Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Kihlautuminen on toinen toiselle sitoutumista ja myös useassa tapauksessa sormukset, jotka ainakin naiselle saattaa olla todella tärkeitä ihan vain ulkoisten seikkojen vuoksi. Avioliitto taas on peruja suurimmasta satukirjasta ikinä!
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on sama kuin sanoisi itseään kristityksi uskovaiseksi ja pitäisi ristiä kaulassa, mutta ei missään nimessä usko Raamatun Jumalaan tai Jeesukseen. Kerrassaan järjetöntä.
Ja tämä joka kyseli, mitä laissa sanotaan kihlaparista, joka ei aio mennä naimisiin, niin lain näkökulmasta tuollaista paria ei ole olemassakaan, koska kihlauksen merkitys on se, että ihmisellä on vahva aikomus mennä kihlattunsa kanssa naimisiin. Kihlapari, jolla ei ole aikomustakaan solmia avioliittoa, on paradoksi, koska kihlaus tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että aiotaan mennä naimisiin.
-Ateisti
Kyse onkin siitä, että et mitenkään pysty todistamaan mitä aikeita ihmisillä on. Siksi kihlapariksi itseään kutsuva sitä on, kunnes pystytään toisin todistamaan. Eikä siihen riitä av-mamman todistus. Totuus satuttaa, tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kihlauksella ei ole samaa statusta kuin ennen vanhaan. Silloin kihlaus oli lain mukaan lupaus avioliitosta, ja kihlauksen purkautuessa oli oikeus vaatia purkajalta korvaus aviolupauksen rikkomisesta.
Nyt kihlaus on vain keskinäinen juttu, ja kihloissa voi olla vaikka monen eri ihmisen kanssa yhtäaikaisesti. Tai olla naimisissa, ja kihloissa samalla jonkun toisen kanssa.-
Mitä nyt laki sattuu sanomaan vallan muuta:
"6§
Mies ja nainen, jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet."
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234
---->kysymys ei ole mistää "statuksesta". Laki on yksiselitteinen.
Mitä laki sanoo niistä, jotka ovat kihlautuneet ilman sopimusta avioliitosta?
"Mies ja nainen, jotka ovat sopineet kihlautumisesta ovat sopineet menevänsä avioliittoon."
Autan mielelläni vaikeammissakin kysymyksissä!
Toivottavasti et ammatiksesi. Asiakas olisi yhtä viisas kuin tullessaan sisään. =) Auttaako jos toistan kysymyksen: Mitä laki sanoo niistä, jotka ovat kihlautuneet ilman sopimusta avioliitosta?
-
Terminä "kihlautuminen" tarkoittaa yksiselitteisesti avioliittolupausta. Mikä hillitön vimma sinulla on sitä muuksi muuttaa?
Pikagoogletus: "Kihlaus on kahden ihmisen keskenään tekemä sopimus avioitumisesta"
-
Voisitko ystävällisesti omin sanoin kertoa, mitä sinä ymmärrät kihlautumisella ja mitä se sinulle merkitse?
Mutta kun se sopimus avioitumisesta voi myös olla se, että ei mennä.
Kihlautuminen on syhteen syvenemistä ja tämä toki oma mielipiteeni. t: 21v naimisissa
Ei kihlautuminen ole suhteen syvenemistä, vaan suhteen syvenemistä on avioliitto.
Olet oikeassa, suhde on siinä kohtaa jo syventynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua lukiessa meinaa katketa verisuoni päästä.
Minulle – kuten monelle muullekin länsimaalaiselle – sormuksella nimettömässä on jo lähtökohtaisesti iso *kulttuurillinen* arvo, ihan ilman juridiikkaa tai kirkon väliintuloakin. Mikäli pari haluaa ostaa sormukset juhlistaakseen sitoutumistaan, ilman aiettakaan mennä naimisiin, keltä se on muka pois? Mitä lisää *heidän rakkauteensa* lakipykälät tai papin aamen tuovat?
