Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten kiinnostavaa, kuinka kärkkäästi asiaan suhtautuvat nimenomaan ne, jotka ovat "kihloissa" ilman avioitumisaikeita. Miksi heille on niin tärkeää väittää olevansa kihloissa? Jotain se kertoo kihloissa olemisen statuksesta.
Tätä minäkin ihmettelen! Aivan kuin eivät luottaisi omaan parisuhteeseen, kun pitää koristeeksi hommata sormus. Miksei sitoutumisen merkiksi käy joku muu koru? En tosin tiedä mitä statusta kihlaukseen liittyy, koska juridisesti se ei tarkoita yhtään mitään eikä oikeuta mihinkään. Ainoa mitä keksin niin se, että sormuksella osoitetaan muille olevan varattuja.
Mikseivät he saisi käyttää sormuksia? Ja jos nyt yrität väittää, ettet niin väittänytkään, niin ”sormus koristeeksi kun ei muuten luoteta” on jo asenteellista tekstiä, sekä muiden korujen ehdottelu.
Eikö esim. tuo viimeisen lauseesi idea riitä – että sormuksella osoittaa muille olevansa varattu?
Sivusta (ei kihloissa enkä aiokaan)
Ei sormusten käytöstä kukaan sakotakaan. Minun mielestäni sellainen on vain huvittavaa. Olen kihloissa ilman sormusta tai muuta krumeluuria enkä tiedä mitä lisäarvoa mikään koru tähän toisi. En tiedä miksi minun pitäisi ventovieraille osoittaa olevani varattu? Jos joku kysyy, kerron asian laidan. Läheiset tietävät ja itse muistan asian ilman sormustakin. Sen sijaan avioliitto tuo lisäarvoa elämääni ja parisuhteeseeni, eikä silloinkaan sormuksia tai erityisiä juhlia tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä?
Kihlaus on ainakin minulle jonkunlainen lupaus olla yhdessä, mutta naimisiin menon kanssa ei ole kiirettä, jos pariskunta niin päättää. Kihlaus on lähinnä vain sanallinen sopimus, siinä kaikki. Ei se naimisiin meneminenkään ole mikään erikoishieno juttu, se on vain oikeudellinen sopimus.
Kerrotko, mitä kihlauksen yhteydessä sovitaan suullisesti? Olla ikuisesti yhdessä vai olla yhdessä, kunnes päädytään eroamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä?
Kihlaus on ainakin minulle jonkunlainen lupaus olla yhdessä, mutta naimisiin menon kanssa ei ole kiirettä, jos pariskunta niin päättää. Kihlaus on lähinnä vain sanallinen sopimus, siinä kaikki. Ei se naimisiin meneminenkään ole mikään erikoishieno juttu, se on vain oikeudellinen sopimus.
Kerrotko, mitä kihlauksen yhteydessä sovitaan suullisesti? Olla ikuisesti yhdessä vai olla yhdessä, kunnes päädytään eroamaan?
Tämä minuakin kiinnostaisi, että mistä siinä sovitaan jos ei naimisiinmenosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää oon luvannut paljonkin mikä ei oo toteutunu. Joskus ihan tahattomasti, aina ei voi kaikkeen vaikuttaa. Lupasin perheen jota ei tullut.. onhan näitä. Moniko on sitten rikkonut sitä kuuluisaa avioliittolupaustaan papin edessä? Tiedän muutamankin. Joten elämä heittää joskus
Ja se on muuten rikos se, miksei ap ihmettele sitä. Että miksi mennä naimisiin kun petetään kuitenkin. Saati erotaan vielä perään. Siinä luvataan olla yhdessä kuolemaan saakka joten se siitä lupauksesta sitten vaan.
Tuo ei muuten pidä paikkaansa. Avioliittoa solmittaessa ei luvata yhtään mitään, vaan tahdotaan jotain. Kuolemaan asti -vaihtoehdossa teksti menee näin: "Jumalan edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, MM, tahdotko ottaa NN:n aviovaimoksesi/aviomieheksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?" tai näin: ”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä [vihittävän nimi]: Tahdotteko ottaa tämän [vihittävän nimi] aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?”. Kummassakaan versiossa ei luvata rakastaa tms, vaan ainoastaan kerrotaan, tahtooko tehdä jotain. Pelkkä tahtominen riittää, ei tarvitse luvata, eikä etenkään onnistua pitämään mitään lupauksia. Toki seurauksena voi olla ero, jos tahtominen alkaa unohtua vuosien mittaan.
Avioliittoon mentäessä ei tarvitse myöskään tahtoa mitään kunhan sanoo vihkijälle ääneen, että tahtoo. Näin vakuutetaan siis, että on menossa avioon omasta halustaan. En oikeasti ymmärrä, miksi siviilisäädyn vaihtamiseksi edellytetään rakkautta, ihan päätön konsepti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli vaikea ero vaikean 20 vuoden avioliiton jälkeen. Nyt 5 V hyvää parisuhdetta. Minulle sana avioliitto on synonyymi sanalle vankila. Ei enää kihloihin eikä ainakaan avioliittoon. Jos suhde on hyvä, siinä haluaa olla. Jos suhde muuttuu huonoksi, siitä pitää päästä helposti ja nopeasti pois.
