Miksi sinkut eivät etsi aktiivisesti kumppania?
Tunnen useita "ikisinkkuja", jotka ovat jo vuosia haikailleet kumppania itselleen. Ikää näillä on 26-34v ja suurin biletysinnostus on karissut jo. Baarista sitä kumppania ei siis jakseta metsästää, vaan ollaan jääty täysin odottamaan, että se Elämän rakkaus tulee hakemaan kotiovelta tai tulee ruokakaupassa vastaan. Ei voida laittaa kokeilla mitään apuvälineitä tähän parinmuodostamiseen, vaan jäädään kotiin suremaan kohtaloaan.
En vaan pysty ymmärtämään tätä, en vaikka miten koitan ajatella. Olen itse ollut pitkään jo parisuhteessa, joten en tiedä tämän päivän deittailusta kauheasti mitään, myönnän sen täysin. Tiedän kuitenkin sen, että nykyisin treffipalveluita ja sinkkutapaamisia sun muita on ihan pilvin pimein ja niiden käyttäjät eivät ole enää mitään 200kg kotona asuvia nörttejä.
Kysymys kuuluukin; miksi ihmeessä parisuhdetta tosissaan haluava sinkkunainen tai mies ei etsi aktiivisesti kumppania eri kanavia pitkiä? Pidetäänkö aktiivista kumppanin etsintää jotenkin nolona juttuna? Kuitenkin valtaosa haluaa itselleen sen vakkariparisuhteen ja ei kai sen myöntämisessä mitään hävettävää ole.
Kommentit (113)
Ei kaikilla sinkuilla edes ole halua löytää ketään. Toiseksi, etsimällä ei löydä ja epätoivoinen hakeminen karkoittaa viimeisetkin kiinnostuneet takuuvarmasti.
Itse eronnut, 40 v sinkku, ja en etsi yhtään mitään. Jos jonkun on tarkoitus tulla elämääni, se tapahtuu. Usko tai älä ap, jotkut osaavat olla onnellisia yksinkin. Minä ainakin olen ollut eroni jälkeen onnellisempi kuin koskaan.
No mä ainakin haluaisin haaveissani kunnon parisuhteen mutta just nyt pelkään ehkä liikaa alkaakseni etsimään. Taustalla pari ikävää eroa ja nyt haluan vain olla yksin ja parannella haavojani vaikka sitten vuosia. Nautin myös yksinolosta. Mutta joskus haluaisin seurustella. Jätän vähän niinkun sattuman hoidettavaksi koko jutun..
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:00"]
Ei kaikilla sinkuilla edes ole halua löytää ketään. Toiseksi, etsimällä ei löydä ja epätoivoinen hakeminen karkoittaa viimeisetkin kiinnostuneet takuuvarmasti.
Itse eronnut, 40 v sinkku, ja en etsi yhtään mitään. Jos jonkun on tarkoitus tulla elämääni, se tapahtuu. Usko tai älä ap, jotkut osaavat olla onnellisia yksinkin. Minä ainakin olen ollut eroni jälkeen onnellisempi kuin koskaan.
[/quote]
Luitko aloitukseni kokonaan? En sanonut missään, että kaikki sinkut haluaa löytää kumppanin. Puhuin vain ja ainoastaan sinkuista, jotka tosissaan haluaisivat sen parisuhteen itselleen. Onhan se nyt itsestään selvää, että jotkut viihtyvät yksin paremmin.
Parisuhde olisi ihan kiva, mutta ei sinkkuna oleminen ole mitenkään sen huonompi vaihtoehto. Mieluummin olen sinkkuna kuin liityn jonnekin treffipalstoille ja haen väkisin kumppania. En ymmärrä ihmisiä, joiden on pakko löytää puoliso ja jotka eivät osaa elää yksin.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:00"]
Ei kaikilla sinkuilla edes ole halua löytää ketään. Toiseksi, etsimällä ei löydä ja epätoivoinen hakeminen karkoittaa viimeisetkin kiinnostuneet takuuvarmasti.
Itse eronnut, 40 v sinkku, ja en etsi yhtään mitään. Jos jonkun on tarkoitus tulla elämääni, se tapahtuu. Usko tai älä ap, jotkut osaavat olla onnellisia yksinkin. Minä ainakin olen ollut eroni jälkeen onnellisempi kuin koskaan.
[/quote]
Luitko aloitukseni kokonaan? En sanonut missään, että kaikki sinkut haluaa löytää kumppanin. Puhuin vain ja ainoastaan sinkuista, jotka tosissaan haluaisivat sen parisuhteen itselleen. Onhan se nyt itsestään selvää, että jotkut viihtyvät yksin paremmin.
