Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Kristiina xx kirjoitti:
Kihlaus tarkoittaa, että silloin on tehty päätös naimisiin menosta. That's it. Ja "kihlaus ilman aietta mennä naimisiin" ei ole olemassakaan, eikä silloin voi väittää olevansa kihloissa. Mikä tässä on epäselvää?
Jos jäi epäselväksi niin kannattaa lukaista ketju, johon olet onnistuneesti vastannut nimimerkillä ja ilman.
Vierailija kirjoitti:
En ole kihloissa, enkä naimisissakaan koskaan ollut. Mutta en ole naimatonkaan!
Se sana on naitu.
Tunnen itseni en ehtinyt edes kihloihin. Mentiin viikon sisällä naimisiin. Näistä jahkaajista ole ikinä ollut mihinkään.
menin nuorena kihloihin ja en ajatellut edes naimisiinmenoa ja hyvä niin, eihän siitä tullut mitään
Yksi tuttava sanoi että vanhempansa olleet yli 40v kihloissa ilman avioliittoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuorempana kihloissa, vaikka ei oltu sovittu hääpäivää. Asuttiin kyllä yhdessä. Avokki sitten osoittautui vähemmän luotettavaksi, joten erottiin. Nykyisen mieheni kanssa en mennyt lainkaan kihloihin, vaan menimme maistraatissa naimisiin ja kerroimme tapahtuneesta muille vasta jälkikäteen, koska ei haluttu mitään hössötystä asian ympäriltä.
Ei se nyt ihan noin ole. Ette te ole voineet sopia avioliiton solmimisesta vasta maistraatissa, sillä onhan teidän pitänyt teettää avioliiton esteiden tutkinta vähintään viikkoa ennen vihkimistä. Vai teetittekö oikeasti esteiden tutkinnan ilman ajatusta avioliiton solmimisesta ihan vain varmuuden vuoksi siltä varalta, että yhtäkkiä päätätte solmia avioliiton? Ja toistitte tuon operaation neljän kuukauden välein, jotta teillä on voimassa oleva todistus asiasta?
Jos ette tehneet noin, vaan pyysitte esteiden tutkintaa vasta sen jälkeen, kun olitte sopineet keskenänne avioliiton solmimisesta, te olitte kihloissa siitä hetkestä alkaen, kun keskenänne sovitte, että solmitte avioliiton. Avioliittolaki määrittelee: "Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Lain mukaan ei ole mahdollista solmia avioliittoa kihlautumatta.
Kyllä, he olivat kihlautuneet mutta eivät olleet menneet kihloihin.
Suomen kielen ammattilaisena kuulisin mielelläni sen, mikä ero näillä on.
Niin, noilla ei ole yhtään mitään eroa. Kihlautua = mennä kihloihin. Ihan yksinkertaista.
Ja kihlautuminen eli kihloihin meno tarkoittaa, että pariskunnasta toinen on ottanut naimisiin menon puheeksi ja toinen on ollut sitä mieltä, että ajatus on hyvä.
Mennään kihloihin. Mennään naimisiin eli kihlaudutaan, se ero.
Ei se, että sun mielestä kihloihin meno on eri asia kuin kihlautuminen, tee siitä totta. Kihlautuminen on sama asia kuin mennä kihloihin/ostaa kihlat. Höpsö
halusin vasempaan nimettömään sormuksen
oon yksin liikkunut monasti matkoilla niin laitan sormuksen vasempaan nimettömään
Taidan tuntea ap:n kun palstalle otti asian tähän ajankohtaan esiin :)
Olisit ollut tasaisen kunnollinen kumppani niin ei olisi miehesi tarvinnut valittaa säännöllisesti lähisuvulleen erokorttia välillä pohtimalla nostaen
Vierailija kirjoitti:
Tunnen itseni en ehtinyt edes kihloihin. Mentiin viikon sisällä naimisiin. Näistä jahkaajista ole ikinä ollut mihinkään.
Te olitte kihloissa sen viikon. Lain mukaan pari on kihloissa kun esteiden tutkinta (entinen kuulutukset) on aloitettu. Esteiden tutkinta kestää viikon, ja on voimassa 4kk, jona aikana vihkiminen on suoritettava. Ja tämän viikon-4kk ajan pari on kihloissa, vaikka eivät itse kokisi olevansa kihloissa eikä sormuksia olisi.