Minusta avioliiton solmimisen yhteydessä pitäisi lain velvoittaa ihmiset tekemään paperin omaisuuden suhteen. Avioliitto on taloudellinen yritys siinä missä muutkin yritykset.Mun mielestäni avioliitto pitäisi muuttaa kirjalliseksi sopimukseksi niinkuin mikä tahansa muukin juridinen sopimus! Aina tulee olemaan ihmisiä jotka kyllä ovat muodollisesti oikeustoimikelpoisia, mutta käytännössä ymmärrys ei kuitenkaan riitä selvittämään oikeustoimien seurauksia. Avioliittosopimusta laatiessa kysyttäisiin mitä sovitaan omaisuudesta, vanhemmuudesta, sukunimestä yms. Sopimuksen allekirjoitus olisi siviilivihkiminen, ilman muita vaivaannuttavia puheita. Uskonnollisen puolen seremonian voisi sitten hoitaa kuka tahansa, oli sitten vaikka käsien yhteenliittäminen ja luudan yli hyppääminen tai mikä tahansa muu seremonia.
Kannattaisi sitten varmaan ottaa selvää, mitä avioliitto lain näkökulmasta tarkoittaa. Se tarkoittaa täsmälleen noita asioita. Ei tarvita puheita, eikä uskonnollisia seremonioita, eikä juhlia (edes kirkollisessa vihkimisessä). Riittää, että paikalla ovat kihlakumppanit, vihkioikeutettu henkilö ja kaksi todistajaa varmistamassa, että avioliitto solmitaan vapaaehtoisesti.
Jo nyt laki sanoo: "Vihkimistä ei saa toimittaa, jos vihkijä tietää seikan, joka estää avioliiton, tai jos vihkijä toteaa, että kihlakumppani ei häiriintyneen mielentilansa takia ilmeisesti kykene ymmärtämään avioliiton merkitystä."
Ei Suomessa tehdä kirjallisia avioliittosopimuksia vaan annetaan suullinen lupaus. Tätäkin keskustelusta voi päällä kuinka hankalaa joillekin on ymmärtää käsitteitä. Siksi olisi mielestäni fiksumpaa laatia sopimus kihlaparille ja varmistaa että he tietävät mitä tekevät ja allekirjoittavat sen avioliittonsa merkiksi.
Mä menin kihloihin 20 vuotta sitten, koska mies niin kovasti mennä kihloihin ja halusi näyttää kaikille sormusta sormessaan. Ajattelin, että mennään nyt sitten. Kihlajaisillallinen piti syödä ehdottomasti ravintola Lehtovaarassa. Naimisiin en ollut menossa ja mieskin tiesi että naimakaupat eivät kiinnosta. En halunnut sitoa itseäni virallisesti kehenkään. Ymmärrän kyllä kihlauksen ja avioliiton tarkoitukset. Mies sittemmin kuoli. Se siitä.
Mun vanhemmat on olleet kihloissa kohta 40 vuotta. Halusivat sormukset näyttämään, että ovat varattuja, mutta eivät halua naimisiin. Varmaan sillon ei vielä oltu keksitty tätä "promise ring" systeemiä ja tuskin se vieläkään kovin yleisesti on tiedossa täällä Suomessa. Mutta monta ulkomaista kaveria tiedän, joilla promise ringit sormissa. Eli siis vahvistetaan, näkyvällä tavalla, että yhdessä ollaan ja varattuja, mutta naimisiin ei haluta.
Vierailija kirjoitti:
Mä menin kihloihin 20 vuotta sitten, koska mies niin kovasti mennä kihloihin ja halusi näyttää kaikille sormusta sormessaan. . Naimisiin en ollut menossa ja mieskin tiesi että naimakaupat eivät kiinnosta. En halunnut sitoa itseäni virallisesti kehenkään.
Mies ajatteli, että rengastamalla sinut hän pääsee näyttämään muille, että sinä kuulit hänelle. Kertoo siitä, että miehellä on ollut huono itsetunto ja hän on ollut epävarma itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen kihlaus on se lupaus, sitäkään en ole ainakaan itse väittänyt. Mutta sitä lupausta ei vaan ole täytetty.
Ei kihlaus mikään lupaus ole. Kihlaus on kihlakumppaneiden välinen sopimus siitä, että joskus myöhemmin solmitaan avioliitto.
Lupaus on yksipuolinen ilmoitus, kihlaus on kahden henkilön keskinäinen sopimus. Et päädy kihloihin vain sillä, että joku lupaa mennä kanssasi naimisiin. Myös sinun pitää hyväksyä asia.
