Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas vanhanaikaista porukkaa täälä. "Kihlaus on merkki.. plaa plaa plaa" Sanoo kuka? Minä teen miten itse haluan, eli naimisiin en edes aio vaikka olen kihlautunut..silloin nuorempana en ehkä ajatellut asiaa niin paljoa.. mutta mitä siis sitten? Avioliitto on naurettava instituutio ja pärjäämme suhteessamme kyllä ihan ilman sitä. Ihme kapeakatseista porukkaa täälä. Ei se kihlaus tai liitto parisuhdetta tee. Eli aivan sama, suuntaan jos toiseen.. kukin tyylillään. Ja sitä kauhistelette oikeen pirukallatäälä, hui kauheeta. Varmaan joudun helvettiin.. sama sekin mulle on kun en ole uskossa joten..
Laki sanoo, mitä kihlaus tarkoittaa. Et sinä sitä päätä.
Kihlaus tai avioliitto ei tee parisuhdetta, mutta avioliitto onkin oikeastaan yksinkertainen sopimus, jolla järjestetään iso joukko parisuhteen osapuolten keskinäisistä sidoksista (talous yms). Avioliitto ei ole myöskään millään tavoin uskonnollinen järjestely.
Jos olet parisuhteessa, mutta et naimisissa, toivottavasti olet muilla järjestelyillä varmistanut taloudellisen asemasi. Kenen nimissä taloutenne omaisuus on? Molempien vai vai toisen? Mitä tapahtuu, jos toinen teistä kuolee? Onko teillä testamentti? Avioliitto takaa, että tuollaisiin tilanteisiin on varauduttu edes jollain tavalla yhdellä sopimuksella.Avioliitto on kuitenkin merkitykseltään niin iso sopimus, että on katsottu järkeväksi, että sopimus pitää tehdä todistajien läsnäolessa ja sopimus kirjataan virallisiin rekistereihin ja siksi paikalle tarvitaan virallinen vihkijä, jolla on oikeus tehdä tarpeelliset merkinnät rekistereihin.
Toki moni liittää avioliittoon kaikenlaista romanttista koristelua, mutta se on täysin vapaaehtoista. Avioliiton solmiminen voidaan tehdä kirkossa tai maistraatissa minimiseremonioin. Ei tarvita juhlia tai vieraita, eikä avioliiton solmimisesta tarvitse kertoa koko maailmalle, vaikka virallisiin rekistereihin se kirjataankin.
"Laki sanoo, mitä kihlaus tarkoittaa. Et sinä sitä päätä." Niin siis se laki sanoo, että kaksi henkilöä jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. Ei sano mitään mutta. Edelleenkään.
Huoh. Eli laki määrittelee, mitä kihlaus tarkoittaa, mainitsemallasi tavalla. Kihlaus = kaksi henkilöä sopivat menevänsä avioliittoon keskenään.
Luetun ymmärtämisen vaikeus... ja tuo on jopa lakitekstiä selkeimmästä päästä...
Varmasti jos vetelee yhtäläisyysmerkkejä sinne missä niitä ei ole. Ja kyllä, kihlaus on tuotakin.
Vierailija kirjoitti:
Oli vaikea ero vaikean 20 vuoden avioliiton jälkeen. Nyt 5 V hyvää parisuhdetta. Minulle sana avioliitto on synonyymi sanalle vankila. Ei enää kihloihin eikä ainakaan avioliittoon. Jos suhde on hyvä, siinä haluaa olla. Jos suhde muuttuu huonoksi, siitä pitää päästä helposti ja nopeasti pois.
Minusta avioliiton solmimisen yhteydessä pitäisi lain velvoittaa ihmiset tekemään paperin omaisuuden suhteen. Avioliitto on taloudellinen yritys siinä missä muutkin yritykset.
Mun mielestäni avioliitto pitäisi muuttaa kirjalliseksi sopimukseksi niinkuin mikä tahansa muukin juridinen sopimus! Aina tulee olemaan ihmisiä jotka kyllä ovat muodollisesti oikeustoimikelpoisia, mutta käytännössä ymmärrys ei kuitenkaan riitä selvittämään oikeustoimien seurauksia. Avioliittosopimusta laatiessa kysyttäisiin mitä sovitaan omaisuudesta, vanhemmuudesta, sukunimestä yms. Sopimuksen allekirjoitus olisi siviilivihkiminen, ilman muita vaivaannuttavia puheita. Uskonnollisen puolen seremonian voisi sitten hoitaa kuka tahansa, oli sitten vaikka käsien yhteenliittäminen ja luudan yli hyppääminen tai mikä tahansa muu seremonia.
Kihloihin mentiin kk seurustelun jälkeen ja 25v takana, 4 lasta ja meillä ei ole aikomustakaan mennä naimisiin. Sormukset oli vaan merkki sitoutumisesta ja rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli vaikea ero vaikean 20 vuoden avioliiton jälkeen. Nyt 5 V hyvää parisuhdetta. Minulle sana avioliitto on synonyymi sanalle vankila. Ei enää kihloihin eikä ainakaan avioliittoon. Jos suhde on hyvä, siinä haluaa olla. Jos suhde muuttuu huonoksi, siitä pitää päästä helposti ja nopeasti pois.
