Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi sinkut eivät etsi aktiivisesti kumppania?
28.07.2014 |
Tunnen useita "ikisinkkuja", jotka ovat jo vuosia haikailleet kumppania itselleen. Ikää näillä on 26-34v ja suurin biletysinnostus on karissut jo. Baarista sitä kumppania ei siis jakseta metsästää, vaan ollaan jääty täysin odottamaan, että se Elämän rakkaus tulee hakemaan kotiovelta tai tulee ruokakaupassa vastaan. Ei voida laittaa kokeilla mitään apuvälineitä tähän parinmuodostamiseen, vaan jäädään kotiin suremaan kohtaloaan.
En vaan pysty ymmärtämään tätä, en vaikka miten koitan ajatella. Olen itse ollut pitkään jo parisuhteessa, joten en tiedä tämän päivän deittailusta kauheasti mitään, myönnän sen täysin. Tiedän kuitenkin sen, että nykyisin treffipalveluita ja sinkkutapaamisia sun muita on ihan pilvin pimein ja niiden käyttäjät eivät ole enää mitään 200kg kotona asuvia nörttejä.
Kysymys kuuluukin; miksi ihmeessä parisuhdetta tosissaan haluava sinkkunainen tai mies ei etsi aktiivisesti kumppania eri kanavia pitkiä? Pidetäänkö aktiivista kumppanin etsintää jotenkin nolona juttuna? Kuitenkin valtaosa haluaa itselleen sen vakkariparisuhteen ja ei kai sen myöntämisessä mitään hävettävää ole.
Kommentit (113)
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:46"]Miten sitä kumppania aktiivisesti ap:n mielestä etsitään? Menenkö torin kulmille ja heiluttelen kylttiä, jossa kerron, että olisi vapaalla jalalla ihan mukinmenevä naisihminen? Nettideitit eivät todellakaan kiinnosta. Nimettömänä ja nimimerkin takaa voi löpistä juuri mitä tahansa. Haluan tavata nokakkain alusta lähtien. Päin naamaa on sentään hiukan vaikeampi valehdella. Ja näkee, mitä on tajolla. Toisaalta minulla alkaa olla ikää jo sen verran, että harkitsen todella tarkkaan, haluanko jonkun kaksijalkaisen sekoittamaan hyvässä järjestyksessä olevaa elämääni. Täytyy olla ihme epeli, joka minulta saa jalat alta!
[/quote]
Tämä on jännä! Mä oon nähnyt sen niin, ettei anonyyminä ole tarvetta valehdella. Jos toinen ei kiinnostu, niin ei tarvitse edes nolostua, kun eihän se tiedä kuka mä IRL olen. Taidan olla aika naiivi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettymys vastakkaiseen sukupuoleen on niin syvä, ettei ole suurta halua syventää sitä uusilla tuttavuuksilla, vaikka parisuhde ajatuksena olisikin kiva. Komppaan myös edellistä, että virhearvioita on tullut tehtyä.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:50"][quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:46"]Miten sitä kumppania aktiivisesti ap:n mielestä etsitään? Menenkö torin kulmille ja heiluttelen kylttiä, jossa kerron, että olisi vapaalla jalalla ihan mukinmenevä naisihminen? Nettideitit eivät todellakaan kiinnosta. Nimettömänä ja nimimerkin takaa voi löpistä juuri mitä tahansa. Haluan tavata nokakkain alusta lähtien. Päin naamaa on sentään hiukan vaikeampi valehdella. Ja näkee, mitä on tajolla. Toisaalta minulla alkaa olla ikää jo sen verran, että harkitsen todella tarkkaan, haluanko jonkun kaksijalkaisen sekoittamaan hyvässä järjestyksessä olevaa elämääni. Täytyy olla ihme epeli, joka minulta saa jalat alta!