Mitä sekoipäitä tänne tuli riehumaan. Lupaus ei ole yksipuolinen ilmoitus, myös sen voi hyväksyä tai ei. Taas viilataan niin että soi. Siis pilkkua. Päteä on pakko.
Kielitoimiston sanakirjan määritelmä "lupaus = vakuutus t. sitoumus, jolla jku lupaa (tehdä) jtak, lupautuu jhk; (jnk järjestön tm. jäseniltään vaatima) määrämuotoinen vakuutus."
Lupaus on siis nimenomaisesti yksipuolinen sitoutumus tehdä jotakin. Se sitoo lupauksen antajaa, mutta ei ei lupauksen kohdetta. Jos vaikkapa sanon lapselle: "Saat vitosen, jos saat kokeesta vähintään ysin", kyseessä on lupaus, koska vain minä olen sitoutunut tekemään jotain. Lapsi ei ole sitoutunut saamaan kokeesta ysiä. Jos sen sijaan sanon: "Saat koiran, jos lupaat hoitaa sen itse ja ulkoiluttaa sen kolmesti päivässä", kyseessä on lupaus siihen asti, että lapsi joko lupaa pyydetyn tai kieltäytyy siitä. Jos lapsi lupaa tehdä pyydetyt asiat, vanhemman ja lapsen lupauksista muodostuu sopimus. Jos lapsi kieltäytyy, jäädään pelkään yksipuoliseen lupaukseen, joka ei välttämättä enää ole myöhemmin tarjolla.
Näin on myös kihlauksen suhteen. Jos joku lupaa mennä kanssani naimisiin (ehdoitta tai ehdoilla), se ei ole kihlaus, koska kihlaus edellyttää sitä, että molemmat osapuolet sitoutuvat asiaan. Se, että joku sanoo vaikkapa "Lupaan mennä kanssasi naimisiin vuonna 2023", ei tee yksipuolisesta tarjouksesta eli lupauksesta kihlausta, mutta jos lupauksen kohde sanoo "sopii" tai jotain vastaavaa, lupaus muuttuu molemminpuoliseksi sopimukseksi, joka on nimeltään kihlaus.
"Jos lahjanlupauksen saaja ei torju lupausta, hänellä on oikeus myöhemmin vaatia lupauksen täyttämistä. Lupauksen antajan on pidettävä sanansa. Jos hän ei näin tee, kyseessä on sopimusrikkomus."
Tämäkin lupaus on ihan kahden välinen sopimus.
Tein vasta sopimuksen uusimman S-sarjan Mercedes Benz ostamisesta. Kävin Herttoniemen toimipisteessä ja sovittiin, ETTEN osta uutta Mersua.
-Onko minulla nyt sitten voimassa oleva sopimus uuden S-sarjan Mercedes Benz auton ostamisesta? --> Erään käsityksen olen sopinut ostamisesta, ja sen mukaan sopimus on voimassa mutta se on ainoastaan sisällöltään kielteinen..
Vierailija kirjoitti:
Mä menin kihloihin 20 vuotta sitten, koska mies niin kovasti mennä kihloihin ja halusi näyttää kaikille sormusta sormessaan. Ajattelin, että mennään nyt sitten. Kihlajaisillallinen piti syödä ehdottomasti ravintola Lehtovaarassa. Naimisiin en ollut menossa ja mieskin tiesi että naimakaupat eivät kiinnosta. En halunnut sitoa itseäni virallisesti kehenkään. Ymmärrän kyllä kihlauksen ja avioliiton tarkoitukset. Mies sittemmin kuoli. Se siitä.
-
Ette sopineet avioliiton solmimisesta = EI kihlautumista. Luehan se kihlautumisen määritelmä, sille ei ole kuin yksi ainoa ehto ja kohdallasi juuri se ei täyttynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas vanhanaikaista porukkaa täälä. "Kihlaus on merkki.. plaa plaa plaa" Sanoo kuka? Minä teen miten itse haluan, eli naimisiin en edes aio vaikka olen kihlautunut..silloin nuorempana en ehkä ajatellut asiaa niin paljoa.. mutta mitä siis sitten? Avioliitto on naurettava instituutio ja pärjäämme suhteessamme kyllä ihan ilman sitä. Ihme kapeakatseista porukkaa täälä. Ei se kihlaus tai liitto parisuhdetta tee. Eli aivan sama, suuntaan jos toiseen.. kukin tyylillään. Ja sitä kauhistelette oikeen pirukallatäälä, hui kauheeta. Varmaan joudun helvettiin.. sama sekin mulle on kun en ole uskossa joten..
Laki sanoo, mitä kihlaus tarkoittaa. Et sinä sitä päätä.
Kihlaus tai avioliitto ei tee parisuhdetta, mutta avioliitto onkin oikeastaan yksinkertainen sopimus, jolla järjestetään iso joukko parisuhteen osapuolten keskinäisistä sidoksista (talous yms). Avioliitto ei ole myöskään millään tavoin uskonnollinen järjestely.