Minusta avioliiton solmimisen yhteydessä pitäisi lain velvoittaa ihmiset tekemään paperin omaisuuden suhteen. Avioliitto on taloudellinen yritys siinä missä muutkin yritykset.Mun mielestäni avioliitto pitäisi muuttaa kirjalliseksi sopimukseksi niinkuin mikä tahansa muukin juridinen sopimus! Aina tulee olemaan ihmisiä jotka kyllä ovat muodollisesti oikeustoimikelpoisia, mutta käytännössä ymmärrys ei kuitenkaan riitä selvittämään oikeustoimien seurauksia. Avioliittosopimusta laatiessa kysyttäisiin mitä sovitaan omaisuudesta, vanhemmuudesta, sukunimestä yms. Sopimuksen allekirjoitus olisi siviilivihkiminen, ilman muita vaivaannuttavia puheita. Uskonnollisen puolen seremonian voisi sitten hoitaa kuka tahansa, oli sitten vaikka käsien yhteenliittäminen ja luudan yli hyppääminen tai mikä tahansa muu seremonia.
Avioliittohan on kirjallinen sopimus, johon sisältyy monenlaisia vastuita ja oikeuksia. Niistä voidaan sopia myös toisin eli tehdä avioehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas vanhanaikaista porukkaa täälä. "Kihlaus on merkki.. plaa plaa plaa" Sanoo kuka? Minä teen miten itse haluan, eli naimisiin en edes aio vaikka olen kihlautunut..silloin nuorempana en ehkä ajatellut asiaa niin paljoa.. mutta mitä siis sitten? Avioliitto on naurettava instituutio ja pärjäämme suhteessamme kyllä ihan ilman sitä. Ihme kapeakatseista porukkaa täälä. Ei se kihlaus tai liitto parisuhdetta tee. Eli aivan sama, suuntaan jos toiseen.. kukin tyylillään. Ja sitä kauhistelette oikeen pirukallatäälä, hui kauheeta. Varmaan joudun helvettiin.. sama sekin mulle on kun en ole uskossa joten..
Laki sanoo, mitä kihlaus tarkoittaa. Et sinä sitä päätä.
Kihlaus tai avioliitto ei tee parisuhdetta, mutta avioliitto onkin oikeastaan yksinkertainen sopimus, jolla järjestetään iso joukko parisuhteen osapuolten keskinäisistä sidoksista (talous yms). Avioliitto ei ole myöskään millään tavoin uskonnollinen järjestely.
Jos olet parisuhteessa, mutta et naimisissa, toivottavasti olet muilla järjestelyillä varmistanut taloudellisen asemasi. Kenen nimissä taloutenne omaisuus on? Molempien vai vai toisen? Mitä tapahtuu, jos toinen teistä kuolee? Onko teillä testamentti? Avioliitto takaa, että tuollaisiin tilanteisiin on varauduttu edes jollain tavalla yhdellä sopimuksella.Avioliitto on kuitenkin merkitykseltään niin iso sopimus, että on katsottu järkeväksi, että sopimus pitää tehdä todistajien läsnäolessa ja sopimus kirjataan virallisiin rekistereihin ja siksi paikalle tarvitaan virallinen vihkijä, jolla on oikeus tehdä tarpeelliset merkinnät rekistereihin.
Toki moni liittää avioliittoon kaikenlaista romanttista koristelua, mutta se on täysin vapaaehtoista. Avioliiton solmiminen voidaan tehdä kirkossa tai maistraatissa minimiseremonioin. Ei tarvita juhlia tai vieraita, eikä avioliiton solmimisesta tarvitse kertoa koko maailmalle, vaikka virallisiin rekistereihin se kirjataankin.
"Laki sanoo, mitä kihlaus tarkoittaa. Et sinä sitä päätä." Niin siis se laki sanoo, että kaksi henkilöä jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. Ei sano mitään mutta. Edelleenkään.
Huoh. Eli laki määrittelee, mitä kihlaus tarkoittaa, mainitsemallasi tavalla. Kihlaus = kaksi henkilöä sopivat menevänsä avioliittoon keskenään.
Luetun ymmärtämisen vaikeus... ja tuo on jopa lakitekstiä selkeimmästä päästä...Varmasti jos vetelee yhtäläisyysmerkkejä sinne missä niitä ei ole. Ja kyllä, kihlaus on tuotakin.
Laissa kihlaukselle ei ole mitään muuta määritelmää. Tuo on tyhjentävä. Ei ole "tai"-osaa.
Kaikki muut määritelmät kihlauksesta ovat henkilön itse keksimiä. Siinä sitten vain mielikuvitus on rajana.