[/quote]
Ja siis jos sinkku hakee seuraa esim. nettitreffeiltä tai vaikka pikadeittailusta, ei kai se ole "epätoivoista hakemista" - siinähän ne molemmat osapuolet on ihan samassa tilanteessa, joten miten ihmeessä se karkoittaisi toisen pois?
ap
Ehkä kyse on siitä, että ihastumista ei voi päättää järjellä. Nettitreffeillä joutuu kestämään lukemattomat kaameat treffit ja oikeaa ei silti välttämättä löydy.
Eniten haku päällä ovat parisuhteessa olevat keski-ikäiset miehet.
Minä lopetin miehen etsinnän, kun se ei vaan tuottanut tulosta. Myönnän nyt jälkeenpäin, että etsin jotain sellaista, jota ei ole olemassakaan: rehellinen, uskollinen, turvallinen, älykäs mies, joka olisi rinnallani tuulessa ja tuiskussa. Lähes kaikki tapaamani miehet olisivat halunneet jatkaa tapailua, mutta ei napannut. Sitten tuli täysin vääriä arviointeja muutaman kerran ja ne olivat viimeisiä nauloja parisuhdearkkuun.
Ei se todellakaan etsimällä löydy. Ja joo, huomaa että ap ei tiedä asiasta mitään. Tokihan se riippuu ihmisestä mutta kaikki ei jaksa tutustua uusiin ihmisiin jatkuvasti. Pitää kertoa ne samat asiat itsestään moneen kertaan yms. On todella kuluttavaa juosta jossain treffeillä tai tapaamisissa kun sinkutkin saattaa olla kotonaviihtyvää tyyppiä.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:08"]
Ei se todellakaan etsimällä löydy. Ja joo, huomaa että ap ei tiedä asiasta mitään. Tokihan se riippuu ihmisestä mutta kaikki ei jaksa tutustua uusiin ihmisiin jatkuvasti. Pitää kertoa ne samat asiat itsestään moneen kertaan yms. On todella kuluttavaa juosta jossain treffeillä tai tapaamisissa kun sinkutkin saattaa olla kotonaviihtyvää tyyppiä.
[/quote]
Mutta mikä estää edes koittamasta? Häpeä? Pelko? Kyllähän se oikea tyyppi saattaa löytyä jo niiltä ekoilta tai tokiltakin treffeiltä.
Onko nettitreffeillu/pikadeitit tms automaattinen "epätoivoisen sinkun leima"? Ja miksi se sinkku ei saa olla julkisesti parisuhdetta kaipaava? Kyllähän ihmiset haluaa julkisesti lapsia, isompaa palkkaa ja ties mitä. En vaan itse pysty näkemään sitä sinkun parisuhteen kaipuuta mitenkään nolona/epätoivoisena tilana, vaikka se sinkku ei olisikaan 100% sinut yksinolonsa kanssa.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:03"]Parisuhde olisi ihan kiva, mutta ei sinkkuna oleminen ole mitenkään sen huonompi vaihtoehto. Mieluummin olen sinkkuna kuin liityn jonnekin treffipalstoille ja haen väkisin kumppania. En ymmärrä ihmisiä, joiden on pakko löytää puoliso ja jotka eivät osaa elää yksin.
[/quote]
Johonkin treffisivustoon liittyminen nyt vielä ei kovin epätoivoista etsimistä ole. Vähän niinku "hei, olen täällä ja saatan olla kiinnostunut" -tyyppinen juttu mun mielestä.
Mutta jotkut ei vaan tahdo metsästää ketään, vaan toivovat oikean kumppanin osuvan kohdalle muutenvaan sattumalta. Mun mielestä ilmoitus olis mahdollisuuksien maksimoimista, sillä ehkä se kaupassa ujosti hymyillyt ihanuus istuukin just nyt kotona koneella ja etsii sun mahdollista ilmoitusta netistä, kun sitä jäi harmittaan, ettei uskaltanut lähestyä siellä kaupassa.
Sama se, jos se on ok, että on yksin. Mulle se ei ole ok, sillä haluan kumppanin ja rakkautta ja halusin lapset. Onneksi löysin mieheni!
Mulla varmaan päällimmäisenä syynä on ihan ujous. Haluaisin löytää vielä rakkauden elämääni, sinkkuna mennyt jo aika kauan. Tällä hetkellä tapailen erästä miestä, mutta meillä on ennemminkin seksisuhde kuin mitään sen vakavampaa.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:07"]Minä lopetin miehen etsinnän, kun se ei vaan tuottanut tulosta. Myönnän nyt jälkeenpäin, että etsin jotain sellaista, jota ei ole olemassakaan: rehellinen, uskollinen, turvallinen, älykäs mies, joka olisi rinnallani tuulessa ja tuiskussa.