Jos olet parisuhteessa, mutta et naimisissa, toivottavasti olet muilla järjestelyillä varmistanut taloudellisen asemasi. Kenen nimissä taloutenne omaisuus on? Molempien vai vai toisen? Mitä tapahtuu, jos toinen teistä kuolee? Onko teillä testamentti? Avioliitto takaa, että tuollaisiin tilanteisiin on varauduttu edes jollain tavalla yhdellä sopimuksella.Avioliitto on kuitenkin merkitykseltään niin iso sopimus, että on katsottu järkeväksi, että sopimus pitää tehdä todistajien läsnäolessa ja sopimus kirjataan virallisiin rekistereihin ja siksi paikalle tarvitaan virallinen vihkijä, jolla on oikeus tehdä tarpeelliset merkinnät rekistereihin.
Toki moni liittää avioliittoon kaikenlaista romanttista koristelua, mutta se on täysin vapaaehtoista. Avioliiton solmiminen voidaan tehdä kirkossa tai maistraatissa minimiseremonioin. Ei tarvita juhlia tai vieraita, eikä avioliiton solmimisesta tarvitse kertoa koko maailmalle, vaikka virallisiin rekistereihin se kirjataankin.
"Laki sanoo, mitä kihlaus tarkoittaa. Et sinä sitä päätä." Niin siis se laki sanoo, että kaksi henkilöä jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. Ei sano mitään mutta. Edelleenkään.
Huoh. Eli laki määrittelee, mitä kihlaus tarkoittaa, mainitsemallasi tavalla. Kihlaus = kaksi henkilöä sopivat menevänsä avioliittoon keskenään.
Luetun ymmärtämisen vaikeus... ja tuo on jopa lakitekstiä selkeimmästä päästä...Varmasti jos vetelee yhtäläisyysmerkkejä sinne missä niitä ei ole. Ja kyllä, kihlaus on tuotakin.
Laissa kihlaukselle ei ole mitään muuta määritelmää. Tuo on tyhjentävä. Ei ole "tai"-osaa.
Kaikki muut määritelmät kihlauksesta ovat henkilön itse keksimiä. Siinä sitten vain mielikuvitus on rajana.
Jos joillekin sormukset ilman avioliittoa ilmentävät syvempää rakkautta, siitä vain. Se ei kuitenkaan yhteiskunnalle kerro suhteesta yhtään enempää, eikä sillä ole oikeudellista tai taloudellista merkitystä.
😂 meinaatko että kihloissa olo avioaikein kertoo yhteiskunnalle jotain? Ja sillä merkitykselläkin on vaan merkitystä suhteen osapuolille eikä av-mammalle vaikka se ottaisikin toisten suhteet henkilökohtaisesti.
Tämän täytyy olla jo tahallista väärin ymmärtämistä.
Kirjoitin sormuksista ilman avioliittoa.Pelkkä kihlaus on aina oikeudellisesti ja taloudellisesti merkityksetön yhteiskunnallisesti.
En näe, mikä pointti olisi "mennä kihloihin" ja jäädä siihen tilaan. Jos ei haluta avioliittoa, miksi ei olla suosiolla avoliitossa? Ilmeisesti koetaan, että kihlaus antaa jonkin lisän, joka kuitenkin riittää. Se on kuitenkin vain oma kokemus.Avioliitto sen sijaan on merkittävä oikeudellis-taloudellinen sopimus myös yhteiskunnan edessä.
Kihloissa olevat ovat avoliitossa. Kirjoituksessasi ei ole järkeä
En ole lukenut ketjua mutta kihlaus ilman naimisiinmenoaikomusta ei ole kihlaus. Se on vaan sormustenvaihto tai suullinen sopimus, että ollaan vakavissaan yhdessä. Yhden ex-parin tiedän, joka meni naimisiin jonkun 30 vuoden kihlauksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas vanhanaikaista porukkaa täälä. "Kihlaus on merkki.. plaa plaa plaa" Sanoo kuka? Minä teen miten itse haluan, eli naimisiin en edes aio vaikka olen kihlautunut..silloin nuorempana en ehkä ajatellut asiaa niin paljoa.. mutta mitä siis sitten? Avioliitto on naurettava instituutio ja pärjäämme suhteessamme kyllä ihan ilman sitä. Ihme kapeakatseista porukkaa täälä. Ei se kihlaus tai liitto parisuhdetta tee. Eli aivan sama, suuntaan jos toiseen.. kukin tyylillään. Ja sitä kauhistelette oikeen pirukallatäälä, hui kauheeta. Varmaan joudun helvettiin.. sama sekin mulle on kun en ole uskossa joten..
Laki sanoo, mitä kihlaus tarkoittaa. Et sinä sitä päätä.
