Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut naimisissa ja miehen kanssa yhdessä kymmeniä vuosia. Leskeydyttyäni löysin vielä uuden rakkauden. Ostimme sormukset vasempiin nimettömiimme merkiksi rakkaudestamme ja sitoutumisesta toisiimme. Sillä ei ole mitään väliä, jos joku random-tyyppi ei pidä tätä kihlauksena. Naimisiin meidän ei kannata mennä, koska se mutkistaisi lastemme tulevia perintöjä liikaa. Edes testamentilla ja avioehdoilla ei voi kaikkia asioita sulkea pois. Muuten kyllä olisimme menneet mielellämme myös naimisiin. Joka tapauksessa aiomme elää loppuelämämme yhdessä.
Mitä asioita ei voi sulkea pois testamentilla ja avioehdolla?
Tämän minäkin haluaisin tietää. Olen itse tavallaan samassa tilanteessa. Se miksi haluaisin naimisiin, olisi se, että olisimme puolisoni kanssa virallisesti toistemme lähiomaisia ja leski voisi jatkaa asumista, vaikka toinen menehtyisi ennen toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut naimisissa ja miehen kanssa yhdessä kymmeniä vuosia. Leskeydyttyäni löysin vielä uuden rakkauden. Ostimme sormukset vasempiin nimettömiimme merkiksi rakkaudestamme ja sitoutumisesta toisiimme. Sillä ei ole mitään väliä, jos joku random-tyyppi ei pidä tätä kihlauksena. Naimisiin meidän ei kannata mennä, koska se mutkistaisi lastemme tulevia perintöjä liikaa. Edes testamentilla ja avioehdoilla ei voi kaikkia asioita sulkea pois. Muuten kyllä olisimme menneet mielellämme myös naimisiin. Joka tapauksessa aiomme elää loppuelämämme yhdessä.
Mitä asioita ei voi sulkea pois testamentilla ja avioehdolla?
Tämän minäkin haluaisin tietää. Olen itse tavallaan samassa tilanteessa. Se miksi haluaisin naimisiin, olisi se, että olisimme puolisoni kanssa virallisesti toistemme lähiomaisia ja leski voisi jatkaa asumista, vaikka toinen menehtyisi ennen toista.
Sama. Ainoa syy, miksi menisin vielä naimisiin, on lesken oikeus asua yhteisessä asunnossa ja pienempi perintövero, jos testamentin kautta perii menehtyneen puolison omaisuutta. Eron varalta tietenkin avioehto ja tilanteesta riippuen jotain omaisuutta voidaan avioehdolla sulkea pois myös kuoleman varalta.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies halusi mennä kihloihin kun oltiin seurusteltu puoli vuotta. Suostuin sillä edellytyksellä, ettei koskaan mennä naimisiin.
Oltiin siis ns. toisella kierroksella. Luulen, että mies vaan halusi merkin meidän yhdessäolosta ja varmaan myös sen sormuksen omaan sormeensa, jotta näyttäisi jotenkin vakiintuneelta ja luotettavalta ja sitoutuneelta ihmiseltä esim. työelämässään ja liikeneuvotteluissaan? Ehkä tuo viimemainittu on kovin inhorealistinen oletus, mutta en itse siitä mitään ikävää tunne, ajattelen, että inhimillisiä tarpeita ehkä nuokin.
Itse en ole halunnut naimisiin, koska meillä ei ole (eikä tule) yhteisiä lapsia, ja varsinkin jos tässä mennään yhdessä ain jomman kumman kuolemaan asti, niin perikunnan on helpompi selvittää pesät ja omaisuudet ilman turhanaikaisia aviosopimuksia. Ollaan siis nyt oltu kihloissa kohta kaksikymmentä vuotta. Itse tosin en juuri sormusta käytä, kun olen sellaisissa töissä ettei käsissä saa olla mitään ylimääräistä.
