Mitä mieltä olette "vapaasta synnytyksestä" eli raskaus ja synnytys ilman nykylääketieteen apuja?

Minusta nykyajan etuja saisi hyödyntää enemmänkin.

Minä ja lapsi olemme kyllä hengissä mutta minun elämänlaatuni olisi voinut olla ja voisi olla parempi. Raskausaikana ja sairaalassakin puhuttiin, että apua saa, jos vaivat jatkuvat, mutta sen jälkeen viesti on vaihtunut siihen, että todetaan sellaista se on.

Edes niitä vaivoja, joita oli jo ennen raskautta, ei enää oteta tosissaan.

Selkiäisikö ajattelu jos tämä villiraskaus näkisi synnytyksissä vammautuneita? Narkki-ja alkkisäideillekin pitäisi tehdä jotain. Kauheata varmasti lapsen tajuta vaikeuksien tai vamman johtuneen oman äidin vastuuttomuudesta.

Vaikea ymmärtää.

Kun on ollut raskausmyrkytys ja täydellisen epäonnistunut synnytysyritys eikä vauva olisi elävänä syntynyt tahi ulospäässyt leikkaamatta. Myrkytys kehittyi vasta loppumetreillä ja ahdinko paljastui kokonaisuudessaan leikkurissa, olisi siinä saanu kotona ihmetellä oloaan ja sitä miksei vauva tule. Isäni sisarus kuoli synnytyksessä ja hilkulla ettei äitikin samalla, ei tainnu intuitio auttaa saunassa ja eläminen ilman raskausseurantaa.

Kuolin luomuna 💀.

Huh, en ymmärrä miten uskalletaan. Ja vielä, että tämän vapaasynnytyksen perustajan oman seuraamattoman raskauden vauva kuoli. Mitä meriittiä hänellä on opastaa muita? Näillä ohjeilla tapat syntymättömän vauvasi? Ja porukka seuraa ja ottaa mallia?? No onhan se luonnollista, kyllähän ennen vanhaan synnytyksissä kuoli vauvoja ja äitejä...

Missä vaiheessa muuten nämä luomut suostuvat ottamaan apua vastaan? Esim jos lapsi on liian iso syntymään alakautta, ainakaan ilman äidin repeämiä ja vaaraa jumittua synnytyskanavaan niin kieltäytyvätkö he ottamasta sektiota? Siis siinä tilanteessa kun se vauva on jumissa ja äiti on yrittänyt tuntitolkulla tuskissaan ponnistaa ja sektio lopettaisi kärsimyksen, eikö siinäkään tilanteessa saa lääketiede auttaa? Kuinka pitkälle tässä luomuilussa mennään?

Oma esikoinen syntyi alle 4 tunnissa, kalvot ehjinä, ilman kivunlievityksiä, ja oli helppo synnytys, hyvä kun ehdin sairaalaan, olin jo täysin auki, alle puoli tuntia salissa ja ponnistusvaihe kesti 3 min. 

Olisinhan tuon kokemuksen perusteella voinut ajatella seuraavan raskauden kohdalla, että synnyttäisin kotona, koska sehän oli niin helppoa. 

Vähänpä tiesin, että seuraava oli tulossa vinossa, vauvalla oli kyynärpää posken alla, synnytys pysähtyi 7cm kohdalle, avautumisvaihe kesti lopulta yli 18h, ponnistusvaihe kesti 45min ja lopussa vauvan sykkeet romahtivat, supistukset vaimenivat. Vauvaa kiskottiin imukupilla, mutta oli jumissa ja pelättiin, että saa hapenpuutteen vuoksi aivovaurion ja kehitysvamman, jos säilyy hengissä. Mentiin sitten äkkiä hätäsektioon. Lapsi syntyi elossa ja täysin terveenä. Hän on nykyään erittäin huumorintajuinen ja matemaattisesti lahjakas nuori ja mietin monesti, miten hukkaan kaikki olisi mennyt, jos olisin valinnut kotisynnytyksen. Liekö olisin itsekään elossa, menetin siinä synnytyksessä paljon verta. Ja raskautta seurattiin ultralla ja neuvolassa normaalisti, mikään ei ennustanut vaikeaa synnytystä. 