Kihlaus tai avioliitto ei tee parisuhdetta, mutta avioliitto onkin oikeastaan yksinkertainen sopimus, jolla järjestetään iso joukko parisuhteen osapuolten keskinäisistä sidoksista (talous yms). Avioliitto ei ole myöskään millään tavoin uskonnollinen järjestely.
Jos olet parisuhteessa, mutta et naimisissa, toivottavasti olet muilla järjestelyillä varmistanut taloudellisen asemasi. Kenen nimissä taloutenne omaisuus on? Molempien vai vai toisen? Mitä tapahtuu, jos toinen teistä kuolee? Onko teillä testamentti? Avioliitto takaa, että tuollaisiin tilanteisiin on varauduttu edes jollain tavalla yhdellä sopimuksella.Avioliitto on kuitenkin merkitykseltään niin iso sopimus, että on katsottu järkeväksi, että sopimus pitää tehdä todistajien läsnäolessa ja sopimus kirjataan virallisiin rekistereihin ja siksi paikalle tarvitaan virallinen vihkijä, jolla on oikeus tehdä tarpeelliset merkinnät rekistereihin.
Toki moni liittää avioliittoon kaikenlaista romanttista koristelua, mutta se on täysin vapaaehtoista. Avioliiton solmiminen voidaan tehdä kirkossa tai maistraatissa minimiseremonioin. Ei tarvita juhlia tai vieraita, eikä avioliiton solmimisesta tarvitse kertoa koko maailmalle, vaikka virallisiin rekistereihin se kirjataankin.
"Laki sanoo, mitä kihlaus tarkoittaa. Et sinä sitä päätä." Niin siis se laki sanoo, että kaksi henkilöä jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. Ei sano mitään mutta. Edelleenkään.
Huoh. Eli laki määrittelee, mitä kihlaus tarkoittaa, mainitsemallasi tavalla. Kihlaus = kaksi henkilöä sopivat menevänsä avioliittoon keskenään.
Luetun ymmärtämisen vaikeus... ja tuo on jopa lakitekstiä selkeimmästä päästä...Varmasti jos vetelee yhtäläisyysmerkkejä sinne missä niitä ei ole. Ja kyllä, kihlaus on tuotakin.
Laissa kihlaukselle ei ole mitään muuta määritelmää. Tuo on tyhjentävä. Ei ole "tai"-osaa.
Kaikki muut määritelmät kihlauksesta ovat henkilön itse keksimiä. Siinä sitten vain mielikuvitus on rajana.
Jos joillekin sormukset ilman avioliittoa ilmentävät syvempää rakkautta, siitä vain. Se ei kuitenkaan yhteiskunnalle kerro suhteesta yhtään enempää, eikä sillä ole oikeudellista tai taloudellista merkitystä.
😂 meinaatko että kihloissa olo avioaikein kertoo yhteiskunnalle jotain? Ja sillä merkitykselläkin on vaan merkitystä suhteen osapuolille eikä av-mammalle vaikka se ottaisikin toisten suhteet henkilökohtaisesti.
Tämän täytyy olla jo tahallista väärin ymmärtämistä.
Kirjoitin sormuksista ilman avioliittoa.Pelkkä kihlaus on aina oikeudellisesti ja taloudellisesti merkityksetön yhteiskunnallisesti.
En näe, mikä pointti olisi "mennä kihloihin" ja jäädä siihen tilaan. Jos ei haluta avioliittoa, miksi ei olla suosiolla avoliitossa? Ilmeisesti koetaan, että kihlaus antaa jonkin lisän, joka kuitenkin riittää. Se on kuitenkin vain oma kokemus.Avioliitto sen sijaan on merkittävä oikeudellis-taloudellinen sopimus myös yhteiskunnan edessä.
Kihloissa olevat ovat avoliitossa. Kirjoituksessasi ei ole järkeä
Omassa kirjoituksessasi ei ole järkeä. Avoliitto ei edellytä kihlautumista tai sisälly siihen eikä päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas vanhanaikaista porukkaa täälä. "Kihlaus on merkki.. plaa plaa plaa" Sanoo kuka? Minä teen miten itse haluan, eli naimisiin en edes aio vaikka olen kihlautunut..silloin nuorempana en ehkä ajatellut asiaa niin paljoa.. mutta mitä siis sitten? Avioliitto on naurettava instituutio ja pärjäämme suhteessamme kyllä ihan ilman sitä. Ihme kapeakatseista porukkaa täälä. Ei se kihlaus tai liitto parisuhdetta tee. Eli aivan sama, suuntaan jos toiseen.. kukin tyylillään. Ja sitä kauhistelette oikeen pirukallatäälä, hui kauheeta. Varmaan joudun helvettiin.. sama sekin mulle on kun en ole uskossa joten..
Laki sanoo, mitä kihlaus tarkoittaa. Et sinä sitä päätä.