Millä tavalla avoparin pesänjako olisi helpompi tehdä? Silloinhan vasta pitääkin selvittää tarkkaan, kumpi omisti mitäkin, jotta tiedetään, mitä kuolleen perillisten kuuluu saada ja mikä taas on avolesken omaisuutta. Missä esim. eloonjäänyt asuu? Avioleskellä on sentään oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon irtaimistoineen. Avoleski saa vain oman omaisuutensa ja kuolleen omaisuus jaetaan perillisille. Millaiset välit sinulla on puolisosi perillisiin?
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko keskustelua mutta minusta sellainen ei ole mikään oikea kihlaus. Mun perheessä on muutama tällainen tapaus, ja oikeasti ihmettelen. Mutta mieshän siinä pääsee vähällä kun nainen on tyytyväinen tähän kihloissaolo-kuvioon. Tuleeko tuossa edes mitään perintöoikeutta kumppaniin, eli jos kumppani kuolla kupsahtaa vaikka työtapaturmassa, niin ei taida kihlattu mitään saada turvakseen? Paha juttu jos on yhteinen koti ja yhteisiä lapsia mutta avioliittoa ei. Näin ainakin minusta. Kertokaa joku jos on parempaa tietoa?
Juu, ei saa leskeneläkettä, ei välttämättä peri mitään, eikä ole oikeuksia mihinkään. Jos perii jotain puolisolta, maksaa korkeampaa veroa. Avopuoliso ei ole lähiomainen, joten jos puoliso on tajuttomana niin tämä ei välttämättä saa tietoa mistään tai pääse osallistumaan hoitolinjauksiin. Kriisitilanteessa ei välttämättä ne hyvätkään välit puolison sukuun auta, jolloin avokin yli kävellään. Eihän avioliitolla ole mitään merkitystä, jos kaikki on hyvin ja molemmat säilyvät terveenä ja ylipäänsä hengissä.
Toki tällä palstalla jokamammalla on viisitoista sijoitusasuntoa ja miljoona rahastoissa niin ei tällaisilla muodollisuuksilla ei ole väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen kihlaus on se lupaus, sitäkään en ole ainakaan itse väittänyt. Mutta sitä lupausta ei vaan ole täytetty.
Ei kihlaus mikään lupaus ole. Kihlaus on kihlakumppaneiden välinen sopimus siitä, että joskus myöhemmin solmitaan avioliitto.
Lupaus on yksipuolinen ilmoitus, kihlaus on kahden henkilön keskinäinen sopimus. Et päädy kihloihin vain sillä, että joku lupaa mennä kanssasi naimisiin. Myös sinun pitää hyväksyä asia.
Mitä sekoipäitä tänne tuli riehumaan. Lupaus ei ole yksipuolinen ilmoitus, myös sen voi hyväksyä tai ei. Taas viilataan niin että soi. Siis pilkkua. Päteä on pakko.
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua lukiessa meinaa katketa verisuoni päästä.
Minulle – kuten monelle muullekin länsimaalaiselle – sormuksella nimettömässä on jo lähtökohtaisesti iso *kulttuurillinen* arvo, ihan ilman juridiikkaa tai kirkon väliintuloakin. Mikäli pari haluaa ostaa sormukset juhlistaakseen sitoutumistaan, ilman aiettakaan mennä naimisiin, keltä se on muka pois? Mitä lisää *heidän rakkauteensa* lakipykälät tai papin aamen tuovat?
Minusta ihan liian moni käyttää ihan liian paljon aikaa ja energiaa tuohtuakseen siitä, kun joku muu ”elää väärin”. Ostakoot vaikka polysuhteessa kolmelle, neljälle, viidelle ihmiselle sormukset ja kutsukoot niitä kihloiksi – se ei ole MILLÄÄN TAVALLA minulta pois.