Minusta ihan liian moni käyttää ihan liian paljon aikaa ja energiaa tuohtuakseen siitä, kun joku muu ”elää väärin”. Ostakoot vaikka polysuhteessa kolmelle, neljälle, viidelle ihmiselle sormukset ja kutsukoot niitä kihloiksi – se ei ole MILLÄÄN TAVALLA minulta pois.
Voihan niitä sromuksia ostelal ja väittää kivenkovaan olevansa kihloissa, vähän kuin minäkin voin ostaa huivin ja väittää olevani tietyn uskontokunnan jäsen, vaikka en sitä oikeasti olekaan. Ihan vapaasti voi tehdä niin, mutta totuus on silti se etten ole muslimi, etkä sinä kihloissa ilman että olet päättänyt meneväsi kihlattusi kanssa joskus naimisiin.
Juuri näin.
Off-topic: voit mennä ostamaan vaikka Prismasta ylioppilaslakin itsellesi, vaikka et ole osallistunut yo-kirjoituksiin eikä sinulla siis ole "oikeata oikeutta" käyttää sitä. Kukaan ei tsekkaa mistään asiaa.
Avioliitolla ja kihlauksella oli merkitystä jurudisesti ennenvanhaan, lähinnä agraariyhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kihlauksella ei ole samaa statusta kuin ennen vanhaan. Silloin kihlaus oli lain mukaan lupaus avioliitosta, ja kihlauksen purkautuessa oli oikeus vaatia purkajalta korvaus aviolupauksen rikkomisesta.
Nyt kihlaus on vain keskinäinen juttu, ja kihloissa voi olla vaikka monen eri ihmisen kanssa yhtäaikaisesti. Tai olla naimisissa, ja kihloissa samalla jonkun toisen kanssa.-
Mitä nyt laki sattuu sanomaan vallan muuta:
"6§
Mies ja nainen, jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet."
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234
---->kysymys ei ole mistää "statuksesta". Laki on yksiselitteinen.
Mitä laki sanoo niistä, jotka ovat kihlautuneet ilman sopimusta avioliitosta?
"Mies ja nainen, jotka ovat sopineet kihlautumisesta ovat sopineet menevänsä avioliittoon."
Autan mielelläni vaikeammissakin kysymyksissä!
Toivottavasti et ammatiksesi. Asiakas olisi yhtä viisas kuin tullessaan sisään. =) Auttaako jos toistan kysymyksen: Mitä laki sanoo niistä, jotka ovat kihlautuneet ilman sopimusta avioliitosta?
Eikö tähän ole jo vastattu moneen kertaan? Lain mukaan kihlaus on sopimus avioliitosta, eikä siellä sanota mitään "niistä, jotka ovat kihlautuneet ilman sopimusta avioliitosta" koska tuo on avioliittolain näkökulmasta ns. contradiction in terms.
Kihlautuminen itsessään ei ole mikään juridinen tila, vaan sopimus tulevasta. Vähän kuin vaikka jonkun ison kauppasopimuksen aiesopimus.
Juridisesti kihlakumppani on avopuoliso, tai jos ei asuta yhdessä, ei edes sitä.
Nimenomaan, sopimus. Kukin sopii mitä sopii. Vaikka sen, että ei avioliittoa.
Kyllä, voi sopia, että ei avioliittoa. Ja silloin ei ole tietysti kihlaustakaan.
Kihlauksesta ei kaiketi erikseen sovitakaan, mutta kihloihin mennessä voi sopia avioliitosta, olla sopimatta tai sopia että ei mennä.
EI voi sopia ettei mennä, tai voi, mutta silloin sovitaan nimen omaan siitä että ei olle kihloissa.
Voithan sä niinkin sopia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kihlauksella ei ole samaa statusta kuin ennen vanhaan. Silloin kihlaus oli lain mukaan lupaus avioliitosta, ja kihlauksen purkautuessa oli oikeus vaatia purkajalta korvaus aviolupauksen rikkomisesta.
