suurimmat syyt kohdunulkoiset raskaudet ja raskauden keskeytykset kyseenalaisin keinoin. Itse synnytykseen kuoli odottavista äideistä Suomessa 1,5 % yhtä raskautta kohden. Kun raskaana oltiin usein ja monta kertaa, riski tietysti kertaantui. Käytännössä joka 10. nainen kuoli johonkin raskauskomplikaatioon. Kuolleina sikiöitä syntyi tuona aikana kirkonkirjojen mukaan 3,5 % syntyneistä, noin joka 28. vauva joka syntyi kuoli siis suoraan synnytykseen. Ensimmäisen vuoden aikana imeväisistä kuoli n. 30 %, siis joka kolmas.

Eiköhän nämä luvut kerro jo ihan tarpeeksi siitä, että mistään harvinaisesta jutusta ei ole kysymys, kun puhutaan raskauden ja synnytyksen vaarallisuudesta. Meillä on erinomainen neuvolaverkosto ja hyvät synnytyssairaalat. Nykyään syntyy kuolleita lapsia 0,3 %, siis yksi 340:sta. Imeväisiä kuoli viime vuonna 88 (suurin osa keskosena syntyneitä), se on 0,18 % syntyneistä, n. joka 5 600.  Äitejä kuolee nyt synnytykseen n. 1 kpl vuosittain, se on prosentteina 0,002 %.

Edelleen harvinaista. Mä en puhunut mitään siitä miten asiat ennen ovat olleet. Mä puhun siitä, että porukka huutaa, että sulla on 50/50 mahdollisuus kuolla synnytykseen ja 60/40 varmuudella vaivasi kuolee vaikka se on ihan paskaa.

Eli trollaat ja tulkitset miten parhaaksi eli pahimmaksi näet. Täällä keskustellaan villiraskauden ja vapaasynnytyksen riskeistä. Niitä riittää, ja sen toteaminen ei ole pelottelua eikä liioittelua vaan fakta.

Riskit voi minimoida hyvin vähäisellä tai olemattomalla lääketieteellisellä kajoamisella. Sekin on fakta, ei pelottelua.

No tässä lainatussa ketjussa ei kyllä keskusteltu muusta kuin synnyttämisestä ja siitä miten synnyttämisestä on tehty outo ja pelottava asia.

Näissä lainaamissasi viesteissähän nimenomaan keskustellaan Madameiden Nordin&Rüter hevonpaskarahastuskursseista.

Tämä yksi oksentelija niistä täällä puhui, ei kukaan muu.

No tämän *koko ketjun aihe* on Rüterin kaupitsema nk. vapaasynnytys, jos siitä ei halua keskustella, ei kannata tulla ketjuun jauhamaan ollenkaan, eikä ainakaan vastata viesteihin, joissa hänet mainitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuollainen toiminta halveksii kaikkia aiempia sukupolvia, kun naisella ei ollut mahdollisuutta nykyteknologiaan, vaan kaikki meni luomuna ja intuitiona. Kuinka monen naisen on tarvinnut kärsiä ja kuolla, että ihmiskunta on ehtinyt kehittymään siihen pisteeseen, missä nyt olemme. Varmasti se torpan emäntä olisi kiljuen mennyt sairaalaan synnyttämään saunan sijaan.

Ja ei vaan aiempia sukupolvia vaan ihan nykyajankin odottavia äitejä esim kehitysmaissa missä eivät saa apua ja hoitoa paljonkaan. Tietenkään en ole mikään asiantuntija tähän liittyen, mutta veikkaan kyllä monessa maassa (Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa ainakin) olevan monta jonkun syrjäkylän tai slummin naista tai jopa alaikäistä tyttöä jota ei tarkasteta tai tutkita raskauden aikana ja joutuvat synnyttämään kotona. Katsoin joskus dokumentin afrikkalaisesta tytöstä joka synnytti kotona syrjäkylässä ja lapsi kuoli. Repesi itse pahasti ja valui verta, mutta hänen piti itse pelastaa itsensä ja lähteä kaupunkiin apua saamaan. Käveli ensin ainakin 10 km tien varteen josta bussi vei sairaalaan. Joku ei olisi pystynyt siihen ja olisi kuollut. Näitä tyttöjä oli siellä osasto täynnä. Oikeastaan monessa maassa on varmaan suuria puutteita terveydenhoidossa ja ainakaan köyhät eivät sitä saa. Monet maat myös täynnä lapsia joilla esim isompi kasvain ja vanhemmilla ei ole varaa sitä leikkauttaa tai jopa sen maan tai kaupungin terveydenhoito ei pysty tekemään niin vaativaa leikkausta. Jos miettii tätä kaikkea niin on minusta loukkaus kaikkia äitejä ja lapsiakin kohtaan jotka eivät lääkäriin pääse jos leikkii täällä ja samalla uhraa lapsensa hyvinvoinnin. Tuonkin iltalehden vai ilta-sanomien (en nyt muista kumpi) artikkelin nainen menetti itse lapsensa oman hölmöilynsä takia.

Olen eri, mutta on vähän loukkaavaa noita tyttöjä kohtaan sekin, että sinä loukkaannut heidän puolestaan.