Vastakysymys: mitä ne sormukset tai kihlojen julistaminen ilman aikomusta solmia avioliittoa tuo lisää puolisoiden rakkauteen? Kihlaus on ainakin viime aikoihin asti tarkoittanut yleisesti sitä, että ollaan päätetty avioliiton solmimisesta ja siihen perustuu se mainitsemasi kulttuurillinen arvo eli symboliset merkitykset, joita vaikka sormuksiin liitetään. Miksi siis haluaa osallistua tällaiseen perinteeseen ja instituutioon, mutta vain joiltakin osin? Miksi ei vaan ole parisuhteessa? Miksi sitä haluaa nimittää kihlaukseksi, vaikka siitä ei ole kyse? Jokin syy siihen on oltava, ja siihen tämä ketju tuo vain hyvin vähän lisävalaistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä laki sanoo niistä, jotka ovat kihlautuneet ilman sopimusta avioliitosta?
Eivät ole kihlautuneet, ilman sopimusta avioliitosta ei ole kihlausta. Myöskään ei ole mahdollista mennä naimisiin kihlautumatta.
Minä ja vaimoni emme olleet kihloissa vaan menimme suoraan naimisiin. Tietysti kuukausi meni siitä kun varasimme maistraattiin ajan siihen että meidävt vihittiin mutta muuten emme olleet juhlistaneet asiaa mitenkään.
Laki ei edellytä kihlaukselta mitään muuta kuin sen, että kaksi henkilöä sopivat menevänsä naimisiin. Ei tarvita sormuksia, julistuksia, juhlia, heidän ei tarvitse edes keskenään todeta olevansa kihloissa.
Kun sinä ja vaimosi päätitte mennä "suoraan naimisiin", te kihlauduitte. Se on kihlauksen ainoa sisältö.
Moni täällä vääntää mustaa valkoiseksi ja on mielestään kihloissa, kun on sormus / juhlat / päätetty kumppanin kanssa "olla kihloissa" tms. Samalla kuitenkin se yksi ainoa lain edellyttämä kihlauksen tunnusmerkki (sopimus avioliitosta) puuttuu.
Avioliittolain lause kihlauksesta on lyhyt ja selkeä, mutta selvästi sitä ei millään ymmärretä ja taitaa olla laki uudistuksen tarpeessa.
Näin. Jokainen on kihloissa vähintään sen ajan, mitä avioliiton esteiden tutkinta kestää.
Vierailija kirjoitti:
Me taas mentiin naimisiin ilman kihlausta 😁
Ihan tyhjää rahan menoa ostella monia sormuksia. Uusperhe olemme ja ikäkin varmaan vaikuttaa siihen onko se avioliitto niin mörkö. Voihan se toinen osoittautua vääräksi 10 vuodenkin jälkeen ja yhtä paljon sittenkin surettaa ja harmittaa.
Ette menneet. Vai teittekö avioliiton esteiden tutkinnan ihan vain varmuuden vuoksi kaiken varalta ilman, että olitte sopineet mitään naimisiin menosta. Ja sitten vain päätitte mennä vihkimiseen oikeutetun juttusille ja sanoitte, että "Emme ole päättäneet mennä naimisiin, mutta esteet on tutkittu. Voitaisiinko tässä juuri nyt aloittaa vihkiseremonia ihan vain huvikseen? Emme tiedä, mitä vastaamme kysymyksiin, mutta ehkä vastaamme molemmat tahdon". Tai sitten olette olleet mukana jossain hömppätosi-tv-ohjelmassa.
Jos ette ole toimineet noin, olette olleet kihloissa ainakin lyhyesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko keskustelua mutta minusta sellainen ei ole mikään oikea kihlaus. Mun perheessä on muutama tällainen tapaus, ja oikeasti ihmettelen. Mutta mieshän siinä pääsee vähällä kun nainen on tyytyväinen tähän kihloissaolo-kuvioon. Tuleeko tuossa edes mitään perintöoikeutta kumppaniin, eli jos kumppani kuolla kupsahtaa vaikka työtapaturmassa, niin ei taida kihlattu mitään saada turvakseen? Paha juttu jos on yhteinen koti ja yhteisiä lapsia mutta avioliittoa ei. Näin ainakin minusta. Kertokaa joku jos on parempaa tietoa?