Jos joillekin sormukset ilman avioliittoa ilmentävät syvempää rakkautta, siitä vain. Se ei kuitenkaan yhteiskunnalle kerro suhteesta yhtään enempää, eikä sillä ole oikeudellista tai taloudellista merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas vanhanaikaista porukkaa täälä. "Kihlaus on merkki.. plaa plaa plaa" Sanoo kuka? Minä teen miten itse haluan, eli naimisiin en edes aio vaikka olen kihlautunut..silloin nuorempana en ehkä ajatellut asiaa niin paljoa.. mutta mitä siis sitten? Avioliitto on naurettava instituutio ja pärjäämme suhteessamme kyllä ihan ilman sitä. Ihme kapeakatseista porukkaa täälä. Ei se kihlaus tai liitto parisuhdetta tee. Eli aivan sama, suuntaan jos toiseen.. kukin tyylillään. Ja sitä kauhistelette oikeen pirukallatäälä, hui kauheeta. Varmaan joudun helvettiin.. sama sekin mulle on kun en ole uskossa joten..
Laki sanoo, mitä kihlaus tarkoittaa. Et sinä sitä päätä.
Kihlaus tai avioliitto ei tee parisuhdetta, mutta avioliitto onkin oikeastaan yksinkertainen sopimus, jolla järjestetään iso joukko parisuhteen osapuolten keskinäisistä sidoksista (talous yms). Avioliitto ei ole myöskään millään tavoin uskonnollinen järjestely.
Jos olet parisuhteessa, mutta et naimisissa, toivottavasti olet muilla järjestelyillä varmistanut taloudellisen asemasi. Kenen nimissä taloutenne omaisuus on? Molempien vai vai toisen? Mitä tapahtuu, jos toinen teistä kuolee? Onko teillä testamentti? Avioliitto takaa, että tuollaisiin tilanteisiin on varauduttu edes jollain tavalla yhdellä sopimuksella.Avioliitto on kuitenkin merkitykseltään niin iso sopimus, että on katsottu järkeväksi, että sopimus pitää tehdä todistajien läsnäolessa ja sopimus kirjataan virallisiin rekistereihin ja siksi paikalle tarvitaan virallinen vihkijä, jolla on oikeus tehdä tarpeelliset merkinnät rekistereihin.
Toki moni liittää avioliittoon kaikenlaista romanttista koristelua, mutta se on täysin vapaaehtoista. Avioliiton solmiminen voidaan tehdä kirkossa tai maistraatissa minimiseremonioin. Ei tarvita juhlia tai vieraita, eikä avioliiton solmimisesta tarvitse kertoa koko maailmalle, vaikka virallisiin rekistereihin se kirjataankin.
"Laki sanoo, mitä kihlaus tarkoittaa. Et sinä sitä päätä." Niin siis se laki sanoo, että kaksi henkilöä jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. Ei sano mitään mutta. Edelleenkään.
Huoh. Eli laki määrittelee, mitä kihlaus tarkoittaa, mainitsemallasi tavalla. Kihlaus = kaksi henkilöä sopivat menevänsä avioliittoon keskenään.
Luetun ymmärtämisen vaikeus... ja tuo on jopa lakitekstiä selkeimmästä päästä...Varmasti jos vetelee yhtäläisyysmerkkejä sinne missä niitä ei ole. Ja kyllä, kihlaus on tuotakin.
Laissa kihlaukselle ei ole mitään muuta määritelmää. Tuo on tyhjentävä. Ei ole "tai"-osaa.
Kaikki muut määritelmät kihlauksesta ovat henkilön itse keksimiä. Siinä sitten vain mielikuvitus on rajana.
Jos joillekin sormukset ilman avioliittoa ilmentävät syvempää rakkautta, siitä vain. Se ei kuitenkaan yhteiskunnalle kerro suhteesta yhtään enempää, eikä sillä ole oikeudellista tai taloudellista merkitystä.
😂 meinaatko että kihloissa olo avioaikein kertoo yhteiskunnalle jotain? Ja sillä merkitykselläkin on vaan merkitystä suhteen osapuolille eikä av-mammalle vaikka se ottaisikin toisten suhteet henkilökohtaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen kihlaus on se lupaus, sitäkään en ole ainakaan itse väittänyt. Mutta sitä lupausta ei vaan ole täytetty.
Ei kihlaus mikään lupaus ole. Kihlaus on kihlakumppaneiden välinen sopimus siitä, että joskus myöhemmin solmitaan avioliitto.
Lupaus on yksipuolinen ilmoitus, kihlaus on kahden henkilön keskinäinen sopimus. Et päädy kihloihin vain sillä, että joku lupaa mennä kanssasi naimisiin. Myös sinun pitää hyväksyä asia.
Mitä sekoipäitä tänne tuli riehumaan. Lupaus ei ole yksipuolinen ilmoitus, myös sen voi hyväksyä tai ei. Taas viilataan niin että soi. Siis pilkkua. Päteä on pakko.
Kielitoimiston sanakirjan määritelmä "lupaus = vakuutus t. sitoumus, jolla jku lupaa (tehdä) jtak, lupautuu jhk; (jnk järjestön tm. jäseniltään vaatima) määrämuotoinen vakuutus."