Ystävällä esikoisen synnytyksessä kaikki meni hyvin siihen asti, että huomattiin napanuoran olevan liian lyhyt, eikä vauva päässyt alateitse ulos. Kesken synnytyksen tajuttiin, että napanuora on kaulan ympäri ja vauva meinaa kuristua siihen. Tämäkin synnytys päättyi hätäsektioon, ja vauva selvisi, oli jo ollut sinertävä ja eloton syntyessä. Ei olisi jäänyt henkiin kotisynnytyksessä. 

En ikinä voisi riskeerata vauvani henkeä noin. 

Mä jotenkin uskon, että suurimmassa osassa tapauksia kotisynnytystä suunnitelleet kuitenkin päätyvät lähtemään sairaalaan (ja hyvä niin!). Yhdessä Toisenlaiset äidit -jaksossa olivat nämä hieman hippihenkiset kommuuniäidit, joista toinen koko ajan sanoi synnyttävänsä kotona. Kun tilanne oli päällä, halusi kuitenkin lähteä sairaalaan synnyttämään.

Toivon todella, ettei paljoa olisi semmoisia tapauksia kuin nämä lapsensa pihalle haudanneet. Onko muuten totta, että kyseinen pariskunta on sittemmin eronnut?

Joku 14v sitten oli se yksi äiti irc-galleriassa, joka halusi kotisynnytyksen, eikä käynyt ultrissa, en tiedä kävikö edes neuvolassa. Oli sitten ilmeisen pitkän synnytyksen jälkeen synnyttänyt suihkuun vauvan, joka oli ollut jo hetken aikaa kuolleena. Vauva oli kuollut kohtuun jo jonkin aika ennen synnytystä. Hän julkaisi vauvasta kuvankin, ja silmän ympäriltä oli ihoa jo irronnut. 

Olin itsekin tuolloin raskaana ja järkytyin iäksi siitä. Hän vielä kirjoitti, että tämä kohtukuolema ei ollut hänen syytänsä. No ehkä ei, mutta jos raskautta olisi seurattu, ehkä olisi saatu selville mahdollinen sydänvika tai istukkahäiriö tms, ja voitu vielä pelastaa vauva. :(

En vaan ymmärrä, että hyvän synnytyskokemuksen hakeminen menee vauvan hengen edelle. Eihän se kovin hyvä synnytys ole, jos lopputulos on kuollut tai vammautunut vauva. 

Kukapa ei haluaisi palata takaisin vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin sekä äitejä että vauvoja kuoli raskauksien ja synnytyksiin järjettömän paljon nykypäivään verrattuna.

Mikäpä olisi mukavampaa, kuin esimerkiksi kantaa kohtuun kuollutta sikiötä viikkokaupalla ja sen päätteeksi kuolla kohtutulehdukseen.

Tai heittää veivit synnytyspöydältä ihan vain verenvuotoon ja jättää leski huolehtimaan lapsesta.

Tai hyvin mennen raskauden päätteeksi tappaa vauva synnytykseen, koska se on joutunut ahdinkoon ja on hapenpuutteessa, eikä sitä saada ajoissa ulos.

Ihminen on niin pöljä laji. Sanon tämän ihan intuitiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Huh, en ymmärrä miten uskalletaan. Ja vielä, että tämän vapaasynnytyksen perustajan oman seuraamattoman raskauden vauva kuoli. Mitä meriittiä hänellä on opastaa muita? Näillä ohjeilla tapat syntymättömän vauvasi? Ja porukka seuraa ja ottaa mallia?? No onhan se luonnollista, kyllähän ennen vanhaan synnytyksissä kuoli vauvoja ja äitejä...

On nyt uudestaan raskaana ja synnyttää pian, vapaasti tietty. Toivon, että tämä vauva selviää hengissä. 

Uskomatonta tyhmyyttä. Minä olisin lapseni kanssa kuollut synnytykseen ilman nykyistä lääketiedettä.

Vierailija kirjoitti:

Kukapa ei haluaisi palata takaisin vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin sekä äitejä että vauvoja kuoli raskauksien ja synnytyksiin järjettömän paljon nykypäivään verrattuna.

Mikäpä olisi mukavampaa, kuin esimerkiksi kantaa kohtuun kuollutta sikiötä viikkokaupalla ja sen päätteeksi kuolla kohtutulehdukseen.

Tai heittää veivit synnytyspöydältä ihan vain verenvuotoon ja jättää leski huolehtimaan lapsesta.