Juu, ei saa leskeneläkettä, ei välttämättä peri mitään, eikä ole oikeuksia mihinkään. Jos perii jotain puolisolta, maksaa korkeampaa veroa. Avopuoliso ei ole lähiomainen, joten jos puoliso on tajuttomana niin tämä ei välttämättä saa tietoa mistään tai pääse osallistumaan hoitolinjauksiin. Kriisitilanteessa ei välttämättä ne hyvätkään välit puolison sukuun auta, jolloin avokin yli kävellään. Eihän avioliitolla ole mitään merkitystä, jos kaikki on hyvin ja molemmat säilyvät terveenä ja ylipäänsä hengissä.
Toki tällä palstalla jokamammalla on viisitoista sijoitusasuntoa ja miljoona rahastoissa niin ei tällaisilla muodollisuuksilla ei ole väliä.
Erinomainen pointti myös tämä lähiomaisen määrittely!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies halusi mennä kihloihin kun oltiin seurusteltu puoli vuotta. Suostuin sillä edellytyksellä, ettei koskaan mennä naimisiin.
Oltiin siis ns. toisella kierroksella. Luulen, että mies vaan halusi merkin meidän yhdessäolosta ja varmaan myös sen sormuksen omaan sormeensa, jotta näyttäisi jotenkin vakiintuneelta ja luotettavalta ja sitoutuneelta ihmiseltä esim. työelämässään ja liikeneuvotteluissaan? Ehkä tuo viimemainittu on kovin inhorealistinen oletus, mutta en itse siitä mitään ikävää tunne, ajattelen, että inhimillisiä tarpeita ehkä nuokin.
Itse en ole halunnut naimisiin, koska meillä ei ole (eikä tule) yhteisiä lapsia, ja varsinkin jos tässä mennään yhdessä ain jomman kumman kuolemaan asti, niin perikunnan on helpompi selvittää pesät ja omaisuudet ilman turhanaikaisia aviosopimuksia. Ollaan siis nyt oltu kihloissa kohta kaksikymmentä vuotta. Itse tosin en juuri sormusta käytä, kun olen sellaisissa töissä ettei käsissä saa olla mitään ylimääräistä.
Millä tavalla avoparin pesänjako olisi helpompi tehdä? Silloinhan vasta pitääkin selvittää tarkkaan, kumpi omisti mitäkin, jotta tiedetään, mitä kuolleen perillisten kuuluu saada ja mikä taas on avolesken omaisuutta. Missä esim. eloonjäänyt asuu? Avioleskellä on sentään oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon irtaimistoineen. Avoleski saa vain oman omaisuutensa ja kuolleen omaisuus jaetaan perillisille. Millaiset välit sinulla on puolisosi perillisiin?
Noilla väleillähän ei ole mitään merkitystä. Olen nähnyt niin järkyttäviä perintöriitoja ettei tosikaan. Niin hyviä välejä ei olekaan, etteikö perintösotku niitä voisi pilata.
Kyllä on aivan raisttavan typerää päivirärästelyä tämä ketju. Ihmiset voivat antaa avuoliitolle tai kihlaukselle haluamansa sisällön ja menetellä niiden auhteen niinkuin tahtoo
Jos tosissaan on pitkään kimpassa niin avioliittto on perintöasioiden kannalta vähän selkeämpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on juuri sitoutuminen toiseen ilman sitä avioliitto moskaa
No ei se sana nyt vaan satu sitä tarkoittamaan.
Oletko kaikissa asioissa tuollainen jankuttaja? Sinun lähelläsi ei olisi todellakaan helppo elää, kun takerrut kaikkiin yhdentekeviin asioihin.
Olen eri, mutta miten kihlaus on muka "sitoutuminen toiseen ilman avioliittomoskaa", kun kihlauksen päämäärä on juurikin avioliitto? Ei ole ollenkaan yhdentekevää korjata noin pahaa väärinymmärrystä.
Niin, siis kihlaushan on sitä varten, että kihlapari suunnittelee tulevaa vihkiytymistä ja mahdollista hääjuhlaa sekä elämää avioparina. Kihlautumiseen ja kihloissa oloon liittyy siis melko vahvasti kaikenlainen avioliitto- ja häämoska. Miten ihmiset on näin pihalla tästä?