Lupaus on siis nimenomaisesti yksipuolinen sitoutumus tehdä jotakin. Se sitoo lupauksen antajaa, mutta ei ei lupauksen kohdetta. Jos vaikkapa sanon lapselle: "Saat vitosen, jos saat kokeesta vähintään ysin", kyseessä on lupaus, koska vain minä olen sitoutunut tekemään jotain. Lapsi ei ole sitoutunut saamaan kokeesta ysiä. Jos sen sijaan sanon: "Saat koiran, jos lupaat hoitaa sen itse ja ulkoiluttaa sen kolmesti päivässä", kyseessä on lupaus siihen asti, että lapsi joko lupaa pyydetyn tai kieltäytyy siitä. Jos lapsi lupaa tehdä pyydetyt asiat, vanhemman ja lapsen lupauksista muodostuu sopimus. Jos lapsi kieltäytyy, jäädään pelkään yksipuoliseen lupaukseen, joka ei välttämättä enää ole myöhemmin tarjolla.
Näin on myös kihlauksen suhteen. Jos joku lupaa mennä kanssani naimisiin (ehdoitta tai ehdoilla), se ei ole kihlaus, koska kihlaus edellyttää sitä, että molemmat osapuolet sitoutuvat asiaan. Se, että joku sanoo vaikkapa "Lupaan mennä kanssasi naimisiin vuonna 2023", ei tee yksipuolisesta tarjouksesta eli lupauksesta kihlausta, mutta jos lupauksen kohde sanoo "sopii" tai jotain vastaavaa, lupaus muuttuu molemminpuoliseksi sopimukseksi, joka on nimeltään kihlaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies halusi mennä kihloihin kun oltiin seurusteltu puoli vuotta. Suostuin sillä edellytyksellä, ettei koskaan mennä naimisiin.
Oltiin siis ns. toisella kierroksella. Luulen, että mies vaan halusi merkin meidän yhdessäolosta ja varmaan myös sen sormuksen omaan sormeensa, jotta näyttäisi jotenkin vakiintuneelta ja luotettavalta ja sitoutuneelta ihmiseltä esim. työelämässään ja liikeneuvotteluissaan? Ehkä tuo viimemainittu on kovin inhorealistinen oletus, mutta en itse siitä mitään ikävää tunne, ajattelen, että inhimillisiä tarpeita ehkä nuokin.
Itse en ole halunnut naimisiin, koska meillä ei ole (eikä tule) yhteisiä lapsia, ja varsinkin jos tässä mennään yhdessä ain jomman kumman kuolemaan asti, niin perikunnan on helpompi selvittää pesät ja omaisuudet ilman turhanaikaisia aviosopimuksia. Ollaan siis nyt oltu kihloissa kohta kaksikymmentä vuotta. Itse tosin en juuri sormusta käytä, kun olen sellaisissa töissä ettei käsissä saa olla mitään ylimääräistä.
Millä tavalla avoparin pesänjako olisi helpompi tehdä? Silloinhan vasta pitääkin selvittää tarkkaan, kumpi omisti mitäkin, jotta tiedetään, mitä kuolleen perillisten kuuluu saada ja mikä taas on avolesken omaisuutta. Missä esim. eloonjäänyt asuu? Avioleskellä on sentään oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon irtaimistoineen. Avoleski saa vain oman omaisuutensa ja kuolleen omaisuus jaetaan perillisille. Millaiset välit sinulla on puolisosi perillisiin?
Noilla väleillähän ei ole mitään merkitystä. Olen nähnyt niin järkyttäviä perintöriitoja ettei tosikaan. Niin hyviä välejä ei olekaan, etteikö perintösotku niitä voisi pilata.
Niinpä. Sitä vartenhan tuo kysymyksen esitin, koska jos jo nyt välit ovat tavanomaiset tai peräti huonot, voi olla aika varma siitä, että perinnönjako ei mene omien toiveiden mukaisesti. Jos välit ovat erittäin hyvä, sekään ei takaa mitään, mutta vähentää tietysti riitelyn riskiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä laki sanoo niistä, jotka ovat kihlautuneet ilman sopimusta avioliitosta?
Eivät ole kihlautuneet, ilman sopimusta avioliitosta ei ole kihlausta. Myöskään ei ole mahdollista mennä naimisiin kihlautumatta.
Minä ja vaimoni emme olleet kihloissa vaan menimme suoraan naimisiin. Tietysti kuukausi meni siitä kun varasimme maistraattiin ajan siihen että meidävt vihittiin mutta muuten emme olleet juhlistaneet asiaa mitenkään.
-
Ette menneet!
6§ (Avioliittolaki)
𝕸𝖎𝖊𝖘 𝖏𝖆 𝖓𝖆𝖎𝖓𝖊𝖓, 𝖏𝖔𝖙𝖐𝖆 𝖔𝖛𝖆𝖙 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖓𝖊𝖊𝖙 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖙𝖔𝖔𝖓 𝖒𝖊𝖓𝖊𝖒𝖎𝖘𝖊𝖘𝖙𝖆̈ 𝖙𝖔𝖎𝖘𝖙𝖊𝖓𝖘𝖆 𝖐𝖆𝖓𝖘𝖘𝖆, 𝖔𝖛𝖆𝖙 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖙𝖚𝖓𝖊𝖊𝖙.
Eli kihlauduitte sillä sekunnilla, kun sovitte menevänne maistraatiin avioliittoon vihittäviksi.