Kihlaus tai avioliitto ei tee parisuhdetta, mutta avioliitto onkin oikeastaan yksinkertainen sopimus, jolla järjestetään iso joukko parisuhteen osapuolten keskinäisistä sidoksista (talous yms). Avioliitto ei ole myöskään millään tavoin uskonnollinen järjestely.
Jos olet parisuhteessa, mutta et naimisissa, toivottavasti olet muilla järjestelyillä varmistanut taloudellisen asemasi. Kenen nimissä taloutenne omaisuus on? Molempien vai vai toisen? Mitä tapahtuu, jos toinen teistä kuolee? Onko teillä testamentti? Avioliitto takaa, että tuollaisiin tilanteisiin on varauduttu edes jollain tavalla yhdellä sopimuksella.Avioliitto on kuitenkin merkitykseltään niin iso sopimus, että on katsottu järkeväksi, että sopimus pitää tehdä todistajien läsnäolessa ja sopimus kirjataan virallisiin rekistereihin ja siksi paikalle tarvitaan virallinen vihkijä, jolla on oikeus tehdä tarpeelliset merkinnät rekistereihin.
Toki moni liittää avioliittoon kaikenlaista romanttista koristelua, mutta se on täysin vapaaehtoista. Avioliiton solmiminen voidaan tehdä kirkossa tai maistraatissa minimiseremonioin. Ei tarvita juhlia tai vieraita, eikä avioliiton solmimisesta tarvitse kertoa koko maailmalle, vaikka virallisiin rekistereihin se kirjataankin.
"Laki sanoo, mitä kihlaus tarkoittaa. Et sinä sitä päätä." Niin siis se laki sanoo, että kaksi henkilöä jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. Ei sano mitään mutta. Edelleenkään.
Huoh. Eli laki määrittelee, mitä kihlaus tarkoittaa, mainitsemallasi tavalla. Kihlaus = kaksi henkilöä sopivat menevänsä avioliittoon keskenään.
Luetun ymmärtämisen vaikeus... ja tuo on jopa lakitekstiä selkeimmästä päästä...Varmasti jos vetelee yhtäläisyysmerkkejä sinne missä niitä ei ole. Ja kyllä, kihlaus on tuotakin.
Laissa kihlaukselle ei ole mitään muuta määritelmää. Tuo on tyhjentävä. Ei ole "tai"-osaa.
Kaikki muut määritelmät kihlauksesta ovat henkilön itse keksimiä. Siinä sitten vain mielikuvitus on rajana.
Jos joillekin sormukset ilman avioliittoa ilmentävät syvempää rakkautta, siitä vain. Se ei kuitenkaan yhteiskunnalle kerro suhteesta yhtään enempää, eikä sillä ole oikeudellista tai taloudellista merkitystä.
😂 meinaatko että kihloissa olo avioaikein kertoo yhteiskunnalle jotain? Ja sillä merkitykselläkin on vaan merkitystä suhteen osapuolille eikä av-mammalle vaikka se ottaisikin toisten suhteet henkilökohtaisesti.
Tämän täytyy olla jo tahallista väärin ymmärtämistä.
Kirjoitin sormuksista ilman avioliittoa.Pelkkä kihlaus on aina oikeudellisesti ja taloudellisesti merkityksetön yhteiskunnallisesti.
En näe, mikä pointti olisi "mennä kihloihin" ja jäädä siihen tilaan. Jos ei haluta avioliittoa, miksi ei olla suosiolla avoliitossa? Ilmeisesti koetaan, että kihlaus antaa jonkin lisän, joka kuitenkin riittää. Se on kuitenkin vain oma kokemus.Avioliitto sen sijaan on merkittävä oikeudellis-taloudellinen sopimus myös yhteiskunnan edessä.
Kihloissa olevat ovat avoliitossa. Kirjoituksessasi ei ole järkeä
Ei avoliitolla ja kihloilla ole mitään tekemistä keskenään. Avoliitto viittaa asumisjärjestelyyn. Kihlaus liittyy avioliittoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas vanhanaikaista porukkaa täälä. "Kihlaus on merkki.. plaa plaa plaa" Sanoo kuka? Minä teen miten itse haluan, eli naimisiin en edes aio vaikka olen kihlautunut..silloin nuorempana en ehkä ajatellut asiaa niin paljoa.. mutta mitä siis sitten? Avioliitto on naurettava instituutio ja pärjäämme suhteessamme kyllä ihan ilman sitä. Ihme kapeakatseista porukkaa täälä. Ei se kihlaus tai liitto parisuhdetta tee. Eli aivan sama, suuntaan jos toiseen.. kukin tyylillään. Ja sitä kauhistelette oikeen pirukallatäälä, hui kauheeta. Varmaan joudun helvettiin.. sama sekin mulle on kun en ole uskossa joten..
Laki sanoo, mitä kihlaus tarkoittaa. Et sinä sitä päätä.