Voit alkaa kuukausilahjoittajaksi ja tukea kehitysmaiden naisten terveydenhuoltoa - tai vielä parempaa, tyttöjen koulutusta. Koulutetut tytöt harvoin joutuvat lapsiavioliittoihin. Maailmassa on niin paljon muutakin, mitä voit tehdä kuin kihistä kiukusta näiden tyttöjen puolesta sellaisten valintojen vuoksi, joista nämä tytöt eivät tiedä mitään.

Käsittääkseni lapsilisiä ei saa, jos ei ole neuvolan kirjoissa. Sota aikana moni voi joutua tahtomattaan tällaiseen tilanteeseen, että omin avuin on selvittävä.

En kauheasti mitään. Tavallaan ymmärrän sen. Nykyään esim. synnytykseen puututaan liian herkästi ja käynnistetään synnytykset lähes rutiinilla viikoilla 41+5. Se on tarpeetonta ja aiheuttaa turhaa kipua.

Itse en kuitenkaan uskaltaisi toteuttaa tuollaista. Haluaisin tietää mahdollisista sairauksista ja vammoista etukäteen, jotta osaisin valmistautua. Haluaisin myös lääkärien tekevän kaikkensa, jos vauvalla tai minulla olisi hätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuollainen toiminta halveksii kaikkia aiempia sukupolvia, kun naisella ei ollut mahdollisuutta nykyteknologiaan, vaan kaikki meni luomuna ja intuitiona. Kuinka monen naisen on tarvinnut kärsiä ja kuolla, että ihmiskunta on ehtinyt kehittymään siihen pisteeseen, missä nyt olemme. Varmasti se torpan emäntä olisi kiljuen mennyt sairaalaan synnyttämään saunan sijaan.

Ja ei vaan aiempia sukupolvia vaan ihan nykyajankin odottavia äitejä esim kehitysmaissa missä eivät saa apua ja hoitoa paljonkaan. Tietenkään en ole mikään asiantuntija tähän liittyen, mutta veikkaan kyllä monessa maassa (Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa ainakin) olevan monta jonkun syrjäkylän tai slummin naista tai jopa alaikäistä tyttöä jota ei tarkasteta tai tutkita raskauden aikana ja joutuvat synnyttämään kotona. Katsoin joskus dokumentin afrikkalaisesta tytöstä joka synnytti kotona syrjäkylässä ja lapsi kuoli. Repesi itse pahasti ja valui verta, mutta hänen piti itse pelastaa itsensä ja lähteä kaupunkiin apua saamaan. Käveli ensin ainakin 10 km tien varteen josta bussi vei sairaalaan. Joku ei olisi pystynyt siihen ja olisi kuollut. Näitä tyttöjä oli siellä osasto täynnä. Oikeastaan monessa maassa on varmaan suuria puutteita terveydenhoidossa ja ainakaan köyhät eivät sitä saa. Monet maat myös täynnä lapsia joilla esim isompi kasvain ja vanhemmilla ei ole varaa sitä leikkauttaa tai jopa sen maan tai kaupungin terveydenhoito ei pysty tekemään niin vaativaa leikkausta. Jos miettii tätä kaikkea niin on minusta loukkaus kaikkia äitejä ja lapsiakin kohtaan jotka eivät lääkäriin pääse jos leikkii täällä ja samalla uhraa lapsensa hyvinvoinnin. Tuonkin iltalehden vai ilta-sanomien (en nyt muista kumpi) artikkelin nainen menetti itse lapsensa oman hölmöilynsä takia.

Olen eri, mutta on vähän loukkaavaa noita tyttöjä kohtaan sekin, että sinä loukkaannut heidän puolestaan.

Voit alkaa kuukausilahjoittajaksi ja tukea kehitysmaiden naisten terveydenhuoltoa - tai vielä parempaa, tyttöjen koulutusta. Koulutetut tytöt harvoin joutuvat lapsiavioliittoihin. Maailmassa on niin paljon muutakin, mitä voit tehdä kuin kihistä kiukusta näiden tyttöjen puolesta sellaisten valintojen vuoksi, joista nämä tytöt eivät tiedä mitään.

Jos noin on, olet itse yhtä töntti, kun tiedät heidän puolestaan.

Ei siinä mitään, kuukausilahjoittaminen on tosi ok, vaikka moottorina olisikin oikea(mma)ssa oleminen :)

Eri

Vierailija kirjoitti:

En kauheasti mitään. Tavallaan ymmärrän sen. Nykyään esim. synnytykseen puututaan liian herkästi ja käynnistetään synnytykset lähes rutiinilla viikoilla 41+5. Se on tarpeetonta ja aiheuttaa turhaa kipua.

Itse en kuitenkaan uskaltaisi toteuttaa tuollaista. Haluaisin tietää mahdollisista sairauksista ja vammoista etukäteen, jotta osaisin valmistautua. Haluaisin myös lääkärien tekevän kaikkensa, jos vauvalla tai minulla olisi hätä.

Miksi niitä kakaroita sitten syntyy pitkin tienvarsia, busseihin, ambulansseihin sun muihin?