-Ette kai ole levitelleet totuudenvastaista sanomaa lähipiirillenne?
N 48 kirjoitti:
Kihloihin mentiin kk seurustelun jälkeen ja 25v takana, 4 lasta ja meillä ei ole aikomustakaan mennä naimisiin. Sormukset oli vaan merkki sitoutumisesta ja rakkaudesta.
Olisiko merkki Sitoutumisesta sitten ihan yhtä hyvin olla vaikka Samanlaiset tatuoinnit tai samanlaiset kaulakorut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kihlauksella ei ole samaa statusta kuin ennen vanhaan. Silloin kihlaus oli lain mukaan lupaus avioliitosta, ja kihlauksen purkautuessa oli oikeus vaatia purkajalta korvaus aviolupauksen rikkomisesta.
Nyt kihlaus on vain keskinäinen juttu, ja kihloissa voi olla vaikka monen eri ihmisen kanssa yhtäaikaisesti. Tai olla naimisissa, ja kihloissa samalla jonkun toisen kanssa.-
Mitä nyt laki sattuu sanomaan vallan muuta:
"6§
Mies ja nainen, jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet."
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234
---->kysymys ei ole mistää "statuksesta". Laki on yksiselitteinen.
Mitä laki sanoo niistä, jotka ovat kihlautuneet ilman sopimusta avioliitosta?
"Mies ja nainen, jotka ovat sopineet kihlautumisesta ovat sopineet menevänsä avioliittoon."
Autan mielelläni vaikeammissakin kysymyksissä!
Toivottavasti et ammatiksesi. Asiakas olisi yhtä viisas kuin tullessaan sisään. =) Auttaako jos toistan kysymyksen: Mitä laki sanoo niistä, jotka ovat kihlautuneet ilman sopimusta avioliitosta?
-
Terminä "kihlautuminen" tarkoittaa yksiselitteisesti avioliittolupausta. Mikä hillitön vimma sinulla on sitä muuksi muuttaa?
Pikagoogletus: "Kihlaus on kahden ihmisen keskenään tekemä sopimus avioitumisesta"
-
Voisitko ystävällisesti omin sanoin kertoa, mitä sinä ymmärrät kihlautumisella ja mitä se sinulle merkitse?
Mutta kun se sopimus avioitumisesta voi myös olla se, että ei mennä.
Kihlautuminen on syhteen syvenemistä ja tämä toki oma mielipiteeni. t: 21v naimisissa
-
"Mutta kun se sopimus avioitumisesta voi myös olla se, että ei mennä."
-Mutta silloin ei ole sopimusta avioliiton solmimisesta = Ei kihlausta. Se'e noin yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas vanhanaikaista porukkaa täälä. "Kihlaus on merkki.. plaa plaa plaa" Sanoo kuka? Minä teen miten itse haluan, eli naimisiin en edes aio vaikka olen kihlautunut..silloin nuorempana en ehkä ajatellut asiaa niin paljoa.. mutta mitä siis sitten? Avioliitto on naurettava instituutio ja pärjäämme suhteessamme kyllä ihan ilman sitä. Ihme kapeakatseista porukkaa täälä. Ei se kihlaus tai liitto parisuhdetta tee. Eli aivan sama, suuntaan jos toiseen.. kukin tyylillään. Ja sitä kauhistelette oikeen pirukallatäälä, hui kauheeta. Varmaan joudun helvettiin.. sama sekin mulle on kun en ole uskossa joten..
Laki sanoo, mitä kihlaus tarkoittaa. Et sinä sitä päätä.
Kihlaus tai avioliitto ei tee parisuhdetta, mutta avioliitto onkin oikeastaan yksinkertainen sopimus, jolla järjestetään iso joukko parisuhteen osapuolten keskinäisistä sidoksista (talous yms). Avioliitto ei ole myöskään millään tavoin uskonnollinen järjestely.
Jos olet parisuhteessa, mutta et naimisissa, toivottavasti olet muilla järjestelyillä varmistanut taloudellisen asemasi. Kenen nimissä taloutenne omaisuus on? Molempien vai vai toisen? Mitä tapahtuu, jos toinen teistä kuolee? Onko teillä testamentti? Avioliitto takaa, että tuollaisiin tilanteisiin on varauduttu edes jollain tavalla yhdellä sopimuksella.Avioliitto on kuitenkin merkitykseltään niin iso sopimus, että on katsottu järkeväksi, että sopimus pitää tehdä todistajien läsnäolessa ja sopimus kirjataan virallisiin rekistereihin ja siksi paikalle tarvitaan virallinen vihkijä, jolla on oikeus tehdä tarpeelliset merkinnät rekistereihin.
Toki moni liittää avioliittoon kaikenlaista romanttista koristelua, mutta se on täysin vapaaehtoista. Avioliiton solmiminen voidaan tehdä kirkossa tai maistraatissa minimiseremonioin. Ei tarvita juhlia tai vieraita, eikä avioliiton solmimisesta tarvitse kertoa koko maailmalle, vaikka virallisiin rekistereihin se kirjataankin.
