Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3856)
Mentiin kihloihin parin vuoden kuluttua tapaamisesta ja naimisiin 11 vuoden kuluttua kihlauksesta. Nyt yhdessä jo pian 40 vuotta.
Tiedän henkilön, joka on ollut kihloissa n.20 vuotta ja yhteiset lapsetkin jo aikuisia. En tiedä mikä lie homman nimi, eikä se minulle kuulu. Ehkä molemmat tai jompikumpi haluaa pitää koko ajan jännää ovea auki. En yllättyisi esim pettämisestä tällaisissa tapauksissa.
Tiedän 60+ pariskunnan, jotka ovat olleet kihloissa varmaan 40 vuotta. Kai oli joskus aikomus mennä naimisiin mutta se on vain jäänyt.
Luulisin että idea tuossa on lähinnä ne sormukset, parisuhde näkyy sillä tavalla muille vaikka ei naimisissa olekaan.
Yhden kerran kihloissa. Toista kertaa en päässyt. Miehen mielestä ei ollut oikea aika.
Mä olen ollut kolme kertaa kihloissa. Kaikki känni-illan keksintöjä, vailla aikomustakaan mennä naimisiin. Kihlauksetkaan ei kauaa kestäneet.
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on lähinnä seurustelun merkki että on vakituinen.
Kyl pettää voi ihan kivasti silti. Hyvä.
Ensimmäinen poikaystäväni ehdotti kuukauden tapailun jälkeen, että voitaisiin mennä kihloihin, kun tulee kuukausi täyteen. Kun kysyin, tietääkö mitä kihlaus tarkoittaa, niin sanoi että ostetaan sormukset, jotta muutkin näkevät että seurustellaan tosissaan. Ei reppana 21-vuotiaana tiennyt, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Muistan vain, kun nauroin päin näköä ja sanoin, etten ikinä tule menemään kihloihin hänen kanssaan.
Läppä mun serkku on ollut hopeasormuksilla häissä tokista treffeistä eikä raukka tiedä mitä kihlaus tarkoittaa. Se on siis yli 10 v ollut sormustettuna ilman sovittua hääpäivää. Ikää joku 40.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen poikaystäväni ehdotti kuukauden tapailun jälkeen, että voitaisiin mennä kihloihin, kun tulee kuukausi täyteen. Kun kysyin, tietääkö mitä kihlaus tarkoittaa, niin sanoi että ostetaan sormukset, jotta muutkin näkevät että seurustellaan tosissaan. Ei reppana 21-vuotiaana tiennyt, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Muistan vain, kun nauroin päin näköä ja sanoin, etten ikinä tule menemään kihloihin hänen kanssaan.
Mitä 7672. poikaystävä sanoi?
Estääkö naimisissa olo pettämisen? Aika naurettavaa ajatella noin...
En tajua kih.loja. Niin junttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kihloissa mutta en aio mennä naimisiin. Tai siis kannamme molemmat sormuksia vasemmissa nimettömissä.
Seurusteltiin ensin 5 v, sitten muutettiin yhteen, parin kuukauden päästä olikin sopivasti karkauspäivä joten ostin miehelle sormuksen.
Naimisiinmenolle emme näe tarvetta.
Juurikin näin. Mikä ihmeen tarve on mennä naimsiiin? Miksi pitäisi mennä? Ei naimisiin meneminen mitenkään suhdetta muuta. Inhoan hääjuhlia, morsiuspuku on ruma ja muutenkin kaikki tyttömäiset hääkoristeet. Lisäksi ei kiinnosta edes kestitä sukulaisia, koska pidän vain harvoista sukulaisista.
Avioliiton merkitys selviää varmasti sitten, kun kumppani menehtyy ja mihin kaikkeen se vaikuttaa. Avioliitto on juridinen sopimus. Hääjuhlien järjestäminen ei ole mikään pakollinen juttu, naimisiin pääsee ilman juhliakin. Maistraatissa homma kestää muutaman minuutin ja todistajatkin saa tarvittaessa paikan päältä. Ei tarvitse kertoa kenellekään ennen eikä jälkeenpäin.
Testamentti ja henkivakuutukset on keksitty. Leskeneläke on kuitenkin aika pieni summa eikä sitä nykyään makseta kauaa aviopuolison kuoleman jälkeen.
Tiedän pariskunnan, jotka oli yli 40 vuotta kihloissa muuttamatta koskaan edes yhteen asumaan. Moni sitä ihmetteli, että miksi yleensä kihlautuivat, kun eivät koskaan siitä edenneet. Vastausta ei taida kukaan edelleenkään tietää ja nyt mies on jo kuollut, nainen elelee iäkkäänä yksikseen.
Haluan järjestää kunnon hääjuhlat ystäville. Ei ole edelleenkään siihen varaa.
Jokaisen oma asia, meneekö kihloihin ja naimisiin vai onko pelkästään kihloissa vai eikö kihlaus ollenkaan.
Tiedän monia keski-ikäisiä pariskuntia, jotka ovat olleet kauan kihloissa, mutta eivät aio mennä naimisiin. Kihlaus on heille riittävä merkki sitoutumisesta. Tiedän myös monia avopareja, jotka eivät ole kihloissa eivätkä aio mennäkään. Edelleen tiedän monia aviopareja, joissa on petetty toista. Eipä se papin aamen sitä estänyt.
Kihlaus on lähinnä seurustelun merkki että on vakituinen.