Onko täällä KETÄÄN muuta, joka ei usko synnytyksenjälkeiseen masennukseen?

Kysyinkin että

miten sinä selität nuo tulokset

? Siis miksi on sellaisia tuloksia, jos kerran kyseistä sairautta ei ole edes olemassa. Mitä niissä on tehty väärin?

ko. sairaus, niin tottakai hänellä on. Omasta mielestään. SIlloinhan sitä voi tutkia, ja siitä kirjoittaa tutkimuksia.

Tutkimuksissahan voi esittää totena melkein mitä vain. Ja tietysti nämä ihmiset, jotka uskovat sairastavansa ko. sairautta, antavat tutkimukselle aineistoa.



-ap-

Ei sjm-tutkimuksia tehdä tai yleensäkään lääketieteellisiä diagnooseja anneta potilaan uskomuksen perusteella. Ei sulla oikein tunnu olevan kunnon vastausta. Kannattaa lukea vähän enemmän aiheesta.

että taitaa olla turha pitämään nyt mitään tutkimuksen peruskurssia noin hataran ymmärryspohjan omaavalle ihmiselle.



Ap:lle on ihan sama lukeeko jotain validia tieteellistä tutkimusta, vai lukeeko seiskan lääkäripalstalta, että nyt tarttis syödä purkkaa.



Lun käsityskyky ei riitä niin ei sitten.

84

HIENO PROVO VAIKKA MUUTA VÄITTÄISITKIN!

Ilmaisin vain mielipiteeni tästä asiasta. Satun nyt vain olemaan tuota mieltä. Piste.



Mulle on ihan yksi ja sama pidättekö mua imbesillinä, yksinkertaisena tai ihan minä vaan :0). En ota semmosesta ressiä.



Tämä on vain yksi sellainen juttu, mihin en usko.



-ap-

;)



-ap-

Ilman mitään käytännön kokemusta tai perehtymistä asiaan? Jotain halpaa ylemmyydentunnetta?

Edelleen: ajattelin vain kysyä, olisiko täällä muita samoin ajattelevia, mutta ei löytynyt.



Tällainen keskusteluhan voitaisiin aloittaa ihan mistä vain aiheesta (kuten täällä palstalla yleensä aloitetaankin vaikka mistä).



-ap-

Vierailija:

89 huutaa PROOOVOOOO. Ap huutaa EIIOOOO!

;)

-ap-

Provosoit tahallasi esittämällä väitteen, jonka tiedät herättävän voimakasta keskustelua puolesta ja ennen kaikkea vastaan.

siksi on ihmisiä jotka eivät siihen usko, koska eivät asiasta mitään tiedä.



vähän niinkuin sun tapauksessas, et usko synnytyksen jälkiseen masennukseen, koska ihan totta et asiasta mitän tiedä. se että vertaat " tieteellisiä tutkimuksia" suklaan syönnin terveellisyydestä kertoviin 7päivää juttuihin, ja epäilet, että tautia itse sairastavat kirjoitttelevat omista kokemuksistaan osoittaa ette tiedä mistä puhut.

vähän off-topic, kommentoin tuohon, että jonkun mielestä mielialalääkkeitä käytetään liikaa. Minun mielestäni on hyvä että niitä käytetään tässä laajuudessa. On parempi että saa apua nopeasti lääkkeistä kuin se että ei käytetä lääkkeitä ja masennus pääse vakavaksi (ja seuraa mahdollinen psykoosi ja sairaalakeikka).



Minulla itselläni puhkesi lievä synnytyksen jälkeinen masennus ja älysin hakeutua hoitoon onneksi ajoissa. Kaksi viikkoa lääkkeiden aloituksen jälkeen elämänlaatu oli parantunut 100%! Aloin saada taas nukuttua paremmin (olin mennyt lähes täysin unettomaksi) ja v...tus lakkasi. Alkoi jaksaa tehdä muutakin kuin välttämättömän (=vauvan hoito). Minulla ei onneksi päässyt niin pahaksi ettenkö olisi vauvaa jaksanut hoitaa ja leikkiä, se oli ainoa positiivinen asia elämässä. Kiitän siis luojaa että on saatavilla tehokasta lääkkeellistä apua josta on melko vähä sivuvaikutuksia.

t:75

Itse koin synnytyksenjälkeisen masennuksen, ensimmäinen romahdus tuli imetyksen lähdettyä käyntiin ja toinen viikkoa ennen kuukautisten alkua..aika paljon tukee tuota hormonien vaikutus-teoriaa tämä havainto ihan käytännön tasolla vai mitä?



Totta kai yliväsymykselläkin oli osansa, vauva söi 1½h välein ympäri vuorokauden ja kun siirryttiin velliin, huomasin, että en osaakaan enää nukkua. Kuukauden verran valvoin yöt ja ajattelin, et kyllä se siitä, kunnes yks yö napsahti. En voinut kuin itkeä, en uskaltanut jäädä lapsen kanssa yksin. Mä olin kyllä enemmän ahdistunut, kuin masentunut, menin ylikierroksilla. Heti synnytyksen jälkeen oltiin harkittu lääkitystä, toisella kerralla suostuin sen ottamaan. Ajattelin, ettei voi olla lapselle hyväksi, että äiti on ihan toimintakyvytön.



Mulla vaikutti taustalla oman varhaislapsuuden hylkäyskokemukset ja perfektionistinen elämäntapa, niitä yritän nyt terapiassa käydä läpi. En voinut edes hyväksyä omaa sairauttani, koska sen olemassaolo tarkoitti, että olen huono ihminen. Hyväthän eivät sairastu tällaisiin.



Nyt olen ensimmäistä viikkoa ilman lääkkeitä ja olo on pikkaisen ailahteleva. Kaipa tää tästä. Mutta Ap, toivotaan, ettet sä sairastu kuitenkaan ikinä.

Mulla on aina ennen kuukautisia aivan helvetillinen olo. Siitä ei kerta kaikkiaan pääse eroon, vaikka en todellakaan ole muuten masentunut. Nyt jo tajuan että tää on taas tätä, mutta joskus on pemskut päässy yllättämään ja olen suurin piirtein itsemurha-ajatuksia hautonut. Sitten kun kuukautiset alkaa, kaikki palaa taas normaaliin. Viime aikoina on tosissaan ruvennut vituttamaan tuo, että pitää olla joka kuukausi viikon pahalla tuulella!!!!!!!!!!

Miksi synnytyksen jälkeen ei voisi tulla masennusta kun muissakin elämäntilanteissa voi? Onhan se kuitenkin aika iso elämänmuutos..



T: 100

Mä huomasin vasta imetyksen loputtua, miten sumussa olin elänyt koko imetysajan. Olin itkuinen, hajamielinen, saamaton ja väsynyt, ja syytin itseäni, kun en saanut edes kotihommia hoidettua. Kun lopetin imetyksen ja kuukautiseni alkoivat, oli kuin olisin herännyt eloon taas. Ja hormonit eivät muka vaikuta mitään...

mutta minun on pakko myöntää, että suorastaan kiehun raivosta, kun luen miten AP provoaa asialla, joka on VAHNGOLLINEN kaikille niille mahdollisesta masennuksesta kärisiville, jotka tätä ketjua lukevat.



Tämä on ehkä vahingollisin provo, mitä olen lukenut tällä saitilla kolmeen vuoteen.



Niinpä minun on pakko sanoa, että MÄTÄNE HUORA HELVETISSÄ.



Ja ei, minulla ei ole lääkitystä.

Samaa mieltä ja ap saisi syödä hikiset tohvelit.