[/quote]
Tämä on jännä! Mä oon nähnyt sen niin, ettei anonyyminä ole tarvetta valehdella. Jos toinen ei kiinnostu, niin ei tarvitse edes nolostua, kun eihän se tiedä kuka mä IRL olen. Taidan olla aika naiivi :D
[/quote]
^ Siis en ole taaskaan ap, kunhan tartuin tähän.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:50"]Pettymys vastakkaiseen sukupuoleen on niin syvä, ettei ole suurta halua syventää sitä uusilla tuttavuuksilla, vaikka parisuhde ajatuksena olisikin kiva. Komppaan myös edellistä, että virhearvioita on tullut tehtyä.
[/quote]
Olet kusipäämagneetti.
Se kertoo enemmän sinusta kuin miehistä.
Ymmärrän naisena hyvin miehen vastareaktion tällaiselle liian nopealle etenemiselle. On oikeasti naisia, jotka haluavat naimisiin ja lapsia mahdollisimman pian, mies on samantekevä kunhan vaan on joku, joka suostuu ja jolla edes jonkinverrab tuloja. Naimisiinmeno on se juttu, ei se kenen kanssa se tapahtuu.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:48"]
33. Taisi kolahtaa? Olen itsekin yrittänyt joskus "etsiä aktiivisemmin" ja siihen turhautuu hyvin nopeasti, sillä ihmissuhteet eivät muodostu ja mene siten, että nyt ominaisuudet ja halut natsaa ja sitten voimmekin alkaa olla kimpassa. Miksi joku etsii huvikseen, eikä vaan sen takia että löytää jonkun haluamansa? Naiset ovat hyvin yksinkertaisia toiminnaltaan loppuviimein, siinä missä miehiä moititaan tietyn asian perässä juoksijoiksi.
Ei se kainalo liian nopeaa etenemistä ole. Et selvästikään halua ymmärtää asiaa siten miten käsitän aloittajan tarkoittavan. Kainaloita löytää samoin kuin miehet sitä yhtä asiaa baareista. Usein keskusteluissa tulee nopeasti ilmi tarve saada perustaa se perhe, hankkia talo ja lapsia. Eikä tuossa ole mitään pahaa, luonnollinen asia, mutta tapa miten se tuodaan esiin, miten se tuntuu olevan se koko jutun juoni ja tarkoitus. Siihen tarvitaan vaan kaksi, jostain on löydettävä se mies joka mahdollistaa tuon.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisella ihmisellä, joka tauotta hakkaa päätään kiviseinään, ei ole normaali itsesuojeluvaisto.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:59"]Sellaisella ihmisellä, joka tauotta hakkaa päätään kiviseinään, ei ole normaali itsesuojeluvaisto.
[/quote]
Mutta edelleen puhe oli siitä, että kokeilisi kaikkea. Entä jos nettideittailussa pää ei kopsahtaisikaan seinään, vaikka muut yritykset on näin päättyneetkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:48"]tulee nopeasti ilmi tarve saada perustaa se perhe, hankkia talo ja lapsia. Eikä tuossa ole mitään pahaa, luonnollinen asia, mutta tapa miten se tuodaan esiin, miten se tuntuu olevan se koko jutun juoni ja tarkoitus.
[/quote]
Olen periaatteessa samaa mieltä kanssasi, mutta tuota loppukommenttia en ymmärrä. Miksi pitäisi peitellä sitä, että "jutun juoni ja tarkoitus" on nimenomaan perhe ja koti yhdessä? Kun se kerran omasta mielestäsikin on luonnollinen asia. On vähän kumma, jos esim. kolmikymppinen ei saisi tuoda noita asioita julki ihan suoraan.
Minusta on huomattavasti parempi, että tuo omat toiveensa esille varsin nopeasti. Muuten käy niin, että vuosien päästä vasta tajuaa, ettei toinen ollutkaan tosissaan parisuhteen kanssa.