Kihlaus tai avioliitto ei tee parisuhdetta, mutta avioliitto onkin oikeastaan yksinkertainen sopimus, jolla järjestetään iso joukko parisuhteen osapuolten keskinäisistä sidoksista (talous yms). Avioliitto ei ole myöskään millään tavoin uskonnollinen järjestely.
Jos olet parisuhteessa, mutta et naimisissa, toivottavasti olet muilla järjestelyillä varmistanut taloudellisen asemasi. Kenen nimissä taloutenne omaisuus on? Molempien vai vai toisen? Mitä tapahtuu, jos toinen teistä kuolee? Onko teillä testamentti? Avioliitto takaa, että tuollaisiin tilanteisiin on varauduttu edes jollain tavalla yhdellä sopimuksella.Avioliitto on kuitenkin merkitykseltään niin iso sopimus, että on katsottu järkeväksi, että sopimus pitää tehdä todistajien läsnäolessa ja sopimus kirjataan virallisiin rekistereihin ja siksi paikalle tarvitaan virallinen vihkijä, jolla on oikeus tehdä tarpeelliset merkinnät rekistereihin.
Toki moni liittää avioliittoon kaikenlaista romanttista koristelua, mutta se on täysin vapaaehtoista. Avioliiton solmiminen voidaan tehdä kirkossa tai maistraatissa minimiseremonioin. Ei tarvita juhlia tai vieraita, eikä avioliiton solmimisesta tarvitse kertoa koko maailmalle, vaikka virallisiin rekistereihin se kirjataankin.
"Laki sanoo, mitä kihlaus tarkoittaa. Et sinä sitä päätä." Niin siis se laki sanoo, että kaksi henkilöä jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. Ei sano mitään mutta. Edelleenkään.
Huoh. Eli laki määrittelee, mitä kihlaus tarkoittaa, mainitsemallasi tavalla. Kihlaus = kaksi henkilöä sopivat menevänsä avioliittoon keskenään.
Luetun ymmärtämisen vaikeus... ja tuo on jopa lakitekstiä selkeimmästä päästä...Varmasti jos vetelee yhtäläisyysmerkkejä sinne missä niitä ei ole. Ja kyllä, kihlaus on tuotakin.
Laissa kihlaukselle ei ole mitään muuta määritelmää. Tuo on tyhjentävä. Ei ole "tai"-osaa.
Kaikki muut määritelmät kihlauksesta ovat henkilön itse keksimiä. Siinä sitten vain mielikuvitus on rajana.
Jos joillekin sormukset ilman avioliittoa ilmentävät syvempää rakkautta, siitä vain. Se ei kuitenkaan yhteiskunnalle kerro suhteesta yhtään enempää, eikä sillä ole oikeudellista tai taloudellista merkitystä.
😂 meinaatko että kihloissa olo avioaikein kertoo yhteiskunnalle jotain? Ja sillä merkitykselläkin on vaan merkitystä suhteen osapuolille eikä av-mammalle vaikka se ottaisikin toisten suhteet henkilökohtaisesti.
Tämän täytyy olla jo tahallista väärin ymmärtämistä.
Kirjoitin sormuksista ilman avioliittoa.Pelkkä kihlaus on aina oikeudellisesti ja taloudellisesti merkityksetön yhteiskunnallisesti.
En näe, mikä pointti olisi "mennä kihloihin" ja jäädä siihen tilaan. Jos ei haluta avioliittoa, miksi ei olla suosiolla avoliitossa? Ilmeisesti koetaan, että kihlaus antaa jonkin lisän, joka kuitenkin riittää. Se on kuitenkin vain oma kokemus.Avioliitto sen sijaan on merkittävä oikeudellis-taloudellinen sopimus myös yhteiskunnan edessä.
Kihloissa olevat ovat avoliitossa. Kirjoituksessasi ei ole järkeä
Olen kihloissa (eli sopinut tulevan puolisoni kanssa avioliitosta), mutta en asu puolisoni kanssa yhdessä käytännön syistä vielä. Tosin monen palstalaisen mielestä en varmaan ole edes kihloissa, koska minulla ei ole sormusta, jota esitellä kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas vanhanaikaista porukkaa täälä. "Kihlaus on merkki.. plaa plaa plaa" Sanoo kuka? Minä teen miten itse haluan, eli naimisiin en edes aio vaikka olen kihlautunut..silloin nuorempana en ehkä ajatellut asiaa niin paljoa.. mutta mitä siis sitten? Avioliitto on naurettava instituutio ja pärjäämme suhteessamme kyllä ihan ilman sitä. Ihme kapeakatseista porukkaa täälä. Ei se kihlaus tai liitto parisuhdetta tee. Eli aivan sama, suuntaan jos toiseen.. kukin tyylillään. Ja sitä kauhistelette oikeen pirukallatäälä, hui kauheeta. Varmaan joudun helvettiin.. sama sekin mulle on kun en ole uskossa joten..
Laki sanoo, mitä kihlaus tarkoittaa. Et sinä sitä päätä.