[/quote]
Luovutit liian pian. Kyllä sellaisia miehiä on, tai vähintään joillain hyvillä miehillä on potentiaali kasvaa juuri tuollaiseksi. Kun ne tärkeimmät piirteet löytyy, niin muita on aikaa parantaa lopun elämää.
En mä jotenkin usko, että ne jotka kovasti haluavat parisuhteen vain odottaisivat. Tyytyväiset sinkut eivät kiinnostu etsimään ketään.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 11:53"]
Tunnen useita "ikisinkkuja", jotka ovat jo vuosia haikailleet kumppania itselleen. Ikää näillä on 26-34v
...ollaan jääty täysin odottamaan...
Kysymys kuuluukin; miksi ihmeessä parisuhdetta tosissaan haluava sinkkunainen tai mies ei etsi aktiivisesti kumppania eri kanavia pitkiä?
[/quote]
Tavallaan vastaat omaan kysymykseesi. Jos on jo vuosia etsinyt, ei ole ihme, jos lopulta siihen hommaan väsyy. Vaikka varmaan on niitäkin, jotka eivät ole kunnolla koskaan kumppania hakeneetkaan.
Mä olen varmaan näitä ap:n tarkoittamia ikisinkkuja. Olen ollut sinkkuna monta vuotta, mutta kun sopivaa kumppania ei opiskeluympyröistä ym harrastuksista löytynyt ajattelin kokeilla nettideittailuja. Tietty suurimman osan voi suoraan painaa delete, mutta muutaman kivan kanssa olen käynyt treffeillä. Musta tossa nettideittailussa ei enää ole mitään ihmeellistä tai "epätoivoista" ja voihan niitä kamalia treffejä olla myös muualla tavattujen ihmisten kanssa. Aina ihmiset on puolison löytänyt sieltä missä aikaansa viettävät ja nykyään yksi niistä on netti. Olen aika ujo, että tosi harvoin uskalla tehdä aloitteita baareissa niin tää on ihan kivaa oikeastaan. Paineita kumppanin löytämisestä en ota, koska ikää ei vielä kuitenkaan ole kuin se 27. Viihdyn hyvin yksin, mutta kieltämättä olisi kiva, jos olisi joku jonka kanssa jakaa arki. Ennen se arki jaettiin ystävien kanssa, mutta nykyisin kun kaikilla on kumppanit ja nähdään enemmän viikonloppuisin ja välillä olen viikolla tosi yksinäinen. Siksi olisi kiva löytää joku mies vierelle. :)
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:14"]toivovat oikean kumppanin osuvan kohdalle muutenvaan sattumalta.
[/quote]
Niin, mutta sekin on mahdollista. Anna heidän odottaa, jos se heistä tuntuu parhaimmalta.
Miten itse löysit oman miehesi?
-17
Mulla ainakin näin.. 2 erittäin kipeää eroa ja pettymystä on tehnyt varovaiseksi. Uskon myös, että netissä ihmiset helposti huijaavat, vieläkin helpommin kuin irl. Lapset onneksi on, joten perheen perustamista varten en miestä kaipaa. Kyllähän tämä joskus on yksinäistä ja toivoisin joskus vielä löytäväni arjenjakajan. Tällä hetkellä jaan sitä lasteni kanssa ja olen sopivasti onnellinen.Ystävilleni olen sanonut, että saavat halutessaan järkätä mulle sokkotreffejä jos tietävät minulle sopivia ehdokkaita :)
Kun tulee jatkuvasti dumpatuksi, se syö voimia ja rohkeutta.
En olisi itsekään osannut kuvitella, millaista se on, kun olin 20 v putkeen parisuhteessa.
Kyllä minä jonkin aikaa yritin etsiä nettideiteistä, mutta kun tuntui ettei sieltä löydy ketään, niin ei jaksanut energiaa käyttää enää siihen loputtomaan deittailuun. Kun en siitä itsessään mitenkään nauttinut vaan se oli lähinnä taakka muun kiireisen arjen lisäksi.
Minulla kyse on kai siitä, että vaikka nuorempana (olen nyt 39) halusinkin miehen ja perheen, niin lopulta se halu ei ollut kovin vahva. Se oli lähinnä sellainen että olisi kiva jos löytäisi miehen, mutta ei ole maailmanloppu jos ei löydykään. Sen takia ei viitsinyt ihan kauheasti vaivaa nähdä miehen löytämiseksi. Eikä sitä sitten koskaan löytynytkään. Ja olen ihan onnellinen näin ;-)