Nyt kihlaus on vain keskinäinen juttu, ja kihloissa voi olla vaikka monen eri ihmisen kanssa yhtäaikaisesti. Tai olla naimisissa, ja kihloissa samalla jonkun toisen kanssa.-
Mitä nyt laki sattuu sanomaan vallan muuta:
"6§
Mies ja nainen, jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet."
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234
---->kysymys ei ole mistää "statuksesta". Laki on yksiselitteinen.
Mitä laki sanoo niistä, jotka ovat kihlautuneet ilman sopimusta avioliitosta?
Ei he ole kihloissa, niin laki sanoo.
No tätäpä ei ole kukaan täällä pystynyt vielä näyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Kihlautuminen on toinen toiselle sitoutumista ja myös useassa tapauksessa sormukset, jotka ainakin naiselle saattaa olla todella tärkeitä ihan vain ulkoisten seikkojen vuoksi. Avioliitto taas on peruja suurimmasta satukirjasta ikinä!
Satukirja nimeltä Finlex.
Happamia, sanoi kettu.
En ymmärrä tätä ketjua. Kihlaus on sana, jolle on määritelmä. Eli lupaus naimisiin menosta. Asiassa ei ole sen suhteen keskustelemista. Et voi olla kihloissa, jos olet päättänyt ettet koskaan mene naimisiin.
Tää on totta, että tästä asiasta on turha edes keskustella, koska toisen suhteiden laatua ei voi ulkopuoliset määrittää. Jos sanovat olevansa kihloissa, niin ovat kunnes on toisin todistettu. Ehkä valtio palkkaa jonkun kihlapoliisin käymään läpi pitkään kihloissa olevat pariskunnat ja antaa sen mukaiset sanktiot. Siihen asti se on voi voi.
Joopa joo. Ihmisillä on toiveita mitä ei aina kohtaa. Toinen haluaa lapsia toinen ei ja toinen on jo tehnyt lapset ei halua ja toinen haluaa ja toinen haluaa opiskella toinen matkustella. Peace.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on sama kuin sanoisi itseään kristityksi uskovaiseksi ja pitäisi ristiä kaulassa, mutta ei missään nimessä usko Raamatun Jumalaan tai Jeesukseen. Kerrassaan järjetöntä.
Ja tämä joka kyseli, mitä laissa sanotaan kihlaparista, joka ei aio mennä naimisiin, niin lain näkökulmasta tuollaista paria ei ole olemassakaan, koska kihlauksen merkitys on se, että ihmisellä on vahva aikomus mennä kihlattunsa kanssa naimisiin. Kihlapari, jolla ei ole aikomustakaan solmia avioliittoa, on paradoksi, koska kihlaus tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että aiotaan mennä naimisiin.
-Ateisti
Kyse onkin siitä, että et mitenkään pysty todistamaan mitä aikeita ihmisillä on. Siksi kihlapariksi itseään kutsuva sitä on, kunnes pystytään toisin todistamaan. Eikä siihen riitä av-mamman todistus. Totuus satuttaa, tiedän.
Joo, mutta itse ainakin olen usein kuullut lauseen "mentiin kihloihin, mutta naimisiin ei aiota" tai jonkun muun version vastaavalla sisällöllä. Silloin on aika selvää, ettei olla kihloissa sanan varsinaisessa merkityksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua lukiessa meinaa katketa verisuoni päästä.
Minulle – kuten monelle muullekin länsimaalaiselle – sormuksella nimettömässä on jo lähtökohtaisesti iso *kulttuurillinen* arvo, ihan ilman juridiikkaa tai kirkon väliintuloakin. Mikäli pari haluaa ostaa sormukset juhlistaakseen sitoutumistaan, ilman aiettakaan mennä naimisiin, keltä se on muka pois? Mitä lisää *heidän rakkauteensa* lakipykälät tai papin aamen tuovat?
Minusta ihan liian moni käyttää ihan liian paljon aikaa ja energiaa tuohtuakseen siitä, kun joku muu ”elää väärin”. Ostakoot vaikka polysuhteessa kolmelle, neljälle, viidelle ihmiselle sormukset ja kutsukoot niitä kihloiksi – se ei ole MILLÄÄN TAVALLA minulta pois.