Kihlaus tai avioliitto ei tee parisuhdetta, mutta avioliitto onkin oikeastaan yksinkertainen sopimus, jolla järjestetään iso joukko parisuhteen osapuolten keskinäisistä sidoksista (talous yms). Avioliitto ei ole myöskään millään tavoin uskonnollinen järjestely.
Jos olet parisuhteessa, mutta et naimisissa, toivottavasti olet muilla järjestelyillä varmistanut taloudellisen asemasi. Kenen nimissä taloutenne omaisuus on? Molempien vai vai toisen? Mitä tapahtuu, jos toinen teistä kuolee? Onko teillä testamentti? Avioliitto takaa, että tuollaisiin tilanteisiin on varauduttu edes jollain tavalla yhdellä sopimuksella.Avioliitto on kuitenkin merkitykseltään niin iso sopimus, että on katsottu järkeväksi, että sopimus pitää tehdä todistajien läsnäolessa ja sopimus kirjataan virallisiin rekistereihin ja siksi paikalle tarvitaan virallinen vihkijä, jolla on oikeus tehdä tarpeelliset merkinnät rekistereihin.
Toki moni liittää avioliittoon kaikenlaista romanttista koristelua, mutta se on täysin vapaaehtoista. Avioliiton solmiminen voidaan tehdä kirkossa tai maistraatissa minimiseremonioin. Ei tarvita juhlia tai vieraita, eikä avioliiton solmimisesta tarvitse kertoa koko maailmalle, vaikka virallisiin rekistereihin se kirjataankin.
"Laki sanoo, mitä kihlaus tarkoittaa. Et sinä sitä päätä." Niin siis se laki sanoo, että kaksi henkilöä jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. Ei sano mitään mutta. Edelleenkään.
Huoh. Eli laki määrittelee, mitä kihlaus tarkoittaa, mainitsemallasi tavalla. Kihlaus = kaksi henkilöä sopivat menevänsä avioliittoon keskenään.
Luetun ymmärtämisen vaikeus... ja tuo on jopa lakitekstiä selkeimmästä päästä...Varmasti jos vetelee yhtäläisyysmerkkejä sinne missä niitä ei ole. Ja kyllä, kihlaus on tuotakin.
Laissa kihlaukselle ei ole mitään muuta määritelmää. Tuo on tyhjentävä. Ei ole "tai"-osaa.
Kaikki muut määritelmät kihlauksesta ovat henkilön itse keksimiä. Siinä sitten vain mielikuvitus on rajana.
Jos joillekin sormukset ilman avioliittoa ilmentävät syvempää rakkautta, siitä vain. Se ei kuitenkaan yhteiskunnalle kerro suhteesta yhtään enempää, eikä sillä ole oikeudellista tai taloudellista merkitystä.
😂 meinaatko että kihloissa olo avioaikein kertoo yhteiskunnalle jotain? Ja sillä merkitykselläkin on vaan merkitystä suhteen osapuolille eikä av-mammalle vaikka se ottaisikin toisten suhteet henkilökohtaisesti.
Tämän täytyy olla jo tahallista väärin ymmärtämistä.
Kirjoitin sormuksista ilman avioliittoa.Pelkkä kihlaus on aina oikeudellisesti ja taloudellisesti merkityksetön yhteiskunnallisesti.
En näe, mikä pointti olisi "mennä kihloihin" ja jäädä siihen tilaan. Jos ei haluta avioliittoa, miksi ei olla suosiolla avoliitossa? Ilmeisesti koetaan, että kihlaus antaa jonkin lisän, joka kuitenkin riittää. Se on kuitenkin vain oma kokemus.Avioliitto sen sijaan on merkittävä oikeudellis-taloudellinen sopimus myös yhteiskunnan edessä.
Kihloissa olevat ovat avoliitossa. Kirjoituksessasi ei ole järkeä
Omassa kirjoituksessasi ei ole järkeä. Avoliitto ei edellytä kihlautumista tai sisälly siihen eikä päinvastoin.
En ole väittänyt että sisältyykään. Avoliitto tai avioliitto ja mitä muita niitö olikaan mutta kihlausliitosta en ole kuullutkaan.
Parisuhde, monisuhde, seksisuhde, seurustelusuhde, avoin suhde, tapailu, hengailu, deittailu, treffailu... Ihmissuhteiden kirjo on laaja. Kaikki ihmissuhdemuodot ovat hyviä ja sallittuja, kun ne perustuvat osapuolten yhteisiin sopimuksiin ja suostumukseen.
Tunkekaa oikeasti nuo ahdasmielisen lakiviittaukset mihin tykkäätte. Me olemme kihloissa joka tapauksessa, avoliitossa ollaan.
Vainajalla voi olla muitakin perillisiä kuin rintaperillisiä ja he menevät yhtä lailla avolesken ohi ja vaikka perillisiä ei olisi, perintö menisi valtiolle eikä avoleskelle. Näin siis jos ei ole testamenttia.