Olen kokeillut: nettiä, baaria, kaverin järjestämiä sokkotreffejä, pikadeittejä, harrastuksia joissa sinkkuja, muun muassa.
löytynyt lyhyitä suhteita, ei enempää.
ja yhä pidempään niiden kariuduttua joutuu keräämään voimiaan.
taas tällä viikolla nettitreffit. Odotustaso puhdas 0%
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, voitko kuvailla tuntemiasia sinkkuja tarkemmin?
Olisi kiva tietää, sopiiko minuun...
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:48"]tulee nopeasti ilmi tarve saada perustaa se perhe, hankkia talo ja lapsia. Eikä tuossa ole mitään pahaa, luonnollinen asia, mutta tapa miten se tuodaan esiin, miten se tuntuu olevan se koko jutun juoni ja tarkoitus.
[/quote]
Olen periaatteessa samaa mieltä kanssasi, mutta tuota loppukommenttia en ymmärrä. Miksi pitäisi peitellä sitä, että "jutun juoni ja tarkoitus" on nimenomaan perhe ja koti yhdessä? Kun se kerran omasta mielestäsikin on luonnollinen asia. On vähän kumma, jos esim. kolmikymppinen ei saisi tuoda noita asioita julki ihan suoraan.
Minusta on huomattavasti parempi, että tuo omat toiveensa esille varsin nopeasti. Muuten käy niin, että vuosien päästä vasta tajuaa, ettei toinen ollutkaan tosissaan parisuhteen kanssa.
[/quote]
Ehkä huonosti sanottu, mutta korostan sitä tapaa miten se tuodaan esiin. Tottakai se on tärkeää kertoa mitä tulevaisuudelta haluaa, mutta jos se tehdään tavalla, että on alusta saakka selvää miten miespuolinen on siinä vaan se väline saavuttaa haluamansa. Etsitäänkö siinä aktiivisesti sellaista miestä, kenen kanssa ei elämä lopu siihen, että jos jostain syystä ei saakaan sitä haluamaansa vai onko se tosiaan vaan se asioiden mahdollistaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:48"]
33. Taisi kolahtaa? Olen itsekin yrittänyt joskus "etsiä aktiivisemmin" ja siihen turhautuu hyvin nopeasti, sillä ihmissuhteet eivät muodostu ja mene siten, että nyt ominaisuudet ja halut natsaa ja sitten voimmekin alkaa olla kimpassa. Miksi joku etsii huvikseen, eikä vaan sen takia että löytää jonkun haluamansa? Naiset ovat hyvin yksinkertaisia toiminnaltaan loppuviimein, siinä missä miehiä moititaan tietyn asian perässä juoksijoiksi.
Ei se kainalo liian nopeaa etenemistä ole. Et selvästikään halua ymmärtää asiaa siten miten käsitän aloittajan tarkoittavan. Kainaloita löytää samoin kuin miehet sitä yhtä asiaa baareista. Usein keskusteluissa tulee nopeasti ilmi tarve saada perustaa se perhe, hankkia talo ja lapsia. Eikä tuossa ole mitään pahaa, luonnollinen asia, mutta tapa miten se tuodaan esiin, miten se tuntuu olevan se koko jutun juoni ja tarkoitus. Siihen tarvitaan vaan kaksi, jostain on löydettävä se mies joka mahdollistaa tuon.
[/quote] Ei mitään pahaa, mutta pahaa on miten se tuodaan ilmi...Kerrotko lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse iehenä olen luopunut nettitreffifantasiasta, siis se on miesten silmin katsottuna vain naisten fantasioita täyttävää puuhaa. Mihet eivät saa vastauksia omiin ilmoituksiinsa ja jos saavat sen yhden tai kaksi, se taso on varmasti todella heikko.