Vierailija kirjoitti:
Yhä harvempi menee enää naimisiin. Kihlaliitto sen sijaan on kaunis, joustava ja yhdenvertainen perinne.
Sen sijaan ? Kyllä avioliitto on yleensä kaunis tapa ja perinne.
Vierailija kirjoitti:
Me menimme mieheni kanssa kihloihin 4kk tuntemisen jälkeen 20-vuotiaina. Se homma oli jotenkin niin selvä nakki että kihlaus tuntui vähimmältä miten sitä saattoi juhlistaa. Nyt en ihan ymmärrä intoamme kihloihin, mutta kaipa se oli jotain nuoruuden intohimoa.
Naimisiin menimme 5 vuotta kihlauksen jälkeen 25-vuotiaina. Olimme silti ekat ystäväpiiristämme (suurin osa meni naimisiin kolmen kympin kieppeillä) ja muutenkin aika nuoria. En olisi mitenkään edes suostunut naimisiin nuorempana, se soti vastaan ajatustani itsenäisestä, koulutetusta naisesta. Kolmekymppisinä saimme lapset ja nyt nelikymppisinä menee edelleen hyvin, huolimatta ”pitkistä kihlajaisista”.
Muuten hyvä, mutta 5 vuotta ei edes ole pitkä aika kun nuorena on kihlauduttu ja ollaan esim opiskelijoita. 10-15 vuotta alkaa olemaan, varsinkin kun alkaa olla viimeisiä hetkiä perustaa perhen ilman todennäköisyyttä lapsettomuushoidoista.
Vierailija kirjoitti:
Yhä harvempi menee enää naimisiin. Kihlaliitto sen sijaan on kaunis, joustava ja yhdenvertainen perinne.
Ei s”kihlaliitto” voi olla mikään ”perinne”, kun ei sitä edes ole olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Meille huomautettiin, että ette sitten menneet koskaan kihloihin, kun menimme naimisiin. Kun oltiin oltu 18 vuotta naimisissa, päätettiin mennä ulkomaan matkalla kihloihin. Ei kun kultasepänliikkeen ja kihlat ostettiin. Loppui sekin valitus ja huomauttelu kihloista 🤪
Erikoista. Ei meille kukaan koskaan mitään huomautellut, vaikka menimme ilman julkisia kihloja naimisiin. Toki olimme siinä mielessä kihloissa, että olimme sopineet avioliiton solmimisesta ja katsottu päivämäärä ynnä muut. Sormuksia ei vaihdettu tai kihloja muille julkistettu. Ketään, korostan ei ketään, ole kiinnostunut oliko meillä kihlasormuksia ennen avioliittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuorempana kihloissa, vaikka ei oltu sovittu hääpäivää. Asuttiin kyllä yhdessä. Avokki sitten osoittautui vähemmän luotettavaksi, joten erottiin. Nykyisen mieheni kanssa en mennyt lainkaan kihloihin, vaan menimme maistraatissa naimisiin ja kerroimme tapahtuneesta muille vasta jälkikäteen, koska ei haluttu mitään hössötystä asian ympäriltä.
Ei se nyt ihan noin ole. Ette te ole voineet sopia avioliiton solmimisesta vasta maistraatissa, sillä onhan teidän pitänyt teettää avioliiton esteiden tutkinta vähintään viikkoa ennen vihkimistä. Vai teetittekö oikeasti esteiden tutkinnan ilman ajatusta avioliiton solmimisesta ihan vain varmuuden vuoksi siltä varalta, että yhtäkkiä päätätte solmia avioliiton? Ja toistitte tuon operaation neljän kuukauden välein, jotta teillä on voimassa oleva todistus asiasta?
Jos ette tehneet noin, vaan pyysitte esteiden tutkintaa vasta sen jälkeen, kun olitte sopineet keskenänne avioliiton solmimisesta, te olitte kihloissa siitä hetkestä alkaen, kun keskenänne sovitte, että solmitte avioliiton. Avioliittolaki määrittelee: "Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Lain mukaan ei ole mahdollista solmia avioliittoa kihlautumatta.
Kyllä, he olivat kihlautuneet mutta eivät olleet menneet kihloihin.