Mitä tarkoittaa "avioliitto- ja häämoska"? Minulla on vahva epäilys, että et edes tiedä, mitä avioliitto tarkoittaa ja oikeasti vastustat pelkästään omia kuvitelmiasi avioliitosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisin sanoen: olen kihloissa aikeissa mennä naimisiin mutten ole mennyt enkä enää edes aio. Eli se aie oli kyllä kihlautumisvaiheessa mutta on myöhemmin hävinnyt. En silti näe syytä erikseen purkaa kihloja (joka ei ole muuta kun yhteissopimus) minkä taas mieltäisin eroamiseksi tästä henkilöstä (ei siis aviollisesta eroamisesta), ja koska olemme perhe niin miksi eroaisin tässä nyt kenestäkään siksi kun en haluakaan enää naimisiin. Tapauksia ja syitä kun on monia, niin kiitos älä yleistä.
Kihlauksenne on purkautunut, mutta eihän tuolla sinänsä mitään väliä ole, samalla tavallahan se elo rullaa.
Ei se kyllä ole purkautunut. Edelleen ollaan kihloissa, edelleen o mahdollisuus että mieli muuttuu ja mitä jos mennäänkin naimisiin. Mitä ihme pilkun viilausta tämä teidä elämänne on kun pitää vääntää termistä asiaa vaikkei ole mitään todellista asiaa.
Kukin saa olla kihloissa tai ei ole, ihan miten itse haluaa ja päättää. Se ei ole myöskään teidän päätettävissä oleva asia. Joten olen edellene kihloissa ja piste. Keksin juuri että taidan sittenkin aikoa mennä naimisiin... vaikka 40v päästä. No ni, kihlat pitää edelleen. Ei hitto miten hikipiposta porukkaa. Onko se elämä otettava noin vakavasti?No kyll äse nyt vain on purkautunut, jos aie naimisiinmenosta on hylätty.
No kun ei ole hylätty. Juurihan tuossa sanoin muuttaneeni mieleni. On se vaikeaa. Hirvee pätemisen tarve teillä on.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei muuten pidä paikkaansa. Avioliittoa solmittaessa ei luvata yhtään mitään, vaan tahdotaan jotain.
OT: Paitsi jos on eräs Tuotetestaaja/Vaikuttaja/Voittaja pellonreunalta. He nimenomaan lupasivat eivätkä missään nimessä tahtoneet kuten me tavalliset riipputissiset tumpit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Why kirjoitti:
Jokaisen parin itse päätettävissä. En ymmärrä miten jotakuta voi ärsyttää toisten ratkaisut millä ei ole oman elämän kannalta mitään merkitystä.
Naurattaa aina, kun joku kirjoittaa tänne, että "ette sitten ole kihloissa, vaan teillä on vain pelkät sormukset." Ihan kuin joku ulkopuolinen voi sen määrätä.
Ulkopuolinen lainsäätäjä määrää itse asiassa aika paljostakin ja se määrittelee kihlauksen toisin kuin sinä. Lain mukaan kihlaus on sopimus avioliitosta, eikä edellytä esim. sormuksia tai mitään ulkoista merkkiä. Sinä määrittelet toisin eli ei avioliittoaietta, mutta sormukset tekevät kihlauksen. Mikäs siinä sitten. Ei se minua haittaa ja olkaa hyvät tähän tulkintaan, mutta nauramisen sijaan on hyvä itse edes tiedostaa, että määritelmä on ihan omanne.
Lain mukaan se menee "kaksi ihmistä, jotka ovat sopineet avioliitosta keskenään, ovat kihlautuneet." Se ei puhu mistään kihlauksen määritelmästä eikä siitä, etteikö kihloissa voi olla vaan ihan keskenäisestä sopimuksesta. Lakia voi tulkita monesti eri tavalla ja oikeuslaitokset sen vuoksi antavat joskus eri tuomioita samasta asiasta. Mutta odotellaan niitä sanktioita nyt sitten lain rikkomisesta.
Mikä tämä mielestäsi on jos ei määritelmä? Määritelmiä ovat muutkin kuin lauseet, joissa mainitaan sana määritellä tai määritelmä.