Itse ihmettelen, niin naisia kuin miehiä, että miksi anonyyminä seuraa etsiessä pitää valehdella itseään sellaiseksi jota ei todellisuudessa todellakaan ole, ei edes lähellä? Mielestäni siinä ei ole mitään hävittävää jos kertoo rehellisesti sen mitä on, sillä eihän siinä mitään menetä jos toista ei kiinnostaisikaan, sen sijaan voittomahdollisuuss on paljon parempi jos toista kiinnostaa, kun on esiintynyt omana itsenään.
Naiset elävät nettituttavuusfantasiaansa täysillä, miehet laittavat viestejä kymmenittäin, jopa sadoittain, on mistä valita. EHkä se valinnan runsaus onkin syynä näihin nyrpistelijöihin ja ikietsijöihin, josko se seuraava olisikin vielä hieman täydellisempi, tässä treffissä kun on tuo pieni viheominaisuus tai puute? Tuolla asenteella jää varmasti nuolemaan näppejään pitkässä juoksussa kun kukaan ei kelpaa.
Itse en aseta toiselle etukäteen suuria kriteerejä, tosin en niitä sokkotreffejä ole koskaan saanut kokeakaan, vaan ihan reaalimaailmassa tavatessa, kun toisen ulkonäkö miellyttää ja alkaa tutustumaan, silloin hyväksyy luontaisesti myös niitä puutteellisia ominaisuuksia mitä kuitenkin valtaosa blokkaa netti-ilmoituksista. Säälittävä luuseri olen, mutta en vaan enää jaksa etsiä naista, niin paljon on tullut paskaa silmille ja pettymyksiä matkassa, että tyydyn menemään omillani, jos sellainen ihme sattuisi niin en vastaankaan panisi. Itseäni ympäröi sellainen vastenmielisen ihmisen sädekehä jota kukaan ei halua lähestyä, olen kuin rutto laivassa jota kaikki pyrkii välttelemään viimeiseen asti.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:30"]
Minä taas olen ihmetellyt, miten kumppanin etsimisestä on tullut niin määrätietoista puuhaa. Kuvittelisi, että sillä tavalla on vaikeampi löytää sopivaa kumppania, kun ensin käydään läpi ilmoituksia ja sitten tavataan henkilökohtaisesti ja koko ajan taustalla ovat ne ovat toiveet ja pohdinta siitä, sopisiko tämä ihminen kumppanikseni. Omassa kaveripiirissäni parhaat ja kestävimmät suhteet ovat niitä, joissa on tutustuttu yhteisten kavereiden kautta tai jossain yhteisessä toiminnassa (työ, harrastus), eikä päällimmäisenä mielessä ole ollut parinhaku vaan siinä juttelun ja tekemisen lomassa on tutustuttu rennosti.
Monen kohdala voi olla niinkin, että ihminen, jonka treffipalvelussa tyrmäisi heti jonkun tietyn ominaisuuden vuoksi, olisi loppujen lopuksi kuitenkin oikein sopiva kumppani. Sitä sopivuutta vain ei pääse huomaamaan, kun on jo sanonut kiitos ei. Kaveritasolla tutustuessa ei ole tarvetta sanoa kiitos ei, kun ei ole kyse pelkästään parinhausta. Silloin pääsee tutustumaan toiseen paremmin ja saattaa yllätyksekseen huomata, että tässähän olisikin minulle oikein hyvä kumppani, vaikken sitä ikinä olisi uskonutkaan.
[/quote]
Olen samaa mieltä tuosta, että on outoa miksi nykyään ennen niin luonnollisesti tapahtunut parin löytäminen on nykyään joku valtava määrätietoisuutta vaativa projekti.
Mutta toisaalta tähän on aika luonnollinen syy: maailmasta on tullut yhä individualistisempi, paikkoja missä kohdata luonnollisesti on monilla meistä yhä vähemmän. Joillain tietysti on laaja kaveripiiri tai sopiva työ tai harrastus jossa on vastakkaisen sukupuolen edustajia, ja sellaisilla vieläkin perinteinen parin löytäminen toimii. Mutta sitten on kaltaisiani, joilla ei ole kavereita eikä ystäviä, töissä on vain naisia, samoin harrastuksissa, baarit ei kiinnosta... Missäpä niitä miehiä tapaisi, ellei netin kautta.