Suomen kielen ammattilaisena kuulisin mielelläni sen, mikä ero näillä on.
Niin, noilla ei ole yhtään mitään eroa. Kihlautua = mennä kihloihin. Ihan yksinkertaista.
Ja kihlautuminen eli kihloihin meno tarkoittaa, että pariskunnasta toinen on ottanut naimisiin menon puheeksi ja toinen on ollut sitä mieltä, että ajatus on hyvä.
Mennään kihloihin. Mennään naimisiin eli kihlaudutaan, se ero.
Ei se, että sun mielestä kihloihin meno on eri asia kuin kihlautuminen, tee siitä totta. Kihlautuminen on sama asia kuin mennä kihloihin/ostaa kihlat. Höpsö
Totta on kuitenkin se että kihloihin voi mennä avioitumatta. Yritin vain hieman selkiyttää teille noita käsitteitä. Mutta lienee ne niin pölyssä ja hämähäkinseiteissä, ettei toivoakaan uudistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuorempana kihloissa, vaikka ei oltu sovittu hääpäivää. Asuttiin kyllä yhdessä. Avokki sitten osoittautui vähemmän luotettavaksi, joten erottiin. Nykyisen mieheni kanssa en mennyt lainkaan kihloihin, vaan menimme maistraatissa naimisiin ja kerroimme tapahtuneesta muille vasta jälkikäteen, koska ei haluttu mitään hössötystä asian ympäriltä.
Ei se nyt ihan noin ole. Ette te ole voineet sopia avioliiton solmimisesta vasta maistraatissa, sillä onhan teidän pitänyt teettää avioliiton esteiden tutkinta vähintään viikkoa ennen vihkimistä. Vai teetittekö oikeasti esteiden tutkinnan ilman ajatusta avioliiton solmimisesta ihan vain varmuuden vuoksi siltä varalta, että yhtäkkiä päätätte solmia avioliiton? Ja toistitte tuon operaation neljän kuukauden välein, jotta teillä on voimassa oleva todistus asiasta?
Jos ette tehneet noin, vaan pyysitte esteiden tutkintaa vasta sen jälkeen, kun olitte sopineet keskenänne avioliiton solmimisesta, te olitte kihloissa siitä hetkestä alkaen, kun keskenänne sovitte, että solmitte avioliiton. Avioliittolaki määrittelee: "Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Lain mukaan ei ole mahdollista solmia avioliittoa kihlautumatta.
Kyllä, he olivat kihlautuneet mutta eivät olleet menneet kihloihin.
Suomen kielen ammattilaisena kuulisin mielelläni sen, mikä ero näillä on.
Niin, noilla ei ole yhtään mitään eroa. Kihlautua = mennä kihloihin. Ihan yksinkertaista.
Ja kihlautuminen eli kihloihin meno tarkoittaa, että pariskunnasta toinen on ottanut naimisiin menon puheeksi ja toinen on ollut sitä mieltä, että ajatus on hyvä.
Mennään kihloihin. Mennään naimisiin eli kihlaudutaan, se ero.
Ei se, että sun mielestä kihloihin meno on eri asia kuin kihlautuminen, tee siitä totta. Kihlautuminen on sama asia kuin mennä kihloihin/ostaa kihlat. Höpsö
Totta on kuitenkin se että kihloihin voi mennä avioitumatta. Yritin vain hieman selkiyttää teille noita käsitteitä. Mutta lienee ne niin pölyssä ja hämähäkinseiteissä, ettei toivoakaan uudistua.
Tuossa on useampia kirjoittajia jonossa. Et siis varsinaisesti käy vuoropuhelua saman henkilön kanssa.
Kihloissa ollaan heti, kun avioliitosta on sovittu. Se, solmitaanko avioliitto lopulta (vai kuoleeko tai karkaako toinen ennemmin), on itse kihlauksen kannalta merkityksetöntä.
No jo on tämäkin. Osa tuntee olevansa parempia ihmisiä, kun on mennyt naimisiin. Voi hyvän tähden.
Kihlaus ilman aikomusta mennä naimisiin on ihan eri asia kuin se, että kihlaudutaan ja/tai avioidutaan lyhyen tuttavuuden jälkeen.
En ole kihloissa, enkä naimisissakaan koskaan ollut. Mutta en ole naimatonkaan!