"Laki sanoo, mitä kihlaus tarkoittaa. Et sinä sitä päätä." Niin siis se laki sanoo, että kaksi henkilöä jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. Ei sano mitään mutta. Edelleenkään.
Huoh. Eli laki määrittelee, mitä kihlaus tarkoittaa, mainitsemallasi tavalla. Kihlaus = kaksi henkilöä sopivat menevänsä avioliittoon keskenään.
Luetun ymmärtämisen vaikeus... ja tuo on jopa lakitekstiä selkeimmästä päästä...Varmasti jos vetelee yhtäläisyysmerkkejä sinne missä niitä ei ole. Ja kyllä, kihlaus on tuotakin.
Laissa kihlaukselle ei ole mitään muuta määritelmää. Tuo on tyhjentävä. Ei ole "tai"-osaa.
Kaikki muut määritelmät kihlauksesta ovat henkilön itse keksimiä. Siinä sitten vain mielikuvitus on rajana.
Jos joillekin sormukset ilman avioliittoa ilmentävät syvempää rakkautta, siitä vain. Se ei kuitenkaan yhteiskunnalle kerro suhteesta yhtään enempää, eikä sillä ole oikeudellista tai taloudellista merkitystä.
😂 meinaatko että kihloissa olo avioaikein kertoo yhteiskunnalle jotain? Ja sillä merkitykselläkin on vaan merkitystä suhteen osapuolille eikä av-mammalle vaikka se ottaisikin toisten suhteet henkilökohtaisesti.
Tämän täytyy olla jo tahallista väärin ymmärtämistä.
Kirjoitin sormuksista ilman avioliittoa.
Pelkkä kihlaus on aina oikeudellisesti ja taloudellisesti merkityksetön yhteiskunnallisesti.
En näe, mikä pointti olisi "mennä kihloihin" ja jäädä siihen tilaan. Jos ei haluta avioliittoa, miksi ei olla suosiolla avoliitossa? Ilmeisesti koetaan, että kihlaus antaa jonkin lisän, joka kuitenkin riittää. Se on kuitenkin vain oma kokemus.
Avioliitto sen sijaan on merkittävä oikeudellis-taloudellinen sopimus myös yhteiskunnan edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua lukiessa meinaa katketa verisuoni päästä.
Minulle – kuten monelle muullekin länsimaalaiselle – sormuksella nimettömässä on jo lähtökohtaisesti iso *kulttuurillinen* arvo, ihan ilman juridiikkaa tai kirkon väliintuloakin. Mikäli pari haluaa ostaa sormukset juhlistaakseen sitoutumistaan, ilman aiettakaan mennä naimisiin, keltä se on muka pois? Mitä lisää *heidän rakkauteensa* lakipykälät tai papin aamen tuovat?
Minusta ihan liian moni käyttää ihan liian paljon aikaa ja energiaa tuohtuakseen siitä, kun joku muu ”elää väärin”. Ostakoot vaikka polysuhteessa kolmelle, neljälle, viidelle ihmiselle sormukset ja kutsukoot niitä kihloiksi – se ei ole MILLÄÄN TAVALLA minulta pois.
Vastakysymys: mitä ne sormukset tai kihlojen julistaminen ilman aikomusta solmia avioliittoa tuo lisää puolisoiden rakkauteen? Kihlaus on ainakin viime aikoihin asti tarkoittanut yleisesti sitä, että ollaan päätetty avioliiton solmimisesta ja siihen perustuu se mainitsemasi kulttuurillinen arvo eli symboliset merkitykset, joita vaikka sormuksiin liitetään. Miksi siis haluaa osallistua tällaiseen perinteeseen ja instituutioon, mutta vain joiltakin osin? Miksi ei vaan ole parisuhteessa? Miksi sitä haluaa nimittää kihlaukseksi, vaikka siitä ei ole kyse? Jokin syy siihen on oltava, ja siihen tämä ketju tuo vain hyvin vähän lisävalaistusta.
Juurikin tuo ihmisten mielissä muodostunut symbolinen arvo. Voihan sitä ikuisesta lupauksesta ostaa vaikka nilkkarenkaat tai nännilävistykset, mutta sormuksella nimettömässä on jo valmis romanttinen mielleyhtymä, joten miksipä ei hyödyntäisi sitä.
Kihlautuminen on ”kaunis ajatus”, jonka kanssa lakiteknisillä seikoilla on tekemistä vasta sitten, jos oikeasti lähtee perimis- ym. asioita miettimään (ja haluaa siitä syystä mustaa valkoiselle, i.e., mennä naimisiin).
Monelle nämä ovat kansankielellä ”fiilispohjaisia” asioita – eikä varmasti ns. järkeistävämpi luonne löydäkään toiminnalle mieleistään syytä tai selitystä.
Vierailija kirjoitti:
On muuten kiinnostavaa, kuinka kärkkäästi asiaan suhtautuvat nimenomaan ne, jotka ovat "kihloissa" ilman avioitumisaikeita. Miksi heille on niin tärkeää väittää olevansa kihloissa? Jotain se kertoo kihloissa olemisen statuksesta.