Tai hyvin mennen raskauden päätteeksi tappaa vauva synnytykseen, koska se on joutunut ahdinkoon ja on hapenpuutteessa, eikä sitä saada ajoissa ulos.

Ihminen on niin pöljä laji. Sanon tämän ihan intuitiivisesti.

No jos sitä nyt ajattelee täysin biologian kannalta, niin kyllä, ihmisenkin kuuluidi edelleen kokea juurikin nuo tilanteet. Ihminen on tehnyt synnyttämisestä taidetta ja lääketieteellisen toimenpiteen. Onko sittenkään kyse pöljyydestä vai ehkä siitä, että haluaa olla lähempänä sitä mitä ihminen biologisesti on?

Itse olen synnyttänyt lapseni sairaalassa enkä vastusta yhtäkään terveydenhuollon toimenpidettä, mutta en lähde silti toisten vakaumukdia ja aatteita arvottamaan. Varsinkaan kun nr liittyvät siihen mikä ihminen alunperin ja pohjiltaan on.

Hypettääkö nämä villiraskausmammat myös villien aikojen synnytyskuolemaprosenttia? Ei johdu sattumasta, kun viime vuosisadan alkuun asti oli yleistä, että mies eli vuosikymmeniä ensimmäistä vaimoaan kauemmin

Iltalehdessä on maksumuurin takana juttu naisesta jonka vauva menehtyi :(

Älytöntä haluta paluutta keski-ajalle ja vaarantaa sekä itsensä, että vauvan henki.

Vierailija kirjoitti:

Mä jotenkin uskon, että suurimmassa osassa tapauksia kotisynnytystä suunnitelleet kuitenkin päätyvät lähtemään sairaalaan (ja hyvä niin!). Yhdessä Toisenlaiset äidit -jaksossa olivat nämä hieman hippihenkiset kommuuniäidit, joista toinen koko ajan sanoi synnyttävänsä kotona. Kun tilanne oli päällä, halusi kuitenkin lähteä sairaalaan synnyttämään.

Toivon todella, ettei paljoa olisi semmoisia tapauksia kuin nämä lapsensa pihalle haudanneet. Onko muuten totta, että kyseinen pariskunta on sittemmin eronnut?

Onhan näitäkin tapauksia paljon, joissa äiti vannoo aluksi synnyttävänsä luomuna ilman kivunlievitystä, mutta tositilanteessa ottaa kuitenkin epiduraalin.

Mummoni, joka  synnytti saunassa yllätyksenä kaksoset joista toinen kuoli, läimisi pitkin korvia näitä hihhuliäitejä! Kyllä olisi mummollekin kelvannut  ultrat (joista olis selvinnyt vauvoja olevan kaksi)  ja epidiraali tai sektio, mutta niitä ei ollut saatavilla. 

Omalla äidillänikään ei mennyt hyvin, vaikka synnyin niinkin nykyaikana kuin 1975. Minut kiskottiin imukupilla ulos ja olin veltto, usko tästä jääneen oppimisvaikeukset ja motorisen kömpelyyden.

Vierailija kirjoitti:

Iltalehdessä on maksumuurin takana juttu naisesta jonka vauva menehtyi :(

Älytöntä haluta paluutta keski-ajalle ja vaarantaa sekä itsensä, että vauvan henki.

Muuttaisivat jonnekin kehitysmaahan, jossa ei ole tarjolla nykyaikaista terveydenhuoltoa. Siellä saisivat ekoilla ja "olla luonnollisia" oikein luvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Hypettääkö nämä villiraskausmammat myös villien aikojen synnytyskuolemaprosenttia? Ei johdu sattumasta, kun viime vuosisadan alkuun asti oli yleistä, että mies eli vuosikymmeniä ensimmäistä vaimoaan kauemmin

Jos keskiarvoja katsotaan, niin ihan 1700-luvulta nykypäivään ovat naiset eläneet joko yhtä kauan tai kauemmin kuin miehet.

Eli mitenkään ei ole voinut olla yleistä, että mies elää vuosikymmeniä ensimmäistä vaimoaan kauemmin. Toisinaan niin on tapahtunut, mutta aivan yhtä usein vaimo on elänyt vuosikymmeniä miestään kauemmin.

Jos on luomuna alkuun laitettu, niin luomuna syntyköön.