Mulla on paljon miespuoleisia kavereita, käyn ulkona, harrastan, elän, käyn töissä jne, mutta ei ole sitä oikeaa vielä osunut vastaan.
Tai no on, ja hänet tapasin istussani yksin isoveljeni asunnolla olohuoneessa. Elämä vei hänet kuitenkin Keski-Suomesta New Yorkiin ja minut Helsinkiin. Uutta kohtaamista odotellessa :)
Minulla oli jossain vaiheessa yhdellä sivulla seuranhakuilmoitus.
On todella henkisestä kuluttavaa ja uuvuttavaa käydä lyhyitä viestinvaihtoja, joissa kahlataan todella syviäkin toiveita ja unelmia läpi, ja itse huomaan, että vaikka nämä asiat kiinnostavat minua tutustuessa, muutaman tällaisen viestinvaihdon kun käy läpi, se on todella raskasta eikä siten tutustu kehenkään, todellisuudessahan ihmisiin tutustuu hitaasti.
Eli juuri aktiivisessa seuranhaussa viesteily menee nopeasti siihen, että kättelee ensimmäisenä jonkun toiveita ja unelmia, lukee liudan lennokkaita itsekehuja ja paljon tekstiä, joista ei ymmärrä, kuinka ne sitten todella sijoittuvat arkeen.
Itselleni sopii paremmin se, että saa vähitellen tutustua, ihmisestä kertoo noiden "mitä haluaisin elämääni" -asioiden lisäksi myös ne arkisetkin asiat.
Vaikka parisuhde olisi kiva, en jaksa etsiä aktiivisesti ketään, silti olisi kiva olla joku ympyrä, jossa tutustuu uusiin ihmisiin.
Minua ahdistaa nimen omaan se kuinka määrätietoista parin hankinnasta on tullut. Tuntuu, että moni ikäiseni (18) on jo suunnitellut tasan tarkkaan minkälaisen talon ja miehen haluaa ja montako lasta sitten hankitaan ja mitkä niiden nimet ovat. Ihan kuin kaikki olisi vain omien halujen tyydyttämistä ja että se mieskin pitää "hankkia" ihan kuin olisi ostamassa uuden takin itselleen. Etsimällä etsitään ja kaikesta on niin ruusuiset kuvitelmat. Mitäköhän sitten jos kaikki ei menekkään niin putkeen, itketään kuinka paska mies oli kun eihän itsessä mitään vikaa ole. Millon tästä maailmasta tuli niin itsekäs/itsekeskeinen? Miksi kaikki pitää suunnitella etukäteen?
Eikö se vanha sanontakin kuulu, että se tulee kun sitä vähiten odottaa. Ja nyt puhun vaan omasta 18v näkökulmasta. Mikä kiire aina on?
Osa voivat roikkua salaa varatussa miehessäkin. Minulla lähipiirissä kolme tällaista ystävää. Suku ja hyvän päivän tutut näkevät vain sen sinkun naisen, Luulen että tämä on aika yleistä. Tai sitten on todella sattumaa, että kolme läheistä ystävääni elää toisena naisena. En arvostele, mutta tavallaan aika surullista: ovat kaikki varsin pitkäaikaisesti sitoutuneita miehiin, jotka selvästikään eivät ole sitoutuneita heihin. Siinäkin palaa herkästi jopa vuosia hukkaan.
Alue: Aihe vapaa
Jos haluaa oikeasti kohdata tunnetasolla toisen ihmisen, joutuu laskemaan suojauksiaan ja asettumaan alttiiksi. Kyllä siinäkin tulee raja vastaan, jos ei saa vastakaikua.