Tätä minäkin ihmettelen! Aivan kuin eivät luottaisi omaan parisuhteeseen, kun pitää koristeeksi hommata sormus. Miksei sitoutumisen merkiksi käy joku muu koru? En tosin tiedä mitä statusta kihlaukseen liittyy, koska juridisesti se ei tarkoita yhtään mitään eikä oikeuta mihinkään. Ainoa mitä keksin niin se, että sormuksella osoitetaan muille olevan varattuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten kiinnostavaa, kuinka kärkkäästi asiaan suhtautuvat nimenomaan ne, jotka ovat "kihloissa" ilman avioitumisaikeita. Miksi heille on niin tärkeää väittää olevansa kihloissa? Jotain se kertoo kihloissa olemisen statuksesta.
Tätä minäkin ihmettelen! Aivan kuin eivät luottaisi omaan parisuhteeseen, kun pitää koristeeksi hommata sormus. Miksei sitoutumisen merkiksi käy joku muu koru? En tosin tiedä mitä statusta kihlaukseen liittyy, koska juridisesti se ei tarkoita yhtään mitään eikä oikeuta mihinkään. Ainoa mitä keksin niin se, että sormuksella osoitetaan muille olevan varattuja.
Sormuksen pitäminenkin on eri asia kuin sen väittäminen, että on kihloissa vaikka ei todellisuudessa ole. Mun mielestä on ihan kiva ajatus jotenkin juhlistaa vakavaa parisuhdetta ja joillekin se tapa voi olla sormuksen hankkiminen. Kihlautuminen on kuitenkin eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten kiinnostavaa, kuinka kärkkäästi asiaan suhtautuvat nimenomaan ne, jotka ovat "kihloissa" ilman avioitumisaikeita. Miksi heille on niin tärkeää väittää olevansa kihloissa? Jotain se kertoo kihloissa olemisen statuksesta.
Tätä minäkin ihmettelen! Aivan kuin eivät luottaisi omaan parisuhteeseen, kun pitää koristeeksi hommata sormus. Miksei sitoutumisen merkiksi käy joku muu koru? En tosin tiedä mitä statusta kihlaukseen liittyy, koska juridisesti se ei tarkoita yhtään mitään eikä oikeuta mihinkään. Ainoa mitä keksin niin se, että sormuksella osoitetaan muille olevan varattuja.
Mikseivät he saisi käyttää sormuksia? Ja jos nyt yrität väittää, ettet niin väittänytkään, niin ”sormus koristeeksi kun ei muuten luoteta” on jo asenteellista tekstiä, sekä muiden korujen ehdottelu.
Eikö esim. tuo viimeisen lauseesi idea riitä – että sormuksella osoittaa muille olevansa varattu?
Sivusta (ei kihloissa enkä aiokaan)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut naimisissa ja miehen kanssa yhdessä kymmeniä vuosia. Leskeydyttyäni löysin vielä uuden rakkauden. Ostimme sormukset vasempiin nimettömiimme merkiksi rakkaudestamme ja sitoutumisesta toisiimme. Sillä ei ole mitään väliä, jos joku random-tyyppi ei pidä tätä kihlauksena. Naimisiin meidän ei kannata mennä, koska se mutkistaisi lastemme tulevia perintöjä liikaa. Edes testamentilla ja avioehdoilla ei voi kaikkia asioita sulkea pois. Muuten kyllä olisimme menneet mielellämme myös naimisiin. Joka tapauksessa aiomme elää loppuelämämme yhdessä.
Mitä asioita ei voi sulkea pois testamentilla ja avioehdolla?
Testamentilla ei voi sulkea pois rintaperillisen lakiosaa.
Avioehdolla ei voi sulkea pois lesken asumissuojaa eli oikeutta jäädä asumaan yhteiseen kotiin, ellei leski omista toista asunnokseen kelpaavaa asuntoa.
Ymmärsin, että tässä on kyse lapsettomasta parista, joilla on lapsia aiemmista liitoista ja perinnönjako halutaan pitää yksinkertaisena. Avioehdolla voidaan taata, että pesänjaossa leski saa vain omansa ja loput menevät kuolleen perillisille. Leskihän ei peri mitään, jos perittävällä on lapsia. Lesken asumisoikeutta ei tosiaan voi sulkea pois, mutta sehän on oikeus, jota ei ole pakko käyttää. Myös avoleskellä olisi oikeus pyytää itselleen tukea kuolinpesältä, mutta sitäkään oikeutta ei ole pakko käyttää.
Mitä siis avioliitto muuttaa? Avoliittovaihtoehdossa kumpikin pitää oman omaisuutensa (toki pitää selvittää, kuka omistaa mitäkin) ja kuolleen perilliset perivät hänet. Yhteinen asunto pistetään todennäköisesti myyntiin, jollei avoleski osta omilla varoillaan kuolleen osuuden asunnosta ja irtaimistosta (edellyttäen, että perilliset suostuvat myymään). Avioliittovaihtoehdossa, jossa pariskunta ei halua mutkistaa asioita, voidaan toimia samoin. Lesken ei tarvitse jäädä asumaan yhteiseen asuntoon, jos ei halua.