Sitten on tietysti myös Kielitoimiston sanakirja, joka määrittelee: "kihlaus =
kahden henkilön välinen sopimus avioliittoon menemisestä; myös vastaavanlaisesta rekisteröidyn parisuhteen solmimista koskevasta sopimuksesta."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut naimisissa ja miehen kanssa yhdessä kymmeniä vuosia. Leskeydyttyäni löysin vielä uuden rakkauden. Ostimme sormukset vasempiin nimettömiimme merkiksi rakkaudestamme ja sitoutumisesta toisiimme. Sillä ei ole mitään väliä, jos joku random-tyyppi ei pidä tätä kihlauksena. Naimisiin meidän ei kannata mennä, koska se mutkistaisi lastemme tulevia perintöjä liikaa. Edes testamentilla ja avioehdoilla ei voi kaikkia asioita sulkea pois. Muuten kyllä olisimme menneet mielellämme myös naimisiin. Joka tapauksessa aiomme elää loppuelämämme yhdessä.
Mitä asioita ei voi sulkea pois testamentilla ja avioehdolla?
Testamentilla ei voi sulkea pois rintaperillisen lakiosaa.
Avioehdolla ei voi sulkea pois lesken asumissuojaa eli oikeutta jäädä asumaan yhteiseen kotiin, ellei leski omista toista asunnokseen kelpaavaa asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas vanhanaikaista porukkaa täälä. "Kihlaus on merkki.. plaa plaa plaa" Sanoo kuka? Minä teen miten itse haluan, eli naimisiin en edes aio vaikka olen kihlautunut..silloin nuorempana en ehkä ajatellut asiaa niin paljoa.. mutta mitä siis sitten? Avioliitto on naurettava instituutio ja pärjäämme suhteessamme kyllä ihan ilman sitä. Ihme kapeakatseista porukkaa täälä. Ei se kihlaus tai liitto parisuhdetta tee. Eli aivan sama, suuntaan jos toiseen.. kukin tyylillään. Ja sitä kauhistelette oikeen pirukallatäälä, hui kauheeta. Varmaan joudun helvettiin.. sama sekin mulle on kun en ole uskossa joten..
Laki sanoo, mitä kihlaus tarkoittaa. Et sinä sitä päätä.
Kihlaus tai avioliitto ei tee parisuhdetta, mutta avioliitto onkin oikeastaan yksinkertainen sopimus, jolla järjestetään iso joukko parisuhteen osapuolten keskinäisistä sidoksista (talous yms). Avioliitto ei ole myöskään millään tavoin uskonnollinen järjestely.
Jos olet parisuhteessa, mutta et naimisissa, toivottavasti olet muilla järjestelyillä varmistanut taloudellisen asemasi. Kenen nimissä taloutenne omaisuus on? Molempien vai vai toisen? Mitä tapahtuu, jos toinen teistä kuolee? Onko teillä testamentti? Avioliitto takaa, että tuollaisiin tilanteisiin on varauduttu edes jollain tavalla yhdellä sopimuksella.Avioliitto on kuitenkin merkitykseltään niin iso sopimus, että on katsottu järkeväksi, että sopimus pitää tehdä todistajien läsnäolessa ja sopimus kirjataan virallisiin rekistereihin ja siksi paikalle tarvitaan virallinen vihkijä, jolla on oikeus tehdä tarpeelliset merkinnät rekistereihin.
Toki moni liittää avioliittoon kaikenlaista romanttista koristelua, mutta se on täysin vapaaehtoista. Avioliiton solmiminen voidaan tehdä kirkossa tai maistraatissa minimiseremonioin. Ei tarvita juhlia tai vieraita, eikä avioliiton solmimisesta tarvitse kertoa koko maailmalle, vaikka virallisiin rekistereihin se kirjataankin.
"Laki sanoo, mitä kihlaus tarkoittaa. Et sinä sitä päätä." Niin siis se laki sanoo, että kaksi henkilöä jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. Ei sano mitään mutta. Edelleenkään.