Voihan niitä sromuksia ostelal ja väittää kivenkovaan olevansa kihloissa, vähän kuin minäkin voin ostaa huivin ja väittää olevani tietyn uskontokunnan jäsen, vaikka en sitä oikeasti olekaan. Ihan vapaasti voi tehdä niin, mutta totuus on silti se etten ole muslimi, etkä sinä kihloissa ilman että olet päättänyt meneväsi kihlattusi kanssa joskus naimisiin.
Juuri näin.
Off-topic: voit mennä ostamaan vaikka Prismasta ylioppilaslakin itsellesi, vaikka et ole osallistunut yo-kirjoituksiin eikä sinulla siis ole "oikeata oikeutta" käyttää sitä. Kukaan ei tsekkaa mistään asiaa.Avioliitolla ja kihlauksella oli merkitystä jurudisesti ennenvanhaan, lähinnä agraariyhteiskunnassa.
Juurikin näin.
Ennenvanhaan kihlauksen purku oli koko kylän juttu.
Mies sai alkaa keräämään kampetta ja häipymään paikkakunnalta mikäli nainen oli maattu ja mies peruikin lupauksensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on sama kuin sanoisi itseään kristityksi uskovaiseksi ja pitäisi ristiä kaulassa, mutta ei missään nimessä usko Raamatun Jumalaan tai Jeesukseen. Kerrassaan järjetöntä.
Ja tämä joka kyseli, mitä laissa sanotaan kihlaparista, joka ei aio mennä naimisiin, niin lain näkökulmasta tuollaista paria ei ole olemassakaan, koska kihlauksen merkitys on se, että ihmisellä on vahva aikomus mennä kihlattunsa kanssa naimisiin. Kihlapari, jolla ei ole aikomustakaan solmia avioliittoa, on paradoksi, koska kihlaus tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että aiotaan mennä naimisiin.
-Ateisti
Kyse onkin siitä, että et mitenkään pysty todistamaan mitä aikeita ihmisillä on. Siksi kihlapariksi itseään kutsuva sitä on, kunnes pystytään toisin todistamaan. Eikä siihen riitä av-mamman todistus. Totuus satuttaa, tiedän.
Joo, mutta itse ainakin olen usein kuullut lauseen "mentiin kihloihin, mutta naimisiin ei aiota" tai jonkun muun version vastaavalla sisällöllä. Silloin on aika selvää, ettei olla kihloissa sanan varsinaisessa merkityksessä.
Ai, mun mielestä siinä on selvää vain, että et pysty ymmärtämään maailman muuttumista. Mutta oletettavasti osaat pitää turpas kiinni, niin et nolaa itseäs =)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua lukiessa meinaa katketa verisuoni päästä.
Minulle – kuten monelle muullekin länsimaalaiselle – sormuksella nimettömässä on jo lähtökohtaisesti iso *kulttuurillinen* arvo, ihan ilman juridiikkaa tai kirkon väliintuloakin. Mikäli pari haluaa ostaa sormukset juhlistaakseen sitoutumistaan, ilman aiettakaan mennä naimisiin, keltä se on muka pois? Mitä lisää *heidän rakkauteensa* lakipykälät tai papin aamen tuovat?
Minusta ihan liian moni käyttää ihan liian paljon aikaa ja energiaa tuohtuakseen siitä, kun joku muu ”elää väärin”. Ostakoot vaikka polysuhteessa kolmelle, neljälle, viidelle ihmiselle sormukset ja kutsukoot niitä kihloiksi – se ei ole MILLÄÄN TAVALLA minulta pois.
Voihan niitä sromuksia ostelal ja väittää kivenkovaan olevansa kihloissa, vähän kuin minäkin voin ostaa huivin ja väittää olevani tietyn uskontokunnan jäsen, vaikka en sitä oikeasti olekaan. Ihan vapaasti voi tehdä niin, mutta totuus on silti se etten ole muslimi, etkä sinä kihloissa ilman että olet päättänyt meneväsi kihlattusi kanssa joskus naimisiin.