Eli molemmissa vaihtoehdoissa perinnönjaosta voidaan tehdä aivan yhtä helppoa avioehdolla, jos leski ei halua tehdä yhteisestä asunnosta ongelmaa. Mutta avioliittovaihtoehdossa leskellä on kuitenkin ylimääräistä suojaa ja neuvotteluvaltteja, jos taloudellinen tilanne on huonontunut tai joku perillisistä haluaa ruveta hankalaksi. Kyse on siis lähinnä siitä, onko syytä epäillä, että leski haluaa tehdä yhteisen asunnon jakamisesta ongelman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka minusta olisikin selkeämpää, että kihlaus tarkoittaisi aina aikomusta solmia avioliitto, täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että sitä sanaa käytetään myös muusta. Väitän, että kyllä te muutkin tunnistatte sellaisen merkityksen sanalla kihlaus. Eihän tätä keskustelua muuten käytäisi edes. Nimitystä kihlaus käytetään jonkinlaisesta syvemmästä ja/tai julkisemmasta sitoutumisesta parisuhteeseen. Kihlaus on riitti itsessään. Useimmiten hankitaan sormukset ja juhlistetaan tapahtumaa jollain tavalla. Valikoidaan sormuksia, ujostellaan käyttää niitä tai esitellään niitä ylpeinä muille, joillakin asiaan kuuluu mahdollisimman erikoinen kosinta, joillakin on myös erityinen kihlajaisjuhla. Useimmille(?) kihlaukseen liittyy aikomus mennä naimisiin, mutta ei kaikille.
Sanoja käytetään muullakin tavoin kuin mitä laissa määritellään. Usein sanotaan rakennusta kiinteistöksi, vaikka laissa kiinteistö tarkoittaa maa-aluetta. Jos rakennuksen omistaa muu taho kuin kiinteistön, rakennus ei ole osa kiinteistöä. Aika moni rakennus on vuokratontilla.
Käytetääs samaa logiikkaa: ylioppilaaksi pääseminen tarkoittaa sitä, että valmistuu lukiosta ja läpäisee ylioppilaskirjoitukset, eikös? Sen symboliksi ostetaan ylioppilaslakki ja pidetään ylioppilasjuhlat. Voiko yo-kirjoitukset reputtanut henkilö kutsua itseään ylioppilaaksi, jos hän hankkii lakin ja pitää juhlat? Olettaisin, että monien mielestä ei. Samalla logiikalla tuntuisi oudolta määritellä kihlautuminen siihen liittyvien symboleiden (juhlat, sormukset), jos se tärkein osa – eli avioliittolupaus – jää puuttumaan.
Sinällään ihan hauska vertaus, mutta ylioppilaaksi voi kirjoittaa ilman lukion oppimäärää, jolloin lakin saa ylioppilaaksi valmistumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli vaikea ero vaikean 20 vuoden avioliiton jälkeen. Nyt 5 V hyvää parisuhdetta. Minulle sana avioliitto on synonyymi sanalle vankila. Ei enää kihloihin eikä ainakaan avioliittoon. Jos suhde on hyvä, siinä haluaa olla. Jos suhde muuttuu huonoksi, siitä pitää päästä helposti ja nopeasti pois.
Minusta avioliiton solmimisen yhteydessä pitäisi lain velvoittaa ihmiset tekemään paperin omaisuuden suhteen. Avioliitto on taloudellinen yritys siinä missä muutkin yritykset.Mun mielestäni avioliitto pitäisi muuttaa kirjalliseksi sopimukseksi niinkuin mikä tahansa muukin juridinen sopimus! Aina tulee olemaan ihmisiä jotka kyllä ovat muodollisesti oikeustoimikelpoisia, mutta käytännössä ymmärrys ei kuitenkaan riitä selvittämään oikeustoimien seurauksia. Avioliittosopimusta laatiessa kysyttäisiin mitä sovitaan omaisuudesta, vanhemmuudesta, sukunimestä yms. Sopimuksen allekirjoitus olisi siviilivihkiminen, ilman muita vaivaannuttavia puheita. Uskonnollisen puolen seremonian voisi sitten hoitaa kuka tahansa, oli sitten vaikka käsien yhteenliittäminen ja luudan yli hyppääminen tai mikä tahansa muu seremonia.
Kannattaisi sitten varmaan ottaa selvää, mitä avioliitto lain näkökulmasta tarkoittaa. Se tarkoittaa täsmälleen noita asioita. Ei tarvita puheita, eikä uskonnollisia seremonioita, eikä juhlia (edes kirkollisessa vihkimisessä). Riittää, että paikalla ovat kihlakumppanit, vihkioikeutettu henkilö ja kaksi todistajaa varmistamassa, että avioliitto solmitaan vapaaehtoisesti.
Jo nyt laki sanoo: "Vihkimistä ei saa toimittaa, jos vihkijä tietää seikan, joka estää avioliiton, tai jos vihkijä toteaa, että kihlakumppani ei häiriintyneen mielentilansa takia ilmeisesti kykene ymmärtämään avioliiton merkitystä."
Noin voi käydä siitä huolimatta, että nykyään on olemassa Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta.