Miksi suomalaisilla on joku omistusasuntofetissi?

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa aina joku jostain Tohmajärveltä tulee huutelemaan, että hänpä maksoikin vain 1/10 siitä, mitä helsinkiläinen maksaa omasta kerrostalokämpästään, ja neliöitäkin sai viisinkertaisesti enemmän. (Tarkistettu Oikotie - Lapinlahdelta ja Kyyjärveltä saa 100 m2 asunnon hintaan 10-20 k).

Hämärän peittoon näissä jää aina se, että:

- miksi ihmeessä kukaan asuisi jossain Kyyjärvellä susien keskellä

- onko homepommissa tai remppahirvityksessä asuminen ihmisarvoista elämää

- mihin etenkään yksin asuva tarvitsee 100 m2 tilaa?

Ei vanhat talot välttämättä ole homeessa tai ison rempan tarpeessa. Ja susia pelkään vähemmän kuin ihmisiä.

Miten nykyinen eurooppalainen pätkätyöläinen ostaa asunnon muualla kuin Suomessa, koska vain Suomessa voi tietää, että seurava työpaikkakin on jossain kohtuullisen matkan päässä Hki-Espoo-Vantaa-akselilla. Muualla Euroopassa, jossa suuria keskittymiä on paljon enemmän kuin yksi, esim. Saksassa, seuraava työ voi olla 400 km päässä. Täytyy olla ensin tehnyt uraa aika pitkään ja saanut jalansijaa niin paljon, että voi asettua jonnekin asumaan ja ostaa asunnon, ja nykyisessä firmojen ja työpaikkojen liikehdintä tilanteessa ei ehkä edes silloin.

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa aina joku jostain Tohmajärveltä tulee huutelemaan, että hänpä maksoikin vain 1/10 siitä, mitä helsinkiläinen maksaa omasta kerrostalokämpästään, ja neliöitäkin sai viisinkertaisesti enemmän. (Tarkistettu Oikotie - Lapinlahdelta ja Kyyjärveltä saa 100 m2 asunnon hintaan 10-20 k).

Hämärän peittoon näissä jää aina se, että:

- miksi ihmeessä kukaan asuisi jossain Kyyjärvellä susien keskellä

- onko homepommissa tai remppahirvityksessä asuminen ihmisarvoista elämää

- mihin etenkään yksin asuva tarvitsee 100 m2 tilaa?

Sata neliötä ei ole mikään iso asunto, paitsi ehkä täällä sardiinipurkkiasumisen maassa.

Vierailija kirjoitti:

Itse aina vuokraan veneenkin koko kaudeksi mielummin kuin ostan omakseni. Niissä on se oma huoltaminen enkä halua huoltaa yhtään. Haluan vain nauttia ja ajella:)

Tämä on huomattu tuolla vesillä. Koskaan ennen ei ole ollut liikkeellä näin paljon kuskeja, jotka eivät tiedä miten moottorin öljyt tarkastetaan tai miten jäähdytys toimii. Ei elämässä ole oikoteitä kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa aina joku jostain Tohmajärveltä tulee huutelemaan, että hänpä maksoikin vain 1/10 siitä, mitä helsinkiläinen maksaa omasta kerrostalokämpästään, ja neliöitäkin sai viisinkertaisesti enemmän. (Tarkistettu Oikotie - Lapinlahdelta ja Kyyjärveltä saa 100 m2 asunnon hintaan 10-20 k).

Hämärän peittoon näissä jää aina se, että:

- miksi ihmeessä kukaan asuisi jossain Kyyjärvellä susien keskellä

- onko homepommissa tai remppahirvityksessä asuminen ihmisarvoista elämää

- mihin etenkään yksin asuva tarvitsee 100 m2 tilaa?

Tässä ketjussa ei mielestäni ole yhtään tällaista kirjoitusta. Oma talo on keskeisellä paikalla oleva terve hirsitalo. Pidän siitä, että on paljon tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin Keski-Euroopassa vuosia. Siellä hyvätuloisten vuokra-asuminen oli erittäin yleistä isommissa kaupungeissa. Joku saattoi asua vuosikymmenet vuokralla samassa asunnossa. Varmaan kannattamatonta, mutta todella yleinen tapa siellä.

Ovatko eurooppalaiset niin köyhiä ettei ole varaa ostaa asuntoa? Pohjois-Amerikassa jokainen kynnelläkynevä haluaa omistaa asuntonsa.

Saksassa/Hollannissa noin 70-80% porukasta asuu vuokralla. Tuskinpa kaikki ovat köyhiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun Helsingissä kaupungin vuokra-asunnossa, pieni kaksio 370 € vuokra kuukaudessa. Ei kannata ostaa omaa vaan asua tässä.

Mulla taas 98m2 asunto, saunallinen 4h+k + kaksi kylpyhuonetta. Vantaan puolella toki tämä, mutta maksan yhtiövastiketta noin 350€/kk. Pienessä kaksiossa menee ihan hyvin, jos ei ola lapsia. Mutta jos hankkii lapsia, tarvitsee isomman asunnon. Mulla lapset jo aikuisia, mutta ei ole ollut tarvetta muuttaa pienempään asuntoon. Asuntolaina+yhtiövastike olivat aikoinaan saman verran kuin tällaisesta perheasunnosta olisi pitänyt maksaa vuokraa. Maksoin siis mieluummin pankille kuin vuokranantajalle. 

Tästä jos ostaisi vastaavan omistusasunnon (samanlainen pieni kaksio) niin asumiskuluihin menisi vähintäänkin 800 €/kk. Jää aika paljon rahaa vaikka sijoitettavaksi kun asuu vuokralla. Ja kaupungin vuokra-asunto on hyvin huoleton asunto.

Tää on halvempaa. Mulla on velaton asunto jossa vastike 130 euroa, jää palkasta mukavasti rahaa säästöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat ihmiset saavat asuntonsa lainan maksettua ennen eläkeikää. Eläkkeellä heidän asumismenonsa ja myös tulonsa ovat pienemmät. Vuokralla asujat joutuvat maksamaan kallista vuokraa edelleen, vaikka tulit laskevat.

Juuri näin. Mulla on kavereita, jotka ovat joutuneet muuttamaan pienempiin vuokra-asuntoihin aina sitä mukaa, kun lapsia on muuttanut pois kotoa. He siis niitä, jotka ovat saaneet asumistukea. Samoin ovat joutuneet tekemään eläkkeelle jääneet, koska eläkkeestä menisi kohtuuttoman suuri osa vuokraan. 

Mikä idea on asua ylisuuressa asunnossa ja lämmittää tyhjiä huoneita?

Anopilla on tuollainen pieni neukkukuutiokaksio jossa pitää kortteeria. Eihän siellä viitsi edes mennä käymään, kun ei moiseen mahdu edes lasten kanssa kunnolla vierailemaan. Saati jos samaan aikaan sisarukset perheineen haluaisivat tulla äitiään tapaamaan. Ihan mahdotonta.

Omat vanhempani asuvat n. 350 neliöisessä omakotitalossa jossa on kiva yhdessä viettää jouluja ja muita juhlapyhiä koko perheen kesken.

Olipa ikävästi kirjoitettu viesti. Kaikilla ei yksinkertaisesti ole varaa tai mahdollisuutta asua satojen neliöiden taloissa. Tuskinpa anoppisikaan kaipaa noin ilkeän oloista miniää.