On muuten kiinnostavaa, kuinka kärkkäästi asiaan suhtautuvat nimenomaan ne, jotka ovat "kihloissa" ilman avioitumisaikeita. Miksi heille on niin tärkeää väittää olevansa kihloissa? Jotain se kertoo kihloissa olemisen statuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas vanhanaikaista porukkaa täälä. "Kihlaus on merkki.. plaa plaa plaa" Sanoo kuka? Minä teen miten itse haluan, eli naimisiin en edes aio vaikka olen kihlautunut..silloin nuorempana en ehkä ajatellut asiaa niin paljoa.. mutta mitä siis sitten? Avioliitto on naurettava instituutio ja pärjäämme suhteessamme kyllä ihan ilman sitä. Ihme kapeakatseista porukkaa täälä. Ei se kihlaus tai liitto parisuhdetta tee. Eli aivan sama, suuntaan jos toiseen.. kukin tyylillään. Ja sitä kauhistelette oikeen pirukallatäälä, hui kauheeta. Varmaan joudun helvettiin.. sama sekin mulle on kun en ole uskossa joten..
Laki sanoo, mitä kihlaus tarkoittaa. Et sinä sitä päätä.
Kihlaus tai avioliitto ei tee parisuhdetta, mutta avioliitto onkin oikeastaan yksinkertainen sopimus, jolla järjestetään iso joukko parisuhteen osapuolten keskinäisistä sidoksista (talous yms). Avioliitto ei ole myöskään millään tavoin uskonnollinen järjestely.
Jos olet parisuhteessa, mutta et naimisissa, toivottavasti olet muilla järjestelyillä varmistanut taloudellisen asemasi. Kenen nimissä taloutenne omaisuus on? Molempien vai vai toisen? Mitä tapahtuu, jos toinen teistä kuolee? Onko teillä testamentti? Avioliitto takaa, että tuollaisiin tilanteisiin on varauduttu edes jollain tavalla yhdellä sopimuksella.Avioliitto on kuitenkin merkitykseltään niin iso sopimus, että on katsottu järkeväksi, että sopimus pitää tehdä todistajien läsnäolessa ja sopimus kirjataan virallisiin rekistereihin ja siksi paikalle tarvitaan virallinen vihkijä, jolla on oikeus tehdä tarpeelliset merkinnät rekistereihin.
Toki moni liittää avioliittoon kaikenlaista romanttista koristelua, mutta se on täysin vapaaehtoista. Avioliiton solmiminen voidaan tehdä kirkossa tai maistraatissa minimiseremonioin. Ei tarvita juhlia tai vieraita, eikä avioliiton solmimisesta tarvitse kertoa koko maailmalle, vaikka virallisiin rekistereihin se kirjataankin.
"Laki sanoo, mitä kihlaus tarkoittaa. Et sinä sitä päätä." Niin siis se laki sanoo, että kaksi henkilöä jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. Ei sano mitään mutta. Edelleenkään.
Huoh. Eli laki määrittelee, mitä kihlaus tarkoittaa, mainitsemallasi tavalla. Kihlaus = kaksi henkilöä sopivat menevänsä avioliittoon keskenään.
Luetun ymmärtämisen vaikeus... ja tuo on jopa lakitekstiä selkeimmästä päästä...
Tuo ei muuten pidä paikkaansa. Avioliittoa solmittaessa ei luvata yhtään mitään, vaan tahdotaan jotain. Kuolemaan asti -vaihtoehdossa teksti menee näin: "Jumalan edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, MM, tahdotko ottaa NN:n aviovaimoksesi/aviomieheksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?" tai näin: ”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä [vihittävän nimi]: Tahdotteko ottaa tämän [vihittävän nimi] aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?”. Kummassakaan versiossa ei luvata rakastaa tms, vaan ainoastaan kerrotaan, tahtooko tehdä jotain. Pelkkä tahtominen riittää, ei tarvitse luvata, eikä etenkään onnistua pitämään mitään lupauksia. Toki seurauksena voi olla ero, jos tahtominen alkaa unohtua vuosien mittaan.