Eli ihmiset eivät voi sopia keskenään olevansa kihloissa, mutta sinä voit päättää etteivät he ole? Sama asia näinpäin, anteeksi vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kihlauksella ei ole samaa statusta kuin ennen vanhaan. Silloin kihlaus oli lain mukaan lupaus avioliitosta, ja kihlauksen purkautuessa oli oikeus vaatia purkajalta korvaus aviolupauksen rikkomisesta.
Nyt kihlaus on vain keskinäinen juttu, ja kihloissa voi olla vaikka monen eri ihmisen kanssa yhtäaikaisesti. Tai olla naimisissa, ja kihloissa samalla jonkun toisen kanssa.-
Mitä nyt laki sattuu sanomaan vallan muuta:
"6§
Mies ja nainen, jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet."
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234
---->kysymys ei ole mistää "statuksesta". Laki on yksiselitteinen.
Mitä laki sanoo niistä, jotka ovat kihlautuneet ilman sopimusta avioliitosta?
"Mies ja nainen, jotka ovat sopineet kihlautumisesta ovat sopineet menevänsä avioliittoon."
Autan mielelläni vaikeammissakin kysymyksissä!
Toivottavasti et ammatiksesi. Asiakas olisi yhtä viisas kuin tullessaan sisään. =) Auttaako jos toistan kysymyksen: Mitä laki sanoo niistä, jotka ovat kihlautuneet ilman sopimusta avioliitosta?
Eikö tähän ole jo vastattu moneen kertaan? Lain mukaan kihlaus on sopimus avioliitosta, eikä siellä sanota mitään "niistä, jotka ovat kihlautuneet ilman sopimusta avioliitosta" koska tuo on avioliittolain näkökulmasta ns. contradiction in terms.
Kihlautuminen itsessään ei ole mikään juridinen tila, vaan sopimus tulevasta. Vähän kuin vaikka jonkun ison kauppasopimuksen aiesopimus.
Juridisesti kihlakumppani on avopuoliso, tai jos ei asuta yhdessä, ei edes sitä.
Nimenomaan, sopimus. Kukin sopii mitä sopii. Vaikka sen, että ei avioliittoa.
Näin minäkin ymmärrän asian. Olen sopinit työnantajan kanssa että käyn töiden jälkeen viemässä työpaikan kirjeen postiin. Kutsun tätä ristiäisiksi. Sopimus kuin sopimus, ja sitähän voi kutsua millä nimellä itsestä hyvältä tuntuu.
Ihan vapaasti vaan, ei ole minulta pois mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä ketjua. Kihlaus on sana, jolle on määritelmä. Eli lupaus naimisiin menosta. Asiassa ei ole sen suhteen keskustelemista. Et voi olla kihloissa, jos olet päättänyt ettet koskaan mene naimisiin.
Olet kihloissa jos olet mennyt kihloihin.
Ihan tasan näin yksinkertaista.
Se ei ole kihlaus ensinkään, jos ei ole aikomus mennä naimisiin. Kihlaus on nimenomaan lupaus avioliitosta.
Miten tällainen kihlaus syntyy? "Menetkö kanssani kihloihin?" :D
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole kihlaus ensinkään, jos ei ole aikomus mennä naimisiin. Kihlaus on nimenomaan lupaus avioliitosta.
Lupaus, niin juuri. Sinäpä sen sanoit. Se on vain se lupaus, ei itse tapahtuma. Se on aikomus tulevasta. Se ei yksin määritä tapahtuuko se vai ei. Miten ei mene aivoon?
Kyllä vaan. Kihlasormusta voi käyttää koruna samaan tapaan kuin nuoruso ja jotkut maailmantähdet käyttävät vähintään yhtä isoa ristiä kaulassaan.
Toisaalta - tunnen aviovaimon, joka ollut naimisissa saman miehen kanssa lähemmäs 30 vuotta eikä halua käyttää sormusta. Syytä siihen en ole kysellyt, ei kuulu minulle. Sukunimi on sama.